perjantai 29. joulukuuta 2017

palkkapäivä

Eli sanoista tekoihin aka rahankulutus aisoihin!

Kirjoitan nyt auki tuloni ja menoni, se olkoon uudenvuoden lupaukseni. tein excel-taulukkoon päivitetyn budjetin ja huhheijaa -edellisestä kirjoituksestani olin unohtanut älyttömän paljon asioita.

Ennen lukuja avaan vähän tuloja: yritin laskelmoida marraskuussa ja tein muutamana sunnuntaina pitkän päivän eli olin 15 tuntia töissä. Ajattelin, että näin ei minun palkkanauhassani näkyisi se, että jään 50% työsopimukselle. Se mitä unohdin, oli tietenkin veroprosentti ja mätkähdin tosiaan marraskuun vika päivänä maksetussa palkassa jo lisäprosentin puolelle, joka on 30%. Eli siis olin itse tyhmä kun en syyskuun jälkeen muistanut tuijottaa sitä ihmeellä tulorajaa palkkanauhassani. Ainoa toivo asiassa on se, että en ehkä joudu maksamaan mätkyjä ensi jouluna. En tiedä miksi mutta elo-syyskuussa katsoin, että pysyn täysin olettamassani tulotasossa.

Pikemmittä puheitta:
Tulot 29.12.2017

1242, 63 euroa

Menot:
35,20 matkakortti
56,63 sähkölasku (siirto)
40,03 dna (kesken kuun vaihdettu nettiliittymä tähän, normaalisti ei näin paljon)
117 kuntosali (77 kk-maksu sekä 40 e vuoden jäsenmaksu)
30 OP visa
80 Nordea rahoitus
621,48 vuokra
19,40 henkivakuutus
51 silmälasit
140 euroa automaattinosto
13,50 hiusväri
18,65 itämainen ruokakauppa

YHT.  1222.89 euroa.

Vastaus kysymyksiinne: peruutin ensi viikon kampaajan. Sen takia tuo hiusväri. 140 eurolla aion elää 14 päivää eli 10 e per päivä. Tämän rahan pitäisi siis riittää.

Laskujahan vielä tulee mutta pieniä määriä pätäkkääkin tippuu.

UGH. Kohti korkeuksia ja niiden yli!

keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Vastauksia kommentteihin

Heipähei! Vai pitäisikö sanoa HOLA!

Vastaan nyt edelliseen tekstiini saamiini kommentteihin tässä. Edellisen postauksen jälkeen onnistuin sairastumaan oksennustautiin ja täytyy sanoa että matkustaminen sen jälkeen kun on oksentanut itsensä tyhjäksi vuorokauden ajan --not cool. Not cool at all.

Lomalla ei tullut tietokonetta avattua ja sosiaalisesta mediasta tuli hyvä tauko. Nyt pääseekin pureutumaan kommentteihin rauhassa sekä itse rahankäyttöön.

Avaan muutaman asian edellisetsä tekstistäni. Kun kirjoitin, etten saa velkoja maksettua ennen kuin täytän 30 niin tietenkin niiden maksu jatkuu niiden jälkeen. Olin vain toivonut, että olisin fiksumpi syntymäpäiväni aattona (toukokuussa). Uusi parempi vuosikymmen. Tämähän ei ole mahdotonta, jokseenkin hidastuu hiukan.

Eli nyt itse kommentteihin, jotka olivat erittäin hyviä ja johtuivat suurimmaksi osaksi siitä että kirjoitin tekstini huonosti. Nyt siis avaan ajatuksia selvemmäksi. Sanchez sanoi aivan oikein, että kampaajakäyntien, meikkien, kenkien ja hierontojen (vaikkei niitä nyt mainittukaan) ostamisen ohessa 50 snt maksava karjalanpiirakka ei kuulosta ongelman ytimeltä. Näin sanoessaan hän on asian ytimessä.

Käytännössä ruokabudjettini ei ole pitänyt yhtään. Eikä mikään muukaan budjetti. Mutta kaikista vähiten ruokabudjetti. Rakastan ruokakaupassa käymistä ja se on suurin heikkouteni. Kävin toissaviikolla kaupassa ja ostin aidosti oikeasti vain sen mikä puuttuu. Ja rahaa meni 2,5 euroa. Se tuntui hämmentävältä. Yleensä ostan aina jotain ekstraa. Yleensä kauppalasku on ainakin 20 euroa. Vaikka menisin ostamaan sitä unohtamaani wc-paperia!

Aito, oikea, ja erittäin karu totuus toissa viikolta. Äitini ilmoitti, että lapseni on oksennustaudissa ja tulin sitten kaupan kautta kotiin. Ostin lapselleni mehua (jota meillä ei normaalisti ole). Mehu oli syy mennä käymään kaupassa. Sellainen euron maksava litran tonikka. U know. Menin kauppaan. Ah kananmunia, otetaan nyt samalla, Mehu, otetaan toinenkin purkki. Sipsit varmaan maistuu jos on oksentanut paljon. Ruisleipää, mustikoita. Jätskitkin voisi olla hyvä idea. Samalla voisi ostaa piparkakkutalon koristeet ja koristella kakun.  Loppusaldo 30 euroa ja risat. Näistä mikään ei ollut pakkollinen. Pelkkä mehun ostaminen olisi verottanut euron.  Lopputulemana mys oksensin niitä koristeita, joita käytin piparkakkutalon tekoon ja nyt ajatuskin pipareiden olemassa olosta kotonani saa oksentamaan. Meille ei tule piparkakkutalokylää. Jäljelle jääneille karkeille täytyy keksiä syöjät tai heittää roskiin kun meinaan oksentaa joka kerta kun avaan kaapin oven.

Tämä oli vain yksi esimerkki mutta ehkä valoittaa tilannettani. Budjetti petti kaiken kerran. Jos olisin ostanut vain isoimmat hankinnat tämän kesään aikana, ei olisi hätää, olisin vain vähän hidastunut velanmaksussa. Nythän se seisoo paikallaan. On voitettavissa kommenteissa sanottujen järkevien päätösten mukaan elettäessä.

Lainaa se on korotonkin laina. Älyttömän tärkeää. En tarvitse enkä oikeasti tarvinnut uusia laseja. Näistä ei onneksi olee enää monta maksuosuutta jäljellä. KOrsetti oli turha- olen käyttänyt sitä paljon mutta äitini löysi selällemme sopivamman mallin puoleen hintaan ostamastani. Nyt käytän tuota omaani ja mietin sitä puolen hinnan säästöä. Sali, se on kyllä asia jota en kadu. Sain ensin sen 6 viikkoa ilmaista aikaa, ja ansaitsin seuraavat 4 ilmaista viikkoa eli tässä kuussa ne maksanut salista ollenkaan. Lapseni kysyy joka päivä joko mennään sinne, se on tykännyt satujumpasta ja sieltä saaduista kavereista. Olen käynyt säntillisesti salilla. Urheiluun panostan mielelläni. Siitä lisää toisessa postauksessa.

Mitä tulee meikkeihin, niihin tulee täysstoppi seuraavan puolen vuoden ajan. En osta mitään. Koska en tarvitsekaan mitään. Uutta matkaa varten aloitamme äidin kanssa säästämisen tammikuussa, 40 euroa kuussa per nuppi. Näin säästämme joulua ja uutta matkaa varten. Uutta matkaa ei osteta ennen kuin siihen on rahat käsissä. Seuraavassa postauksessa sitten kerron viimoisen Espanjan matkan matkabudjetista!

lauantai 2. joulukuuta 2017

All out

En tiedä edes mistä aloittaisin.

Hävettää ihan älyttömänä.  Olen äärimmäisne pettynyt itseeni. Tällä hetkellä minun pitäisi olla velaton ja innoissani maanantaina alkavasta Espanjan matkasta. Olen älyttömän innoissani espanjan matkasta mutta en siitä että en ole velaton.

Täytän toukokuussa 30 ja koska en nyt onnistunut maksamaan velkojani niin en usko, että pystyn rahallisesti järjestämään asiat niin, että saisin velkani maksettua.

