Pahoittelut jo etukäteen finglishistä, kun opiskelee englanniksi niin suurin osa asioita mitä lukee on englanniksi ja välillä suomen kielen ilmaisut ottaa takapakkia :D
Asiaan! Sain kivoja kommentteja edelliseen tekstiini ja valmis paljastamaan kaikki virheeni maailmankaikkeudelle ja ehkä kaikista tärkeintä, oppimaan jotain menneistä virheistä!
Eli Femmadonna, siskoni, ystäväni, tukihenkilöni, sanoi olevansa tukenani ja ehdotti ryhtiliike Feeniksiä puudelille! Mitäs eläintä puudeli ihailisi yhtä paljon kuin Feeniksiä? No oravan lisäksi ei mitään?! Paitsi berberiapinaa :D Nyt lähti aamukahvilla ajatukset laukalle. Eli ryhtiliike Feeniksi!
Ryhtiliike Phoenix (tykkäisin niin paljon enemmän tästä englanniksi) /Feeniksissä tarkoitus on opetella elämään a) velkaantumatta b)järki kädessä eikä visa c) säästämään ja suunnittelemaan ja budjetoimaan.
Ryhtiliike Feeniks sisältää sekä taloudellisen että vatsamakkaroiden puolen, eli nyt jokainen postaus ei välttämättä sisällä taloudellista lörpötystä mutta pikemminkin sellaista kokonaisvaltaista arjen oman elämän hallintaa ja valintoja.
Ennen talouden epäonnistumisen myöntämistä Ryhtiliike Feeniks alkoi sillä kun kävin puntarilla. Ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ja huomasin tosiaan painon kivunneen ylös. Mulla meni kylmät hikipisarat pitkin selkäpiitä: jos olen ylipainoinen 30-vuotias, millainen olen 40-vuotiaana? Diabeetikko? Verenpainetautinen?
Aloin ystävieni, joiden kanssa aloitin sokeri/herkkulakon vuoden alussa keskustella aiheesta ja sovittiin, että laitan jokaisesta syömästäni asiasta heille kuvan kuukauden ajan, ihan vain tietääkseni mitä oikeasti syön ja niinä päivinä kun syön liikaa näkee mikä siinä päivässä menee vikaan.
Jotenka ryhtiliikkeen ensimmäinen vaihe ei ole esitellä teille uutta järjetöntä budjettia, jonka avulla maksan velkani 3 vuodessa vaan (neljässä eikö vain?!) vaan esittelen teille seuraavat 1000 päivää minun rahankäyttöä.
TUHAT? Huusi joku näytön takana. Tiedättekö ihmiset mikä minun suurin ongelma on? Se, etten ole yhtään pitkäjänteinen. Että elämä on yhtä suunniteltua projektia, joista ehkä yksi miljoonasta on kestävä.
Eli. Rehellisesti kerron miten raha-asiat etenee, maksanko punaisella vaiko valkoisella kortilla, mitä laskua on tänään lyhennetty ja paljon velka lyhenee kuukaudessa. Unelma olisi, että velat lyhenisivät 600 euroa kuukaudessa mutta katsomaan nyt.
Jännää.
Tuhannen treenin puudeli.
Tuhannen euron puudeli.
Uudenlainen ajattelu, sama puudeli, ja tavoitteena ettei enää vanhoja kujeita. Stay tuned. <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste köyhyys. Näytä kaikki tekstit
perjantai 13. joulukuuta 2019
maanantai 9. syyskuuta 2019
Lähtikö Puudelilla laukalle?
Hei popppoo! Sain pitkän kommentin edelliseen postaukseen ja se oli niin hyvä, että ajattelin pilkkoa sen palasiin ja vastata siihen ihan omalla kirjoituksella.
Hei Puudelinberberi. Kiitos blogistasi, löydettyäni sen luin parissa päivässä lähes kaikki kirjoitukset. Aihe on kiinnostava ja kerrot asioista jotenkin rouhean rehellisesti.
Ole hyvä, ihanaa kun jaksoit lukea!
Kun parin vuoden tapahtumat käy läpi nopeasti, niin jotenkin päällimmäiseksi jäi mieleen se, että ompa ollut hässäkkää. Opintoja oli aloitettu, välillä tehty enemmän ja välillä vähemmän, joitan jäänyt kesken ja sitten taas kursseja avoimessa. Sitten aloitettuja harrastuksia on ollut useita; koiraharrastus, nyrkkeily, retkeily ja telttailu ja pyöräilyprojekti jne. Näihin kaikkiin on tehty hankintoja. Myös jotenkin jäi mieleen, että silmälaseja oli ostettu parissa vuodessa 4 kappaleet.
Blogin aikana olen valmistunut tavoiteajassa (vähän itseasiassa nopeammin) ensihoitajaksi. Olen jäänyt lukulomalle, eli käynyt töissä 50% ja aikonut hakea lääkikseen. Psykan opintoihin on vielä oikeus avoimessa ja ne ehkä valmistuvat tässä syksyllä kun nyt jään 65% työajalle. Kaikilla näillä opinnoilla on ollut sama päämäärä ja urasuunnitelma, jokainen niistä lähestyy sitä eri vinkkelistä. Tai itseasiassa vain lisää minun asiantuntijuutta. Lääkiksen hylkäsin, koska en pääse siitä suoraan sinne minne haluaisin, vaan se vaatisi samanlaista pohjatyötä ja itse työn tekemistä kuin ensihoitajana toimiminenkin.
Olen siis vuodesta 2007 oikeastaan tiennyt mitä haluan tehdä mutta se miten sen saavutan on vaikeampi, koska minulla ei ole sellaista "olen aina halunnut olla eläinlääkäri" tuntemusta. Ensihoitajan paperit ei yksinään riitä minun urahaaveisiin, tarvitsen maisterin ja työkokemusta maisterin jälkeen relevantilta alalta.
Hihasta repäisen arvion, että normaalikuluttaja aloittaa yhden uuden harrastuksen ehkä 5 vuoden välein, ostaa uudet silmälasit neljän vuoden välein ja opiskelee tutkintoja kaksi koko elämän aikana.
Eli getting there, mutta olen myös pitkäjänteinen vaikka näyttääkin siltä että impulsiivisuus on päivän sana. :D
Harrastuksista:
Elämä on muuttunut radikaalisti tietyllä tavalla sen jälkeen kun sai lapsen. Telttailuvälineistä ostettuja on 2017 kesällä makuupussi, otsalamppu, makuualusta, syömisvälineet ja iso termari. Tänä kesänä ostin toisen makuupussin (14e). Kaikkia käytetty ahkerasti. Teltan ja trangian olen aina lainannut kavereilta.
Nyrkkeilyn piti olla yhteinen hyvä urheiluharrastus ja todennäköisesti kokeillaan uudestaan tuossa ensi keväänä/vuoden päästä syksyllä. Yhteinen harrastaminen lapsen kanssa on tärkeää. Nyrkkeily on myös kohtuuhintaista vs esim baletti, jonka lapseni olisi halunnut aloittaa, mikä maksaisi 320 e/4 kk. Ja siinä on vain yksi viikkotunti, jossa hän käy yksin.
Pyöräily <3 tänä vuonna tehtiin useampi 300 kilsan pikalenkki, säästettiin 13 e junalipuissa pyöräilemällä 100 kilsaa suuntaansa, yön yli retkillä nukuttiin (laina)hammockissa metsässä. Kaikissa kulut minimoitiin ainoastaan ruokaan. Kaverilla oli oikea harrastepyörä ja kyllä sillä eri tavalla mennään eteenpäin kuiin prisman halvimmalla, minkä vaihteista lähtee rummutusta kun ne on pienimmällä :D ja kiitos pyörän ei mene bussilippuun rahaa. Poljen kaikkialle.
Salsatunneilla en ole käynyt vaan etsinyt ilmaisia salsatapahtumia ja käynyt siellä harjoittelemassa. Ystävää pakottanut opettamaan ja tanssimaan kanssani. Ilmaista sekin.
Ainoa urheilukulu on sali ja se maksaa 49e/kk.
Silmälasit. Mun heikkous. Ja kysymykseen käytänkö niistä kaikkia niin kyllä :D Riippuen päivästä, vaatteista ja tukan kiharien asennosta. Se ei tietenkään tee niin ostamisesta mitenkään sallittua. Tai hyväksyttävää. Tai siinä on aika helppo kuluerän poisto.
Kirjoitit, että ongelmasi on suhtatumisesi rahaan. Minusta ongelmasi on, että elät ikään kuin pikakelauksella ja sillä hankintanopeudella kulutat viisinkertaisen määrän verrattuna tavalliseen rahankäyttäjään. Ja sehän vaatisi onnistuakseen 5 hengen tulot. Kun niitä ei ole, vaan jatkuvien opintojen takia 65 % palkasta, niin asiat vääjäämättä johtavat velkaantumiseen. Ei mikään excelin pyöritys, rahan siirto tililtä kortille tai 100 €/kk palkankorotus muuta tilannetta merkittävästi.
Enemmän saattaisi auttaa, jos itsellesi selviäisi, mikä on tämän levottomuuden syy. Nopea kyllästyminen? Ostelun tuoman välittömän, lyhytaikaisen hyvän olon tavoittelu?
Palkankorotus vaikuttaa merkittävästi tuloihin, koska nyt tuntipalkkani on 14e ja 100 euron palkankorotuksen jälkeen 16 e, ja hoitajien palkka määräytyy lisien perusteella, ja ne on %osuuksia tuntipalkasta :D Eli jos nyt saan 40 e per yövuoro käteen niin tuon korotuksen jälkeen saan 50 e. Ja sillä on merkitystä.
Mutta siis niin. Olen impusiivinen luonne, teen nopeita päätöksiä, ja kun teen jotain teen sen aina 110% aurinkoenergialla. Silloin kun keskityin maksamaan velkoja, tein sitä 200% sitoutumisella, ja sitten taas unohdin sen ja aloin elää ihan huolettomasti.
Tämän kevään ostohankintojen takana oli ihan rehellisesti itseni piristyttäminen. Jouluna huomasin, että se iloinen, innostuva ihminen, mikä olen, ei ole läsnä. Olin väsynyt, ja tuntui että kaikki vastoinkäymiset osui minun kohdalle. Ja silloin en tiennyt, että lisää on tulossa. Niitä vastoinkäymisiä. Tämän vuoden koirahankinnat, vaatteet,silmälasit, nämä kaikki on rehellisesti ostettu minun piristämiseksi. And guess what: se auttoi. Kallista terapiaa. Mutta nyt tuntuu paljon paremmalta. Lopetin kyllä myös sokerin syömisen ja aloin sanoittaa tunteitani. Mutta nyt heräsin siihen, että kaikki tämä piristäminen on ollut tosi kallista. Ja nyt se täytyy fiksata. Paha oloni ei siis johtunut siitä että olin säästänyt ja maksanut velkani pois vaan konkurssista, ja asioista jotka on vaikeita mutta en voi kirjoittaa niistä tänne.
Eteenpäin mennään eiks je? Ja kommentoida saa edelleen, musta nää on ihania <3
Hei Puudelinberberi. Kiitos blogistasi, löydettyäni sen luin parissa päivässä lähes kaikki kirjoitukset. Aihe on kiinnostava ja kerrot asioista jotenkin rouhean rehellisesti.
Ole hyvä, ihanaa kun jaksoit lukea!
Kun parin vuoden tapahtumat käy läpi nopeasti, niin jotenkin päällimmäiseksi jäi mieleen se, että ompa ollut hässäkkää. Opintoja oli aloitettu, välillä tehty enemmän ja välillä vähemmän, joitan jäänyt kesken ja sitten taas kursseja avoimessa. Sitten aloitettuja harrastuksia on ollut useita; koiraharrastus, nyrkkeily, retkeily ja telttailu ja pyöräilyprojekti jne. Näihin kaikkiin on tehty hankintoja. Myös jotenkin jäi mieleen, että silmälaseja oli ostettu parissa vuodessa 4 kappaleet.
Blogin aikana olen valmistunut tavoiteajassa (vähän itseasiassa nopeammin) ensihoitajaksi. Olen jäänyt lukulomalle, eli käynyt töissä 50% ja aikonut hakea lääkikseen. Psykan opintoihin on vielä oikeus avoimessa ja ne ehkä valmistuvat tässä syksyllä kun nyt jään 65% työajalle. Kaikilla näillä opinnoilla on ollut sama päämäärä ja urasuunnitelma, jokainen niistä lähestyy sitä eri vinkkelistä. Tai itseasiassa vain lisää minun asiantuntijuutta. Lääkiksen hylkäsin, koska en pääse siitä suoraan sinne minne haluaisin, vaan se vaatisi samanlaista pohjatyötä ja itse työn tekemistä kuin ensihoitajana toimiminenkin.
Olen siis vuodesta 2007 oikeastaan tiennyt mitä haluan tehdä mutta se miten sen saavutan on vaikeampi, koska minulla ei ole sellaista "olen aina halunnut olla eläinlääkäri" tuntemusta. Ensihoitajan paperit ei yksinään riitä minun urahaaveisiin, tarvitsen maisterin ja työkokemusta maisterin jälkeen relevantilta alalta.
Hihasta repäisen arvion, että normaalikuluttaja aloittaa yhden uuden harrastuksen ehkä 5 vuoden välein, ostaa uudet silmälasit neljän vuoden välein ja opiskelee tutkintoja kaksi koko elämän aikana.
Eli getting there, mutta olen myös pitkäjänteinen vaikka näyttääkin siltä että impulsiivisuus on päivän sana. :D
Harrastuksista:
Elämä on muuttunut radikaalisti tietyllä tavalla sen jälkeen kun sai lapsen. Telttailuvälineistä ostettuja on 2017 kesällä makuupussi, otsalamppu, makuualusta, syömisvälineet ja iso termari. Tänä kesänä ostin toisen makuupussin (14e). Kaikkia käytetty ahkerasti. Teltan ja trangian olen aina lainannut kavereilta.
