Doddiin eli velkaantunut maksaa korkoa omista veloistaan aina ja tässä kuussa maksoin seuraavanlaisia hommia:
1) MC 15.10+3.50=18.60
2) SPANKKI 3.35 + 2.50= 5.85
3) BN 3.43
Yhteensä 18.6+5.85+3.43=28.08 euroa
Irtisanoin spankin visan ja ne olivat sen heti tehneet ja pyysivät tilaamaan uuden kortin. Aloin kiltisti tilata kunnes huomasin että a) joka paikassa luki, että spankin visat ovat ilmaisia b) debit korttia hankkiessa pyydettiin työpaikan yksityiskohtaset tiedot.
Jätin kortin tekemisen kesken ja laitoin kysymystä lafkaan miksi minua on veloitettu ja mihin he tarvitsevat yksityiskohtaiset työpaikkatiedot (mm.puhelinnro).
Tällaista ei kyselty OP:ssa.Suattaapi olla että irtisanoudun s-pankista tämän jälkeen... voin siirtää minun ja äitini säästämät lomarahat BN:n tilille.
Lisäksi irtisanoin salini. Kaikki suositus paikalle ja sen lapsiparkkimahdollisuudelle mutta uudet tuulet puhaltavat. Urheilun saralla kk-maksut jopa nousevat...
Mutta kasvojen pakkeloinnin saralla otin edullisimmista edullisimman käyttöön. Merkkiripsarin sijasta (26-38 e) siirryin Essencen ripsiväriin,joka on älyttömän hyvä! Maksoin 3.69 euroa. Rajauskynä,josta aiemmin maksoin 15 euroa maksoi nyt 1.15 euroa ja 40euron huulipunan sijasta ostin 2,5 euron huulikiilteen.
Säästöä on isokin säästö!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menneisyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste menneisyys. Näytä kaikki tekstit
torstai 2. elokuuta 2018
tiistai 20. maaliskuuta 2018
Paluu arkeen
Lomamoodi sammui viimeistään tänään kun lapsi huusi päiväkodin eteisessä 40 minuutta ettei pue ulkovaatteita. Oikeastaan se on tehnyt sitä ainakin kuukauden ja joka päivä ja joka aamu kotona. UHMA ja talvivaatteet! ARGH.
Loma oli ihana. Elämäni rankin fyysinen suoritus, Levin Arctic Challenge, on takana. 2500 kilmoteriä autossa istumista torstai-sunnuntai akselilla. Lapissa oli kaunista. Mummistani oli tullut vanha. Se tarkoitti käytännössä sitä, että hän ei pystynyt muuttamaan mieltänsä minusta ja vihastansa, jota tuntee minua kohtaan. Kuka nyt puudelia vihaisi? Mummi, jonka mielestä eri värisen ihmisen kanssa lapsen tekeminen oli synneistä suurin. Kolme vuotta asiaa sulateltuaan hän ymmärsi, että lapsessahan ei ole mitään vikaa -vaan minussa. Ja voin sanoa, että oli lepsakka reissu kun oma mummi ei a) suotunut istumaan minun kanssa samaan pöytään b) syömään ruokaa, jonka valmistin c) puhumaan mistään kanssa ja d) sanoi että ääneni on niin ärsyttävä, että sitä on hirveä kuunnella.
Tästä inspiroituneena päätin nyt avata suurelle kanssa sen, mikä minussa ärsyttää itseäni! Siis mikä MINUA ärsyttää MINUSSA! Koska mikään ei ärsytä minua niin paljon kuin minä itseäni.
Jaan asiat kategorioihin:
1) Talous
- Jostain kumman syystä aina "tarvitsen jotain", joku on "älyttömässä alennuksessa", ja juuri nuo urheiluhousut saavat oloni tuntemaan itseni seksikkääksi.
-miten helvetin vaikeaa olisi ollut maksaa ne omat velat pois puolessa vuodessa? NO EI OIS! Mutta koska minä!!!! Minä ostan ja kulutan ja hommaan ja harrastan. Helevetin helevetti. NOstaako eliniän odotetta tai elämänlaatua sen kolmen vartin aikaa enemmän kun hehkutan ostostani itselleni? Viime kesästä paistinpannusetti hackmanilta on ainoa, josta nautin joka päivä ruokaa laitaessani täydellä sielulla.
-viikko sitten julistin, että on rahaa ja riittää kuukauden lopppuun. nyt olen sitä mieltä, että mikä raha, missä kaikki sentit???
2) Koti
-Mulla on järjetön kotiobsessio. SIIS järjetön. Yritän luoda sitä täydellistä kotia. Sellaista, että kun oven avaa niin koti huutaa kotia. Teen sitä suurella innolla ja puhkuen. Lopputulema: money comes and money goes. Lisää asioita siivottavana. Vihaan siivoamista. Myyn tavaroita joita olen ostanut. Tai annan eteenpäin.
-Voisko koti olla koti jos siellä ei matchaisi? jos verhot ei sopisi sohvaan ja mattoon ja olohuoneen pöytään. Jos kirjat ei olisi värijärjestyksessä.
Ei. koti on rakas. Kotiin menee rahaa. Mutta muut pystyvät elämään sotkuisissa ja aivan käsittämättömän antikodikkaissa kodeissa. En ymmärrä! Miksi??? Vastaus löytyy lapsuudesta todennäköisesti. Omastani siis :D
3) Urheilu
-Urheilen. Paljon! Syön vielä enemmän! En näytä niin urheilulliselta kuin haluaisin. Syön herkkuja, syön miten sattuu. Olen ostanut valmennuksia. Seurannut niitä viikon, kaksi ja alkanut tehdä taas sitä mitä minä haluan. Etsin ekstriimiä. Jotain sellaista älytöntä endorfiiniryöppyä. Oikeastaan haluaisin harrastaa kaikkea ja koko ajan. twerkata ja salsata. Käydä salilla, poledancessa, juosta, uida, tanssia vähän lisää. Osallistua erinäisiin arktisiin ja ekstreemeihin urheilukisoihin. Semmoisiin missä pelottaa.
4) Innostuminen. Kun jostan innostun, ei sillä ole rajoja. Tajusin, että voidaan alkaa lapsen kanssa harrastamaan legoja! Olen jo suunnitellut aivan överin jouluisen legokylän, joka vaatii aika paljon legoja, mutta siis kuluttanut älyttömästi aikaa legojen katseluun. Lapsen vapaapäivänä katseltiin 1,5 tuntia legojen rakennusvideoita. Viikon sisällä innostumisesta olen käynyt kaksi kertaa legokaupassa, pysähtynyt Lapin automatkalla kärkkäiselle "koska siellä on halpoja legoja", ostanut paikallisesta S-marketista legoja. . . . . . Ja haaveilu jatkuu... katsonut legoja. Miettikää, legojen taj mahal! Frozen linna! Pariisilainen kahvila! legosairaala!