Luin Femmadonnan blogin kaksivuotissynttärpäivityksen ja tosiaan kaikki me lähdetään jostain ja muutos on mahdollista. Sössiminen on myös mahdollista.

Mietin omia blogikirjoituksiani. Omia säästövinkkejäni. Aloitan niiden kanssa alusta. Ei kaupassa käyntejä (jos ei tarvetta), kaupasta ei heräteostoksia, siirryn käteisen käyttöön. Normaalia ruokaa. Mietin yön yli muita kuin ruokaostoksia.

Tosiaaan luulin jo saavani vähän enemmän rahaa ja pelastavani uppoavan laivani tekemällä muutaman ekstravuoron. No arvaatteko nappasiko verottaja 30% lisäsiivun näistä ekstroista. Ne meni siinä sitten. Ansaitusti siis, olin katsonut väärää palkkanauhaa ja miettinyt noita veroprosentteja.

Haluaisin palata siihen huhtikuun intoon näissä velan maksuissa. Minulle kävi juuri niinkuin povattiin. Kaikesta muusta tuli tärkeämpää. Tai no budjetoimattomasta ostamisesta tuli tärkeämpää.

Syvää analyysia olen tehnyt kesästä ja ostamisistani. argumentoisin nyt vahvasti, että aidosti ja oikeasti rahaa kuluu eniten ruokaan. Lapsen kanssa liikkuessa jokaisella reissulla tulee haettua kaupasta karjalanpiirakkaa. Ja kesällä eritoten vadelmia ja mustikoita. KEsällä ei ollut päivää etteikö syöty marjoja ja jätskiä jos käytiin jossain. normikahvireissustakin tulee kallis kun ostaa kahdelle.

Mitäs mä oikein edes selittelen. Enitenhän joudun selittelemään itselleni. Näitä ajatuksia pyöritän. Aamusta iltaan illasta aamuun. Kenelläkään muulla samoja ajatuksia?

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

UUSI BUDJETTI

Hola,
päätin päivittää budjettiani, sillä aiemmat budjettini olen tehnyt tehnyt ennen kuin aloin käydä töissä. Joulukuussa jään 50% työajalle ja olen aivan kauhuissani siitä, että tulenhan pärjäämään. Tulenhan? en halua ainakaan lisävelkaantua.

The budjetti:
Vuokra 622 (korotus tammikuusta alkaen)
Sali 77
DNA 55 (?) puhelin+puhelin+puhelin+netti+kännykkäliittymä
Päiväkoti alle 85
Vakuutukset 35
Sähkö 20
Hyväntekeväisyys 20

YHT. 914

Veloista:
SPANKKI 45
SILMÄLASIT: 55
MASTERCARD: 82
OP 30
YHT. 212

Ilman ruokaa budjetti olisi abouttiarallaa: 914+ 212= 1126. Käytännössä minulla olisi oikeasti varaa käyttää 300 euroa ruokaan kuussa. Aloitankin nostamaan tämän verran rahaa palkkapäivänä ja käytän vain käteistä kaupassa.

Olen tullut siihen tulokseen, että suurimmat menoerät on RUOKA RUOKA RUOKA, minun hiukset ja meikit. Kampaajakäyntiä täytyy saada pidennettyä. Tai siis sitä väliä. Nyt kun minulla edelleen on nuo velat. PUUH. Olisikin olemassa joku nopea ratkaisu ja velat häviäisivät. Olisinpa elänyt kesän säntillisemmin. Perskule.


perjantai 3. marraskuuta 2017

YKSI LUOTTOKORTTI VÄHEMMÄN

JEE.
Maksoin juuri 158, 15 euroa yhtä luottokorttia ja se tarkoittaa, että minulla on yksi luottokortti taas maksettuna kokonaan! Muissa ei sitten olekaan hurraamista, mutta hurrataan nyt tälle eikö jeeeeee??!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kulutushysteria

Kulutuskulutuskulutus ja vielä kerran kulutus!
Olen kuluttanut hysteerisesti rahaa. Tajuttomasti, älyttömästi ja ihan sikana. Siis liikaa. Enemmän, enemmän ja vielä kerran enemmän. Ja helvetisti enemmän.

Onnistuisiko marraskuussa elää säästeliäästi?

Lokakuussa ostin kenkiä 200 eurolla (kolmet parit), alusvaatteita 160 eurolla  (viimeksi ostin vuonna 2015), korjasin vanhat kengät 45 eurolla, ostin lapselle vaatteita  about 150 eurolla, ostanut ruokaa ainakin 400 eurolla.... en halua edes tietää. Ostanut ostanut ostanut ja ostanut. Ja ostanut. Sukkahousuja 45 eurolla. Koruja ja meikkejä 30 eurolla.

Money goes goes goes. Ryhtiliikettä odotellessa. Tuli erottuakin viikko sitten.

Talous kuntoon helmikuuhun mennessä? Sopiiko?

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Väärin laskettu raha

Huutelin maanantaina, että tililläni komeilee vielä 175 euroa ja heleppoa kuin heinän teko on elää siihen hetkeen kunnes maanantaina tulee lisää rahaa. Kuinkas sitten kävikään? Koska olen siirtynyt siitä punaisesta kortista takaisin oman pankkikorttini käyttöön, opin muutaman asian. NE MAKSUT EIVÄT TODELLAKAAN PÄIVITY!

Eli perjantaina ja viikonlopun aikana tehtyjä ostoksia päivittyi niin paljon, että tililläni tällä hetkellä on 58 euroa. Eli tämän viikon olen pysynyt budjetissa: olen käynyt kahdesti kaupassa  (kyllä kerran päivässä) ja ensimmäiset ostokseni olivat vajaa 10 euroa ja toiset 7. Jotenin 100 euron viikkobudjetti ei edes kuulosta mahdottomalta jos ajattelee, että käytettävissä on lähes 15 euroa per päivä. Rahka, banaanit, kananmunat ja keittoainekset eivät paljoa maksa.  Ainoa ongelma tässä 58 euron budjetissa on se, että minun täytyy ladata bussikorttia, joka maksaa sitten about 27 euroa. Hei, mutta tähänhän mulla taitaa olla työmatkaseteli jos en väärin muista. Täytyykin tarkistaa kotoa.

Lauantaina olisi myös 135 kilometrin pyörälenkki, joka pitäsi taittaa eli pyöränkuminkorjaussetti oli 9,90 prismassa niin sen käyn hakemassa. 7 euroa löytyykin käteistä ja pulloista saisi vielä ehdkä sen pari euroa kun kauppaan vien niin sekin olisi kuitattu. Alkaakin vaikuttaa, että 58 eurolla selviää loppuviiikon!!!!


maanantai 2. lokakuuta 2017

Lokakuu

Ja niin se saapui lokakuu meidänkin sairastuvalle. Lapsi on kolmatta päivää kotona kuumeessa ja meikäläisellä aikaa istua näköjään myös blogin ääreen!

Uusi kuukausi ja uudet tuulet!
Sokeriton loppuvuosi! Treeniä! Ja nyyt tarttis elää supersupersuper halvasti. Siis ÄLYHALVASTI!
Tarkoittaa keittoruokia, riisipuuroa, kanaa ja riisiä. Nythän tilanne on se, että opiskelijastatukseni katosi kokonaan ja päppädäpädädädädää en saa enää töissä 2,6 euron lounasta. Käytännössä siitä ruoasta ei minusta kannata maksaa 6,4 euroa, sillä sillä hinnalla tekee jo kaksi padallista jauhlihakeittoa!

Olen käyttänyt liikaa rahaa, ja kuluttanut aika surutta koko kesän. Mutta onkin ollut paras kesä aikoihin ja suurin osa hankinnoista on ollut pitkäikäisiä.

Eli tilillä näyttäisi olevan 175, 53 euroa. Tuosta pitäisi lähteä vielä viikonlopun ruokaostokset. 10.päivä tulee 155 euroa elatustukea. Eli helposti pärjää sinne asti. Femmadonna heitti edelliseen postaukseeni haasteen satasella viikossa pärjäämisestä ja tähän aion nyt pyrkiä. Eli satanen kaiken kaikkiaan plus laskut. ( Vai miinus laskut?)

