Hellou kanssabloggaajat, blogeja lukevat sekä muuten vain rahasta kiinnostuneet ihmiset! Ajattelin esitellä teille puudelin toukokuun YLLÄTYKSET. Minullahan ei tunnetusti ole mitään kovin kummoista puskuria (maksutili kyllä) ja koska rahani tulevat minulle tipottain vielä haen sitä, miten tulevat rahat pitäisi järkevästi käyttää.
Toukokuussa tapahtui siis seuraavaa, mitä ei oltu budjetoitu:
1) saimme kutsun pk-kaverin synttäreille. Ostin viiden euron lahjan, johon varat otin ruokarahoista.
2) Bensoja minun ja ystäväni överireissuille ei oltu budjetoitu. Meni 30 euroa.
3) Järjestin ystäväsynttärikahvitukset sekä kutsuin perheen kotiini syömään. Syömisjuhlat meinasivat olla katastrofi, koska kaikki perheenjäsenet eivät halunneet maistaa ruokaa, koska siinä ei ollut lihaa. Mutta suosittelen kaikille: tein vegaanisen mutakakun, omenapiirakan ystäväkahvituksille, hintaa ei tullut juuri mitään. Vietnamilaiset kevätrullat on minun uusi suosikki, ja näihin kun sijoittaa ensimmäisen kerran rahaa niihin kastikkeisiin niin kasvisversioihin ei ihan hirveästi saa sijoitettua rahaa. Molemmat juhlien rahat otettu ruokabudjetista.
4) Meikkivoide loppui, sekä meikin poistoaine. Ostin sokoksen -20% päiviltä meikinpoistoaineen, sen meikki"voiteen" sekä meikinpoistoliinoja yht. 37 euroa. Kasvorasvani oli loppu ja menin toiseen kauppaan. Maksoi 10 euroa. Mutta todella hyvä tuote, aiempaan dioriini verrattuna verrattain edullinen.
5) Ostin lapselleni yhteensä 65 eurolla kesäkamppeita. Lähinnähän sitä rahaa menee siis kenkiin, jotka ostin uusina. Nämä sitten syksyllä myyntiin, niin saa pienet roposet takaisin.
6) Rokotteiden osto, jotka budjetoin tähän kuuhun, koska edelliskuun varoihin ne ei enää mahtuneet.
Kysymys, jonka esitätte nyt on: miten pysyin silti hyvin budjetissa? Maksoin luottoja hyvällä tahdilla. Olen tällä hetkellä jo 500 euroa budjettini paremmalla puolella.
Mä pistin aggressiivisen myyntikampanjan ja ruoasta piheilyn päälle. Käytännössä nostin siis ruokarahaa vain 180 euroa vs. budjetoitu 290 euroa. Käytin kyllä saamani 30 euroa synttärilahjarahaa ruokaan. Kieltäydyin ostamasta itselleni lisää urheiluvaatteita, tai muutakaan mitä teki mieli. Jäätelön olen itselleni suonut kuumana päivänä.
Suosittelen kaikille käteiseen siirtymistä ruokatavaroiden osalta. Muuttaa kummasti summaa laskuissa kun joutuu laskeskelemaan. Toisaalta olen oppinut ostamaan vain sen mitä oikeasti syömme. Olen tosi tarkka, ja jos olen suht varma, että ei tarvita x asiaa ainakaan tänään ajattelen käyväni huomenna kaupassa, jos sitä asiaa tarvitseekin.
Ja täytyy huomauttaa, että pysäytin myymisprosessini nyt kesän ajaksi. Ai miksikö? Ihmiset ei osta tällä hetkellä samalla intensiteetillä kuin syksyisin. Ilmeisesti ovat ulkona nauttimassa hyvästä ilmasta eivätkä täytä sisäistä tyhjiötään ostamalla turhanpäiväisiä tuotteita. :D
Mites teidän toukokuut?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoitteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tavoitteet. Näytä kaikki tekstit
lauantai 2. kesäkuuta 2018
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
29 mittarissa
Tiistaina tapahtuu: nimittäin puudelin partaturvan hapsuset muuttuvat taasen astetta harmaammiksi kun ikää tulee mittariin 29 vuotta! Nyt allekirjoitan täysin sen, että iän karttuessa myös ajattelu ja älykkyys kypsyvät. Vuosi sitten en ollut realisoinut velkojani, ajatellut maksavani niitä kovinkaan nopeasti, jankutin vain itselleni valmistuvani matalapalkkaiselle alalle. " Eihän sitä rahaa koskaan ole."