Nyrkkeilyn piti olla yhteinen hyvä urheiluharrastus ja todennäköisesti kokeillaan uudestaan tuossa ensi keväänä/vuoden päästä syksyllä. Yhteinen harrastaminen lapsen kanssa on tärkeää. Nyrkkeily on myös kohtuuhintaista vs esim baletti, jonka lapseni olisi halunnut aloittaa, mikä maksaisi 320 e/4 kk. Ja siinä on vain yksi viikkotunti, jossa hän käy yksin.
Pyöräily <3 tänä vuonna tehtiin useampi 300 kilsan pikalenkki, säästettiin 13 e junalipuissa pyöräilemällä 100 kilsaa suuntaansa, yön yli retkillä nukuttiin (laina)hammockissa metsässä. Kaikissa kulut minimoitiin ainoastaan ruokaan. Kaverilla oli oikea harrastepyörä ja kyllä sillä eri tavalla mennään eteenpäin kuiin prisman halvimmalla, minkä vaihteista lähtee rummutusta kun ne on pienimmällä :D ja kiitos pyörän ei mene bussilippuun rahaa. Poljen kaikkialle.
Salsatunneilla en ole käynyt vaan etsinyt ilmaisia salsatapahtumia ja käynyt siellä harjoittelemassa. Ystävää pakottanut opettamaan ja tanssimaan kanssani. Ilmaista sekin.
Ainoa urheilukulu on sali ja se maksaa 49e/kk.
Silmälasit. Mun heikkous. Ja kysymykseen käytänkö niistä kaikkia niin kyllä :D Riippuen päivästä, vaatteista ja tukan kiharien asennosta. Se ei tietenkään tee niin ostamisesta mitenkään sallittua. Tai hyväksyttävää. Tai siinä on aika helppo kuluerän poisto.
Kirjoitit, että ongelmasi on suhtatumisesi rahaan. Minusta ongelmasi on, että elät ikään kuin pikakelauksella ja sillä hankintanopeudella kulutat viisinkertaisen määrän verrattuna tavalliseen rahankäyttäjään. Ja sehän vaatisi onnistuakseen 5 hengen tulot. Kun niitä ei ole, vaan jatkuvien opintojen takia 65 % palkasta, niin asiat vääjäämättä johtavat velkaantumiseen. Ei mikään excelin pyöritys, rahan siirto tililtä kortille tai 100 €/kk palkankorotus muuta tilannetta merkittävästi.
Enemmän saattaisi auttaa, jos itsellesi selviäisi, mikä on tämän levottomuuden syy. Nopea kyllästyminen? Ostelun tuoman välittömän, lyhytaikaisen hyvän olon tavoittelu?
Palkankorotus vaikuttaa merkittävästi tuloihin, koska nyt tuntipalkkani on 14e ja 100 euron palkankorotuksen jälkeen 16 e, ja hoitajien palkka määräytyy lisien perusteella, ja ne on %osuuksia tuntipalkasta :D Eli jos nyt saan 40 e per yövuoro käteen niin tuon korotuksen jälkeen saan 50 e. Ja sillä on merkitystä.
Mutta siis niin. Olen impusiivinen luonne, teen nopeita päätöksiä, ja kun teen jotain teen sen aina 110% aurinkoenergialla. Silloin kun keskityin maksamaan velkoja, tein sitä 200% sitoutumisella, ja sitten taas unohdin sen ja aloin elää ihan huolettomasti.
Tämän kevään ostohankintojen takana oli ihan rehellisesti itseni piristyttäminen. Jouluna huomasin, että se iloinen, innostuva ihminen, mikä olen, ei ole läsnä. Olin väsynyt, ja tuntui että kaikki vastoinkäymiset osui minun kohdalle. Ja silloin en tiennyt, että lisää on tulossa. Niitä vastoinkäymisiä. Tämän vuoden koirahankinnat, vaatteet,silmälasit, nämä kaikki on rehellisesti ostettu minun piristämiseksi. And guess what: se auttoi. Kallista terapiaa. Mutta nyt tuntuu paljon paremmalta. Lopetin kyllä myös sokerin syömisen ja aloin sanoittaa tunteitani. Mutta nyt heräsin siihen, että kaikki tämä piristäminen on ollut tosi kallista. Ja nyt se täytyy fiksata. Paha oloni ei siis johtunut siitä että olin säästänyt ja maksanut velkani pois vaan konkurssista, ja asioista jotka on vaikeita mutta en voi kirjoittaa niistä tänne.
Eteenpäin mennään eiks je? Ja kommentoida saa edelleen, musta nää on ihania <3
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
Milloin rahaa on tarpeeksi
Kuuntelin keskustelua kun yksi kollega pyysi toiselta viittä tonnia lainaan. Osallistuin keskusteluun kysymällä paljon he tienaavat vuodessa. Toinen kertoi tekevänsä pelkkää yötä pääsääntöisesti sekä paljon ylitöitä, jolloin vuositulot ovat parhaillaan olleet 51000.
Tällä ihmsellä oli nyt rahan tarve.
Toisen henkilön kanssa puhelin miten he pärjäävät rahallisesti kun heillä on pieni lapsi ja kumppanilla on osa-aikatyö. Hän teki kaikki viikonloput töitä, yleensä sunnuntaisin tuplavuoron ja pyrki tekemään älyttömästi ylitöitä. Sanoi, että hyvin pärjäävät, vuositulot kipuavat 46000 euroon parhaimpana vuotena.
Iski tunnetut heinäkuun seksihelteet. Pienen lapsen vanhempi näytti... kaamealta. Kertoi ettei lapsi ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, ja hän on nukkunut muutamia tunteja yössä. Kysyi miten me pärjäämme. Olin jo aidosti vähän huolissani, koska hän aidosti näytti tosi huonostinukkuneelta ja väsyneeltä. Kysyin eivätkö he voisi kumppanin kanssa kokeilla vaikka sellaista ratkaisua, että nukkuvat vuorotellen yhdet yöt hotellissa, jossa olisi kunnon ilmastointi.
51000 euroa vuodessa tienaava piti ajatustani järjettömänä ja aika tiukkaan sävyyn kyseli kenellä on varaa sellaiseen. Ja käski toisen olla välittämättä ohjeistani. Huonosti nukkunut väitti, että yksi yö ei korjaa mitään. Yritin sanoa, että kyllä sen luulisi auttavan tilanteeseen.
Kenellä enää on varaa mihinkään jos 46000-51000 euroa tienaavilla ei ole varaa? En ota kantaa minkä verran menoja näillä ihmisillä on ja mihin rahansa käyttävät mutta pidän tätä suomalaista mentaliteettia rahan vähyydestä aivan sietämättömänä.
Minulta usein kysytään miten pärjään 50% palkalla. Vastaan, että mielestäni hyvin. Minulla ei ole koiraa, asuntolainaa eikä miestä elätettävänä. En kerro, että olen lyhentänyt kaksi tonnia velkaakin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Silti olen esimerkiksi käynyt parturissa, lapseni on saanut vaatteita,ja meillä ei ole nähty nälkää.
Minua ei siis häiritse se, että joku ei halua mennä hotelliin ja maksaa siitä. Minua häiritsee se, että ihmiset leikkii köyhää vaikka joka päivä näemme oikeasti köyhiä. Niitä, joilla kaikki menot maksaa sosiaalituki, niitä jotka ovat maanneet omassa paskassaan kuukausia, niitä joille kukaan ei soita, niitä, joilla ei ole sairaalasta ulos lähtiessä paikkaa mihin mennä. Niitä, joilta kukaan ei koskaan kysy mitä kuuluu. Niitä, joiden ainoa sielunkuppani on Finlandia vodka.
Lopetetaanko siitä rahan vähyydestä valittaminen ja aletaan puhumaan kulutustottumusten ja elintason ylläpitämiseen vaativien rahojen isoista kassavirroista.
Tällä ihmsellä oli nyt rahan tarve.
Toisen henkilön kanssa puhelin miten he pärjäävät rahallisesti kun heillä on pieni lapsi ja kumppanilla on osa-aikatyö. Hän teki kaikki viikonloput töitä, yleensä sunnuntaisin tuplavuoron ja pyrki tekemään älyttömästi ylitöitä. Sanoi, että hyvin pärjäävät, vuositulot kipuavat 46000 euroon parhaimpana vuotena.
Iski tunnetut heinäkuun seksihelteet. Pienen lapsen vanhempi näytti... kaamealta. Kertoi ettei lapsi ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, ja hän on nukkunut muutamia tunteja yössä. Kysyi miten me pärjäämme. Olin jo aidosti vähän huolissani, koska hän aidosti näytti tosi huonostinukkuneelta ja väsyneeltä. Kysyin eivätkö he voisi kumppanin kanssa kokeilla vaikka sellaista ratkaisua, että nukkuvat vuorotellen yhdet yöt hotellissa, jossa olisi kunnon ilmastointi.
51000 euroa vuodessa tienaava piti ajatustani järjettömänä ja aika tiukkaan sävyyn kyseli kenellä on varaa sellaiseen. Ja käski toisen olla välittämättä ohjeistani. Huonosti nukkunut väitti, että yksi yö ei korjaa mitään. Yritin sanoa, että kyllä sen luulisi auttavan tilanteeseen.
Kenellä enää on varaa mihinkään jos 46000-51000 euroa tienaavilla ei ole varaa? En ota kantaa minkä verran menoja näillä ihmisillä on ja mihin rahansa käyttävät mutta pidän tätä suomalaista mentaliteettia rahan vähyydestä aivan sietämättömänä.
Minulta usein kysytään miten pärjään 50% palkalla. Vastaan, että mielestäni hyvin. Minulla ei ole koiraa, asuntolainaa eikä miestä elätettävänä. En kerro, että olen lyhentänyt kaksi tonnia velkaakin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Silti olen esimerkiksi käynyt parturissa, lapseni on saanut vaatteita,ja meillä ei ole nähty nälkää.
Minua ei siis häiritse se, että joku ei halua mennä hotelliin ja maksaa siitä. Minua häiritsee se, että ihmiset leikkii köyhää vaikka joka päivä näemme oikeasti köyhiä. Niitä, joilla kaikki menot maksaa sosiaalituki, niitä jotka ovat maanneet omassa paskassaan kuukausia, niitä joille kukaan ei soita, niitä, joilla ei ole sairaalasta ulos lähtiessä paikkaa mihin mennä. Niitä, joilta kukaan ei koskaan kysy mitä kuuluu. Niitä, joiden ainoa sielunkuppani on Finlandia vodka.
Lopetetaanko siitä rahan vähyydestä valittaminen ja aletaan puhumaan kulutustottumusten ja elintason ylläpitämiseen vaativien rahojen isoista kassavirroista.
tiistai 24. heinäkuuta 2018
V tavoite saavutettu
Näin siis 3 kuukautta sitten. V tavoite, eli alle 3000 euroon, piti edetä elokuun 30.päivä. Olen siis kuukauden ja neljä päivää etuajassa! Kolme kuukautta ja 2000 euroa. Mieletöntä! MIELETÖNTÄ!
Femmadonnan ja minun sijoitustapaamispäivänä, 31.7, minulla on velkaa alle 2000 euroa. VOIKO NIIN VÄHÄN EDES OLLA? Tässä tavoitteessa minun alunperin piti olla syyskuussa.
Kahden kuukauden ja 8 päivän päästä aion olla velaton. Syyskuun viimeinen päivä sheikataan! YLÄFEMMAT!
Palataan hehekutukseen siis torstaina! Velkaa vielä 3103,82 euroa.
Sanovat, että kolmivuoroyö tekee hyvää... :D Ja jos joku osaa sanoa MIKSI tämä tekee tätä valkoista taustaa tähän niin arvostaisin kovasti :D
sunnuntai 22. heinäkuuta 2018
Ärtynyt puudeli
Huhhei hellettä!
Uhoilin Team Rynkeby tekstissä myyväni kaiken tarpeettoman ja ou boy, olenkin saanut lähes joka päivä jotain myytyä. Jos hyvin käy minulla on huomenna kädessä ruokarahaa ainakin 10.8 saakka (10e/päivä budjetilla). Näin kiivaan myymishenkäyksen aikana minun on nyt pakko avautua yhdestä asiasta. Olen nimittäin ollut myös hiukan ärtynyt viimeisinä päivinä.
Minusta ostan ja myyn maailmassa vallitsee sivistyneet käytöstavat. Samalla kun minusta on ihana päästä tavaroista eroon niin minun aikani on myös rahaa. Eli ei, jos tuote maksaa euron niin en kuljeta sitä toiselle puolelle Uusimaata. En myöskään näe järkeväksi sitä, että sitä euron tuotetta vien postiin ja lasken postikulut, ilmoitan ne henkilölle x ja jään odottamaan rahoja ja sitten menen uudestaan sinne postiin viemään sen paketin sinne. Kävin pitkän keskustelun yhden ihmisen kanssa siitä, että jos myyn tuotetta, jossa on x asia rikki, jonka korjaaminen maksaa x eskoa niin kuinka paljon se maksaa, että MINÄ vien sen sinne korjaajalle. Ei, en aio tehdä sitä ilmaiseksi. Ja rikkinäisellä tuotteella oli rikkinäisen tuotteen hinta. Ehjällä olisi isompi hinta.