Jouluun mennessä talous hyvällä mallilla :)

torstai 14. syyskuuta 2017

Mihin se raha kuluu osa I

Hola!
Hävettävän vähän olen kirjaillut tänne mutta tähän on syy! Uusi poikaystävä ja kaikki vapaa-aika joka on mennyt hänen kanssaan. Mä en tiennyt, että näin hyviä tyyppejä on edes olemassa :)

Mutta takaisin asiaan -eli rahaan! Money comes money goes, aika lailla kiirus oisi päästä velattomaan tilaan kaikin puolin! Eli ajattelin jatkossa kirjoittaa auki mihin sitä rahaa oikiasti kuluu! Ja sitähän kuluu yllättävän paljon. Katsotaas saldoa 1.9-14.9.2017

Tässä kuussa menoja on ollut yhteensä 641,29
LIDL:52,90
K-MARKET:15,8+2,99+0,55+24,98+2,39
ALEPA: 0,85+2,35
FINNKINO: 28,35
HIEROJA: 37 + 37
LAMPUN KORJAUS: 35
R-KIOSKI:8,7
KAHVILAT:8,9+0,9+3,3+8,0+3,98+11,9+2,48
UINTI: 3,3+
TYÖPAIKKARUOKA:3,5+2,6+2,6+4,35
LUOTOT: 60,98+55,01+50
DNA: 8,3+13,86+11,58
TELIA: 16,9
SALI: 20
KLARNA 89,7 ( tämä ei ole luotto -ostin korsetin 2 viikon korottomalla maksuajalla)

Nämä ostot pankkikortilla. Luottokorttia olen käyttänyt myös mutta siitä kirjoitan oman julkaisun!

lauantai 2. syyskuuta 2017

PÄHKINÖINÄ

Mulla on nyt kaksi vaihtoehtoa.

Kertoa, että olen käyttänyt punaista korttia 1600 euron edestä ja maksoin sen eilen pois tai jättää se kertomatta. Julkinen mestaus! Helvetisti rahaa! Mihin kaikkeen se on mennyt? APUA, kaikkeen!

Mutta nyt olen elämäni herra (taasen kerran).

Yksi luotto vähemmän (silmälasit) ja lyhyellä matikalla velkaa on jäljellä alle 4000 euroa. Alle neljä tonttua.

Lopputulema:
Alan erittelemään tänne kaikki menoni. Alkaen tästä päivästä.

Mutta jotain suurta on tapahtunut. Kerroin viimeksi pyöräretkelle lähdöstä: lopputulemana oli 10 tunnin treffit, joiden jälkeen tuntui ettei voi kuin hymyillä. Oletteko koskaan kuvitelleet millainen se unelmien kumppani oikein olisi? Mitä kuuluu tehdä kun tämä ihminen on juuri sellainen, siis juuri sellainen, kuin olen aina ajatellut, että minun kumppani olisi? Ja hän on aivan myyty musta! Ja mä olen aivan pähkinöinä hänestä. Olen niin pähkinöinä, että päätin avata asp-tilin asap jotta joskus voidaan ostaa asunto :D EN SIIS YHTÄÄN OLE INNOISSANI! Jokseenkin en ole kertonut hänelle vielä miten surkea olen ollut talousasioissa. Nyt on kova tarve saada omat raha-asiat jetsulleen :D

Elämä on ihanaa!

PS. Näyttävät myös bondaavan mini-Puudelin kanssa!

maanantai 21. elokuuta 2017

NO NY!

Tere!
Olipas hämmentävän halpa reissu lauantaina. Hieno Tehy-reppuni hajosi ja olen kipuillut uuden repun ostamista nyt pari viikkoa. Olen käynyt katsomassa reppuja partioaitassa, scandinavian outdoorsissa, intersportissa ja nyt stadiumissa.

Törmään samaan ongelmaan jatkuvasti: olen liian lyhyt. Laitan repun selkään se ei istu, yläosasta hihnoihin olkapäiden kohdalta jää hirveät ilma-aukot ja sellkää pitkin ei mikään pääse kun berberini on sen verta iso, että se tekee kilometrin mittaisen aukon selän ja repun välillä.  Ja ongelma ei ole minun päässäni vaan myös myyjät huomasivat sen.

Sitten sattumalta laitoin stadiumissa jonkun warpin repun selkään JA SE ISTUI! Repussa ei ole sadetiiviyttä, tai millaistakaan vedenestoa, mitä toivoin, mutta who cares. Tässä vaiheessa olin jo kolmatta kertaa ostoksilla ja keskiviikon pyöräretki lähestyy epäilyttävästi.  Katsoin repun hintaa: 17,90! SEITSEMÄNTOISTA!

Iloisena jatkoin kassalle ja pädäboom, reppu oli jossain mystisessä tarjouksessa ja maksoi 6,90 euroa. SIIS  alle SEITSEMÄN euroa. Kerrankin löytyi jotain hyvää ja halpaa! Back on track kulutuksen kanssa puudeli is!

perjantai 18. elokuuta 2017

työsopparia pukkaa

Hola!
Maanatai alkoi loistavissa tunnelmissa: esimies kiikutti eteeni työsopimuksen, jossa minulla on töitä 8.11 saakka. hipiphurrei -juuri niinkuin toivoin. AIVANMAHTAVAA!

Tiistain ja keskiviikon sain kaverini kanssa lapsivapaata ja mitäs me mammat tehtiinkään? MENTIIN VAELTAMAAN. 45 kilometria 17 tunnissa. Nyt on kipiänä pakarat, selekä, ja varpaat. Uudet vaelluskengät saattoivat tuhota isovarpaideni kynnet. Mutta ootteko syöneet mitään parempaa kuin pitkän vaelluksen jälkeen itse poimittuja kanttarellejä notskilla voilla paistettuna ja suolalla höystettynä? Ja ne mustikat! Ja se yksi hilla, joka sieltä suonpientareelta löytyi.

Torstai menikin urheillessa ja kolmen tunnin päikkäreitä nukkuessa. Jopa oma lapseni, joka kotona ei nuku päikkäreitä, nukkui kolme tuntia. HUHHHUH. Hyväksyin salitarjouksen, tämän kuun vielä käyn ilmaisilla kerroilla. Syyskuussa alkaa virallisesti 6 viikon ilmaisaika, ja jos sinä aikana saan sen 20 leimaa täyteen niin saan vielä ilmaiset 4 viikkoa. Eli niitä odotellessa. Tämä tekee keskimäärin 3-4 salikertaa viikossa. Lapseni oli tutustumassa lapsiparkkiin eilen ja ei meinannut lähteä kotiin. Enkä kyllä ihmettele. Se parkki on isompi kuin meidän kämppä ja vahtijana oli varhaiskasvatuksen opiskelija.

Pitäskö ensi kuusta aloittaa virallinen julkinen rahankäytön erittely? Voisi lisätä mun ryhtiliikettä. Olen kuitenkin jo vähän rauhoittunut näiden telttailukamppeiden ostamisen suhteen MUTTA myönnän olleeni mainoksen uhri! kävelin sokokselle ja pyysivät urban decayn 10 minuutin meikkaukseen mukaan. Niillä väreillä mun silmistä kuoriutui jotain niin kaunista. Kaikki sanoivat, että mulla on tiikerin silmät. Ostin sen pirkuleen summer heatin 55 e, mutta se on ikuinen ja siinä on miljoona hyvää väriä. Se oli niin hyvä, että työkaverikin osti sen. TIIKERISILMÄT! :D

Miesten suhteen elämä on outoa. Muutaman viikon takaiset treffit olivat kivat, mutta ei siitä elämää suurempaa pitänytkään tulla. Ensi viikolla olen menossa pyöräilemään yhden tyypin kanssa, enkä ole varma onko ne treffit. Ollaan tavattu noilla leireillä, joissa olen ollut tetsaamassa tänä keväänä ja nyt kyseltyäni hänen tulemisistaan syksyn leireille alettiinkin jutella enemmän ja ehdotin yhteistä pyöräilyretkeä. Ja koska moni mies ei tulisi kanssani pyöräilemään kello 730 olin innoissani kun hän suostui. Nyt vain en ole varma pyysinkö häntä treffeille vai ihan vain pyöräilemään. Toisaalta ihan sama, koska se on ihan superhauska tyyppi niin mukavaahan sitä on eniveis.

