Miten huonosti voi mennä ...

...silloin kun rahallisesti menee kohtuullisesti?

Minun asianajaja ei saapunut toukokuussa oikeuteen. Istuin siellä. Kädet täristen. Mietin, kyllä se tulee, tottakai se tulee. Ei tullut. Tunti siitä kun hänen piti olla paikalla hän suostui vihdoin vastaamaan puhelimeen. Hänellä saattaisi kuulemma olla korona. Oltuani akuuttipuolella töissä tarpeeksi kauan tunnistan kyllä ihmisen, joka valehtelee. Siellä sitten istuin tuomarin edessä ja me kaikki ihmettelimme miksei aikuinen ihminen voinut soittaa jo aamulla ennen kuin kukaan meni minnekään, ettei ole tulossa paikalle. Niimpä. 

Palataan viikko aikaisempaan tapahtumaan. Minun oli määrä tavata hänet, koska halusin hänen valmistavan minut oikeudenkäyntiin. Mitä siellä kysyttäisiin ja mitä hän aikoisi kysyä. Hänellähän näistä on kokemusta. Hänen toimistoonsa on käynti lukollisen hissin kautta, eli hän tuli, kuten aiemminkin hakemaan minut alhaalta ja menimme yhdessä hissiin. Yhtäkkiä hän tokaisi, että harmi kun näin korona-aikana ei saa tulla lähemmäksi. Ajattelin, että ymmärsin varmaan väärin. Hänen täytyi tarkoittaa, että hissi on korona-aikaan liittyen liian pieni. Aloin höpötellä hermostuneesti astuessani hänen huoneeseensa ettei hänellä ole edes käsienpesuallasta. Tapaaminen oli outo. Hän suureleellisesti selitti ettei meillä ole keissiä, tarvitaan todistajia. Ihmettelin hänelle, miksi menemme oikeuteen jos hänestä tässä ei ole järkeä, ja miten hän nyt, lähes vuosi vireillelaiton jälkeen, kertoo minulle että minulla pitäisi olla todistajia. Seuravaksi hän sanoi, että mehän voitamme tämän. Hän hoitaa hän hoitaa. Alkoi ahdistaa ihan huolella. Olin varma että hän on kännissä tai muissa päihteissä. Sanoin, että minun on lähdettävä. Hän avasi oven, tilasi hissin ja yhtäkkiä lähti ojentamaan kättänsä koskeakseen minua. Säikähdin ja astuin taaksepäin. Tällöin hän otti kaksi askelta ja tuli halaamaan minua. Seisoin jäykkänä ja mietin mitä helvettiä. 

Miksi mulla on aina niin paska tuuri. Miksi mikään ei voi mennä hyvin. 

Tänä vuonna olen oppinut isoja asioita. Olen todella väsynyt. Väsymys ei lähtenytkään yhdessä yössä. Olen ollut todella stressantunut. Tuntuu, etten jaksa hallita kaikkia elämän osa-alueita koska joka helvetin kerta kun elämä tuntuu mukavalta tapahtuu asioita, joita en voi hallita. Niin kuin tämä. Niin kuin ne kerrat kun olen ulkopuoliselta taholta, myös lastensuojelulta saanut kuulla, että toinen huoltaja toikkaroi elämässään. Ja hänen täysin irrationaalinen tapa hoitaa ja reagoida asioihin on stressaavaa. 

Olen lihonut lyhyessä ajassa 12 kiloa. KAKSITOISTA. Se on todella paljon tällaisen oravanmittarisen varteen. Tiesittekö, että väsynyt ihminen ei oikein laihdu? Vaikka treenaisi 14-22h viikossa väsyttäen itseään lisää? Huomasin sen. 

Ainoa missä olen oppinut olemaan edes kohtuullinen on raha. Sitä ette olisi uskoneet te, ja kaikista vähiten minä. Minä! Minä. Lyhennän velkoja 600 e/kk mikä on uskomaton määrä. Se kuulostaa hullulta. Nyt alan rakentaa puskuria. Huomasin kun tilillä on rahaa, sitä haluaa myös pitää siellä, eikä päästää irti siitä. Eli tavoite on kerätä noin kahden tonnin puskuri alkuun. Nordnetin käynnistämistä ajattelin myös aloittaa. Mutta tuon 600 euron lisäksi ei kyllä rahkeet riitä juuri mihinkään. Tai siis rahat. Mutta olen ylpeä tuosta 600 euron lyhennyksestä ja aion jatkossakin olla.

5yhdeksän tuntia

Enää 5yhdeksän tuntia puudelin saapumiseen talouteemme. Enää neljä työvuoroa konkurssipesälle. Enää yhdeksän päivää jouluun.

