Luottokorttien katkaisua ja ajatustenlentoa

Katkaisin tänään kuudennen luottokortin.

Siis kuudennen. Viime vuonna katkaisin jo tuohen, ja sehän oli ensimmäinen luottokorttivelka, jonka selätin. Helppoa; viesti Nordean epalveluun ja job done.  Toisena katkaisin OP:n. Muutama viesti ja kortin uusi tilaus ja onnistui. S-Pankissa useampi viesti ja nyt en edes omista debit-korttia vaan perinteisen HÖYLÄTTÄVÄN BONUSKORTIN. Sitten oli olemassa Aktian luottokortti, jota pidin suikkalaatikossani pahan päivän varalle. Sillä ei tehty koskaan yhtään ostosta tai maksettu mitään kuluja. Kortti sulkeutui soittamalla. Stockmann mastercardiin laitoin jo elokuun alussa viestiä epalvelun kautta. Ei vastausta. Perjantaina laitoin uuden viestin. Tänään 8 minuutin jonottamisen jälkeen sain kiinni ihmisen, joka irtisanoi korttini.

Jäljellä on BankNorwegian, jonka aion pitää. Opettelen pyörittämään rahaa sen kautta, jotta saan lentopisteitä. Katsotaan koituuko tämä turmioksi vaiko onko tämä toimiva systeemi. Haluan luottaa itseeni. Minä hallitsen rahaa eikä raha minua. Tai siis minä hallitsen ostamista ja tavaranhimoa. Hallitsen tunteita ja hallitsen elämääni. Sain sätkyn kun avasin s-pankkini, ja siellä luki s-bonusostoja 411 euron arvosta. Olin paniikissa. Kunnes muistin, että maksoin 295 euroa vakuutuksia. HUH.

Nyt täytyy avautua muutamasta isosta rahareiästä: puhelimen korjaus, 150 euroa omavastuu. Olen sen nyt maksanut puhelimesta, joka on ollut 13.7. alkaen huollossa ja jonka olen hakenut jo kerran takaisin ja mennyt toisen kerran hakemaan ja edelleen puhelin on rikki,eikä fonum ota minuun yhteyttä. Jos kirjoittaisin tähän auki tuntemukseni kukaan ei enää lukisi blogiani koska kielenkäyttöni olisi täysin säädytöntä. Mutta lyhyesti: oihdiuedyhp7ewqy873TR833204823987UI#####EDLKSADK

Tekipä hyvää sanoa se ääneen.

Toinen rahareikä on psykologian perusopinnot 250 euroa. Mitä ja miksi? Tarvitsen maisterin, psykologian opiskelu oli minun nuoruuden haaveeni: siitä saa ammatin + voi lukea opettajan pätevyyden -> parempi palkka ja paremmat työolot. Opiskelu onnistuu pitkälle työn ohessa ja ehdottomasti opinnot tukevat ensihoitajuuttani (varsinkin ambulanssissa). Aion "erikoistua" kriisipsykologiaan -> paljon hyötyä haavessa lähteä joskus kriisialueille töihin.

Samalla tiedän, että ensihoitajuus on se minun juttuni. Mutta en halua tehdä sitä seuraavat 50 vuotta. Psykologian opinnot aion tehdä suurimman osan esseinä, jolloin minun pitäisi kirjoittaa 8-10 sivun esseitä noin 3 per kurssi ja viisi kurssia eli 15 esseetä tässä vuoden mittaan. Kuinka nopeasti tämä onnistuu ilman omaa konetta? En tiedä. Varsinkin kun minulla on ainoastaan arkisin aikaa käydä kirjastossa, jos minulla on vapaapäivä ja voin viedä lapsen päiväkotiin. Ja tällä hetkellä syyskuussa minulla on arkisin töitä, ei viikonloppuja ja muutama muu supertärkeä juttu mihin panostettava. Kun katsoin syyskuutani niin siellä on tasan kaksi arkivapaata iltaa kun ei ole mitään suunnitelmia.

Tämä toimii aasinsiltana siihen ajatukseen, että pitäisikö minun keikkailla vanhassa työpaikassani niinä viikonloppuina kun lapseni on isällään ja minulla ei nykyisessä työpaikassani ole töitä? Tällä hetkellä veroprosenttini on aika korkea, koska se on alkuvuoden ollut niin matala. Eli sivutuloista se on vielä korkeampi. Eli pitäisikö 50% työuran jälkeen nostaa työpanos yli 100%?

Itseasiassa on paljonkin ajatuksia vielä jäljellä mutta nyt pakko mennä kotiin kaupan kautta nukkumaan jotta yövuorossa on edes 10% aivokapasiteetistä käytössä :D