Maksusuunnitemat UUSIKSI

Mun maksusuunnitelmat menivät täysin uusiksi. Jotta tilanteen kaoottisuus tulisi hyvin esiin voin kertoa, että tällä viikolla nukkumatunteja on ollut älyttömän vähän. Muutto hoitui yhden tunnin nukkumisella yövuoron jälkeen. Oon ollut ihan hepsankeikka kun olen ollut sanoissani niin sekaisin, tämä on onneksi huvittanut minua sekä lähiympäristöä. Mutta mitä suurempiin kysymyksiin ELI mitä siellä rahamaailmassa on tapahtunut?

Ensinnäkin. Myönnetään. Ruoka/käyttötili on ollut lian kovalla kulutuksella. Tarjosin kaverille sushilounaat (ja söin myös itse) (hän siis teki lamppuhommia uudessa asunnossa) sekä remppaillessani asuntoa kävin toisen kerran sushilla (vaiko kolmannen) ja tilasin yksi päivä pizzan. En kyllä edelleenkään oikein ymmärrä noita pizzamestojen pizzoja. Missä on maku?

Mutta takaisin asiaan. Ruokatililtä on mennyt enemmän rahaa kuin soisin. Vessaharjan lisäksi tarvitsin jatkojohdon, ja koska olin viimeiset kaksi viikkoa vlttänyt ostamasta mitään kovinkaan eksoottista ruokaa kotiin niin niitä olen hommannut tänne (kuten ketsuppi ja sinappi).

Ruokatilillä on tällä hetkellä: 83,92. Tämän pitäisi riittää 23.2 saakka eli 6 päivää. Fair enough. Riitää.

Ennen kuin avaan tarkemmin muutoksia on puhuttava siitä mitä tililleni on tullut rahaa sisään. 
Elatustuesta puolet siirsin maksutilille eli 80,78. Loput 76 euroa jäi ruokatilille. Kela päätti, että näillä tuloilla saan asumistukea 310 e. Helmmikuun osalta maksettiin 236 euroa vielä lisää. Tästä 200 euroa siirsin maksutilille. Lisiä (joulu ja uusivuosi) sain aivan älyttömsti eli 470 euroa, josta 300 euroa siirsin maksutilille.

Minun tavoitteena oli vielä torstaina a) myydä niin paljon tavaraa, että saan ostettua tiskikoneen (265 euroa kasassa) ja b) saada maksutilille kerrytettyä 800 euroa, jotta voin ostaa pesukoneen. Pidin torstaina ystävilleni tuparit ja pädääbuum: ystäväni on muuttamassa ensi viikolla, ja heiltä jäisi muutaman vuoden vanha (ehkä 4?) 45 cm tiskikone. Enää tarvitsee hoitaa irrotus, kuljetus ja asennus. Onneksi yksi sukulainen tekee näitä työkseen joten nyt olen yrittänyt houkutella häntä tekemään älyttömän ison palveluksen (koska kuka tahansa ei voi vakuutussyistä irrottaa ja asentaa tiskikonetta).

Mun kaveri oli sitä mieltä, että säästämäni 265 eurolla voin mielummin käydä vaikka hieronnassa (niskat kiittäisi) mutta mähän repäsin: nimittäin maksutilillä on tapahtunut nyt seuraavaa:

1) Maksoin silmälasit pois
2) lyhensin mastercardia 101 euroa (lasku oli 91e)
3) Lyhensin op-velkaa 50 e (lasku 30 e)
4) maksoin verhot ja palapelin:59,88+27,69
5) maksoin kaikki muut laskut, joita on tullut

Käytännössä valitsin nyt vyörytystekniikan. Eli maksoin pienimmät pois ja nyt lhden vyöryttämään. Haluan laittaa jokaisesta tililleni tulevasta rahasta puolet aina maksutilille ja puolet käyttötilille (hox, palkkapäivä tietysti eri).