"Tulen sitten töiden jälkeen" on lause, jota en ymmärrä. Kenen töiden? Minun? Sinun? Ymmärtäisin, jos tämä lause keskiverrosti tarkoittaisi esim. klo 17 mutta se voi olla mitä tahansa kello 10-24 välillä. En myöskään ymmärrä miten vaikea on sanoa jotain järkevää aikaviitettä. Esim. pääsen noin kello 16, otan bussin, voi olla että matkaan menee 20-45 min. Inhoan sellaista epämääräistä odottamista, koska silloin olen sidottuna siihen paikkaan, jossa lupasin olla. Joskus ihmiset ilmoittaa neljän tunnin päästä, että eivät olekaan tulossa... Ja siis minusta on ok, että ei haluakaan ostaa jotain. Mutta olisi kohteliasta laittaa viesti, että hei en otakaan tuotetta.
Hinnasta keskustellaan ennen kuin nähdään. Jos tuotteen osto on jo varmistettu mieheltäsi (miksi jokainen keittiön kapustakin täytyy hyväksyttää) niin voinet varmasti myös maksaa siitä tuotteesta sen 2 euroa. Olen myös pohtinut miksi ihmisen täytyy tietää a) paljon minä maksoin tuotteesta b) milloin se on ostettu. Eikö tuotteen hinnan uutena voi katsoa ihan googlesta? :D Ja aidosti en muista paljon se keittiöpyyhe maksoi vuonna 2014.
"Mutta kun minä haluan sen tuotteen". Niin, ja minä myyn sen. Eli en anna. Minua ei millään lailla liikuta minkälaisen emotionaalisen siteen ihminen on muodostanut tuotteeseen, jonka aikoo ostaa. Tai anteeksi, hän haluaisi SAADA.
Anteeksi avautuminen, oli pakko saada purkaa sydäntä. Samaan hengenvetoon kerron ,että tein tutkimusta varastossani. Minulla on tittididiididididididiii 30 pahvilaatikollista siellä tavaraa. Joista varmaan 60% kirjoja, 30% muistoja ja 10% ehkä jotain järkevää.
MITÄ MÄ TEEN KAIKILLE NIILLE KIRJOILLE?!!
Siis KOLMEKYMMENTÄ PAHVILAATIKKOA JOITA EN OLE AVANNUT SINNE VIEMISEN JÄLKEEN...
Uhoilin Team Rynkeby tekstissä myyväni kaiken tarpeettoman ja ou boy, olenkin saanut lähes joka päivä jotain myytyä. Jos hyvin käy minulla on huomenna kädessä ruokarahaa ainakin 10.8 saakka (10e/päivä budjetilla). Näin kiivaan myymishenkäyksen aikana minun on nyt pakko avautua yhdestä asiasta. Olen nimittäin ollut myös hiukan ärtynyt viimeisinä päivinä.
Minusta ostan ja myyn maailmassa vallitsee sivistyneet käytöstavat. Samalla kun minusta on ihana päästä tavaroista eroon niin minun aikani on myös rahaa. Eli ei, jos tuote maksaa euron niin en kuljeta sitä toiselle puolelle Uusimaata. En myöskään näe järkeväksi sitä, että sitä euron tuotetta vien postiin ja lasken postikulut, ilmoitan ne henkilölle x ja jään odottamaan rahoja ja sitten menen uudestaan sinne postiin viemään sen paketin sinne. Kävin pitkän keskustelun yhden ihmisen kanssa siitä, että jos myyn tuotetta, jossa on x asia rikki, jonka korjaaminen maksaa x eskoa niin kuinka paljon se maksaa, että MINÄ vien sen sinne korjaajalle. Ei, en aio tehdä sitä ilmaiseksi. Ja rikkinäisellä tuotteella oli rikkinäisen tuotteen hinta. Ehjällä olisi isompi hinta.
"Tulen sitten töiden jälkeen" on lause, jota en ymmärrä. Kenen töiden? Minun? Sinun? Ymmärtäisin, jos tämä lause keskiverrosti tarkoittaisi esim. klo 17 mutta se voi olla mitä tahansa kello 10-24 välillä. En myöskään ymmärrä miten vaikea on sanoa jotain järkevää aikaviitettä. Esim. pääsen noin kello 16, otan bussin, voi olla että matkaan menee 20-45 min. Inhoan sellaista epämääräistä odottamista, koska silloin olen sidottuna siihen paikkaan, jossa lupasin olla. Joskus ihmiset ilmoittaa neljän tunnin päästä, että eivät olekaan tulossa... Ja siis minusta on ok, että ei haluakaan ostaa jotain. Mutta olisi kohteliasta laittaa viesti, että hei en otakaan tuotetta.
Hinnasta keskustellaan ennen kuin nähdään. Jos tuotteen osto on jo varmistettu mieheltäsi (miksi jokainen keittiön kapustakin täytyy hyväksyttää) niin voinet varmasti myös maksaa siitä tuotteesta sen 2 euroa. Olen myös pohtinut miksi ihmisen täytyy tietää a) paljon minä maksoin tuotteesta b) milloin se on ostettu. Eikö tuotteen hinnan uutena voi katsoa ihan googlesta? :D Ja aidosti en muista paljon se keittiöpyyhe maksoi vuonna 2014.
"Mutta kun minä haluan sen tuotteen". Niin, ja minä myyn sen. Eli en anna. Minua ei millään lailla liikuta minkälaisen emotionaalisen siteen ihminen on muodostanut tuotteeseen, jonka aikoo ostaa. Tai anteeksi, hän haluaisi SAADA.
Anteeksi avautuminen, oli pakko saada purkaa sydäntä. Samaan hengenvetoon kerron ,että tein tutkimusta varastossani. Minulla on tittididiididididididiii 30 pahvilaatikollista siellä tavaraa. Joista varmaan 60% kirjoja, 30% muistoja ja 10% ehkä jotain järkevää.
MITÄ MÄ TEEN KAIKILLE NIILLE KIRJOILLE?!!
Siis KOLMEKYMMENTÄ PAHVILAATIKKOA JOITA EN OLE AVANNUT SINNE VIEMISEN JÄLKEEN...
maanantai 9. heinäkuuta 2018
Aloittelijan moka
Juuri tuossa heittelin vinkkivitosia jakoon ja katsos en osaa itse ihan alkeellisia asioita. Eli laskin tuota minun velanmaksuani ja halusin, että velkasumma on alle 3000 kuun puolivälissä. No se ei tule onnistumaan. Velkaa on nyt 3345. Tilillä rahaa euroa. Huomenna tulee 156 ja perjantaina ehkäpä jotain 350 euroa. Alun perin ajattelin laittavani huomenna 100 euroa velkoihin ja 250 euroa sitten 13.päivä.
Hieno suunnitelma MUTTA 13.päivän jälkeen rahaa tulee seuraavan kerran 26.7. Eli jos huomenna ottaisin 20 euroa ruokarahaa ja 13.päivä 130 euroa, niin ruokaan budjetoisin 150 euroa tuosta 506 eurosta. Loput 350 voisi mennä luottokorttimaksuihin PAITSI, että minulla on 150 euron edestä laskuja jo pankkitilillä: sali, dna-velat ja vakuutusmaksuja. Eli ei onnistu. Ei vain onnistu.
ELLEN saisi myytyä tavaraa 100 eurolla. Mietin yövuoron kuumeisesti olenko valmis myymään lääkikseen käyttämäni valmennuskamat. Olisin. Täytyy vain tehdä se. Saa niistä useamman kympin. Täytyy jaksaa vain mennä varastoon hakemaan kaikki ja aidosti myymään. Mitähän muuta sitä keksisi, mistä voisi luopua.
Kahden euron haasteesta on enää jäljellä viimeisten tuntien jännitysminuutit! Hikeä ihan pukkaa kun miettii miten tässä käy!
Hieno suunnitelma MUTTA 13.päivän jälkeen rahaa tulee seuraavan kerran 26.7. Eli jos huomenna ottaisin 20 euroa ruokarahaa ja 13.päivä 130 euroa, niin ruokaan budjetoisin 150 euroa tuosta 506 eurosta. Loput 350 voisi mennä luottokorttimaksuihin PAITSI, että minulla on 150 euron edestä laskuja jo pankkitilillä: sali, dna-velat ja vakuutusmaksuja. Eli ei onnistu. Ei vain onnistu.
ELLEN saisi myytyä tavaraa 100 eurolla. Mietin yövuoron kuumeisesti olenko valmis myymään lääkikseen käyttämäni valmennuskamat. Olisin. Täytyy vain tehdä se. Saa niistä useamman kympin. Täytyy jaksaa vain mennä varastoon hakemaan kaikki ja aidosti myymään. Mitähän muuta sitä keksisi, mistä voisi luopua.
Kahden euron haasteesta on enää jäljellä viimeisten tuntien jännitysminuutit! Hikeä ihan pukkaa kun miettii miten tässä käy!
perjantai 29. kesäkuuta 2018
IV tavoite saavutettu!
IV tavoite saavutettu, hyvä meidän tiimi!
3445,19
Eli mites tästä jatketaan:
1) Maanantaina laitetaan 100 euroa BN lyhennykseen -> 3345,19
2) 10.7 laitetaan toinen 100 euroa osittain S-Pankkiin, osittain BN:n -> 3245,19
3) Olisiko lisät maksettu 13.7 jos en väärin muista, mutta silloin 250,19
->2995
Eli kaksi viikkoa, ja mulla on alle puolet siitä velkamäärästä, joka minulla oli tammikuussa.
Kalenterissa lukee 31.7 sijoitustapaaminen ja se on minun ja Femmadonnan virallinen sijoitustapaaminen. Ensimminen omalla kohdallani ikinä! Virallista! Sinä päivänä Femma maistaa a) fitnesslettua sekä b) näkee kuinka tuhoan mun BN:n sekä S-Pankin luottokortit. Netissä siis. En konkreettisia kortteja :D
Virallisesti mun toiseksi tärkein neuvo ihmisille on ehdottomasti osatavoitteet ja niistä iloitseminen. Koska kyllä nyttenkin tuntuu, että helvetti tuo kolme ja puoli tonnia on paljon painolastia rinnan päällä mutta kyllä mä pystyn 500 euroa laittamaan seuraavan kahden viikon aikana.
Ja aamulla elämä konretisoitui. Siirsin 400 euroa suoraan velanmaksuun. Mietin että parin kuukauden päästä voin siirtää 400 euroa tilipäivänä vaikka nordnettiin jos siltä tuntuu. Tai ostaa joku päivä vaikka uuden tv-tason. Rahalla, oikealla rahalla.
Rahalla, joka ei ole velkaa ja josta ei makseta korkoja. Miltä tuntuisi mennä nukkumaan ja miettiä, että siellä mulla on tileillä rahaa. Suurimmat säästöni ovat olleet lähes 3000 euroa. Siis ne pennoset olivat tililläni ilman että käytin niitä.
Pari kuukautta enää eikä tarvitse sinänsä edes kituuttaa. Lomalle otan vähän löysemmän ruokabudjetin. En paljon mutta vähän. Katotaan pystynkö lisäämään kulutusta vai siirrynkö kuitenkin heti supistamaaan jostain muusta.
Ai että. Nyt pitäisi lähteä viikonlopun mittaiselle eloonjäämiskurssille. Mukaan otetaan vain selviytymisrasia ja päällysvaatteet. Onneksi sataa vettä niin ei ainakaan lämmin pääse tulemaan. Ohjeissa luki, että kyykäärmettä voi paistaa ja syödä jos syö niskasta alaspäin. En välttämättä selviä koska en todellakaan syö tai koske mihinkään käärmeeseen!
Näihin sateisiin tunnelmiin huudetaan: alle 3500 euroa velkaa!
3445,19
Eli mites tästä jatketaan:
1) Maanantaina laitetaan 100 euroa BN lyhennykseen -> 3345,19
2) 10.7 laitetaan toinen 100 euroa osittain S-Pankkiin, osittain BN:n -> 3245,19
3) Olisiko lisät maksettu 13.7 jos en väärin muista, mutta silloin 250,19
->2995
Eli kaksi viikkoa, ja mulla on alle puolet siitä velkamäärästä, joka minulla oli tammikuussa.
Kalenterissa lukee 31.7 sijoitustapaaminen ja se on minun ja Femmadonnan virallinen sijoitustapaaminen. Ensimminen omalla kohdallani ikinä! Virallista! Sinä päivänä Femma maistaa a) fitnesslettua sekä b) näkee kuinka tuhoan mun BN:n sekä S-Pankin luottokortit. Netissä siis. En konkreettisia kortteja :D
Virallisesti mun toiseksi tärkein neuvo ihmisille on ehdottomasti osatavoitteet ja niistä iloitseminen. Koska kyllä nyttenkin tuntuu, että helvetti tuo kolme ja puoli tonnia on paljon painolastia rinnan päällä mutta kyllä mä pystyn 500 euroa laittamaan seuraavan kahden viikon aikana.
Ja aamulla elämä konretisoitui. Siirsin 400 euroa suoraan velanmaksuun. Mietin että parin kuukauden päästä voin siirtää 400 euroa tilipäivänä vaikka nordnettiin jos siltä tuntuu. Tai ostaa joku päivä vaikka uuden tv-tason. Rahalla, oikealla rahalla.
Rahalla, joka ei ole velkaa ja josta ei makseta korkoja. Miltä tuntuisi mennä nukkumaan ja miettiä, että siellä mulla on tileillä rahaa. Suurimmat säästöni ovat olleet lähes 3000 euroa. Siis ne pennoset olivat tililläni ilman että käytin niitä.
Pari kuukautta enää eikä tarvitse sinänsä edes kituuttaa. Lomalle otan vähän löysemmän ruokabudjetin. En paljon mutta vähän. Katotaan pystynkö lisäämään kulutusta vai siirrynkö kuitenkin heti supistamaaan jostain muusta.