Eniten minua harmittaa kaikki. Harmittaa työkuviot. Sain työpaikan, jota en oikeastaan halua, enkä tiedä miksi hain sinne. Sinne minne haluan, lähetin viestiä, soitin ja soitin uudestaan. Sen paikan osastonhoitajan ketutuksen katkuista puhelinkeskustelua tulen aina miettimään johtamistaitojen puutteen näytöksenä.

Ainoa iloinen asia on minipuudeli. Kohta hän on täällä. Odotamme niin innolla. Hän tulee tekemään arjestamme niin iloista. Olen aidosti häkeltynyt teidän positiivisista kommenteista. Luulin, että tulisi pikemminkin syytöksiä toiminnastani. Koska faktahan on se, että negatiivista rahaa siitä koirasta seuraa. Mutta sitäkin enemmän iloa ja onnen hetkiä. Jännittää ja tuntuu hyvältä samaan aikaan.

Mun tekisi mieli vyöryttää kaikki paha olo, ja vitutus ja ärsyyntyminen omaan elämääni tähän näppäimistölle. Jotenkin tuntuu kuin tämä konkurssi olisi ollut viimeinen niitti arkkuun. Mulla on ollut pitkään sellainen kasvava pettymyksen tunne itseäni kohtaan. Mä olen pettynyt mun alavalintaan, en siksi ettenkö aidosti tykkäisi ensihoidosta, koska se on minusta sykähdyttävintä minkä tiedän, vaan koska se muokkaa elämääni tiettyihin suuntiin, joita en oikeastaan aiemmin aavistanut.

Ensinnäkin minua vituttaa se, että monet hyvät työpaikat saadaan sillä että tunnetaan joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun. Toinen on se, että ne saadaan harjoittelupaikkojen perusteella, siellä harjoitteluissa saadaan jalkaa oven väliin. Harjoittelupaikat jaetaan täysin päättömän järjestelmän kautta, mikä kaatuu ainakin sata kertaa harjoittelupaikkojen jakotilanteessa. Mua vituttaa se, että en saa keskustella mun palkasta. Ei ole palkkaneuvotteluja. Sama paska palkka olitko ollut tehohoitajana viimeiset kolmekymmentä vuotta vaiko aloittanut viime viikolla. Paitsi nyt kun keksittiin hienosti, että aletaan tehdä tehtävien vaativuusarviointia ja otetaan pois niiltä jotka ovat olleet vähemmän aikaa ja annetaan niille jotka ovat olleet pidemmän aikaa. Sinänsä aika tyhmää, koska samaa työtä se ihminen joka on ollut kolmekymmentä vuotta töissä vs. vuoden töissä joutuu siellä tekemään. Minusta palkkatasoa olisi yleisesti pitänyt nostaa alkamaan numerolla kolme, eikä miettiä, että jos A-vaativuuluokalta otetaan viisikymppiä pois ja annetaan C-vaativuusluokalle niin johan hyvä tulee.

Pienellä palkalla minulla ei koskaan ole mahdollisuutta ottaa isoa lainaa. Tai edes pienempää asuntolainaa. Koska tässä maailmankaikkeudessa toimia ei ole, vaan ihmiset tekee työnsä pätkissä, ja vaihtaa työpaikkaa, koska uskoo hoitotyön olevan vihreämpää eri osastoilla, niin lainan saaminen on hankalaa. Ja tämä vuoorotyö. Tiesittekö, että iltalisä on kaksikymmentäprosenttia tuntipalkasta kello kahdeksantoista ja kahdenkymmenenkahden välillä. Jos tuntipalkka olisi huimat viisitoista euroa se tekisi kolme euroa per tunti. Maksimissaan kaksitoista euroa neljältä iltatunnilta. Miinus verot.

Minua ärsyttää että en miettinyt minkäarvoista työtä lähden tekemään kun hain kouluun. Minua ärsyttää että minulle sanotaan, että teen arvokasta ja hienoa työtä. Mahtavaa, mutta minusta se hoitaja, joka on palvelutalossa yövuorossa ja siellä kaksikymmentä kolme enemmän ja vähemmän sekavaa vanhusta ja tämä hoitaja koko yön yksin, niin tämä hoitaja on lähes pyhimys- usein se on vielä lähihoitaja, sillä rapiat kahden tonnin eli noin kahdentoista euron tuntipalkalla.

Mua ärsyttää etten ole se oma iloinen itseni. Ja samalla mä ärsytän itseäni. Mua ärsyttää, että tästä piti tulla todella hyvä joulu, olen rakentanut legojoulukylää jo helmikuusta saakka ei helvetti kun olen stressaantunut nyt joulun alla, ja konkurssi syö palkasta osan ja joudun ottamaan töitä vielä lisää tälle joulukuulle. Ja nyt alkukuun olen ollut koko ajan töissä ja nyt niin toivon, että tässä toimisi huutomerkki.

