Tiistaina tapahtuu: nimittäin puudelin partaturvan hapsuset muuttuvat taasen astetta harmaammiksi kun ikää tulee mittariin 29 vuotta! Nyt allekirjoitan täysin sen, että iän karttuessa myös ajattelu ja älykkyys kypsyvät. Vuosi sitten en ollut realisoinut velkojani, ajatellut maksavani niitä kovinkaan nopeasti, jankutin vain itselleni valmistuvani matalapalkkaiselle alalle. " Eihän sitä rahaa koskaan ole."
Ja paskat. 28-vuotias minä ilmoittaa nimittäin nyt, että rahaa on sen verran kun sitä tulee palkkapäivänä mutta menoista jokainen on itse vastuussa. Nyt puhun siis itsestäni työssäkäyvänä aikuisena. Käytännössä siis vain minä, minä, ja minä voimme vaikuttaa minun taloudelliseen tasapainooni. Ja arvaatkas mitä! Ovet ovat avoinna maailmaan ja mahdollisuudet mielettömät!
Täten puudelin lupaus:
Puudelin varallisuus 30-vuotiaana
-Ei luottokorttivelkaa (opintolaina ja korottomat osamaksut ok)
-3000 euron puskuri
- Sijoitussuunnitelma selkeänä seuraavaksi 5-10 vuodeksi.
-Elämyskassa
Ei mitään elämää mullistavaa suunnitelmaa tarjolla mutta velattomuus+puskuri kuulostaa jo omalle korvalle niin hyvältä, että voisin pomppia tasajalkaa.
Olen pohtinut pitäisikö velkojen maksun etenemistä juhlistaa jotenkin? Ja päätin, että tarjoan itselleni museokortin! Miltäs kuulostaisi, jos tuossa velkojen maksun puolivälissä? Museokortti kustantaa noin 65 euroa, on voimassa vuoden ja sisältää 250 museota Suomessa. Sounds like a deal! Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että pitäisin yhtään taiteesta tai museoissa pyörimisestä? Mutta opin, että pidän näyttelyistä, ja niissä 3-vuotiaan taidekriitikon kanssa käymisestä. Muutoin Anu Pentikin Suomi 100-juhlavuoden näyttelystä olisi saattanut mennä Pikachu sohvan takana ohi, jos 3-vuotias ei olisi halunnut käydä katsomassa sitä noin miljoona kertaa. :D
En tiedä johtuuko siitä, että minusta tuli supersuloisen pikkupojan kummitäti perjantaina vai tuosta taivaan isosta keltaisesta mötikästä mutta kyllä maailmankaikkeus on nyt hyvä paikka elää. Aurinkoa ja puudelienergiaa ensi viikkoon!
PS. Ensi viikolla saatan loppuun tämän maaliskuussa aloittamani siivousurakan...
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste talous. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 7. toukokuuta 2017
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Ajatuksettomia mantroja
Aurinkoinen viikko on aluillaan ja puudeli pöhisee ihan täysillä!
Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.
Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.
Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.
Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä? Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)
Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.
Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.
Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.
Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".
Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!
Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.
Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!
Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.
Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.
Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.
Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä? Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)
Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.
Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.
Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.
Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".
Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!
Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.
Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!
tiistai 21. maaliskuuta 2017
velkataakka
Halusin tuottaa materiaalia, joka kuvastaa sitä, miltä minusta tuntuu.
Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.
Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.
Isoja möhkäleitä. Paljon painoa rinnan päällä. Kuvitelkaa jos yksitellen nuo voisivat muuttua vaaleammiksi. Koko kuva muuttuisi valkoiseksi. Joulukuussa TJ0.
Hyvin vinkkienne ansiosta unohdin verkostomarkkinoinnin alkuunsa. Tänään tuli kaksi työtarjousta. K-A-K-S-I. TJ0:sta tuli hetkessä astetta realistisempaa. Enää tarvitsee vain päättää kumman valitsisi.
maanantai 13. maaliskuuta 2017
Verkostomarkkinointi-uhka vai mahdollisuus?
Letś talk about maniiii!
Olin viime viikolla Helsinki Think Companyn järjestämässä "Huippu -tarinoita johtajuudesta" seminaarissa. Ajattelin ensin mennä piipahtamaan (sorry teille, jotka ette saaneet lippua :/) ennen treenejä vain pikaisesti mutta yhtäkkiä istuin tilanteessa missä en halunnutkaan nousta tuolilta. Työllistyminen, oman uran konkretisoiminen, se on minun tämän hetken juttuni. Kipeästi kaipasin keskustelukumppaneita, joiden kanssa ruotia työllistymistä.
MITÄMINÄHALUAN? Kun avauduin "ongelmastani": mihin hakea töihin, mikä on oikea ratkaisu, mikä on paras ratkaisu kaikille, kaikki kysyvät sitä samaa: MITÄ SINÄ HALUAT? Mikä on se kiintopiste tuolla kaukana?
Istuin siellä seminaarissa pienryhmässä. Mentori sanoi, että ei pidä suunnitella vaan tehdä. Sanoa ne perkuleen unelmat ääneen. Tehdä asioita unelmien eteen. Toinen mentori pyysi "mitä haluat tehdä isona" fraasin sijasta miettimään mitä haluan oppia. Ja missä sitä voi oppia parhaiten.
Pienryhmässäni oli mies. Miehiä koko seminaarissa oli kaksi tai kolme. Johtajat, huipputarinoitsijat, olivat kaikki naisia. Ei EK:n toimitusjohtaja, Nalle tai Harkimo. Naisia kaikki. Näin ollen muutama miesosallistuja pisti silmiin. Tämä kyseinen herrasmies kertoi omistavansa hyvinvointiyrityksen. Kiinnostuin heti. Ja jostain kumman syystä kyseinen tyyppi ajatteli heti, että mähän voisin olla kiinnostunut.
Hän puhui siis hyvinvointiyrityksestä. Omasta yrityksestä. Ja siitä kuinka minusta voisi tulla yrittäjä. Ensimmäinen ajatus -ei ei ei. En ole yrittäjä. Yrittäjäksi kait synnytään? Ei kuulosta mun jutulta. Mutta koska mulla on 8000 euron velat niin on astuttava oman kuplan ulkopuolelle. Sille tilalle, missä tuntuu epämukavalta.