Ai että. Nyt pitäisi lähteä viikonlopun mittaiselle eloonjäämiskurssille. Mukaan otetaan vain selviytymisrasia ja päällysvaatteet. Onneksi sataa vettä niin ei ainakaan lämmin pääse tulemaan. Ohjeissa luki, että kyykäärmettä voi paistaa ja syödä jos syö niskasta alaspäin. En välttämättä selviä koska en todellakaan syö tai koske mihinkään käärmeeseen!
Näihin sateisiin tunnelmiin huudetaan: alle 3500 euroa velkaa!
torstai 21. kesäkuuta 2018
Vinkkivitosia jakoon
Hellurei,
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.
Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!
Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.
Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.
15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.
Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.
Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.
Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).
Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.
Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.
Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.
Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.
8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.
Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!
Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.
Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.
15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.
Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.
Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.
Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).
Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.
Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.
Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.
Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.
8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!
lauantai 21. huhtikuuta 2018
Mihin se raha katoaa?
Olen diagnosoinut ongelmani. Nimittäin sen ongelman rahan katoamisesta: se ei katoa vaan minä en osaa hahmottaa sitä! Mitäkö tarkoitan?
Kavoin esiin vuonna pottu ja nakki ostamani, ja tarkoin varjelemani vihkon, jota en koskaan aikonut käyttää vaan säästää. Siitä tuli budjetti vihkoni. Laitoin siihen itselleni esiin kaikki ne summat mitä olen velkaa luottokorttiyhtiöille ja DNA:lle. Eli samaa hommaa mitä olen tänne laskenut budjetteihin ja laskenut jokaisen paperin nurkkaan. Lasken tuloni yhteen ja miinustan menoni. Minunhan pitää nyt Femmadonna-haasteen ajan käyttää 50% tuloista, jotka jää vuokranmaksun jälkeen, velanmaksuun sekä puskurin kehittämiseen.
Numeroita numeroita numeroita. Sitten tajusin jotain. Lasken aina numeroita könttäsummasta. Minun pitää laskea jokainen tililleni tuleva summa ja katsoa paljon siitä summasta minun kuuluisi laittaa ruokaan, maksutilille ja velanmaksuun. Olin nyt nimittäin juurtunut ajatukseen, että laitan maksutilille 400 euroa. Jos aion laittaa 30% tuloistani eli noin 600 euroa/kk velkojen maksuun ja puskurin rakentamiseen: minun täytyy laskea mistä rahoista ja missä vaiheessa kuuta näin tehdään ja laskea kaikki ylimääräinen mitä en ole huomioinut. Tarkoitan siis, että jokainen tuloeuro täytyy jakaa mikä osa siitä täytyy laittaa velkoihin ja mikä maksutilille ja ruokaan.
Laskin, että DNA lyhennyksiin menee 44,24 euroa/kk. Sen lisäksi netti kännykkään ja tabletille. Aion vielä soittaa DNA:lle ja varmistaa ettei taloyhtiössäni ole nettiä. Ja koska kisa Femmadonnan kanssa on kova, ja tiedän, että Femmadonna syö vaikka paahtoleipää ketsupilla viikon saavuttaakseen tavoitteensa minä jouduin kanssa nostamaan panoksia: myin yhtenä päivänä 43 eurolla lapsen vaatteita. Ne on nyt ruokabudjetissani ja tämän kuun loppusyömisiin on rahaa 62,5 euroa. Ja ei hätää pakasteeseen laitoin torstain saunopizzojen jämät. Pakasteessa on myös 500 g jauhelihaa, 3 pakettia kanaa, kalapuikkoja, poronlihakeiton ainekset sekä kalapuikkoa. Leipää ja karjalanpiirakoita ja jäätelöitä, joita kukaan ei tunnu syövän.
Ja kuulkaas: kävin eilen itse opettelemassa polkupyörän renkaiden vaihdon ja siinä sen asiantuntija-auttajan kanssa katseltiin vanhaa ratsuani ja hän ei suositellut sillä lähtevän isolle reissulle kesällä. Siinä on aika isoja vikoja, ja nyt tänään mm. täytyy käyttää aikaa sen pesemiseen jotta nähdään onko ketjut ihan finaalissa. Nehän olivat siis ihan niin likaiset kuin olla ja voi. Mustat kädet sain ja ilmaseiseksi vaihdoin renkaat. Paljon siihen pitäisi tehdä juttuja, jotka siis tiesinkin jo mutta elättelin toiveita, että siitä vielä kelpo ratsun saisi. En ole siis ostamassa uutta pyörää jossei jostaan eteeni maagisesti taikoidu extrarahoja, mutta joudun miettimään sitä reissua, jota olen odottanut vuoden koska pohjoisessa yksin jossain päin pöpelikköä ei ole kiva jos pyörä kosahtaa :D
4.9 voin irtisanoa salini, eli syyskuun-joulukuusta säästän 77e/kk ekstraa! Enää touko-elokuun maksut ja se on siinä.
Hmm. Kaapeista löytyy vielä parit verhot, jotka voisin myydä. 26.5 on siivouspäivä, voisin viedä kaiken mitä en halua enää säilöä varastossani. Jokainen euro on kohti parempaa taloutta. Kisasta tulee tiukka! Kevät ja hormonit rullaa oikein mukavasti! Ja taloudellinen iskukunto tuntuu saavutettavalta!
Kavoin esiin vuonna pottu ja nakki ostamani, ja tarkoin varjelemani vihkon, jota en koskaan aikonut käyttää vaan säästää. Siitä tuli budjetti vihkoni. Laitoin siihen itselleni esiin kaikki ne summat mitä olen velkaa luottokorttiyhtiöille ja DNA:lle. Eli samaa hommaa mitä olen tänne laskenut budjetteihin ja laskenut jokaisen paperin nurkkaan. Lasken tuloni yhteen ja miinustan menoni. Minunhan pitää nyt Femmadonna-haasteen ajan käyttää 50% tuloista, jotka jää vuokranmaksun jälkeen, velanmaksuun sekä puskurin kehittämiseen.
Numeroita numeroita numeroita. Sitten tajusin jotain. Lasken aina numeroita könttäsummasta. Minun pitää laskea jokainen tililleni tuleva summa ja katsoa paljon siitä summasta minun kuuluisi laittaa ruokaan, maksutilille ja velanmaksuun. Olin nyt nimittäin juurtunut ajatukseen, että laitan maksutilille 400 euroa. Jos aion laittaa 30% tuloistani eli noin 600 euroa/kk velkojen maksuun ja puskurin rakentamiseen: minun täytyy laskea mistä rahoista ja missä vaiheessa kuuta näin tehdään ja laskea kaikki ylimääräinen mitä en ole huomioinut. Tarkoitan siis, että jokainen tuloeuro täytyy jakaa mikä osa siitä täytyy laittaa velkoihin ja mikä maksutilille ja ruokaan.
Laskin, että DNA lyhennyksiin menee 44,24 euroa/kk. Sen lisäksi netti kännykkään ja tabletille. Aion vielä soittaa DNA:lle ja varmistaa ettei taloyhtiössäni ole nettiä. Ja koska kisa Femmadonnan kanssa on kova, ja tiedän, että Femmadonna syö vaikka paahtoleipää ketsupilla viikon saavuttaakseen tavoitteensa minä jouduin kanssa nostamaan panoksia: myin yhtenä päivänä 43 eurolla lapsen vaatteita. Ne on nyt ruokabudjetissani ja tämän kuun loppusyömisiin on rahaa 62,5 euroa. Ja ei hätää pakasteeseen laitoin torstain saunopizzojen jämät. Pakasteessa on myös 500 g jauhelihaa, 3 pakettia kanaa, kalapuikkoja, poronlihakeiton ainekset sekä kalapuikkoa. Leipää ja karjalanpiirakoita ja jäätelöitä, joita kukaan ei tunnu syövän.
Ja kuulkaas: kävin eilen itse opettelemassa polkupyörän renkaiden vaihdon ja siinä sen asiantuntija-auttajan kanssa katseltiin vanhaa ratsuani ja hän ei suositellut sillä lähtevän isolle reissulle kesällä. Siinä on aika isoja vikoja, ja nyt tänään mm. täytyy käyttää aikaa sen pesemiseen jotta nähdään onko ketjut ihan finaalissa. Nehän olivat siis ihan niin likaiset kuin olla ja voi. Mustat kädet sain ja ilmaseiseksi vaihdoin renkaat. Paljon siihen pitäisi tehdä juttuja, jotka siis tiesinkin jo mutta elättelin toiveita, että siitä vielä kelpo ratsun saisi. En ole siis ostamassa uutta pyörää jossei jostaan eteeni maagisesti taikoidu extrarahoja, mutta joudun miettimään sitä reissua, jota olen odottanut vuoden koska pohjoisessa yksin jossain päin pöpelikköä ei ole kiva jos pyörä kosahtaa :D
4.9 voin irtisanoa salini, eli syyskuun-joulukuusta säästän 77e/kk ekstraa! Enää touko-elokuun maksut ja se on siinä.
Hmm. Kaapeista löytyy vielä parit verhot, jotka voisin myydä. 26.5 on siivouspäivä, voisin viedä kaiken mitä en halua enää säilöä varastossani. Jokainen euro on kohti parempaa taloutta. Kisasta tulee tiukka! Kevät ja hormonit rullaa oikein mukavasti! Ja taloudellinen iskukunto tuntuu saavutettavalta!
tiistai 17. huhtikuuta 2018
Treffit Femmadonnan kanssa
Tänään se tapahtui. Nimittäin jotain suurta ja ihmeellistä koko blogiurani aikana. Tapasin Femmadonnan -sen elävän aidon ihmisen. Ja tiedättekö mitä? Hän on mahtava! Siis jos kuvittelit Femmadonnan supernaiseksi jo pelkästään blogitekstin perusteella, voin kertoa, että hän on ENENMMÄN kuin SUPERNAINEN. Mielettömän empaattinen, ihanan suora ja rouhea puheissaan ja ymmärsi mua. Tuntui vapauttavalta puhua rahasta ja suunnitelmista - jonkun kanssa joka on ollut siinä tilanteessa, joka ymmärtää mistä mä puhun.
Nyt tietenkin joku miettii, että ei pirkule, kaksi helposti tuhlailuun sortuvaa ihmistä istuu saman pöydän ääreen kahville. Ja mäpä kerron hienoimmat asiat numero
1) ostimme banaanit ja vesipullot ja tarvoimme 11000 askelta. Minulla meni 90 snt ja Femmiksellä 85 snt. Koska ulkona tuli kylmä piipahdimme kahvilaan, jossa kahvi santsikuppeineen kustansi 1,50 euroa. Kahvittelumme: 2,35-2,40 e. yhteensä.
2) kävimme ruokakaupassa. Femmadonna voitti ylivoimaisesti. Hänen ostoksensa 2,40 ja minun 11,10. Unohdin vielä kuitenkin tiskikoneen pesutabletit sekä maitoa kotimatkalla, mutta huomenna ne. Lapseni halusi vielä illalla käydä salin päätteeksi syömässä mcdonaldisssa ja sinne upposi 12 euroa, koska lapseni söi oman aterian, puolet minun ranskalaisista ja vielä 4 nugettia. Hän ilmeisesti kasvaa :D
Takaisin tärkeimpään eli Femmadonnaan. Juttelumme selvensi ajatuksiani. Olemme molemmat projekti-ihmisiä. Lupasimme toisillemme. Teimme pitkän ajan vision, eli tällaisina hätähousuna projektikoordinaattoreina puhutaan nyt vuoden päivistä. Visiossamme vuoden päästä emme ole lipsuneet vanhoille huonoille raiteille. Olemme järkeviä rahankäyttäjiä (:D). Puhuin myös Dave Ramseystä ja hänen tonnin säästöpriorisoinnista. Katsoimme toisiamme silmiin. "Otetaan kisa". Eli nyt virallisesti mulla ja Donnalla on tonnin puskurin kisa käynnissä.
Laskimme rahani ja budjettini yhdessä. Sovimme, että joulukuussa olen velaton JA minulla on tonnin puskuri. Hirvittää jo valmiiksi. Onnistuuko tämä? Ja tämä on kisa! Haluan voittaa! Tärkein elementti on saada kulumaan ruokaostoksiin vain 250 euroa/ kk.
Neljä tuntia Donnan seurassa sujui kuin siivillä. Sain häneltä ihanan kahvipaketin lahjaksi (noloa kyllä mulla oli hänelle suklaata, mutta se on edelleen minun jääkapissani koska unohdin ottaa sen)(mutta se olkoon ensi kerran yllätys ;)) Luitte oikein, minun ja Donnan tarina saa jatkoa, sillä lanseerasimme:
KVARTAALI-INSPIRAATIOKAHVIT
aka seuraavan kerran heinäkuussa istumme alas miettimään olemmeko edenneet suunnitelmiemme mukaan, onko asioita, jotka takkuaa yms.
Hei, mulla oli mahtava päivä ja mä tapasin "mun sielun isosiskon". Talous rullaa ja vuoden lopussa olen velaton sekä minulla on tonnin puskuri. Could not get any better.
Nyt tietenkin joku miettii, että ei pirkule, kaksi helposti tuhlailuun sortuvaa ihmistä istuu saman pöydän ääreen kahville. Ja mäpä kerron hienoimmat asiat numero
1) ostimme banaanit ja vesipullot ja tarvoimme 11000 askelta. Minulla meni 90 snt ja Femmiksellä 85 snt. Koska ulkona tuli kylmä piipahdimme kahvilaan, jossa kahvi santsikuppeineen kustansi 1,50 euroa. Kahvittelumme: 2,35-2,40 e. yhteensä.
