Miten huonosti voi mennä ...

...silloin kun rahallisesti menee kohtuullisesti?

Minun asianajaja ei saapunut toukokuussa oikeuteen. Istuin siellä. Kädet täristen. Mietin, kyllä se tulee, tottakai se tulee. Ei tullut. Tunti siitä kun hänen piti olla paikalla hän suostui vihdoin vastaamaan puhelimeen. Hänellä saattaisi kuulemma olla korona. Oltuani akuuttipuolella töissä tarpeeksi kauan tunnistan kyllä ihmisen, joka valehtelee. Siellä sitten istuin tuomarin edessä ja me kaikki ihmettelimme miksei aikuinen ihminen voinut soittaa jo aamulla ennen kuin kukaan meni minnekään, ettei ole tulossa paikalle. Niimpä. 

Palataan viikko aikaisempaan tapahtumaan. Minun oli määrä tavata hänet, koska halusin hänen valmistavan minut oikeudenkäyntiin. Mitä siellä kysyttäisiin ja mitä hän aikoisi kysyä. Hänellähän näistä on kokemusta. Hänen toimistoonsa on käynti lukollisen hissin kautta, eli hän tuli, kuten aiemminkin hakemaan minut alhaalta ja menimme yhdessä hissiin. Yhtäkkiä hän tokaisi, että harmi kun näin korona-aikana ei saa tulla lähemmäksi. Ajattelin, että ymmärsin varmaan väärin. Hänen täytyi tarkoittaa, että hissi on korona-aikaan liittyen liian pieni. Aloin höpötellä hermostuneesti astuessani hänen huoneeseensa ettei hänellä ole edes käsienpesuallasta. Tapaaminen oli outo. Hän suureleellisesti selitti ettei meillä ole keissiä, tarvitaan todistajia. Ihmettelin hänelle, miksi menemme oikeuteen jos hänestä tässä ei ole järkeä, ja miten hän nyt, lähes vuosi vireillelaiton jälkeen, kertoo minulle että minulla pitäisi olla todistajia. Seuravaksi hän sanoi, että mehän voitamme tämän. Hän hoitaa hän hoitaa. Alkoi ahdistaa ihan huolella. Olin varma että hän on kännissä tai muissa päihteissä. Sanoin, että minun on lähdettävä. Hän avasi oven, tilasi hissin ja yhtäkkiä lähti ojentamaan kättänsä koskeakseen minua. Säikähdin ja astuin taaksepäin. Tällöin hän otti kaksi askelta ja tuli halaamaan minua. Seisoin jäykkänä ja mietin mitä helvettiä. 

Miksi mulla on aina niin paska tuuri. Miksi mikään ei voi mennä hyvin. 

Tänä vuonna olen oppinut isoja asioita. Olen todella väsynyt. Väsymys ei lähtenytkään yhdessä yössä. Olen ollut todella stressantunut. Tuntuu, etten jaksa hallita kaikkia elämän osa-alueita koska joka helvetin kerta kun elämä tuntuu mukavalta tapahtuu asioita, joita en voi hallita. Niin kuin tämä. Niin kuin ne kerrat kun olen ulkopuoliselta taholta, myös lastensuojelulta saanut kuulla, että toinen huoltaja toikkaroi elämässään. Ja hänen täysin irrationaalinen tapa hoitaa ja reagoida asioihin on stressaavaa. 

Olen lihonut lyhyessä ajassa 12 kiloa. KAKSITOISTA. Se on todella paljon tällaisen oravanmittarisen varteen. Tiesittekö, että väsynyt ihminen ei oikein laihdu? Vaikka treenaisi 14-22h viikossa väsyttäen itseään lisää? Huomasin sen. 

Ainoa missä olen oppinut olemaan edes kohtuullinen on raha. Sitä ette olisi uskoneet te, ja kaikista vähiten minä. Minä! Minä. Lyhennän velkoja 600 e/kk mikä on uskomaton määrä. Se kuulostaa hullulta. Nyt alan rakentaa puskuria. Huomasin kun tilillä on rahaa, sitä haluaa myös pitää siellä, eikä päästää irti siitä. Eli tavoite on kerätä noin kahden tonnin puskuri alkuun. Nordnetin käynnistämistä ajattelin myös aloittaa. Mutta tuon 600 euron lisäksi ei kyllä rahkeet riitä juuri mihinkään. Tai siis rahat. Mutta olen ylpeä tuosta 600 euron lyhennyksestä ja aion jatkossakin olla.

Ja hups velkaannuin 7 ja puoli tonnia

Muistaakseni vuonna 2018 sain 50% työajalla minimituloilla maksettua lähes 8t velkaa pois. Sitten aloin tehdä 100% työaikaa ja velkaannuin 7,5 t.

Aivan oikein. Ihan järjetön summa.

Ihan järjetön. Ensin meinasin statementtaa että hei, en tiedä mihin se raha on mennyt ja mitä pikkuostoksia olen tehnyt kerryyttääkseni tuollaisen summan.

Aiemmin syksyllä/keväällä sanoin, että aloin kuluttaa rahaa ennen palkkapäivää ja ajattelin aina maksaa saldon nollaksi palkkapäivänä. Tällainen sarjavelkaantuja, täysin idiootti raha-asioissa ei todellakaan voi elää noin. Itseasiassa kenenkään ei pitäisi elää noin.

Näennäisesti pystyn elämään ja laskemaan paljon rahaa kuluu. Todellisuudessa käytän rahaa aina huomattavasti enemmän ja suurin ongelma on, että lupaan rahat jo etukäteen jonnekkin. Esim. jos tilipäivä on 31.9 niin 15.9 päätän, että tämä asia on saatava heti ja hei, kohtahan se palkkapäivä on ja maksan sen pois.

Oikeassa elämässä kerkeän sen 15. ja 30 päivän välillä tuhlaamaan niin paljon, etten ole enää "voiton puolella" palkkapäivänä. Tarvitsen lisää velkaa selvitäkseni eteenpäin taas kuukauden.

Täysin vääristynyt on myös suhtautumiseni rahaan. Jos palkkapäivänä maksujen jälkeen jää käteen 600 euroa, jotenkin tuntuu että rahaa on paljon vaikka minun pitäisi elää kuukausi vielä 150 euron viikkobudjetilla. Tuolloin jos käyn kaupassa ekana päivänä 60 eurolla käytännössä minulla ei voi olla kuin 90 euroa sillä viikolla enää käytettävissä ja helposti helposti se menee silmänräpäyksessä.

Jäin miettimään että mihin se 7 ja puoli tuhatta, eli kolmen kuukauden palkkani, on mennyt. Mietin etten tiedä.