Ja paskat. 28-vuotias minä ilmoittaa nimittäin nyt, että rahaa on sen verran kun sitä tulee palkkapäivänä mutta menoista jokainen on itse vastuussa. Nyt puhun siis itsestäni työssäkäyvänä aikuisena. Käytännössä siis vain minä, minä, ja minä voimme vaikuttaa minun taloudelliseen tasapainooni. Ja arvaatkas mitä! Ovet ovat avoinna maailmaan ja mahdollisuudet mielettömät!
Täten puudelin lupaus:
Puudelin varallisuus 30-vuotiaana
-Ei luottokorttivelkaa (opintolaina ja korottomat osamaksut ok)
-3000 euron puskuri
- Sijoitussuunnitelma selkeänä seuraavaksi 5-10 vuodeksi.
-Elämyskassa
Ei mitään elämää mullistavaa suunnitelmaa tarjolla mutta velattomuus+puskuri kuulostaa jo omalle korvalle niin hyvältä, että voisin pomppia tasajalkaa.
Olen pohtinut pitäisikö velkojen maksun etenemistä juhlistaa jotenkin? Ja päätin, että tarjoan itselleni museokortin! Miltäs kuulostaisi, jos tuossa velkojen maksun puolivälissä? Museokortti kustantaa noin 65 euroa, on voimassa vuoden ja sisältää 250 museota Suomessa. Sounds like a deal! Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että pitäisin yhtään taiteesta tai museoissa pyörimisestä? Mutta opin, että pidän näyttelyistä, ja niissä 3-vuotiaan taidekriitikon kanssa käymisestä. Muutoin Anu Pentikin Suomi 100-juhlavuoden näyttelystä olisi saattanut mennä Pikachu sohvan takana ohi, jos 3-vuotias ei olisi halunnut käydä katsomassa sitä noin miljoona kertaa. :D
En tiedä johtuuko siitä, että minusta tuli supersuloisen pikkupojan kummitäti perjantaina vai tuosta taivaan isosta keltaisesta mötikästä mutta kyllä maailmankaikkeus on nyt hyvä paikka elää. Aurinkoa ja puudelienergiaa ensi viikkoon!
PS. Ensi viikolla saatan loppuun tämän maaliskuussa aloittamani siivousurakan...
Ja paskat. 28-vuotias minä ilmoittaa nimittäin nyt, että rahaa on sen verran kun sitä tulee palkkapäivänä mutta menoista jokainen on itse vastuussa. Nyt puhun siis itsestäni työssäkäyvänä aikuisena. Käytännössä siis vain minä, minä, ja minä voimme vaikuttaa minun taloudelliseen tasapainooni. Ja arvaatkas mitä! Ovet ovat avoinna maailmaan ja mahdollisuudet mielettömät!
Täten puudelin lupaus:
Puudelin varallisuus 30-vuotiaana
-Ei luottokorttivelkaa (opintolaina ja korottomat osamaksut ok)
-3000 euron puskuri
- Sijoitussuunnitelma selkeänä seuraavaksi 5-10 vuodeksi.
-Elämyskassa
Ei mitään elämää mullistavaa suunnitelmaa tarjolla mutta velattomuus+puskuri kuulostaa jo omalle korvalle niin hyvältä, että voisin pomppia tasajalkaa.
Olen pohtinut pitäisikö velkojen maksun etenemistä juhlistaa jotenkin? Ja päätin, että tarjoan itselleni museokortin! Miltäs kuulostaisi, jos tuossa velkojen maksun puolivälissä? Museokortti kustantaa noin 65 euroa, on voimassa vuoden ja sisältää 250 museota Suomessa. Sounds like a deal! Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että pitäisin yhtään taiteesta tai museoissa pyörimisestä? Mutta opin, että pidän näyttelyistä, ja niissä 3-vuotiaan taidekriitikon kanssa käymisestä. Muutoin Anu Pentikin Suomi 100-juhlavuoden näyttelystä olisi saattanut mennä Pikachu sohvan takana ohi, jos 3-vuotias ei olisi halunnut käydä katsomassa sitä noin miljoona kertaa. :D
En tiedä johtuuko siitä, että minusta tuli supersuloisen pikkupojan kummitäti perjantaina vai tuosta taivaan isosta keltaisesta mötikästä mutta kyllä maailmankaikkeus on nyt hyvä paikka elää. Aurinkoa ja puudelienergiaa ensi viikkoon!
