Puudeli iskee jälleen!

Niinhän tässä nyt kävi, että 200 kilometrin pyörälenkilläni puhelin soi. Säikähdin pahanpäiväisesti kun kertoivat soittavansa ambulanssista. Silmissäni vilisi rakas lapseni ja se etten ole hänen luonaan.

Kunnes tajusin, että nehän haluavat tarjota minulle töitä.

Siinä hetkessä oli pakko sanoa, että palaan asiaan, koska sydämeni hakkasi niin julmettuna. TIETENKIN OTIN SEN TYÖN VASTAAN kun olin realisoitunut siihen, että lapseni voi hyvin ja jos hakee töitä niin niitä voi saada.

Eli en palaakaan lomilta töihin vaan menen suoraan uusiin töihin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että viimeisten parin kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon POSITIIVISIA asioita, että en edes tiedä mistä aloittaa. Sillä tämä työ on osa minun viisivuositissuunnitelmaani. Tuo 200 km polkypyöräily yksin oli osa myös suunnitelmaani. Kävin nimittäin ihailemassa kaupunkia, johon haluaisin muuttaa ja josta haluaisin ostaa kakkoskodin. Tai kodin. Käydä siellä töissä mutta asua täällä.

Kaikki tämä on kaunista ja ihanaa ja tuulenvire on päässyt kuivaamaan viime viikkoiset hikikarpalot. Mutta kaikista tärkein kysymyshän on nyt seuraava: mitä tämä tarkoittaa oravannahoissa? Koska parasta mitä voi tapahtua on seuraavat sanat: elokuun viimeisessä palkassa minut maksetaan ulos nykyisestä työpaikastani eli kaikki lomani palavat. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa ihan älyttömästi rahaa. Tai no ei ihan älyttömästi mutta minulla on täydet kevätlomat (vai mikä se on, talviloma?) ja vielä käyttämättömiä kesälomapäiviä... Ensi vuodelle kerrytetyt kesälomarahat ja päivät ja kaikki!!! Nyt joku innokas voi sanoa sen ääneen: MITÄ JOS MUSTA TULEE TÄYSIN LUOTOKORTTIVELATON 31.8????

Ei saa nielaista ennen kuin tipahtaa, mutta siis, mitä JOS?

Uudessa työpaikassa maksetaan lisät ja palkka aina kuun viimeinen päivä. Tämä muokkaa jatkossa rahakäyttäytymistäni mutta siis teen 100% sopimusta, ja sain puhuttua itselleni koulutustani vastaavan palkan.

Jos voisin olla enemmän innostunut niin AAH! Mulla ei riitä edes sanat. Sanon vain, MITÄ JOS???

PS. laskin, että jos kaiken kaikkiaan saan käteen 2800 euroa 31.8 niin se riittää minulle, että voin maksaa koko luottokorttivelan pois.

JÄÄTÄVÄÄ!!!

Alle 3 tonanzaa velkaa

Jippijaijeijei jippijaijeijei

TULIN VOITTAMAAN EN ANNA MINKÄÄN SEISOO TIELLÄ!!

SÄ TSIIGAAT VELANTUHOAJAA!

Alle 3!!!

Vinkkivitosia jakoon

Hellurei,
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.

Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!

Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.

Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.

15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.

Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.

Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.

Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).

Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.

Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.

Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.

Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.

8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!

Yhteistyötä, työtyötä ja zeniä!

Hola!
Tämä blogiteksti on osa yhteistyötä, jota alan tehdä www.eroonveloista.fi verkkovalmennuksen kanssa. Jos joskus ajattelin, että blogi voisi olla hyvä homma, tällä hetkellä se on kyllä huippu homma! Ensinnäkin, saan muilta bloggaajilta ja kommentoijilta hyviä ideoita, ja vinkkejä. Toiseksi maailmankaikkeus voi tuoda eteen mahtavia yhteistyömahdollisuuksia.

Mutta palataan ensin takaisin reaalielämään ennen kuin avaan ajatuksia verkkovalmennuksesta. Koska kulutettuani viime viikon siivoten kaikki kaapit. SIIS KAIKKI ja löydettyäni keittiön kaappeihin ihanan rauhan ja siisteyden olen hiukan stressannut töistä. Haluan töihin, minne, mihin, kukaan ei soita, tänään soittikin kaksi tyyppiä ja haluaa minut. Punainen lanka on jossain kaukana. Ainoa mikä motivoi on velanmaksu.

Suostuin tänään töihin. Valitsin nyt kuitenkin toisin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Kieltäydyin lasten leikkausosaston anestesiahoitajan paikasta ja lähden päivystykseen. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hoitajana täynnä oppimista, entisen tiedon vahvistamista ja tietysti palkkapäivän odottamista. MUTTA KUUKAUDEN KULUTTUA MINULLE TULEE ENSIMMÄINEn PALKKA! PALKKA! RAHAA! FYFFEE! DINEROJA! MASSII! Aloitan 3.4 sillä ensi viikolla olen vielä seuren listoilla muutamassa paikassa keikalla. Ja LUOJA ota minut pois täältä keikkatyömaailmasta - olen kasvanut aikuiseksi! Haluan tietää onko minulla ensi viikolla töitä ja minä päivinä ja mitä vuoroja.