Sitten mietin, että näitä ei suoranaisesti ole ostettu luotolla mutta tähän on käytetty tililtä rahat:
1800 ensimmäinen puudeli
2000 toinen puudeli
525 silmälasit
475 aurinkolasit plus silmälasit.

Siinä on viisi tonnia ihan heittämällä. Ihan heittämällä. Heittämällä. HEITTÄMÄLLÄ. EI TUNTUNUT PAHALTA. Halusin nämä. Varmaan ainakin tonni mennyt uusiin vaatteisiin vuoden sisällä.

Oikeastaan kaikki on mennyt isompiin hankintoihin jos sen itselleen myöntää. 600 euroa matkakassaan. Mitä näitä nyt on.

Myös se että maksaa kahden ihmisen syönnnit ja menemiset on alkanut konkretisoitua. Aidosti.

Suomeksi. Olen nyt tehnyt kaksi aika lailla pölijää juttua. Muistatteko kun maksoin kaikki luottokortit pois, katkaisin ne ja minulle jäi vain bank norwegian, se jossa on mahdoton korko?

Kun paska alkoi lentää tuulettimeen oman velkaantumisen ansioista ja bank norwegian olla täynnä aloin panikoida, koiriin oli mennyt kaikki tilillä ollut ylimääräinen raha ja puskurista ei ollut tietoakaan. Sain pankistani pienemmällä korolla kulutusluoton, ja ajattelin, että maksan sillä banknorwegianin pois ja ongelmani katoavat ja maksan pienikorkoista kulutusluottoa hyvillä mielin pois.

Hyvin meni ehkä sen kaksi päivää kun alkoi tuntua, että se bank norwegianin korttihan on tyhjillään eli siellä seisoo rahaa. Ja siitä se ajatus lähti.

Kunnes tuli viime viikko. Tajusin, että bank norwegian on tapissa, kulutusluotto on tapissa, jään 65% työajalle, isoja laskuja tulossa maksettavaksi ja mulla ei ole yhtään rahaa. Mun luottojen kulut on jo niin isot, että ei mitään järkeä.

Lisäksi olin ostanut DNAlta tietokoneen, television ja tabletin osamaksulla..... … … … … …

Lisäksi maksan opintolainaa 230 e kk takaisin.

Jotenka tein jotain. Tyhmää. Femmadonna neuvoi, että elä tee niin. Tunnetusti en kuunnellut.

Otin toisen kulutusluoton suuruudeltaan 10000e ja maksoin luottokortin, kulutusluoton ja DNA:n velat pois. Tämän lyhennys kk on 144 e, ja siinä on pienempi korko kuin tuossa Bank Norwegianin kortilla. Näin sain leikattua 200 e/kk mun velkamenoja pois kk ssa. Ja tämä oli ainoa keino mahdollistaa se, että käyn vain 65% töissä ja opiskelen. Tavoitteena maksaa pienintä summaa koulun ajan (1.5 vuotta) ja sitten pikavauhtia pois kun valmistun. Puudelinhännänheilautuksen luvalla.

Eli tästä me lähdetään. Puudelin ulostulo 2.0. Velkaa enemmän kuin koskaan mutta eikös me tästä nousta. Ja ei, en todellakaan ole ylpeä tästä. Mutta aion olla rehellinen. Mikä pelottaa. Koska nyt jos koskaan on pakko päästä jo järkevämmän rahankäytön paremmalle puolelle oikeasti.

Tarina siitä kuinka unohdin blogin

Heipsundaa!

Luin juuri edellisen blogipostaukseni maaliskuulta. Muistan tuon painavan väsymyksen, ja nyt ilokseni voin kertoa, että 10.9 aloitan 65% työajan JA OPISKELUT! Luitte aivan oikein, kaksi ihmistä valittiin opiskelupaikkaani ja minä olin niistä toinen. Ansaitusti, jos saan sanoa, vaikken muista hakijoista tiedäkään vielä mitään. Kyllä tuntui pirun hyvältä, että se vaivannäkö minkä olen nähnyt tämän kevään ja kesän aikana, palkittiin.

Musta tulee siis maisteri2020! WOOHOO ja YIJIPAIJEIYEI.

Mutta oikeassa elämässä voitteko uskoa, että unohdin blogini. Olin niin väsynyt koko kevään ja tuntui että jokainen ilon pilkahdus elämässä toi kaksi paskasuihkua suoraan naamalle. Jokainen askel eteenpäin oli vähintään kahdeksan taaksepäin. Kun heräsin olin väsynyt, kun nukuin olin väsynyt, kun kävin töissä olin väsynyt. Olin erittäin loman tarpeessa.

Raha-asiat lipsuivat. Lipsua on väärä sana. Mulla on nyt yhtä paljon velkaa kuin silloin kuin aloitin blogin ja olen jäämässä 65% työajalle. Pelottaa ihan helvetisti. Mutta ihmiset. Me tehtiin tämä jo kerran 50% työajalla, ja me voidaan tehdä tämä uudestaan. Sanokaa, että mä pystyn tähän? Maksetaan ne velat pois ja aletaan tehdä parempaa tulevaisuutta.

Istuin tänään kaverin kanssa lounaalla ja sanoin ääneen oikeita toiveitani: kun mä täytän 40 vuotta, haluan että mun palkka on kolminkertainen siihen verrattuna mitä se on nytten. Eli 7500. Minulla on omistusasunto Tammisaaressa.

Nythän mun suurin homma on lukea teidän muiden päivitykset ja motivoitua teidän rahan handlauksesta. Nimittäin nuukailu ja budjetointi here i come!

Talousrealismia

Hiiohoi!
Täystyöllistetty Puudeli täällä heiluttelee häntäänsä! Mikä meininki?

Istuin äsken alas ja laskin joulumenot. Siis pelkästään minun ja äitini lahja+jouluukuuseen menneet rahat. Aika pienellä summalla päästiin: kaikki lahjat plus kuusi 236 euroa, hyvä minä, joka juoksin alennuksien perässä! Ja ei, maaliskuussa ei ole liian myöhäistä laskea näitä :D tuohon lisäksi menee äidilleni ostama lahja, ja muutamalle kaverilleni ostama lahja.

Olenkin ollut hiljaa aika pitkään. Säikähdin kun Anni Rahapalleroisen blogi katosi (löytääkö kukaan muu sitä?) ja tuntui itsekin vaikealta kaiken työssäkäymisen ohella kirjoittaa.

