Letś talk about maniiii!
Olin viime viikolla Helsinki Think Companyn järjestämässä "Huippu -tarinoita johtajuudesta" seminaarissa. Ajattelin ensin mennä piipahtamaan (sorry teille, jotka ette saaneet lippua :/) ennen treenejä vain pikaisesti mutta yhtäkkiä istuin tilanteessa missä en halunnutkaan nousta tuolilta. Työllistyminen, oman uran konkretisoiminen, se on minun tämän hetken juttuni. Kipeästi kaipasin keskustelukumppaneita, joiden kanssa ruotia työllistymistä.
MITÄMINÄHALUAN? Kun avauduin "ongelmastani": mihin hakea töihin, mikä on oikea ratkaisu, mikä on paras ratkaisu kaikille, kaikki kysyvät sitä samaa: MITÄ SINÄ HALUAT? Mikä on se kiintopiste tuolla kaukana?
Istuin siellä seminaarissa pienryhmässä. Mentori sanoi, että ei pidä suunnitella vaan tehdä. Sanoa ne perkuleen unelmat ääneen. Tehdä asioita unelmien eteen. Toinen mentori pyysi "mitä haluat tehdä isona" fraasin sijasta miettimään mitä haluan oppia. Ja missä sitä voi oppia parhaiten.
Pienryhmässäni oli mies. Miehiä koko seminaarissa oli kaksi tai kolme. Johtajat, huipputarinoitsijat, olivat kaikki naisia. Ei EK:n toimitusjohtaja, Nalle tai Harkimo. Naisia kaikki. Näin ollen muutama miesosallistuja pisti silmiin. Tämä kyseinen herrasmies kertoi omistavansa hyvinvointiyrityksen. Kiinnostuin heti. Ja jostain kumman syystä kyseinen tyyppi ajatteli heti, että mähän voisin olla kiinnostunut.
Hän puhui siis hyvinvointiyrityksestä. Omasta yrityksestä. Ja siitä kuinka minusta voisi tulla yrittäjä. Ensimmäinen ajatus -ei ei ei. En ole yrittäjä. Yrittäjäksi kait synnytään? Ei kuulosta mun jutulta. Mutta koska mulla on 8000 euron velat niin on astuttava oman kuplan ulkopuolelle. Sille tilalle, missä tuntuu epämukavalta.
Saahan sitä kutsua hyvinvointiyritykseksi. Mutta oikeassa elämässä hän tekee verkostomarkkinointia. I know. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei hel#%tissä. Mutta kuten totesin, step out of your comfortzone. Sovin tapaamisen tyypin kanssa keskustellakseni lisää.
Istuin tänään pitkään keskustelemassa hänen ja hänen vanhemman kollegansa kanssa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tavallaan ajattelen, että tuote jota myydään on yhden tekevä, koska tavoitteena on myydä tuotetta, ja saada uusia myyjiä, jotta minulle alkaisi kerääntyä tuottoa. Mitään ostovelvoitteita ei ole. Paitsi myyjäksi päästäkseen täytyy tuotteitaa ostaa about 450eurolla -> nämä voi myydä eteenpäin jos ei itsellä nappaa.
Voiko myydä tuotteita, joita ei itse käyttäisi? En ole tuotteita vastaan, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksista, koska en ole kokeillut. Eikä kyse ole mistään ihmetuotteista, oikeastaan tuotteista, joita monet treenaajat käyttävät. Mutta kun minusta sinänsä tässä ei ole kyse siitä tuotteesta.
Kyse on siitä, mistä löydän ne ihmiset, jotka haluaisivat ostaa minulta jotain. Nyt internetin ihmeaikakautena -miksi joku haluaisi ostaa minulta jotain, eikä kävellä esimerkiksi Ruohonjuureen ostamaan tuotetta? Onko tavalliselle tallaajalle väliä eri merkeillä ja valmistutavoilla ja patenteilla? Vai otetaanko sieltä mistä saa halvimmalla?
Huomaatteko miten hyvä sisäinen yrittäjä olen :D Toinen asia joka vaivaa minua on se, että voiko tässä oikeasti lyödä leiville. Tuotteiden myymisen lisäksi olisi löydettävä niitä toisia myyjiä. Tuon aloituksen 450 euron lisäksi ei ole lisävelvotteita.
Mutta onko kellään näistä hommista kokemusta? Allekirjoittanut huomauttaa, ettei tilillä ole tuota 450 euroa tämän leikin aloitukseen ennen työssäkäyntiä :D
Tietystikään tämä ei myöskään auta minua siinä originellissa ongelmassa, eli omien unelmien tavoittelussa.
Koska rehellinen vastaus unelma-ammatista olisi YK:n pääsihteeri.