Samalla hetkellä kun eurot tipahtavat luukusta alkaa se todellinen haaste, eli kaikkien näiden velkojen takaisin maksu. Kuukauden kuluttua alkaa se todellinen haaste, kun tilillä on rahaa ja se siirretään velkoihin, eikä käytetä extempore kahvihetkeen tai uusiin treenihousihin.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin elän tällä hetkellä oman elämäni parasta bloggauspäivää. Sen sijaan, että istuisin keittiön pöydän ääressä ja ojentaisin kaakaota, maitoa, siivoaisin kaakaon, tekisin puuron, ihmettelisin miksi sitä ei syödä niin tarjoan itselleni työsopimuksen kunniaksi lounaan ja istun tässä tuijotellen ulos, syöden ja kirjoittaen! Kuin freelancer! Ja koska kokki onnistui laittamaan ruokaani suolakurkkua kaikista kielloistani huolimatta sain ilmaiseksi vegaanisen jälkiruuan.

Palatakseni takaisin siis siihen aikaisempaan, eli haasteeseen kun rahaa tulee ja sitä täytyy käyttää järkevästi velanmaksuun niin tähänhän on luotu kurssi! Nina, kurssin järjestäjä, oli minuun yhteydessä ja halusi minun kokeilevan onko minulle kurssista hyötyä. Täytyy myöntää tiesin heti, että lähden kokeilemaan. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka rakastavat suorittaa projekteja. Kuten blogin ensimmäisissä teksteissä kerroin, olen tehnyt huonoa talouspolitiikkaa mutta myös aloittanut oman ajattelumaailman muutoksen jo yli vuosi sitten. Ihan puhtaalta pöydältä en siis lähde kurssiin mukaan, vaan oman elämän kaaoksen järjestykseen saattamisessa on jo tehty töitä tovi.

Olen nyt tutkaillut kurssia pintapuolisesti, sillä se varsinaisesti alkaa 3.4 (kuten työnikin) ja samalle kurssille voi siis vielä liittyä! Suosittelen katsomaan kurssin nettisivuja, sillä sieltä löytyy vielä tämän viikonlopun ajan kurssi tarjoushintaan.

 Blogini lukijana saat vielä extra alennuksen: koodilla A782349P tippuu ostoskorissa kurssin hinnasta vielä 10%!

Pitääpi sanoa vielä, että yhteistyömme www.eroonveloista.fi  kurssin suhteen on hyvin avointa, minun tekstini ovat minun tekstejäni -niitä ei oikolueta (ehkä kirjoitusvirheitä olisi syytä vähän syynätä) eikä niiden sisältö ole ennalta määrättyä. Tavoitteena on saada aito käyttäjäkokemus, jonka pohjalta voi saada hyviä käytännönvinkkejä kurssin jatkojalostukseen. Eli kuten kaikessa elämässä rakentava palaute on hyvästä.

Pitääpi vielä sanoa vol II, että jos joku haluaa tietää miltä ZEN näyttää niin voi tulla katsomaan mun keittiön kaappeja. Tarjoon kupposen samalla!

Realismia intopinkoiluun

Tänään se iski. Kevään harmaus vasten kasvojani.

Kävin työhaastattelussa. Heti ei sanottu minä päivänä voisin aloittaa. Eikä ihan satavarmasti luvattu töitäkään. Seuraavat kaksi viikkoa lisätietoa odotellessa -mahdollisesti jopa pidempääkin. 

Paniikkipuudeli tarttui puhelimeen ja sopi toisen työhaastatteluun itselleen perjantaiksi eri paikkaan, lähemmäs näennäisesti ensihoitoa. Siellä palkka olisi 2429 e peruspalkaltaan.

22.3 alkaen olisin töiden tarpeessa. Jos perjantaina ei natsaa -tai jos natsaakin- joudun miettimään vaihtoehtoja. Tämän päivän työhaastattelupaikka olisi minun ykkösvaihtehto. Pitkäaikainen työpaikka, jossa kehittymismahdollisuuksia. Palkka pysyisi samana mutta jokainen päivä olisi uusi. Erikoisalana kapea, jos ensihoidossa vielä mielisi työskennellä niin työkokemuksena ei niin hyödyllinen kuin esimerkiksi päivystys.

Kuka haluaa valmistua ja käydä töissä? Miksi kiristin opiskelutahtiani ja valmistuin ennenaikaisesti :D olisi voinut vielä hetken pyöritellä tätä mitä-haluan-isona-tehdä-komboa. Tai oikeastaan jännittää vain sitoutua töihin. Aikaisemmissa työpaikoissa aina tiennyt, että tämä ei ole lopullinen paikkani. Pientävalmistumisangstia. 

Tämä kuukausi siis vielä köyhäillään ja ensi kuusta pitäisi alkaa isomman palkan juosta. Aina Inkeri Ankeisen sanoja mukaillen: oi luoja, ota minut jo pois täältä köyhyydestä.