Hyviä uutisia on paljon:
1) asumistuki säilyy tässäkin asunnossa samana, koska vuokra pieneni niin vähän (varmistettu kelalta)
2) olen karsinut älyttömästi tavaraa! 265 eurosta kustannetaan kampaaja. Loput säästetään salsatuntetihin?Yritän vielä myydä lisää. MM. yhdestä ruokapöydästä olisi kiva päästä eroon.
3) MULLA ON IHANA UUSI KOTI! Sneack peak eteiseen :)

Palkkapäivää odotellessa

Kituutuskuukausi on kohta ohitse! JEE. Eli nyt palkkakuitti menemään kelaan ja katsotaan paljon asumistukea alan saada jatkossa. Toisaalta tässä palkassa oli vielä joulunajan lisiä, eli normaalia enemmän pyhäpäiviä ja vuoroja mitä normaalisti saattaa olla. Ensi listaan minulle oli laitettu neljä yövuoroa, joista saa 40% yökorvauksen 22-06 väliseltä ajalta. (Vai seitsemään saakka?) Rahallisesti kannattavinta olisi tehdä la-su yö, mutta näitä ei tullut nyt sitten yhtään minulle. Olen viimeksi tehnyt yövuoroja heinäkuussa. Nämä vähän sotkevat luku-urakkaani mutta kahtotaan miten saan sumplittua.

Vesivahinko on todellinen, molemmissa huoneissa. Muutosta ja asian järjestäytymisestä ei ole vielä tarkkaa tietoa. En tiennyt, että oma vakuutusyhtiö saattaa korvata väliaikaisasumisen vaikka vesivahingon syy on rakennuksessa. Asia on nyt vireillä. Muutto ei hirveästi hotsita mutta what can you do.

Summasummarum: ensi viikolla takaisin hyvään rahalliseen buugiin kun palkkatilille kolahtaa 1555,28!

JeJEJEJEjee.

Nyt lähden arktiselle selviytymisviikonlopulle. Vi skrivs!

Strömsö is my middle name

Ei ole mennyt niinkuin strömsössä ei.

Ennen kuin edes aloitan NIIIN kuvittelin kaikkien elävän elämää ulkona tukka punaisena hulmuten unohtaen miten blogi edes avataan kunnes oikeasti avasin selaimen ja näin esimerkiksi Femmadonnan hyvinkin rikkaan ja seikkaperäisen kesän etenemisen. :D Empäs olekaan aikaisemmin lukenut postauksia nin ahnaasti :D

EIMENENIINKUSTRÖMSÖSSÄ

Eli eli. Olen ollut ulkona, ulkona, ulkona ja töissä. Vietettiin viikonloppu saaressa. Naku-uinteja, saunomista, meriharakoita (?) - ah ja pyttipannua! Ollaan lapsen kanssa tutustuttu Helsinkiin ilman lastenrattaita. Kuuden ja puolen kilometrin jälkeen 16 kilon lisäpainon kantaminen sai omat pohkeet kiljumaan.

Jostain kumman syystä taloudellisesti ei siltikään mene niin kuin Strömsössä. Onko tämä nyt se aloittelijan virhe? Se perkeleen ihana ja kamala punainen kortti. Käytän sitä. Normiostoksiin. Tai höveliäästihän mä sitä käytän. On meillä varaa ostaa kahvit, vingutan korttia. Otetaan jätskit. Onko sulla muru nälkä? -vinkuuvinkuuvinkuuvinkuu-

Not going strong. Ryhtiliike. Tasapaino. Onneksi heinäkuu loppuu pian.
On siellä järkeviäkin ostoksia. Niinkuin viiden euron kukashortsit ja 15 farkkushortsit. 8 euron huulipuna, koska on mies jolle oon vähän hymyillyt. En ole kylläkään varma huomasiko se, että mulla on huulipunaa. Hymyn hän taisi huomata kun iski silmää takaisin. Ja haluaa laittaa mulle ruokaa.

Tässä kuussa on siis ostettu ja eletty ja ensi tilistä maksetaan elettyä elämää. NOTGOOODODODODODODODODHSJwudhhsdduysdfewNDUI. My sentiments exactly.

Ja tää pirkuleen uusi harrastus nimeltä telttailu tulee vaatimaan ensi kuussa hankintoja. Ja lääkikseen haun nimissä ostin sitten valmennuskurssimateriaalit (kotiin). Rahaa palaa!

Everything is going to be allright? Aloittelijan mokan piikkiin? Ryhtiliike?

Tavoitteet uusiksi

Olen pyörittänyt, pohtinut, siivonnut, miettinyt ja siivonnut lisää. Olen pohtinut tavoitteitani. Mitä haluan tehdä isona. Olen 29-vuotias. Vasta ammattiin valmistunut. Hoitajan raakile. Ikuinen opiskelija. Eilen uskalsin myöntää itselleni mitä aion tehdä ja miten aion sen saavuttaa. Olen lukenut Erik Bertrand Larssenin kirjaa "Helvetinviikko" ja se avasi mielenpäällä olevia asioita itselleni. (Suosittelen vaikken näistä henkisen valmennuksen opuksista muutoin välitä -nyt luen hänen teostaan Paras, joka ilmeisesti olisi pitänyt lukea ensin.)