Sovitaanko, että seuraava vuosi on täynnä onnellisia ajatuksia ja tapahtumia?

Mihin sijoitan 1200 e

No niin, eilen mietin siirtäväni 200 euroa velkojen maksusta suoraan mastercardille, jossa on tällä hetkellä isoin velka ja isoin korko. Sain tietää tulevan 31.7 palkkani ja nyt minulla on siis vaihtoehtoja pohdittavana...

Tuon 200 euron lisäksi voisin lyhentää 1000-1100 eurolla velkojani 31.7. suurena sijoistusbrunssipäivänäni. Ensin ajattelin tosiaan siirtäväni tuon 200 e mastercardille -> en maksiais niin paljon korkoja ja eniveis sinne on siirrettävä se 86 euroa, joka on sen laskun suuruus.

Olen nyt pyörittänyt kahta-kolmea vaihtoehtoa päässäni ja arvoisa blogiyhteisö, auttakee:

Vaihtoehto A) Siirrä 86 e MC, ja loput BN. Palkkapäivänä tuhoa BN sekä SP. Tällöin minulle jäisi vain MC maksettavaksi.

Vaihtoehto B) Sijoita 200 e MC. Laita tilipäivänä 1000 vielä MC. Tällöin pyöritän vielä kolmea korttia, joista masterilla olisi about 800, SP n.vajaa 700, BN vajaa 500.

Vaihtoehto C) Sijoita MC 200 e. Maksa SP kokonaan ja loput 300 euroa MC. Tällön jää noin 1500 MC ja BN vajaa 500 tuhottavaksi.

Toisaalta olisi siistiä, jos olisi vain yksi luottokortti, mutta pitäisikö tässä vaiheessa ajatella jo korkojen kuluja? Elokuussa rippuen veroprosentista tulee taas parempi palkka. Mutta elokuussa on se inhottava asia lomanikin kannalta, että lisät maksetaan vasta elokuun viimeinen päivä. Eli saan palkan 31.7,  asumistuen 1.8, elatusmaksun 10.8, 26.8 lapsilisän ja taas kuun viimeinen päivä palkan. Tavoitteena on myydä niin paljon tavaraa, että ruokarahat tulevat jostain muusta kuin tilille tipahtelevista pennosista.

Aito oikea budjetti -taas

Heipsundaa,
Kirjoitelkaa te muutkin virtuaaliystäväni jotain blogeihinne, että saan muutakin tekemistä kuin oman blogin päivittämisen :)

Syy toiseen postaukseen päivässä on tietty palkkanuha ja realisoitunut ja ennennäkemätön budjettiesitys!

Lukuja:
26.4.2018  148 e suoraan velkoihin

30.4.2018 1094,76 palkkaa, josta 590 vuokra, 77,70 kummilapsen lahja (tästä äidin ja veljen osuus jo saatu), 100 e ruokaan, 150 euroa maksutilille, 177.06 velkoihin

1.5.2018 275 e asumistukea, josta 74 euroa äidin ja mun säästökassaan (äiti maksanut sen oman osansa jo tänään) (omani on 6 e pienempi koska samalle tilille menee s-bonus, jota oli kertynyt sen 6 e) ja 100 euroa maksutilille ja 95 euroa velkoihin

2.5.2018 60 e pikkuveljeni lainaamaa rahaa saapuu, ja tämä menee lyhentämättömänä puskuritilille. 

9.5.2018 (hyvää 30-vuotissyntymäpäivää minä!) 156 euroa, josta 150 ruokaan ja 6 euroa velkoihin

15.5 100 euroa lisiä maksutilille

26.5 148 euroa, josta 40 euroa ruokaan ja 108 velkoihin.

Maksutilille yht. 350 euroa
Velkoihin 534,06
Ruokaan 300 
Puskuri 60

Päästäkseni tavoitteeseni ja voittaakseni itseni sekä femmiksen täytyy minun saada:
Puskuriin 75 e eli 15 euroa uupuu
Velkoihin 600 eli 66 euroa uupuu.

Vajaa satanen siis. Miten hommata ekstra 100 euroa? Ensinnäkin tuo lisien määrä, 100 euroa, on arvio. Voi olla vähän päälle vähän alle. Maksutilille on laskettu seuraavaa:
150 (yläkanttinen kampaaja) + 35 (DNA n puhelimen ja tabletin netti + muutama mobiilibussilippu) + 44,24 (DNA laitelyhennykset) + 77 (sali) + 12,37 (vakuutus ) eli yht 318,61 euroa. Loput jää pelivaraksi sähkölaskulle yms. Tästä toivottavasti saa sen 15 e revittyä puskuriin.

