Luottokorttien katkaisua ja ajatustenlentoa

Katkaisin tänään kuudennen luottokortin.

Siis kuudennen. Viime vuonna katkaisin jo tuohen, ja sehän oli ensimmäinen luottokorttivelka, jonka selätin. Helppoa; viesti Nordean epalveluun ja job done.  Toisena katkaisin OP:n. Muutama viesti ja kortin uusi tilaus ja onnistui. S-Pankissa useampi viesti ja nyt en edes omista debit-korttia vaan perinteisen HÖYLÄTTÄVÄN BONUSKORTIN. Sitten oli olemassa Aktian luottokortti, jota pidin suikkalaatikossani pahan päivän varalle. Sillä ei tehty koskaan yhtään ostosta tai maksettu mitään kuluja. Kortti sulkeutui soittamalla. Stockmann mastercardiin laitoin jo elokuun alussa viestiä epalvelun kautta. Ei vastausta. Perjantaina laitoin uuden viestin. Tänään 8 minuutin jonottamisen jälkeen sain kiinni ihmisen, joka irtisanoi korttini.

Jäljellä on BankNorwegian, jonka aion pitää. Opettelen pyörittämään rahaa sen kautta, jotta saan lentopisteitä. Katsotaan koituuko tämä turmioksi vaiko onko tämä toimiva systeemi. Haluan luottaa itseeni. Minä hallitsen rahaa eikä raha minua. Tai siis minä hallitsen ostamista ja tavaranhimoa. Hallitsen tunteita ja hallitsen elämääni. Sain sätkyn kun avasin s-pankkini, ja siellä luki s-bonusostoja 411 euron arvosta. Olin paniikissa. Kunnes muistin, että maksoin 295 euroa vakuutuksia. HUH.

Nyt täytyy avautua muutamasta isosta rahareiästä: puhelimen korjaus, 150 euroa omavastuu. Olen sen nyt maksanut puhelimesta, joka on ollut 13.7. alkaen huollossa ja jonka olen hakenut jo kerran takaisin ja mennyt toisen kerran hakemaan ja edelleen puhelin on rikki,eikä fonum ota minuun yhteyttä. Jos kirjoittaisin tähän auki tuntemukseni kukaan ei enää lukisi blogiani koska kielenkäyttöni olisi täysin säädytöntä. Mutta lyhyesti: oihdiuedyhp7ewqy873TR833204823987UI#####EDLKSADK

Tekipä hyvää sanoa se ääneen.

Toinen rahareikä on psykologian perusopinnot 250 euroa. Mitä ja miksi? Tarvitsen maisterin, psykologian opiskelu oli minun nuoruuden haaveeni: siitä saa ammatin + voi lukea opettajan pätevyyden -> parempi palkka ja paremmat työolot. Opiskelu onnistuu pitkälle työn ohessa ja ehdottomasti opinnot tukevat ensihoitajuuttani (varsinkin ambulanssissa). Aion "erikoistua" kriisipsykologiaan -> paljon hyötyä haavessa lähteä joskus kriisialueille töihin.

Samalla tiedän, että ensihoitajuus on se minun juttuni. Mutta en halua tehdä sitä seuraavat 50 vuotta. Psykologian opinnot aion tehdä suurimman osan esseinä, jolloin minun pitäisi kirjoittaa 8-10 sivun esseitä noin 3 per kurssi ja viisi kurssia eli 15 esseetä tässä vuoden mittaan. Kuinka nopeasti tämä onnistuu ilman omaa konetta? En tiedä. Varsinkin kun minulla on ainoastaan arkisin aikaa käydä kirjastossa, jos minulla on vapaapäivä ja voin viedä lapsen päiväkotiin. Ja tällä hetkellä syyskuussa minulla on arkisin töitä, ei viikonloppuja ja muutama muu supertärkeä juttu mihin panostettava. Kun katsoin syyskuutani niin siellä on tasan kaksi arkivapaata iltaa kun ei ole mitään suunnitelmia.

Tämä toimii aasinsiltana siihen ajatukseen, että pitäisikö minun keikkailla vanhassa työpaikassani niinä viikonloppuina kun lapseni on isällään ja minulla ei nykyisessä työpaikassani ole töitä? Tällä hetkellä veroprosenttini on aika korkea, koska se on alkuvuoden ollut niin matala. Eli sivutuloista se on vielä korkeampi. Eli pitäisikö 50% työuran jälkeen nostaa työpanos yli 100%?

Itseasiassa on paljonkin ajatuksia vielä jäljellä mutta nyt pakko mennä kotiin kaupan kautta nukkumaan jotta yövuorossa on edes 10% aivokapasiteetistä käytössä :D

Puudeli iskee jälleen!

Niinhän tässä nyt kävi, että 200 kilometrin pyörälenkilläni puhelin soi. Säikähdin pahanpäiväisesti kun kertoivat soittavansa ambulanssista. Silmissäni vilisi rakas lapseni ja se etten ole hänen luonaan.