Saahan sitä kutsua hyvinvointiyritykseksi. Mutta oikeassa elämässä hän tekee verkostomarkkinointia. I know. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei hel#%tissä. Mutta kuten totesin, step out of your comfortzone. Sovin tapaamisen tyypin kanssa keskustellakseni lisää.
Istuin tänään pitkään keskustelemassa hänen ja hänen vanhemman kollegansa kanssa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tavallaan ajattelen, että tuote jota myydään on yhden tekevä, koska tavoitteena on myydä tuotetta, ja saada uusia myyjiä, jotta minulle alkaisi kerääntyä tuottoa. Mitään ostovelvoitteita ei ole. Paitsi myyjäksi päästäkseen täytyy tuotteitaa ostaa about 450eurolla -> nämä voi myydä eteenpäin jos ei itsellä nappaa.
Voiko myydä tuotteita, joita ei itse käyttäisi? En ole tuotteita vastaan, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksista, koska en ole kokeillut. Eikä kyse ole mistään ihmetuotteista, oikeastaan tuotteista, joita monet treenaajat käyttävät. Mutta kun minusta sinänsä tässä ei ole kyse siitä tuotteesta.
Kyse on siitä, mistä löydän ne ihmiset, jotka haluaisivat ostaa minulta jotain. Nyt internetin ihmeaikakautena -miksi joku haluaisi ostaa minulta jotain, eikä kävellä esimerkiksi Ruohonjuureen ostamaan tuotetta? Onko tavalliselle tallaajalle väliä eri merkeillä ja valmistutavoilla ja patenteilla? Vai otetaanko sieltä mistä saa halvimmalla?
Huomaatteko miten hyvä sisäinen yrittäjä olen :D Toinen asia joka vaivaa minua on se, että voiko tässä oikeasti lyödä leiville. Tuotteiden myymisen lisäksi olisi löydettävä niitä toisia myyjiä. Tuon aloituksen 450 euron lisäksi ei ole lisävelvotteita.
Mutta onko kellään näistä hommista kokemusta? Allekirjoittanut huomauttaa, ettei tilillä ole tuota 450 euroa tämän leikin aloitukseen ennen työssäkäyntiä :D
Tietystikään tämä ei myöskään auta minua siinä originellissa ongelmassa, eli omien unelmien tavoittelussa.
Koska rehellinen vastaus unelma-ammatista olisi YK:n pääsihteeri.
Olin viime viikolla Helsinki Think Companyn järjestämässä "Huippu -tarinoita johtajuudesta" seminaarissa. Ajattelin ensin mennä piipahtamaan (sorry teille, jotka ette saaneet lippua :/) ennen treenejä vain pikaisesti mutta yhtäkkiä istuin tilanteessa missä en halunnutkaan nousta tuolilta. Työllistyminen, oman uran konkretisoiminen, se on minun tämän hetken juttuni. Kipeästi kaipasin keskustelukumppaneita, joiden kanssa ruotia työllistymistä.
MITÄMINÄHALUAN? Kun avauduin "ongelmastani": mihin hakea töihin, mikä on oikea ratkaisu, mikä on paras ratkaisu kaikille, kaikki kysyvät sitä samaa: MITÄ SINÄ HALUAT? Mikä on se kiintopiste tuolla kaukana?
Istuin siellä seminaarissa pienryhmässä. Mentori sanoi, että ei pidä suunnitella vaan tehdä. Sanoa ne perkuleen unelmat ääneen. Tehdä asioita unelmien eteen. Toinen mentori pyysi "mitä haluat tehdä isona" fraasin sijasta miettimään mitä haluan oppia. Ja missä sitä voi oppia parhaiten.
Pienryhmässäni oli mies. Miehiä koko seminaarissa oli kaksi tai kolme. Johtajat, huipputarinoitsijat, olivat kaikki naisia. Ei EK:n toimitusjohtaja, Nalle tai Harkimo. Naisia kaikki. Näin ollen muutama miesosallistuja pisti silmiin. Tämä kyseinen herrasmies kertoi omistavansa hyvinvointiyrityksen. Kiinnostuin heti. Ja jostain kumman syystä kyseinen tyyppi ajatteli heti, että mähän voisin olla kiinnostunut.
Hän puhui siis hyvinvointiyrityksestä. Omasta yrityksestä. Ja siitä kuinka minusta voisi tulla yrittäjä. Ensimmäinen ajatus -ei ei ei. En ole yrittäjä. Yrittäjäksi kait synnytään? Ei kuulosta mun jutulta. Mutta koska mulla on 8000 euron velat niin on astuttava oman kuplan ulkopuolelle. Sille tilalle, missä tuntuu epämukavalta.
Saahan sitä kutsua hyvinvointiyritykseksi. Mutta oikeassa elämässä hän tekee verkostomarkkinointia. I know. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei hel#%tissä. Mutta kuten totesin, step out of your comfortzone. Sovin tapaamisen tyypin kanssa keskustellakseni lisää.
Istuin tänään pitkään keskustelemassa hänen ja hänen vanhemman kollegansa kanssa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tavallaan ajattelen, että tuote jota myydään on yhden tekevä, koska tavoitteena on myydä tuotetta, ja saada uusia myyjiä, jotta minulle alkaisi kerääntyä tuottoa. Mitään ostovelvoitteita ei ole. Paitsi myyjäksi päästäkseen täytyy tuotteitaa ostaa about 450eurolla -> nämä voi myydä eteenpäin jos ei itsellä nappaa.
Voiko myydä tuotteita, joita ei itse käyttäisi? En ole tuotteita vastaan, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksista, koska en ole kokeillut. Eikä kyse ole mistään ihmetuotteista, oikeastaan tuotteista, joita monet treenaajat käyttävät. Mutta kun minusta sinänsä tässä ei ole kyse siitä tuotteesta.
Kyse on siitä, mistä löydän ne ihmiset, jotka haluaisivat ostaa minulta jotain. Nyt internetin ihmeaikakautena -miksi joku haluaisi ostaa minulta jotain, eikä kävellä esimerkiksi Ruohonjuureen ostamaan tuotetta? Onko tavalliselle tallaajalle väliä eri merkeillä ja valmistutavoilla ja patenteilla? Vai otetaanko sieltä mistä saa halvimmalla?