5) Yksinäisyyden tunne. Mä kaipaan mun parasta ystävää, sitä kumppania, jolle selittäisin että mä haluan rakentaa järjettömän legojoulukylän, joka laskeutuu tv-tason ylähyllyltä alas lattialle joulukuusen juureen. Ja se sanois että oon hölmö, ja katselis mun kanssa legoja. Sitten se joskus siivoaisi täällä kotona, ja tekis meille fiveamcoffeet aamuisin. Ja supersmoothiet. Lähtis mun ja lapsen kanssa samoamaan keskuspuistoon. Sanois että teen hyvää kalakeittoa. Halaisi mua iltaisin. Ja se ymmärtäisi mitä sanon, ilman että tarvitsee selittää. Ilman, että tarvitsee suomentaa minun suomea.
ISO kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille, mahtavaa saada monta uutta blogia luetteloon. Itsehän tyylikkäästi etsin kaikki luettavat blogit femmadonnan blogiluettelosta, eli jos joku tulee blogiisi femmiksen blogin kautta niin hiphei se on PUUDELI. Eli jatkossakin kannattaa vinkkailla mulle blogeja, joita lukea!
Loma oli ihana. Elämäni rankin fyysinen suoritus, Levin Arctic Challenge, on takana. 2500 kilmoteriä autossa istumista torstai-sunnuntai akselilla. Lapissa oli kaunista. Mummistani oli tullut vanha. Se tarkoitti käytännössä sitä, että hän ei pystynyt muuttamaan mieltänsä minusta ja vihastansa, jota tuntee minua kohtaan. Kuka nyt puudelia vihaisi? Mummi, jonka mielestä eri värisen ihmisen kanssa lapsen tekeminen oli synneistä suurin. Kolme vuotta asiaa sulateltuaan hän ymmärsi, että lapsessahan ei ole mitään vikaa -vaan minussa. Ja voin sanoa, että oli lepsakka reissu kun oma mummi ei a) suotunut istumaan minun kanssa samaan pöytään b) syömään ruokaa, jonka valmistin c) puhumaan mistään kanssa ja d) sanoi että ääneni on niin ärsyttävä, että sitä on hirveä kuunnella.
Tästä inspiroituneena päätin nyt avata suurelle kanssa sen, mikä minussa ärsyttää itseäni! Siis mikä MINUA ärsyttää MINUSSA! Koska mikään ei ärsytä minua niin paljon kuin minä itseäni.
Jaan asiat kategorioihin:
1) Talous
- Jostain kumman syystä aina "tarvitsen jotain", joku on "älyttömässä alennuksessa", ja juuri nuo urheiluhousut saavat oloni tuntemaan itseni seksikkääksi.
-miten helvetin vaikeaa olisi ollut maksaa ne omat velat pois puolessa vuodessa? NO EI OIS! Mutta koska minä!!!! Minä ostan ja kulutan ja hommaan ja harrastan. Helevetin helevetti. NOstaako eliniän odotetta tai elämänlaatua sen kolmen vartin aikaa enemmän kun hehkutan ostostani itselleni? Viime kesästä paistinpannusetti hackmanilta on ainoa, josta nautin joka päivä ruokaa laitaessani täydellä sielulla.
-viikko sitten julistin, että on rahaa ja riittää kuukauden lopppuun. nyt olen sitä mieltä, että mikä raha, missä kaikki sentit???
2) Koti
-Mulla on järjetön kotiobsessio. SIIS järjetön. Yritän luoda sitä täydellistä kotia. Sellaista, että kun oven avaa niin koti huutaa kotia. Teen sitä suurella innolla ja puhkuen. Lopputulema: money comes and money goes. Lisää asioita siivottavana. Vihaan siivoamista. Myyn tavaroita joita olen ostanut. Tai annan eteenpäin.
-Voisko koti olla koti jos siellä ei matchaisi? jos verhot ei sopisi sohvaan ja mattoon ja olohuoneen pöytään. Jos kirjat ei olisi värijärjestyksessä.
Ei. koti on rakas. Kotiin menee rahaa. Mutta muut pystyvät elämään sotkuisissa ja aivan käsittämättömän antikodikkaissa kodeissa. En ymmärrä! Miksi??? Vastaus löytyy lapsuudesta todennäköisesti. Omastani siis :D
3) Urheilu
-Urheilen. Paljon! Syön vielä enemmän! En näytä niin urheilulliselta kuin haluaisin. Syön herkkuja, syön miten sattuu. Olen ostanut valmennuksia. Seurannut niitä viikon, kaksi ja alkanut tehdä taas sitä mitä minä haluan. Etsin ekstriimiä. Jotain sellaista älytöntä endorfiiniryöppyä. Oikeastaan haluaisin harrastaa kaikkea ja koko ajan. twerkata ja salsata. Käydä salilla, poledancessa, juosta, uida, tanssia vähän lisää. Osallistua erinäisiin arktisiin ja ekstreemeihin urheilukisoihin. Semmoisiin missä pelottaa.
4) Innostuminen. Kun jostan innostun, ei sillä ole rajoja. Tajusin, että voidaan alkaa lapsen kanssa harrastamaan legoja! Olen jo suunnitellut aivan överin jouluisen legokylän, joka vaatii aika paljon legoja, mutta siis kuluttanut älyttömästi aikaa legojen katseluun. Lapsen vapaapäivänä katseltiin 1,5 tuntia legojen rakennusvideoita. Viikon sisällä innostumisesta olen käynyt kaksi kertaa legokaupassa, pysähtynyt Lapin automatkalla kärkkäiselle "koska siellä on halpoja legoja", ostanut paikallisesta S-marketista legoja. . . . . . Ja haaveilu jatkuu... katsonut legoja. Miettikää, legojen taj mahal! Frozen linna! Pariisilainen kahvila! legosairaala!
5) Yksinäisyyden tunne. Mä kaipaan mun parasta ystävää, sitä kumppania, jolle selittäisin että mä haluan rakentaa järjettömän legojoulukylän, joka laskeutuu tv-tason ylähyllyltä alas lattialle joulukuusen juureen. Ja se sanois että oon hölmö, ja katselis mun kanssa legoja. Sitten se joskus siivoaisi täällä kotona, ja tekis meille fiveamcoffeet aamuisin. Ja supersmoothiet. Lähtis mun ja lapsen kanssa samoamaan keskuspuistoon. Sanois että teen hyvää kalakeittoa. Halaisi mua iltaisin. Ja se ymmärtäisi mitä sanon, ilman että tarvitsee selittää. Ilman, että tarvitsee suomentaa minun suomea.
ISO kiitos kaikille edellistä postausta kommentoineille, mahtavaa saada monta uutta blogia luetteloon. Itsehän tyylikkäästi etsin kaikki luettavat blogit femmadonnan blogiluettelosta, eli jos joku tulee blogiisi femmiksen blogin kautta niin hiphei se on PUUDELI. Eli jatkossakin kannattaa vinkkailla mulle blogeja, joita lukea!
torstai 15. maaliskuuta 2018
BLOGI VUODEN!
Hurlumhei!
Voiko olla, että muuttohässäkässä unohdin blogini synttärit? Vastaus on kyllä kyllä ja kyllä. Blogini siis on 10.helmikuuta 2018 täyttänyt ensimmäisen vuoden!