Kunnes tajusin, että nehän haluavat tarjota minulle töitä.

Siinä hetkessä oli pakko sanoa, että palaan asiaan, koska sydämeni hakkasi niin julmettuna. TIETENKIN OTIN SEN TYÖN VASTAAN kun olin realisoitunut siihen, että lapseni voi hyvin ja jos hakee töitä niin niitä voi saada.

Eli en palaakaan lomilta töihin vaan menen suoraan uusiin töihin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että viimeisten parin kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon POSITIIVISIA asioita, että en edes tiedä mistä aloittaa. Sillä tämä työ on osa minun viisivuositissuunnitelmaani. Tuo 200 km polkypyöräily yksin oli osa myös suunnitelmaani. Kävin nimittäin ihailemassa kaupunkia, johon haluaisin muuttaa ja josta haluaisin ostaa kakkoskodin. Tai kodin. Käydä siellä töissä mutta asua täällä.

Kaikki tämä on kaunista ja ihanaa ja tuulenvire on päässyt kuivaamaan viime viikkoiset hikikarpalot. Mutta kaikista tärkein kysymyshän on nyt seuraava: mitä tämä tarkoittaa oravannahoissa? Koska parasta mitä voi tapahtua on seuraavat sanat: elokuun viimeisessä palkassa minut maksetaan ulos nykyisestä työpaikastani eli kaikki lomani palavat. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa ihan älyttömästi rahaa. Tai no ei ihan älyttömästi mutta minulla on täydet kevätlomat (vai mikä se on, talviloma?) ja vielä käyttämättömiä kesälomapäiviä... Ensi vuodelle kerrytetyt kesälomarahat ja päivät ja kaikki!!! Nyt joku innokas voi sanoa sen ääneen: MITÄ JOS MUSTA TULEE TÄYSIN LUOTOKORTTIVELATON 31.8????

Ei saa nielaista ennen kuin tipahtaa, mutta siis, mitä JOS?

Uudessa työpaikassa maksetaan lisät ja palkka aina kuun viimeinen päivä. Tämä muokkaa jatkossa rahakäyttäytymistäni mutta siis teen 100% sopimusta, ja sain puhuttua itselleni koulutustani vastaavan palkan.

Jos voisin olla enemmän innostunut niin AAH! Mulla ei riitä edes sanat. Sanon vain, MITÄ JOS???

PS. laskin, että jos kaiken kaikkiaan saan käteen 2800 euroa 31.8 niin se riittää minulle, että voin maksaa koko luottokorttivelan pois.

JÄÄTÄVÄÄ!!!

LOMAAAA

Lennot ja matkat varattu!!!!!!!! LÄMPÖÖN (sopivaan).

WOOHOO! En jaksa odottaa joulukuuhun! 340 euroa on mun osuus matkoista, puolet maksan kesäkuun puolivälissä tulevista lisistä ja puolet kesäkuun lopussa tulevista.

Viikko lomaa joulukuussa. IHANATA!

En olekaan ollut ulkomailla sitten 2014. Muistankohan enää miten tämä matkustus toimii?

Palkkapäivä

Money comes and money goes! 31.5 tapahtuu kun ihkaoikea täyden kuun palkka jyrähtää tilille.

Suunnitelma:
Tulot 2002,15 euroa +73,50 = 2075,65 palkkapäivänä (lisät plus lapsen elatusmaksu ja lapsilisä myöhemmin kuusta)

Menot palkkapäivänä:
36,91 uudet silmälasit
42,81 vanhat silmälasit
30 visa opiskelu
16,40 dna
619,40 vuokra
33,79 lt luottokortti
250 ruokatilille

= 1029,31

JOTEN SIIRRÄN HETI 400 tuohen ja 600 EUROA MASTERCARDIN LYHENNYKSEEN.

Ylimääräistä käyttörahaa jää siis 46,34 euroa. Kunnes Elatustuki tulee 9.6 ja lisät 14.6.

Loppukuuksi laskuina tulee netti ja yksi noin 50 euron Luottolasku ja 30 euron "koruostokset" työkaverilta. Lisät toivon käyttäväni kampaajaan +masterin lyhennykseen.


Money comes and money goes mutta luotot lyhenee tasaiseen tahtiin.

Ps. Olin torstaina kivoilla treffeillä -tinderistä löytyy vielä kivoja tyyppejä!

Paljonko dineroita sinulle maksetaan?

Hello yellow,
Nyt kun velkataakkani on jaettuna kaikelle kansalle on syytä puhua siitä toisesta tärkeästä asiasta. Nimittäin palkasta! Tämä on kysymys, mikä saa monen ihmisen hikoilemaan. "En tarpeeksi" "Ihan keskivertopalkka mulla on" " Vähän. Aivan liian vähän" "No emmä nyt silleen, voisin tienata mielellään enemmänkin".