Huomaatteko miten hyvä sisäinen yrittäjä olen :D Toinen asia joka vaivaa minua on se, että voiko tässä oikeasti lyödä leiville. Tuotteiden myymisen lisäksi olisi löydettävä niitä toisia myyjiä. Tuon aloituksen 450 euron lisäksi ei ole lisävelvotteita.
Mutta onko kellään näistä hommista kokemusta? Allekirjoittanut huomauttaa, ettei tilillä ole tuota 450 euroa tämän leikin aloitukseen ennen työssäkäyntiä :D
Tietystikään tämä ei myöskään auta minua siinä originellissa ongelmassa, eli omien unelmien tavoittelussa.
Koska rehellinen vastaus unelma-ammatista olisi YK:n pääsihteeri.
sunnuntai 12. maaliskuuta 2017
Lumipalloilua
Tässä velattomuudesta haaveillessa tein snowball eli vyörytyslaskuarvion. Jos saisin 1100 euroa kuussa lyhennettyä kaikkia velkoja, vyörytystekniikalla olisin velaton 8 kuukaudessa. KAHDEKSASSA. Eli joulukuussa voisin kiljua, hyppiä, pomppia ja huutaa WOOOHOOOOOOOOO!
Haluaisin kuitenkin nyt kysyä, katsokaas tätä vyörytettävää mallia:
Miksi tässä ehdotetaan maksamaan tabletti ja puhelin heti, vaikka ne ovat korottomia lainoja? Niiden kuukausilyhennykset ovat myös pienet (11,30 ja 13,60) ? Ymmärtäisin ehkä silmälasien poismaksun, koska sieltä vapautuu 43 euroa.
Haluaisin kuitenkin nyt kysyä, katsokaas tätä vyörytettävää mallia:
Eikö kuitenkin kannattaisi laittaa heti nuo summat kalleimpaan luottoon?
T. Töitä ja palkkapäivää kärsimättömänä odottava
Edit. KIITOS Violacea! Ne oli ne pilkut! Ohessa uusi versio (sama aika, mutta yli 20 euron säästö koroissa).
Nämä luottosummat ovat isommat kuin aiemmin esittelemäni syystä, että en usko, että tässä kuussa pärjättäisiin ilman luottokorttia :( Lapsen isä jätti elatustuen maksamatta ja KELAlla menee ainakin ilmeisesti 23.3, että alkavat käsitellä hakemustani :( (kyseinen päivä on viimeinen liitteiden jättämispäivä -> liitteet olen jo toimittanut)
Edit. KIITOS Violacea! Ne oli ne pilkut! Ohessa uusi versio (sama aika, mutta yli 20 euron säästö koroissa).
Nämä luottosummat ovat isommat kuin aiemmin esittelemäni syystä, että en usko, että tässä kuussa pärjättäisiin ilman luottokorttia :( Lapsen isä jätti elatustuen maksamatta ja KELAlla menee ainakin ilmeisesti 23.3, että alkavat käsitellä hakemustani :( (kyseinen päivä on viimeinen liitteiden jättämispäivä -> liitteet olen jo toimittanut)
lauantai 18. helmikuuta 2017
Kurinpitovinkkejä
Pelottava otsikko mutta koen, että velkataakallani en ole oikeutettu antamaan säästövinkkejä. Annan siis kurinpitovinkkejä! Näillä olen itse saanut pidettyä talouskäyttäytymistäni kurissa.
1)maksa laskut heti kun ne tulevat. Siis sinä päivänä kun lasku saapuu verkkopankkiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhden tilipäivän talouksissa sitä, että tilipäivänä ei enää ole "kaikki tuli kaikki kaikki meni" mentaliteetti. Ennakointi tuleviin laskuihin kasvattaa käsitystä omasta rahaliikenteestä. Jos tilillä on 400 euroa ja tietää 30 ja 50 euron laskujen tulevan niin joutuu ennakoimaan muuta rahankäyttöä.
Aiemmassa työpaikassani tilipäivä oli kaksi kertaa kuukaudessa. Joka toinen perjantai. Aivan käsittämättömän mahtava systeemi laskujen maksun kannalta. Jos toisesta tilistä maksoi vuokran, joutui ennakoimaan muita laskuja ennen seuraavaa tilipäivää. Toisesta tilistä laskujen jälkeen saattoi nähdä,että tästä kuusta jää vähän ekstraa -saankin käydä kahvilla. Tai ostaa paidan. Tai fiksut sijoittaisi ja säästäisi. Tällä tyylillä maksoin ensimmäisen kerran luottokorttivelkani pois. Ensin kaikki laskut, jonka jälkeen kaikki ylimääräinen luottokortteihin.
2) nykyään minulla on käytössä pivo ja se on ihan paras. Pivo laskee kulutuksen kategorioittain ja siellä näkee mikä on oletettava saldo esim. Viikon kuluttua jos kulutus on samaa. Ainoa miinus siitä, että minulla on useamman pankin tilejä-> siirtäessäni rahoja toiselle tilille laskujen maksuun näkyy koko könttäsumma sen kuukauden kulutuksena. Usein siirrän jonkun tasasumman toiselle tilille, jotta laskujen jälkeen jäävä raha olisi ns. Säästöä. Eipä näillä minituloilla ole nyt jäänyt säästöön.
3) mielikuvaharjoitukset. Kuulostaa oudolta, mutta mulla ostovimmaa hillitsee mielikuvat siitä, mitä haluamallani tuotteella kuvittelen saavuttavani. Karkinnälkää tämä poistaa uskomattoman hyvin. Kuvittelen siis konkreettisesti käveleväni kauppaan, ostavani pussin irtokarkkeja, jonottavani kassalla, maksavani ja syöväni ne karkit. Tässä vaiheessa karkkien ostaminen ei enää ole oikeasti ajankohtaista.