PS. Ensi viikolla saatan loppuun tämän maaliskuussa aloittamani siivousurakan...
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Ajatuksettomia mantroja
Aurinkoinen viikko on aluillaan ja puudeli pöhisee ihan täysillä!
Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.
Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.
Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.
Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä? Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)
Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.
Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.
Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.
Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".
Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!
Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.
Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!
Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.
Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.
Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.
Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä? Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)
Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.
Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.
Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.
Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".
Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!
Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.
Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Yhteistyötä, työtyötä ja zeniä!
Tämä blogiteksti on osa yhteistyötä, jota alan tehdä www.eroonveloista.fi verkkovalmennuksen kanssa. Jos joskus ajattelin, että blogi voisi olla hyvä homma, tällä hetkellä se on kyllä huippu homma! Ensinnäkin, saan muilta bloggaajilta ja kommentoijilta hyviä ideoita, ja vinkkejä. Toiseksi maailmankaikkeus voi tuoda eteen mahtavia yhteistyömahdollisuuksia.
Mutta palataan ensin takaisin reaalielämään ennen kuin avaan ajatuksia verkkovalmennuksesta. Koska kulutettuani viime viikon siivoten kaikki kaapit. SIIS KAIKKI ja löydettyäni keittiön kaappeihin ihanan rauhan ja siisteyden olen hiukan stressannut töistä. Haluan töihin, minne, mihin, kukaan ei soita, tänään soittikin kaksi tyyppiä ja haluaa minut. Punainen lanka on jossain kaukana. Ainoa mikä motivoi on velanmaksu.
Suostuin tänään töihin. Valitsin nyt kuitenkin toisin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Kieltäydyin lasten leikkausosaston anestesiahoitajan paikasta ja lähden päivystykseen. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hoitajana täynnä oppimista, entisen tiedon vahvistamista ja tietysti palkkapäivän odottamista. MUTTA KUUKAUDEN KULUTTUA MINULLE TULEE ENSIMMÄINEn PALKKA! PALKKA! RAHAA! FYFFEE! DINEROJA! MASSII! Aloitan 3.4 sillä ensi viikolla olen vielä seuren listoilla muutamassa paikassa keikalla. Ja LUOJA ota minut pois täältä keikkatyömaailmasta - olen kasvanut aikuiseksi! Haluan tietää onko minulla ensi viikolla töitä ja minä päivinä ja mitä vuoroja.
Samalla hetkellä kun eurot tipahtavat luukusta alkaa se todellinen haaste, eli kaikkien näiden velkojen takaisin maksu. Kuukauden kuluttua alkaa se todellinen haaste, kun tilillä on rahaa ja se siirretään velkoihin, eikä käytetä extempore kahvihetkeen tai uusiin treenihousihin.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin elän tällä hetkellä oman elämäni parasta bloggauspäivää. Sen sijaan, että istuisin keittiön pöydän ääressä ja ojentaisin kaakaota, maitoa, siivoaisin kaakaon, tekisin puuron, ihmettelisin miksi sitä ei syödä niin tarjoan itselleni työsopimuksen kunniaksi lounaan ja istun tässä tuijotellen ulos, syöden ja kirjoittaen! Kuin freelancer! Ja koska kokki onnistui laittamaan ruokaani suolakurkkua kaikista kielloistani huolimatta sain ilmaiseksi vegaanisen jälkiruuan.
Palatakseni takaisin siis siihen aikaisempaan, eli haasteeseen kun rahaa tulee ja sitä täytyy käyttää järkevästi velanmaksuun niin tähänhän on luotu kurssi! Nina, kurssin järjestäjä, oli minuun yhteydessä ja halusi minun kokeilevan onko minulle kurssista hyötyä. Täytyy myöntää tiesin heti, että lähden kokeilemaan. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka rakastavat suorittaa projekteja. Kuten blogin ensimmäisissä teksteissä kerroin, olen tehnyt huonoa talouspolitiikkaa mutta myös aloittanut oman ajattelumaailman muutoksen jo yli vuosi sitten. Ihan puhtaalta pöydältä en siis lähde kurssiin mukaan, vaan oman elämän kaaoksen järjestykseen saattamisessa on jo tehty töitä tovi.