Aion hakea lääkikseen ensi toukokuussa. Minun piti hakea jo tämän vuoden toukokuussa mutta raha-asiat ahdistivat niin paljon, että päätin valmistua ja mennä töihin ensin. Ja minähän menin. Velkani ahdistivat minua. Aioin maksaa ne pois ja sitten miettiä elämää uusiksi. Paha vain, että töissäni on entinen matemaatikko/fyysikko, joka mainitsi, että todellisen laskurutiinin saavuttamiseen menee vuosi. Ellei jopa toinenkin. Vaikka oppisi fysiikkaa niin laskurutiini ja nopeus vaativat aikaa. Ja sitä on lääkiksen kokeessa vähän.

Se herätti minut. Olin ajatellut, että voisin miettiä hakua joulun aikoihin ja päättää sitten. Tajusin, että se olisi liian myöhään. Päätös olisi tehtävä nyt. Ensin olisi mietittävä aikaa, paljon sitä tarvitsisi. Aloittaessani työt minulla oli keskimäärin kolme iltavuoroa viikossa. Silloin noina aamuina olisin pystynyt lukemaan pääsykokeisiin. Aamuvuoroviikot tuovat haasteen sillä itse haen ja vien lapsen päiväkotiin. Päätin, että kun työsopimukseni elokuussa loppuu aion hakea jatkoa 75% sopimuksella. Tekisin 75% vuoden loppuun, jonka jälkeen siirtyisiin 50%. Pitäisin kesälomani (jotka kertyvät täysinä) ennen koetta ja kesän tekisin 50% jotta lapseni saisi olla 2,5 kuukautta lähes kokonaan lomalla.

Mutta eihän ketään tällaiset arkiset asiat kiinnosta vaan oravannahkat! Näitä olenkin pyörittnyt sen verta paljon, että kelan asumistukilaskurin käyttö taitaa perustua vain minun käyttööni kuten myös verolaskurin!

Ruplat as it is:
75% budjetti tulot:
0,75x2498= 1873,5 euroa.
Vero.fi esittää, että vuositulojeni tippuessa 23000 eurosta 21000 euroon käytännössä minun veroprosenttini olisi 8,5 + ne muut verohössötykset 7,75% eli 1873,5x0,8375= 1569,056

Kela esittää asumistueksi näillä tuloilla 275,58

Ja ne perinteiset: 155,50 sekä 143 euroa.

Yhteensä tulot: 2143,13625

Vuokran jälkeen jäisi 1523,13625

50% budjetti tulot:
0,5x2498= 1249. Tämän vuoden verotuksella verotusprosentiksi tulisi 4,5% plus se 7,75% muut osio. Käteen jäisi: 1249x0,88=1099,12

Kela: 485,25
Perinteiset 155,5 ja 143

50% työosuudella tulot: 1882,87

Ja vuokran jälkeen: 1262,87

Nyt tietenkin täytyy sanoa se tärkein asia ääneen:

1) keskitän nämä täyden palkan kuukaudet täysin siihen luottokorttiin, jossa on 10% korkoa ja melkein 4000 euroa velkaa. Se on maksettava pois. Sen korot on maksimaaliset.

2) Loput velat pystyn maksamaan 1500 euron käteen jäävästä osuudesta vielä ihan kivasti (esim 700 euron kuukausitahtia) ja kasvattamaan ennen vuoden vaihdetta jo puskuria.

3) elän kuvitelmassa, että 1262 euroa jäädessä käteen pystyn silti saavuttamaan 300-500 euron kuukausisäästötavoitteeni, jotta voin kerryttää korkoa korolle ilmiötäni, tai aspia.

Ainoa mikä pelottaa on se, että ensi kertaa aikuisiälläni syyskuusta alkaen minulla ei ole 2,6 euron lounasta. Tämä tarkoittaa siirtymistä #fitness-elämäntyyliin ja omiin eväisiin rasioissa kirjastossa lukupäivinä.

Aion nyt hakea kerralla ja kunnolla. Jos en pääse palaan täysiaikaisesti töihin ensi syksynä. Jos pääsen sisään aion yrittää jatkaa 50% työsopparilla opiskelujen ajan kunnes saan tehdä oikeita lääkärin töitä.