Linjasin lokakuussa, etten voi ostaa herkkuja jos minulla on varaa maksaa luottokorttieni korkoja. Päätin, että kun luottokortit on maksettu voin itse ostaa sokerista tehtyjä herkkuja. Vuodenvaihteessa linjasin, etten enää syö tuotteita, joissa on käytetty valkoista sokeria. Ei ole tehnyt tiukkaa. Tajusin, etten syö herkkuja, koska ne on minusta aidosti hyvänmakuisia-paitsi salmiakki. Mutta en aidosti muista milloin olisin pitänyt jostain kakusta.
4) älä käy kaupoissa. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä mutta virikkeiden vähentäminen vähentää myös budjetista lipsumista. Entäs nettikaupat? Sinne saattaa ihan vahingossakin eksyä. Mitään ei saa ostaa ilman budjetin päivitystä. Riittääkö rahat seuraavaan laskuun. Jos riittää nuku silti seuraavaan päivään. Googlaa tuote löytyykö sitä halvemmalla. Jos tuote pitää ostaa luottokortilla laske paljonko tuotteiden hinta on korkojen kanssa.
5) aletuote ei ole aletuote, jos se maksetaan luottokortilla. Tämä on mulle tosi haastavaa. Luottokorteissani on korkoprosentteja 5-11% välillä. 11% korko on jo mittava. Se on ahdistava.
Eiköhän tässä ole jo ajatuksia riittävästi yhteen aamuun. Lisää kurinpitovinkkejä otetaan mielellään vastaan!
1)maksa laskut heti kun ne tulevat. Siis sinä päivänä kun lasku saapuu verkkopankkiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhden tilipäivän talouksissa sitä, että tilipäivänä ei enää ole "kaikki tuli kaikki kaikki meni" mentaliteetti. Ennakointi tuleviin laskuihin kasvattaa käsitystä omasta rahaliikenteestä. Jos tilillä on 400 euroa ja tietää 30 ja 50 euron laskujen tulevan niin joutuu ennakoimaan muuta rahankäyttöä.
Aiemmassa työpaikassani tilipäivä oli kaksi kertaa kuukaudessa. Joka toinen perjantai. Aivan käsittämättömän mahtava systeemi laskujen maksun kannalta. Jos toisesta tilistä maksoi vuokran, joutui ennakoimaan muita laskuja ennen seuraavaa tilipäivää. Toisesta tilistä laskujen jälkeen saattoi nähdä,että tästä kuusta jää vähän ekstraa -saankin käydä kahvilla. Tai ostaa paidan. Tai fiksut sijoittaisi ja säästäisi. Tällä tyylillä maksoin ensimmäisen kerran luottokorttivelkani pois. Ensin kaikki laskut, jonka jälkeen kaikki ylimääräinen luottokortteihin.
2) nykyään minulla on käytössä pivo ja se on ihan paras. Pivo laskee kulutuksen kategorioittain ja siellä näkee mikä on oletettava saldo esim. Viikon kuluttua jos kulutus on samaa. Ainoa miinus siitä, että minulla on useamman pankin tilejä-> siirtäessäni rahoja toiselle tilille laskujen maksuun näkyy koko könttäsumma sen kuukauden kulutuksena. Usein siirrän jonkun tasasumman toiselle tilille, jotta laskujen jälkeen jäävä raha olisi ns. Säästöä. Eipä näillä minituloilla ole nyt jäänyt säästöön.
3) mielikuvaharjoitukset. Kuulostaa oudolta, mutta mulla ostovimmaa hillitsee mielikuvat siitä, mitä haluamallani tuotteella kuvittelen saavuttavani. Karkinnälkää tämä poistaa uskomattoman hyvin. Kuvittelen siis konkreettisesti käveleväni kauppaan, ostavani pussin irtokarkkeja, jonottavani kassalla, maksavani ja syöväni ne karkit. Tässä vaiheessa karkkien ostaminen ei enää ole oikeasti ajankohtaista.
Linjasin lokakuussa, etten voi ostaa herkkuja jos minulla on varaa maksaa luottokorttieni korkoja. Päätin, että kun luottokortit on maksettu voin itse ostaa sokerista tehtyjä herkkuja. Vuodenvaihteessa linjasin, etten enää syö tuotteita, joissa on käytetty valkoista sokeria. Ei ole tehnyt tiukkaa. Tajusin, etten syö herkkuja, koska ne on minusta aidosti hyvänmakuisia-paitsi salmiakki. Mutta en aidosti muista milloin olisin pitänyt jostain kakusta.
4) älä käy kaupoissa. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä mutta virikkeiden vähentäminen vähentää myös budjetista lipsumista. Entäs nettikaupat? Sinne saattaa ihan vahingossakin eksyä. Mitään ei saa ostaa ilman budjetin päivitystä. Riittääkö rahat seuraavaan laskuun. Jos riittää nuku silti seuraavaan päivään. Googlaa tuote löytyykö sitä halvemmalla. Jos tuote pitää ostaa luottokortilla laske paljonko tuotteiden hinta on korkojen kanssa.
5) aletuote ei ole aletuote, jos se maksetaan luottokortilla. Tämä on mulle tosi haastavaa. Luottokorteissani on korkoprosentteja 5-11% välillä. 11% korko on jo mittava. Se on ahdistava.
Eiköhän tässä ole jo ajatuksia riittävästi yhteen aamuun. Lisää kurinpitovinkkejä otetaan mielellään vastaan!
torstai 16. helmikuuta 2017
Tavoitteet
Pudotin vuosia sitten runsaasti painoa. Saavutettuani tavoitepainon jouduin myöntämään itselleni, että mikään ei olemuuttunut. Olen edelleen minä. Elämästä ei tullut parempaa. Sen jälkeen tehtiin iso ajatustyö sen kanssa, että pystytään pysymään sellaisessa elämäntyylissä ettei lihoin uudestaan.
Jokainenhan sen varmasti myöntää: projektien suunnittelu ja aloitus on ihanaa. Iltalehden klikatuimmat otsikot kilpailevat parhaista dieetti- ja painonpudotusvinkeistä. Sama pätee minun mielestä talouteen. Koska tavallinen tasapaksu arki on sen rahankäyttön pahin uhka. Ennen kuin alan puhua velkojen takaisinmaksusuunnitelmasta raotan sitä hetkeä, joka on edessäni suurinpiirtein vuoden päästä.