Sitten äsken istuin alas ja laskin numeroita. Laskin lukuja. Katsoin velkasaldoani (KYLLÄ) ja mietin, että jos kerron nämä luvut vielä kerran auki ja aloitan kaiken alusta niin olisinko vuoden loppuun mennessä velaton luottokortista? Olen nimittäin jostain kumman syystä höylännyt sitä, ja voisin kyllä katsoa jokaisen ostoksen läpi ja avata ne tänne synkästä sielustani... Kysymys kuuluukin: uskallanko tehdä sen? Uskallanko kertoa jälleen taas kuluttaneeni kuin ellut tunkiolla ja olevani liiaksi luottokorttivelassa? Uskallanko myöntää olevani pettynyt mutta samalla seisovani sanojeni takana?

Viimeksi olen maksanut jotain luottokortilla 24.1. eli olen pysynyt kuivilla puolitoista kuukautta. Ilman herkkuja olen ollut kaksi kuukautta ja kuusi päivää. Olen urheillut 2-3 kertaa viikossa samanmoisen ajan. Olen päättänyt mihin kouluun haen ja mitä uhrauksia se minulta vaatii.

Mutta ollaanko me valmiita avaamaan kaikki ne synkät numerot kuukausi kerrallaan?

Häntä heiluen,
Puudeli

paska, paskempi, vuosi 2018

Vuosi alkaa olla pulkassa. Onneksi. Voin sanoa, että tämä syksy on ollut omalta osaltani ihan paska. Siis jotenkin niin voimia syövä ja sisuksia nakertava. Päivää ennen aattoa istuin kotini lattialla miettien miten kaikki mitä yritän muuttuu paskaksi. Olen totaalisen jäljessä aikataulusta, ja joka kerta kun on vuoroni tehdä jotain on se menettänyt jo merkityksensä tai muuttuu katastrofiksi.

Odotin joulua kovasti. Olin jo helmikuusta alkaen suunnitellut legojoulukylää. Nyt joulukuun alussa tein 20 päivän aikana 144 tuntia töitä ja jokaiselle vapaapäivälle osui hommaa ja arvata saattaa mitä tapahtui legojolukylälle. Se ei kerennyt valmistua. Eipä sillä, olemme joulun aina äidilläni, enkä sitä tietenkään tänne olisi tuonut.

Kaikessa tässä olen päässyt lähemmäksi sitä tunnetta mihin minä ostan ratkaisua. Ja olen sanoittanut sen näin itselleni ymmärrettäväksi. Minä ostan yksinäisyyteen. Minä luon projekteja luodakseni illuusion jostain yhteisestä, mikä peittäisi sen yksinäisyyden. Esimerkkinä se tonttuovihurahdus sekä joululegokylä. Molemmissa kuvittelin liittyväni johonkin "joulu ja hyvä äiti"-henkisiin ryhmiin. Rakastan suunnittelua ja sitä että saa miettiä mitä pitäisi tehdä ja millaisia legoja ostaa. Otan kuvia, mallailen malleja, konsultoin kavereita ja kaupan myyjiä. Yhtäkkiä on energiaa ja kuuluu johonkin isompaan kokonaisuuteen. Ihan kuin olisin puudeli, joka haluaa leimautua johonkin isompaan ryhmään.

Kun opiskelin yliopistossa minulla oli usein tunne, etten kuulu tänne, olen liian erilainen. Hoitoalalla useimmiten tuntuu, että olen hyvinkin ulkopuolinen. Yksi työkaverini sanoi pienessä humalatilassa, että olen niin outo, että hän haluaisi tietää minusta enemmän. Joulupöydässä veljenikin kysyi kuvittelenko olevani normaali. Ja en oikein tiedä, koska minusta kukaan näistä ei tunne minua. He eivät tiedä mite nöyryyttävältä minusta tuntui jäädä työttömäksi, miten minuun sattui kun olin tehnyt 144 tuntia töitä ja palkkani on hädin tuskin 2t euroa ennen veroja, kuinka koko tämän syksyn olisin tarvinnut halauksen ja jonkun sanomaan, että kyllä kaikki järjestyy. Minä haluaisin, että joku sanoisi, että on ihan ok tuntea olonsa väsyneeksi ja on ok haluta huutaa että vittuako tämän piti juuri nyt tapahtua ja on ihan ok kaivata sitä omaa laumaansa.

Piti puhua rahasta ja keikkailun aiheuttamasta stressistä mutta näillä mennään tänään!

PS. Meidän puudeli on ihana <3

Lokakuun palkka ja isoja tunnustuksia

Tilille tupsahti 1800 euroa tänä aamuna.

Ihana summa. Sisältäen lomarahat, koska 6 kk koeajallani minulle maksetaan lomarahat käteen joka kuukausi.

Seuraavaa tapahtui
591 vuokra
40 Zimbabwen aids-orpojen  vuosijäsenyys
50 ASP
30 Nordnet
280 Bank Norwegianin säästö
520 silmälasit

Yht.1511 euroa

Tunnustus nro 1.

280 euron säästöön siirto kasvatti säästöjä oikeasti vain 80 euroa, koska kerran ehkä käytin säästöni ostaakseni pyörän. Sellaisen prismasta. Edullinen. Hyvä. Erittäin rakas paitsi että istuin repii sisäreiteni verille.

Tunnustus numero 2
Katsoin kuinka paljon olenkaan höylännyt korttia. Tuota, tuota, tuota. Joo. Ajattelin nyt keskittyä säästöjen kasvattamiseen, minkä oletan motivoivan enemmän järkevään rahanköyttöön. Sillä tänään tuntui pahalta maksaa silmälasit kun olisin voinut laittaa sen 520 euroa esimerkiksi nordnettiin.

Mutta nyt minulla on kohta lähes 700 euroa säästössä! Ja ensimmäisen tonnin jälkeen lähdetään tavoittelemaan toista tonnia!

Luottokorttien katkaisua ja ajatustenlentoa

Katkaisin tänään kuudennen luottokortin.

Siis kuudennen. Viime vuonna katkaisin jo tuohen, ja sehän oli ensimmäinen luottokorttivelka, jonka selätin. Helppoa; viesti Nordean epalveluun ja job done.  Toisena katkaisin OP:n. Muutama viesti ja kortin uusi tilaus ja onnistui. S-Pankissa useampi viesti ja nyt en edes omista debit-korttia vaan perinteisen HÖYLÄTTÄVÄN BONUSKORTIN. Sitten oli olemassa Aktian luottokortti, jota pidin suikkalaatikossani pahan päivän varalle. Sillä ei tehty koskaan yhtään ostosta tai maksettu mitään kuluja. Kortti sulkeutui soittamalla. Stockmann mastercardiin laitoin jo elokuun alussa viestiä epalvelun kautta. Ei vastausta. Perjantaina laitoin uuden viestin. Tänään 8 minuutin jonottamisen jälkeen sain kiinni ihmisen, joka irtisanoi korttini.