Elokuun olen vielä kanttuvei pääsykoeasioista ja syyskuussa alkaa tiukka luku-urakka ja talouskuri. Ne oikeastaan kävelevät käsi kädessä.

Tulipahan avauduttua!


sunnuntai 13. elokuuta 2017

Päätöksiä päätöksiä

hellurirei!
Tässä iltavuorosta aamuvuoroon siirtyessä kerkiääkin avaamaan tunteitaan ja päätöksiään.
Eli niinkin isosta asiasta kuin salin löytämisestä olisi kyse. Tai siitä, että löysin sen jo mutta hinta meinaa kirpaista!

Minulla tarjotaan siis seuraava sopimusta (joka pitäisi hyväksyä tänään)
-hyvin varustettu kuntosali, uima-allas, kylmäallas, lapsiparkki + lapsen satujumppa yhteensä 77 e/kk. Äitini käy samalla salilla, joten myös hänelle voitaisiin laittaa se lapsiparkki/satujumppaosuus jolloinka hän veisi lapseni sinne kun itse olen töissä. Käytännössä 77 euroa sisältää siis myös lapseni harrastuksen.

-Ongelma: väittivät, että minun täytyy sitoutua vuodeksi. Nyt kun katsoin nettisivulta niin siellä kyllä lukee yhden kuukauden irtisanomisajalla sama hinta. Tästä aion siis vielä neuvotella.

-Kaupan päälle ensimmäinen kuukausi ilmaiseksi ja toinen ilmaiseksi 20 käynnin jälkeen.

-Jäsenmaksu 40 e vuosi. Lupasivat puoleen hintaan.

-Eniten minulla tässä painaa se, että siellä on toimiva lapsiparkki. Se oli isompi kuin meidän oma koti ja täynnä siistejä juttuja, joista lapseni varmasti tykkää.

Ahdistaa kun minusta on tullut nykyään niiin huono päätöksentekijä. Jahkaan ja jahkaan. Ja jahkaan vielä lisää.

Any toughts?

torstai 3. elokuuta 2017

Back in business

Töttöröö ja elokuu kierähti käyntiin!
Ostovimma on selätetty! Arvaatteko millä? Treenaan kaiken vapaa-ajan! Urheiluun liittyen pitäisi tehdä päätöksiä. Mille salille liittyisin/ pt/nettivalmennus/mikä?
Mieletön treenibuugie päällä!

Kutsuin työkaverin perheineen syömään ja taioin meille vegaanisia herkkuja. Olin jo unohtanut miten rakastan järjestää illalliskutsuja. Tuntui kuin pala minussa olisi herännyt uudestaan henkiin. Ja oli ihan mielettömän ihanaa! Rahaa illalliseen ei palanut kuin roskaa. Parasta oli suunnitteluvaiheessa, miettiä mistä mauista lähteä rakentamaan parhaat komponentit.



Tämä viikko on muutoin ollut raskas ja surullinen. Pohjoisessa mummi huonona, jokseenkin nyt toipumaan päin mutta käytännössä tämä tarkoittaa suunnittelematonta reissua Lappiin. Sinne menee euro jos toinenkin mutta reissu on tehtävä.

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Strömsö is my middle name

Ei ole mennyt niinkuin strömsössä ei.

Ennen kuin edes aloitan NIIIN kuvittelin kaikkien elävän elämää ulkona tukka punaisena hulmuten unohtaen miten blogi edes avataan kunnes oikeasti avasin selaimen ja näin esimerkiksi Femmadonnan hyvinkin rikkaan ja seikkaperäisen kesän etenemisen. :D Empäs olekaan aikaisemmin lukenut postauksia nin ahnaasti :D

EIMENENIINKUSTRÖMSÖSSÄ

Eli eli. Olen ollut ulkona, ulkona, ulkona ja töissä. Vietettiin viikonloppu saaressa. Naku-uinteja, saunomista, meriharakoita (?) - ah ja pyttipannua! Ollaan lapsen kanssa tutustuttu Helsinkiin ilman lastenrattaita. Kuuden ja puolen kilometrin jälkeen 16 kilon lisäpainon kantaminen sai omat pohkeet kiljumaan.

Jostain kumman syystä taloudellisesti ei siltikään mene niin kuin Strömsössä. Onko tämä nyt se aloittelijan virhe? Se perkeleen ihana ja kamala punainen kortti. Käytän sitä. Normiostoksiin. Tai höveliäästihän mä sitä käytän. On meillä varaa ostaa kahvit, vingutan korttia. Otetaan jätskit. Onko sulla muru nälkä? -vinkuuvinkuuvinkuuvinkuu-

Not going strong. Ryhtiliike. Tasapaino. Onneksi heinäkuu loppuu pian.
On siellä järkeviäkin ostoksia. Niinkuin viiden euron kukashortsit ja 15 farkkushortsit. 8 euron huulipuna, koska on mies jolle oon vähän hymyillyt. En ole kylläkään varma huomasiko se, että mulla on huulipunaa. Hymyn hän taisi huomata kun iski silmää takaisin. Ja haluaa laittaa mulle ruokaa.

Tässä kuussa on siis ostettu ja eletty ja ensi tilistä maksetaan elettyä elämää. NOTGOOODODODODODODODODHSJwudhhsdduysdfewNDUI. My sentiments exactly.

Ja tää pirkuleen uusi harrastus nimeltä telttailu tulee vaatimaan ensi kuussa hankintoja. Ja lääkikseen haun nimissä ostin sitten valmennuskurssimateriaalit (kotiin). Rahaa palaa!

Everything is going to be allright? Aloittelijan mokan piikkiin? Ryhtiliike?

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Ilmaista kesän viettoa osa I

Hola!
Blogin kirjoittamisen aloittamisen jälkeen innostuin miettimään mitä kaikkea ILMAISTA voisin lapseni kanssa tehdä kun rahaa ei tohdi käyttää ja pidempää lomaa ei ole.

Kävin kevään aikana kaksi mpk:n kurssia; täällä blogissa mainitsemani eloonjäämiskoulutuksen sekä taistelupelastajakurssin. No okei myönnettäköön - taistelupelastajakurssi oli väärinymmärrys. Siinä vaiheessa kun rynkky iskettiin käteen ja täysvarustus päälle ja pyydettiin juoksemaan näissä kamoissa ympyrää paahtavan auringon alla ja evakuoimaan äijiä samoissa varusteissa matalana metsässä ( eli ryömien eteenpäin, ota haavoittuneen ase, kiinni sirpaleliivistä ja lähde ryömien vetämään haavoittunutta puunjuurakoiden läpi) niin mietin mielessäni:V*TTU TÄÄ ON SIISTIÄ! Kallis tämä väärinymmärrys ei ollut, mpk: n kurssit on 40-50 euroa. Juuri sitä kenttälääkintää, jota luultiin tuon olevan, järjestetäänkin syksyllä.

Tämä alustuksena siihen, että city-puudelista alkoi kuoriutua ulkopuudeli. OUT-IN-DA-FOREST-PUUDELI. Eli minä, mini-puudeli, taistelupelastajatoverini ja hänen 8 kk ja 4-vuotias pakkasimme itsemme autoon ja menimme telttailemaan! Teltan, makuupussit, trangian ja puukon sain kollegaltani (enää ei ole luokkakavereita, vinkit kollegoita), joka alunperin ehdotti tuota selviytymisleiriä. Kerroin hänen olevan velvoitettu auttamaan kun alunperin pakotti minut sinne :D Bensat ja ruoat viikonlopulle maksoivat 28 euroa (muutama muovinen juomakuppi mukana tässä, eli käytössä myöhemminkin) apteekista allergialääkkeitä ja ensiapupakkaus ~10 euroa. Lääkkeet ja ensiapupakkaus riittävät myöhemmällekin kesälle.