Tällä hetkellä lyhennän elettyä elämääni noin 400 eurolla kuussa. Pienituloiselle se on suuri summa. Tai mitä minä höpötän. Se on kaikille iso summa. Jos minun ei tarvitsisi käyttää rahaa velkoihin ajattelisin rahankäytöstä seuraavaa:
1) aloitan ASP-säästämisen. Tavoitteena minulla voisi olla 5000-6000 euron vuotuinen säästö. Asumme tällä hetkellä lapseni kanssa huokeassa vuokra-asunnossa. Toivoisin voivani ostaa oman asunnon viimeistään täyttäessäni 40. Silloin voisin maksaa asuntovelan eläkeikään mennessä pois. Jos kymmenisen vuotta säästäisin saisin hyvän potin kasaan. Taloustieteellinen osaamiseni on lapsen kengissä, joten saa valistaa olenko ihan hölmö suunnitellessani tällaista. Alue, josta haluan ostaa asunnon on hinnoitellut Itsensä ulos normaalien työssäkäyvien ihmisten asuntomarkkinoilta. Toivon siis, että 10 vuodessa tilanne rauhoittuu.
2) säästäisin lapseni elatusmaksun ja lapsilisän verran hänelle rahastoihin, jotka voisin antaa hänelle kun hän muuttaa kotoa.
3) haluaisin luopua mahdollisimman paljosta tavarasta. Siirtyä minimalistisempaan elämäntyyliin.
4) matkustelisin pari-neljä kertaa vuodessa. Töistä ei välttämättä saa kylläkään lomaa näin paljoa :)
5) opiskelisin maisterintutkinnon. Tämän oisin jo nyt halunnut aloittaa mutta velkojen takia ei järkeä. Velkaantuisin vain lisää. Opiskeluintoa kyllä riittää.
Oikeastaan jos ajattelen elämää ilman velkoja niin realistisesti suurin ajatus on huojennus. Ei stressiä riittääkö rahat. Huomionarvoista on tietysti, että nyt puhun vain luttokorttiveloista. En siitä jättisuuresta opintolainasta, jota alan maksaa 1.1.2018. Opintolainan maksu onkin suurin syy miksi omat luotot on saatava pois, jotten olisi taas kierteessää, että maksan aina ensimmäisenä eletyn elämän ja sitten vingutan luottokortteja uudestaan.
Palatakseni itse oman postaukseni aiheeseen eli miten välttää olemasta idiootti kerta toisensa jälkeen. Minulla se tarkoittaa haluamisesta luopumista. Pitää keskittyä tarpeisiin. Mitä tarvitsen, mikä oikeasti tuo onnea. Kuulostaa jo vähän KonMarilta!
Mutta kuten tekstistä ehkä paistaa läpi suhtautumiseni rahanomistamiseen on ... noh kehno. Ymmärrän asuntoon säästämisen ja lapsen tulevaisuuteen. Sisälläni ei (vielä) asu pörssihai mutta ehkäpä olisi syytä. Mietin pitäisikö minun haluta täyttää Rane kolikoilla vai pitää tilillä 3 kuukauden palkkaa pahan päivän varalle. Vai ostanko itselleni etukäteisiä eläkevuosia?
Ajatukseni ja postaukseni on sekava. Mutta niin taloutenikin! Kohti selviä vesiä!
Jokainenhan sen varmasti myöntää: projektien suunnittelu ja aloitus on ihanaa. Iltalehden klikatuimmat otsikot kilpailevat parhaista dieetti- ja painonpudotusvinkeistä. Sama pätee minun mielestä talouteen. Koska tavallinen tasapaksu arki on sen rahankäyttön pahin uhka. Ennen kuin alan puhua velkojen takaisinmaksusuunnitelmasta raotan sitä hetkeä, joka on edessäni suurinpiirtein vuoden päästä.
Tällä hetkellä lyhennän elettyä elämääni noin 400 eurolla kuussa. Pienituloiselle se on suuri summa. Tai mitä minä höpötän. Se on kaikille iso summa. Jos minun ei tarvitsisi käyttää rahaa velkoihin ajattelisin rahankäytöstä seuraavaa:
1) aloitan ASP-säästämisen. Tavoitteena minulla voisi olla 5000-6000 euron vuotuinen säästö. Asumme tällä hetkellä lapseni kanssa huokeassa vuokra-asunnossa. Toivoisin voivani ostaa oman asunnon viimeistään täyttäessäni 40. Silloin voisin maksaa asuntovelan eläkeikään mennessä pois. Jos kymmenisen vuotta säästäisin saisin hyvän potin kasaan. Taloustieteellinen osaamiseni on lapsen kengissä, joten saa valistaa olenko ihan hölmö suunnitellessani tällaista. Alue, josta haluan ostaa asunnon on hinnoitellut Itsensä ulos normaalien työssäkäyvien ihmisten asuntomarkkinoilta. Toivon siis, että 10 vuodessa tilanne rauhoittuu.
2) säästäisin lapseni elatusmaksun ja lapsilisän verran hänelle rahastoihin, jotka voisin antaa hänelle kun hän muuttaa kotoa.
3) haluaisin luopua mahdollisimman paljosta tavarasta. Siirtyä minimalistisempaan elämäntyyliin.
4) matkustelisin pari-neljä kertaa vuodessa. Töistä ei välttämättä saa kylläkään lomaa näin paljoa :)
5) opiskelisin maisterintutkinnon. Tämän oisin jo nyt halunnut aloittaa mutta velkojen takia ei järkeä. Velkaantuisin vain lisää. Opiskeluintoa kyllä riittää.
Oikeastaan jos ajattelen elämää ilman velkoja niin realistisesti suurin ajatus on huojennus. Ei stressiä riittääkö rahat. Huomionarvoista on tietysti, että nyt puhun vain luttokorttiveloista. En siitä jättisuuresta opintolainasta, jota alan maksaa 1.1.2018. Opintolainan maksu onkin suurin syy miksi omat luotot on saatava pois, jotten olisi taas kierteessää, että maksan aina ensimmäisenä eletyn elämän ja sitten vingutan luottokortteja uudestaan.