Jäljellä on BankNorwegian, jonka aion pitää. Opettelen pyörittämään rahaa sen kautta, jotta saan lentopisteitä. Katsotaan koituuko tämä turmioksi vaiko onko tämä toimiva systeemi. Haluan luottaa itseeni. Minä hallitsen rahaa eikä raha minua. Tai siis minä hallitsen ostamista ja tavaranhimoa. Hallitsen tunteita ja hallitsen elämääni. Sain sätkyn kun avasin s-pankkini, ja siellä luki s-bonusostoja 411 euron arvosta. Olin paniikissa. Kunnes muistin, että maksoin 295 euroa vakuutuksia. HUH.

Nyt täytyy avautua muutamasta isosta rahareiästä: puhelimen korjaus, 150 euroa omavastuu. Olen sen nyt maksanut puhelimesta, joka on ollut 13.7. alkaen huollossa ja jonka olen hakenut jo kerran takaisin ja mennyt toisen kerran hakemaan ja edelleen puhelin on rikki,eikä fonum ota minuun yhteyttä. Jos kirjoittaisin tähän auki tuntemukseni kukaan ei enää lukisi blogiani koska kielenkäyttöni olisi täysin säädytöntä. Mutta lyhyesti: oihdiuedyhp7ewqy873TR833204823987UI#####EDLKSADK

Tekipä hyvää sanoa se ääneen.

Toinen rahareikä on psykologian perusopinnot 250 euroa. Mitä ja miksi? Tarvitsen maisterin, psykologian opiskelu oli minun nuoruuden haaveeni: siitä saa ammatin + voi lukea opettajan pätevyyden -> parempi palkka ja paremmat työolot. Opiskelu onnistuu pitkälle työn ohessa ja ehdottomasti opinnot tukevat ensihoitajuuttani (varsinkin ambulanssissa). Aion "erikoistua" kriisipsykologiaan -> paljon hyötyä haavessa lähteä joskus kriisialueille töihin.

Samalla tiedän, että ensihoitajuus on se minun juttuni. Mutta en halua tehdä sitä seuraavat 50 vuotta. Psykologian opinnot aion tehdä suurimman osan esseinä, jolloin minun pitäisi kirjoittaa 8-10 sivun esseitä noin 3 per kurssi ja viisi kurssia eli 15 esseetä tässä vuoden mittaan. Kuinka nopeasti tämä onnistuu ilman omaa konetta? En tiedä. Varsinkin kun minulla on ainoastaan arkisin aikaa käydä kirjastossa, jos minulla on vapaapäivä ja voin viedä lapsen päiväkotiin. Ja tällä hetkellä syyskuussa minulla on arkisin töitä, ei viikonloppuja ja muutama muu supertärkeä juttu mihin panostettava. Kun katsoin syyskuutani niin siellä on tasan kaksi arkivapaata iltaa kun ei ole mitään suunnitelmia.

Tämä toimii aasinsiltana siihen ajatukseen, että pitäisikö minun keikkailla vanhassa työpaikassani niinä viikonloppuina kun lapseni on isällään ja minulla ei nykyisessä työpaikassani ole töitä? Tällä hetkellä veroprosenttini on aika korkea, koska se on alkuvuoden ollut niin matala. Eli sivutuloista se on vielä korkeampi. Eli pitäisikö 50% työuran jälkeen nostaa työpanos yli 100%?

Itseasiassa on paljonkin ajatuksia vielä jäljellä mutta nyt pakko mennä kotiin kaupan kautta nukkumaan jotta yövuorossa on edes 10% aivokapasiteetistä käytössä :D

Puudeli iskee jälleen!

Niinhän tässä nyt kävi, että 200 kilometrin pyörälenkilläni puhelin soi. Säikähdin pahanpäiväisesti kun kertoivat soittavansa ambulanssista. Silmissäni vilisi rakas lapseni ja se etten ole hänen luonaan.

Kunnes tajusin, että nehän haluavat tarjota minulle töitä.

Siinä hetkessä oli pakko sanoa, että palaan asiaan, koska sydämeni hakkasi niin julmettuna. TIETENKIN OTIN SEN TYÖN VASTAAN kun olin realisoitunut siihen, että lapseni voi hyvin ja jos hakee töitä niin niitä voi saada.

Eli en palaakaan lomilta töihin vaan menen suoraan uusiin töihin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että viimeisten parin kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon POSITIIVISIA asioita, että en edes tiedä mistä aloittaa. Sillä tämä työ on osa minun viisivuositissuunnitelmaani. Tuo 200 km polkypyöräily yksin oli osa myös suunnitelmaani. Kävin nimittäin ihailemassa kaupunkia, johon haluaisin muuttaa ja josta haluaisin ostaa kakkoskodin. Tai kodin. Käydä siellä töissä mutta asua täällä.

Kaikki tämä on kaunista ja ihanaa ja tuulenvire on päässyt kuivaamaan viime viikkoiset hikikarpalot. Mutta kaikista tärkein kysymyshän on nyt seuraava: mitä tämä tarkoittaa oravannahoissa? Koska parasta mitä voi tapahtua on seuraavat sanat: elokuun viimeisessä palkassa minut maksetaan ulos nykyisestä työpaikastani eli kaikki lomani palavat. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa ihan älyttömästi rahaa. Tai no ei ihan älyttömästi mutta minulla on täydet kevätlomat (vai mikä se on, talviloma?) ja vielä käyttämättömiä kesälomapäiviä... Ensi vuodelle kerrytetyt kesälomarahat ja päivät ja kaikki!!! Nyt joku innokas voi sanoa sen ääneen: MITÄ JOS MUSTA TULEE TÄYSIN LUOTOKORTTIVELATON 31.8????

Ei saa nielaista ennen kuin tipahtaa, mutta siis, mitä JOS?

Uudessa työpaikassa maksetaan lisät ja palkka aina kuun viimeinen päivä. Tämä muokkaa jatkossa rahakäyttäytymistäni mutta siis teen 100% sopimusta, ja sain puhuttua itselleni koulutustani vastaavan palkan.

Jos voisin olla enemmän innostunut niin AAH! Mulla ei riitä edes sanat. Sanon vain, MITÄ JOS???

PS. laskin, että jos kaiken kaikkiaan saan käteen 2800 euroa 31.8 niin se riittää minulle, että voin maksaa koko luottokorttivelan pois.