Mulla on muutamat Vallilan verhot, jotka voisi yrittää saada nyt myydyksi. Siivouspäivä tulee. Mitähän muuta. Aloitan syömällä pakastimen ensi viikolla tyhjäksi niin saa kunnon säästävaiheen päälle.

Kulutushysteria

Kulutuskulutuskulutus ja vielä kerran kulutus!
Olen kuluttanut hysteerisesti rahaa. Tajuttomasti, älyttömästi ja ihan sikana. Siis liikaa. Enemmän, enemmän ja vielä kerran enemmän. Ja helvetisti enemmän.

Onnistuisiko marraskuussa elää säästeliäästi?

Lokakuussa ostin kenkiä 200 eurolla (kolmet parit), alusvaatteita 160 eurolla  (viimeksi ostin vuonna 2015), korjasin vanhat kengät 45 eurolla, ostin lapselle vaatteita  about 150 eurolla, ostanut ruokaa ainakin 400 eurolla.... en halua edes tietää. Ostanut ostanut ostanut ja ostanut. Ja ostanut. Sukkahousuja 45 eurolla. Koruja ja meikkejä 30 eurolla.

Money goes goes goes. Ryhtiliikettä odotellessa. Tuli erottuakin viikko sitten.

Talous kuntoon helmikuuhun mennessä? Sopiiko?

Ilmaista kesän viettoa osa I

Hola!
Blogin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen innostuin miettimään mitä kaikkea ILMAISTA voisin lapseni kanssa tehdä kun rahaa ei tohdi käyttää ja pidempää lomaa ei ole.

Kävin kevään aikana kaksi mpk:n kurssia; täällä blogissa mainitsemani eloonjäämiskoulutuksen sekä taistelupelastajakurssin. No okei myönnettäköön - taistelupelastajakurssi oli väärinymmärrys. Siinä vaiheessa kun rynkky iskettiin käteen ja täysvarustus päälle ja pyydettiin juoksemaan näissä kamoissa ympyrää paahtavan auringon alla ja evakuoimaan äijiä samoissa varusteissa matalana metsässä ( eli ryömien eteenpäin, ota haavoittuneen ase, kiinni sirpaleliivistä ja lähde ryömien vetämään haavoittunutta puunjuurakoiden läpi) niin mietin mielessäni:V*TTU TÄÄ ON SIISTIÄ! Kallis tämä väärinymmärrys ei ollut, mpk: n kurssit on 40-50 euroa. Juuri sitä kenttälääkintää, jota luultiin tuon olevan, järjestetäänkin syksyllä.

Tämä alustuksena siihen, että city-puudelista alkoi kuoriutua ulkopuudeli. OUT-IN-DA-FOREST-PUUDELI. Eli minä, mini-puudeli, taistelupelastajatoverini ja hänen 8 kk ja 4-vuotias pakkasimme itsemme autoon ja menimme telttailemaan! Teltan, makuupussit, trangian ja puukon sain kollegaltani (enää ei ole luokkakavereita, vinkit kollegoita), joka alunperin ehdotti tuota selviytymisleiriä. Kerroin hänen olevan velvoitettu auttamaan kun alunperin pakotti minut sinne :D Bensat ja ruoat viikonlopulle maksoivat 28 euroa (muutama muovinen juomakuppi mukana tässä, eli käytössä myöhemminkin) apteekista allergialääkkeitä ja ensiapupakkaus ~10 euroa. Lääkkeet ja ensiapupakkaus riittävät myöhemmällekin kesälle.

Telttailu kolmen pienen lapsen kanssa oli kokemus,positiivinen sellainen. Oma lapseni kiukutteli eniten, samoin minä, koska hirveät naistenvaivat aiheutti järjettömän päänsäryn ja huonon olon. Söin myös sokeria hirveitä määriä koska uskoin sen olevan buranan avulla paras lääke olotilaan. Lopputulos: mennään uudestaankin telttailemaan lasten kanssa. Me äidit päätimme aloittaa retkeilystä ja vaelluksesta harrastuksen. Eli tulevaisuudessa investointi kenkiin ja kunnon reisitaskuhousuihin.

Tähän asti matka oli mukava ja halpa. Sitten kotimatkalla ehdotin poikkeamista ideasta-halusin ostaa lapselleni kunnon patjan ja petarin. Orkidea ja syömiset ikeasta loppusumma 128 euro. Patjaa ja petaria lapsi voi käyttää hamaan tulevaisuuteen saakka.

Noh, jos tämä olisi tässä. Vaan ei ole! Paistinpannuni on ollut vähän kuolemaan päin. Menin iittalan outlettiin ja ostin kunnon kestävän supersetin, johon kuului pikkukattila kannella, iso kattila kannella sekä iso paistinpannu. Superlaatua. 129 euroa yhteensä. Matkalla kassalle lapsi sai vielä alekorista muumimukin.. .