Palatakseni itse oman postaukseni aiheeseen eli miten välttää olemasta idiootti kerta toisensa jälkeen. Minulla se tarkoittaa haluamisesta luopumista. Pitää keskittyä tarpeisiin. Mitä tarvitsen, mikä oikeasti tuo onnea. Kuulostaa jo vähän KonMarilta!
Mutta kuten tekstistä ehkä paistaa läpi suhtautumiseni rahanomistamiseen on ... noh kehno. Ymmärrän asuntoon säästämisen ja lapsen tulevaisuuteen. Sisälläni ei (vielä) asu pörssihai mutta ehkäpä olisi syytä. Mietin pitäisikö minun haluta täyttää Rane kolikoilla vai pitää tilillä 3 kuukauden palkkaa pahan päivän varalle. Vai ostanko itselleni etukäteisiä eläkevuosia?
Ajatukseni ja postaukseni on sekava. Mutta niin taloutenikin! Kohti selviä vesiä!
keskiviikko 15. helmikuuta 2017
Miten se luottokorttivelka syntyikään?
Kevät tulla jolkottaa ja onkin aika muistella menneitä! Kerroinkin tuossa männäpostauksessa, että taloustilaanteni pystyi jakamaan kolmeen osaan ja nyt olisi aika valoittaa tätä nykyistä taloustilannetta. Vielä ei puhuta rahasta lukuina eikä luottokorttien todellisista vuosikoroista- vaan pikemminkin henkisestä rahankäytöstä.
Kuten kerroin alkuaikuisikäni olin täydellinen idiootti rahan suhteen. Olen voinut olla monen muunkin asian suhteen mutta keskitytään tällä kerralla lähinnä rahapolitiikkaan. Sanoisin, että idiotismin vaihe alkoi saavuttaa loppunsa vuonna 2012. Tämä vuosi oli siitä erikoinen,että tapasin lapseni isän, muutimme yhteen ja tein päätöksen lähteä ulkomaille vapaaehtoistöihin. Nämä kaksi asiaa muuttivat elämääni seuraavalla tavalla:
1) häpesin luottokorttivelkojani syvästi. Lapseni isä on hyvin tarkka rahasta,eikä hän ymmärtänyt miten olin niin leväperäinen rahankäyttöni suhteen. Opin uuden elämäntyylin, jossa ei käyty missään. Totaalikielto kahviloille, ravintoloille ja fanseille kolmen ruokalajin illallisille kotona. Järjestimme häät 60euron budjetilla. Ja ihanat juhlat olivat, ei käy kieltäminen.
2) onnistuin säästämään ulkomailla työskentelyä varten rahat. Tätä matkaa en siis tehnyt velaksi. Iso iso iso iso onnistumisen tunne ja edelleen tänä päivänä henkinen peukutus tälle reissulle.
Vuonna 2013 kaikki ruokakulut laskettiin puoliksi kuittien avulla, ei matkusteltu, ei käyty ulkona ja vuokra maksettiin puoliksi. Minun menoni pienenivät. Suunnittelimme lapsen hankintaa ja minua kuumotti luottokorttivelkaani. Sanoisin, että luottokorttivelkaa olisi silloin ehkä ollut about 3000 euroa. Kesätöiden avulla (2kpl) sain maksettua luottokortit pois ja säästöön useamman tonnin. Kesän lopulla tiesin olevani raskaana, velaton ja aloittavani uudessa koulussa. Ensimmäistä kertaa minulla oli säästöjä, järki päässä ja elämä oikein muutenkin mukavaa. Raskauteni sujui ongelmitta ensimmäiselle kolmannekselle sijoittuvaa viikon mittaista flunssaa, jolloin istuin kotona ja katsoin merikkalaista tv-ohjelmaa säästämisestä. Tiedättekö sen ohjelman, jossa täpäkkä nainen pistää nuoret ja vanhat tuhlaajat kuriin? Silloin ensimmäistä kertaa ajattelin, että esimerkiksi vuokra saisi olla vain tietyn x määrän omista tuloista ja säästöön pitäisi yrittää saada toinen tietty prosentuaalinen osuus. Kyse oli siis niin kutsutusta budjetoinnista. En kuitenkaan ottanut neuvosta vaaria sinänsä vaikka asiaa ajattelinkin.
Vuoden 2013 syyskuu: velaton ja säästöjä on. Aloitan koulun. Ilmeneekin, että tarvitsen tulevassa potentiaalisessa toimessani ajokorttia. Mopokortti taskussani lähdin etsimään tietoa autokouluista. Suolaisen hintaisiahan ne olivat mutta pakon sanelemana sinne menin. Parin tonnin säästöistä meni 1500 autokoulun peruskurssiin ja valokuvat ja muut maksut vielä päälle. Raskaus eteni ja mopokortti muuttui B-luokan kortiksi.
Tässä vaiheessa tilanne ei ollut vielä paha. Kävin töissä koulun ja harjoittelun ohella. Lapselle pakollisia ostoksia olivat rattaat, joista molemmat maksoivat 225 euroa. Mitään suurempia vaateostoksia en tehnyt, sillä saimme sukulaisilta ja ystäviltä hirveän kasan vaatteita.
Vuonna 2014 tapahtui paljon. Vauva syntyi. Jäin äitiyslomalle töistä. Luottokortti tuli elämään salakavalasti. Tai no ei salakavalasti. Aloin käyttämään sitä. Aluksi hemmottelua itseäni ja kuvittelin, että synnytyksen vuoksi ansaitsen kaikenlaista kivaa vaatetta. Tein pari järjestön edustusmatkaa ulkomaille, ja vaikka molemmista reissusta korvattiin osa kustannuksista, jäi silti omaa osuutta, jotka kustansin -luottokortilla.
Luottokorttien takaisin käyttöönotto oli virhe. Aloitin käytön siinä vaiheessa kun mitään todellista rahantarvetta ei vielä ollut. Vuonna 2014 lumipallo lähti kuitenkin vyörymään huonoon suuntaan. Muutimme isompaan kämppään, kauemmas palveluista. Lähikauppa ei enää ollut lidl vaan alepa. Kauppakasseja tuli raahattua ruuhkabusseissa vaunujen kanssa. Useimmiten oma laiskuus voitti ja oli helpompi asioida kalliissa lähikaupassa. Ja nimenomaan minä asioin. Kun maidoneritys loppui vauvan ollessa neljän kuukauden ikäinen, syntyi uusia kulueriä vaippojen lisäksi: korvike ja soseet.
