Heissan,
eilisestä rahankäytöstä unohtui laskut, jotka olivat saapuneet verkkopankkiin ja jotka maksoin saman tein. Olen nyt pitänyt tililläni onnistuneesti sen verran rahaa, että kaikki laskut on maksettu syksyn aikana sinä päivänä kun ne tulevat. Paitsi vuokra, jonka maksan aina tilipäivänä.
Telialta tuli muistutus sähköposti, että niiden 12.90 lasku oli auki. Maksoin tämän. Selvitin telian aknssa sitä tabletin sim-korttia ja irtisanoin sen seuraavaan laskuun. Kertoivat, että heillä olisi tarjota kuukauden ilmainen spotify. Sitä aloin sitten asentamaan ja huomasin, että opiskelija saa spotifyn 4,90e!
Eli säästin siltä istumalta 12,90+5= 17,90 e/kk Tämä onkin sitten vuodessa 214,80. Sehän on jo ulkomaan lennot :D
eli takaisin listaukseen,
12,90 e telia
42,56 e vakuutus (ifin sisältää henki- ja matkavakuutuksen, 1/4 koko vuoden maksuista)
9,99 e Spotify, viimeisen kerran näin paljon
9,99 e viaplay
128,19 e opintolaina 1
98,50 e opintolaina 2
244,02 e velkaa, eli maksoin 100 e enemmän kuin pitäisi
49 e sali
Näistä suunnittelemattomia laskuja ainoastaan tuo vakuutus 42,56 e ja muut on niissä budjetoiduissa maksuissa, paitsi ylimäärinen 100 e jonka lyhensin lainaa.
Jäin miettimään kun olen budjetoinut 50e/kk muihin laskuihin niin riittääkö 600 e/vuosi sähkööön, sähkönsiirtoon, vakuutuksiin yms.
En käyttänyt luottokorttia tänäänkään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säästöäse onpienikinsäästö. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste säästöäse onpienikinsäästö. Näytä kaikki tekstit
torstai 19. joulukuuta 2019
torstai 21. kesäkuuta 2018
Vinkkivitosia jakoon
Hellurei,
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.
Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!
Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.
Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.
15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.
Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.
Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.
Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).
Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.
Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.
Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.
Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.
8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.
Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!
Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.
Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.
15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.
Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.
Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.
Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).
Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.
Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.
Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.
Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.
8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!
keskiviikko 5. heinäkuuta 2017
Ilmaista kesän viettoa osa I
Hola!
Blogin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen innostuin miettimään mitä kaikkea ILMAISTA voisin lapseni kanssa tehdä kun rahaa ei tohdi käyttää ja pidempää lomaa ei ole.
Kävin kevään aikana kaksi mpk:n kurssia; täällä blogissa mainitsemani eloonjäämiskoulutuksen sekä taistelupelastajakurssin. No okei myönnettäköön - taistelupelastajakurssi oli väärinymmärrys. Siinä vaiheessa kun rynkky iskettiin käteen ja täysvarustus päälle ja pyydettiin juoksemaan näissä kamoissa ympyrää paahtavan auringon alla ja evakuoimaan äijiä samoissa varusteissa matalana metsässä ( eli ryömien eteenpäin, ota haavoittuneen ase, kiinni sirpaleliivistä ja lähde ryömien vetämään haavoittunutta puunjuurakoiden läpi) niin mietin mielessäni:V*TTU TÄÄ ON SIISTIÄ! Kallis tämä väärinymmärrys ei ollut, mpk: n kurssit on 40-50 euroa. Juuri sitä kenttälääkintää, jota luultiin tuon olevan, järjestetäänkin syksyllä.
