maanantai 30. marraskuuta 2020

Marraskuu -oi marraskuu

 Ollaanko me valmiita? Mä en välttämättä ole. Ruotimaan julkisesti mun tämän kuun rahankäyttöä- tosiaan syyskuusta asti olen jokaisen sentin laittanut monify-sovellukseen ja sillä mennään. Tykkään sovelluksista. Monify on minusta erittäin kelpo.

Miten meni noin niinkuin omasta mielestä? Ei hyvin mutta ei ihan surkeastikaan.

Hyvät puolet: en ole velkaantunut. Huonot puolet: minulla ei jäänyt säästöön mitään. Tai aloitetaan alusta: monify sanoo  minun olevan 13,40 miinuksella MUTTA mulla on edelleen tilillä rahaa, jolla pärjään joulukuun 10. kunnes tulee rahaa.

Tulot: palkka 1976e +159 e elatusmaksu ja 159 lapsilisä + myin 28 e ja 15 e tavaraa. Nyt en muista mikä tuo 15 euroa oli (onpas ollut tärkeä tavara?) =2337 euroa :) 

Menot (lueteltu siis monify-sovelluksen luetteloiden kautta)

51 ASP

645 kotiin

489 laskut  -> velkojen lyhennykseen 436e tästä

402 ruoka (palkasta viety 136 lounaskorttiin)

231 lahjat-> osa joululahjoja, äitienpäivälahjat ja muut lahjat. Tässä kuussa oli yllättävän paljon synttäreitä ja uusia tupia. 

164 terveys -> ostin syksyllä silmälasit, tässä viimeinen 135 euron osa. Ne nyt maksettu. En halua ostaa uusia silmälaseja vuosiin. Oikeasti. Nyt kaikki lasit on eteisessä pöydällä, jotta voin joka aamu ihmetellä niitä ja niiden paljoutta. HULLUA.

136 viihde... Täällä on ööö. mitä? täytyy ihan katsoa. AI NIIN. yksi kokkauskurssi (alkusyksyltä, lasku tuli vasta nyt) ja siis 35 euron kosketinsoittimet.

121 euroa vaatteisiin. Omiin vaatteisiin on mennyt 40 euroa talvitakkiin. EN MAHTUNUT OMIIN VANHOIHIN TAKKEIHIN! EN MAHTUNUT! EN SINNE PÄINKÄÄN. oli myös vaikeaa löytää kohtuuhintainen takki johon mahtua. JÄRKYTTÄVÄÄ.

106 e koirat. Ruokaa on kyllä edelleen kotona, en tiedä tarvitseeko joulukuussa ostaa ollenkaan. Ostin myös villapuvun toiselle koiralle. 

63 e DNA. Tässä on puhelimesta pieni osamaksu (ad toukokuu) sekä minun ja lapsen puhelinlasku. 

33e bussikortti. Talvipyöräily ei ole minun juttu.

9,90 urheilu

8 toiletry (eli olisiko wc-kamppeet)

YHTEENSÄ 2411,35 euroa...

Eli helposti saisin tuolta seuraavat osat pois: 231 lahjat, 164 e terveys, 136 viihde. Vaatteisiin ei pitäisi normiolosuhteissa mennä noin paljoa. Nyt oli lapselle talvikengät ja lämpöhaalari tässä kuussa pakko ostaa. Toppapuku menee kolmatta talvea. 

Sovittiin mini-puudelin kanssa, että joulukuussa yritämme pärjätä 250 euron ruokabudjetilla. Menemme jouluksi äidille, ja sinne maksan 50 e osallisuudesta jouluruokiin. Eli yhteensä menisi 300 euroa plus 136 lounaskortti. Aion ensi vuonna ladata aina vain puolet lounaskortista, eli noin 68 euroa kuussa. Ei mitään järkeä syödä noin paljon ulkona. Ei tälle ylipainolle eikä kulutukselle. 

