En tiedä edes mistä aloittaisin.
Hävettää ihan älyttömänä. Olen äärimmäisne pettynyt itseeni. Tällä hetkellä minun pitäisi olla velaton ja innoissani maanantaina alkavasta Espanjan matkasta. Olen älyttömän innoissani espanjan matkasta mutta en siitä että en ole velaton.
Täytän toukokuussa 30 ja koska en nyt onnistunut maksamaan velkojani niin en usko, että pystyn rahallisesti järjestämään asiat niin, että saisin velkani maksettua.
Luin Femmadonnan blogin kaksivuotissynttärpäivityksen ja tosiaan kaikki me lähdetään jostain ja muutos on mahdollista. Sössiminen on myös mahdollista.
Mietin omia blogikirjoituksiani. Omia säästövinkkejäni. Aloitan niiden kanssa alusta. Ei kaupassa käyntejä (jos ei tarvetta), kaupasta ei heräteostoksia, siirryn käteisen käyttöön. Normaalia ruokaa. Mietin yön yli muita kuin ruokaostoksia.
Tosiaaan luulin jo saavani vähän enemmän rahaa ja pelastavani uppoavan laivani tekemällä muutaman ekstravuoron. No arvaatteko nappasiko verottaja 30% lisäsiivun näistä ekstroista. Ne meni siinä sitten. Ansaitusti siis, olin katsonut väärää palkkanauhaa ja miettinyt noita veroprosentteja.
Haluaisin palata siihen huhtikuun intoon näissä velan maksuissa. Minulle kävi juuri niinkuin povattiin. Kaikesta muusta tuli tärkeämpää. Tai no budjetoimattomasta ostamisesta tuli tärkeämpää.
Syvää analyysia olen tehnyt kesästä ja ostamisistani. argumentoisin nyt vahvasti, että aidosti ja oikeasti rahaa kuluu eniten ruokaan. Lapsen kanssa liikkuessa jokaisella reissulla tulee haettua kaupasta karjalanpiirakkaa. Ja kesällä eritoten vadelmia ja mustikoita. KEsällä ei ollut päivää etteikö syöty marjoja ja jätskiä jos käytiin jossain. normikahvireissustakin tulee kallis kun ostaa kahdelle.
Mitäs mä oikein edes selittelen. Enitenhän joudun selittelemään itselleni. Näitä ajatuksia pyöritän. Aamusta iltaan illasta aamuun. Kenelläkään muulla samoja ajatuksia?
Kuule. Jos se olisi helppoa niin kaikki pystyisi siihen. Sä olet niillä kesän jätskin- ja marjansyöntireissuilla saanut hommattua sopuhintaan jotain mitä ei edes voi rahassa mitata: lapsuuden kesämuistoja sun juniorille. Karjalanpiirakatkin maksaa irtomyynnissä jotain 0,5e/kpl. Keikkuukohan sun vene todella kuitenkaan noiden takia...? Selailin postauksiasi taaksepäin ja sieltä löytyy monta muutakin rahareikää, jotka ehkä saattaisi olla helpommin karsittavissa.
VastaaPoistaEn tiedä minkä verran teillä todellisuudessa menee rahaa ruokaan, mutta mulla menee yksin 350e/kk, eikä aina riitäkään. Toki tiedän että elelen sen suhteen ihan liian hövelisti. Mutta mulla ei mene rahaa Diorin täydellisen väriseen luomiväriin vaikka sitä kuinka kehutaan ja laitetaan jopa fitnessmisukalle, eikä 77e/kk salille vaikka kaapissa on kahvakuulia, eikä 89,70 Klarnalla ostettuun korsettiin, ei sukkahousuihin 45e eikä näiden lisäksi(?) ole budjetoitu 150e/kk otsikolla Minä. Oman velanmaksu-urakan ajaksi luovuin myös kampaajakäynneistä, koska sinne voi mennä sitten taas kun tukkaa tärkeämmät asiat on ensin hoidettu pois maksulistalta. En halua olla mitenkään ilkeä tai tuomitseva ja toivon ettet loukkaannu, mutta kummastelen hieman että sun lapsen kanssa tehdyt kahvilareissut on sun mielestä tässä keskeinen tekijä johon kaipaat muutosta?
"Täytän toukokuussa 30 ja koska en nyt onnistunut maksamaan velkojani niin en usko, että pystyn rahallisesti järjestämään asiat niin, että saisin velkani maksettua." Mikä korrelaatio sun synttäreillä on tuohon uskonloppumiseen? Kyyyyyllä niitä velkoja pystyy maksamaan myös yli kolmekymppisenä. Kysy vaikka Donnalta! Ehkä lähdit keväällä kaasu pohjassa ja vähän turhan suurella vaihteella velanmaksuprojektiin, ja nyt tuntuu että putosit pikkuisen kovaa ja korkealta. Suunnitelmat jotka vaikuttaa aukottomilta paperilla, ei aina toimi kuin junan vessa käytännössä, ja silloin joutuu vähän fiksaamaan lähestymiskulmaa. Kärsivällisyys ei ehkä taida olla sun isoin vahvuus? ;)
Tarkistin edellisen postauksen kommenteista, eikä sun kokonaisvelkataakka ole mitenkään mahdoton. Oot sitäpaitsi lyhentänyt sitä jo ihan huikeesti helmikuun velkakatsauksen jälkeen! Tilanne voisi oikeasti olla paljon pahempikin, joten nyt leuka pystyyn, lippu salkoon ja ole edes vähän armollinen itsellesi mutta älä luovuta. Muutkin mokaa. Elämä on tehty elettäväksi, marjansyöntiä ja muuta kivaa varten :) Priorisoi. Velka on lopulta vaan numeroita, vaikka ne numerot kovasti välillä ahdistaakin.