Tämä alustuksena siihen, että city-puudelista alkoi kuoriutua ulkopuudeli. OUT-IN-DA-FOREST-PUUDELI. Eli minä, mini-puudeli, taistelupelastajatoverini ja hänen 8 kk ja 4-vuotias pakkasimme itsemme autoon ja menimme telttailemaan! Teltan, makuupussit, trangian ja puukon sain kollegaltani (enää ei ole luokkakavereita, vinkit kollegoita), joka alunperin ehdotti tuota selviytymisleiriä. Kerroin hänen olevan velvoitettu auttamaan kun alunperin pakotti minut sinne :D Bensat ja ruoat viikonlopulle maksoivat 28 euroa (muutama muovinen juomakuppi mukana tässä, eli käytössä myöhemminkin) apteekista allergialääkkeitä ja ensiapupakkaus ~10 euroa. Lääkkeet ja ensiapupakkaus riittävät myöhemmällekin kesälle.
Telttailu kolmen pienen lapsen kanssa oli kokemus,positiivinen sellainen. Oma lapseni kiukutteli eniten, samoin minä, koska hirveät naistenvaivat aiheutti järjettömän päänsäryn ja huonon olon. Söin myös sokeria hirveitä määriä koska uskoin sen olevan buranan avulla paras lääke olotilaan. Lopputulos: mennään uudestaankin telttailemaan lasten kanssa. Me äidit päätimme aloittaa retkeilystä ja vaelluksesta harrastuksen. Eli tulevaisuudessa investointi kenkiin ja kunnon reisitaskuhousuihin.
Tähän asti matka oli mukava ja halpa. Sitten kotimatkalla ehdotin poikkeamista ideasta-halusin ostaa lapselleni kunnon patjan ja petarin. Orkidea ja syömiset ikeasta loppusumma 128 euro. Patjaa ja petaria lapsi voi käyttää hamaan tulevaisuuteen saakka.
Noh, jos tämä olisi tässä. Vaan ei ole! Paistinpannuni on ollut vähän kuolemaan päin. Menin iittalan outlettiin ja ostin kunnon kestävän supersetin, johon kuului pikkukattila kannella, iso kattila kannella sekä iso paistinpannu. Superlaatua. 129 euroa yhteensä. Matkalla kassalle lapsi sai vielä alekorista muumimukin.. .
Loppukuun töissä ja metsässä. No money no honey! EI ENÄÄ YLIMÄÄRÄISIÄ RAHAREIKIÄ.
Blogin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen innostuin miettimään mitä kaikkea ILMAISTA voisin lapseni kanssa tehdä kun rahaa ei tohdi käyttää ja pidempää lomaa ei ole.
Kävin kevään aikana kaksi mpk:n kurssia; täällä blogissa mainitsemani eloonjäämiskoulutuksen sekä taistelupelastajakurssin. No okei myönnettäköön - taistelupelastajakurssi oli väärinymmärrys. Siinä vaiheessa kun rynkky iskettiin käteen ja täysvarustus päälle ja pyydettiin juoksemaan näissä kamoissa ympyrää paahtavan auringon alla ja evakuoimaan äijiä samoissa varusteissa matalana metsässä ( eli ryömien eteenpäin, ota haavoittuneen ase, kiinni sirpaleliivistä ja lähde ryömien vetämään haavoittunutta puunjuurakoiden läpi) niin mietin mielessäni:V*TTU TÄÄ ON SIISTIÄ! Kallis tämä väärinymmärrys ei ollut, mpk: n kurssit on 40-50 euroa. Juuri sitä kenttälääkintää, jota luultiin tuon olevan, järjestetäänkin syksyllä.
Tämä alustuksena siihen, että city-puudelista alkoi kuoriutua ulkopuudeli. OUT-IN-DA-FOREST-PUUDELI. Eli minä, mini-puudeli, taistelupelastajatoverini ja hänen 8 kk ja 4-vuotias pakkasimme itsemme autoon ja menimme telttailemaan! Teltan, makuupussit, trangian ja puukon sain kollegaltani (enää ei ole luokkakavereita, vinkit kollegoita), joka alunperin ehdotti tuota selviytymisleiriä. Kerroin hänen olevan velvoitettu auttamaan kun alunperin pakotti minut sinne :D Bensat ja ruoat viikonlopulle maksoivat 28 euroa (muutama muovinen juomakuppi mukana tässä, eli käytössä myöhemminkin) apteekista allergialääkkeitä ja ensiapupakkaus ~10 euroa. Lääkkeet ja ensiapupakkaus riittävät myöhemmällekin kesälle.
