perjantai 31. maaliskuuta 2017

Negatiivinen suhtautuminen rahaan?

Iltasia!
Jokaihmisen täydellisen perjantai-illan ainekset ovat käsin kosketeltavissa: lapsi nukahti aikaisin, valmistujaislahjaksi saatu jalkakylpyaines on lapsen kylpyammeessa olohuoneen lattialla, telkkarista tulee VOICE ja kohtuu hyvää kahvia on kupponen kourassa! Ja blogialusta on auki, tietty!

Olen murroksessa. Elämäni on murroksessa. Asuntoni on murroksessa. Työelämä alkaa maanantaina. Vakituiset tulot. Ei ole pakko enää opiskella koskaan jos en halua.  Raha, budjetointi, velat pyörivät päässä aika lailla 24/7. Huomisesta alkanen budjetoin kaiken taas exceliin ja lasken todellisia tuloja ja menoja.

Ennen kuin voin esitellä lukuja (koska palkkapäivä vasta 30.4) aion yrittää ymmärtää suhtautumistani rahaan. Olen jo parissa postauksessa kertonut yhteistyöstäni Eroon veloista- verkkovalmennuksen kanssa.   Olen saanut tehtäväkseni ennakkoehtäviä, joita tein kuuliaisesti blogatessani ja istuessani ravintolassa tuossa viime viikolla. Tehtävänäni olisi listata 20 ensimmäistä sanaa, jotka tulivat mieleen mm. sanasta talous. Kaksikymmentä sanaa tuli todella nopeasti. Sain palautetta sanoistani, ja yllätyin itsekin. Nina sanoi, että kaikki valitsemani sanat ovat hyvin negatiivisia, tai negatiivissävytteisiä. Se oli itseasiassa hyvin totta. Mutta minähän olen positiiivisuuden huipentuma! Aurinkopuudeli täällä pimeyden meressä!

Mikä määrittää suhtautumistani rahaan? Palataanko freudilaisittain menneeseen ja etsitään komplekseja? Onhan siellä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Lyhyestä virsi kaunis: kasvoin tuolla erämettässä, missä kaikilla on 2-4 lasta, omakotitalo ja koira. Ja vene ja kelkka. Koska ihmisen mitta on ihmisen omaisuus, joka yleensä konkretisoituu moottoriajoneuvoina pihamaalla. Isälläni oli yritys ja äitini kävi töissä.  Perussettiä, ei oltu rikkaita, varmaankin kivasti toimeentulevia.

Isäni voitti lotossa. Ihmisten mittaa kuvaavat moottoriajoneuvot vauihtuivat pihalla uudempiin ja hienompiin. Ilmeisesti yrityksen palkat jäivät maksamatta kun alettiin odottamaan uutta voittoa, ensimmäisen voiton rahat kun sai palamaan hyvin nopeasti. uutta voittoa odotettiin ja odotettiin kunnes joku päivä koko paletti särkyi: oltiin konkurssissa, veloissa, talo lähti alta, isovanhemmat, jotka takasivat talolainaa irtisanoivat suvusta.

Tuli muutto. Äitin työpaikka meni konkurssiin. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät. Tuli työttömyys, oli vaikeaa. Tuli muutto uudestaan töiden perässä. Isä odotti lottovoittoa, äiti kävi töissä. Kävi se isäkin, mutta veikkaus vei suurimman potin. Tuli ero ja äiti jäi neljän lapsen kanssa yksin. Aloin käydä töissä 14-vuotiaana. Säästin punaiseen skootteriin.

Loppu omasta rahakäyttäytymisestäni onkin ilmoitettuna ensimmäisissä blogipostauksissa tässä blogissa. Enhän minä arvosta rahaa - en voi ymmärtää miten joku rahasumma oli isovanhemmilleni tärkeämpää kuin jaetut hetket lastenlasten kanssa. Enkä voi ymmärtää miten isälleni lottokupongit on tärkeämpi kuin omat lapset.  Silti minusta kaikki tämä on menneisyyttä, osa minua jossain kaukaisuudessa. Vaikuttaako se siihen miksi minusta minä ansaitsen Diorin poskipunan ja ihorasvan ja maksan näistä alennuksessa 90 euroa?