Loppukuun töissä ja metsässä. No money no honey! EI ENÄÄ YLIMÄÄRÄISIÄ RAHAREIKIÄ.

Palkkapäivä

Money comes and money goes! 31.5 tapahtuu kun ihkaoikea täyden kuun palkka jyrähtää tilille.

Suunnitelma:
Tulot 2002,15 euroa +73,50 = 2075,65 palkkapäivänä (lisät plus lapsen elatusmaksu ja lapsilisä myöhemmin kuusta)

Menot palkkapäivänä:
36,91 uudet silmälasit
42,81 vanhat silmälasit
30 visa opiskelu
16,40 dna
619,40 vuokra
33,79 lt luottokortti
250 ruokatilille

= 1029,31

JOTEN SIIRRÄN HETI 400 tuohen ja 600 EUROA MASTERCARDIN LYHENNYKSEEN.

Ylimääräistä käyttörahaa jää siis 46,34 euroa. Kunnes Elatustuki tulee 9.6 ja lisät 14.6.

Loppukuuksi laskuina tulee netti ja yksi noin 50 euron Luottolasku ja 30 euron "koruostokset" työkaverilta. Lisät toivon käyttäväni kampaajaan +masterin lyhennykseen.


Money comes and money goes mutta luotot lyhenee tasaiseen tahtiin.

Ps. Olin torstaina kivoilla treffeillä -tinderistä löytyy vielä kivoja tyyppejä!

Tulevaisuus

Nyt kun olen valmistunut ja käyn töissä kysytäänkin minulta usein tulevaisuuden suunnitelmiani. Olenkin vastannut, etten tiedä vielä. Haluan ensin maksaa velat ja miettiä sitten. Tai pyörivän useaa vaihtoehtoa pääni sisällä, mutta en halua ottaa suuntaan tai toiseen kantaa vielä.

Tulevaisuus tuntuu erilaiselta. Ystäväni kysyi pitäisikö ensi vuonna vuokrata yhdessä pohjoisesta mökki ja lähteä lasten kanssa laskettelu-/hiihtolomalle. Primitiivinen ajatukseni oli sanoa, ettei minulla ole varaa mutta tajusin, että ensi vuonna voin tehdä näitä asioita. Todentotta! Viikko Espanjassa täysihoidossakin kuulostaisi hyvältä! Juokseminen niitä aurinkoisia rantoja pitkin kuulostaisi hyvältä.

Kävin myös Pentikillä ihastelemassa äituenpäivälahjaideoita päätyen ostamaan itselleni patalapun ja -kintaan. Näin maailman ihanimmat puisen kahden istuttavan "sohvan". Tarjouksessa sille jäi hintaa 400 euroa. Tuijotin sitä tajuton,  että ilman velkojani voisin ostaa tällaisia löytöjä. Yksi lisäinnostus maksaa velkoja pois nopeammin. Irtisanoinkin Tuohi mastercardini. Kuun lopussa se ja lähitapiolan luottokorttini nollautuvat. Kaksi luottokorttia sulatettuna ja kolme jäljellä! Iso stockan mastercardi ja kaksi pienempää vielä edessä.

Hyviä uutisia: saan 73,50 e/ kk asumistukea!

Velanmaksu käynnistyi ÄN YY TEE NYT

Lätinät sikseen ja oravannahkat esiin, sillä tätä hetkeä on odotettu jo kohta kahdeksan kuukautta!

Palkkaa tupsahti tilille 1875 euroa ja seuraavaa sieltä lähti:
619,40 vuokra
69 e kotivakuutus
19,08 henkivakuutus
50 e silmälasit

SEKÄ 774,23 ESKOA KALLEIMMALLE LUOTTOKORKOKORTILLE!

Tavoitteenanihan on lyhentää velkaa 1100 euroa kuukaudessa, jos haluan päästä niistä pikapikaa eroon. Tässä kuussa voi jäädä vajaaksi mutta nyt lähti sellainen lumensulatustekniikka että ei paremmasta väliä.

Huomenna menen kampaajalle kuluttamaan minärahaa. Tässä kuussa varmoja tuloja on 155 Elatustuki ja 143 e Lapsilisä.  Asumistuesta en vielä tiedä. 3h sunnuntailisiä 8h lauantailisiä sekä 22 h iltalisiä paukahtaa 12.5 tilille. Ei mitään hajua paljon se on pesetoissa.

Tuuletan nyt hetken: lokakuussa saatan olla jo velaton!

Paljonko dineroita sinulle maksetaan?

Hello yellow,
Nyt kun velkataakkani on jaettuna kaikelle kansalle on syytä puhua siitä toisesta tärkeästä asiasta. Nimittäin palkasta! Tämä on kysymys, mikä saa monen ihmisen hikoilemaan. "En tarpeeksi" "Ihan keskivertopalkka mulla on" " Vähän. Aivan liian vähän" "No emmä nyt silleen, voisin tienata mielellään enemmänkin".

