Paluu arkeen

Lomamoodi sammui viimeistään tänään kun lapsi huusi päiväkodin eteisessä 40 minuutta ettei pue ulkovaatteita. Oikeastaan se on tehnyt sitä ainakin kuukauden ja joka päivä ja joka aamu kotona. UHMA ja talvivaatteet! ARGH.

Loma oli ihana. Elämäni rankin fyysinen suoritus, Levin Arctic Challenge, on takana. 2500 kilmoteriä autossa istumista torstai-sunnuntai akselilla. Lapissa oli kaunista. Mummistani oli tullut vanha. Se tarkoitti käytännössä sitä, että hän ei pystynyt muuttamaan mieltänsä minusta ja vihastansa, jota tuntee minua kohtaan. Kuka nyt puudelia vihaisi? Mummi, jonka mielestä eri värisen ihmisen kanssa lapsen tekeminen oli synneistä suurin. Kolme vuotta asiaa sulateltuaan hän ymmärsi, että lapsessahan ei ole mitään vikaa -vaan minussa. Ja voin sanoa, että oli lepsakka reissu kun oma mummi ei a) suotunut istumaan minun kanssa samaan pöytään b) syömään ruokaa, jonka valmistin c) puhumaan mistään kanssa ja d) sanoi että ääneni on niin ärsyttävä, että sitä on hirveä kuunnella.

Tästä inspiroituneena päätin nyt avata suurelle kanssa sen, mikä minussa ärsyttää itseäni! Siis mikä MINUA ärsyttää MINUSSA! Koska mikään ei ärsytä minua niin paljon kuin minä itseäni.

Jaan asiat kategorioihin:

1) Talous
- Jostain kumman syystä aina "tarvitsen jotain", joku on "älyttömässä alennuksessa", ja juuri nuo urheiluhousut saavat oloni tuntemaan itseni seksikkääksi.
-miten helvetin vaikeaa olisi ollut maksaa ne omat velat pois puolessa vuodessa? NO EI OIS! Mutta koska minä!!!! Minä ostan ja kulutan ja hommaan ja harrastan. Helevetin helevetti. NOstaako eliniän odotetta tai elämänlaatua sen kolmen vartin aikaa enemmän kun hehkutan ostostani itselleni? Viime kesästä paistinpannusetti hackmanilta on ainoa, josta nautin joka päivä ruokaa laitaessani täydellä sielulla.
-viikko sitten julistin, että on rahaa ja riittää kuukauden lopppuun. nyt olen sitä mieltä, että mikä raha, missä kaikki sentit???

2) Koti
-Mulla on järjetön kotiobsessio. SIIS järjetön. Yritän luoda sitä täydellistä kotia. Sellaista, että kun oven avaa niin koti huutaa kotia. Teen sitä suurella innolla ja puhkuen. Lopputulema: money comes and money goes. Lisää asioita siivottavana. Vihaan siivoamista. Myyn tavaroita joita olen ostanut. Tai annan eteenpäin.
-Voisko koti olla koti jos siellä ei matchaisi? jos verhot ei sopisi sohvaan ja mattoon ja olohuoneen pöytään. Jos kirjat ei olisi värijärjestyksessä.
Ei. koti on rakas. Kotiin menee rahaa. Mutta muut pystyvät elämään sotkuisissa ja aivan käsittämättömän antikodikkaissa kodeissa. En ymmärrä! Miksi??? Vastaus löytyy lapsuudesta todennäköisesti. Omastani siis :D

3) Urheilu
-Urheilen. Paljon! Syön vielä enemmän! En näytä niin urheilulliselta kuin haluaisin.  Syön herkkuja, syön miten sattuu. Olen ostanut valmennuksia. Seurannut niitä viikon, kaksi ja alkanut tehdä taas sitä mitä minä haluan. Etsin ekstriimiä. Jotain sellaista älytöntä endorfiiniryöppyä. Oikeastaan haluaisin harrastaa kaikkea ja koko ajan. twerkata ja salsata. Käydä salilla, poledancessa, juosta, uida, tanssia vähän lisää. Osallistua erinäisiin arktisiin ja ekstreemeihin urheilukisoihin. Semmoisiin missä pelottaa.

4) Innostuminen. Kun jostan innostun, ei sillä ole rajoja. Tajusin, että voidaan alkaa lapsen kanssa harrastamaan legoja! Olen jo suunnitellut aivan överin jouluisen legokylän, joka vaatii aika paljon legoja, mutta siis kuluttanut älyttömästi aikaa legojen katseluun. Lapsen vapaapäivänä katseltiin 1,5 tuntia legojen rakennusvideoita. Viikon sisällä innostumisesta olen käynyt kaksi kertaa legokaupassa, pysähtynyt Lapin automatkalla kärkkäiselle "koska siellä on halpoja legoja", ostanut paikallisesta S-marketista legoja. . . . . . Ja haaveilu jatkuu... katsonut legoja. Miettikää, legojen taj mahal! Frozen linna! Pariisilainen kahvila! legosairaala!

5) Yksinäisyyden tunne. Mä kaipaan mun parasta ystävää, sitä kumppania, jolle selittäisin että mä haluan rakentaa järjettömän legojoulukylän, joka laskeutuu tv-tason ylähyllyltä alas lattialle joulukuusen juureen. Ja se sanois että oon hölmö, ja katselis mun kanssa legoja. Sitten se joskus siivoaisi täällä kotona, ja tekis meille fiveamcoffeet aamuisin. Ja supersmoothiet. Lähtis mun ja lapsen kanssa samoamaan keskuspuistoon. Sanois että teen hyvää kalakeittoa. Halaisi mua iltaisin. Ja se ymmärtäisi mitä sanon, ilman että tarvitsee selittää. Ilman, että tarvitsee suomentaa minun suomea.

ISO kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille, mahtavaa saada monta uutta blogia luetteloon. Itsehän tyylikkäästi etsin kaikki luettavat blogit femmadonnan blogiluettelosta, eli jos joku tulee blogiisi femmiksen blogin kautta niin hiphei se on PUUDELI. Eli jatkossakin kannattaa vinkkailla mulle blogeja, joita lukea!