Tuli ero ja jäin yksin lapsen kanssa. Tässä vaiheessa toivoisin, että olisin alkanut budjetoimaan elämää. Mutta en. Vuosi vaihtui 2015. Heti äitiysloman loputtua tein kahden viikon työpyrähdyksen äitini ollessa lomalla ja lapseni kanssa. Olin kuukauden hoitovapaalla käyden koulussa lapsen kanssa. Minulla alkoi harjoittelu, ja lapsi oli laitettava hoitoon, etten jäisi koulussa jälkeen.
Tästä alkaa vaikeat ajat. Elän opintotuella, asumistuella, lapsilisällä ja elatusmaksulla. Käytännössä siis luottokorttia vingutettiin tappirajaan saakka, opintotukipäivänä ne minimilyhennykset ja taas homma uusiksi. Koskaan ei ole jäänyt maksuja maksamatta. Edes muistutusmaksuja en ole saanut. Yritin käydä säännöllisesti työkeikoilla mitä koululta ehdin. Aina keikkoja ei saanut. Lapsen aloitettua päivähoidossa molemmat sairastelimme paljon. Keikkatyössä oli sellainen hyvä sopimus, että 6 kk pitää olla putkeen töissä ilman, että on 6 päivää pitempää vapaata välissä, jotta alkaisi saada sairaslomapäiviltä rahaa. Tästä johtuen rahaa ei voinut oikein ennakoida eikä useinkaan saada sitä summaa mitä olisi tarvinnut ettei olisi velkaantunut lisää. Halusin pitää lapseni kesän kotona mutta olla menettämättä päiväkotipaikkaa, joten opiskelin myös kesän ja elimme opintotuella ja -lainalla.
Onpas ahdistavaa muistella näitä aikoja, mutta koetetaan vielä jatkaa muistelua. Sain vaihdettua asunnon pienempään ja paremmalla sijainnilla olevaan. Lähikaupaksi vaihtui Lidl ja ruokamenot pienenivät huomattavasti. Vuokra ja asumistuki pienenivät. Kävin säännöllisen epäsäännöllisesti töissä. Mutta vasta tammikuussa 2016 istuin alas ja aloin budjetoida. Opintotukikuukauteni olivat loppuneet. Kirjoitin tulot ja menot jääkaapin oveen. Myin 700 eurolla irtotavaraa asunnostani. Omistin mm. Kalliin kitaran, jota en koskaan soittanut. Omistin paljon huonekaluja, mattoja, kirjoja. Paljon sellaista tavarata, mitä en käyttänyt. Ja pienistä 5-20 euron myynneistä sain ison potin kasaan. Vaati kyllä myös hermoa ja aikaa, minkä vuoksi toivon, ettei enää tarvitse myydä tori.fi:ssä. Elin 3 kuukautta budjetoitua elämää. Sitten se into lopahti ja rahankäyttöni sitä myötä ei ollut niin pennilleen tarkkaa.
2016 kesän olin unelmatyössä. Maksoin velkoja. Laitoin syksyä varten säästöön. Aloin tiivistää opiskelutahtia, jotta valmistumiseni nopeutuisi.
Lokakuussa 2016 taloudellinen tilanteeni tuli tiensä päähän. Velkaa on. Sitä on paljon. Täytyi tehdä muutos. Täytyi herätä siihen, että on budjetoitava, on valmistuttava. On maksettava pois ja alettava ASP-SÄÄSTÄJÄKSI ja Nordnetin käyttäjäksi. On muututtava ja minun muutokseni alkoi 1.10.2016.
Kuten kerroin alkuaikuisikäni olin täydellinen idiootti rahan suhteen. Olen voinut olla monen muunkin asian suhteen mutta keskitytään tällä kerralla lähinnä rahapolitiikkaan. Sanoisin, että idiotismin vaihe alkoi saavuttaa loppunsa vuonna 2012. Tämä vuosi oli siitä erikoinen,että tapasin lapseni isän, muutimme yhteen ja tein päätöksen lähteä ulkomaille vapaaehtoistöihin. Nämä kaksi asiaa muuttivat elämääni seuraavalla tavalla:
1) häpesin luottokorttivelkojani syvästi. Lapseni isä on hyvin tarkka rahasta,eikä hän ymmärtänyt miten olin niin leväperäinen rahankäyttöni suhteen. Opin uuden elämäntyylin, jossa ei käyty missään. Totaalikielto kahviloille, ravintoloille ja fanseille kolmen ruokalajin illallisille kotona. Järjestimme häät 60euron budjetilla. Ja ihanat juhlat olivat, ei käy kieltäminen.
2) onnistuin säästämään ulkomailla työskentelyä varten rahat. Tätä matkaa en siis tehnyt velaksi. Iso iso iso iso onnistumisen tunne ja edelleen tänä päivänä henkinen peukutus tälle reissulle.
Vuonna 2013 kaikki ruokakulut laskettiin puoliksi kuittien avulla, ei matkusteltu, ei käyty ulkona ja vuokra maksettiin puoliksi. Minun menoni pienenivät. Suunnittelimme lapsen hankintaa ja minua kuumotti luottokorttivelkaani. Sanoisin, että luottokorttivelkaa olisi silloin ehkä ollut about 3000 euroa. Kesätöiden avulla (2kpl) sain maksettua luottokortit pois ja säästöön useamman tonnin. Kesän lopulla tiesin olevani raskaana, velaton ja aloittavani uudessa koulussa. Ensimmäistä kertaa minulla oli säästöjä, järki päässä ja elämä oikein muutenkin mukavaa. Raskauteni sujui ongelmitta ensimmäiselle kolmannekselle sijoittuvaa viikon mittaista flunssaa, jolloin istuin kotona ja katsoin merikkalaista tv-ohjelmaa säästämisestä. Tiedättekö sen ohjelman, jossa täpäkkä nainen pistää nuoret ja vanhat tuhlaajat kuriin? Silloin ensimmäistä kertaa ajattelin, että esimerkiksi vuokra saisi olla vain tietyn x määrän omista tuloista ja säästöön pitäisi yrittää saada toinen tietty prosentuaalinen osuus. Kyse oli siis niin kutsutusta budjetoinnista. En kuitenkaan ottanut neuvosta vaaria sinänsä vaikka asiaa ajattelinkin.
