Case ketun kela II

Holappa!
Viimeinen toimeentulohakemus tuli tuossa maaliskuussa raapustettua ja luojan kiitos se on toivottavasti elämäni viimeinen. Alkoi tuossa eilinen päivä isolla murinalla.

Ensinnäkin. Niiden käsittelyssä kestää aivan järjettömän kauan. Sain päätöksen ja tuijotin sitä silmät suurina. Se oli lähes 160 euroa pienempi kuin edelliskuussa. Ajattelin, että perustelevat sillä että valmistun plaaplaa mutta ei. Koska Kelassa työskentelevällä luulisi olevan Suomen peruskoulu käytynä niin seuraava asia ei mahdu kaaliin.

Ilmoitin tuloikseni: 155 e elatusmaksu, 143 Lapsilisä,  486 asumistuki sekä muutamasta työvuorosta tulevat tulot. Tässä kuussahan lapseni isä lakkasi maksamasta elatustukea ja viime viikolla sain päätöksen, että KELA alkaa maksaa sitä. Tähän mennessä kaikki hyvin mutta kela oli laskenut tuloikseni, että saan isältä elatusmaksun ja kelalta elatustuen. Kaikkihan me tiedämme, ettei tällaista oikeassa elämässä koskaan tapahtuisi.

Höyryten kirjoitin kelan viestipalveluun viestin etten ymmärrä kun he näkevät siellä kaikki tietoni niin miten tämä voi olla niin  vaikeaa. Tänään vielä soitin, että miksi tämä on niin vaikeaa.

Eihän se ole. He korjaavat virheen ja rahat tulevat sitten jossain vaiheessa -kuitenkin ilmeisesti ensi viikolla. Mutta tämä on taas syönyt tämän järjestelmän resursseja. Oikeastaan eniten ärsyttää (taas) niiden puolesta, jotka joutuvat elämään tukiviidakossa kuukaudesta toiseen. Jos voimavarat ovat hiipuneet muista syistä ja niitä pitäisi löytää vielä tällaistenkin läpikäyntiin. Ihmeellistä meininkiä.

Summasummarum: kelan tukiviidakossa elämistä jäljellä about 30 vuorokautta ja sitten alkaa sellainen sulatusbuumi että ilmastonmuutoskin on hitaampi. Onneksi olen tässä päivän mittaan rauhoittunut ja päässyt pohtimaan enemmän ja vähemmän minun tunnelukkoja rahan suhteen. Siitä enemmän sitten ensi kerralla!

Ps. Ja joo kelan johtaja pyysi anteeksi. Sanon, ettei se paljoa lämmitä niitä, joilla oikeasti on ollut helvetin  tiukkaa.