Telttailu kolmen pienen lapsen kanssa oli kokemus,positiivinen sellainen. Oma lapseni kiukutteli eniten, samoin minä, koska hirveät naistenvaivat aiheutti järjettömän päänsäryn ja huonon olon. Söin myös sokeria hirveitä määriä koska uskoin sen olevan buranan avulla paras lääke olotilaan. Lopputulos: mennään uudestaankin telttailemaan lasten kanssa. Me äidit päätimme aloittaa retkeilystä ja vaelluksesta harrastuksen. Eli tulevaisuudessa investointi kenkiin ja kunnon reisitaskuhousuihin.

Tähän asti matka oli mukava ja halpa. Sitten kotimatkalla ehdotin poikkeamista ideasta-halusin ostaa lapselleni kunnon patjan ja petarin. Orkidea ja syömiset ikeasta loppusumma 128 euro. Patjaa ja petaria lapsi voi käyttää hamaan tulevaisuuteen saakka.

Noh, jos tämä olisi tässä. Vaan ei ole! Paistinpannuni on ollut vähän kuolemaan päin. Menin iittalan outlettiin ja ostin kunnon kestävän supersetin, johon kuului pikkukattila kannella, iso kattila kannella sekä iso paistinpannu. Superlaatua. 129 euroa yhteensä. Matkalla kassalle lapsi sai vielä alekorista muumimukin.. .

Loppukuun töissä ja metsässä. No money no honey! EI ENÄÄ YLIMÄÄRÄISIÄ RAHAREIKIÄ.

perjantai 30. kesäkuuta 2017

Velkani oravannahkoina II

Luotto 1: 596 euroa korko about 7%  290-300, tästä ei tälle kuulleet vielä tullut laskua.

Luotto 2 970 e korko about 6%  842,67

Luotto 3 900 e korko about 5% 846,70

Luotto 4 1200 e korko about 11% 0 pyöreä 0 PYÖREÄ NOLLA!!!!

Luotto 5 3800 e korko about 10% 2665,1 

Luotto 8 278 koroton osamakssu jäljellä 100

Uudet

Luotto 9  koroton osamaksu 370 e


Norwegian 0

Luotot 6 ja 7 puuttuvat, koska en näe dna n sivuilta niiden saldoa. Saldo päivittyvät aina laskujen yhteydessä.

Ilman dna:n osamaksuja minulla oli helmikuussa 7744 euroa velkaa.
Nyt näistä veloista on jäljellä 4754,47 ja uusi koroton eli 370 euroa siihen päälle.

Olen siis huhtikuun palkanmaksun jälkeen lyhentänyt velkoja 2989,53.  Lokakuun loppuun mennessä pitäisi olla velaton. Enää alle 5 tonttua jäljellä!!!!! PYSTYY PYSTYY!

Tavoitteen saavuttamiseksi asetan itseni heinäkuuksi wishin ja muiden nettikauppojen käyttökieltoon. Ostaminen ihan minimiin. Tässä kuussa onkin tulossa ilmaista lomailua: telttaretki sekä majoittuminen työpaikkani omistamassa saaressa viikonlopun ajan.

Jejejeje! Nämä velat on tehty selitettäviksi!!!!


torstai 22. kesäkuuta 2017

Milloin sä elät?

Istuinpa tuossa ruokapöytäkeskustelussa, jossa puheenaihe siirtyi minun tuloihini. Kerroin suunnitelmastani olla 12.11 saakka 100% työajalla ja tämän jälkeen siirtyä 50 % työaikaan. Päätöstäni ihmeteltiin ja kysymyksenä oli ensin miksen jäisi jo nyt 50% työajalle. Perustelin tätä velkojen maksullani. Lokakuun tili kun on tullut olen lyhentänyt velkani. Olen maksanut kaikki luottokorttini. 7 kuukaudessa. Abouttia 8000 sitä velkaa taisi alunperin olla.

Päästiin isompaan kysymyksen aiheeseen. Miten minun tuloillani lyhentää velkaa noin nopeasti? Vastaus piilee tietenkin -rummutusta- menojen hallinnassa! Yllätyksekseni tämä johti kysymykseen siitä milloin aion oikein elää. Kerroin, että kun velkani on maksettu alan asp-säästämään sekä sijoitamaan. "Miksi?" Yritin kysyä mitä muuta minä tekisin. Sehän olisi minusta järkevintä. NO ELÄISIN TIETTY!

Tässä elämässä ja myötä- ja vastoinkäymisissä. Miten tätä elämää pitäisi elää? käyn töissä ja vietän aikaa minun lapseni kanssa. Minun viikon kohokohtia ovat ne hetket kun tajuan kehittyneeni salitreenissä tai jaksankin vetää jonkun ihan mahottoman streetworkout-treenin. Mukava retki museoon tai näyttelyyn. Elämäni on siivoamista, ruoan laittoa, ja My Little Ponyja. Instagramin tuijotusta. Hyvänmakuinen latte matkalla leikkipuistoon. Fitnesslettu sunnuntaiaamuna blogeja lueskellen. Kirkkkaan oranssi tukka, joka säikäyttää minutkin aina peilin ohi kävellessä.

Mitä vaihtoehtoisia elämänmuotoja minulle ehdotettiin? Ruokailua, illanistujaisia, veneilyä - kaikkea missä itse koen että on helppoa ja kivutonta säästää. Varsinkin nyt kun käy töissä ja lapsi on pieni -ruoka on muuttumassa vain polttoaineeksi. Keitot on suurta herkkua ( ja niiiiiin halpoja!!!!)  ja illanistujaisiin ei kolmiovuorotyöläinen usein taivu. Olen tullut vanhaksi kun omasta uniajasta ei hevillä luovu.

On hyvä, että raha-asioista keskustellaan. Tunsin pientä ylpeyttä itsestäni, koska tajusin muuttuneeni: vadelmatonnikalacarpaccio ei enää ole ostoslistani kärjessä vaan haluan aidosti tehdä järjkevää rahataloutta. Haluan jäädä plussalle. En istua viiden vuoden päässä tästä tässä ja sanoa, että mulla on pelkkää velkaa eikä mitään suunnitelmia tai säästöjä.

TJ 7 yötä palkkapäivään. Palkkakuittia odotellessa :)  Täytyykin sitten jo paljastaa paljon ne velat on oikeasti lyhentyneet :)

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Ei mennyt niin kuin strömsössä

Puudelin raha-asiat eivät menneet vapaapäivänä ihan putkeen.

1) lapsi on kasvanut. Kengistä (halvoista) on tullut kulutustuotteita

Ratkaisu kohtaan 1) menin ja ostin lapselleni uudet kengät, kesävaatteita 10 kpl ja rahaa kului about 60 euroa.

2) lapsi on kasvanut opiskelijaäidin huomassa, joten emme ole tehneet paljoa mitään

Ratkaisu kohtaan 2: vie lapsi elokuviin ja syömään ravintolaan.
Saldo: elokuvaliput 14 euroa ja ravintola 28 euroa.

3) ole vain täysin sitä mieltä, että kaiken tämän lisäksi lapsi ansaitsee hemmottelua.

Ratkaisu numeroon kolme: 3-vuotias saa haluamansa käsilaukun 17 euroa, käsikorun 4 euroa, hatun 7 euroa sekä Suomi 100-juhlavuoden Sibelius monumentti hopeisen kaulakorun 35 euroa. Kaulakorusta sovittiin että on yhteinen. Kaunis se on kuin mikä ja kotimaista käsityötä.

4) osta itsellesi alesta uusi meikkivoide ja eyelineri. Lopputulos. 60 euroa.
Ratkaisu: itseensä rahan laittamiseen ei ole ratkaisua. Tämä on jatkuva ongelma.

Huomaa vinguttaneesi nämä kaikki punaisella kortilla MUTTA maksavasi kaikki palkkapäivänä + syöväsi ensi kuussa ekstraekstrahalvalla.

Täytynee tehdä vähän takapakkia että voi tehdä etupakkia. Eiku.

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Ei pysty

Ei pysty ei pysty ei pysty!

