VUODATUSTA

No niin. Viimeksi  kirjoitin asioista, jotka ärsyttävät itse itseäni. Ja arvatkaa mitä, olipa puhdistavaa! Kiitos kauniista kommenteista, ja ennen kuin teen 10 syytä tykätä itsestäni, aion kertoa mikä tällä hetkellä on mielen päällä. Ainahan se rahakin on mutta nyt aion kertoa ison aasin sillan kautta todellisia tuntemuksiani ja heijastaa ne rahankäyttööni. Eli jos vain excelit ja massit kiinnostaa niin hyppää tämän postauksen yli.

Jos luet yhden blogipostauksen tänä vuonna niin lue tämä: http://www.kukkalaakso.com/proteiinilettujen-tuolla-puolen/

Tämä on parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan. Minusta maailma on muuttunut. Eikä puhuta enää oikeista syistä ja tuntemuksista. Olin äsken treffeillä ihmisen kanssa, joka oli löytänyt minut instagramista, alkoi jutella ja pyysi kahville. Tämän tunnin kahvihetkemme aikana tämä kyseinen henkilö oli analysoinut minut tietyntyyliseksi, keskeytti minut, joka kerta kun puhuin ja puhui lähestulkoon koko ajan itsestään. Hänen analyysinsä oli, että olen tyttö, joka epätoivoisesti haluaa löytää ihmisen, jonka kanssa perustaa perhe, janoan sitä, että joku rakastaisi minua, en välitä mitä muut ajattelee minusta. Ja että minulla on kova ääni ja nauran ääneen usein. Minun pitäisi käyttäytyä naismaisemmin ja lakata nauramasta tuohon tyyliin. Loppukaneetiksi hän kysyi olenko ujo ja yritti suudella minua. Hänen hämmennyksekseen kerroin, etten pussaile ekoilla treffeillä ja hänestä tämä asia olisi pitänyt perustella ja vastasin vain olevani aikuinen ja tekeväni täsmälleen niin kuin haluan.

Tämä ihminen oli siinä suhteessa oikeassa, että kaipaan sitä, että joku ihminen rakastaisi minua. Tässä keväällä sattui sellainen paha tapaus, että ihastuin palavasti ihmiseen, joka ihastui myös minuun ja otti minuun aktiivisesti yhteyttä kunnes selvisi, että herrasmiehellä olikin jo naisystävä ja pullat uunissa. Ja siitä lähtien olen ollut äärettömän surullinen, koska se ihminen sytytti mussa sen parhaan puolen esiin. Ja kun sanon surullinen, tarkoitan surullinen, alakuloinen, en missään muotoa masentunut. On tehnyt mieli hakata päätä seinään, huutaa ja kysyä että mitähän kettua varten se ihminen ikinä lähestyi minua kun sen elämäntilanne oli mitä oli. Tänäänkin minä olin surullinen, ja kuvittelin, että treffit piristäisi, jos sitä vaikka tapaisi uuden ihmisen!

Mulla on, mummini ja kyseisen treffikumppanin lisäksi, myös aikaisemmin sanottu tästä iloisen rempseästä naurustani ja 20 kk seurustelua lapseni isän kanssa opetti minulle millä tavalla toinen ihminen voi kontrolloida sinua ja saada itsesi vihaamaan itseäsi. Ja lopettamaan nauramisen. Silloin kun tajusin, etten ole vuoteen nauranut olin hyvin surullinen. Hyvin hyvin surullinen. Opettelin sen jälkeen babystepein pitämään itsestäni. Ja nytkun olen taas ollut surullinen niin olen muistellut paljon asioita, joita läpikävin sen minun eksäni kanssa. Mitä se sanoi minulle, ja miten se söi minua. Ja lupasin itselleni, ettei minulle koskaan enää tehdä niin.

Päästäkseni jotenkin siihen alkuperäiseen ajatukseeni, mitä olen pyörittänyt treenaamisen ja rahankäytön suhteen jo jonkin aikaa mutten ole osannut pukea sanoiksi, luettuani tuon kyseisen blogitekstin osaan sanoa jollain tasolla sen mitä haluan sanoa: minun rahaongelmani, ja "ylipaino-ongelmani" (aka ei niin treenatulta näyttäminen kuin urheilumääräni antaa ymmärtää) johtuvat siitä että ostan ja syön tunteisiin.

Esimerkiksi: ostan hyvänolon tunnetta itsestäni ostamalla uusia urheiluvaatteita. Ostan ehjän kodin tunnetta sisustamalla ja kuluttamalla paljon rahaa "täydellisen" kodin luomiseen. Koen suurta ahdistusta kun kotini on keskeneräinen tai sotkuinen. Saatan imuroida surkealla imurillani kerran päivässä, koska roskat hermostuttavat. Kulutan liikaa koska ostan hetkellistä onnellisuutta, joka täyttää jotain tyhjää tunnetta sisälläni. Syön herkkuja koska se tuo hetkellistä onnellisuutta johonkin tunteeseen. Me ei koskaan enää kysytä mitä sinulle oikeasti kuuluu? Tee budjetti, vyörytä, budjetoi uudestaan. Mitä jos kulutus olisi tarpeetonta?

Ajatusjuoksua omasta elämästäni tähän iltaan!

Ens kerralla niitä lukuja sitten!

PS. AION NAURAA PALJON ÄÄNEEN