Onko minun rahankäyttö riippuvaista niistä hetkistä, jotka tapahtuivat yli 20 vuotta sitten? Haastoin Femmadonnan pohtimaan omia tunnelukkojaan, mutta pata kattilaa soimaa, onko täällä joku joka ei edes myönnä lukkojaan? :D

Näihin tunnelmiin, huomenna juostaankin Fuckcancerrun! Meitsin berberi kiitää siellä viiden kilsan matkalla, katsotaan kerkeänkö sinä aikana avata kaikki lukkoni.

PS. Edellisistä postauksista löytyy koodi, jolla saa alennusta Eroon veloista- verkkokurssista!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Case ketun kela II

Holappa!
Viimeinen toimeentulohakemus tuli tuossa maaliskuussa raapustettua ja luojan kiitos se on toivottavasti elämäni viimeinen. Alkoi tuossa eilinen päivä isolla murinalla.

Ensinnäkin. Niiden käsittelyssä kestää aivan järjettömän kauan. Sain päätöksen ja tuijotin sitä silmät suurina. Se oli lähes 160 euroa pienempi kuin edelliskuussa. Ajattelin, että perustelevat sillä että valmistun plaaplaa mutta ei. Koska Kelassa työskentelevällä luulisi olevan Suomen peruskoulu käytynä niin seuraava asia ei mahdu kaaliin.

Ilmoitin tuloikseni: 155 e elatusmaksu, 143 Lapsilisä,  486 asumistuki sekä muutamasta työvuorosta tulevat tulot. Tässä kuussahan lapseni isä lakkasi maksamasta elatustukea ja viime viikolla sain päätöksen, että KELA alkaa maksaa sitä. Tähän mennessä kaikki hyvin mutta kela oli laskenut tuloikseni, että saan isältä elatusmaksun ja kelalta elatustuen. Kaikkihan me tiedämme, ettei tällaista oikeassa elämässä koskaan tapahtuisi.

Höyryten kirjoitin kelan viestipalveluun viestin etten ymmärrä kun he näkevät siellä kaikki tietoni niin miten tämä voi olla niin  vaikeaa. Tänään vielä soitin, että miksi tämä on niin vaikeaa.

Eihän se ole. He korjaavat virheen ja rahat tulevat sitten jossain vaiheessa -kuitenkin ilmeisesti ensi viikolla. Mutta tämä on taas syönyt tämän järjestelmän resursseja. Oikeastaan eniten ärsyttää (taas) niiden puolesta, jotka joutuvat elämään tukiviidakossa kuukaudesta toiseen. Jos voimavarat ovat hiipuneet muista syistä ja niitä pitäisi löytää vielä tällaistenkin läpikäyntiin. Ihmeellistä meininkiä.

Summasummarum: kelan tukiviidakossa elämistä jäljellä about 30 vuorokautta ja sitten alkaa sellainen sulatusbuumi että ilmastonmuutoskin on hitaampi. Onneksi olen tässä päivän mittaan rauhoittunut ja päässyt pohtimaan enemmän ja vähemmän minun tunnelukkoja rahan suhteen. Siitä enemmän sitten ensi kerralla!

Ps. Ja joo kelan johtaja pyysi anteeksi. Sanon, ettei se paljoa lämmitä niitä, joilla oikeasti on ollut helvetin  tiukkaa.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ajatuksettomia mantroja

Aurinkoinen viikko on aluillaan ja puudeli pöhisee ihan täysillä!

Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.

Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.

Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.

Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä?  Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)

Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.

Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.

Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.

Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".

Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!

Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.

Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Yhteistyötä, työtyötä ja zeniä!