Nimittäin käyttämään Norwegianin luottokorttia normiostosten tekemiseen VAIKKA niistä ostoksista saisikin niitä pisteitä. Henkisesti tuntuu vaikealta koska
1) en aikonut ostaa mitään luottokorteilla. Ja se on luottokortti. Ja vaikka maksan sen aina tyhjäksi tilipäivänä se on luottokortti.

2) pelkään, että sekoan ja yhtäkkiä käytänkin aivan järjettömästi rahaa

3) ärsyttää! Olisin tilannut  lenswaylta piilareita ja saanut pisteitä MUTTA lenswayllä oli oma - 20% alekamppis, joka muuttui rewardnumeron syötön jälkeen -10% kamppikseksi norwegianin takia. Ei tullut kauppoja.

4)kaikki näkee, että maksan luottokortilla. Eipä sillä että ketään kiinnostaisi tai kukaan katsoisi mutta pelkään näyttäväni yli varojen eläjältä.

5) jos aloitan norwegianin käytön vasta kun kaikki velat on maksettu?

Pitäisikö minun kohta olla velkojen maksun puolivälissä? Ehkä? Päivitetty Velkasaldo esitetään 15.7. Jännällä ootan kaikkia summia! Tämä mätisäkin kokoinen velkataakka on kohta selätetty!

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

LOMAAAA

Lennot ja matkat varattu!!!!!!!! LÄMPÖÖN (sopivaan).

WOOHOO! En jaksa odottaa joulukuuhun! 340 euroa on mun osuus matkoista, puolet maksan kesäkuun puolivälissä tulevista lisistä ja puolet kesäkuun lopussa tulevista.

Viikko lomaa joulukuussa. IHANATA!

En olekaan ollut ulkomailla sitten 2014. Muistankohan enää miten tämä matkustus toimii?

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Budjetissa

Jotain täysin käsittämätöntä on tapahtunut. Alkuviikosta ruokakauppaan meni 24 euroa. Työlounaasta olen maksanut 4x2,6 euroa. Ruokaa on edelleen jääkaapissa. On jo perjantai. Olen enemmän kuin budjettini alapuolella ja kaiken lisäksi tehnyt hyvää ruokaa! En tiennyt, että keitot ovat näin hyviä. Kerroin koska jo löytäneeni hyvän padan 17 eurolla toissa viikolla? Siinä valmistui kyllä maukas kanakeitto.

Erillisenä budjettini olen odottanut tammikuusta, että menen Hämeentien aasiakauppoihin ostamaan öljyjä. Eilen sen tein! Nyt minulla on kasa erinäisiä öljyjä ja maustekastikkeita. Nämä riittävät pitkäksi aikaa :)

Wishiltä tilasin muutaman vaatteen. Näistä ei tullut suurta kuluerää-paitsi jos vaatteet ovat aivan surkeita. Opintolainan korot erääntyvät kuun puolivälissä. Tämä oli jotain mitä en ollut ennakoinut mutta siitäkin selvitään!

tiistai 30. toukokuuta 2017

Palkka polttaa näpeissä

Huomenna is the day! Jaiks tänään meinasin elää koko rahan edestä.
Summasummarum: norwegianilta tuli säpö! Nyt ois paljon halpoja lentoja. Äiti täyttää pyöreitä syksyllä. Katsoin lentoja. Katsoin hotelleja. Konsultoin tätiä ja kaveria.

8 päivää auringossa kolmelta henkilöltä 727e. Melkein jo höyläsin.

Lopputulema: tilasin bank of norwegianin luottokortin. Saan 250 pistettä ostaessani matkat sillä plus ne matkojen pisteet. KOroton 45 päivää. Kunhan vain kortti saapuisi ennen 5.6. Kesäkuun palkan mukana tulee myös lisät poikkeuksellisesti eli sillon tulisi vähän enemmän rahaa, jolloin matkan voisi maksaa heti pois.

Uu-jee?

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Palkkapäivä

Money comes and money goes! 31.5 tapahtuu kun ihkaoikea täyden kuun palkka jyrähtää tilille.

Suunnitelma:
Tulot 2002,15 euroa +73,50 = 2075,65 palkkapäivänä (lisät plus lapsen elatusmaksu ja lapsilisä myöhemmin kuusta)

Menot palkkapäivänä:
36,91 uudet silmälasit
42,81 vanhat silmälasit
30 visa opiskelu
16,40 dna
619,40 vuokra
33,79 lt luottokortti
250 ruokatilille

= 1029,31

JOTEN SIIRRÄN HETI 400 tuohen ja 600 EUROA MASTERCARDIN LYHENNYKSEEN.

Ylimääräistä käyttörahaa jää siis 46,34 euroa. Kunnes Elatustuki tulee 9.6 ja lisät 14.6.

Loppukuuksi laskuina tulee netti ja yksi noin 50 euron Luottolasku ja 30 euron "koruostokset" työkaverilta. Lisät toivon käyttäväni kampaajaan +masterin lyhennykseen.


Money comes and money goes mutta luotot lyhenee tasaiseen tahtiin.

Ps. Olin torstaina kivoilla treffeillä -tinderistä löytyy vielä kivoja tyyppejä!

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tavoitteet uusiksi

Olen pyörittänyt, pohtinut, siivonnut, miettinyt ja siivonnut lisää. Olen pohtinut tavoitteitani. Mitä haluan tehdä isona. Olen 29-vuotias. Vasta ammattiin valmistunut. Hoitajan raakile. Ikuinen opiskelija. Eilen uskalsin myöntää itselleni mitä aion tehdä ja miten aion sen saavuttaa. Olen lukenut Erik Bertrand Larssenin kirjaa "Helvetinviikko" ja se avasi mielenpäällä olevia asioita itselleni. (Suosittelen vaikken näistä henkisen valmennuksen opuksista muutoin välitä -nyt luen hänen teostaan Paras, joka ilmeisesti olisi pitänyt lukea ensin.)

Aion hakea lääkikseen ensi toukokuussa. Minun piti hakea jo tämän vuoden toukokuussa mutta raha-asiat ahdistivat niin paljon, että päätin valmistua ja mennä töihin ensin. Ja minähän menin. Velkani ahdistivat minua. Aioin maksaa ne pois ja sitten miettiä elämää uusiksi. Paha vain, että töissäni on entinen matemaatikko/fyysikko, joka mainitsi, että todellisen laskurutiinin saavuttamiseen menee vuosi. Ellei jopa toinenkin. Vaikka oppisi fysiikkaa niin laskurutiini ja nopeus vaativat aikaa. Ja sitä on lääkiksen kokeessa vähän.

Se herätti minut. Olin ajatellut, että voisin miettiä hakua joulun aikoihin ja päättää sitten. Tajusin, että se olisi liian myöhään. Päätös olisi tehtävä nyt. Ensin olisi mietittävä aikaa, paljon sitä tarvitsisi. Aloittaessani työt minulla oli keskimäärin kolme iltavuoroa viikossa. Silloin noina aamuina olisin pystynyt lukemaan pääsykokeisiin. Aamuvuoroviikot tuovat haasteen sillä itse haen ja vien lapsen päiväkotiin. Päätin, että kun työsopimukseni elokuussa loppuu aion hakea jatkoa 75% sopimuksella. Tekisin 75% vuoden loppuun, jonka jälkeen siirtyisiin 50%. Pitäisin kesälomani (jotka kertyvät täysinä) ennen koetta ja kesän tekisin 50% jotta lapseni saisi olla 2,5 kuukautta lähes kokonaan lomalla.

Mutta eihän ketään tällaiset arkiset asiat kiinnosta vaan oravannahkat! Näitä olenkin pyörittnyt sen verta paljon, että kelan asumistukilaskurin käyttö taitaa perustua vain minun käyttööni kuten myös verolaskurin!

Ruplat as it is:
75% budjetti tulot:
0,75x2498= 1873,5 euroa.
Vero.fi esittää, että vuositulojeni tippuessa 23000 eurosta 21000 euroon käytännössä minun veroprosenttini olisi 8,5 + ne muut verohössötykset 7,75% eli 1873,5x0,8375= 1569,056

Kela esittää asumistueksi näillä tuloilla 275,58

Ja ne perinteiset: 155,50 sekä 143 euroa.