Positiivista: mulla on vaikka kuinka paljon säästömahdollisuuksia! Mun tavoite 2021 on saada 2000 euron puskuri. ASPiin 51 euroa kuukaudessa, ja yhteiselle säästötilille 40 euroa, lapselle 10e/kk ja nordnettiin 15 e/kk. Eli kk:ssa 200 euroa puskuriin+ noihin muihin 116e. Onkohan liian positiivista? 


lauantai 28. marraskuuta 2020

Aika kohdata oma itsensä

 Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, varmasti tulemme pyörimään yksinäisyyden aalloilla täälläkin blogimaailmassa useamman kerran.

Olen muutamaan otteeseen vuoden 2018 elokuun jälkeen uskaltanut tänne sanoa sen mikä on totta: olen velkaantunut uudestaan. Ja kuin jojolaihduttaja: ryminällä tuli taas enemmän takkiin kuin oli aikaisemmin tullut.

Huhtikuun jälkeen en ole lisävelkaantununt. Mutta se mitä tapahtui ennen huhtikuuta on karseaa. Ja minun on aika kohdata ne. Ne on hävettäviä asioita, kuten lihomisenikin, MITEN MINÄ JOKA TIEDÄN VOIN EPÄONNISTUA NÄIN SURKEASTI? 

En elä kuten arvoillani kuuluisi. Huhtikuun jälkeen maksuvälineenä ei ole ollut luottokortti. Ommistan kolme luottokorttia: Bank Norwegianin, OP:n ja S-pankin. Huomasin olevani elokuussa jotenkin ohuella jäällä kun hain S-Pankin luottokortin, jotta minulla olisi rahaa. 

Olin vaipumassa uudestaan tuhlaamisen pumpuliin. Silloin pysähdyin ihmettelemään mihin kaikki rahat ovat kadonneet. Ja tajusin, ettei ongelma ollut se, että rahaa olisi liian vähän, vaan että käytän sitä kuin tienaisin 10-kertaa sen mitä itse nyt tienaan.

Olen hyvä tekemään budjetteja ja suunnittelemaan. Mutta en oikeastaan ole elänyt sitä minun todellisuutta. Aloin käyttämään rahanseurannan sovellusta; mitä moni pankki tekee jo itsestään. Aluksi ajattelin, että se on vaikeaa ja vaivalloista. Sitten ymmärsin että vaikeus tulee siitä kun sovellukseen laittaa kaiken mitä haluan ostaa. Ja esim. nyt näen heti, että montako % tässä kuussa olen käyttänyt ruokaan. 

En aloittanut käyttämään S-Pankin luottokorttia. Enkä OP:n. Aloin katsoa mitä laskuja minulla on: ja OP:n kulutusluotto, Bank Norwegianin lasku, ja yhdistelmälaina, jonka olin ottanut vuotta aiemmin-> näistä tuli 450 euron lasku, plus opintolainan lyhennys. Käytin kuussa yli 600 euroa velkojen lyhennykseen VAIKKA oikeasti velkanihan eivät lyhentyneet niin paljon kiitos korkojen. 

Hain yhdistelmälainan ResursBankilta. Yhdistin nämä lainat, lyhennys on nyt 202 e/kk plus opintolainan lyhennys 236. Nyt hain opintolainan lyhennystä, jotta voin luoda itselleni puskurin. Ja maksaa ResursBankia nopeammin pois.

Ensi vuodelle uuden vuoden lupaukset on pelkkää talouteen liittyvää. Niskalenkki on aika tehdä. Olen hämmästynyt, että aimmin Prismaan meni helpolla 100 euroa kerralla ja nyt pääsen ulos kaupasta 30 euron ostoksilla. Vaikka 100 oli tarkoitettu viikon ostoksille, unohdin silti aina jotain ja palasin kauppaan ostamaan ja jotain helposti meni pari- kolmekymppiä tuohon päälle. 

Sen sijaan, että ruokaan menisi lähes 1200 euroa kuussa nyt siihen menee alle 500 lounaskortti mukaan lukien. Ensi vuonna tavoite on 400 euroa lounaskortti mukaan lukien. 

ELI: 

Aletaan käydä läpi kaikki se mitä elokuun-huhtikuun 2020 välillä tapahtui. Tehdään järkevät suunnitelmat ensivuodelle. Puskuri on kaiken a ja o. Se on kaikista tärkein. Ja se etten lisävelkaannu. 