Lyhyt tsekkaus, onko mitään järkevää tapahtunut:
-mulla on vähemmän velkaa (ainakin 3 tonnia)
-mulla on työpaikka!
-mulla on salikortti!
-olen siltikin tehnyt lisävelkaa vaikka olen käynyt töissä
- olen oppinut asioita itsestäni, joita en ole tänne kirjannut, koska en ole varma kiinnostaako ihmisiä lukea näitä henkisen kasvun prosesseja
Kun blogi täyttää kaksi vuotta 10.2.2018 haluan:
-NOLLA VELKAA LUOTTOKORTEISSA
-Puhua jo nordetista!
Tällainen pikapostaus ennen Lapin loman alkua!
Hei ja nyt tarttisin teitä! Ilmianna blogisi (ilmeisesti nyt on tullut paljon uusia) kommenttiosiooni, jos haluat sen tuonne sivupalkkiini ja minut aktiiviseksi lukijaksesi! Tykkään käydä myös kommentoimassa ja nostattamassa hyvää mieltä!
Voiko olla, että muuttohässäkässä unohdin blogini synttärit? Vastaus on kyllä kyllä ja kyllä. Blogini siis on 10.helmikuuta 2018 täyttänyt ensimmäisen vuoden!
Lyhyt tsekkaus, onko mitään järkevää tapahtunut:
-mulla on vähemmän velkaa (ainakin 3 tonnia)
-mulla on työpaikka!
-mulla on salikortti!
-olen siltikin tehnyt lisävelkaa vaikka olen käynyt töissä
- olen oppinut asioita itsestäni, joita en ole tänne kirjannut, koska en ole varma kiinnostaako ihmisiä lukea näitä henkisen kasvun prosesseja
Kun blogi täyttää kaksi vuotta 10.2.2018 haluan:
-NOLLA VELKAA LUOTTOKORTEISSA
-Puhua jo nordetista!
Tällainen pikapostaus ennen Lapin loman alkua!
Hei ja nyt tarttisin teitä! Ilmianna blogisi (ilmeisesti nyt on tullut paljon uusia) kommenttiosiooni, jos haluat sen tuonne sivupalkkiini ja minut aktiiviseksi lukijaksesi! Tykkään käydä myös kommentoimassa ja nostattamassa hyvää mieltä!
perjantai 5. tammikuuta 2018
Yllärilaskut
Hehe,
niin kutsutut yllärilaskut ovat saapuneet. Mullahan ei (vielä) ole sellaista laskumaksutiliä, johon palkkapäivänä siirtäisin rahat odottamaan laskuja. Tai joksikin pohjakassaksi sitä voisi kutsua. Sellainen ois kätevä! No sellaista kun ei ole, ja lisävelan teko on nyt vihdoin ja viimein kuopattu niin elämässään puudeli joutuu tekemään myönnytyksiä ja päätöksiä.
Esitettelen laskut, jotka täytyy maksaa ennen seuraavaa palkkapäivää aka ne johon voin käyttää tililläni tällä hetkellä olevan summan + 10.päivä saamani 155,17 euroa.
Laskut ovat seuraavaa:
S-Pankki: 45,49
Bank Norwegian 34,91
Lumo energia 5,50
DNA 8,30
DNA 13,86
DNA 11,58
DNA 10,52
PK-maksu 85
Urheilukilpailu 35
Bussikortti 28
TOTAL 278,16
RAHAA: 155,17+ 103+10+60+4,93=333,1
333,1-278,16=54,94
Tämä on siis 14 päivän ruokaraha. 54,94/14= 3,9242 euroa, eli sanotaan 3,9 e/päivä.
JOSSES. Periaatteessa ja käytännössä näyttää haasteelta. TUNTUU HAASTEELTA.
Tein juuri salilla 3000 kyykkyä. Samalla hiellä ja puudelienergialla tahkotaan tämäkin läpi!!!
Tästähän ei voi kuin selvitä?
niin kutsutut yllärilaskut ovat saapuneet. Mullahan ei (vielä) ole sellaista laskumaksutiliä, johon palkkapäivänä siirtäisin rahat odottamaan laskuja. Tai joksikin pohjakassaksi sitä voisi kutsua. Sellainen ois kätevä! No sellaista kun ei ole, ja lisävelan teko on nyt vihdoin ja viimein kuopattu niin elämässään puudeli joutuu tekemään myönnytyksiä ja päätöksiä.
Esitettelen laskut, jotka täytyy maksaa ennen seuraavaa palkkapäivää aka ne johon voin käyttää tililläni tällä hetkellä olevan summan + 10.päivä saamani 155,17 euroa.
Laskut ovat seuraavaa:
S-Pankki: 45,49
Bank Norwegian 34,91
Lumo energia 5,50
DNA 8,30
DNA 13,86
DNA 11,58
DNA 10,52
PK-maksu 85
Urheilukilpailu 35
Bussikortti 28
TOTAL 278,16
RAHAA: 155,17+ 103+10+60+4,93=333,1
333,1-278,16=54,94
Tämä on siis 14 päivän ruokaraha. 54,94/14= 3,9242 euroa, eli sanotaan 3,9 e/päivä.
JOSSES. Periaatteessa ja käytännössä näyttää haasteelta. TUNTUU HAASTEELTA.
Tein juuri salilla 3000 kyykkyä. Samalla hiellä ja puudelienergialla tahkotaan tämäkin läpi!!!
Tästähän ei voi kuin selvitä?
keskiviikko 13. joulukuuta 2017
Vastauksia kommentteihin
Heipähei! Vai pitäisikö sanoa HOLA!
Vastaan nyt edelliseen tekstiini saamiini kommentteihin tässä. Edellisen postauksen jälkeen onnistuin sairastumaan oksennustautiin ja täytyy sanoa että matkustaminen sen jälkeen kun on oksentanut itsensä tyhjäksi vuorokauden ajan --not cool. Not cool at all.
Lomalla ei tullut tietokonetta avattua ja sosiaalisesta mediasta tuli hyvä tauko. Nyt pääseekin pureutumaan kommentteihin rauhassa sekä itse rahankäyttöön.
Avaan muutaman asian edellisetsä tekstistäni. Kun kirjoitin, etten saa velkoja maksettua ennen kuin täytän 30 niin tietenkin niiden maksu jatkuu niiden jälkeen. Olin vain toivonut, että olisin fiksumpi syntymäpäiväni aattona (toukokuussa). Uusi parempi vuosikymmen. Tämähän ei ole mahdotonta, jokseenkin hidastuu hiukan.
Eli nyt itse kommentteihin, jotka olivat erittäin hyviä ja johtuivat suurimmaksi osaksi siitä että kirjoitin tekstini huonosti. Nyt siis avaan ajatuksia selvemmäksi. Sanchez sanoi aivan oikein, että kampaajakäyntien, meikkien, kenkien ja hierontojen (vaikkei niitä nyt mainittukaan) ostamisen ohessa 50 snt maksava karjalanpiirakka ei kuulosta ongelman ytimeltä. Näin sanoessaan hän on asian ytimessä.