Telttailu kolmen pienen lapsen kanssa oli kokemus,positiivinen sellainen. Oma lapseni kiukutteli eniten, samoin minä, koska hirveät naistenvaivat aiheutti järjettömän päänsäryn ja huonon olon. Söin myös sokeria hirveitä määriä koska uskoin sen olevan buranan avulla paras lääke olotilaan. Lopputulos: mennään uudestaankin telttailemaan lasten kanssa. Me äidit päätimme aloittaa retkeilystä ja vaelluksesta harrastuksen. Eli tulevaisuudessa investointi kenkiin ja kunnon reisitaskuhousuihin.
Tähän asti matka oli mukava ja halpa. Sitten kotimatkalla ehdotin poikkeamista ideasta-halusin ostaa lapselleni kunnon patjan ja petarin. Orkidea ja syömiset ikeasta loppusumma 128 euro. Patjaa ja petaria lapsi voi käyttää hamaan tulevaisuuteen saakka.
Noh, jos tämä olisi tässä. Vaan ei ole! Paistinpannuni on ollut vähän kuolemaan päin. Menin iittalan outlettiin ja ostin kunnon kestävän supersetin, johon kuului pikkukattila kannella, iso kattila kannella sekä iso paistinpannu. Superlaatua. 129 euroa yhteensä. Matkalla kassalle lapsi sai vielä alekorista muumimukin.. .
Loppukuun töissä ja metsässä. No money no honey! EI ENÄÄ YLIMÄÄRÄISIÄ RAHAREIKIÄ.
lauantai 15. huhtikuuta 2017
VOITTAJA!
Pääsiäislauantaita!
Nyt on voittajafiilis! Sen sijaan, että olisin voittanut 86 miljoonaa voitinkin Nespressokahvikapselikoneen! Kahviongelma hetkeksi ratkaistu! Ajattelin samalla vähentää kahvin kulutusta; toivon, että jatkossa selviäisin yhdellä vahvalla kahvilla aamusta ja loppupäivän selviäisin vedellä ja teellä. Kyseessä on siis vuotuinen kahvinarkin yritys vähentää kahvin lipitystä normaalitasolle.
Laskeskelin, että tällä nykykulutuksella kahviin menisi noin 20-25e/kk. Yksi paketti vähintään viikossa kahvia sekä yksi töihin per kuukausi. Ulkona kahvin juominen on vähentynyt lähes jo nollaan. Olen alkanut pelätä pohjaan palaneen ja tunteja seisseen kahvin makua. Kahviloissa erikoiskahvit ovat hinnoitelleet itsensä ulos.
Nespressokahvikapseleita myydään (tietenkin!) vain internetissä tai heidän omassa kahvilassaan Helsingissä. Tänään suuntasin sinne, koska pelkän kuvailun perusteella oikeaa kahvimakua on vaikea valita. Maistelin muutamaa makua. Vaikuttivat hyviltä. Uuden asiakkaan tarjouksena sain viisi pakettia ostaessani viisi pakettia ilmaiseksi. Yksi paketti sisältää 10 kapselia, eli kymmenen kupillista kahvia. Nyt minulla on kotona siis 100 kapselia kahvia. Tämä lysti maksoi minulle 22 euroa. Keskimäärin yksi Nespressokupponen maksaa 42-47snt eli viikkoatasolla yhden kupin taktiikalla hinnaksi tulisi vajaa 3,5 euroa. Plus tietty ne teet mitä lipittäisin. Otan tavoitteeksi, että nuo 100 kapselia kestävät ainakin seuraavat kaksi kuukautta.