Tsemppiä! <3
Olet asian ytimessä. Kärsivällisyys ei ole hyveeni vaan projektien suunnitteleminen -ei niinkään niiden loppuun tekeminen. Haluaisin että on jo valmista kun suunnitelma on valmis.
PoistaVaikka putoaa kovaa ja korkealta voi silti nousta! UGH!
Voi Puudeli <3 Älä ole liian ankara ja vaativa itsellesi. Hyvin sä vedät vaikka takapakkeja tulee. Tärkeää on olla armollinen itselleen ja muistaa antaa anteeksi silloin, kun ”mokaa”. Olen sun blogia jonkin aikaa seurannut ja sä mahdollisesti yrität nyt tehdä liian monta asiaa samanaikaisesti. Ota asia kerrallaan. Jos sun prioriteetti on maksaa velat pois, niin sun pitäisi keskittyä vain siihen. Samaan aikaan et voi suunnitella jatko-opintoja, osa-aikaiseksi jäämistä töissä ja lomamatkoja. Sä olet maksanut velkoja isoilla summilla pois, mutta samanaikaisesti sä olet tehnyt lisää velkaa tulevaisuuteen (esim silmälasit, lomamatka, osamaksut erinäisistä hankinnoista – musta osamaksukin on velkaa, vaikka siitä ei mene korkoa – ihan kaikki mitä et maksa heti samalla hetkellä, kun tavaran saat käsiisi, on velaksi hankittua ja se velka tulee maksettavaksi ennemmin tai myöhemmin). Maksa velat ensin pois (jos se on sun prioriteetti yksi) ja vasta sitten ala tekemään seuraavaa suunnitelmaa, joka vaatii rahaa. Ja tässä voin sanoa, että been-there-done-that – itse kärvistelin vuosia visakierteessä, kun aina maksoin visalla kaiken mihin mulla ei juuri siinä kuussa ollut varaa ja eihän mulla sitten ikinä ollut varaa seuraavassakaan kuussa, koska silloin maksoin edellisen kuun visatuhlailuja pois. Kesti aikansa tajuta, että raha pitää olla tilillä etukäteen – ja se että sen ajatuksen oikeasti sisäisti ja toteutti, vei vielä enemmän aikaa. Kierteestä eroon pääsy vaati rahapussin nyörien todellista kiristämistä ja sitä, että oikeasti säästi asioihin etukäteen. Nykyään ihmisillä (myös mulla) on liikaa se ajatus, että mä haluan ja ansaitsen tämän, koska kaverillakin on ja koska elämä on muuten niin rankkaa ja teen tosi paljon töitä. Valitettavasti homma ei mene näin. Me ansaitaan jokin asia vasta sitten, kun meillä on varaa maksaa se asia käteisellä ja käteistä on tarpeeksi vasta siinä vaiheessa, kun kaikki pakolliset menot on ensin maksettu (ja musta myös säästötilille menevä raha on yksi pakollinen meno). Askel kerrallaan :) Tsemppiä ihan tosi paljon sulle! Terv. 36-v nainen joka pääsi kierteestä lopullisesti eroon vasta noin vuosi sitten eli ei toi 30-v täyttäminen mikään rajapyykki ole ;)
VastaaPoistaJuuri näitä pointteja hain itsekin, mutta joku sai ne puettua paremmin sanoiksi :)
PoistaOlet ongelmani ytimessä. Usein tulee sanottua että hei ansaitset tämän. Tarvitset tämän, ansaitset. Olet täysin oikeassa
PoistaAnsaitsen vasta kun olen säästänyt rahat siihen. Todellakin. Pidän tästä. Kiitos.
Täytyy sanoa,että sait todella hyviä kommentteja rahankäyttööön/velkojen maksuun. Tulin lukemaan tekstisi ja kommentit jo kolmatta kertaa ja ajattelin omaa kulutustani.
VastaaPoistaItse on niin helppo hämätä. Vaikka oma rahankäyttöni on periaatteessa hallussa, menoista vielä paljon sellaista nipistettävää, joka ei loppujen lopuksi vaikuta mihinkään sen kummemmin. Miksi en siis vähentäisi kulutustani. Ja nyt sille tuli taas tarvetta,koska taloudellinen tilanteeni tulee muuttumaan puolen vuoden sisällä.
Tiedän että pystyn siihen, koska olen tehnyt sen jo kaksi kertaa aiemminkin. Aloitus vaan on älyttömän hankalaa. Pitää saada tatsista kiinni.
I feel you! Nyt tsempataan toisiamme!
PoistaMarjojen syönti on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Terveyspankkiin. Paina reset-nappulaa kuin minäkin. Käsittääkseni 30 vuotta ei ole raja velkojen takaisinmaksulle. Pankit hyväksyvät myös yli-ikäisten maksusuoritukset :-)
VastaaPoistaNiinhän se on- ja sitten varsinkin kun myös rahaa kertyy pankkiin!
Poista