Käytännössä ruokabudjettini ei ole pitänyt yhtään. Eikä mikään muukaan budjetti. Mutta kaikista vähiten ruokabudjetti. Rakastan ruokakaupassa käymistä ja se on suurin heikkouteni. Kävin toissaviikolla kaupassa ja ostin aidosti oikeasti vain sen mikä puuttuu. Ja rahaa meni 2,5 euroa. Se tuntui hämmentävältä. Yleensä ostan aina jotain ekstraa. Yleensä kauppalasku on ainakin 20 euroa. Vaikka menisin ostamaan sitä unohtamaani wc-paperia!
Aito, oikea, ja erittäin karu totuus toissa viikolta. Äitini ilmoitti, että lapseni on oksennustaudissa ja tulin sitten kaupan kautta kotiin. Ostin lapselleni mehua (jota meillä ei normaalisti ole). Mehu oli syy mennä käymään kaupassa. Sellainen euron maksava litran tonikka. U know. Menin kauppaan. Ah kananmunia, otetaan nyt samalla, Mehu, otetaan toinenkin purkki. Sipsit varmaan maistuu jos on oksentanut paljon. Ruisleipää, mustikoita. Jätskitkin voisi olla hyvä idea. Samalla voisi ostaa piparkakkutalon koristeet ja koristella kakun. Loppusaldo 30 euroa ja risat. Näistä mikään ei ollut pakkollinen. Pelkkä mehun ostaminen olisi verottanut euron. Lopputulemana mys oksensin niitä koristeita, joita käytin piparkakkutalon tekoon ja nyt ajatuskin pipareiden olemassa olosta kotonani saa oksentamaan. Meille ei tule piparkakkutalokylää. Jäljelle jääneille karkeille täytyy keksiä syöjät tai heittää roskiin kun meinaan oksentaa joka kerta kun avaan kaapin oven.
Tämä oli vain yksi esimerkki mutta ehkä valoittaa tilannettani. Budjetti petti kaiken kerran. Jos olisin ostanut vain isoimmat hankinnat tämän kesään aikana, ei olisi hätää, olisin vain vähän hidastunut velanmaksussa. Nythän se seisoo paikallaan. On voitettavissa kommenteissa sanottujen järkevien päätösten mukaan elettäessä.
Lainaa se on korotonkin laina. Älyttömän tärkeää. En tarvitse enkä oikeasti tarvinnut uusia laseja. Näistä ei onneksi olee enää monta maksuosuutta jäljellä. KOrsetti oli turha- olen käyttänyt sitä paljon mutta äitini löysi selällemme sopivamman mallin puoleen hintaan ostamastani. Nyt käytän tuota omaani ja mietin sitä puolen hinnan säästöä. Sali, se on kyllä asia jota en kadu. Sain ensin sen 6 viikkoa ilmaista aikaa, ja ansaitsin seuraavat 4 ilmaista viikkoa eli tässä kuussa ne maksanut salista ollenkaan. Lapseni kysyy joka päivä joko mennään sinne, se on tykännyt satujumpasta ja sieltä saaduista kavereista. Olen käynyt säntillisesti salilla. Urheiluun panostan mielelläni. Siitä lisää toisessa postauksessa.
Mitä tulee meikkeihin, niihin tulee täysstoppi seuraavan puolen vuoden ajan. En osta mitään. Koska en tarvitsekaan mitään. Uutta matkaa varten aloitamme äidin kanssa säästämisen tammikuussa, 40 euroa kuussa per nuppi. Näin säästämme joulua ja uutta matkaa varten. Uutta matkaa ei osteta ennen kuin siihen on rahat käsissä. Seuraavassa postauksessa sitten kerron viimoisen Espanjan matkan matkabudjetista!
Vastaan nyt edelliseen tekstiini saamiini kommentteihin tässä. Edellisen postauksen jälkeen onnistuin sairastumaan oksennustautiin ja täytyy sanoa että matkustaminen sen jälkeen kun on oksentanut itsensä tyhjäksi vuorokauden ajan --not cool. Not cool at all.
Lomalla ei tullut tietokonetta avattua ja sosiaalisesta mediasta tuli hyvä tauko. Nyt pääseekin pureutumaan kommentteihin rauhassa sekä itse rahankäyttöön.
Avaan muutaman asian edellisetsä tekstistäni. Kun kirjoitin, etten saa velkoja maksettua ennen kuin täytän 30 niin tietenkin niiden maksu jatkuu niiden jälkeen. Olin vain toivonut, että olisin fiksumpi syntymäpäiväni aattona (toukokuussa). Uusi parempi vuosikymmen. Tämähän ei ole mahdotonta, jokseenkin hidastuu hiukan.
Eli nyt itse kommentteihin, jotka olivat erittäin hyviä ja johtuivat suurimmaksi osaksi siitä että kirjoitin tekstini huonosti. Nyt siis avaan ajatuksia selvemmäksi. Sanchez sanoi aivan oikein, että kampaajakäyntien, meikkien, kenkien ja hierontojen (vaikkei niitä nyt mainittukaan) ostamisen ohessa 50 snt maksava karjalanpiirakka ei kuulosta ongelman ytimeltä. Näin sanoessaan hän on asian ytimessä.
Käytännössä ruokabudjettini ei ole pitänyt yhtään. Eikä mikään muukaan budjetti. Mutta kaikista vähiten ruokabudjetti. Rakastan ruokakaupassa käymistä ja se on suurin heikkouteni. Kävin toissaviikolla kaupassa ja ostin aidosti oikeasti vain sen mikä puuttuu. Ja rahaa meni 2,5 euroa. Se tuntui hämmentävältä. Yleensä ostan aina jotain ekstraa. Yleensä kauppalasku on ainakin 20 euroa. Vaikka menisin ostamaan sitä unohtamaani wc-paperia!
Aito, oikea, ja erittäin karu totuus toissa viikolta. Äitini ilmoitti, että lapseni on oksennustaudissa ja tulin sitten kaupan kautta kotiin. Ostin lapselleni mehua (jota meillä ei normaalisti ole). Mehu oli syy mennä käymään kaupassa. Sellainen euron maksava litran tonikka. U know. Menin kauppaan. Ah kananmunia, otetaan nyt samalla, Mehu, otetaan toinenkin purkki. Sipsit varmaan maistuu jos on oksentanut paljon. Ruisleipää, mustikoita. Jätskitkin voisi olla hyvä idea. Samalla voisi ostaa piparkakkutalon koristeet ja koristella kakun. Loppusaldo 30 euroa ja risat. Näistä mikään ei ollut pakkollinen. Pelkkä mehun ostaminen olisi verottanut euron. Lopputulemana mys oksensin niitä koristeita, joita käytin piparkakkutalon tekoon ja nyt ajatuskin pipareiden olemassa olosta kotonani saa oksentamaan. Meille ei tule piparkakkutalokylää. Jäljelle jääneille karkeille täytyy keksiä syöjät tai heittää roskiin kun meinaan oksentaa joka kerta kun avaan kaapin oven.