Olen muuttunut ärsyttäväksi. Kysyn tätä nykyään ihmisiltä ääneen. Ja katson samalla silmiin. Istuimme serkkujeni kanssa kahvilassa. Korkeasti koulutettuja kaikki tyynni. Kysyin serkultani, joka oli saanut mielenkiintoisen työpaikan, hänen palkastaan. Hän kuvaili palkkaansa "perus matalaksi". Jatkoimme keskustelua ilman tarkkoja euromääriä. Keskustelu soljui eteenpäin kunnes serkkuni kertoi, että on tottunut matalaan palkkaan, koska on tehnyt täysin eri töitä ja saanut suht samanlaista palkkaa. Nyt vain työ oli mielenkiintoisempaa. Tässä vaiheessa toinen serkkuni avasi suunsa ja pyysi eksaktia tarkennusta termiin "perus matalapalkkainen työ". "2200 euroa," serkkuni vastasi.

Hoitoalan palkat on hyvin... yksiselitteisiä. Kaikki sairaanhoitajat saa samaa palkkaa. Voin sanoa sen isoon ääneen 2480 euroa. KAKSI-TUHATTA-NELJÄSATAA-KAHDEKSANKYMMENTÄ. Ei väliä oletko töissä vuodeosastolla, valvontaosastolla tai päivystyksessä. Viisi vuotta työkokemusta kerryttää palkkaan huiman 3% lisän, joka on abouttiarallaa 70 eskoa. Seuraavan kerran palkkaan tulee lisää 10 vuoden uraputken kohdalla. Viisi prosenttia. Eli se seniorihoitaja, joka on ollut talossa 10 vuotta saa melkein samaa palkkaa kuin minä kun aloitan työni.

Aion hakeutua töihin erikoissairaanhoitoon. Tiedän siis, että palkkani tulee olemaan 2480 euroa. Olen pyöritellyt työpaikka-asiaa päässäni noin vuoden päivät. Valmistun ensihoitajaksi, eli tutkintoni on 30 opintopistettä laajempi kuin sairaanhoitajan tutkinto. Silti ensihoidon työtehtävissä ensihoitajan peruspalkka on pienempi kuin sairaanhoitajan. Tämä on käsittämätöntä, muttei se perimmäinen syy miksi en hakeudu "oman alan töihin" juuri nyt. Hoitoalan ihmisten palkkaan vaikuttaa tietysti huomattavasti se, että tehdään yövuoroja ja viikonloppuja. Työvuorosyklit pakettiautossa töissä ollessa ovat 4 x 12h päivää putkeen. Kaksi aamua ja kaksi yötä. Tämän jälkeen nukkumapäivä sekä 3 vapaata. Vuorot ovat 12 tuntisia silloin, jos auto on asemalla työvuorosi päättyessä. Kesken ensihoidon keikan on hankala lähteä kotiin hakemaan lasta päiväkodista. Ei yksinhuoltajan unelma-arkea.

Päädyin tekemään arvovalinnan. Haluan erikoissairaanhoitoon vaativiin sairaanhoitajan tehtäviin osastolle, jossa tehdään pääsääntöisesti arkivuoroja. Ei viikonloppuja, ei öitä, ainakaan ensimmäiseen vuoteen. Haluan viedä ja hakea oman lapseni päiväkodista suurimman osan ajasta. Tuntuu kieltämättä pelottavalta ajatella, että lähitulevaisuudessa elämä on lähinnä arkisin töissäkäymistä. Kello soimaan 530 ja päivä käyntiin. Kaikki aikaisemmat työni ovat olleet sekalaisia aamu- ja iltavuoro töitä, arkea ja viikonloppua. Käytännössä tämä siis nyt tarkoittaa, että palkkatuloni on tasan sen 2480 e/kk. Ei lisiä. Ei viikonloppuja. Ei vapaita arkiaamuja, eikä juoksemista sunnuntaibussien perässä.

Ruotsissa ensihoitajalle maksettaisiin 3300 euron peruspalkka 38,25 viikkotuntimäärästä. Plus lisät. Vuoden työkokemuksen jälkeen palkkaan tulisi 10-20% korotus. Suora rekrytointi Suomesta.

Tarkoituksena on siis tuolla 2480 euron "huippupalkalla" maksaa velkani pois. Saan tietysti elatustuen ja lapsilisän tuon summan päälle. Mahdollisesti pienen asumistuen.

Mutta onko palkalla loppupeleissä merkitystä? Vai niillä menoilla? Seuraavassa postauksessa esittelen kuvitteellisen budjettini palkkatuloillani sekä karmaisevan nenäkkään suunnitelman maksaa velkani pois ennen vuoden vaihetta.

Alohomora pankkiholvien ovet! Kirjoittelemisiin!

PS. Tiistaina työhaastattelu!