Ensin viikolla alkaakin jo tutustuminen fysiikan saloihin ja 20 laskun viikkotavoite! Valmennuskursseista yms en osaa vielä sanoa, materiaaleja minulla on hyvin kotona ainakin syksyn ajaksi.

Korkojen korot

Huhhei ja se on huhtikuu kohta paketissa aka jännällä oottelen olisiko TJ 7 palkkanauhaan (voiko se ilmestyä KAKSI päivää ennen virallista palkkapäivää??) ja TJ 9 maagiseen velanmaksunlumipallonsulatusuunisuperluottojenmaksubuumiin!

Sitä ennen asiaa rahasta:

-eilen pärähti tililleni puuttuva 155 euroa toimeentulotuestani. Soitettuani KOLMANNEN kerran KELAan ja tiedusteltuani mikä siinä rahan tulossa oikein kestää minulta tiedusteltiin tarvitsenko sitä rahaa. Aikuinen ihminen kysyi siis tosissaan tarvitsenko 680 euron toimeentulotuestani puuttuvaa 155 euroa. Ihmiset ovat periskummallisia. Koska minulla on periaatepäätös etten ole ilkeä ihmisille, jouduin vastaamaan kyseiseen kysymykseen muuta kuin "OLETKO V###U TOSISSASI?".

- Yritin olla noheva. Siirsin viime kuussa huhtikuun luottokorttien osalta lyhentämättömäksi, koska ajattelin, että näin saisin lyhennetyä yhtä luottokorttia kerralla enemmän, jolloin lumipalloefektini lähtisi mahtipontisena liikkumaan. Ensimmäinen nohevista ajatuksistani oli kerätä itselleni onnistumisen tunnetta eli lyhentä pienin luotoista, se noin 530 euron luottokortti, ensimmäisenä pois. Lopputulema: katselin eilen isoimman luottokorttini korkoja. SIIS tilinhoitomaksu plus korko. Tässä kuussa siihen neljän tonnin rapsakkaan velkaan pärähti melkein 50 euroa korkoa. Eli kolmessa kuussa yhden kampaajakäynnin verran. Sain lievän sydäninfarktin tässä vaiheessa. Nämä korot on järettömät!

Jätin nohevuuden ja aion keskittyä talouteen. Lumipallon sulatustekniikka etenee siis korkoprosentin mukaan: ensin se vajaan 1200 eurono velka, sitten jättisuuri velka (johon meneeeeee ikuuuuiiiisuuuuuuus) ja sitten se 530 euron velka ja pari tonnin velkaa. Täydellisenä motivaattorina toimii ajatus siitä, että jos seuraavat 6 kuukautta keskitän kaikki voimani tähän säästöprojektiin niin vuosi 2018 otetaan vastaan 3000 euroa puskurilla ja ensimmäiset rahastosijoitussuunnitelmat tehtynä. Ja ehkäpä joku matkakin mielessä :) Ansaitusti!

Tässä listassa minulla on kolme sunnuntaivuoroa (aka pyhäpäiviä), joka tarkoittaa lisiä! Tyhmää vain, että nehän maksetaan vasta kesäkuun puolella. Sitä päivää odotellessa. Toisaalta, jos toukokuu menee yhtä nopeasti kuin huhtikuu niin sekin päivä on jo kohta ovella :/

 

Mätkyjä

Natinati!

Ja niin se Puudelinkin luukusta napsahti veronpalautuskirje tai pikemminkin veromätkykirje. Saan kuitenkin jatkaa hännän heilutusta, sillä mätkyjen suuruudeksi valikoitui tänä vuonna 52 euroa ja joitain senttejä päälle! Luitte oikein! Puudeli on viime vuonna melkein täydellisesti osannut arvioida omat tulonsa! Muttei kuitenkaan täydellisesti. Tämän 52 euroa aion maksaa vasta lähempänä eräpäivää (marraskuussa) koska kyseessähän on koroton laina, ja preferoin näiden muiden luottokorttien maksua. Sovitaanko, että kun sen maksan niin samalla hyvästelen kaikki velkani?