Tämä oli vain yksi esimerkki mutta ehkä valoittaa tilannettani. Budjetti petti kaiken kerran. Jos olisin ostanut vain isoimmat hankinnat tämän kesään aikana, ei olisi hätää, olisin vain vähän hidastunut velanmaksussa. Nythän se seisoo paikallaan. On voitettavissa kommenteissa sanottujen järkevien päätösten mukaan elettäessä.
Lainaa se on korotonkin laina. Älyttömän tärkeää. En tarvitse enkä oikeasti tarvinnut uusia laseja. Näistä ei onneksi olee enää monta maksuosuutta jäljellä. KOrsetti oli turha- olen käyttänyt sitä paljon mutta äitini löysi selällemme sopivamman mallin puoleen hintaan ostamastani. Nyt käytän tuota omaani ja mietin sitä puolen hinnan säästöä. Sali, se on kyllä asia jota en kadu. Sain ensin sen 6 viikkoa ilmaista aikaa, ja ansaitsin seuraavat 4 ilmaista viikkoa eli tässä kuussa ne maksanut salista ollenkaan. Lapseni kysyy joka päivä joko mennään sinne, se on tykännyt satujumpasta ja sieltä saaduista kavereista. Olen käynyt säntillisesti salilla. Urheiluun panostan mielelläni. Siitä lisää toisessa postauksessa.
Mitä tulee meikkeihin, niihin tulee täysstoppi seuraavan puolen vuoden ajan. En osta mitään. Koska en tarvitsekaan mitään. Uutta matkaa varten aloitamme äidin kanssa säästämisen tammikuussa, 40 euroa kuussa per nuppi. Näin säästämme joulua ja uutta matkaa varten. Uutta matkaa ei osteta ennen kuin siihen on rahat käsissä. Seuraavassa postauksessa sitten kerron viimoisen Espanjan matkan matkabudjetista!
keskiviikko 4. lokakuuta 2017
Väärin laskettu raha
Huutelin maanantaina, että tililläni komeilee vielä 175 euroa ja heleppoa kuin heinän teko on elää siihen hetkeen kunnes maanantaina tulee lisää rahaa. Kuinkas sitten kävikään? Koska olen siirtynyt siitä punaisesta kortista takaisin oman pankkikorttini käyttöön, opin muutaman asian. NE MAKSUT EIVÄT TODELLAKAAN PÄIVITY!
Eli perjantaina ja viikonlopun aikana tehtyjä ostoksia päivittyi niin paljon, että tililläni tällä hetkellä on 58 euroa. Eli tämän viikon olen pysynyt budjetissa: olen käynyt kahdesti kaupassa (kyllä kerran päivässä) ja ensimmäiset ostokseni olivat vajaa 10 euroa ja toiset 7. Jotenin 100 euron viikkobudjetti ei edes kuulosta mahdottomalta jos ajattelee, että käytettävissä on lähes 15 euroa per päivä. Rahka, banaanit, kananmunat ja keittoainekset eivät paljoa maksa. Ainoa ongelma tässä 58 euron budjetissa on se, että minun täytyy ladata bussikorttia, joka maksaa sitten about 27 euroa. Hei, mutta tähänhän mulla taitaa olla työmatkaseteli jos en väärin muista. Täytyykin tarkistaa kotoa.
Lauantaina olisi myös 135 kilometrin pyörälenkki, joka pitäsi taittaa eli pyöränkuminkorjaussetti oli 9,90 prismassa niin sen käyn hakemassa. 7 euroa löytyykin käteistä ja pulloista saisi vielä ehdkä sen pari euroa kun kauppaan vien niin sekin olisi kuitattu. Alkaakin vaikuttaa, että 58 eurolla selviää loppuviiikon!!!!
Eli perjantaina ja viikonlopun aikana tehtyjä ostoksia päivittyi niin paljon, että tililläni tällä hetkellä on 58 euroa. Eli tämän viikon olen pysynyt budjetissa: olen käynyt kahdesti kaupassa (kyllä kerran päivässä) ja ensimmäiset ostokseni olivat vajaa 10 euroa ja toiset 7. Jotenin 100 euron viikkobudjetti ei edes kuulosta mahdottomalta jos ajattelee, että käytettävissä on lähes 15 euroa per päivä. Rahka, banaanit, kananmunat ja keittoainekset eivät paljoa maksa. Ainoa ongelma tässä 58 euron budjetissa on se, että minun täytyy ladata bussikorttia, joka maksaa sitten about 27 euroa. Hei, mutta tähänhän mulla taitaa olla työmatkaseteli jos en väärin muista. Täytyykin tarkistaa kotoa.
Lauantaina olisi myös 135 kilometrin pyörälenkki, joka pitäsi taittaa eli pyöränkuminkorjaussetti oli 9,90 prismassa niin sen käyn hakemassa. 7 euroa löytyykin käteistä ja pulloista saisi vielä ehdkä sen pari euroa kun kauppaan vien niin sekin olisi kuitattu. Alkaakin vaikuttaa, että 58 eurolla selviää loppuviiikon!!!!
perjantai 30. kesäkuuta 2017
Velkani oravannahkoina II
Luotto 1: 596 euroa korko about 7% 290-300, tästä ei tälle kuulleet vielä tullut laskua.
Luotto 2 970 e korko about 6% 842,67
Luotto 3 900 e korko about 5% 846,70
Luotto 4 1200 e korko about 11% 0 pyöreä 0 PYÖREÄ NOLLA!!!!
Luotto 5 3800 e korko about 10% 2665,1
Luotto 8 278 koroton osamakssu jäljellä 100
Uudet
Luotto 9 koroton osamaksu 370 e
Norwegian 0
Luotot 6 ja 7 puuttuvat, koska en näe dna n sivuilta niiden saldoa. Saldo päivittyvät aina laskujen yhteydessä.
Ilman dna:n osamaksuja minulla oli helmikuussa 7744 euroa velkaa.
Nyt näistä veloista on jäljellä 4754,47 ja uusi koroton eli 370 euroa siihen päälle.
Olen siis huhtikuun palkanmaksun jälkeen lyhentänyt velkoja 2989,53. Lokakuun loppuun mennessä pitäisi olla velaton. Enää alle 5 tonttua jäljellä!!!!! PYSTYY PYSTYY!
Tavoitteen saavuttamiseksi asetan itseni heinäkuuksi wishin ja muiden nettikauppojen käyttökieltoon. Ostaminen ihan minimiin. Tässä kuussa onkin tulossa ilmaista lomailua: telttaretki sekä majoittuminen työpaikkani omistamassa saaressa viikonlopun ajan.
Jejejeje! Nämä velat on tehty selitettäviksi!!!!
Luotto 2 970 e korko about 6% 842,67
Luotto 3 900 e korko about 5% 846,70
Luotto 4 1200 e korko about 11% 0 pyöreä 0 PYÖREÄ NOLLA!!!!
Luotto 5 3800 e korko about 10% 2665,1
Luotto 8 278 koroton osamakssu jäljellä 100
Uudet
Luotto 9 koroton osamaksu 370 e
Norwegian 0
Luotot 6 ja 7 puuttuvat, koska en näe dna n sivuilta niiden saldoa. Saldo päivittyvät aina laskujen yhteydessä.