2) kävimme ruokakaupassa. Femmadonna voitti ylivoimaisesti. Hänen ostoksensa 2,40 ja minun 11,10. Unohdin vielä kuitenkin tiskikoneen pesutabletit sekä maitoa kotimatkalla, mutta huomenna ne. Lapseni halusi vielä illalla käydä salin päätteeksi syömässä mcdonaldisssa ja sinne upposi 12 euroa, koska lapseni söi oman aterian, puolet minun ranskalaisista ja vielä 4 nugettia. Hän ilmeisesti kasvaa :D
Takaisin tärkeimpään eli Femmadonnaan. Juttelumme selvensi ajatuksiani. Olemme molemmat projekti-ihmisiä. Lupasimme toisillemme. Teimme pitkän ajan vision, eli tällaisina hätähousuna projektikoordinaattoreina puhutaan nyt vuoden päivistä. Visiossamme vuoden päästä emme ole lipsuneet vanhoille huonoille raiteille. Olemme järkeviä rahankäyttäjiä (:D). Puhuin myös Dave Ramseystä ja hänen tonnin säästöpriorisoinnista. Katsoimme toisiamme silmiin. "Otetaan kisa". Eli nyt virallisesti mulla ja Donnalla on tonnin puskurin kisa käynnissä.
Laskimme rahani ja budjettini yhdessä. Sovimme, että joulukuussa olen velaton JA minulla on tonnin puskuri. Hirvittää jo valmiiksi. Onnistuuko tämä? Ja tämä on kisa! Haluan voittaa! Tärkein elementti on saada kulumaan ruokaostoksiin vain 250 euroa/ kk.
Neljä tuntia Donnan seurassa sujui kuin siivillä. Sain häneltä ihanan kahvipaketin lahjaksi (noloa kyllä mulla oli hänelle suklaata, mutta se on edelleen minun jääkapissani koska unohdin ottaa sen)(mutta se olkoon ensi kerran yllätys ;)) Luitte oikein, minun ja Donnan tarina saa jatkoa, sillä lanseerasimme:
KVARTAALI-INSPIRAATIOKAHVIT
aka seuraavan kerran heinäkuussa istumme alas miettimään olemmeko edenneet suunnitelmiemme mukaan, onko asioita, jotka takkuaa yms.
Hei, mulla oli mahtava päivä ja mä tapasin "mun sielun isosiskon". Talous rullaa ja vuoden lopussa olen velaton sekä minulla on tonnin puskuri. Could not get any better.
perjantai 13. huhtikuuta 2018
Raha muuttaa muotoa
Hetkinen hei, olinko pari päivää sitten sitä mieltä, että voin ostaa imurin sekä käydä kampaajalla JA elää ihan ok:sti? OLINKO?
En ole enää. Olen nimittäin nyt vahvasti sitä mieltä, että kirjoitettu raha ei vastaa oikeaa rahaa. Olen nyt siis siirtänyt rahaa käteiseksi, maksutilille, ja lyhyentänyt luottoa 40-30-30 ajatuksella. Normitililläni makaa 100,88, joista se 100 pitäisi nostaa käteiseksi tänään ja jättää sinne 88 snt. Nämä sentit saavat minulle tunteen "MULLA EI OLE RAHAA". Koska kaikki ostot tapahtuu käteisellä ja käteistä pelkään tällä hetkellä todella paljon.
Ostin eilen aamulla 57 eurolla ruokaa. Tavoite on pärjätä ensi viikkoon. Ohessa kuva ostoslistasta, tyhjästä jääkaapista ja täydemmästä jääkaapista.
Tein eilen siis makaronia ja jauhelihakastiketta. Puolet jauhelihasta meni pakkaseen. Tätä ruokaa vielä jäljellä. Huomenna teen pizzaa ja sallattia ystävälleni. Osa aineksista olikin jo valmiina kotona. Sunnuntaina pyöräytän kalakeiton, jota syömme sitten arkena. Pakasteessa on vielä kalapuikkoja, tiikerirapuja ja sitä jauhelihaa.
Unohdin vessapaperin oston ja vielä appelsiinit, jotka käyn tänään sitten nappaamassa. Ensi viikolla sitten taasen isommiin kauppaan. Nyt ison kuluerän teki lohi, mutta se oli tarjouksessa 11,90 kilo, joten se herkku lapselleni nyt suotakoon. Ja nostan itselleni hattua, jos pärjäämme 70 eurolla viikossa!
Seuraava mielenkiintoinen asia: pyörittelin velkataakkani ja lukujani ihan huolella paperilla. Mietin realismia. Mitenkä paljon minimissään saan rahaa ja millaiseen mahdollisuuteen sillä päästäisiin velan maksussa. Ohesssa käsialanäytteeni:
Lyhyesti:
Lainanlyhennystavoitteet:
Tavoitteessa puhutaan lainamäärästä kuun viimeisenä päivänä.
Huhtikuu: 5000 (enää 102e)
Toukokuu: 4500
Kesäkuu: 4000
Heinäkuu: 3500
Elokuu: 3000
Syyskuu: 2500
Lokakuu: 2000
Marraskuu: 1500
Joulukuu: 1000
Eli käytännössä jostain pitäisi nyhjäistä tonni. Kiristellä. Onko kiristeltävää. HMMMMM.
Avataan noita kiekuroita vielä: alalaidassa listattuna monesko päivä ja kuinka paljon suurinpiirtein tulee rahaa. Ohessa myös keskellä aukikirjoitettuna DNA velkani, joita en ole laskenut velkasuohoni. Salista on pakko irtisanoutua asap. Eli oiskohan syyskuun alusta kun minun ei enää tarvitse maksaa? Täytyy selvittää. Tavoitteena sen suhteen on, että alan treenata omilla vehkeilläni taasen aktiivisesti ja juoksemaan (lähes ilmaista) ja kunnes velat on maksettu en ota mitään rahaa vaativaa harrastusta. Tämä on kaikista kamalin ajatus :( Yritän vielä motivoida itseäni tähän.
Rahamäärät, jotka näkyvät ovat minimipalkkoja, ja erittäin realistisia. Ihan vain senkin takia ettei tarvitse nostaa tuota veroprosenttia. Töihin olen ilmoittanut olevani 50% sopimuksella ainakin elokuuhun, jolloin minulla on 3 viikon loma. Sitten riippuen opiskeluista yms katson jatkot. Eli kesä mennään minipuudelin kanssa viilettäen. Saa hänkin pitää kotipäiviä minun kanssani.
Yksi loma (IHAN OMA LOMA) minulla on suunnitteilla heinäkuussa. 5 päivää ilman lasta. Pisin aika kun olen erossa lapsestani. Se on onneksi so low-budget loma, mutta siitä myöhemmin lisää :)
Kenelläkään muilla näitä ongelmia, että raha ei näyttäydy samalta paperilla ja luonnossa?
En ole enää. Olen nimittäin nyt vahvasti sitä mieltä, että kirjoitettu raha ei vastaa oikeaa rahaa. Olen nyt siis siirtänyt rahaa käteiseksi, maksutilille, ja lyhyentänyt luottoa 40-30-30 ajatuksella. Normitililläni makaa 100,88, joista se 100 pitäisi nostaa käteiseksi tänään ja jättää sinne 88 snt. Nämä sentit saavat minulle tunteen "MULLA EI OLE RAHAA". Koska kaikki ostot tapahtuu käteisellä ja käteistä pelkään tällä hetkellä todella paljon.
Ostin eilen aamulla 57 eurolla ruokaa. Tavoite on pärjätä ensi viikkoon. Ohessa kuva ostoslistasta, tyhjästä jääkaapista ja täydemmästä jääkaapista.
Tein eilen siis makaronia ja jauhelihakastiketta. Puolet jauhelihasta meni pakkaseen. Tätä ruokaa vielä jäljellä. Huomenna teen pizzaa ja sallattia ystävälleni. Osa aineksista olikin jo valmiina kotona. Sunnuntaina pyöräytän kalakeiton, jota syömme sitten arkena. Pakasteessa on vielä kalapuikkoja, tiikerirapuja ja sitä jauhelihaa.
Unohdin vessapaperin oston ja vielä appelsiinit, jotka käyn tänään sitten nappaamassa. Ensi viikolla sitten taasen isommiin kauppaan. Nyt ison kuluerän teki lohi, mutta se oli tarjouksessa 11,90 kilo, joten se herkku lapselleni nyt suotakoon. Ja nostan itselleni hattua, jos pärjäämme 70 eurolla viikossa!
Seuraava mielenkiintoinen asia: pyörittelin velkataakkani ja lukujani ihan huolella paperilla. Mietin realismia. Mitenkä paljon minimissään saan rahaa ja millaiseen mahdollisuuteen sillä päästäisiin velan maksussa. Ohesssa käsialanäytteeni:
Lyhyesti:
Lainanlyhennystavoitteet:
Tavoitteessa puhutaan lainamäärästä kuun viimeisenä päivänä.
Huhtikuu: 5000 (enää 102e)
Toukokuu: 4500
Kesäkuu: 4000
Heinäkuu: 3500
Elokuu: 3000
Syyskuu: 2500
Lokakuu: 2000
Marraskuu: 1500
Joulukuu: 1000
Eli käytännössä jostain pitäisi nyhjäistä tonni. Kiristellä. Onko kiristeltävää. HMMMMM.
Avataan noita kiekuroita vielä: alalaidassa listattuna monesko päivä ja kuinka paljon suurinpiirtein tulee rahaa. Ohessa myös keskellä aukikirjoitettuna DNA velkani, joita en ole laskenut velkasuohoni. Salista on pakko irtisanoutua asap. Eli oiskohan syyskuun alusta kun minun ei enää tarvitse maksaa? Täytyy selvittää. Tavoitteena sen suhteen on, että alan treenata omilla vehkeilläni taasen aktiivisesti ja juoksemaan (lähes ilmaista) ja kunnes velat on maksettu en ota mitään rahaa vaativaa harrastusta. Tämä on kaikista kamalin ajatus :( Yritän vielä motivoida itseäni tähän.
Rahamäärät, jotka näkyvät ovat minimipalkkoja, ja erittäin realistisia. Ihan vain senkin takia ettei tarvitse nostaa tuota veroprosenttia. Töihin olen ilmoittanut olevani 50% sopimuksella ainakin elokuuhun, jolloin minulla on 3 viikon loma. Sitten riippuen opiskeluista yms katson jatkot. Eli kesä mennään minipuudelin kanssa viilettäen. Saa hänkin pitää kotipäiviä minun kanssani.
Yksi loma (IHAN OMA LOMA) minulla on suunnitteilla heinäkuussa. 5 päivää ilman lasta. Pisin aika kun olen erossa lapsestani. Se on onneksi so low-budget loma, mutta siitä myöhemmin lisää :)
Kenelläkään muilla näitä ongelmia, että raha ei näyttäydy samalta paperilla ja luonnossa?
torstai 12. huhtikuuta 2018
Taistelupuudeli is back!
No niin, eiköhän alkuvuoden "ei musta ollutkaan tähän" "ei musta olekaan mihinkään" "kyllä ne velat siellä koko ajan pienenee, voin ostella, voin ostaa lisää ja tämänkin voin vielä ostaa, ja näköjään tämänkin, ostan tämänkin vaikkei ole rahaa, ja ostan vielä vielä vielä vielä vielä"ajatusmalleista ole kasvettu nyt ulos. Heitetään ne konkreettisesti roskakoriin näin:
"ei musta ollutkaan tähän" "ei musta olekaan mihinkään" "kyllä ne velat siellä koko ajan pienenee, voin ostella, voin ostaa lisää ja tämänkin voin vielä ostaa, ja näköjään tämänkin, ostan tämänkin vaikkei ole rahaa, ja ostan vielä vielä vielä vielä vielä"
Tililleni paukahti 156,17 euroa tiistaina, ja aloin soveltamaan uutta ajatustani:
40% nostin käyttövaraa aka käteistä (60 e)
30% laitoin maksutilille (50e)
30% lyhensin OP:tä (50e) YLIMÄÄRÄINEN LYHENNYS
Huomenna tililleni tipahtaa taasen se 251,45 ja ajattelin tehdä seuraavaa:
100 e (noin 40%) käteistä
75 e maksutilille (noin 30%)
77e OP:n lyhennykseen. (noin 30% plus hilut ylläolevista)
Sounds like a plan?
PS. käteisenä raha tuntuu katoavan TAJUTTOMAN nopeasti. Pidän käteistä nyt käytössä ainakin, että saan taloudenkäytön realisoitua ja aidosti kuriin, ennen kuin uskallan alkaa käyttää Bank Norwegiania maksamiseen.
Tililleni paukahti 156,17 euroa tiistaina, ja aloin soveltamaan uutta ajatustani:
40% nostin käyttövaraa aka käteistä (60 e)
30% laitoin maksutilille (50e)
30% lyhensin OP:tä (50e) YLIMÄÄRÄINEN LYHENNYS
Huomenna tililleni tipahtaa taasen se 251,45 ja ajattelin tehdä seuraavaa:
100 e (noin 40%) käteistä
75 e maksutilille (noin 30%)
77e OP:n lyhennykseen. (noin 30% plus hilut ylläolevista)
Sounds like a plan?
PS. käteisenä raha tuntuu katoavan TAJUTTOMAN nopeasti. Pidän käteistä nyt käytössä ainakin, että saan taloudenkäytön realisoitua ja aidosti kuriin, ennen kuin uskallan alkaa käyttää Bank Norwegiania maksamiseen.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
300 euroa käteistä poltettu
Elikkäs olen nyt ottanut uuden tavan seurata talouttani; oravannahat! Palkkapäivänä 29.3 nostin 300 euroa riihikuivaa ja ajattelin käyttäväni ne ruokaan koko kuun aikana. Tällä hetkellä 300 eurosta on jäljellä alle kaksi euroa. ALLE KAKSi.
- ei se kaikki ei ole mennyt todellakaan ruokaan. Mitä kaikkea olenkaan ostanut?