Koska marraskuuhun on vielä aikaa (mutta onhan se joulu jo oikeasti ovella) niin sanon taas sanasen KELASTA! Laitoin sinne uuden viestin tiistaina ja soitin tänään, että en näe kenenkään käsittelevän toimeentulomaksussa tapahtunutta KELAN omaa virhettä. Innokas asiakaspalvelija oli yhtäkkiä sitä mieltä, että saan elatustukea 300 euroa kuussa (!!!) ja ihmettelin siinä, että kuinka KELA voi muuttaa minun elatustuen määrää. En siis todellakaan saa. Jokseenkin sekavaksi puhelu muuttui siinä vaiheessa kun sanoin, että onneksi sain töitä niin ei tarvitse tukia hakea enää koskaan. Tämän jälkeen selvensin hänelle, että töistä ei makseta palkkaa ennakkoon, vaan kuun vika päivä, jolloin sillä on tarkoitus elää se toukokuu - ei se eletty kuukausi. Tämä on ihan KELAn omista säännöistä, jonka varmistin ja tuplavarmistin ja triplavarmistin KELAsta ennen kuin hain sitä hemmetin toimeentulotukea.

Suosittelen kaikkia äänestämään kuntavaaleissa ehdokasta, jolla on joku käsitys pienituloisista, heidän arjestaan ja on aktiivisesti sitoutunut ajamaan näiden asiaa. Sunnuntaina uurnille! Itsehän kävin äänestämässä ennakkoon ja nyt lapseni kuvittelee, että menemme joka päivä käymään äänestämässä kun joka reissulla joku tunkee paperilappusta käteen. Ja tänään jopa soitti ehdokas ovikelloa. Onneksi alaston kolme vuotias ja kylpyyn meno pelasti pitemmältä poliittiselta jorinoinnilta. Lähinnä siis itse olisin saattanut haastaa keskusteluun :)

Loppukevennyksenä: olen menossa ystävän lapsen 2-wee juhlille lauantaina ja arvaatteko mitä ostettiin lapseni kanssa lahjaksi kyseiselle neidolle? Kuvasta osviittaa. Pienempi keltaisena.

Case ketun kela II

Holappa!
Viimeinen toimeentulohakemus tuli tuossa maaliskuussa raapustettua ja luojan kiitos se on toivottavasti elämäni viimeinen. Alkoi tuossa eilinen päivä isolla murinalla.

Ensinnäkin. Niiden käsittelyssä kestää aivan järjettömän kauan. Sain päätöksen ja tuijotin sitä silmät suurina. Se oli lähes 160 euroa pienempi kuin edelliskuussa. Ajattelin, että perustelevat sillä että valmistun plaaplaa mutta ei. Koska Kelassa työskentelevällä luulisi olevan Suomen peruskoulu käytynä niin seuraava asia ei mahdu kaaliin.

Ilmoitin tuloikseni: 155 e elatusmaksu, 143 Lapsilisä,  486 asumistuki sekä muutamasta työvuorosta tulevat tulot. Tässä kuussahan lapseni isä lakkasi maksamasta elatustukea ja viime viikolla sain päätöksen, että KELA alkaa maksaa sitä. Tähän mennessä kaikki hyvin mutta kela oli laskenut tuloikseni, että saan isältä elatusmaksun ja kelalta elatustuen. Kaikkihan me tiedämme, ettei tällaista oikeassa elämässä koskaan tapahtuisi.

Höyryten kirjoitin kelan viestipalveluun viestin etten ymmärrä kun he näkevät siellä kaikki tietoni niin miten tämä voi olla niin  vaikeaa. Tänään vielä soitin, että miksi tämä on niin vaikeaa.

Eihän se ole. He korjaavat virheen ja rahat tulevat sitten jossain vaiheessa -kuitenkin ilmeisesti ensi viikolla. Mutta tämä on taas syönyt tämän järjestelmän resursseja. Oikeastaan eniten ärsyttää (taas) niiden puolesta, jotka joutuvat elämään tukiviidakossa kuukaudesta toiseen. Jos voimavarat ovat hiipuneet muista syistä ja niitä pitäisi löytää vielä tällaistenkin läpikäyntiin. Ihmeellistä meininkiä.

Summasummarum: kelan tukiviidakossa elämistä jäljellä about 30 vuorokautta ja sitten alkaa sellainen sulatusbuumi että ilmastonmuutoskin on hitaampi. Onneksi olen tässä päivän mittaan rauhoittunut ja päässyt pohtimaan enemmän ja vähemmän minun tunnelukkoja rahan suhteen. Siitä enemmän sitten ensi kerralla!

Ps. Ja joo kelan johtaja pyysi anteeksi. Sanon, ettei se paljoa lämmitä niitä, joilla oikeasti on ollut helvetin  tiukkaa.

Yhteistyötä, työtyötä ja zeniä!

