Huuhhuh. Katselin eilen tammikuun ensimmäistä postaustani vuodelta 2022. Siellä sanottiin, että velkaa minulla on 36376,35. Sivupalkissa, johon joskus kirjoitin paljonko kokonaisvelkaa on lukee: 39326,61.
Tällä hetkellä velkaa on opintolainat: 17 851,86 + 3567,74. YHTEENSÄ: 21419,6.
36376,35-21419,6= 14 956,75 euroa. Tässä ei näy korot, ja niiden kanssa tästä tulee varmasti yli 16000. Miettikää minkä verran rahaa heitettynä kankkulan kaivoon.
Mulla on enää opintolainaa. En pysty uskomaan tätä. Nyt alkaa aggressiivinen ASP- ja oman asunnon säästäminen.
Tämä oli kolmas kerta elämässäni kun maksan huonoa velkaa pois. Kuin jojolaihduttaja aloitin ensimmäisellä kerralla pienemmällä summalla. Jos muistan oikein, olisiko ollut joku 2500 e. Maksoin sinä vuonna kun sain lapsen. Toisen kerran sain maksettua 8000 euroa pois vuonna 2018, elokuussa. Muistan vielä hyvin.
Elokuussa 2018 olin edelleen aivan ihan kujalla miksi ostan, mihin ostan, mihin minulla on varaa ja mihin oikeasti tarvitsen kaikkea tätä. Nyt kysyn itseltäni joka päivä: mitä se oli mitä ostin, mikä oli niin tärkeää, että siitä kannatti maksaa korkoja neljä vuotta?
Ostomania on edelleen tosi valloillaan. Olen alkanut seurata tilejä, jotka puhuvat säästämisestä. Olen alkanut seurata tilejä, jotka puhuvat eettisesti kestävän elämän puolesta ja kyseenalaistavat kulutustottumuksemme.
Istun ja mietin. Ei enää ikinä. Ei enää ikinä. Oikeasti ei enää ikinä. Mitä ikinä elämässä tulee eteen se ei ratkea ostamalla. Ainakaan minulla.
Maksoin viime vuonna hullusti pois velkaa. Opin säästämään, ja punnitsemaan mitä oikeasti tarvitsen. Rauhotuin. En tarvitse juuri mitään. En tarvitse itseni palkitsemista.
Vuosi 2023, olet minulle taloudellinen suunnannäyttäjä. Älä ostaa mitään turhaa paskaa on tärkein lause. ÄLÄ, et oikeasti tarvitse.
16000 euron ponnistus vaati paljon tekemistä, uuden työn, uuden palkan, hyvä neuvottelut. Se vaati ymmärrystä, että ostaminen ei tee onnelliseksi. Nyt täytyy osata vaalia tätä.
Huhhuh, sanon minä.