1) kävelykengät cittarista 29,90. Todella hyvät, en halua kuluttaa hyviä lenkkareitani puhki peruspuistoreissuilla. Ne on ihanat. Niissä on kieltämättä liukas pohja: roikuin leikkipuistossa sellaisilla apinatangoilla ja en saanutkaan seuraavasta kiinni ja tipun. Tiputus on ehkä 70 cm. Normaalistihan ihminen laskeutuu jaloilleen mutta nyt ala oli jäätä ja näiden uusien kengät liukkaat joten lensin koko komeudessani selälleni ja jysäytin pääni jäähän. Keräilin itseäni ja ylpeyttäni sieltä hetken aikaa :)
2) 1500 palan palapelin 12,95 prismasta. UPEA.
3) legohullutus. Menin Malmilla sijaitsevaan legokirppariin. Se oli sellainen vanhojen lelujen taivas, josta näki että ei ole tuottanut vuosiin mitään. Kävi sääliksi sitä omistajaa. Ostin 30 eurolla legoja. Tämän lisäksihän legohullutukseni on mennyt ihan uusille urille... Ostin samana päivänä netistä (maksoin verkkorahalla) feikkilegoja. Yhteensä yhtenä päivänä käytin legoihin about 100 euroa rahaa. NO JOKE. Ne on kylläkin yliaktiivisessa käytössä meidän taloudessa tällä hetkellä.
3) pääsiäisruuat. Mun osuus meidän perheen ruuista oli 30 euroa, ostin myös aasialaisista kaupoista täydennystä kaappeihin.
4) Farkut lidlistä 9,95. Legoille säilytyskippoja 14 e.
5) Lapselle kypärä, lukko ja ulkoiluhout 50 e.
6) Brunssi ystävien kanssa 15,50. Treffikahvit 8 e, kirjaston lukupäivänä 8,54 ruokaan. Äidin kanssa sushibuffet 16,50. OMNOM.
Tämä kaikki yhteensä 225,34 euroa. Olin järkyttynyt mutta oikeastaan ruokaruokaan ei olekaan mennyt tuhottomia määriä rahaa. Käteinen on järkevää, jos olisin ostanut nämä kortilla ei kaikki näkyisi aina samana päivänä ja kuvittelisin, että edelleen olisi paljon rahaa.
Seuraakin kysymys: aionko pärjätä alle kahdella eurolla loppukuun? NO EN TODELLAKAAN! Aion jatkaa seuraavaa linjaa: jokaisesta tililleni tulevasta rahasta 60% menee suoraan laskujenmaksutilille ja 40% nostan sitten ruokaan/käyttöön.
Nyt aion siis olla vielä tiukempi rahan kanssa, koska käteisen antaminen pois tuntuu pahalta! Ja ruoan suhteen täytyy olla tarkka. Tai ruokakaupassa käymisen! Tälläkin viikolla tulee vain 2 ostamatonta päivää, jos tämän päivän onnistun olemaan ostelematta.
Aamulla tuntui vielä masentavalta alkaa kirjoittaa mutta hei! Tilanne ei olekaan niiin paha! Laskujenmaksutilillä on vielä rahaa ja 2 eurolla pärjää tiistaihin saakka! Äidin ja veljen pitäisi myös siirtää 25/pää mulle veljenpojan lahjasta joten senkin suhteen kaikki hyvin!
Luottojen poismaksun hitaudesta ensi kirjoituksessa!
- ei se kaikki ei ole mennyt todellakaan ruokaan. Mitä kaikkea olenkaan ostanut?
1) kävelykengät cittarista 29,90. Todella hyvät, en halua kuluttaa hyviä lenkkareitani puhki peruspuistoreissuilla. Ne on ihanat. Niissä on kieltämättä liukas pohja: roikuin leikkipuistossa sellaisilla apinatangoilla ja en saanutkaan seuraavasta kiinni ja tipun. Tiputus on ehkä 70 cm. Normaalistihan ihminen laskeutuu jaloilleen mutta nyt ala oli jäätä ja näiden uusien kengät liukkaat joten lensin koko komeudessani selälleni ja jysäytin pääni jäähän. Keräilin itseäni ja ylpeyttäni sieltä hetken aikaa :)
2) 1500 palan palapelin 12,95 prismasta. UPEA.
3) legohullutus. Menin Malmilla sijaitsevaan legokirppariin. Se oli sellainen vanhojen lelujen taivas, josta näki että ei ole tuottanut vuosiin mitään. Kävi sääliksi sitä omistajaa. Ostin 30 eurolla legoja. Tämän lisäksihän legohullutukseni on mennyt ihan uusille urille... Ostin samana päivänä netistä (maksoin verkkorahalla) feikkilegoja. Yhteensä yhtenä päivänä käytin legoihin about 100 euroa rahaa. NO JOKE. Ne on kylläkin yliaktiivisessa käytössä meidän taloudessa tällä hetkellä.
3) pääsiäisruuat. Mun osuus meidän perheen ruuista oli 30 euroa, ostin myös aasialaisista kaupoista täydennystä kaappeihin.
4) Farkut lidlistä 9,95. Legoille säilytyskippoja 14 e.
5) Lapselle kypärä, lukko ja ulkoiluhout 50 e.
6) Brunssi ystävien kanssa 15,50. Treffikahvit 8 e, kirjaston lukupäivänä 8,54 ruokaan. Äidin kanssa sushibuffet 16,50. OMNOM.
Tämä kaikki yhteensä 225,34 euroa. Olin järkyttynyt mutta oikeastaan ruokaruokaan ei olekaan mennyt tuhottomia määriä rahaa. Käteinen on järkevää, jos olisin ostanut nämä kortilla ei kaikki näkyisi aina samana päivänä ja kuvittelisin, että edelleen olisi paljon rahaa.
Seuraakin kysymys: aionko pärjätä alle kahdella eurolla loppukuun? NO EN TODELLAKAAN! Aion jatkaa seuraavaa linjaa: jokaisesta tililleni tulevasta rahasta 60% menee suoraan laskujenmaksutilille ja 40% nostan sitten ruokaan/käyttöön.
Nyt aion siis olla vielä tiukempi rahan kanssa, koska käteisen antaminen pois tuntuu pahalta! Ja ruoan suhteen täytyy olla tarkka. Tai ruokakaupassa käymisen! Tälläkin viikolla tulee vain 2 ostamatonta päivää, jos tämän päivän onnistun olemaan ostelematta.
Aamulla tuntui vielä masentavalta alkaa kirjoittaa mutta hei! Tilanne ei olekaan niiin paha! Laskujenmaksutilillä on vielä rahaa ja 2 eurolla pärjää tiistaihin saakka! Äidin ja veljen pitäisi myös siirtää 25/pää mulle veljenpojan lahjasta joten senkin suhteen kaikki hyvin!
Luottojen poismaksun hitaudesta ensi kirjoituksessa!
maanantai 2. huhtikuuta 2018
Valuuttavirtaa
No niin tilipäivä tuli ja tilipäivä meni ja raha on liikkunut. Todellinen aito kertomus rahavirrosta tulee nyt:
TULOT:
Palkka (peruspalkka +lisät) 1443,23
Menot:
Nostin ruokarahaa 300 euroa. Ja tämä on niin mun kompastuskivi, koska tätä ruokarahaa on mennyt liikaa!!!
80 e OP-visaa
88 Nordean luottokortti
590,69 vuokra
19,38 henkivakuutus
21,90 legot wishiltä ...
57,89 legot wishiltä... i know... mutta täältä pitäisi tulla joulujuna...
20 veikkaus
10 e matkakortti
48,86 tilasin alennuksesta house of brandoniltä kahdet housut jotka tulevat ensi viikolla postissa, tämä raha saattaa siis vielä palautua.
40 euroa säästötilille
------------------------------
YHT. 1276,72
Viime viikolla oli kaksi TÄYSIN ostamatonta päivää. Tällä viikolla täytyy päästä 4 päivään! No ainakin 3...
Kompastuskiviksi nimittäin osuivat sellaiset hetket kun tarvitsee hakea joku yksi juttu kaupasta ja huomaatkin lähteväsi kauppakassin kanssa... Tässä kuussa on useampi ulkona syömiskeikka, tämä tarkoittaa vielä tarkempaa laskemista arkisin.
Eli loppukuun ajan otetaan todellakin kaikki ekstrat pois. Mutta siis rahojen suhteen ok tilanne, puolivälissä tulee lisät, huomenna asumistuki (joka on 50 e pienempi tähän uuteen asuntoon), lapsilisät ja elatustuki.
NOU hätä siis, paitsi päänsisäisten muutosten tekeminen. Salsatunteihin ei nyt ole varaa. Olen käyttänyt rahaa legoihin, joten en osta nyt uusia salsatunteja. Oletan vaihtavani syyskuussa 30 euron saliin, jossa ei ole lapsiparkkia. Kesällä salsaa sitten taasen enemmän.
Huhhei, ja aloitin uuden haasteen itselleni: 30000 kyykkyä, 300 min lankutusta kuussa! Nyt takana 9 päivää sokeritonta (what a feeling!) ja 3000 kyykkyä 30 min lankkua eli 10% tehty!
Tein niin hyvät ruuat meidän pääsiäisdinnerillä että oksat pois!
TULOT:
Palkka (peruspalkka +lisät) 1443,23
Menot:
Nostin ruokarahaa 300 euroa. Ja tämä on niin mun kompastuskivi, koska tätä ruokarahaa on mennyt liikaa!!!
80 e OP-visaa
88 Nordean luottokortti
590,69 vuokra
19,38 henkivakuutus
21,90 legot wishiltä ...
57,89 legot wishiltä... i know... mutta täältä pitäisi tulla joulujuna...
20 veikkaus
10 e matkakortti
48,86 tilasin alennuksesta house of brandoniltä kahdet housut jotka tulevat ensi viikolla postissa, tämä raha saattaa siis vielä palautua.
40 euroa säästötilille
------------------------------
YHT. 1276,72
Viime viikolla oli kaksi TÄYSIN ostamatonta päivää. Tällä viikolla täytyy päästä 4 päivään! No ainakin 3...
Kompastuskiviksi nimittäin osuivat sellaiset hetket kun tarvitsee hakea joku yksi juttu kaupasta ja huomaatkin lähteväsi kauppakassin kanssa... Tässä kuussa on useampi ulkona syömiskeikka, tämä tarkoittaa vielä tarkempaa laskemista arkisin.
Eli loppukuun ajan otetaan todellakin kaikki ekstrat pois. Mutta siis rahojen suhteen ok tilanne, puolivälissä tulee lisät, huomenna asumistuki (joka on 50 e pienempi tähän uuteen asuntoon), lapsilisät ja elatustuki.
NOU hätä siis, paitsi päänsisäisten muutosten tekeminen. Salsatunteihin ei nyt ole varaa. Olen käyttänyt rahaa legoihin, joten en osta nyt uusia salsatunteja. Oletan vaihtavani syyskuussa 30 euron saliin, jossa ei ole lapsiparkkia. Kesällä salsaa sitten taasen enemmän.
Huhhei, ja aloitin uuden haasteen itselleni: 30000 kyykkyä, 300 min lankutusta kuussa! Nyt takana 9 päivää sokeritonta (what a feeling!) ja 3000 kyykkyä 30 min lankkua eli 10% tehty!
Tein niin hyvät ruuat meidän pääsiäisdinnerillä että oksat pois!
lauantai 3. helmikuuta 2018
Maksutilillä tapahtuu
Maksutilillä tapahtuu seuraavaa:
+5 e äidin osuus netflixistä (joka menee kortilta, ja jota näköjään en ole budjetoinut)
Lähtenyt:
39,77 Apteekki
Lähdössä:
47,49 e Bank Norwegian
52,34 e S-Pankki
9,79e Sähkö
40 e Ensihoitajaliiton jäsenyys
79,90 talvijuoksukengät'(sportamore)
35,90 Talvihousut (sportamore)
14,90 urheilurintsikat (sportamore)
107,90 juoksukengät (sportamore)
YHT. 388,22
Siinähän jää maksutilille huimat 16,78! Käytännössähän mulle tulee tässä kuussa vielä elatustuki,lapsilisät ja superlisät joulukuulta. Eli saan sen 400 e takaisin täyteen (hope so) ja ehkä kela antaa jotain päätöstä asumistuen suurudesta tässä vielä lähipäivinä? Tämä kuusi kuukautta kasvanut tukan reuhkakin saadaan vielä kuntoon tässä kuussa.
Ensihoitajaliiton jäsenyys maksetaan kerran vuodessa. Jäin hetkeksi miettimään haluanko olla jäsen. Kyllä ainakin vielä yhden vuoden. Tietty 40 euroa on 40 euroa. Katsoin mitä etuja liitto tarjoaa. Ei juurikaan mitään (varsinkaan TEHYperheeseen verrattuna). Eiks sen vois heivata?
+5 e äidin osuus netflixistä (joka menee kortilta, ja jota näköjään en ole budjetoinut)
Lähtenyt:
39,77 Apteekki
Lähdössä:
47,49 e Bank Norwegian
52,34 e S-Pankki
9,79e Sähkö
40 e Ensihoitajaliiton jäsenyys
79,90 talvijuoksukengät'(sportamore)
35,90 Talvihousut (sportamore)
14,90 urheilurintsikat (sportamore)
107,90 juoksukengät (sportamore)
YHT. 388,22
Siinähän jää maksutilille huimat 16,78! Käytännössähän mulle tulee tässä kuussa vielä elatustuki,lapsilisät ja superlisät joulukuulta. Eli saan sen 400 e takaisin täyteen (hope so) ja ehkä kela antaa jotain päätöstä asumistuen suurudesta tässä vielä lähipäivinä? Tämä kuusi kuukautta kasvanut tukan reuhkakin saadaan vielä kuntoon tässä kuussa.