Hola!
Tämä blogiteksti on osa yhteistyötä, jota alan tehdä www.eroonveloista.fi verkkovalmennuksen kanssa. Jos joskus ajattelin, että blogi voisi olla hyvä homma, tällä hetkellä se on kyllä huippu homma! Ensinnäkin, saan muilta bloggaajilta ja kommentoijilta hyviä ideoita, ja vinkkejä. Toiseksi maailmankaikkeus voi tuoda eteen mahtavia yhteistyömahdollisuuksia.

Mutta palataan ensin takaisin reaalielämään ennen kuin avaan ajatuksia verkkovalmennuksesta. Koska kulutettuani viime viikon siivoten kaikki kaapit. SIIS KAIKKI ja löydettyäni keittiön kaappeihin ihanan rauhan ja siisteyden olen hiukan stressannut töistä. Haluan töihin, minne, mihin, kukaan ei soita, tänään soittikin kaksi tyyppiä ja haluaa minut. Punainen lanka on jossain kaukana. Ainoa mikä motivoi on velanmaksu.

Suostuin tänään töihin. Valitsin nyt kuitenkin toisin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Kieltäydyin lasten leikkausosaston anestesiahoitajan paikasta ja lähden päivystykseen. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hoitajana täynnä oppimista, entisen tiedon vahvistamista ja tietysti palkkapäivän odottamista. MUTTA KUUKAUDEN KULUTTUA MINULLE TULEE ENSIMMÄINEn PALKKA! PALKKA! RAHAA! FYFFEE! DINEROJA! MASSII! Aloitan 3.4 sillä ensi viikolla olen vielä seuren listoilla muutamassa paikassa keikalla. Ja LUOJA ota minut pois täältä keikkatyömaailmasta - olen kasvanut aikuiseksi! Haluan tietää onko minulla ensi viikolla töitä ja minä päivinä ja mitä vuoroja.

Samalla hetkellä kun eurot tipahtavat luukusta alkaa se todellinen haaste, eli kaikkien näiden velkojen takaisin maksu. Kuukauden kuluttua alkaa se todellinen haaste, kun tilillä on rahaa ja se siirretään velkoihin, eikä käytetä extempore kahvihetkeen tai uusiin treenihousihin.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin elän tällä hetkellä oman elämäni parasta bloggauspäivää. Sen sijaan, että istuisin keittiön pöydän ääressä ja ojentaisin kaakaota, maitoa, siivoaisin kaakaon, tekisin puuron, ihmettelisin miksi sitä ei syödä niin tarjoan itselleni työsopimuksen kunniaksi lounaan ja istun tässä tuijotellen ulos, syöden ja kirjoittaen! Kuin freelancer! Ja koska kokki onnistui laittamaan ruokaani suolakurkkua kaikista kielloistani huolimatta sain ilmaiseksi vegaanisen jälkiruuan.

Palatakseni takaisin siis siihen aikaisempaan, eli haasteeseen kun rahaa tulee ja sitä täytyy käyttää järkevästi velanmaksuun niin tähänhän on luotu kurssi! Nina, kurssin järjestäjä, oli minuun yhteydessä ja halusi minun kokeilevan onko minulle kurssista hyötyä. Täytyy myöntää tiesin heti, että lähden kokeilemaan. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka rakastavat suorittaa projekteja. Kuten blogin ensimmäisissä teksteissä kerroin, olen tehnyt huonoa talouspolitiikkaa mutta myös aloittanut oman ajattelumaailman muutoksen jo yli vuosi sitten. Ihan puhtaalta pöydältä en siis lähde kurssiin mukaan, vaan oman elämän kaaoksen järjestykseen saattamisessa on jo tehty töitä tovi.

Olen nyt tutkaillut kurssia pintapuolisesti, sillä se varsinaisesti alkaa 3.4 (kuten työnikin) ja samalle kurssille voi siis vielä liittyä! Suosittelen katsomaan kurssin nettisivuja, sillä sieltä löytyy vielä tämän viikonlopun ajan kurssi tarjoushintaan.

 Blogini lukijana saat vielä extra alennuksen: koodilla A782349P tippuu ostoskorissa kurssin hinnasta vielä 10%!

Pitääpi sanoa vielä, että yhteistyömme www.eroonveloista.fi  kurssin suhteen on hyvin avointa, minun tekstini ovat minun tekstejäni -niitä ei oikolueta (ehkä kirjoitusvirheitä olisi syytä vähän syynätä) eikä niiden sisältö ole ennalta määrättyä. Tavoitteena on saada aito käyttäjäkokemus, jonka pohjalta voi saada hyviä käytännönvinkkejä kurssin jatkojalostukseen. Eli kuten kaikessa elämässä rakentava palaute on hyvästä.