Olen muuttunut ärsyttäväksi. Kysyn tätä nykyään ihmisiltä ääneen. Ja katson samalla silmiin. Istuimme serkkujeni kanssa kahvilassa. Korkeasti koulutettuja kaikki tyynni. Kysyin serkultani, joka oli saanut mielenkiintoisen työpaikan, hänen palkastaan. Hän kuvaili palkkaansa "perus matalaksi". Jatkoimme keskustelua ilman tarkkoja euromääriä. Keskustelu soljui eteenpäin kunnes serkkuni kertoi, että on tottunut matalaan palkkaan, koska on tehnyt täysin eri töitä ja saanut suht samanlaista palkkaa. Nyt vain työ oli mielenkiintoisempaa. Tässä vaiheessa toinen serkkuni avasi suunsa ja pyysi eksaktia tarkennusta termiin "perus matalapalkkainen työ". "2200 euroa," serkkuni vastasi.

Hoitoalan palkat on hyvin... yksiselitteisiä. Kaikki sairaanhoitajat saa samaa palkkaa. Voin sanoa sen isoon ääneen 2480 euroa. KAKSI-TUHATTA-NELJÄSATAA-KAHDEKSANKYMMENTÄ. Ei väliä oletko töissä vuodeosastolla, valvontaosastolla tai päivystyksessä. Viisi vuotta työkokemusta kerryttää palkkaan huiman 3% lisän, joka on abouttiarallaa 70 eskoa. Seuraavan kerran palkkaan tulee lisää 10 vuoden uraputken kohdalla. Viisi prosenttia. Eli se seniorihoitaja, joka on ollut talossa 10 vuotta saa melkein samaa palkkaa kuin minä kun aloitan työni.

Aion hakeutua töihin erikoissairaanhoitoon. Tiedän siis, että palkkani tulee olemaan 2480 euroa. Olen pyöritellyt työpaikka-asiaa päässäni noin vuoden päivät. Valmistun ensihoitajaksi, eli tutkintoni on 30 opintopistettä laajempi kuin sairaanhoitajan tutkinto. Silti ensihoidon työtehtävissä ensihoitajan peruspalkka on pienempi kuin sairaanhoitajan. Tämä on käsittämätöntä, muttei se perimmäinen syy miksi en hakeudu "oman alan töihin" juuri nyt. Hoitoalan ihmisten palkkaan vaikuttaa tietysti huomattavasti se, että tehdään yövuoroja ja viikonloppuja. Työvuorosyklit pakettiautossa töissä ollessa ovat 4 x 12h päivää putkeen. Kaksi aamua ja kaksi yötä. Tämän jälkeen nukkumapäivä sekä 3 vapaata. Vuorot ovat 12 tuntisia silloin, jos auto on asemalla työvuorosi päättyessä. Kesken ensihoidon keikan on hankala lähteä kotiin hakemaan lasta päiväkodista. Ei yksinhuoltajan unelma-arkea.

Päädyin tekemään arvovalinnan. Haluan erikoissairaanhoitoon vaativiin sairaanhoitajan tehtäviin osastolle, jossa tehdään pääsääntöisesti arkivuoroja. Ei viikonloppuja, ei öitä, ainakaan ensimmäiseen vuoteen. Haluan viedä ja hakea oman lapseni päiväkodista suurimman osan ajasta. Tuntuu kieltämättä pelottavalta ajatella, että lähitulevaisuudessa elämä on lähinnä arkisin töissäkäymistä. Kello soimaan 530 ja päivä käyntiin. Kaikki aikaisemmat työni ovat olleet sekalaisia aamu- ja iltavuoro töitä, arkea ja viikonloppua. Käytännössä tämä siis nyt tarkoittaa, että palkkatuloni on tasan sen 2480 e/kk. Ei lisiä. Ei viikonloppuja. Ei vapaita arkiaamuja, eikä juoksemista sunnuntaibussien perässä.

Ruotsissa ensihoitajalle maksettaisiin 3300 euron peruspalkka 38,25 viikkotuntimäärästä. Plus lisät. Vuoden työkokemuksen jälkeen palkkaan tulisi 10-20% korotus. Suora rekrytointi Suomesta.

Tarkoituksena on siis tuolla 2480 euron "huippupalkalla" maksaa velkani pois. Saan tietysti elatustuen ja lapsilisän tuon summan päälle. Mahdollisesti pienen asumistuen.

Mutta onko palkalla loppupeleissä merkitystä? Vai niillä menoilla? Seuraavassa postauksessa esittelen kuvitteellisen budjettini palkkatuloillani sekä karmaisevan nenäkkään suunnitelman maksaa velkani pois ennen vuoden vaihetta.