Ensihoitajaliiton jäsenyys maksetaan kerran vuodessa. Jäin hetkeksi miettimään haluanko olla jäsen. Kyllä ainakin vielä yhden vuoden. Tietty 40 euroa on 40 euroa. Katsoin mitä etuja liitto tarjoaa. Ei juurikaan mitään (varsinkaan TEHYperheeseen verrattuna). Eiks sen vois heivata?
tiistai 30. tammikuuta 2018
HUOMENNA!
Huomenna pärähtää tilille 1555,28. JEJEJEJE.
Huomenna lähtee tililtä:
77 sali
90 mastercard
30 visa
621,48 vuokra
40 säästö
20 bensarahat viikonlopulta
10,37 (tot. 91,50) silmälasit
36,91 (tot. 132,27) silmälasit
yhteensä 925,76
Mielestäni 1555,28-925,76=629,52
Ehdotan seuraavaa:
Siirrän 400 euroa laskutilille, näiden summien pitäisi riittää loppukuun maksuihin.
629,52-400= 229,52
Tästä ehdotan ottavani 150 euroa käteisenä 15 päivän ruokavarastoon.
229,52-150= 79,52
Kysymys: mitä teen?
A) alan vyöryttää: sijoitan 79,52 esimerkiksi noihin silmälaseihin, jolloin ne olisivat melkein jo maksettu. (vyörytyksessähän maksetaan pienin velka ensin)
B) Laitan rahat ns. salsatuntisäästöön
C) Laitan rahat mastercard-lyhennykseen
Äänestys on auki huomisaamuun ja jokainen äänestää omalla vastuullaan! ;)
Huomenna lähtee tililtä:
77 sali
90 mastercard
30 visa
621,48 vuokra
40 säästö
20 bensarahat viikonlopulta
10,37 (tot. 91,50) silmälasit
36,91 (tot. 132,27) silmälasit
yhteensä 925,76
Mielestäni 1555,28-925,76=629,52
Ehdotan seuraavaa:
Siirrän 400 euroa laskutilille, näiden summien pitäisi riittää loppukuun maksuihin.
629,52-400= 229,52
Tästä ehdotan ottavani 150 euroa käteisenä 15 päivän ruokavarastoon.
229,52-150= 79,52
Kysymys: mitä teen?
A) alan vyöryttää: sijoitan 79,52 esimerkiksi noihin silmälaseihin, jolloin ne olisivat melkein jo maksettu. (vyörytyksessähän maksetaan pienin velka ensin)
B) Laitan rahat ns. salsatuntisäästöön
C) Laitan rahat mastercard-lyhennykseen
Äänestys on auki huomisaamuun ja jokainen äänestää omalla vastuullaan! ;)
perjantai 26. tammikuuta 2018
Palkkapäivää odotellessa
Kituutuskuukausi on kohta ohitse! JEE. Eli nyt palkkakuitti menemään kelaan ja katsotaan paljon asumistukea alan saada jatkossa. Toisaalta tässä palkassa oli vielä joulunajan lisiä, eli normaalia enemmän pyhäpäiviä ja vuoroja mitä normaalisti saattaa olla. Ensi listaan minulle oli laitettu neljä yövuoroa, joista saa 40% yökorvauksen 22-06 väliseltä ajalta. (Vai seitsemään saakka?) Rahallisesti kannattavinta olisi tehdä la-su yö, mutta näitä ei tullut nyt sitten yhtään minulle. Olen viimeksi tehnyt yövuoroja heinäkuussa. Nämä vähän sotkevat luku-urakkaani mutta kahtotaan miten saan sumplittua.
Vesivahinko on todellinen, molemmissa huoneissa. Muutosta ja asian järjestäytymisestä ei ole vielä tarkkaa tietoa. En tiennyt, että oma vakuutusyhtiö saattaa korvata väliaikaisasumisen vaikka vesivahingon syy on rakennuksessa. Asia on nyt vireillä. Muutto ei hirveästi hotsita mutta what can you do.
Summasummarum: ensi viikolla takaisin hyvään rahalliseen buugiin kun palkkatilille kolahtaa 1555,28!
JeJEJEJEjee.
Nyt lähden arktiselle selviytymisviikonlopulle. Vi skrivs!
Vesivahinko on todellinen, molemmissa huoneissa. Muutosta ja asian järjestäytymisestä ei ole vielä tarkkaa tietoa. En tiennyt, että oma vakuutusyhtiö saattaa korvata väliaikaisasumisen vaikka vesivahingon syy on rakennuksessa. Asia on nyt vireillä. Muutto ei hirveästi hotsita mutta what can you do.
Summasummarum: ensi viikolla takaisin hyvään rahalliseen buugiin kun palkkatilille kolahtaa 1555,28!
JeJEJEJEjee.
Nyt lähden arktiselle selviytymisviikonlopulle. Vi skrivs!
maanantai 8. tammikuuta 2018
Urheilukulut vol II sekä aikataulutus
Kirjoitin eilen urheilukuluista ja järkytyin. Järkytyin syvästi. Siis niistä kuluista. Ajattelin avata siis lisää kulutustani sekä aikataulujani, jotta ei mene sekaisin se mistä maksetaan ja kuinka paljon sitä tuotetta käytetään. :)
Laskin siis salimaksun, potentiaalisen salsaharrastuksen, kilpailun ja kurssimuotoisen erämettäilyn yhteen. Mistä näistä voi supistaa ja voiko mistään?
Kilapiluista, ja tapahtumista. Niistä voi supistaa. haaveilin Tough Vikingista mutta se on älyttömän kallis. Lippu about 80 euroa. Vähän jopa haaveilin meneväni Norjaan tekemään sen, koska minulla olisi lentolippujen verran lentopisteitä.
TÄMÄ JÄÄ NYT TÄNÄ VUONNA KOKEMATTA. Ei viikinkimenoja.
Yritän hypoteettisesti ainakin pitää kiinni illuusiostani, että voin pitää sekä salin, että salsan. Nyt kuitenkin puhutaan vielä ihmisestä, joka vuonna 2015 sanoi että salista ei koskaan tule mun juttu. Kieltämättä voimasta on hyötyä töissä (alkuperäinen syy siirtyä sinne salin puolelle) ja treeni tekee olon mukavaksi. Salilla on myös helppo selventää päätä. Nyt kun minulla on ollut tuo kallis sali, olen aidosti käynyt siellä. Säännöllisesti. Vähintään kaksi kertaa viikossa (lukuunottamatta sitä viikkoa kun olimme Espanjassa ja kun yhden viikon mini-Puudeli oli kipeä). Aimmin sali-intoilu meni eteenpäin aallottain. Puhun nyt siis siitä, että en voi luopua salistani ennen syyskuun alkua. Jos minulle siunaantuisi taas opiskelijastatus saattaisin valita asiat toisin. Salin suhteen.
Urheilun kulut ei tietenkään ole pelkät liikuntamaksut. Ne on ne varusteet! Tässä täytyy sanoa, että alussa paloi rahaa. Tuli ostettua. Tuli käytettyä. Pukeudun niin usein urheiluvaatteisiin, että äitini huomauttaa jos minulla on normaalit vaatteet päällä. Nykyään aika minimirahoilla mennään urheiluvaatteiden suhteen. Ostan paljon lidlistä sekä stadiumin omaa merkkiä SOC. Edullisia ja hyviä. Ollaan nyt esimerkiksi menossa tammi- ja maaliskuussa sellaisiin talvitapahtumiin, että tarvitsisi talvilenkkarit. Koska en ole löytänyt kukkarolleni sopivia tai myyjää, joka osaa myydä tuotteita, ostin tänään lidlistä 3,5 euron nastat, jotka lisäsin vuonna 2015 ostamiini lidlin goretex-lenkkareihin. Ostin kyllä myls lämpökalsarit 13 e, jotka eivät olleet missään budjetissa, sillä edelliset (vuonna 2013) ostetut ovat pesussa jo niin kulahtaneet, että eivät enää pysy oikein ylhäällä. Tai on tuo berberikin saattanut kasvaa :D
Mutta MITEN TÄMÄN KAIKEN KERKEÄÄ ja missä välissä sitä oikein kerkeää yhtään mitään?
Otetaan 2 viikkoesimerkkiä nyt kun 50% työajalla
Maanantai: aamuvuoro 7-15, suoraan töistä lapsen kanssa salille, ruoanlaitto salin jälkeen.
Tiistai: Vapaa töistä. Lapsi päiväkotiin klo 8. Lukemista klo 9-1530. Kello 16 lapsipäiväkodista. Kello 17-19 salsatunti. Kotiin laittamaan lapsi nukkumaan.
Keskiviikko: Vapaa töistä. Kello 8 lapsi päiväkotiin. Puolen tunnin lenkki. 9-1530 opiskelupäivä. Lapsi päiväkodista. Yhdessäoloa. Ystävien näkemistä.
Torstai: Vapaa töistä. Lapsi päiväkotiin klo 8. Opiskelua 9-1530. Lapsi päiväkodista. Yhdessä pulikoimaan. Tai salille jos tuntuu siltä.
Perjantai: Vapaa töistä. Lapsi päiväkotin klo 8. Lukua 9-1530. Lapsi päiväkodista. Yhteistä aikaa/kotihommia.
Lauantai: Iltavuoro. Aamulla lapsen satujumppa.
Sunnuntai: Iltavuoro. Aamulenkki. Hengailua lapsen kanssa ennen töihin menoa.
Esimerkkiviikko II
Maanantai: iltavuoro. Käyn aamulla salilla. Teen ruokaa ennen töihin lähtöä.
Tiistai: iltavuoro. Aamusali ja kertausta ennen töihin lähtöä.
Keskiviikko: Vapaa töistä. Lapsi klo 8 pk:hon. Luku 9-1530. Lapsen kanssa hengailua.
Torstai: Vapaa töistä. Lapsi pk:hon klo 8. Lukuaika 9-1530. Lapsi päiväkodista. Kaksi salsatuntia.
Perjantai: Vapaa töistä. Lapsi pk:hon klo 8. Lukuaika 9-1530. Lapsen kanssa hengailua.
Lauantai: Vapaa töistä. Satujumppa. Lapsen kanssa hengailua. Jos lapsella isäviikonloppu niin mulle salsatunti ja lukemista.
Sunnuntai: Työpäivä. Jos iltavuoro niin aamulenkki.
Suomeksi: lääkikseen luvusta saa poiketa kolmesta syystä: 1) aika oman lapsen kanssa 2) töissäkäynti 3) urheilu.
Tein 4 päivän ihmiskokeen viime viikolla. En treenannut ollenkaan su-ke. Neljään päivään. Torstaina lukeminen oli vaikeaa, oli vaikea keskittyä, oli vaikea löytää hyvää asentoa, väsytti, ärsytti ja teki mieli herkkuja.
Kun mä aloitin urheilun 2011, siitä tuli mulle elämäntapa, vaikka urheilumuodot on muuttuneet. Urheilu on mun henkireikä. Se mitä urheilua mun kannattaa harrastaa siitä voidaan keskustella. Harva lääkikseen hakija kuitenkaan on sitä mieltä, että ne on urheilutunnit, joista kannattaa luopua. Mä luovun muusta seuraelämästä. Ei treffejä puoleen vuoteen. En muutenkaan vietä ulkona riekkuen aikaa joten siitä en joudu luopumaan. Mä luovun melkein mistä vain paitsi urheilusta. Koska tässä tapauksessa se ei tule olemaan este vaan mun voimavara.
Realistisesti mun tavoite on lukea noin 7 tuntia 3-6 päivänä viikossa. Olen tutustunut itseeni ja opiskelutekniikoihin näiden vuosien aikana ja tiedän että oma haasteeni on pikemminkin sen sisäisen zen-tilan ja muistiviidakon käyttäminen. Olen hakenut joskus yliopistoon ja lukenut 10 h päivässä nimellisesti mutta oikeasti opiskellut ehkä 3. Tärkeintä on löytää ne oivallukset, ne tajuamiset.
Elämässä ei myöskään koskaan tiedä mitä tapahtuu. Voi olla pyöräonnettomuudessa ja murtaa kirjoituskäden kuten allekirjoittaneelle kävi vuonna 2012. Voi olla oksennustaudissa ja käydä vessassa 12 kertaa kokeen aikana kuten yhdelle tytölle kävi. Lääkikseen haku on sellainen henkinen helvetti. Sen takia sitä ei hirveästi tee mieli huudella ihmisille. Se pyörii koko ajan mielessä. Osaanko, kerkeenkö, riittääkö aika, muistanko, mitä jos? Suurin osa niistä, jotka ei pääse, jäävät 0,25 pisteen päähän hyväksymisrajasta. Se 0,25 saattaa johtua yhden numeron näppäilyvirheestä laskimeen tai kirjoitusvirheestä vastauksessa. Se virhe on sellainen, jonka normaaliolosuhteissa olisi voinut välttää. Mutta ei paineen alla, vahingossa, yrittäessäsi olla sekä nopea että tekemättä virheitä.
Olenpas kirjoittanut romaanin! Mutta tekipä hyvää! Loppuhuipennus: Arvaa mikä on kuvassa?
Täytyy myöntää olinpa näppärä kun osasin ottaa tuon negatiivikuvan! :D
Laskin siis salimaksun, potentiaalisen salsaharrastuksen, kilpailun ja kurssimuotoisen erämettäilyn yhteen. Mistä näistä voi supistaa ja voiko mistään?
Kilapiluista, ja tapahtumista. Niistä voi supistaa. haaveilin Tough Vikingista mutta se on älyttömän kallis. Lippu about 80 euroa. Vähän jopa haaveilin meneväni Norjaan tekemään sen, koska minulla olisi lentolippujen verran lentopisteitä.
TÄMÄ JÄÄ NYT TÄNÄ VUONNA KOKEMATTA. Ei viikinkimenoja.