Yhteensä tulot: 2143,13625

Vuokran jälkeen jäisi 1523,13625

50% budjetti tulot:
0,5x2498= 1249. Tämän vuoden verotuksella verotusprosentiksi tulisi 4,5% plus se 7,75% muut osio. Käteen jäisi: 1249x0,88=1099,12

Kela: 485,25
Perinteiset 155,5 ja 143

50% työosuudella tulot: 1882,87

Ja vuokran jälkeen: 1262,87

Nyt tietenkin täytyy sanoa se tärkein asia ääneen:

1) keskitän nämä täyden palkan kuukaudet täysin siihen luottokorttiin, jossa on 10% korkoa ja melkein 4000 euroa velkaa. Se on maksettava pois. Sen korot on maksimaaliset.

2) Loput velat pystyn maksamaan 1500 euron käteen jäävästä osuudesta vielä ihan kivasti (esim 700 euron kuukausitahtia) ja kasvattamaan ennen vuoden vaihdetta jo puskuria.

3) elän kuvitelmassa, että 1262 euroa jäädessä käteen pystyn silti saavuttamaan 300-500 euron kuukausisäästötavoitteeni, jotta voin kerryttää korkoa korolle ilmiötäni, tai aspia.

Ainoa mikä pelottaa on se, että ensi kertaa aikuisiälläni syyskuusta alkaen minulla ei ole 2,6 euron lounasta. Tämä tarkoittaa siirtymistä #fitness-elämäntyyliin ja omiin eväisiin rasioissa kirjastossa lukupäivinä.

Aion nyt hakea kerralla ja kunnolla. Jos en pääse palaan täysiaikaisesti töihin ensi syksynä. Jos pääsen sisään aion yrittää jatkaa 50% työsopparilla opiskelujen ajan kunnes saan tehdä oikeita lääkärin töitä.

Ensin viikolla alkaakin jo tutustuminen fysiikan saloihin ja 20 laskun viikkotavoite! Valmennuskursseista yms en osaa vielä sanoa, materiaaleja minulla on hyvin kotona ainakin syksyn ajaksi.

perjantai 19. toukokuuta 2017

12 päivää selviytymistä

12 päivää 7 euron päivähaastetta jäljellä ja voi väkkärän väkkärä sanon minä. Alkuperäisestä 7 e per päivä on jäljellä lopuilla päiville 4,2 euroa per päivä. Ei seitsemän eikä viisi vaan 4,2 euroa.

Myönnän. Olen ostanut lapselleni mustikoita. Tuoreita mustikoita. Skyriä. Rahaa menee kun lähtee ulos lompsimaan useaksi tunniksi. Nälkäinen lapsi on saanut nugetit.

Minulla on nyt kaksi vaihtoehtia:
1) niellä ylpeyteni ja käyttää rahaa enemmän. Kyse ei ole luottokorttirahasta vaan toisella tilillä olevasta pikkusummasta. En osallistunut femmis-haasteeseen koska rahani olisivat loppu vaan koska... olen minä ja tykkään haasteista!

2) se on se 4,2 euron Ruokabudjetti seuraavat 12 päivää. Syödään munakasta ja kaurapuuroa. Kaapista löytyy ainakin riisiä, couscousia, nuudelia ja makaronia. Sekä tietysti kaurahiutaleita ja chiansiemeniä. Viikonlopun ruoat on periaatteessa jo tehty.

Voitin ilmaisen pt-tapaamisen yhden ihanan pt:n kanssa jota seuraan instassa. Istuin ja tuijotin lumoutuneena kuinka 2400 eurolla saisi 30 trainertuntia hänen kanssaan ja  kuinka olisin lähempänä tavoitteitani hänen treenauksessaan. Jos rahaa ei olisi sen 2400 saa osamaksulla, jonka todelliset vuosikorot on 20,4%.  Osamaksun sai jakaa 18 kuukauteen, jossa jokaiselle kuukaudelle jää 143 e maksettavaa.

Tiesin heti nähtyäni kyseisen pt:n että tässä on mun pt. Tämä on se nainen, jota olen odottanut. Mutta ei, en laittanut nimeäni paperiin. Minulla on muutama hyvä syy:
1) tällä hetkellä en ansaitse mitään 2400 euron arvoista
2) jos otan pt:n haluan, että rahat on mun tilillä. En ota osamaksua tai luottoa, jossa on korko. En koskaan osta mitään yli 100 euron arvoista jos se ei ole budjetoitu. Jos tuote ei ole budjetoitu se täytyy budjetoida.
3) voin ottaa pt:n jos se ei hidasta mun muita taloudellisia suunnitelmia. Näistä ensimmäinen on tietysti velkojen maksu ja puskurin kerryttäminen. Toinen on lupaus alkaa sijoittamaan. Kyllä se 30% tuloista täytyy velanmaksun jälkeen jäädä aina säästöön vähintään.
4) oon lihonut. Mulla on nyt selkeä tavoite ja visio mitä urheilurintamalla haluan saavuttaa. Haluan saada pyörän pyörimään ensin itse.

Onko kukaan muu huomannut, että pidän numerolistoista? Näihin miettisiin jään tänään ja menen nyt nukkumaan  herätyksen klo 5:15. Ugh, lupasin itselleni, että lakkaisi käyttämästä tablettia iltaisin. Aloitan sen heti huomenna.



keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Viikon kovin puheenaihe

Tällä viikolla olen lukenut kolmea blogia ja pyörittänyt ajatusta päässäni. Arvasit oikein! Nämä kolme ovat tietysti mahtavaa mahtavampi FemmadonnaPuolimiljoonaapääomaa sekä laskureita sivuillaan pitävää Rikas erakko -ja hetkeäkään ei siis yllätä, että olen miettinyt taloudellista riippumattomuutta.

Minä en haaveile taloudellisesta riippumattomuudesta. Olen aina kuvitellut viettäväni Martti ahtisaaren kaltaisia eläkepäiviä hoidellen rauhanprosesseja. Työ ja mielenkiintoinen tekeminen on minulle aina ollut se juttu. En näe itseäni eläkkeellä vaan ulkomailla erinäisisssä tehtävissä.

Mutta tavoitteella ei taida olla väliä. Luin ja testailin noita laskureita. Velkojen maksun jälkeen näiden laskurien mukaan 500 euron kuukausisijoittamisella voi saada aika mittavia tuloksia. Korkoa korolle. Vähän kuin ilmaista rahaa. 500 euroa voi kadota tililtä aika huomaamatta; muutamia vaatteita, ruokakaupassa ilman minkäänlaista budjettia, ulkona syömistä -lapsiperheissä tämä voi mennä jo yhteen Linnanmäkireissuun (ei ehkä nyt ihan mutta melkein).

Ei puhuta siis miljoonien sijoituksista. Puhutaan summasta, joka voisi jopa minulle olla mahdollinen. Taloudellinen turva ei nimittäin pahasta tee vaikkei tuo aikainen eläkemöityminen nappaisi.

Minua itseäni askarruttaa ajatus omasta asunnosta. Auttakaa tyhmää! Jos nyt maksan vuokraa 620 e/kk ja haaveilisin omasta asunnosta, jonka olisi oltava vähintään kaksio, koska lapsi. Alle 200000 ei sellaista saa seuduilta, joissa haluaisin asua. Eikä putkiremontoimatonta asuntoa oikein muualtakaan. 200000 yksin on iso nakki.  Tai 180000 yksin.

Asp-lainalaskuri näyttää seuraavanlaisia tuloksia:

Eli 2% korolla lainaa lyhennettäisiin 762 ja risat, ja koron ollessa enemmän taasen 950 euroa. Plus tietysti se asunnon hoitovastike. Vähintään 250 euroa. Asumiskustannukset 1000-1200. 25 vuoden aikana 50000 euroa menisi korkoihin. Ollaanko siis sitä mieltä, että oman asunnon ostaminen on kannattavaa? Vai sijoittaa kaikki irtoava raha ja asua halvalla täällä kaupungin asunnossa? 