Hola!
Tämä blogiteksti on osa yhteistyötä, jota alan tehdä www.eroonveloista.fi verkkovalmennuksen kanssa. Jos joskus ajattelin, että blogi voisi olla hyvä homma, tällä hetkellä se on kyllä huippu homma! Ensinnäkin, saan muilta bloggaajilta ja kommentoijilta hyviä ideoita, ja vinkkejä. Toiseksi maailmankaikkeus voi tuoda eteen mahtavia yhteistyömahdollisuuksia.

Mutta palataan ensin takaisin reaalielämään ennen kuin avaan ajatuksia verkkovalmennuksesta. Koska kulutettuani viime viikon siivoten kaikki kaapit. SIIS KAIKKI ja löydettyäni keittiön kaappeihin ihanan rauhan ja siisteyden olen hiukan stressannut töistä. Haluan töihin, minne, mihin, kukaan ei soita, tänään soittikin kaksi tyyppiä ja haluaa minut. Punainen lanka on jossain kaukana. Ainoa mikä motivoi on velanmaksu.

Suostuin tänään töihin. Valitsin nyt kuitenkin toisin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Kieltäydyin lasten leikkausosaston anestesiahoitajan paikasta ja lähden päivystykseen. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hoitajana täynnä oppimista, entisen tiedon vahvistamista ja tietysti palkkapäivän odottamista. MUTTA KUUKAUDEN KULUTTUA MINULLE TULEE ENSIMMÄINEn PALKKA! PALKKA! RAHAA! FYFFEE! DINEROJA! MASSII! Aloitan 3.4 sillä ensi viikolla olen vielä seuren listoilla muutamassa paikassa keikalla. Ja LUOJA ota minut pois täältä keikkatyömaailmasta - olen kasvanut aikuiseksi! Haluan tietää onko minulla ensi viikolla töitä ja minä päivinä ja mitä vuoroja.

Samalla hetkellä kun eurot tipahtavat luukusta alkaa se todellinen haaste, eli kaikkien näiden velkojen takaisin maksu. Kuukauden kuluttua alkaa se todellinen haaste, kun tilillä on rahaa ja se siirretään velkoihin, eikä käytetä extempore kahvihetkeen tai uusiin treenihousihin.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin elän tällä hetkellä oman elämäni parasta bloggauspäivää. Sen sijaan, että istuisin keittiön pöydän ääressä ja ojentaisin kaakaota, maitoa, siivoaisin kaakaon, tekisin puuron, ihmettelisin miksi sitä ei syödä niin tarjoan itselleni työsopimuksen kunniaksi lounaan ja istun tässä tuijotellen ulos, syöden ja kirjoittaen! Kuin freelancer! Ja koska kokki onnistui laittamaan ruokaani suolakurkkua kaikista kielloistani huolimatta sain ilmaiseksi vegaanisen jälkiruuan.

Palatakseni takaisin siis siihen aikaisempaan, eli haasteeseen kun rahaa tulee ja sitä täytyy käyttää järkevästi velanmaksuun niin tähänhän on luotu kurssi! Nina, kurssin järjestäjä, oli minuun yhteydessä ja halusi minun kokeilevan onko minulle kurssista hyötyä. Täytyy myöntää tiesin heti, että lähden kokeilemaan. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka rakastavat suorittaa projekteja. Kuten blogin ensimmäisissä teksteissä kerroin, olen tehnyt huonoa talouspolitiikkaa mutta myös aloittanut oman ajattelumaailman muutoksen jo yli vuosi sitten. Ihan puhtaalta pöydältä en siis lähde kurssiin mukaan, vaan oman elämän kaaoksen järjestykseen saattamisessa on jo tehty töitä tovi.

Olen nyt tutkaillut kurssia pintapuolisesti, sillä se varsinaisesti alkaa 3.4 (kuten työnikin) ja samalle kurssille voi siis vielä liittyä! Suosittelen katsomaan kurssin nettisivuja, sillä sieltä löytyy vielä tämän viikonlopun ajan kurssi tarjoushintaan.