Vuoden 2013 syyskuu: velaton ja säästöjä on. Aloitan koulun. Ilmeneekin, että tarvitsen tulevassa potentiaalisessa toimessani ajokorttia. Mopokortti taskussani lähdin etsimään tietoa autokouluista. Suolaisen hintaisiahan ne olivat mutta pakon sanelemana sinne menin. Parin tonnin säästöistä meni 1500 autokoulun peruskurssiin ja valokuvat ja muut maksut vielä päälle. Raskaus eteni ja mopokortti muuttui B-luokan kortiksi.
Tässä vaiheessa tilanne ei ollut vielä paha. Kävin töissä koulun ja harjoittelun ohella. Lapselle pakollisia ostoksia olivat rattaat, joista molemmat maksoivat 225 euroa. Mitään suurempia vaateostoksia en tehnyt, sillä saimme sukulaisilta ja ystäviltä hirveän kasan vaatteita.
Vuonna 2014 tapahtui paljon. Vauva syntyi. Jäin äitiyslomalle töistä. Luottokortti tuli elämään salakavalasti. Tai no ei salakavalasti. Aloin käyttämään sitä. Aluksi hemmottelua itseäni ja kuvittelin, että synnytyksen vuoksi ansaitsen kaikenlaista kivaa vaatetta. Tein pari järjestön edustusmatkaa ulkomaille, ja vaikka molemmista reissusta korvattiin osa kustannuksista, jäi silti omaa osuutta, jotka kustansin -luottokortilla.
Luottokorttien takaisin käyttöönotto oli virhe. Aloitin käytön siinä vaiheessa kun mitään todellista rahantarvetta ei vielä ollut. Vuonna 2014 lumipallo lähti kuitenkin vyörymään huonoon suuntaan. Muutimme isompaan kämppään, kauemmas palveluista. Lähikauppa ei enää ollut lidl vaan alepa. Kauppakasseja tuli raahattua ruuhkabusseissa vaunujen kanssa. Useimmiten oma laiskuus voitti ja oli helpompi asioida kalliissa lähikaupassa. Ja nimenomaan minä asioin. Kun maidoneritys loppui vauvan ollessa neljän kuukauden ikäinen, syntyi uusia kulueriä vaippojen lisäksi: korvike ja soseet.
Tuli ero ja jäin yksin lapsen kanssa. Tässä vaiheessa toivoisin, että olisin alkanut budjetoimaan elämää. Mutta en. Vuosi vaihtui 2015. Heti äitiysloman loputtua tein kahden viikon työpyrähdyksen äitini ollessa lomalla ja lapseni kanssa. Olin kuukauden hoitovapaalla käyden koulussa lapsen kanssa. Minulla alkoi harjoittelu, ja lapsi oli laitettava hoitoon, etten jäisi koulussa jälkeen.
Tästä alkaa vaikeat ajat. Elän opintotuella, asumistuella, lapsilisällä ja elatusmaksulla. Käytännössä siis luottokorttia vingutettiin tappirajaan saakka, opintotukipäivänä ne minimilyhennykset ja taas homma uusiksi. Koskaan ei ole jäänyt maksuja maksamatta. Edes muistutusmaksuja en ole saanut. Yritin käydä säännöllisesti työkeikoilla mitä koululta ehdin. Aina keikkoja ei saanut. Lapsen aloitettua päivähoidossa molemmat sairastelimme paljon. Keikkatyössä oli sellainen hyvä sopimus, että 6 kk pitää olla putkeen töissä ilman, että on 6 päivää pitempää vapaata välissä, jotta alkaisi saada sairaslomapäiviltä rahaa. Tästä johtuen rahaa ei voinut oikein ennakoida eikä useinkaan saada sitä summaa mitä olisi tarvinnut ettei olisi velkaantunut lisää. Halusin pitää lapseni kesän kotona mutta olla menettämättä päiväkotipaikkaa, joten opiskelin myös kesän ja elimme opintotuella ja -lainalla.
Onpas ahdistavaa muistella näitä aikoja, mutta koetetaan vielä jatkaa muistelua. Sain vaihdettua asunnon pienempään ja paremmalla sijainnilla olevaan. Lähikaupaksi vaihtui Lidl ja ruokamenot pienenivät huomattavasti. Vuokra ja asumistuki pienenivät. Kävin säännöllisen epäsäännöllisesti töissä. Mutta vasta tammikuussa 2016 istuin alas ja aloin budjetoida. Opintotukikuukauteni olivat loppuneet. Kirjoitin tulot ja menot jääkaapin oveen. Myin 700 eurolla irtotavaraa asunnostani. Omistin mm. Kalliin kitaran, jota en koskaan soittanut. Omistin paljon huonekaluja, mattoja, kirjoja. Paljon sellaista tavarata, mitä en käyttänyt. Ja pienistä 5-20 euron myynneistä sain ison potin kasaan. Vaati kyllä myös hermoa ja aikaa, minkä vuoksi toivon, ettei enää tarvitse myydä tori.fi:ssä. Elin 3 kuukautta budjetoitua elämää. Sitten se into lopahti ja rahankäyttöni sitä myötä ei ollut niin pennilleen tarkkaa.
2016 kesän olin unelmatyössä. Maksoin velkoja. Laitoin syksyä varten säästöön. Aloin tiivistää opiskelutahtia, jotta valmistumiseni nopeutuisi.
Lokakuussa 2016 taloudellinen tilanteeni tuli tiensä päähän. Velkaa on. Sitä on paljon. Täytyi tehdä muutos. Täytyi herätä siihen, että on budjetoitava, on valmistuttava. On maksettava pois ja alettava ASP-SÄÄSTÄJÄKSI ja Nordnetin käyttäjäksi. On muututtava ja minun muutokseni alkoi 1.10.2016.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)