Alohomora pankkiholvien ovet! Kirjoittelemisiin!

PS. Tiistaina työhaastattelu!

Velkani oravannahkoina

Huomenta!
Ajattelin alunperin käyväni velkojeni konkreettiseen määrään käsiksi kun olen valmistunut ja työsopimus allekirjoitettuna. Käsittelen luvut kuitenkin jo nyt, sillä pyörittelen takaisinmaksusuunnitelmia mielessäni pitkin öitä. Velkataakka on niin suuri, että siihen liitetyn häpeän määrä on eksponentiaalisesti kasvava suoraan velkasummaan verrattuna.

Mitä jos minulla on erittäin kunnianhimoinen talouden kurinpitosuunnitelma? Entä jos allaolevat luvut olisivat jouluun mennessä maksettuna?

Pidemmittä puheitta esittelen teille numeroni:

Luotto 1: 596 euroa korko about 7% -tätä luottokorttia ei enää ole -> tätä summaa ei mitenkään pysty kasvattamaan.
Luotto 2 970 e korko about 6%
Luotto 3 900 e korko about 5%
Luotto 4 1200 e korko about 11%
Luotto 5 3800 e korko about 10%
Luotto 6 284 e koroton osamaksu 
Luotto 7 158 koroton osamaksu
Luotto 8 278 koroton osamakssu

Yhteensä 8186 euroa.

Moro vaan.

Kurinpitovinkkejä

Pelottava otsikko mutta koen, että velkataakallani en ole oikeutettu antamaan säästövinkkejä. Annan siis kurinpitovinkkejä! Näillä olen itse saanut pidettyä talouskäyttäytymistäni kurissa.

1)maksa laskut heti kun ne tulevat. Siis sinä päivänä kun lasku saapuu verkkopankkiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhden tilipäivän talouksissa sitä, että tilipäivänä ei enää ole "kaikki tuli kaikki kaikki meni" mentaliteetti. Ennakointi tuleviin laskuihin kasvattaa käsitystä omasta rahaliikenteestä. Jos tilillä on 400 euroa ja tietää 30 ja 50 euron laskujen tulevan niin joutuu ennakoimaan muuta rahankäyttöä.

Aiemmassa työpaikassani tilipäivä oli kaksi kertaa kuukaudessa. Joka toinen perjantai. Aivan käsittämättömän mahtava systeemi laskujen maksun kannalta. Jos toisesta tilistä maksoi vuokran, joutui ennakoimaan muita laskuja ennen seuraavaa tilipäivää. Toisesta tilistä laskujen jälkeen saattoi nähdä,että tästä kuusta jää vähän ekstraa -saankin käydä kahvilla. Tai ostaa paidan. Tai fiksut sijoittaisi ja säästäisi. Tällä tyylillä maksoin ensimmäisen kerran luottokorttivelkani pois. Ensin kaikki laskut, jonka jälkeen kaikki ylimääräinen luottokortteihin.

2) nykyään minulla on käytössä pivo ja se on ihan paras. Pivo laskee kulutuksen kategorioittain ja siellä näkee mikä on oletettava saldo esim. Viikon kuluttua jos kulutus on samaa. Ainoa miinus siitä, että minulla on useamman pankin tilejä-> siirtäessäni rahoja toiselle tilille laskujen maksuun näkyy koko könttäsumma sen kuukauden kulutuksena. Usein siirrän jonkun tasasumman toiselle tilille, jotta laskujen jälkeen jäävä raha olisi ns. Säästöä. Eipä näillä minituloilla ole nyt jäänyt säästöön.

3) mielikuvaharjoitukset. Kuulostaa oudolta, mutta mulla ostovimmaa hillitsee mielikuvat siitä, mitä haluamallani tuotteella kuvittelen saavuttavani. Karkinnälkää tämä poistaa uskomattoman hyvin. Kuvittelen siis konkreettisesti käveleväni kauppaan, ostavani pussin irtokarkkeja, jonottavani kassalla, maksavani ja syöväni ne karkit. Tässä vaiheessa karkkien ostaminen ei enää ole oikeasti ajankohtaista.

Linjasin lokakuussa, etten voi ostaa herkkuja jos minulla on varaa maksaa luottokorttieni korkoja. Päätin, että kun luottokortit on maksettu voin itse ostaa sokerista tehtyjä herkkuja. Vuodenvaihteessa linjasin, etten enää syö tuotteita, joissa on käytetty valkoista sokeria. Ei ole tehnyt tiukkaa. Tajusin, etten syö herkkuja, koska ne on minusta aidosti hyvänmakuisia-paitsi salmiakki. Mutta en aidosti muista milloin olisin pitänyt jostain kakusta.

