perjantai 29. joulukuuta 2017

palkkapäivä

Eli sanoista tekoihin aka rahankulutus aisoihin!

Kirjoitan nyt auki tuloni ja menoni, se olkoon uudenvuoden lupaukseni. tein excel-taulukkoon päivitetyn budjetin ja huhheijaa -edellisestä kirjoituksestani olin unohtanut älyttömän paljon asioita.

Ennen lukuja avaan vähän tuloja: yritin laskelmoida marraskuussa ja tein muutamana sunnuntaina pitkän päivän eli olin 15 tuntia töissä. Ajattelin, että näin ei minun palkkanauhassani näkyisi se, että jään 50% työsopimukselle. Se mitä unohdin, oli tietenkin veroprosentti ja mätkähdin tosiaan marraskuun vika päivänä maksetussa palkassa jo lisäprosentin puolelle, joka on 30%. Eli siis olin itse tyhmä kun en syyskuun jälkeen muistanut tuijottaa sitä ihmeellä tulorajaa palkkanauhassani. Ainoa toivo asiassa on se, että en ehkä joudu maksamaan mätkyjä ensi jouluna. En tiedä miksi mutta elo-syyskuussa katsoin, että pysyn täysin olettamassani tulotasossa.

Pikemmittä puheitta:
Tulot 29.12.2017

1242, 63 euroa

Menot:
35,20 matkakortti
56,63 sähkölasku (siirto)
40,03 dna (kesken kuun vaihdettu nettiliittymä tähän, normaalisti ei näin paljon)
117 kuntosali (77 kk-maksu sekä 40 e vuoden jäsenmaksu)
30 OP visa
80 Nordea rahoitus
621,48 vuokra
19,40 henkivakuutus
51 silmälasit
140 euroa automaattinosto
13,50 hiusväri
18,65 itämainen ruokakauppa

YHT.  1222.89 euroa.

Vastaus kysymyksiinne: peruutin ensi viikon kampaajan. Sen takia tuo hiusväri. 140 eurolla aion elää 14 päivää eli 10 e per päivä. Tämän rahan pitäisi siis riittää.

Laskujahan vielä tulee mutta pieniä määriä pätäkkääkin tippuu.

UGH. Kohti korkeuksia ja niiden yli!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vastauksia kommentteihin

Heipähei! Vai pitäisikö sanoa HOLA!

Vastaan nyt edelliseen tekstiini saamiini kommentteihin tässä. Edellisen postauksen jälkeen onnistuin sairastumaan oksennustautiin ja täytyy sanoa että matkustaminen sen jälkeen kun on oksentanut itsensä tyhjäksi vuorokauden ajan --not cool. Not cool at all.

Lomalla ei tullut tietokonetta avattua ja sosiaalisesta mediasta tuli hyvä tauko. Nyt pääseekin pureutumaan kommentteihin rauhassa sekä itse rahankäyttöön.

Avaan muutaman asian edellisetsä tekstistäni. Kun kirjoitin, etten saa velkoja maksettua ennen kuin täytän 30 niin tietenkin niiden maksu jatkuu niiden jälkeen. Olin vain toivonut, että olisin fiksumpi syntymäpäiväni aattona (toukokuussa). Uusi parempi vuosikymmen. Tämähän ei ole mahdotonta, jokseenkin hidastuu hiukan.

Eli nyt itse kommentteihin, jotka olivat erittäin hyviä ja johtuivat suurimmaksi osaksi siitä että kirjoitin tekstini huonosti. Nyt siis avaan ajatuksia selvemmäksi. Sanchez sanoi aivan oikein, että kampaajakäyntien, meikkien, kenkien ja hierontojen (vaikkei niitä nyt mainittukaan) ostamisen ohessa 50 snt maksava karjalanpiirakka ei kuulosta ongelman ytimeltä. Näin sanoessaan hän on asian ytimessä.

Käytännössä ruokabudjettini ei ole pitänyt yhtään. Eikä mikään muukaan budjetti. Mutta kaikista vähiten ruokabudjetti. Rakastan ruokakaupassa käymistä ja se on suurin heikkouteni. Kävin toissaviikolla kaupassa ja ostin aidosti oikeasti vain sen mikä puuttuu. Ja rahaa meni 2,5 euroa. Se tuntui hämmentävältä. Yleensä ostan aina jotain ekstraa. Yleensä kauppalasku on ainakin 20 euroa. Vaikka menisin ostamaan sitä unohtamaani wc-paperia!