JÄÄTÄVÄÄ!!!

Milloin rahaa on tarpeeksi

Kuuntelin keskustelua kun yksi kollega pyysi toiselta viittä tonnia lainaan. Osallistuin keskusteluun kysymällä paljon he tienaavat vuodessa. Toinen kertoi tekevänsä pelkkää yötä pääsääntöisesti sekä paljon ylitöitä, jolloin vuositulot ovat parhaillaan olleet 51000.

Tällä ihmsellä oli nyt rahan tarve.

Toisen henkilön kanssa puhelin miten he pärjäävät rahallisesti kun heillä on pieni lapsi ja kumppanilla on osa-aikatyö. Hän teki kaikki viikonloput töitä, yleensä sunnuntaisin tuplavuoron ja pyrki tekemään älyttömästi ylitöitä. Sanoi, että hyvin pärjäävät, vuositulot kipuavat 46000 euroon parhaimpana vuotena.

Iski tunnetut heinäkuun seksihelteet. Pienen lapsen vanhempi näytti... kaamealta. Kertoi ettei lapsi ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, ja hän on nukkunut muutamia tunteja yössä. Kysyi miten me pärjäämme. Olin jo aidosti vähän huolissani, koska hän aidosti näytti tosi huonostinukkuneelta ja väsyneeltä. Kysyin eivätkö he voisi kumppanin kanssa kokeilla vaikka sellaista ratkaisua, että nukkuvat vuorotellen yhdet yöt hotellissa, jossa olisi kunnon ilmastointi.

51000 euroa vuodessa tienaava piti ajatustani järjettömänä ja aika tiukkaan sävyyn kyseli kenellä on varaa sellaiseen. Ja käski toisen olla välittämättä ohjeistani. Huonosti nukkunut väitti, että yksi yö ei korjaa mitään. Yritin sanoa, että kyllä sen luulisi auttavan tilanteeseen.

Kenellä enää on varaa mihinkään jos 46000-51000 euroa tienaavilla ei ole varaa? En ota kantaa minkä verran menoja näillä ihmisillä on ja mihin rahansa käyttävät mutta pidän tätä suomalaista mentaliteettia rahan vähyydestä aivan sietämättömänä.

Minulta usein kysytään miten pärjään 50% palkalla. Vastaan, että mielestäni hyvin. Minulla ei ole koiraa, asuntolainaa eikä miestä elätettävänä. En kerro, että olen lyhentänyt kaksi tonnia velkaakin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Silti olen esimerkiksi käynyt parturissa, lapseni on saanut vaatteita,ja meillä ei ole nähty nälkää.

Minua ei siis häiritse se, että joku ei halua mennä hotelliin ja maksaa siitä. Minua häiritsee se, että ihmiset leikkii köyhää vaikka joka päivä näemme oikeasti köyhiä. Niitä, joilla kaikki menot maksaa sosiaalituki, niitä jotka ovat maanneet omassa paskassaan kuukausia, niitä joille kukaan ei soita, niitä, joilla ei ole sairaalasta ulos lähtiessä paikkaa mihin mennä. Niitä, joilta kukaan ei koskaan kysy mitä kuuluu. Niitä, joiden ainoa sielunkuppani on Finlandia vodka.

Lopetetaanko siitä rahan vähyydestä valittaminen ja aletaan puhumaan kulutustottumusten ja elintason ylläpitämiseen vaativien rahojen isoista kassavirroista.
 

V tavoite saavutettu

"Laittakaa silmänne oikealla olevaan ja sarakkeeseen ja kirjatkaa muistitikkuihinne:26.4.2018 Puudelilla on alle 5000 Eskoa velkaa ja ensmmäinen välietappi SAAVUTETTU neljä päivää ennen määräaikaa!"

Näin siis 3 kuukautta sitten. V tavoite, eli alle 3000 euroon, piti edetä elokuun 30.päivä. Olen siis kuukauden ja neljä päivää etuajassa! Kolme kuukautta ja 2000 euroa. Mieletöntä! MIELETÖNTÄ!

Femmadonnan ja minun sijoitustapaamispäivänä, 31.7, minulla on velkaa alle 2000 euroa. VOIKO NIIN VÄHÄN EDES OLLA?  Tässä tavoitteessa minun alunperin piti olla syyskuussa. 

Kahden kuukauden ja 8 päivän päästä aion olla velaton. Syyskuun viimeinen päivä sheikataan! YLÄFEMMAT! 

Puudeli haukkasi yövuorolaisen sekaisen ajatusmaailman ja luuli, että lapsilisät maksetaan tänään, eli hiiohoi, ei tänään vasta torstaina.

Palataan hehekutukseen siis torstaina! Velkaa vielä 3103,82 euroa. 

Sanovat, että kolmivuoroyö tekee hyvää... :D Ja jos joku osaa sanoa MIKSI tämä tekee tätä valkoista taustaa tähän niin arvostaisin kovasti :D

Mihin sijoitan 1200 e

No niin, eilen mietin siirtäväni 200 euroa velkojen maksusta suoraan mastercardille, jossa on tällä hetkellä isoin velka ja isoin korko. Sain tietää tulevan 31.7 palkkani ja nyt minulla on siis vaihtoehtoja pohdittavana...

Tuon 200 euron lisäksi voisin lyhentää 1000-1100 eurolla velkojani 31.7. suurena sijoistusbrunssipäivänäni. Ensin ajattelin tosiaan siirtäväni tuon 200 e mastercardille -> en maksiais niin paljon korkoja ja eniveis sinne on siirrettävä se 86 euroa, joka on sen laskun suuruus.

Olen nyt pyörittänyt kahta-kolmea vaihtoehtoa päässäni ja arvoisa blogiyhteisö, auttakee:

Vaihtoehto A) Siirrä 86 e MC, ja loput BN. Palkkapäivänä tuhoa BN sekä SP. Tällöin minulle jäisi vain MC maksettavaksi.

Vaihtoehto B) Sijoita 200 e MC. Laita tilipäivänä 1000 vielä MC. Tällöin pyöritän vielä kolmea korttia, joista masterilla olisi about 800, SP n.vajaa 700, BN vajaa 500.

Vaihtoehto C) Sijoita MC 200 e. Maksa SP kokonaan ja loput 300 euroa MC. Tällön jää noin 1500 MC ja BN vajaa 500 tuhottavaksi.