Ilman dna:n osamaksuja minulla oli helmikuussa 7744 euroa velkaa.
Nyt näistä veloista on jäljellä 4754,47 ja uusi koroton eli 370 euroa siihen päälle.
Olen siis huhtikuun palkanmaksun jälkeen lyhentänyt velkoja 2989,53. Lokakuun loppuun mennessä pitäisi olla velaton. Enää alle 5 tonttua jäljellä!!!!! PYSTYY PYSTYY!
Tavoitteen saavuttamiseksi asetan itseni heinäkuuksi wishin ja muiden nettikauppojen käyttökieltoon. Ostaminen ihan minimiin. Tässä kuussa onkin tulossa ilmaista lomailua: telttaretki sekä majoittuminen työpaikkani omistamassa saaressa viikonlopun ajan.
Jejejeje! Nämä velat on tehty selitettäviksi!!!!
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
29 mittarissa
Tiistaina tapahtuu: nimittäin puudelin partaturvan hapsuset muuttuvat taasen astetta harmaammiksi kun ikää tulee mittariin 29 vuotta! Nyt allekirjoitan täysin sen, että iän karttuessa myös ajattelu ja älykkyys kypsyvät. Vuosi sitten en ollut realisoinut velkojani, ajatellut maksavani niitä kovinkaan nopeasti, jankutin vain itselleni valmistuvani matalapalkkaiselle alalle. " Eihän sitä rahaa koskaan ole."
Ja paskat. 28-vuotias minä ilmoittaa nimittäin nyt, että rahaa on sen verran kun sitä tulee palkkapäivänä mutta menoista jokainen on itse vastuussa. Nyt puhun siis itsestäni työssäkäyvänä aikuisena. Käytännössä siis vain minä, minä, ja minä voimme vaikuttaa minun taloudelliseen tasapainooni. Ja arvaatkas mitä! Ovet ovat avoinna maailmaan ja mahdollisuudet mielettömät!
Täten puudelin lupaus:
Puudelin varallisuus 30-vuotiaana
-Ei luottokorttivelkaa (opintolaina ja korottomat osamaksut ok)
-3000 euron puskuri
- Sijoitussuunnitelma selkeänä seuraavaksi 5-10 vuodeksi.
-Elämyskassa
Ei mitään elämää mullistavaa suunnitelmaa tarjolla mutta velattomuus+puskuri kuulostaa jo omalle korvalle niin hyvältä, että voisin pomppia tasajalkaa.
Olen pohtinut pitäisikö velkojen maksun etenemistä juhlistaa jotenkin? Ja päätin, että tarjoan itselleni museokortin! Miltäs kuulostaisi, jos tuossa velkojen maksun puolivälissä? Museokortti kustantaa noin 65 euroa, on voimassa vuoden ja sisältää 250 museota Suomessa. Sounds like a deal! Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että pitäisin yhtään taiteesta tai museoissa pyörimisestä? Mutta opin, että pidän näyttelyistä, ja niissä 3-vuotiaan taidekriitikon kanssa käymisestä. Muutoin Anu Pentikin Suomi 100-juhlavuoden näyttelystä olisi saattanut mennä Pikachu sohvan takana ohi, jos 3-vuotias ei olisi halunnut käydä katsomassa sitä noin miljoona kertaa. :D
En tiedä johtuuko siitä, että minusta tuli supersuloisen pikkupojan kummitäti perjantaina vai tuosta taivaan isosta keltaisesta mötikästä mutta kyllä maailmankaikkeus on nyt hyvä paikka elää. Aurinkoa ja puudelienergiaa ensi viikkoon!
PS. Ensi viikolla saatan loppuun tämän maaliskuussa aloittamani siivousurakan...
Ja paskat. 28-vuotias minä ilmoittaa nimittäin nyt, että rahaa on sen verran kun sitä tulee palkkapäivänä mutta menoista jokainen on itse vastuussa. Nyt puhun siis itsestäni työssäkäyvänä aikuisena. Käytännössä siis vain minä, minä, ja minä voimme vaikuttaa minun taloudelliseen tasapainooni. Ja arvaatkas mitä! Ovet ovat avoinna maailmaan ja mahdollisuudet mielettömät!
Täten puudelin lupaus:
Puudelin varallisuus 30-vuotiaana
-Ei luottokorttivelkaa (opintolaina ja korottomat osamaksut ok)
-3000 euron puskuri
- Sijoitussuunnitelma selkeänä seuraavaksi 5-10 vuodeksi.
-Elämyskassa
Ei mitään elämää mullistavaa suunnitelmaa tarjolla mutta velattomuus+puskuri kuulostaa jo omalle korvalle niin hyvältä, että voisin pomppia tasajalkaa.
Olen pohtinut pitäisikö velkojen maksun etenemistä juhlistaa jotenkin? Ja päätin, että tarjoan itselleni museokortin! Miltäs kuulostaisi, jos tuossa velkojen maksun puolivälissä? Museokortti kustantaa noin 65 euroa, on voimassa vuoden ja sisältää 250 museota Suomessa. Sounds like a deal! Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että pitäisin yhtään taiteesta tai museoissa pyörimisestä? Mutta opin, että pidän näyttelyistä, ja niissä 3-vuotiaan taidekriitikon kanssa käymisestä. Muutoin Anu Pentikin Suomi 100-juhlavuoden näyttelystä olisi saattanut mennä Pikachu sohvan takana ohi, jos 3-vuotias ei olisi halunnut käydä katsomassa sitä noin miljoona kertaa. :D
En tiedä johtuuko siitä, että minusta tuli supersuloisen pikkupojan kummitäti perjantaina vai tuosta taivaan isosta keltaisesta mötikästä mutta kyllä maailmankaikkeus on nyt hyvä paikka elää. Aurinkoa ja puudelienergiaa ensi viikkoon!
PS. Ensi viikolla saatan loppuun tämän maaliskuussa aloittamani siivousurakan...
torstai 6. huhtikuuta 2017
Mätkyjä
Natinati!
Ja niin se Puudelinkin luukusta napsahti veronpalautuskirje tai pikemminkin veromätkykirje. Saan kuitenkin jatkaa hännän heilutusta, sillä mätkyjen suuruudeksi valikoitui tänä vuonna 52 euroa ja joitain senttejä päälle! Luitte oikein! Puudeli on viime vuonna melkein täydellisesti osannut arvioida omat tulonsa! Muttei kuitenkaan täydellisesti. Tämän 52 euroa aion maksaa vasta lähempänä eräpäivää (marraskuussa) koska kyseessähän on koroton laina, ja preferoin näiden muiden luottokorttien maksua. Sovitaanko, että kun sen maksan niin samalla hyvästelen kaikki velkani?