Olen nyt tutkaillut kurssia pintapuolisesti, sillä se varsinaisesti alkaa 3.4 (kuten työnikin) ja samalle kurssille voi siis vielä liittyä! Suosittelen katsomaan kurssin nettisivuja, sillä sieltä löytyy vielä tämän viikonlopun ajan kurssi tarjoushintaan.
Pitääpi sanoa vielä, että yhteistyömme www.eroonveloista.fi kurssin suhteen on hyvin avointa, minun tekstini ovat minun tekstejäni -niitä ei oikolueta (ehkä kirjoitusvirheitä olisi syytä vähän syynätä) eikä niiden sisältö ole ennalta määrättyä. Tavoitteena on saada aito käyttäjäkokemus, jonka pohjalta voi saada hyviä käytännönvinkkejä kurssin jatkojalostukseen. Eli kuten kaikessa elämässä rakentava palaute on hyvästä.
Pitääpi vielä sanoa vol II, että jos joku haluaa tietää miltä ZEN näyttää niin voi tulla katsomaan mun keittiön kaappeja. Tarjoon kupposen samalla!
tiistai 21. maaliskuuta 2017
velkataakka
Halusin tuottaa materiaalia, joka kuvastaa sitä, miltä minusta tuntuu.
Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.
Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.
Isoja möhkäleitä. Paljon painoa rinnan päällä. Kuvitelkaa jos yksitellen nuo voisivat muuttua vaaleammiksi. Koko kuva muuttuisi valkoiseksi. Joulukuussa TJ0.
Hyvin vinkkienne ansiosta unohdin verkostomarkkinoinnin alkuunsa. Tänään tuli kaksi työtarjousta. K-A-K-S-I. TJ0:sta tuli hetkessä astetta realistisempaa. Enää tarvitsee vain päättää kumman valitsisi.
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Verkostomarkkinointi-uhka vai mahdollisuus?
Letś talk about maniiii!
Olin viime viikolla Helsinki Think Companyn järjestämässä "Huippu -tarinoita johtajuudesta" seminaarissa. Ajattelin ensin mennä piipahtamaan (sorry teille, jotka ette saaneet lippua :/) ennen treenejä vain pikaisesti mutta yhtäkkiä istuin tilanteessa missä en halunnutkaan nousta tuolilta. Työllistyminen, oman uran konkretisoiminen, se on minun tämän hetken juttuni. Kipeästi kaipasin keskustelukumppaneita, joiden kanssa ruotia työllistymistä.
MITÄMINÄHALUAN? Kun avauduin "ongelmastani": mihin hakea töihin, mikä on oikea ratkaisu, mikä on paras ratkaisu kaikille, kaikki kysyvät sitä samaa: MITÄ SINÄ HALUAT? Mikä on se kiintopiste tuolla kaukana?
Istuin siellä seminaarissa pienryhmässä. Mentori sanoi, että ei pidä suunnitella vaan tehdä. Sanoa ne perkuleen unelmat ääneen. Tehdä asioita unelmien eteen. Toinen mentori pyysi "mitä haluat tehdä isona" fraasin sijasta miettimään mitä haluan oppia. Ja missä sitä voi oppia parhaiten.
Pienryhmässäni oli mies. Miehiä koko seminaarissa oli kaksi tai kolme. Johtajat, huipputarinoitsijat, olivat kaikki naisia. Ei EK:n toimitusjohtaja, Nalle tai Harkimo. Naisia kaikki. Näin ollen muutama miesosallistuja pisti silmiin. Tämä kyseinen herrasmies kertoi omistavansa hyvinvointiyrityksen. Kiinnostuin heti. Ja jostain kumman syystä kyseinen tyyppi ajatteli heti, että mähän voisin olla kiinnostunut.
Hän puhui siis hyvinvointiyrityksestä. Omasta yrityksestä. Ja siitä kuinka minusta voisi tulla yrittäjä. Ensimmäinen ajatus -ei ei ei. En ole yrittäjä. Yrittäjäksi kait synnytään? Ei kuulosta mun jutulta. Mutta koska mulla on 8000 euron velat niin on astuttava oman kuplan ulkopuolelle. Sille tilalle, missä tuntuu epämukavalta.