Ei kohti ääretöntä ja sen yli. Vaan kohti arkipäivää ja siitä selviämistä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2020

miten käsitellä yksinäisyyttä

 Oi internetin syöveri! 

Olen lukenut sekä tehnyt syväanalyysia omasta kuluttamisestani ja syömisestäni. 

Ymmärrän nyt, että tunne johon syön ja kulutan on yksinäisyys. Kaikella ostamisella kompensoin sitä ajatusta, että olen yksin ja kuvittelen jotenkin että uudet korkokengät, tai kallis meikkipaletti tekee minusta vastustamattoman, ja yhtäkkiä minulla onkin kumppani ja lisäseuraa.

Oikeasti olen vain yksinäinen. Aikaisemmin sitä tunnetta oli helppoa piilottaa töihin, 3-vuorotyössä kaikki vapaa-aika on kortilla ja sekin vähä menee aina palutumiseen. Nyt minulla on 7 kk takana tätä minun ihmeellistä päivätyötä, ja ihmettelin mikä vaivaa kun paino ei putoa ja elämä ei muuttunutkaan auvoiseksi.

En syönyt väsymykseen, syön yksinäisyyteen. Sen takia työpaikan vaihdos ei auttanut, sen takia pysyn parhaimmassa kuosissa seurustellessani. 

Yksinäisyys on hirveä tunne! Ja nyt se vain vahvistuu ja sen merkitys kasvaa. Katsoin ystäväpariskuntaani, nainen raskaana. Pohtivat mistä ostavat isomman asunnon. Minäkin haluan sitä! Jonkun jolle kertoa omista haaveista, ja toteuttaa niitä yhdessä. 

Mitä jos olenkin väittänyt olevani urakeskeinen vaikka oikeasti olisinkin tosi perhekeskeinen, vain vältelläkseni sitä asiaa, että oikeasti koen olevani yksinäinen. 

Tämä viikko käynnistyi itkunsekaisin tuntein kun olin viime sunnuntaina treffeillä ihmisen kanssa josta itse olisin helposti kiinnostunut. Treffien aikana minulle välittyi vahva viesti, ettei tämä ihminen ole ollenkaan minusta kiinnostunut vaan haluaa vain bootycallia, ja meillä on hyvin erilainen visio treffien etenemisestä. Minulle tuli siis paha mieli siitä, että tämä(kään) ihminen ei pitänyt minua mielenkiintoisena. Ei edes niin mielenkiintoisena, että haluaisi nähdä toisen kerran ja tutustua enemmän! 

Olen tällä hetkellä ystäväpiirini ainoa parisuhteeton. Ja tiedän ettei asia ole mikään mitä vertaillaan toisiin mutta koska näen mitä kaikkea ihanaa he saavat kokea siinä suhteessaan (puhun nyt ihan vain arjen pyörityksestä) ja olen todella kateellinen. Kateellinen siitä, että on joku jonka kanssa lähteä lasten kanssa ulos, joku jonka kanssa suunnitella joulua. Pohtia syödäänkö pipareita ja laitetaanko tänään uutta ruokaa. 

Jotain. Nyt kun tunne on tässä ja seison sen äärellä, mitä ratkaisuja tähän keksitään? Olen yrittänyt hyväksyä, että on mahdollista että universumi ei tarjoa minulle minulle sopivaa kumppania, tai että en enää koskaan rakastu tai saa lapsia. Ja se etten saisi lisää lapsia, tuntuu puukoniskulta rintaan. Se, että kukaan ei keitä aamukahveja syntymäpäivänä tai anna uuden vuoden toivotuksen pusua tuntuu kamalalta. Se, että kun oli raskas päivä töissä, ei pääty siihen hetkeen että saa halata toista ihmistä kotona. Se, että ei saa nauraa toisen tyhmille jutuille pissat housuissa. Se, ettei tunne oloaan rakastetuksi. Se, ettei kukaan halua kuulla minun tarinaa. Mitä jos katoan tänne arkeen eikä kukaan huomaa, että katosin. Ihmisenä siis. Jos lakkaan päivittämästä sosiaalista mediaa, huomaako kukaan että katosin? Kiinnostaako ketään mitä minulle kuuluu oikeasti? Voisiko joku vain halata ja sanoa, että kaikki tuntuu paremmalta joku päivä? Tai edes vain halata? 