 Blogini lukijana saat vielä extra alennuksen: koodilla A782349P tippuu ostoskorissa kurssin hinnasta vielä 10%!

Pitääpi sanoa vielä, että yhteistyömme www.eroonveloista.fi  kurssin suhteen on hyvin avointa, minun tekstini ovat minun tekstejäni -niitä ei oikolueta (ehkä kirjoitusvirheitä olisi syytä vähän syynätä) eikä niiden sisältö ole ennalta määrättyä. Tavoitteena on saada aito käyttäjäkokemus, jonka pohjalta voi saada hyviä käytännönvinkkejä kurssin jatkojalostukseen. Eli kuten kaikessa elämässä rakentava palaute on hyvästä.

Pitääpi vielä sanoa vol II, että jos joku haluaa tietää miltä ZEN näyttää niin voi tulla katsomaan mun keittiön kaappeja. Tarjoon kupposen samalla!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

velkataakka

Halusin tuottaa materiaalia, joka kuvastaa sitä, miltä minusta tuntuu.

Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.



Isoja möhkäleitä. Paljon painoa rinnan päällä. Kuvitelkaa jos yksitellen nuo voisivat muuttua vaaleammiksi. Koko kuva muuttuisi valkoiseksi. Joulukuussa TJ0. 

Hyvin vinkkienne ansiosta unohdin verkostomarkkinoinnin alkuunsa. Tänään tuli kaksi työtarjousta. K-A-K-S-I. TJ0:sta tuli hetkessä astetta realistisempaa. Enää tarvitsee vain päättää kumman valitsisi. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Verkostomarkkinointi-uhka vai mahdollisuus?

Letś talk about maniiii!

Olin viime viikolla Helsinki Think Companyn järjestämässä "Huippu -tarinoita johtajuudesta" seminaarissa. Ajattelin ensin mennä piipahtamaan (sorry teille, jotka ette saaneet lippua :/) ennen treenejä vain pikaisesti mutta yhtäkkiä istuin tilanteessa missä en halunnutkaan nousta tuolilta. Työllistyminen, oman uran konkretisoiminen, se on minun tämän hetken juttuni. Kipeästi kaipasin keskustelukumppaneita, joiden kanssa ruotia työllistymistä.

MITÄMINÄHALUAN? Kun avauduin "ongelmastani": mihin hakea töihin, mikä on oikea ratkaisu, mikä on paras ratkaisu kaikille, kaikki kysyvät sitä samaa: MITÄ SINÄ HALUAT? Mikä on se kiintopiste tuolla kaukana?

Istuin siellä seminaarissa pienryhmässä. Mentori sanoi, että ei pidä suunnitella vaan tehdä. Sanoa ne perkuleen unelmat ääneen. Tehdä asioita unelmien eteen. Toinen mentori pyysi "mitä haluat tehdä isona" fraasin sijasta miettimään mitä haluan oppia. Ja missä sitä voi oppia parhaiten.

Pienryhmässäni oli mies. Miehiä koko seminaarissa oli kaksi tai kolme. Johtajat, huipputarinoitsijat, olivat kaikki naisia. Ei EK:n toimitusjohtaja, Nalle tai Harkimo. Naisia kaikki. Näin ollen muutama miesosallistuja pisti silmiin. Tämä kyseinen herrasmies kertoi omistavansa hyvinvointiyrityksen. Kiinnostuin heti. Ja jostain kumman syystä kyseinen tyyppi ajatteli heti, että mähän voisin olla kiinnostunut.

Hän puhui siis hyvinvointiyrityksestä. Omasta yrityksestä. Ja siitä kuinka minusta voisi tulla yrittäjä. Ensimmäinen ajatus -ei ei ei. En ole yrittäjä. Yrittäjäksi kait synnytään? Ei kuulosta mun jutulta.  Mutta koska mulla on 8000 euron velat niin on astuttava oman kuplan ulkopuolelle. Sille tilalle, missä tuntuu epämukavalta.