Pitääpi vielä sanoa vol II, että jos joku haluaa tietää miltä ZEN näyttää niin voi tulla katsomaan mun keittiön kaappeja. Tarjoon kupposen samalla!

Case KELA

Haudihoi,
Käsi ylös jos et ole tietoinen viimepäivisistä KELA uutisoinneista? Toimeentulotukihan siirtyi vuoden alusta KELAan. Te, joita tämä asia koskettaa vain uutisten osalta, olette onnekkaita. Tervetuloa nimittäin KELA-VIIDAKKOON.

Kuten aiemmin totesin, lokakuussa 2016 peilistä katsoi puudeli, jonka tili oli tyhjä. Tili oli tyhjä, velkaa oli maanprk#@/sti ja viimeiset harjoittelut alkoivat. Valtakunnalliset testaukset tulossa. Ajatus toimeentulotuesta tuntui sietämättömältä. Olisin varmaan ollut oikeutettu tukeen jo silloin kun elin pelkällä opintotuella (ja luottokorteilla).

Lokakuussa toimeentulotuki tuli kunnalta. Haku sujui lähes mutkitta. Uusi hakija kutsutaan haastatteluun. Hämmennyksekseni haastattelussa minua ei syyllistetty eikä grillattu. Minun tilannetta ymmärrettiin.

Hain toimeentulotukea siis lyhyelle ajanjaksolle. Kunnan kanssa kaikki sujui hyvin, paitsi että haastattelusta kului useampi päivä, jonka jälkeen minulle soitettiin, että yksi liitetiedosto puuttui. Harmitti, että olimme käyneet kaikki paperit läpi siellä haastattelussa. Hakemushan pitää lain mukaan käsitellä tietyn päivämäärän puitteissa.

Sain kunnalta päätöksen tammikuun loppuun  saakka. Minulta jäi uupumaan muutama kuukausi harjoittelujani ennen valmistumista. Tammikuussa valmistelin hakemuksen KELAlle. Minusta tässä on muutama käsittämätön fakta.

1) KELA on ollut tietoinen jo vuosia siitä, että toimeentuloasiakkaat siirtyvät heille. Toimeentuloasiakkaiden määrä ei voinut olla mikään yllätys. Ja vähemmälläkin koulutuksella osaa laskea, että jos hakemuksia on kymmeniä tuhansia vähempi määrä käsittelijöitä kuin kunnalla ei voi ratkaista tätä.

2) KELA ei saanut mitään aikaisempia päätöksiä, ei mitään. Eli he lähtivät nollasta jokaisen ihmisen kanssa. Kenenkään yksilöllistä tilannetta ei katsottu vaan kaikki menevät saman byrokratiapyörän läpi.

3) olin hakenut tukea muutamaksi kuukaudeksi tietäen valmistuvani nyt keväällä. SILTI  KELA teki yhden kuukauden päätöksen. Minulle myös kirjattiin, että minulle ei jatkossa myönnetä rahaa, koska opiskelijan pitää käydä opintojen ohessa töissä JA minun pitää toimittaa palkkakuittini todisteeksi ettei minulla ole tuloja. Mitkä plkkakuitit? Puuh. Kuitenkin sinne samaan paikkaan annetaan kaikki tilitiedot viimeisiltä kuukausilta.

4) tein toivottavasti elämäni viimeisen toimeentulohakemuksen viime kuussa. Käytännössä KELA työllisti itsensä tuplasti tehden todella lyhyitä päätöksiä. Eikö olisi ollut sama antaa päätös kahdelle kuukaudelle, kun siellä tiedettiin, että kunnat olivat antaneet suurimman osan pitkäaikaistoimeentulotukipäätöksistä helmikuun loppuun saakka. Tässä päätöksessä minulle ilmoitettiin, että minun pitäisi hakea jatkossa työttömyyskorvausta eikä toimeentulotukea. Mielestäni työttömyystukea ei voi saada, jos on opiskelija. Hämmentävää, että KELA ohjeisti näin. Onneksi nyt valmistun niin voin toivottavasti saada rahani työn kautta.

5) lapseni isä ilmoitti, ettei hänellä ole elatuskykyä  tästä kuusta alkaen. Rahat saa kyllä Kelasta mutta ei todennäköisesti tämän kuun puolella. Ja juuri tässä kuussa sillä 155 eurolla olisi merkitystä! Jään odottamaan pystyvätkö antamaan pikaisen päätöksen.