Toisaalta olisi siistiä, jos olisi vain yksi luottokortti, mutta pitäisikö tässä vaiheessa ajatella jo korkojen kuluja? Elokuussa rippuen veroprosentista tulee taas parempi palkka. Mutta elokuussa on se inhottava asia lomanikin kannalta, että lisät maksetaan vasta elokuun viimeinen päivä. Eli saan palkan 31.7,  asumistuen 1.8, elatusmaksun 10.8, 26.8 lapsilisän ja taas kuun viimeinen päivä palkan. Tavoitteena on myydä niin paljon tavaraa, että ruokarahat tulevat jostain muusta kuin tilille tipahtelevista pennosista.

Pysynkö budjetissa?

Heipsan!
Kuusi päivää kesäkuu edennyt ja olen jo huolissani olenko säheltänyt budjettini kokonaan! Kesäkuun budjettiesityksessä en huomioinut sitä kuinka opintolainan korot tulevat maksuun! Eli 89euroa erääntyy 15.6.

Katselmus tapahtumiin:
Olen maksanut:
Säästöön
250 lainaamani
40
30 Nordnet=320

Velkoihin:
86+250,27+45,64=381.91

Muihin
80+120+590.69+47,60+77+6,71=922

Ruoka
100 e

Yhteensä menot 1723,91 atm.

Tulot 273,40+1570,52= 1843.92

Tilillä siis tulot-menot =130 euroa.
Vielä tulee 156+100+148= 404

Vielä rahaa 404+130= 534. Miinus 200 e ruokaan ja 90 e noihin lainojen lyhennyksiin=244 euroa. Tästä loput laskut ainakin DNA 42 e, 25 BN ja 13 e vakuutus olisiko sitten loput velkoihin eli 164euroa.

Eli jos olen itseni kanssa samaa mieltä, budjetti on vielä kasassa. Pelivaraa "yllätyksiin"on noin 160. Jos kaiken 160 e saa laitettua velkoihin olisi velkaa vain 3945-160= 3785. Ja jos hyvin käy tuosta ollaan lähempänä 2000 euroa elokuussa! Miten näin, se selviää ensi postauksessa!

147,18 ekstraa

Heissulivei!

Olin jo masistella, koska tosiaan tein sen virheen, että maksoin 50 euroa S-Pankin lyhennystä maksutililtä enkä suoraan luottokortteihin budjetoiduista rahoista. Mutta joskus palkkakuitti yllättää: 100 euron sijasta saankin 247,18 euroa lisiä!

Se on 147 eskoa enemmän kuin budjetoin. ENEMMÄN. Käytännössä siis pystyn korjaamaan virheeni. Ja maksamaan ekstraa velkoja 100 euron arvosta. JÄNNÄÄ EIKÖ TOTTA???!

Enää 26 h 29-vuotiaana. Käteistä muutama euro. Ei stressaa. Maksutilillä lähes 160 euroa. Ei tee mieli ostaa mitään. Tekee mieli kehittyä. Ja liittyä NORDNETTIIN ja SHAREVILLEEN.

Ajattelin, että voisin nyt vähän poiketa budjetista. 9.päivä saan sen 156,17 euroa. Jos siitä nostan 150 euron sijasta ruokarahaa 70 euroa ja laitan 86 euroa velkoihin, eli OP:hen. Sitten 15.päivä laitan 247,18 eurosta 80 euroa ruokarahaan, 153 euroa maksutilille ja 14,18 euroa velkoihin.

Täytyy käydä taas läpi kaappeja, jos löytyisi jotain myytävää, yksi verho vielä myymättä  ja jotain varmasti vielä löytyy. Varastossa on laatikoittain tavaroita. Niillä ei juurikaan myyntiarvoa ole (lähinnä kirjoja) mutta täytyy käydä läpi. Jos saisi noin 50 eurolla vielä myytyä niin saisi tässä kuussa roiman loven tuonne mun velkasaldoon.

KOHTA OP MAKSETTU POIS! ENÄÄ 319,25 euroa. PUUH. Sitten irtisanon sen kortin. Enää kolme korttia sen jälkeen. No probs.

Mihin se raha katoaa?

Olen diagnosoinut ongelmani. Nimittäin sen ongelman rahan katoamisesta: se ei katoa vaan minä en osaa hahmottaa sitä! Mitäkö tarkoitan?

Kavoin esiin vuonna pottu ja nakki ostamani, ja tarkoin varjelemani vihkon, jota en koskaan aikonut käyttää vaan säästää. Siitä tuli budjetti vihkoni. Laitoin siihen itselleni esiin kaikki ne summat mitä olen velkaa luottokorttiyhtiöille ja DNA:lle. Eli samaa hommaa mitä olen tänne laskenut budjetteihin ja laskenut jokaisen paperin nurkkaan. Lasken tuloni yhteen ja miinustan menoni. Minunhan pitää nyt Femmadonna-haasteen ajan käyttää 50% tuloista, jotka jää vuokranmaksun jälkeen, velanmaksuun sekä puskurin kehittämiseen.

Numeroita numeroita numeroita. Sitten tajusin jotain. Lasken aina numeroita könttäsummasta. Minun pitää laskea jokainen tililleni tuleva summa ja katsoa paljon siitä summasta minun kuuluisi laittaa ruokaan, maksutilille ja velanmaksuun. Olin nyt nimittäin juurtunut ajatukseen, että laitan maksutilille 400 euroa. Jos aion laittaa 30% tuloistani eli noin 600 euroa/kk velkojen maksuun ja puskurin rakentamiseen: minun täytyy laskea mistä rahoista ja missä vaiheessa kuuta näin tehdään ja laskea kaikki ylimääräinen mitä en ole huomioinut. Tarkoitan siis, että jokainen tuloeuro täytyy jakaa mikä osa siitä täytyy laittaa velkoihin ja mikä maksutilille ja ruokaan.

Laskin, että DNA lyhennyksiin  menee 44,24 euroa/kk. Sen lisäksi netti kännykkään ja tabletille. Aion vielä soittaa DNA:lle ja varmistaa ettei taloyhtiössäni ole nettiä. Ja koska kisa Femmadonnan kanssa on kova, ja tiedän, että Femmadonna syö vaikka paahtoleipää ketsupilla viikon saavuttaakseen tavoitteensa minä jouduin kanssa nostamaan panoksia: myin yhtenä päivänä 43 eurolla lapsen vaatteita. Ne on nyt ruokabudjetissani ja tämän kuun loppusyömisiin on rahaa 62,5 euroa. Ja ei hätää pakasteeseen laitoin torstain saunopizzojen jämät. Pakasteessa on myös 500 g jauhelihaa, 3 pakettia kanaa, kalapuikkoja, poronlihakeiton ainekset sekä kalapuikkoa. Leipää ja karjalanpiirakoita ja jäätelöitä, joita kukaan ei tunnu syövän.