Saahan sitä kutsua hyvinvointiyritykseksi. Mutta oikeassa elämässä hän tekee verkostomarkkinointia. I know. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei hel#%tissä. Mutta kuten totesin, step out of your comfortzone. Sovin tapaamisen tyypin kanssa keskustellakseni lisää.

Istuin tänään pitkään keskustelemassa hänen ja hänen vanhemman kollegansa kanssa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tavallaan ajattelen, että tuote jota myydään on yhden tekevä, koska tavoitteena on myydä tuotetta, ja saada uusia myyjiä, jotta minulle alkaisi kerääntyä tuottoa. Mitään ostovelvoitteita ei ole. Paitsi myyjäksi päästäkseen täytyy tuotteitaa ostaa about 450eurolla -> nämä voi myydä eteenpäin jos ei itsellä nappaa.

Voiko myydä tuotteita, joita ei itse käyttäisi? En ole tuotteita vastaan, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksista, koska en ole kokeillut. Eikä kyse ole mistään ihmetuotteista, oikeastaan tuotteista, joita monet treenaajat käyttävät. Mutta kun minusta sinänsä tässä ei ole kyse siitä tuotteesta.

Kyse on siitä, mistä löydän ne ihmiset, jotka haluaisivat ostaa minulta jotain. Nyt internetin ihmeaikakautena -miksi joku haluaisi ostaa minulta jotain, eikä kävellä esimerkiksi Ruohonjuureen ostamaan tuotetta? Onko tavalliselle tallaajalle väliä eri merkeillä ja valmistutavoilla ja patenteilla? Vai otetaanko sieltä mistä saa halvimmalla?

Huomaatteko miten hyvä sisäinen yrittäjä olen :D Toinen asia joka vaivaa minua on se, että voiko tässä oikeasti lyödä leiville. Tuotteiden myymisen lisäksi olisi löydettävä niitä toisia myyjiä. Tuon aloituksen 450 euron lisäksi ei ole lisävelvotteita.

Mutta onko kellään näistä hommista kokemusta? Allekirjoittanut huomauttaa, ettei tilillä ole tuota 450 euroa tämän leikin aloitukseen ennen työssäkäyntiä :D
Tietystikään tämä ei myöskään auta minua siinä originellissa ongelmassa, eli omien unelmien tavoittelussa.

Koska rehellinen vastaus unelma-ammatista olisi YK:n pääsihteeri.

 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lumipalloilua

Tässä velattomuudesta haaveillessa tein snowball eli vyörytyslaskuarvion. Jos saisin 1100 euroa kuussa lyhennettyä kaikkia velkoja, vyörytystekniikalla olisin velaton 8 kuukaudessa. KAHDEKSASSA. Eli joulukuussa voisin kiljua, hyppiä, pomppia ja huutaa WOOOHOOOOOOOOO!

Haluaisin kuitenkin nyt kysyä, katsokaas tätä vyörytettävää mallia:

Miksi tässä ehdotetaan maksamaan tabletti ja puhelin heti, vaikka ne ovat korottomia lainoja? Niiden kuukausilyhennykset ovat myös pienet (11,30 ja 13,60) ? Ymmärtäisin ehkä silmälasien poismaksun, koska sieltä vapautuu 43 euroa.

Eikö kuitenkin kannattaisi laittaa heti nuo summat kalleimpaan luottoon?

T. Töitä ja palkkapäivää kärsimättömänä odottava

Edit. KIITOS Violacea! Ne oli ne pilkut! Ohessa uusi versio (sama aika, mutta yli 20 euron säästö koroissa).