En juo kahvia niinkään kofeiinin himoon vaan useimpina päivinä taidan juoda kahvia janoon. Juon nykyään siis aamuisin 2-3 kuppia kahvia, aamukahvit töissä 1 kuppi, tai jos menen iltaan niin kotona aamupäiväkahvit 2 kuppia. Töhin mennessä iltavuorossa yksi kuppi tai töistä päästessä 2 kuppia kotona. Sitten keitän yleensä ilta- ja yökahvit. Paitsi nyt iltavuoroissa. Eli pahimpina päivinä yli kymmenen kuppia. Juon kahvia myös kaikkiin eri tunteisiin. Ilo -> kahvia! Suru-> KAHVIA! Väsyttää-> kahviakahvia!
Summasummarum: koetan nespressokeitintä tuon 100 kapselin verran ja jos ei nappaa myyn koneen eteenpäin seuraavalle onnelliselle kahvikapseloijalle!
PS. Unelmien kahvinkeittimen saisi tämän kuun ajan -25% alessa Sokokselta 177 eurolla. Taistelen itseni kanssa. Taistelen.
Nyt on voittajafiilis! Sen sijaan, että olisin voittanut 86 miljoonaa voitinkin Nespressokahvikapselikoneen! Kahviongelma hetkeksi ratkaistu! Ajattelin samalla vähentää kahvin kulutusta; toivon, että jatkossa selviäisin yhdellä vahvalla kahvilla aamusta ja loppupäivän selviäisin vedellä ja teellä. Kyseessä on siis vuotuinen kahvinarkin yritys vähentää kahvin lipitystä normaalitasolle.
Laskeskelin, että tällä nykykulutuksella kahviin menisi noin 20-25e/kk. Yksi paketti vähintään viikossa kahvia sekä yksi töihin per kuukausi. Ulkona kahvin juominen on vähentynyt lähes jo nollaan. Olen alkanut pelätä pohjaan palaneen ja tunteja seisseen kahvin makua. Kahviloissa erikoiskahvit ovat hinnoitelleet itsensä ulos.
Nespressokahvikapseleita myydään (tietenkin!) vain internetissä tai heidän omassa kahvilassaan Helsingissä. Tänään suuntasin sinne, koska pelkän kuvailun perusteella oikeaa kahvimakua on vaikea valita. Maistelin muutamaa makua. Vaikuttivat hyviltä. Uuden asiakkaan tarjouksena sain viisi pakettia ostaessani viisi pakettia ilmaiseksi. Yksi paketti sisältää 10 kapselia, eli kymmenen kupillista kahvia. Nyt minulla on kotona siis 100 kapselia kahvia. Tämä lysti maksoi minulle 22 euroa. Keskimäärin yksi Nespressokupponen maksaa 42-47snt eli viikkoatasolla yhden kupin taktiikalla hinnaksi tulisi vajaa 3,5 euroa. Plus tietty ne teet mitä lipittäisin. Otan tavoitteeksi, että nuo 100 kapselia kestävät ainakin seuraavat kaksi kuukautta.
En juo kahvia niinkään kofeiinin himoon vaan useimpina päivinä taidan juoda kahvia janoon. Juon nykyään siis aamuisin 2-3 kuppia kahvia, aamukahvit töissä 1 kuppi, tai jos menen iltaan niin kotona aamupäiväkahvit 2 kuppia. Töhin mennessä iltavuorossa yksi kuppi tai töistä päästessä 2 kuppia kotona. Sitten keitän yleensä ilta- ja yökahvit. Paitsi nyt iltavuoroissa. Eli pahimpina päivinä yli kymmenen kuppia. Juon kahvia myös kaikkiin eri tunteisiin. Ilo -> kahvia! Suru-> KAHVIA! Väsyttää-> kahviakahvia!
Summasummarum: koetan nespressokeitintä tuon 100 kapselin verran ja jos ei nappaa myyn koneen eteenpäin seuraavalle onnelliselle kahvikapseloijalle!
PS. Unelmien kahvinkeittimen saisi tämän kuun ajan -25% alessa Sokokselta 177 eurolla. Taistelen itseni kanssa. Taistelen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)