Ja kuulkaas: kävin eilen itse opettelemassa polkupyörän renkaiden vaihdon ja siinä sen asiantuntija-auttajan kanssa katseltiin vanhaa ratsuani ja hän ei suositellut sillä lähtevän isolle reissulle kesällä. Siinä on aika isoja vikoja, ja nyt tänään mm. täytyy käyttää aikaa sen pesemiseen jotta nähdään onko ketjut ihan finaalissa. Nehän olivat siis ihan niin likaiset kuin olla ja voi. Mustat kädet sain ja ilmaseiseksi vaihdoin renkaat. Paljon siihen pitäisi tehdä juttuja, jotka siis tiesinkin jo mutta elättelin toiveita, että siitä vielä kelpo ratsun saisi. En ole siis ostamassa uutta pyörää jossei jostaan eteeni maagisesti taikoidu extrarahoja, mutta joudun miettimään sitä reissua, jota olen odottanut vuoden koska pohjoisessa yksin jossain päin pöpelikköä ei ole kiva jos pyörä kosahtaa :D

4.9 voin irtisanoa salini, eli syyskuun-joulukuusta säästän 77e/kk ekstraa! Enää touko-elokuun maksut ja se on siinä.

Hmm. Kaapeista löytyy vielä parit verhot, jotka voisin myydä. 26.5 on siivouspäivä, voisin viedä kaiken mitä en halua enää säilöä varastossani. Jokainen euro on kohti parempaa taloutta. Kisasta tulee tiukka! Kevät ja hormonit rullaa oikein mukavasti! Ja taloudellinen iskukunto tuntuu saavutettavalta!

Treffit Femmadonnan kanssa

Tänään se tapahtui. Nimittäin jotain suurta ja ihmeellistä koko blogiurani aikana. Tapasin Femmadonnan -sen elävän aidon ihmisen. Ja tiedättekö mitä? Hän on mahtava! Siis jos kuvittelit Femmadonnan supernaiseksi jo pelkästään blogitekstin perusteella, voin kertoa, että hän on ENENMMÄN kuin SUPERNAINEN. Mielettömän empaattinen, ihanan suora ja rouhea puheissaan ja ymmärsi mua. Tuntui vapauttavalta puhua rahasta ja suunnitelmista - jonkun kanssa joka on ollut siinä tilanteessa, joka ymmärtää mistä mä puhun.

Nyt tietenkin joku miettii, että ei pirkule, kaksi helposti tuhlailuun sortuvaa ihmistä istuu saman pöydän ääreen kahville. Ja mäpä kerron hienoimmat asiat numero
1) ostimme banaanit ja vesipullot  ja tarvoimme 11000 askelta. Minulla meni 90 snt ja Femmiksellä 85 snt. Koska ulkona tuli kylmä piipahdimme kahvilaan, jossa kahvi santsikuppeineen kustansi 1,50 euroa. Kahvittelumme: 2,35-2,40 e. yhteensä.
2) kävimme ruokakaupassa. Femmadonna voitti ylivoimaisesti. Hänen ostoksensa 2,40 ja minun 11,10. Unohdin vielä kuitenkin tiskikoneen pesutabletit sekä maitoa kotimatkalla, mutta huomenna ne. Lapseni halusi vielä illalla käydä salin päätteeksi syömässä mcdonaldisssa ja sinne upposi 12 euroa, koska lapseni söi oman aterian, puolet minun ranskalaisista ja vielä 4 nugettia. Hän ilmeisesti kasvaa :D

Takaisin tärkeimpään eli Femmadonnaan. Juttelumme selvensi ajatuksiani. Olemme molemmat projekti-ihmisiä. Lupasimme toisillemme. Teimme pitkän ajan vision, eli tällaisina hätähousuna projektikoordinaattoreina puhutaan nyt vuoden päivistä. Visiossamme vuoden päästä emme ole lipsuneet vanhoille huonoille raiteille. Olemme järkeviä rahankäyttäjiä (:D). Puhuin myös Dave Ramseystä ja hänen tonnin säästöpriorisoinnista. Katsoimme toisiamme silmiin. "Otetaan kisa". Eli nyt virallisesti mulla ja Donnalla on tonnin puskurin kisa käynnissä.

Laskimme rahani ja budjettini yhdessä. Sovimme, että joulukuussa olen velaton JA minulla on tonnin puskuri. Hirvittää jo valmiiksi. Onnistuuko tämä? Ja tämä on kisa! Haluan voittaa! Tärkein elementti on saada kulumaan ruokaostoksiin vain 250 euroa/ kk.

Neljä tuntia Donnan seurassa sujui kuin siivillä. Sain häneltä ihanan kahvipaketin lahjaksi (noloa kyllä mulla oli hänelle suklaata, mutta se on edelleen minun jääkapissani koska unohdin ottaa sen)(mutta se olkoon ensi kerran yllätys ;)) Luitte oikein, minun ja Donnan tarina saa jatkoa, sillä lanseerasimme:

KVARTAALI-INSPIRAATIOKAHVIT
aka seuraavan kerran heinäkuussa istumme alas miettimään olemmeko edenneet suunnitelmiemme mukaan, onko asioita, jotka takkuaa yms.

Hei, mulla oli mahtava päivä ja mä tapasin "mun sielun isosiskon". Talous rullaa ja vuoden lopussa olen velaton sekä minulla on tonnin puskuri. Could not get any better.

Taistelupuudeli is back!

No niin, eiköhän alkuvuoden "ei musta ollutkaan tähän" "ei musta olekaan mihinkään" "kyllä ne velat siellä koko ajan pienenee, voin ostella, voin ostaa lisää ja tämänkin voin vielä ostaa, ja näköjään tämänkin, ostan tämänkin vaikkei ole rahaa, ja ostan vielä vielä vielä vielä vielä"ajatusmalleista ole kasvettu nyt ulos. Heitetään ne konkreettisesti roskakoriin näin:

"ei musta ollutkaan tähän" "ei musta olekaan mihinkään" "kyllä ne velat siellä koko ajan pienenee, voin ostella, voin ostaa lisää ja tämänkin voin vielä ostaa, ja näköjään tämänkin, ostan tämänkin vaikkei ole rahaa, ja ostan vielä vielä vielä vielä vielä"

Hei Taistelupuudeli tässä terve! En olekaan vähään aikaan ollut maisemissa! Ai niin, narsistit kirjoittavat itsestään kolmannessa persoonassa, ei normaalit ihmiset :D Taisteluasenteen johdosta olen tarjoamassa teille uutta ajatusta, johon törmäsin vähän kuin vahingossa Jasmin Hamidista ja hänen blogistaan lukiessani. Nimittäin prosentit. Monet laskevat säästöprosentteja, ja minä täällä tuhlailen menemään ilman sen suurempia tunnontuskia. Realistinen budjetointi ja rahankäytön aukikirjoittaminen on minulla vielä lapsen kengissä mutta prosentit: niistä tykkään!