Nämä luottosummat ovat isommat kuin aiemmin esittelemäni syystä, että en usko, että tässä kuussa pärjättäisiin ilman luottokorttia :( Lapsen isä jätti elatustuen maksamatta ja KELAlla menee ainakin ilmeisesti 23.3, että alkavat käsitellä hakemustani :( (kyseinen päivä on viimeinen liitteiden jättämispäivä -> liitteet olen jo toimittanut)

lauantai 11. maaliskuuta 2017

OHI ON! +PLAN B

Ohi on!
Suljin pelastusaseman oven eilen ja mietin että 3 ja 3/4 vuotta opintojen parissa se SE ON NYT OHI! Kirin opintojani vielä kahdella kuukaudella. Muistan sen lokakuun päivän kun kysyin opettajalta voisinko valmistua maaliskuussa. Hän vastasi kyllä, jos läpäiset valtakunnalliset ennen joulua. Siitä alkoi aikamoinen puserrus. Jouluna meinasi tulla vielä takapakkia kun pelastuslaitos ilmoitti, etten voisi mennä alkuperäiseen harjoittelupaikkaani.  Onneksi sain vielä tuon, jossa viimeiset neljä viikkoa on tullut oltua!

Ohi on. En voi uskoa todeksi! Jos kaipaat osaavaa työntekijää, here I am! Pistä kommenttia!

Olen nyt virallisesti avointa riistaa. Rahahuolia helpottamaan aloitin seuressa viime viikolla. Seure on siis firma, joka välittää vuokratyöntekijöitä sairaaloihin. Hyvin näyttäisi nyt olevan keikkaa. Viime kesänä kuulin huhuja, että keikkaa oli niukasti. Tietenkään en tiedä mihin "pooleihin" kyseiset henkilöt olivat liittyneet eli missä osastoilla he pystyivät keikkailemaan. Minulla on niitä runsaasti, joten tilanne tällä hetkellä ei näytä pahalta. Tietysti en voi  esimerkiksi ottaa äkkiä huomiseksi aamuvuoroa, koska päiväkotiin tarvitsisi ilmoittaa tarpeesta hyvissä ajoin erikoisaika tarpeesta.

Mutta seuressa on yksi minua kiehtova puoli. He maksavat 9% lisää palkkaa joka kuukausi lomarahan muodossa. Tällä pitäisi pystyä kustantamaan itselle yksi lomakuukausi vuodessa mutta mun kannaltaan tämä kuulostaisi nyt aika kivalta. Saan vielä maaliskuun epäpätevän palkkaa, joka on vajaa 15 euroa tunti (plus tuo 9%). Huhtikuussa se nousee pätevän palkaksi,  joka taisi olla 15,73.

Nyt mietin, että onko se 9% nettotuloista vai bruttotuloista?

Tavallaan kiinnostaisi tehdä seuren kautta töitä, koska saisin käteen tämän vuoden puolella enemmän rahaa. Tulot olisivat epävarmoja, työpaikka vaihtelisi, eli tässä kohtaa olisi pakollista tehdä pientä puskuria. Ja palkka maksettaisiin kahdesti kuussa! Mun lemppari!

Nyt tilillä on 90 euroa ja pitäisi järjestää lapsen synttärit perjantaina ja omat valmistujaiset lauantaina. Plus syödä ensiviikolla. Kuulostaa luottokortilta, mutta yritetään! Lapsen synttäreihin budjetoin 20 euroa ja omiin valmistujaisiin 60-80 euroa. Eiköhän tällä saada juhlat aikaiseksi!

Onneksi olkoon vielä FemmaDonnalle mielettömästi velattomuudesta! Skoolaan sinulle kahvikupillani!

Ohi on! Juhlistan tänään siivoamalla keittiön kaapit!

Ps. Kun sanoin, että en keksi mihin tarvitsisin puskuria niin kahvinkeittimeni lakkasi keittämästä kuumaa kahvia (vielä on juotavaa) ja haaveilin sisustukseen sopivasta kahvinkeittimestä:D


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Mitäs, jos maksaisin velkasi pois?