Saahan sitä kutsua hyvinvointiyritykseksi. Mutta oikeassa elämässä hän tekee verkostomarkkinointia. I know. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei hel#%tissä. Mutta kuten totesin, step out of your comfortzone. Sovin tapaamisen tyypin kanssa keskustellakseni lisää.
Istuin tänään pitkään keskustelemassa hänen ja hänen vanhemman kollegansa kanssa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tavallaan ajattelen, että tuote jota myydään on yhden tekevä, koska tavoitteena on myydä tuotetta, ja saada uusia myyjiä, jotta minulle alkaisi kerääntyä tuottoa. Mitään ostovelvoitteita ei ole. Paitsi myyjäksi päästäkseen täytyy tuotteitaa ostaa about 450eurolla -> nämä voi myydä eteenpäin jos ei itsellä nappaa.
Voiko myydä tuotteita, joita ei itse käyttäisi? En ole tuotteita vastaan, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksista, koska en ole kokeillut. Eikä kyse ole mistään ihmetuotteista, oikeastaan tuotteista, joita monet treenaajat käyttävät. Mutta kun minusta sinänsä tässä ei ole kyse siitä tuotteesta.
Kyse on siitä, mistä löydän ne ihmiset, jotka haluaisivat ostaa minulta jotain. Nyt internetin ihmeaikakautena -miksi joku haluaisi ostaa minulta jotain, eikä kävellä esimerkiksi Ruohonjuureen ostamaan tuotetta? Onko tavalliselle tallaajalle väliä eri merkeillä ja valmistutavoilla ja patenteilla? Vai otetaanko sieltä mistä saa halvimmalla?
Huomaatteko miten hyvä sisäinen yrittäjä olen :D Toinen asia joka vaivaa minua on se, että voiko tässä oikeasti lyödä leiville. Tuotteiden myymisen lisäksi olisi löydettävä niitä toisia myyjiä. Tuon aloituksen 450 euron lisäksi ei ole lisävelvotteita.
Mutta onko kellään näistä hommista kokemusta? Allekirjoittanut huomauttaa, ettei tilillä ole tuota 450 euroa tämän leikin aloitukseen ennen työssäkäyntiä :D
Tietystikään tämä ei myöskään auta minua siinä originellissa ongelmassa, eli omien unelmien tavoittelussa.
Koska rehellinen vastaus unelma-ammatista olisi YK:n pääsihteeri.
Olin viime viikolla Helsinki Think Companyn järjestämässä "Huippu -tarinoita johtajuudesta" seminaarissa. Ajattelin ensin mennä piipahtamaan (sorry teille, jotka ette saaneet lippua :/) ennen treenejä vain pikaisesti mutta yhtäkkiä istuin tilanteessa missä en halunnutkaan nousta tuolilta. Työllistyminen, oman uran konkretisoiminen, se on minun tämän hetken juttuni. Kipeästi kaipasin keskustelukumppaneita, joiden kanssa ruotia työllistymistä.
MITÄMINÄHALUAN? Kun avauduin "ongelmastani": mihin hakea töihin, mikä on oikea ratkaisu, mikä on paras ratkaisu kaikille, kaikki kysyvät sitä samaa: MITÄ SINÄ HALUAT? Mikä on se kiintopiste tuolla kaukana?
Istuin siellä seminaarissa pienryhmässä. Mentori sanoi, että ei pidä suunnitella vaan tehdä. Sanoa ne perkuleen unelmat ääneen. Tehdä asioita unelmien eteen. Toinen mentori pyysi "mitä haluat tehdä isona" fraasin sijasta miettimään mitä haluan oppia. Ja missä sitä voi oppia parhaiten.
Pienryhmässäni oli mies. Miehiä koko seminaarissa oli kaksi tai kolme. Johtajat, huipputarinoitsijat, olivat kaikki naisia. Ei EK:n toimitusjohtaja, Nalle tai Harkimo. Naisia kaikki. Näin ollen muutama miesosallistuja pisti silmiin. Tämä kyseinen herrasmies kertoi omistavansa hyvinvointiyrityksen. Kiinnostuin heti. Ja jostain kumman syystä kyseinen tyyppi ajatteli heti, että mähän voisin olla kiinnostunut.