Onneksi oma toimeentulotukihistoriani on näin lyhyt. I feel you, joille tämä on osa arkipäivää.  Kävin toisessa työhaastattelussa ja toivon että saisin päätöksiä töiden suhteen pian.

Positiivista;kaikissa työhaastatteluissa on kehuttu mun CV:tä! Ei sitä turhaan ole tehty töitä!

Kelatonta viikonloppua kaikille!

Rahakäyttäymiseni kulta-ajasta idiotismiin

Raha-asioista puhuminen on noloa. Tai ei olisi, jos rahakäyttäymiseni olisi fiksua ja järkevää. Rahakäyttäytymiseni kuluneiden 29 vuoden aikana voidaan jakaa kolmeen aikakauteen:
1) lapsuuden kulta-aika
2) varhaisaikuisuuden idiotismi
3) järkevöityminen mutta yh+opiskelija-kombinaation asettamat haasteet

Kulta-aika. Eli se nuoruus kun markat pysyivät Roope Ankan ja silloisen Meritan sekä säästöpankin (entinen Sampo?) Säästöpossuissa ja tileillä. Muistan kuinka olin säästänyt 1000 markkaa. Olin hyvin ylpeä 10-vuotias. Yläasteelle siirryttäessä aloitin ilmaisjakelulehtien jakamisen ja siitä lähtien olen käynyt töissä äitiyslomaa ja viime syksyä lukuunottamatta. Yläasteella motivaattorina toimi skootteri ja kyllähän sillä uuden karhealla Yamaha Neosilla kehtasikin ajella.  Kävin töissä lukion ohella maksaen omat puhelinlaskuni ja vaatteeni.

Olin pienestä alkaen haaveillut omasta kodista. En välttämättä niinkään ostetusta omasta kodista vaan omasta asunnosta, jonka saisin sisustaa. Aloitin sisustustavaroiden ostamisen jo varmaan 13-vuotiaana. Kun muutin ensimmäiseen kotiini olin tuore ylioppilas ja minulla oli yliopistoon pääsylippu. Olin kesän painanut töitä kaupassa kellon ympäri säästäen rahaa. Takuuvuokrani oli kova: 1500 euroa. Siitä päivästä kun muutin omaan asuntoon loppuu rahankäyttöni Kulta-aika ja alkaa idiotismi.

Syyskuussa 2007 olin velaton. Minulla oli työ- ja opiskelupaikka. Opiskelupaikkani ei tuntunut omaltani. Vietin paljon aikaa töissä. Kaikki viikonloput ja kaksi päivää arkisin. Kuulostaa melkein täysipäiväiseltä työltä. Joku voisi sanoa,että fiksu veto siinä vaiheessa jos oma opiskelu ei nappaa. Olisikin ollut jos en olisi ollut täysi idiootti. Nostin opintolainaa ja opintotukea sekä kävin töissä. En muka osannut laskea paljon tienasin. Oikeastaan surullisinta on se, mitä kulutin. Minulla ei ole mitään käsitystä paljonko käytin rahaa esimerkiksi ruokakauppaan, kaikkihan on "niin kallista". Ostin paljon, söin paljon, lihoin paljon. Ostin ruokaa, jota heitin roskiin. Ostin huonekaluja hobbyhallista osamaksulla (koska oma koti on tärkein). En yhtään ajatellut,että olin opiskelija. Ja minun kuuluisi olla vähätuloinen. Kaikki raha mitä tuli ja se meni. Vuonna 2008 jälkeen tästä tuli ongelma. KELA alkoi vaatia 30% korolla tukia takaisin. Seuraavat vuodet menivät siis sitä pyörittäessä,  että oli pakko nostaa tukia, käydä töissä, jotta maksaa ne tuet takaisin. Ja sama homma uudestaan. Ja uudestaan. Kaupan päälle tietty se fakta, että vuonna 2010 myin paljon huonekalujani ja vaihdoin sisustukseni mustasta valkoiseen. Luit oikein, luottokortti tuli taloon ja valkoinen sisustus siinä samassa.

Kyllä. Jos voisin mennä takaisin läpsäyttäisin itseäni. Rahankulutukseni oli puhdasta idiotismia. Häpeän sitä syvästi. Vuoteen 2012 elin ihan hunnigolla. Silloin tapahtui ensimmäinen muutos ajattelutavassani, mutta se on seuraavan postauksen aihe!