Lumiturpa täältä terve!

Sain eilen mielenkiintoisen viestin. Minulle joku tuntematon miespuolinen henkilö lähetti minulle Facebookissa viestin, jossa sanoi haluavansa antaa minulle rahaa. Tietysti ajattelin (tiesin)  sen olevan huijaus mutta välttääkseni väärinkäsitystä (jos hän etsi kaimaani) lähdin tiedustelemaan mahdollisuutta, että tuntisimme toisemme. Hän vastasi olevansa myös Pohjoisesta. Kirjoittaen Pohjoinen isolla alkukirjaimella.

Rakastan analysoida toisten argumentaatiota. Kerroin tyypille, että Lapissa kasvaneena silti en koe tarvetta lahjoittaa rahojani kanssakylmyydessä kasvaneille. Sitten alkaa hänen osaltaan sääliä hakeva argumentaatioyritys: "Anteeksi, se taisi olla huono idea". Koska aidosti uskon kyseessä olevan huijaus jätin vastaamatta. Tämän jälkeen vihreä valo alkoi taas vilkkua: "olen vaan ajatellut, että jollakin muulla voisi olla parempaa käyttöä rahoillani kuin minulla. Olenko sinusta tyhmä kun ajattelen noin?"  Oikea vastaus on olet, koska kuvittelet minun uskovan, että olisi ilmaista rahaa tai, että haluaisin rahaa tililleni joltain random-ihmiseltä. Oikeassa elämässä neuvoin häntä lahjoittamaan rahat suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Kyseiselle jampalle tämä ei kelvannut vaihtoehdoksi.

Tästä päästään itse aiheeseen. Jos kyseinen henkilö on oikea henkilö, ja olisi vaikka eksynyt lukemaan blogiani, niin toivoisin yhtä asiaa. Anna rahat niitä eniten tarvitseville, sillä minä en ole köyhä. Tai olenhan minä - tiliotteeni perusteella. Minun elämäni on täynnä naurua, iloa, onnea, ihania ihmisiä, kahvia ja mahdollisuuksia!

Minun taloudellinen köyhyyteni on väliaikaista. Minä haluan maksaa velkani työssä tehdyillä rahoilla. Tiedän, että saan töitä (kolmas haastattelu tänään) ja urani on vasta alkamassa. Minulla on koko elämä edessä. Anna rahasi niille, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, masentuneita tai muille joita elämä on kohdellut huonosti.

Terveydenhuoltoalalla kohtaa päivittäin ihmisiä, joilla menee oikeasti huonosti. Jotkut ovat kykenemättömiä auttamaan itseään ja joillakin elämässä kaikki vastustaa vaikka kuinka yrittäisi. Näitä ihmisten ja heidän elämäntarinoidensa ympärillä tärkein ajatus, jonka olen oppinut on turhan valituksen ja negatiivisen energian poissulkeminen omasta ajattelutavasta.

Minun elämäni on hyvää. Tämän vuoden se tulee tarjoamaan haasteita velanmaksun ja työelämään sopeutumisen muodossa. Mutta onneksi rakastan haasteita!


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Case KELA

Haudihoi,
Käsi ylös jos et ole tietoinen viimepäivisistä KELA uutisoinneista? Toimeentulotukihan siirtyi vuoden alusta KELAan. Te, joita tämä asia koskettaa vain uutisten osalta, olette onnekkaita. Tervetuloa nimittäin KELA-VIIDAKKOON.

Kuten aiemmin totesin, lokakuussa 2016 peilistä katsoi puudeli, jonka tili oli tyhjä. Tili oli tyhjä, velkaa oli maanprk#@/sti ja viimeiset harjoittelut alkoivat. Valtakunnalliset testaukset tulossa. Ajatus toimeentulotuesta tuntui sietämättömältä. Olisin varmaan ollut oikeutettu tukeen jo silloin kun elin pelkällä opintotuella (ja luottokorteilla).