Tililleni paukahti 156,17 euroa tiistaina, ja aloin soveltamaan uutta ajatustani:
40% nostin käyttövaraa aka käteistä (60 e)
30% laitoin maksutilille (50e)
30% lyhensin OP:tä (50e) YLIMÄÄRÄINEN LYHENNYS

Huomenna tililleni tipahtaa taasen se 251,45 ja ajattelin tehdä seuraavaa:
100 e (noin 40%) käteistä
75 e maksutilille (noin 30%)
77e OP:n lyhennykseen. (noin 30% plus hilut ylläolevista)

Sounds like a plan?

PS. käteisenä raha tuntuu katoavan TAJUTTOMAN nopeasti. Pidän käteistä nyt käytössä ainakin, että saan taloudenkäytön realisoitua ja aidosti kuriin, ennen kuin uskallan alkaa käyttää Bank Norwegiania maksamiseen.

Back in Business

Takaisin siihen tärkeimpään -eli lukuarvojen parantamiseen. Aion järjestää itselleni nyt tulevan kuukauden aikana muutaman hyvin tärkeän haasteen.

1) Foodpreppaus

- ruokakauppaan menee edelleen syntisesti rahaa, joten käytössä on uusi foodpreppaus. Koska hommaisn myös ilmaisen gofatgo-haasteen fitfarmilta tulin taas tulokseen, että jokainen ruokavalio, jota netin syövereissä myydään (poislukien Tomi Kokon Lean in Five Weeks) noudattaa samaa kaavaa:

1.1) Syö viidesti päivässä

1.2) Syö joka aterialla proteiinia, hyviä rasvoja, kasviksia ja hiilaria hyvässä suhteessa

1.3) Juo vettä

Mikä näistä minulle siis on ongelma? Oikeastaan ei mikään, perusruokani on terveellistä mutta syön sen lisäksi ainakin viimeisen puolen vuoden aikana: liikaa herkkuja, ylimääräisiä ruokahetkiä, skippaan lyhyet ateriavälit ja syön kerralla hevosen annoksia (aloittaen aina siitä jälkiruuasta :D)

Ratkaisu:
Foodpreppasin eilen vähän päälle parisen tuntia. Kävin aamulla lidlissä ja sinne menni 59 euroa. Sisältäen kasviksia, kaksi naudanlihapakettia, kaksi kahvipakettia töihin, rahkaa (paljon), leipäjuustoa, ruisleipää, juustoa, hedelmiä, saippuaa, marjoja. Olikohan vielä jotain. Sitten otin vielä kanaa sulamaan pakasteesta.

Valmistin: jauhelihakeiton (lapsen lempiruoka), 4 jauhelihapihviä sienillä (neljään omaan ateriaan), uuniperunoita (3-4 päiväksi) ja kanasuikaleita (kolmeen ateriaan). Käytännössä kaapista löytyy vielä yksi tonnikalapurkki, sunnuntaina syödään pääsiäisillallinen ja kananmunia on loputtomiin. Tällä erää ruoan ostaminen siis tässä.

Syön siis näin:
Aamupala: fitneslettu (kaksi valkuaista, yksi kananmuna, desi kaurahiutaleita, ja banaani) + marjoja TAI 50 g kaurahiutalepuuro + 125 g rahkaa + marjoja. Kaksi kuppia kahvia.

Lounas: 120-150 g proteiininlähdettä, 250 g kasviksia, jotain hyvää öljyä

Välipala: Rahka ja omena/appelsiini/banaani

Päivällinen: 120-150 g proteiininlähdettä, pieni annos hiilihydraatinlähdettä, 250 g kasviksia, öljyä.

Iltapala: rahkaa ja mehukeittoa, tai rahka ja hedelmä. Eilen illalla söin vielä kaksi palaa ruisleipää kermajuustolla!

Ja neljäs päivä ilman valkoista sokeria menossa. Loppuelämä edessä.

(ja tuo ruokaohjeistus on se mitä itse keskimäärin syön, ei se mitä mikään nettivalmennus suoraan ohjeistaa)

2) Nollakulutuspäivät

-Ajatuksena on saada nollakulutuspäiviä enemmän kuin kulutuspäiviä tuonne huhtikuuhun.
-Harrastaessani foodpreppausta käyn kerran viikossa isommasti kaupassa ja toisen kerran lisäkaupassa, eli maitoa ja kasviksia, plus lapsella on kerran viikossa kuitenkin jonninmoinen mieliteko.
-Huhtikuulle on tulossa seuraavia menoeriä: kahden kummipojan synttärit, kampaaja ja lapselle ulkohousut ja polkupyörä.
-Salsatunteihin ei välttämättä riitäkään rahat :( :( :( :( :( :( :(

Tällaisia haasteita ja ajatuksia! Torstain palkkapäivää odotellessa!

BLOGI VUODEN!

Hurlumhei!

Voiko olla, että muuttohässäkässä unohdin blogini synttärit? Vastaus on kyllä kyllä ja kyllä. Blogini siis on 10.helmikuuta 2018 täyttänyt ensimmäisen vuoden!

Lyhyt tsekkaus, onko mitään järkevää tapahtunut:

-mulla on vähemmän velkaa (ainakin 3 tonnia)
-mulla on työpaikka!
-mulla on salikortti!
-olen siltikin tehnyt lisävelkaa vaikka olen käynyt töissä
- olen oppinut asioita itsestäni, joita en ole tänne kirjannut, koska en ole varma kiinnostaako ihmisiä lukea näitä henkisen kasvun prosesseja


Kun blogi täyttää kaksi vuotta 10.2.2018 haluan:

-NOLLA VELKAA LUOTTOKORTEISSA
-Puhua jo nordetista!

Tällainen pikapostaus ennen Lapin loman alkua!

Hei ja nyt tarttisin teitä! Ilmianna blogisi (ilmeisesti nyt on tullut paljon uusia) kommenttiosiooni, jos haluat sen tuonne sivupalkkiini ja minut aktiiviseksi lukijaksesi! Tykkään käydä myös kommentoimassa ja nostattamassa hyvää mieltä!