Vuosi alkaa olla pulkassa. Onneksi. Voin sanoa, että tämä syksy on ollut omalta osaltani ihan paska. Siis jotenkin niin voimia syövä ja sisuksia nakertava. Päivää ennen aattoa istuin kotini lattialla miettien miten kaikki mitä yritän muuttuu paskaksi. Olen totaalisen jäljessä aikataulusta, ja joka kerta kun on vuoroni tehdä jotain on se menettänyt jo merkityksensä tai muuttuu katastrofiksi.
Odotin joulua kovasti. Olin jo helmikuusta alkaen suunnitellut legojoulukylää. Nyt joulukuun alussa tein 20 päivän aikana 144 tuntia töitä ja jokaiselle vapaapäivälle osui hommaa ja arvata saattaa mitä tapahtui legojolukylälle. Se ei kerennyt valmistua. Eipä sillä, olemme joulun aina äidilläni, enkä sitä tietenkään tänne olisi tuonut.
Kaikessa tässä olen päässyt lähemmäksi sitä tunnetta mihin minä ostan ratkaisua. Ja olen sanoittanut sen näin itselleni ymmärrettäväksi. Minä ostan yksinäisyyteen. Minä luon projekteja luodakseni illuusion jostain yhteisestä, mikä peittäisi sen yksinäisyyden. Esimerkkinä se tonttuovihurahdus sekä joululegokylä. Molemmissa kuvittelin liittyväni johonkin "joulu ja hyvä äiti"-henkisiin ryhmiin. Rakastan suunnittelua ja sitä että saa miettiä mitä pitäisi tehdä ja millaisia legoja ostaa. Otan kuvia, mallailen malleja, konsultoin kavereita ja kaupan myyjiä. Yhtäkkiä on energiaa ja kuuluu johonkin isompaan kokonaisuuteen. Ihan kuin olisin puudeli, joka haluaa leimautua johonkin isompaan ryhmään.
Kun opiskelin yliopistossa minulla oli usein tunne, etten kuulu tänne, olen liian erilainen. Hoitoalalla useimmiten tuntuu, että olen hyvinkin ulkopuolinen. Yksi työkaverini sanoi pienessä humalatilassa, että olen niin outo, että hän haluaisi tietää minusta enemmän. Joulupöydässä veljenikin kysyi kuvittelenko olevani normaali. Ja en oikein tiedä, koska minusta kukaan näistä ei tunne minua. He eivät tiedä mite nöyryyttävältä minusta tuntui jäädä työttömäksi, miten minuun sattui kun olin tehnyt 144 tuntia töitä ja palkkani on hädin tuskin 2t euroa ennen veroja, kuinka koko tämän syksyn olisin tarvinnut halauksen ja jonkun sanomaan, että kyllä kaikki järjestyy. Minä haluaisin, että joku sanoisi, että on ihan ok tuntea olonsa väsyneeksi ja on ok haluta huutaa että vittuako tämän piti juuri nyt tapahtua ja on ihan ok kaivata sitä omaa laumaansa.
Piti puhua rahasta ja keikkailun aiheuttamasta stressistä mutta näillä mennään tänään!
PS. Meidän puudeli on ihana <3
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lego. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lego. Näytä kaikki tekstit
torstai 27. joulukuuta 2018
torstai 21. kesäkuuta 2018
Vinkkivitosia jakoon
Hellurei,
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.
Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!
Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.
Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.
15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.
Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.
Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.
Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).
Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.
Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.
Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.
Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.
8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.
Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!
Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.
Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.
15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.
Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.
Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.
Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).
Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.
Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.
Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.
Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.
8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!
maanantai 2. huhtikuuta 2018
Valuuttavirtaa
No niin tilipäivä tuli ja tilipäivä meni ja raha on liikkunut. Todellinen aito kertomus rahavirrosta tulee nyt:
TULOT:
Palkka (peruspalkka +lisät) 1443,23
Menot:
Nostin ruokarahaa 300 euroa. Ja tämä on niin mun kompastuskivi, koska tätä ruokarahaa on mennyt liikaa!!!
80 e OP-visaa
88 Nordean luottokortti
590,69 vuokra
19,38 henkivakuutus
21,90 legot wishiltä ...