Lokakuussa toimeentulotuki tuli kunnalta. Haku sujui lähes mutkitta. Uusi hakija kutsutaan haastatteluun. Hämmennyksekseni haastattelussa minua ei syyllistetty eikä grillattu. Minun tilannetta ymmärrettiin.

Hain toimeentulotukea siis lyhyelle ajanjaksolle. Kunnan kanssa kaikki sujui hyvin, paitsi että haastattelusta kului useampi päivä, jonka jälkeen minulle soitettiin, että yksi liitetiedosto puuttui. Harmitti, että olimme käyneet kaikki paperit läpi siellä haastattelussa. Hakemushan pitää lain mukaan käsitellä tietyn päivämäärän puitteissa.

Sain kunnalta päätöksen tammikuun loppuun  saakka. Minulta jäi uupumaan muutama kuukausi harjoittelujani ennen valmistumista. Tammikuussa valmistelin hakemuksen KELAlle. Minusta tässä on muutama käsittämätön fakta.

1) KELA on ollut tietoinen jo vuosia siitä, että toimeentuloasiakkaat siirtyvät heille. Toimeentuloasiakkaiden määrä ei voinut olla mikään yllätys. Ja vähemmälläkin koulutuksella osaa laskea, että jos hakemuksia on kymmeniä tuhansia vähempi määrä käsittelijöitä kuin kunnalla ei voi ratkaista tätä.

2) KELA ei saanut mitään aikaisempia päätöksiä, ei mitään. Eli he lähtivät nollasta jokaisen ihmisen kanssa. Kenenkään yksilöllistä tilannetta ei katsottu vaan kaikki menevät saman byrokratiapyörän läpi.

3) olin hakenut tukea muutamaksi kuukaudeksi tietäen valmistuvani nyt keväällä. SILTI  KELA teki yhden kuukauden päätöksen. Minulle myös kirjattiin, että minulle ei jatkossa myönnetä rahaa, koska opiskelijan pitää käydä opintojen ohessa töissä JA minun pitää toimittaa palkkakuittini todisteeksi ettei minulla ole tuloja. Mitkä plkkakuitit? Puuh. Kuitenkin sinne samaan paikkaan annetaan kaikki tilitiedot viimeisiltä kuukausilta.

4) tein toivottavasti elämäni viimeisen toimeentulohakemuksen viime kuussa. Käytännössä KELA työllisti itsensä tuplasti tehden todella lyhyitä päätöksiä. Eikö olisi ollut sama antaa päätös kahdelle kuukaudelle, kun siellä tiedettiin, että kunnat olivat antaneet suurimman osan pitkäaikaistoimeentulotukipäätöksistä helmikuun loppuun saakka. Tässä päätöksessä minulle ilmoitettiin, että minun pitäisi hakea jatkossa työttömyyskorvausta eikä toimeentulotukea. Mielestäni työttömyystukea ei voi saada, jos on opiskelija. Hämmentävää, että KELA ohjeisti näin. Onneksi nyt valmistun niin voin toivottavasti saada rahani työn kautta.

5) lapseni isä ilmoitti, ettei hänellä ole elatuskykyä  tästä kuusta alkaen. Rahat saa kyllä Kelasta mutta ei todennäköisesti tämän kuun puolella. Ja juuri tässä kuussa sillä 155 eurolla olisi merkitystä! Jään odottamaan pystyvätkö antamaan pikaisen päätöksen.


Onneksi oma toimeentulotukihistoriani on näin lyhyt. I feel you, joille tämä on osa arkipäivää.  Kävin toisessa työhaastattelussa ja toivon että saisin päätöksiä töiden suhteen pian.

Positiivista;kaikissa työhaastatteluissa on kehuttu mun CV:tä! Ei sitä turhaan ole tehty töitä!

Kelatonta viikonloppua kaikille!