Koska marraskuuhun on vielä aikaa (mutta onhan se joulu jo oikeasti ovella) niin sanon taas sanasen KELASTA! Laitoin sinne uuden viestin tiistaina ja soitin tänään, että en näe kenenkään käsittelevän toimeentulomaksussa tapahtunutta KELAN omaa virhettä. Innokas asiakaspalvelija oli yhtäkkiä sitä mieltä, että saan elatustukea 300 euroa kuussa (!!!) ja ihmettelin siinä, että kuinka KELA voi muuttaa minun elatustuen määrää. En siis todellakaan saa. Jokseenkin sekavaksi puhelu muuttui siinä vaiheessa kun sanoin, että onneksi sain töitä niin ei tarvitse tukia hakea enää koskaan. Tämän jälkeen selvensin hänelle, että töistä ei makseta palkkaa ennakkoon, vaan kuun vika päivä, jolloin sillä on tarkoitus elää se toukokuu - ei se eletty kuukausi. Tämä on ihan KELAn omista säännöistä, jonka varmistin ja tuplavarmistin ja triplavarmistin KELAsta ennen kuin hain sitä hemmetin toimeentulotukea.
Suosittelen kaikkia äänestämään kuntavaaleissa ehdokasta, jolla on joku käsitys pienituloisista, heidän arjestaan ja on aktiivisesti sitoutunut ajamaan näiden asiaa. Sunnuntaina uurnille! Itsehän kävin äänestämässä ennakkoon ja nyt lapseni kuvittelee, että menemme joka päivä käymään äänestämässä kun joka reissulla joku tunkee paperilappusta käteen. Ja tänään jopa soitti ehdokas ovikelloa. Onneksi alaston kolme vuotias ja kylpyyn meno pelasti pitemmältä poliittiselta jorinoinnilta. Lähinnä siis itse olisin saattanut haastaa keskusteluun :)
Loppukevennyksenä: olen menossa ystävän lapsen 2-wee juhlille lauantaina ja arvaatteko mitä ostettiin lapseni kanssa lahjaksi kyseiselle neidolle? Kuvasta osviittaa. Pienempi keltaisena.
Ja niin se Puudelinkin luukusta napsahti veronpalautuskirje tai pikemminkin veromätkykirje. Saan kuitenkin jatkaa hännän heilutusta, sillä mätkyjen suuruudeksi valikoitui tänä vuonna 52 euroa ja joitain senttejä päälle! Luitte oikein! Puudeli on viime vuonna melkein täydellisesti osannut arvioida omat tulonsa! Muttei kuitenkaan täydellisesti. Tämän 52 euroa aion maksaa vasta lähempänä eräpäivää (marraskuussa) koska kyseessähän on koroton laina, ja preferoin näiden muiden luottokorttien maksua. Sovitaanko, että kun sen maksan niin samalla hyvästelen kaikki velkani?
Koska marraskuuhun on vielä aikaa (mutta onhan se joulu jo oikeasti ovella) niin sanon taas sanasen KELASTA! Laitoin sinne uuden viestin tiistaina ja soitin tänään, että en näe kenenkään käsittelevän toimeentulomaksussa tapahtunutta KELAN omaa virhettä. Innokas asiakaspalvelija oli yhtäkkiä sitä mieltä, että saan elatustukea 300 euroa kuussa (!!!) ja ihmettelin siinä, että kuinka KELA voi muuttaa minun elatustuen määrää. En siis todellakaan saa. Jokseenkin sekavaksi puhelu muuttui siinä vaiheessa kun sanoin, että onneksi sain töitä niin ei tarvitse tukia hakea enää koskaan. Tämän jälkeen selvensin hänelle, että töistä ei makseta palkkaa ennakkoon, vaan kuun vika päivä, jolloin sillä on tarkoitus elää se toukokuu - ei se eletty kuukausi. Tämä on ihan KELAn omista säännöistä, jonka varmistin ja tuplavarmistin ja triplavarmistin KELAsta ennen kuin hain sitä hemmetin toimeentulotukea.
Suosittelen kaikkia äänestämään kuntavaaleissa ehdokasta, jolla on joku käsitys pienituloisista, heidän arjestaan ja on aktiivisesti sitoutunut ajamaan näiden asiaa. Sunnuntaina uurnille! Itsehän kävin äänestämässä ennakkoon ja nyt lapseni kuvittelee, että menemme joka päivä käymään äänestämässä kun joka reissulla joku tunkee paperilappusta käteen. Ja tänään jopa soitti ehdokas ovikelloa. Onneksi alaston kolme vuotias ja kylpyyn meno pelasti pitemmältä poliittiselta jorinoinnilta. Lähinnä siis itse olisin saattanut haastaa keskusteluun :)
Loppukevennyksenä: olen menossa ystävän lapsen 2-wee juhlille lauantaina ja arvaatteko mitä ostettiin lapseni kanssa lahjaksi kyseiselle neidolle? Kuvasta osviittaa. Pienempi keltaisena.
perjantai 31. maaliskuuta 2017
Negatiivinen suhtautuminen rahaan?
Iltasia!
Jokaihmisen täydellisen perjantai-illan ainekset ovat käsin kosketeltavissa: lapsi nukahti aikaisin, valmistujaislahjaksi saatu jalkakylpyaines on lapsen kylpyammeessa olohuoneen lattialla, telkkarista tulee VOICE ja kohtuu hyvää kahvia on kupponen kourassa! Ja blogialusta on auki, tietty!
Olen murroksessa. Elämäni on murroksessa. Asuntoni on murroksessa. Työelämä alkaa maanantaina. Vakituiset tulot. Ei ole pakko enää opiskella koskaan jos en halua. Raha, budjetointi, velat pyörivät päässä aika lailla 24/7. Huomisesta alkanen budjetoin kaiken taas exceliin ja lasken todellisia tuloja ja menoja.
Ennen kuin voin esitellä lukuja (koska palkkapäivä vasta 30.4) aion yrittää ymmärtää suhtautumistani rahaan. Olen jo parissa postauksessa kertonut yhteistyöstäni Eroon veloista- verkkovalmennuksen kanssa. Olen saanut tehtäväkseni ennakkoehtäviä, joita tein kuuliaisesti blogatessani ja istuessani ravintolassa tuossa viime viikolla. Tehtävänäni olisi listata 20 ensimmäistä sanaa, jotka tulivat mieleen mm. sanasta talous. Kaksikymmentä sanaa tuli todella nopeasti. Sain palautetta sanoistani, ja yllätyin itsekin. Nina sanoi, että kaikki valitsemani sanat ovat hyvin negatiivisia, tai negatiivissävytteisiä. Se oli itseasiassa hyvin totta. Mutta minähän olen positiiivisuuden huipentuma! Aurinkopuudeli täällä pimeyden meressä!
Mikä määrittää suhtautumistani rahaan? Palataanko freudilaisittain menneeseen ja etsitään komplekseja? Onhan siellä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Lyhyestä virsi kaunis: kasvoin tuolla erämettässä, missä kaikilla on 2-4 lasta, omakotitalo ja koira. Ja vene ja kelkka. Koska ihmisen mitta on ihmisen omaisuus, joka yleensä konkretisoituu moottoriajoneuvoina pihamaalla. Isälläni oli yritys ja äitini kävi töissä. Perussettiä, ei oltu rikkaita, varmaankin kivasti toimeentulevia.