4) älä käy kaupoissa. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä mutta virikkeiden vähentäminen vähentää myös budjetista lipsumista. Entäs nettikaupat? Sinne saattaa ihan vahingossakin eksyä. Mitään ei saa ostaa ilman budjetin päivitystä. Riittääkö rahat seuraavaan laskuun. Jos riittää nuku silti seuraavaan päivään. Googlaa tuote löytyykö sitä halvemmalla. Jos tuote pitää ostaa luottokortilla laske paljonko tuotteiden hinta on korkojen kanssa.

5) aletuote  ei ole aletuote, jos se maksetaan luottokortilla. Tämä on mulle tosi haastavaa. Luottokorteissani on korkoprosentteja 5-11% välillä. 11% korko on jo mittava. Se on ahdistava.

Eiköhän  tässä ole jo ajatuksia riittävästi yhteen aamuun. Lisää kurinpitovinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Rahakäyttäymiseni kulta-ajasta idiotismiin

Raha-asioista puhuminen on noloa. Tai ei olisi, jos rahakäyttäymiseni olisi fiksua ja järkevää. Rahakäyttäytymiseni kuluneiden 29 vuoden aikana voidaan jakaa kolmeen aikakauteen:
1) lapsuuden kulta-aika
2) varhaisaikuisuuden idiotismi
3) järkevöityminen mutta yh+opiskelija-kombinaation asettamat haasteet

Kulta-aika. Eli se nuoruus kun markat pysyivät Roope Ankan ja silloisen Meritan sekä säästöpankin (entinen Sampo?) Säästöpossuissa ja tileillä. Muistan kuinka olin säästänyt 1000 markkaa. Olin hyvin ylpeä 10-vuotias. Yläasteelle siirryttäessä aloitin ilmaisjakelulehtien jakamisen ja siitä lähtien olen käynyt töissä äitiyslomaa ja viime syksyä lukuunottamatta. Yläasteella motivaattorina toimi skootteri ja kyllähän sillä uuden karhealla Yamaha Neosilla kehtasikin ajella.  Kävin töissä lukion ohella maksaen omat puhelinlaskuni ja vaatteeni.

Olin pienestä alkaen haaveillut omasta kodista. En välttämättä niinkään ostetusta omasta kodista vaan omasta asunnosta, jonka saisin sisustaa. Aloitin sisustustavaroiden ostamisen jo varmaan 13-vuotiaana. Kun muutin ensimmäiseen kotiini olin tuore ylioppilas ja minulla oli yliopistoon pääsylippu. Olin kesän painanut töitä kaupassa kellon ympäri säästäen rahaa. Takuuvuokrani oli kova: 1500 euroa. Siitä päivästä kun muutin omaan asuntoon loppuu rahankäyttöni Kulta-aika ja alkaa idiotismi.

Syyskuussa 2007 olin velaton. Minulla oli työ- ja opiskelupaikka. Opiskelupaikkani ei tuntunut omaltani. Vietin paljon aikaa töissä. Kaikki viikonloput ja kaksi päivää arkisin. Kuulostaa melkein täysipäiväiseltä työltä. Joku voisi sanoa,että fiksu veto siinä vaiheessa jos oma opiskelu ei nappaa. Olisikin ollut jos en olisi ollut täysi idiootti. Nostin opintolainaa ja opintotukea sekä kävin töissä. En muka osannut laskea paljon tienasin. Oikeastaan surullisinta on se, mitä kulutin. Minulla ei ole mitään käsitystä paljonko käytin rahaa esimerkiksi ruokakauppaan, kaikkihan on "niin kallista". Ostin paljon, söin paljon, lihoin paljon. Ostin ruokaa, jota heitin roskiin. Ostin huonekaluja hobbyhallista osamaksulla (koska oma koti on tärkein). En yhtään ajatellut,että olin opiskelija. Ja minun kuuluisi olla vähätuloinen. Kaikki raha mitä tuli ja se meni. Vuonna 2008 jälkeen tästä tuli ongelma. KELA alkoi vaatia 30% korolla tukia takaisin. Seuraavat vuodet menivät siis sitä pyörittäessä,  että oli pakko nostaa tukia, käydä töissä, jotta maksaa ne tuet takaisin. Ja sama homma uudestaan. Ja uudestaan. Kaupan päälle tietty se fakta, että vuonna 2010 myin paljon huonekalujani ja vaihdoin sisustukseni mustasta valkoiseen. Luit oikein, luottokortti tuli taloon ja valkoinen sisustus siinä samassa.

Kyllä. Jos voisin mennä takaisin läpsäyttäisin itseäni. Rahankulutukseni oli puhdasta idiotismia. Häpeän sitä syvästi. Vuoteen 2012 elin ihan hunnigolla. Silloin tapahtui ensimmäinen muutos ajattelutavassani, mutta se on seuraavan postauksen aihe!