Aito, oikea, ja erittäin karu totuus toissa viikolta. Äitini ilmoitti, että lapseni on oksennustaudissa ja tulin sitten kaupan kautta kotiin. Ostin lapselleni mehua (jota meillä ei normaalisti ole). Mehu oli syy mennä käymään kaupassa. Sellainen euron maksava litran tonikka. U know. Menin kauppaan. Ah kananmunia, otetaan nyt samalla, Mehu, otetaan toinenkin purkki. Sipsit varmaan maistuu jos on oksentanut paljon. Ruisleipää, mustikoita. Jätskitkin voisi olla hyvä idea. Samalla voisi ostaa piparkakkutalon koristeet ja koristella kakun.  Loppusaldo 30 euroa ja risat. Näistä mikään ei ollut pakkollinen. Pelkkä mehun ostaminen olisi verottanut euron.  Lopputulemana mys oksensin niitä koristeita, joita käytin piparkakkutalon tekoon ja nyt ajatuskin pipareiden olemassa olosta kotonani saa oksentamaan. Meille ei tule piparkakkutalokylää. Jäljelle jääneille karkeille täytyy keksiä syöjät tai heittää roskiin kun meinaan oksentaa joka kerta kun avaan kaapin oven.

Tämä oli vain yksi esimerkki mutta ehkä valoittaa tilannettani. Budjetti petti kaiken kerran. Jos olisin ostanut vain isoimmat hankinnat tämän kesään aikana, ei olisi hätää, olisin vain vähän hidastunut velanmaksussa. Nythän se seisoo paikallaan. On voitettavissa kommenteissa sanottujen järkevien päätösten mukaan elettäessä.

Lainaa se on korotonkin laina. Älyttömän tärkeää. En tarvitse enkä oikeasti tarvinnut uusia laseja. Näistä ei onneksi olee enää monta maksuosuutta jäljellä. KOrsetti oli turha- olen käyttänyt sitä paljon mutta äitini löysi selällemme sopivamman mallin puoleen hintaan ostamastani. Nyt käytän tuota omaani ja mietin sitä puolen hinnan säästöä. Sali, se on kyllä asia jota en kadu. Sain ensin sen 6 viikkoa ilmaista aikaa, ja ansaitsin seuraavat 4 ilmaista viikkoa eli tässä kuussa ne maksanut salista ollenkaan. Lapseni kysyy joka päivä joko mennään sinne, se on tykännyt satujumpasta ja sieltä saaduista kavereista. Olen käynyt säntillisesti salilla. Urheiluun panostan mielelläni. Siitä lisää toisessa postauksessa.

Mitä tulee meikkeihin, niihin tulee täysstoppi seuraavan puolen vuoden ajan. En osta mitään. Koska en tarvitsekaan mitään. Uutta matkaa varten aloitamme äidin kanssa säästämisen tammikuussa, 40 euroa kuussa per nuppi. Näin säästämme joulua ja uutta matkaa varten. Uutta matkaa ei osteta ennen kuin siihen on rahat käsissä. Seuraavassa postauksessa sitten kerron viimoisen Espanjan matkan matkabudjetista!

lauantai 2. joulukuuta 2017

All out

En tiedä edes mistä aloittaisin.

Hävettää ihan älyttömänä.  Olen äärimmäisne pettynyt itseeni. Tällä hetkellä minun pitäisi olla velaton ja innoissani maanantaina alkavasta Espanjan matkasta. Olen älyttömän innoissani espanjan matkasta mutta en siitä että en ole velaton.

Täytän toukokuussa 30 ja koska en nyt onnistunut maksamaan velkojani niin en usko, että pystyn rahallisesti järjestämään asiat niin, että saisin velkani maksettua.

Luin Femmadonnan blogin kaksivuotissynttärpäivityksen ja tosiaan kaikki me lähdetään jostain ja muutos on mahdollista. Sössiminen on myös mahdollista.

Mietin omia blogikirjoituksiani. Omia säästövinkkejäni. Aloitan niiden kanssa alusta. Ei kaupassa käyntejä (jos ei tarvetta), kaupasta ei heräteostoksia, siirryn käteisen käyttöön. Normaalia ruokaa. Mietin yön yli muita kuin ruokaostoksia.

Tosiaaan luulin jo saavani vähän enemmän rahaa ja pelastavani uppoavan laivani tekemällä muutaman ekstravuoron. No arvaatteko nappasiko verottaja 30% lisäsiivun näistä ekstroista. Ne meni siinä sitten. Ansaitusti siis, olin katsonut väärää palkkanauhaa ja miettinyt noita veroprosentteja.

Haluaisin palata siihen huhtikuun intoon näissä velan maksuissa. Minulle kävi juuri niinkuin povattiin. Kaikesta muusta tuli tärkeämpää. Tai no budjetoimattomasta ostamisesta tuli tärkeämpää.

Syvää analyysia olen tehnyt kesästä ja ostamisistani. argumentoisin nyt vahvasti, että aidosti ja oikeasti rahaa kuluu eniten ruokaan. Lapsen kanssa liikkuessa jokaisella reissulla tulee haettua kaupasta karjalanpiirakkaa. Ja kesällä eritoten vadelmia ja mustikoita. KEsällä ei ollut päivää etteikö syöty marjoja ja jätskiä jos käytiin jossain. normikahvireissustakin tulee kallis kun ostaa kahdelle.

Mitäs mä oikein edes selittelen. Enitenhän joudun selittelemään itselleni. Näitä ajatuksia pyöritän. Aamusta iltaan illasta aamuun. Kenelläkään muulla samoja ajatuksia?