Mitä jos kaikkien näiden vuosien jälkeen mä vain kaipaisin hellyyttä ja huolenpitoa? Silitystä tukasta? Sitä, että joku sanoisi, että me selvitään tästä. Että mä olen ihana ja mulla on merkitystä. 

Musta tuntuu, että mun sisällä on edelleen se 16-vuotias tyttö, joka odottaa ensisuudelmaa ihastukseltaan. Se tyttö, jolle riittäisi, että joku kuuntelisi ja pitäisi kädestä. Tuntuu kuin sisällä olisi paljon surua, mutta samalla myös paljon iloa, ja minun on niin vaikea käsitellä sitä surua. 

Anna minulle paras vinkkisi yksinäisyyteen, ja miten opin kanavoimaan tunteen muuhun kuin syömiseen ja ostamiseen. 


keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Hitaasti mutta varmasti

 Heipsundaa!

Joskus sanoin, että kustannusten träckääminen on vaikeaa mutta kun laittaa kulutuksen alas niin eipä ole enää sitä ongelmaa. 

Listaan ajatuksia satunnaisessa järjestyksessä:

Lokakuun ruokakustannukset: 359,24 euroa kaupasta ostettuihin ruokiin sekä 136 euroa lounasetuun. Yhteensä 499,24 eli just ja just alle 500 euroa. 25 euroa enemmän kuin olin haaveillut. 

Marraskuun ruokakustannukset so far: 136 euroa lounasetuun sekä 276,35 euroa; 12 päivää jäljellä. Lounasetua 70 euroa jäljellä. Jos haluan pysyä ruokarahoissa samoilla leveleillä kuin edelliskuussa mulla on 83,64 euroa 12 päivälle. 

Mukiinmenevää. Voisin yrittää pikkasen säästää tässä. Mutta nyt olin laskenut ruuat kotona vähän liian pieneksi kun lapseni onkin flunssassa ja syömme nyt useamman päivän kaikki ruuat kotona. 

Miten olen saanut ruokakustannuksia alemmas? Sunnuntaisin on kauppapäivä. Ostan ainekset muutamaan ruokaan, marjoja, kreikkalaista jogurttia, kahvia yms. Tarkoitus on, että pärjättäisiin ad keskiviikko-torstai. Sitten käyn toisen kerran kaupassa. Nyt sunnuntai ostokset ovat olleen 30-40 euroa (?!) ja olen pysynyt paremmin tavoitteessani. 

Edelleen huomaan, että helposti tulee ostettua pieniä ostoksia, joista nousee iso ongelma. Mutta tämän kuun ruokaostoksista olen erityisen ylpeä: olimme äitini syntymäpäiväillallisella ja kahveilla ja se sisältyy tuohon 276,35 euroon! Maksoin siis itseni ja lapsen. Sekä ravintolaruoan että kahvilareissun.

Muuten olen pysynyt poissa (lounaita lukuunottamatta) ravintoloista. Nyt yritän miettiä pitäisikö minun siirtyä puoleen lataukseen, ja katsoa, että ruokakustannukset pysyivät samana tai laskisivat? Vähän jännittää syksy ja kasvisten hintojen nousu. Toisaalta vaikka tomaatin kilohinta olisi 3e/kg ja puoli kiloa kasviksia päivässä niin se olisi alle 12 euroa viikossa. Ja porkkanat saattaa olla euronkin kilo. 

En tiedä teistä mutta olin iloinen kun löysin talvitakin 40 eurolla, en mahdu, siis en mahdu mun vanhoihin talvivaatteisiin ja olin päättänyt etten voi ostaa uutta takkia mutta löysin UUDEN takin alennuksesta 40 eurolla!


ME HAPPY!