57,89 legot wishiltä... i know... mutta täältä pitäisi tulla joulujuna...
20 veikkaus
10 e matkakortti
48,86 tilasin alennuksesta house of brandoniltä kahdet housut jotka tulevat ensi viikolla postissa, tämä raha saattaa siis vielä palautua.
40 euroa säästötilille
------------------------------
YHT. 1276,72
Viime viikolla oli kaksi TÄYSIN ostamatonta päivää. Tällä viikolla täytyy päästä 4 päivään! No ainakin 3...
Kompastuskiviksi nimittäin osuivat sellaiset hetket kun tarvitsee hakea joku yksi juttu kaupasta ja huomaatkin lähteväsi kauppakassin kanssa... Tässä kuussa on useampi ulkona syömiskeikka, tämä tarkoittaa vielä tarkempaa laskemista arkisin.
Eli loppukuun ajan otetaan todellakin kaikki ekstrat pois. Mutta siis rahojen suhteen ok tilanne, puolivälissä tulee lisät, huomenna asumistuki (joka on 50 e pienempi tähän uuteen asuntoon), lapsilisät ja elatustuki.
NOU hätä siis, paitsi päänsisäisten muutosten tekeminen. Salsatunteihin ei nyt ole varaa. Olen käyttänyt rahaa legoihin, joten en osta nyt uusia salsatunteja. Oletan vaihtavani syyskuussa 30 euron saliin, jossa ei ole lapsiparkkia. Kesällä salsaa sitten taasen enemmän.
Huhhei, ja aloitin uuden haasteen itselleni: 30000 kyykkyä, 300 min lankutusta kuussa! Nyt takana 9 päivää sokeritonta (what a feeling!) ja 3000 kyykkyä 30 min lankkua eli 10% tehty!
Tein niin hyvät ruuat meidän pääsiäisdinnerillä että oksat pois!
TULOT:
Palkka (peruspalkka +lisät) 1443,23
Menot:
Nostin ruokarahaa 300 euroa. Ja tämä on niin mun kompastuskivi, koska tätä ruokarahaa on mennyt liikaa!!!
80 e OP-visaa
88 Nordean luottokortti
590,69 vuokra
19,38 henkivakuutus
21,90 legot wishiltä ...
57,89 legot wishiltä... i know... mutta täältä pitäisi tulla joulujuna...
20 veikkaus
10 e matkakortti
48,86 tilasin alennuksesta house of brandoniltä kahdet housut jotka tulevat ensi viikolla postissa, tämä raha saattaa siis vielä palautua.
40 euroa säästötilille
------------------------------
YHT. 1276,72
Viime viikolla oli kaksi TÄYSIN ostamatonta päivää. Tällä viikolla täytyy päästä 4 päivään! No ainakin 3...
Kompastuskiviksi nimittäin osuivat sellaiset hetket kun tarvitsee hakea joku yksi juttu kaupasta ja huomaatkin lähteväsi kauppakassin kanssa... Tässä kuussa on useampi ulkona syömiskeikka, tämä tarkoittaa vielä tarkempaa laskemista arkisin.
Eli loppukuun ajan otetaan todellakin kaikki ekstrat pois. Mutta siis rahojen suhteen ok tilanne, puolivälissä tulee lisät, huomenna asumistuki (joka on 50 e pienempi tähän uuteen asuntoon), lapsilisät ja elatustuki.
NOU hätä siis, paitsi päänsisäisten muutosten tekeminen. Salsatunteihin ei nyt ole varaa. Olen käyttänyt rahaa legoihin, joten en osta nyt uusia salsatunteja. Oletan vaihtavani syyskuussa 30 euron saliin, jossa ei ole lapsiparkkia. Kesällä salsaa sitten taasen enemmän.
Huhhei, ja aloitin uuden haasteen itselleni: 30000 kyykkyä, 300 min lankutusta kuussa! Nyt takana 9 päivää sokeritonta (what a feeling!) ja 3000 kyykkyä 30 min lankkua eli 10% tehty!
Tein niin hyvät ruuat meidän pääsiäisdinnerillä että oksat pois!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)