Hän puhui siis hyvinvointiyrityksestä. Omasta yrityksestä. Ja siitä kuinka minusta voisi tulla yrittäjä. Ensimmäinen ajatus -ei ei ei. En ole yrittäjä. Yrittäjäksi kait synnytään? Ei kuulosta mun jutulta. Mutta koska mulla on 8000 euron velat niin on astuttava oman kuplan ulkopuolelle. Sille tilalle, missä tuntuu epämukavalta.
Saahan sitä kutsua hyvinvointiyritykseksi. Mutta oikeassa elämässä hän tekee verkostomarkkinointia. I know. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei hel#%tissä. Mutta kuten totesin, step out of your comfortzone. Sovin tapaamisen tyypin kanssa keskustellakseni lisää.
Istuin tänään pitkään keskustelemassa hänen ja hänen vanhemman kollegansa kanssa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tavallaan ajattelen, että tuote jota myydään on yhden tekevä, koska tavoitteena on myydä tuotetta, ja saada uusia myyjiä, jotta minulle alkaisi kerääntyä tuottoa. Mitään ostovelvoitteita ei ole. Paitsi myyjäksi päästäkseen täytyy tuotteitaa ostaa about 450eurolla -> nämä voi myydä eteenpäin jos ei itsellä nappaa.
Voiko myydä tuotteita, joita ei itse käyttäisi? En ole tuotteita vastaan, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksista, koska en ole kokeillut. Eikä kyse ole mistään ihmetuotteista, oikeastaan tuotteista, joita monet treenaajat käyttävät. Mutta kun minusta sinänsä tässä ei ole kyse siitä tuotteesta.
Kyse on siitä, mistä löydän ne ihmiset, jotka haluaisivat ostaa minulta jotain. Nyt internetin ihmeaikakautena -miksi joku haluaisi ostaa minulta jotain, eikä kävellä esimerkiksi Ruohonjuureen ostamaan tuotetta? Onko tavalliselle tallaajalle väliä eri merkeillä ja valmistutavoilla ja patenteilla? Vai otetaanko sieltä mistä saa halvimmalla?
Huomaatteko miten hyvä sisäinen yrittäjä olen :D Toinen asia joka vaivaa minua on se, että voiko tässä oikeasti lyödä leiville. Tuotteiden myymisen lisäksi olisi löydettävä niitä toisia myyjiä. Tuon aloituksen 450 euron lisäksi ei ole lisävelvotteita.
Mutta onko kellään näistä hommista kokemusta? Allekirjoittanut huomauttaa, ettei tilillä ole tuota 450 euroa tämän leikin aloitukseen ennen työssäkäyntiä :D
Tietystikään tämä ei myöskään auta minua siinä originellissa ongelmassa, eli omien unelmien tavoittelussa.
Koska rehellinen vastaus unelma-ammatista olisi YK:n pääsihteeri.
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Lumipalloilua
Tässä velattomuudesta haaveillessa tein snowball eli vyörytyslaskuarvion. Jos saisin 1100 euroa kuussa lyhennettyä kaikkia velkoja, vyörytystekniikalla olisin velaton 8 kuukaudessa. KAHDEKSASSA. Eli joulukuussa voisin kiljua, hyppiä, pomppia ja huutaa WOOOHOOOOOOOOO!
Haluaisin kuitenkin nyt kysyä, katsokaas tätä vyörytettävää mallia:
Miksi tässä ehdotetaan maksamaan tabletti ja puhelin heti, vaikka ne ovat korottomia lainoja? Niiden kuukausilyhennykset ovat myös pienet (11,30 ja 13,60) ? Ymmärtäisin ehkä silmälasien poismaksun, koska sieltä vapautuu 43 euroa.
Haluaisin kuitenkin nyt kysyä, katsokaas tätä vyörytettävää mallia:
Eikö kuitenkin kannattaisi laittaa heti nuo summat kalleimpaan luottoon?
T. Töitä ja palkkapäivää kärsimättömänä odottava
Edit. KIITOS Violacea! Ne oli ne pilkut! Ohessa uusi versio (sama aika, mutta yli 20 euron säästö koroissa).
Nämä luottosummat ovat isommat kuin aiemmin esittelemäni syystä, että en usko, että tässä kuussa pärjättäisiin ilman luottokorttia :( Lapsen isä jätti elatustuen maksamatta ja KELAlla menee ainakin ilmeisesti 23.3, että alkavat käsitellä hakemustani :( (kyseinen päivä on viimeinen liitteiden jättämispäivä -> liitteet olen jo toimittanut)
Edit. KIITOS Violacea! Ne oli ne pilkut! Ohessa uusi versio (sama aika, mutta yli 20 euron säästö koroissa).