Isäni voitti lotossa. Ihmisten mittaa kuvaavat moottoriajoneuvot vauihtuivat pihalla uudempiin ja hienompiin. Ilmeisesti yrityksen palkat jäivät maksamatta kun alettiin odottamaan uutta voittoa, ensimmäisen voiton rahat kun sai palamaan hyvin nopeasti. uutta voittoa odotettiin ja odotettiin kunnes joku päivä koko paletti särkyi: oltiin konkurssissa, veloissa, talo lähti alta, isovanhemmat, jotka takasivat talolainaa irtisanoivat suvusta.
Tuli muutto. Äitin työpaikka meni konkurssiin. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät. Tuli työttömyys, oli vaikeaa. Tuli muutto uudestaan töiden perässä. Isä odotti lottovoittoa, äiti kävi töissä. Kävi se isäkin, mutta veikkaus vei suurimman potin. Tuli ero ja äiti jäi neljän lapsen kanssa yksin. Aloin käydä töissä 14-vuotiaana. Säästin punaiseen skootteriin.
Loppu omasta rahakäyttäytymisestäni onkin ilmoitettuna ensimmäisissä blogipostauksissa tässä blogissa. Enhän minä arvosta rahaa - en voi ymmärtää miten joku rahasumma oli isovanhemmilleni tärkeämpää kuin jaetut hetket lastenlasten kanssa. Enkä voi ymmärtää miten isälleni lottokupongit on tärkeämpi kuin omat lapset. Silti minusta kaikki tämä on menneisyyttä, osa minua jossain kaukaisuudessa. Vaikuttaako se siihen miksi minusta minä ansaitsen Diorin poskipunan ja ihorasvan ja maksan näistä alennuksessa 90 euroa?
Onko minun rahankäyttö riippuvaista niistä hetkistä, jotka tapahtuivat yli 20 vuotta sitten? Haastoin Femmadonnan pohtimaan omia tunnelukkojaan, mutta pata kattilaa soimaa, onko täällä joku joka ei edes myönnä lukkojaan? :D
Näihin tunnelmiin, huomenna juostaankin Fuckcancerrun! Meitsin berberi kiitää siellä viiden kilsan matkalla, katsotaan kerkeänkö sinä aikana avata kaikki lukkoni.
PS. Edellisistä postauksista löytyy koodi, jolla saa alennusta Eroon veloista- verkkokurssista!
Jokaihmisen täydellisen perjantai-illan ainekset ovat käsin kosketeltavissa: lapsi nukahti aikaisin, valmistujaislahjaksi saatu jalkakylpyaines on lapsen kylpyammeessa olohuoneen lattialla, telkkarista tulee VOICE ja kohtuu hyvää kahvia on kupponen kourassa! Ja blogialusta on auki, tietty!
Olen murroksessa. Elämäni on murroksessa. Asuntoni on murroksessa. Työelämä alkaa maanantaina. Vakituiset tulot. Ei ole pakko enää opiskella koskaan jos en halua. Raha, budjetointi, velat pyörivät päässä aika lailla 24/7. Huomisesta alkanen budjetoin kaiken taas exceliin ja lasken todellisia tuloja ja menoja.
Ennen kuin voin esitellä lukuja (koska palkkapäivä vasta 30.4) aion yrittää ymmärtää suhtautumistani rahaan. Olen jo parissa postauksessa kertonut yhteistyöstäni Eroon veloista- verkkovalmennuksen kanssa. Olen saanut tehtäväkseni ennakkoehtäviä, joita tein kuuliaisesti blogatessani ja istuessani ravintolassa tuossa viime viikolla. Tehtävänäni olisi listata 20 ensimmäistä sanaa, jotka tulivat mieleen mm. sanasta talous. Kaksikymmentä sanaa tuli todella nopeasti. Sain palautetta sanoistani, ja yllätyin itsekin. Nina sanoi, että kaikki valitsemani sanat ovat hyvin negatiivisia, tai negatiivissävytteisiä. Se oli itseasiassa hyvin totta. Mutta minähän olen positiiivisuuden huipentuma! Aurinkopuudeli täällä pimeyden meressä!
Mikä määrittää suhtautumistani rahaan? Palataanko freudilaisittain menneeseen ja etsitään komplekseja? Onhan siellä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Lyhyestä virsi kaunis: kasvoin tuolla erämettässä, missä kaikilla on 2-4 lasta, omakotitalo ja koira. Ja vene ja kelkka. Koska ihmisen mitta on ihmisen omaisuus, joka yleensä konkretisoituu moottoriajoneuvoina pihamaalla. Isälläni oli yritys ja äitini kävi töissä. Perussettiä, ei oltu rikkaita, varmaankin kivasti toimeentulevia.
Isäni voitti lotossa. Ihmisten mittaa kuvaavat moottoriajoneuvot vauihtuivat pihalla uudempiin ja hienompiin. Ilmeisesti yrityksen palkat jäivät maksamatta kun alettiin odottamaan uutta voittoa, ensimmäisen voiton rahat kun sai palamaan hyvin nopeasti. uutta voittoa odotettiin ja odotettiin kunnes joku päivä koko paletti särkyi: oltiin konkurssissa, veloissa, talo lähti alta, isovanhemmat, jotka takasivat talolainaa irtisanoivat suvusta.
Tuli muutto. Äitin työpaikka meni konkurssiin. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät. Tuli työttömyys, oli vaikeaa. Tuli muutto uudestaan töiden perässä. Isä odotti lottovoittoa, äiti kävi töissä. Kävi se isäkin, mutta veikkaus vei suurimman potin. Tuli ero ja äiti jäi neljän lapsen kanssa yksin. Aloin käydä töissä 14-vuotiaana. Säästin punaiseen skootteriin.
Loppu omasta rahakäyttäytymisestäni onkin ilmoitettuna ensimmäisissä blogipostauksissa tässä blogissa. Enhän minä arvosta rahaa - en voi ymmärtää miten joku rahasumma oli isovanhemmilleni tärkeämpää kuin jaetut hetket lastenlasten kanssa. Enkä voi ymmärtää miten isälleni lottokupongit on tärkeämpi kuin omat lapset. Silti minusta kaikki tämä on menneisyyttä, osa minua jossain kaukaisuudessa. Vaikuttaako se siihen miksi minusta minä ansaitsen Diorin poskipunan ja ihorasvan ja maksan näistä alennuksessa 90 euroa?
Onko minun rahankäyttö riippuvaista niistä hetkistä, jotka tapahtuivat yli 20 vuotta sitten? Haastoin Femmadonnan pohtimaan omia tunnelukkojaan, mutta pata kattilaa soimaa, onko täällä joku joka ei edes myönnä lukkojaan? :D
Näihin tunnelmiin, huomenna juostaankin Fuckcancerrun! Meitsin berberi kiitää siellä viiden kilsan matkalla, katsotaan kerkeänkö sinä aikana avata kaikki lukkoni.
PS. Edellisistä postauksista löytyy koodi, jolla saa alennusta Eroon veloista- verkkokurssista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)