Yritän hypoteettisesti ainakin pitää kiinni illuusiostani, että voin pitää sekä salin, että salsan. Nyt kuitenkin puhutaan vielä ihmisestä, joka vuonna 2015 sanoi että salista ei koskaan tule mun juttu. Kieltämättä voimasta on hyötyä töissä (alkuperäinen syy siirtyä sinne salin puolelle) ja treeni tekee olon mukavaksi. Salilla on myös helppo selventää päätä. Nyt kun minulla on ollut tuo kallis sali, olen aidosti käynyt siellä. Säännöllisesti. Vähintään kaksi kertaa viikossa (lukuunottamatta sitä viikkoa kun olimme Espanjassa ja kun yhden viikon mini-Puudeli oli kipeä). Aimmin sali-intoilu meni eteenpäin aallottain. Puhun nyt siis siitä, että en voi luopua salistani ennen syyskuun alkua. Jos minulle siunaantuisi taas opiskelijastatus saattaisin valita asiat toisin. Salin suhteen.
Urheilun kulut ei tietenkään ole pelkät liikuntamaksut. Ne on ne varusteet! Tässä täytyy sanoa, että alussa paloi rahaa. Tuli ostettua. Tuli käytettyä. Pukeudun niin usein urheiluvaatteisiin, että äitini huomauttaa jos minulla on normaalit vaatteet päällä. Nykyään aika minimirahoilla mennään urheiluvaatteiden suhteen. Ostan paljon lidlistä sekä stadiumin omaa merkkiä SOC. Edullisia ja hyviä. Ollaan nyt esimerkiksi menossa tammi- ja maaliskuussa sellaisiin talvitapahtumiin, että tarvitsisi talvilenkkarit. Koska en ole löytänyt kukkarolleni sopivia tai myyjää, joka osaa myydä tuotteita, ostin tänään lidlistä 3,5 euron nastat, jotka lisäsin vuonna 2015 ostamiini lidlin goretex-lenkkareihin. Ostin kyllä myls lämpökalsarit 13 e, jotka eivät olleet missään budjetissa, sillä edelliset (vuonna 2013) ostetut ovat pesussa jo niin kulahtaneet, että eivät enää pysy oikein ylhäällä. Tai on tuo berberikin saattanut kasvaa :D
Mutta MITEN TÄMÄN KAIKEN KERKEÄÄ ja missä välissä sitä oikein kerkeää yhtään mitään?
Otetaan 2 viikkoesimerkkiä nyt kun 50% työajalla
Maanantai: aamuvuoro 7-15, suoraan töistä lapsen kanssa salille, ruoanlaitto salin jälkeen.
Tiistai: Vapaa töistä. Lapsi päiväkotiin klo 8. Lukemista klo 9-1530. Kello 16 lapsipäiväkodista. Kello 17-19 salsatunti. Kotiin laittamaan lapsi nukkumaan.
Keskiviikko: Vapaa töistä. Kello 8 lapsi päiväkotiin. Puolen tunnin lenkki. 9-1530 opiskelupäivä. Lapsi päiväkodista. Yhdessäoloa. Ystävien näkemistä.
Torstai: Vapaa töistä. Lapsi päiväkotiin klo 8. Opiskelua 9-1530. Lapsi päiväkodista. Yhdessä pulikoimaan. Tai salille jos tuntuu siltä.
Perjantai: Vapaa töistä. Lapsi päiväkotin klo 8. Lukua 9-1530. Lapsi päiväkodista. Yhteistä aikaa/kotihommia.
Lauantai: Iltavuoro. Aamulla lapsen satujumppa.
Sunnuntai: Iltavuoro. Aamulenkki. Hengailua lapsen kanssa ennen töihin menoa.
Esimerkkiviikko II
Maanantai: iltavuoro. Käyn aamulla salilla. Teen ruokaa ennen töihin lähtöä.
Tiistai: iltavuoro. Aamusali ja kertausta ennen töihin lähtöä.
Keskiviikko: Vapaa töistä. Lapsi klo 8 pk:hon. Luku 9-1530. Lapsen kanssa hengailua.
Torstai: Vapaa töistä. Lapsi pk:hon klo 8. Lukuaika 9-1530. Lapsi päiväkodista. Kaksi salsatuntia.
Perjantai: Vapaa töistä. Lapsi pk:hon klo 8. Lukuaika 9-1530. Lapsen kanssa hengailua.
Lauantai: Vapaa töistä. Satujumppa. Lapsen kanssa hengailua. Jos lapsella isäviikonloppu niin mulle salsatunti ja lukemista.
Sunnuntai: Työpäivä. Jos iltavuoro niin aamulenkki.
Suomeksi: lääkikseen luvusta saa poiketa kolmesta syystä: 1) aika oman lapsen kanssa 2) töissäkäynti 3) urheilu.
Tein 4 päivän ihmiskokeen viime viikolla. En treenannut ollenkaan su-ke. Neljään päivään. Torstaina lukeminen oli vaikeaa, oli vaikea keskittyä, oli vaikea löytää hyvää asentoa, väsytti, ärsytti ja teki mieli herkkuja.
Kun mä aloitin urheilun 2011, siitä tuli mulle elämäntapa, vaikka urheilumuodot on muuttuneet. Urheilu on mun henkireikä. Se mitä urheilua mun kannattaa harrastaa siitä voidaan keskustella. Harva lääkikseen hakija kuitenkaan on sitä mieltä, että ne on urheilutunnit, joista kannattaa luopua. Mä luovun muusta seuraelämästä. Ei treffejä puoleen vuoteen. En muutenkaan vietä ulkona riekkuen aikaa joten siitä en joudu luopumaan. Mä luovun melkein mistä vain paitsi urheilusta. Koska tässä tapauksessa se ei tule olemaan este vaan mun voimavara.
Realistisesti mun tavoite on lukea noin 7 tuntia 3-6 päivänä viikossa. Olen tutustunut itseeni ja opiskelutekniikoihin näiden vuosien aikana ja tiedän että oma haasteeni on pikemminkin sen sisäisen zen-tilan ja muistiviidakon käyttäminen. Olen hakenut joskus yliopistoon ja lukenut 10 h päivässä nimellisesti mutta oikeasti opiskellut ehkä 3. Tärkeintä on löytää ne oivallukset, ne tajuamiset.
Elämässä ei myöskään koskaan tiedä mitä tapahtuu. Voi olla pyöräonnettomuudessa ja murtaa kirjoituskäden kuten allekirjoittaneelle kävi vuonna 2012. Voi olla oksennustaudissa ja käydä vessassa 12 kertaa kokeen aikana kuten yhdelle tytölle kävi. Lääkikseen haku on sellainen henkinen helvetti. Sen takia sitä ei hirveästi tee mieli huudella ihmisille. Se pyörii koko ajan mielessä. Osaanko, kerkeenkö, riittääkö aika, muistanko, mitä jos? Suurin osa niistä, jotka ei pääse, jäävät 0,25 pisteen päähän hyväksymisrajasta. Se 0,25 saattaa johtua yhden numeron näppäilyvirheestä laskimeen tai kirjoitusvirheestä vastauksessa. Se virhe on sellainen, jonka normaaliolosuhteissa olisi voinut välttää. Mutta ei paineen alla, vahingossa, yrittäessäsi olla sekä nopea että tekemättä virheitä.
Olenpas kirjoittanut romaanin! Mutta tekipä hyvää! Loppuhuipennus: Arvaa mikä on kuvassa?
Täytyy myöntää olinpa näppärä kun osasin ottaa tuon negatiivikuvan! :D
lauantai 2. syyskuuta 2017
PÄHKINÖINÄ
Mulla on nyt kaksi vaihtoehtoa.
Kertoa, että olen käyttänyt punaista korttia 1600 euron edestä ja maksoin sen eilen pois tai jättää se kertomatta. Julkinen mestaus! Helvetisti rahaa! Mihin kaikkeen se on mennyt? APUA, kaikkeen!
Mutta nyt olen elämäni herra (taasen kerran).
Yksi luotto vähemmän (silmälasit) ja lyhyellä matikalla velkaa on jäljellä alle 4000 euroa. Alle neljä tonttua.
Lopputulema:
Alan erittelemään tänne kaikki menoni. Alkaen tästä päivästä.
Mutta jotain suurta on tapahtunut. Kerroin viimeksi pyöräretkelle lähdöstä: lopputulemana oli 10 tunnin treffit, joiden jälkeen tuntui ettei voi kuin hymyillä. Oletteko koskaan kuvitelleet millainen se unelmien kumppani oikein olisi? Mitä kuuluu tehdä kun tämä ihminen on juuri sellainen, siis juuri sellainen, kuin olen aina ajatellut, että minun kumppani olisi? Ja hän on aivan myyty musta! Ja mä olen aivan pähkinöinä hänestä. Olen niin pähkinöinä, että päätin avata asp-tilin asap jotta joskus voidaan ostaa asunto :D EN SIIS YHTÄÄN OLE INNOISSANI! Jokseenkin en ole kertonut hänelle vielä miten surkea olen ollut talousasioissa. Nyt on kova tarve saada omat raha-asiat jetsulleen :D
Elämä on ihanaa!
PS. Näyttävät myös bondaavan mini-Puudelin kanssa!
Kertoa, että olen käyttänyt punaista korttia 1600 euron edestä ja maksoin sen eilen pois tai jättää se kertomatta. Julkinen mestaus! Helvetisti rahaa! Mihin kaikkeen se on mennyt? APUA, kaikkeen!
Mutta nyt olen elämäni herra (taasen kerran).
Yksi luotto vähemmän (silmälasit) ja lyhyellä matikalla velkaa on jäljellä alle 4000 euroa. Alle neljä tonttua.
Lopputulema:
Alan erittelemään tänne kaikki menoni. Alkaen tästä päivästä.
Mutta jotain suurta on tapahtunut. Kerroin viimeksi pyöräretkelle lähdöstä: lopputulemana oli 10 tunnin treffit, joiden jälkeen tuntui ettei voi kuin hymyillä. Oletteko koskaan kuvitelleet millainen se unelmien kumppani oikein olisi? Mitä kuuluu tehdä kun tämä ihminen on juuri sellainen, siis juuri sellainen, kuin olen aina ajatellut, että minun kumppani olisi? Ja hän on aivan myyty musta! Ja mä olen aivan pähkinöinä hänestä. Olen niin pähkinöinä, että päätin avata asp-tilin asap jotta joskus voidaan ostaa asunto :D EN SIIS YHTÄÄN OLE INNOISSANI! Jokseenkin en ole kertonut hänelle vielä miten surkea olen ollut talousasioissa. Nyt on kova tarve saada omat raha-asiat jetsulleen :D
Elämä on ihanaa!
PS. Näyttävät myös bondaavan mini-Puudelin kanssa!
maanantai 21. elokuuta 2017
NO NY!
Tere!
Olipas hämmentävän halpa reissu lauantaina. Hieno Tehy-reppuni hajosi ja olen kipuillut uuden repun ostamista nyt pari viikkoa. Olen käynyt katsomassa reppuja partioaitassa, scandinavian outdoorsissa, intersportissa ja nyt stadiumissa.
Törmään samaan ongelmaan jatkuvasti: olen liian lyhyt. Laitan repun selkään se ei istu, yläosasta hihnoihin olkapäiden kohdalta jää hirveät ilma-aukot ja sellkää pitkin ei mikään pääse kun berberini on sen verta iso, että se tekee kilometrin mittaisen aukon selän ja repun välillä. Ja ongelma ei ole minun päässäni vaan myös myyjät huomasivat sen.
Sitten sattumalta laitoin stadiumissa jonkun warpin repun selkään JA SE ISTUI! Repussa ei ole sadetiiviyttä, tai millaistakaan vedenestoa, mitä toivoin, mutta who cares. Tässä vaiheessa olin jo kolmatta kertaa ostoksilla ja keskiviikon pyöräretki lähestyy epäilyttävästi. Katsoin repun hintaa: 17,90! SEITSEMÄNTOISTA!
Iloisena jatkoin kassalle ja pädäboom, reppu oli jossain mystisessä tarjouksessa ja maksoi 6,90 euroa. SIIS alle SEITSEMÄN euroa. Kerrankin löytyi jotain hyvää ja halpaa! Back on track kulutuksen kanssa puudeli is!
Olipas hämmentävän halpa reissu lauantaina. Hieno Tehy-reppuni hajosi ja olen kipuillut uuden repun ostamista nyt pari viikkoa. Olen käynyt katsomassa reppuja partioaitassa, scandinavian outdoorsissa, intersportissa ja nyt stadiumissa.
Törmään samaan ongelmaan jatkuvasti: olen liian lyhyt. Laitan repun selkään se ei istu, yläosasta hihnoihin olkapäiden kohdalta jää hirveät ilma-aukot ja sellkää pitkin ei mikään pääse kun berberini on sen verta iso, että se tekee kilometrin mittaisen aukon selän ja repun välillä. Ja ongelma ei ole minun päässäni vaan myös myyjät huomasivat sen.
Sitten sattumalta laitoin stadiumissa jonkun warpin repun selkään JA SE ISTUI! Repussa ei ole sadetiiviyttä, tai millaistakaan vedenestoa, mitä toivoin, mutta who cares. Tässä vaiheessa olin jo kolmatta kertaa ostoksilla ja keskiviikon pyöräretki lähestyy epäilyttävästi. Katsoin repun hintaa: 17,90! SEITSEMÄNTOISTA!
Iloisena jatkoin kassalle ja pädäboom, reppu oli jossain mystisessä tarjouksessa ja maksoi 6,90 euroa. SIIS alle SEITSEMÄN euroa. Kerrankin löytyi jotain hyvää ja halpaa! Back on track kulutuksen kanssa puudeli is!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)