Nämä luottosummat ovat isommat kuin aiemmin esittelemäni syystä, että en usko, että tässä kuussa pärjättäisiin ilman luottokorttia :( Lapsen isä jätti elatustuen maksamatta ja KELAlla menee ainakin ilmeisesti 23.3, että alkavat käsitellä hakemustani :( (kyseinen päivä on viimeinen liitteiden jättämispäivä -> liitteet olen jo toimittanut)
torstai 16. helmikuuta 2017
Tavoitteet
Pudotin vuosia sitten runsaasti painoa. Saavutettuani tavoitepainon jouduin myöntämään itselleni, että mikään ei olemuuttunut. Olen edelleen minä. Elämästä ei tullut parempaa. Sen jälkeen tehtiin iso ajatustyö sen kanssa, että pystytään pysymään sellaisessa elämäntyylissä ettei lihoin uudestaan.
Jokainenhan sen varmasti myöntää: projektien suunnittelu ja aloitus on ihanaa. Iltalehden klikatuimmat otsikot kilpailevat parhaista dieetti- ja painonpudotusvinkeistä. Sama pätee minun mielestä talouteen. Koska tavallinen tasapaksu arki on sen rahankäyttön pahin uhka. Ennen kuin alan puhua velkojen takaisinmaksusuunnitelmasta raotan sitä hetkeä, joka on edessäni suurinpiirtein vuoden päästä.
Tällä hetkellä lyhennän elettyä elämääni noin 400 eurolla kuussa. Pienituloiselle se on suuri summa. Tai mitä minä höpötän. Se on kaikille iso summa. Jos minun ei tarvitsisi käyttää rahaa velkoihin ajattelisin rahankäytöstä seuraavaa:
1) aloitan ASP-säästämisen. Tavoitteena minulla voisi olla 5000-6000 euron vuotuinen säästö. Asumme tällä hetkellä lapseni kanssa huokeassa vuokra-asunnossa. Toivoisin voivani ostaa oman asunnon viimeistään täyttäessäni 40. Silloin voisin maksaa asuntovelan eläkeikään mennessä pois. Jos kymmenisen vuotta säästäisin saisin hyvän potin kasaan. Taloustieteellinen osaamiseni on lapsen kengissä, joten saa valistaa olenko ihan hölmö suunnitellessani tällaista. Alue, josta haluan ostaa asunnon on hinnoitellut Itsensä ulos normaalien työssäkäyvien ihmisten asuntomarkkinoilta. Toivon siis, että 10 vuodessa tilanne rauhoittuu.
2) säästäisin lapseni elatusmaksun ja lapsilisän verran hänelle rahastoihin, jotka voisin antaa hänelle kun hän muuttaa kotoa.
3) haluaisin luopua mahdollisimman paljosta tavarasta. Siirtyä minimalistisempaan elämäntyyliin.
4) matkustelisin pari-neljä kertaa vuodessa. Töistä ei välttämättä saa kylläkään lomaa näin paljoa :)
5) opiskelisin maisterintutkinnon. Tämän oisin jo nyt halunnut aloittaa mutta velkojen takia ei järkeä. Velkaantuisin vain lisää. Opiskeluintoa kyllä riittää.
Oikeastaan jos ajattelen elämää ilman velkoja niin realistisesti suurin ajatus on huojennus. Ei stressiä riittääkö rahat. Huomionarvoista on tietysti, että nyt puhun vain luttokorttiveloista. En siitä jättisuuresta opintolainasta, jota alan maksaa 1.1.2018. Opintolainan maksu onkin suurin syy miksi omat luotot on saatava pois, jotten olisi taas kierteessää, että maksan aina ensimmäisenä eletyn elämän ja sitten vingutan luottokortteja uudestaan.
Palatakseni itse oman postaukseni aiheeseen eli miten välttää olemasta idiootti kerta toisensa jälkeen. Minulla se tarkoittaa haluamisesta luopumista. Pitää keskittyä tarpeisiin. Mitä tarvitsen, mikä oikeasti tuo onnea. Kuulostaa jo vähän KonMarilta!
Mutta kuten tekstistä ehkä paistaa läpi suhtautumiseni rahanomistamiseen on ... noh kehno. Ymmärrän asuntoon säästämisen ja lapsen tulevaisuuteen. Sisälläni ei (vielä) asu pörssihai mutta ehkäpä olisi syytä. Mietin pitäisikö minun haluta täyttää Rane kolikoilla vai pitää tilillä 3 kuukauden palkkaa pahan päivän varalle. Vai ostanko itselleni etukäteisiä eläkevuosia?
Ajatukseni ja postaukseni on sekava. Mutta niin taloutenikin! Kohti selviä vesiä!
Jokainenhan sen varmasti myöntää: projektien suunnittelu ja aloitus on ihanaa. Iltalehden klikatuimmat otsikot kilpailevat parhaista dieetti- ja painonpudotusvinkeistä. Sama pätee minun mielestä talouteen. Koska tavallinen tasapaksu arki on sen rahankäyttön pahin uhka. Ennen kuin alan puhua velkojen takaisinmaksusuunnitelmasta raotan sitä hetkeä, joka on edessäni suurinpiirtein vuoden päästä.
Tällä hetkellä lyhennän elettyä elämääni noin 400 eurolla kuussa. Pienituloiselle se on suuri summa. Tai mitä minä höpötän. Se on kaikille iso summa. Jos minun ei tarvitsisi käyttää rahaa velkoihin ajattelisin rahankäytöstä seuraavaa:
1) aloitan ASP-säästämisen. Tavoitteena minulla voisi olla 5000-6000 euron vuotuinen säästö. Asumme tällä hetkellä lapseni kanssa huokeassa vuokra-asunnossa. Toivoisin voivani ostaa oman asunnon viimeistään täyttäessäni 40. Silloin voisin maksaa asuntovelan eläkeikään mennessä pois. Jos kymmenisen vuotta säästäisin saisin hyvän potin kasaan. Taloustieteellinen osaamiseni on lapsen kengissä, joten saa valistaa olenko ihan hölmö suunnitellessani tällaista. Alue, josta haluan ostaa asunnon on hinnoitellut Itsensä ulos normaalien työssäkäyvien ihmisten asuntomarkkinoilta. Toivon siis, että 10 vuodessa tilanne rauhoittuu.
2) säästäisin lapseni elatusmaksun ja lapsilisän verran hänelle rahastoihin, jotka voisin antaa hänelle kun hän muuttaa kotoa.
3) haluaisin luopua mahdollisimman paljosta tavarasta. Siirtyä minimalistisempaan elämäntyyliin.
4) matkustelisin pari-neljä kertaa vuodessa. Töistä ei välttämättä saa kylläkään lomaa näin paljoa :)
5) opiskelisin maisterintutkinnon. Tämän oisin jo nyt halunnut aloittaa mutta velkojen takia ei järkeä. Velkaantuisin vain lisää. Opiskeluintoa kyllä riittää.
Oikeastaan jos ajattelen elämää ilman velkoja niin realistisesti suurin ajatus on huojennus. Ei stressiä riittääkö rahat. Huomionarvoista on tietysti, että nyt puhun vain luttokorttiveloista. En siitä jättisuuresta opintolainasta, jota alan maksaa 1.1.2018. Opintolainan maksu onkin suurin syy miksi omat luotot on saatava pois, jotten olisi taas kierteessää, että maksan aina ensimmäisenä eletyn elämän ja sitten vingutan luottokortteja uudestaan.
Palatakseni itse oman postaukseni aiheeseen eli miten välttää olemasta idiootti kerta toisensa jälkeen. Minulla se tarkoittaa haluamisesta luopumista. Pitää keskittyä tarpeisiin. Mitä tarvitsen, mikä oikeasti tuo onnea. Kuulostaa jo vähän KonMarilta!
Mutta kuten tekstistä ehkä paistaa läpi suhtautumiseni rahanomistamiseen on ... noh kehno. Ymmärrän asuntoon säästämisen ja lapsen tulevaisuuteen. Sisälläni ei (vielä) asu pörssihai mutta ehkäpä olisi syytä. Mietin pitäisikö minun haluta täyttää Rane kolikoilla vai pitää tilillä 3 kuukauden palkkaa pahan päivän varalle. Vai ostanko itselleni etukäteisiä eläkevuosia?
Ajatukseni ja postaukseni on sekava. Mutta niin taloutenikin! Kohti selviä vesiä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)