Ja vinkkejä otetaan vastaan miten tähän osakemaailmaan ja sijoittamiseen kannattaisi alkaa tutustua! 

torstai 11. toukokuuta 2017

Tulevaisuus

Nyt kun olen valmistunut ja käyn töissä kysytäänkin minulta usein tulevaisuuden suunnitelmiani. Olenkin vastannut, etten tiedä vielä. Haluan ensin maksaa velat ja miettiä sitten. Tai pyörivän useaa vaihtoehtoa pääni sisällä, mutta en halua ottaa suuntaan tai toiseen kantaa vielä.

Tulevaisuus tuntuu erilaiselta. Ystäväni kysyi pitäisikö ensi vuonna vuokrata yhdessä pohjoisesta mökki ja lähteä lasten kanssa laskettelu-/hiihtolomalle. Primitiivinen ajatukseni oli sanoa, ettei minulla ole varaa mutta tajusin, että ensi vuonna voin tehdä näitä asioita. Todentotta! Viikko Espanjassa täysihoidossakin kuulostaisi hyvältä! Juokseminen niitä aurinkoisia rantoja pitkin kuulostaisi hyvältä.

Kävin myös Pentikillä ihastelemassa äituenpäivälahjaideoita päätyen ostamaan itselleni patalapun ja -kintaan. Näin maailman ihanimmat puisen kahden istuttavan "sohvan". Tarjouksessa sille jäi hintaa 400 euroa. Tuijotin sitä tajuton,  että ilman velkojani voisin ostaa tällaisia löytöjä. Yksi lisäinnostus maksaa velkoja pois nopeammin. Irtisanoinkin Tuohi mastercardini. Kuun lopussa se ja lähitapiolan luottokorttini nollautuvat. Kaksi luottokorttia sulatettuna ja kolme jäljellä! Iso stockan mastercardi ja kaksi pienempää vielä edessä.

Hyviä uutisia: saan 73,50 e/ kk asumistukea!

tiistai 9. toukokuuta 2017

Femmadonna -haaste

Ugh!
29 plakkarissa ja tiukemmmista tiukin femmadonna-haaste on rantautunut puudeli en valtakuntaan. Originellin haastajan luvalla viittä euroa,eli femmaa,on venytetty 7 euroon, koska jälkikasvu. En puhu Stadia joten en tiedä miksi tätä minun 7 euron penninvenytystä oikeasti pitäisi kutsua JOTEN kutsun sitä puudelien pihistelyksi!

Puudelien pihistely aiheutti seuraavanlaisen ongelman: lähdin ystävieni kanssa sushilounalle->syntymäpäivä-> ystäväni halusi tarjota (♡) eli 0 euroa tässä vaiheessa. Aika napsahti etiäpäin nopiaan, joten kun tajusin että unohdin eväät töitä varten kotiin juoksin äkkiä s-markettiin. Ajattelin ostavani 4,50 euron patongin. Manasin femmadonna-haastettani ja painuin karjalanpiirakka-banaani-rahka-linjaston kautta kahvihyllylle ja siitä kassalle. Hintaa 5,08. Tänä päivänä jäin siis plussan puolelle! Loppukuuksi onkin 161-5,08 euroa eli about 156 euroa!

Eikä siinä vielä kaikki! Sain synttäri/lapsenvahti/siivousapulahjana unelmieni mokkamasterin  (turkoosi!!!!), joka mätsää itse ostamani Pentikin patakintaisiin. Kotona on siistiä ja sielu lepää!

Ja aamulla saan superhyvää kahvia... ♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡♡


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

29 mittarissa

Tiistaina tapahtuu: nimittäin puudelin partaturvan hapsuset muuttuvat taasen astetta harmaammiksi kun ikää tulee mittariin 29 vuotta! Nyt allekirjoitan täysin sen, että iän karttuessa myös ajattelu ja älykkyys kypsyvät. Vuosi sitten en ollut realisoinut velkojani, ajatellut maksavani niitä kovinkaan nopeasti, jankutin vain itselleni valmistuvani matalapalkkaiselle alalle. " Eihän sitä rahaa koskaan ole."

Ja paskat. 28-vuotias minä ilmoittaa nimittäin nyt, että rahaa on sen verran kun sitä tulee palkkapäivänä mutta menoista jokainen on itse vastuussa. Nyt puhun siis itsestäni työssäkäyvänä aikuisena. Käytännössä siis vain minä, minä, ja minä voimme vaikuttaa minun taloudelliseen tasapainooni. Ja arvaatkas mitä! Ovet ovat avoinna maailmaan ja mahdollisuudet mielettömät!

Täten puudelin lupaus:
Puudelin varallisuus 30-vuotiaana
-Ei luottokorttivelkaa (opintolaina ja korottomat osamaksut ok)
-3000 euron puskuri
- Sijoitussuunnitelma selkeänä seuraavaksi 5-10 vuodeksi.
-Elämyskassa

Ei mitään elämää mullistavaa suunnitelmaa tarjolla mutta velattomuus+puskuri kuulostaa jo omalle korvalle niin hyvältä, että voisin pomppia tasajalkaa.

Olen pohtinut pitäisikö velkojen maksun etenemistä juhlistaa jotenkin? Ja päätin, että tarjoan itselleni museokortin! Miltäs kuulostaisi, jos tuossa velkojen maksun puolivälissä? Museokortti kustantaa noin 65 euroa, on voimassa vuoden ja sisältää 250 museota Suomessa. Sounds like a deal! Kuka olisi vuosi sitten uskonut, että pitäisin yhtään taiteesta tai museoissa pyörimisestä? Mutta opin, että pidän näyttelyistä, ja niissä 3-vuotiaan taidekriitikon kanssa käymisestä. Muutoin Anu Pentikin Suomi 100-juhlavuoden näyttelystä olisi saattanut mennä Pikachu sohvan takana ohi, jos 3-vuotias ei olisi halunnut käydä katsomassa sitä noin miljoona kertaa.  :D

En tiedä johtuuko siitä, että minusta tuli supersuloisen pikkupojan kummitäti perjantaina vai tuosta taivaan isosta keltaisesta mötikästä mutta kyllä maailmankaikkeus on nyt hyvä paikka elää. Aurinkoa ja puudelienergiaa ensi viikkoon!

PS. Ensi viikolla saatan loppuun tämän maaliskuussa aloittamani siivousurakan...

lauantai 29. huhtikuuta 2017

ei mennyt kuin strömsössä

Hiiohoi!

Tänään ei mennyt ihan putkeen, joten päätin avata sieluani täällä.

Heräsin, olin huonovointinen. Tiesin, että kampaajaa en peru. Viimeisilä voimilla menin junalla keskustaan. Päätin oikaista Sokoksen kautta. Näin ystävällisen Diorin myyjän, jota voisin kutsua jo hyvänpäivän tutukseni, sillä niin usein vaihdamme kuulumiset. Itseasiassa näen häntä varmaan enemmän kuin monia ystävistäni.

Olin jo jatkamassa matkaa kun silmäni osuivat johonkin. TÄYDELLISEN VÄRISEEN LUOMIVÄRIIN. Siis siihen, josta olen haaveillut jo kuukausia. Diorin myyjä laittoi sitä luomilleni. -25% s-etu poltteli sovelluksessani. Jostain kumman syystä sanoin myös ostavani haaveilemani kuorivan huulipunan. Sinne meni rahaa.

Menin kampaajalle. Luomiväriäni kehuttiin estoitta. Ja laitettiin myös meikattavana olleen fitnessmisukan luomille. Tukkani alkoi taas näyttää hyvältä. Sain 10 euroa alennusta leikkauksesta. Rahaa paloi.

Olin sopinut itselleni sokkotreffit ex-tempore edellisiltana ja minulla oli aikaa. Päätin ihastella silmälaseja, sillä kampaajani mielestä minulle sopisi mustat kehykset. Tilasin kahdet lasit. -50% molemmat. Korottomalla osamaksulla. Tupla S-bonukset....

Tässä vaiheessa ei vielä edes oksettanut. Kävelin kenkäkaupan ohi ja näin maailman ihanimmat kevätkengät hintaan 30 euroa (oikea hinta 184). Ostin. Itsetuntoni kasvoi vähintään sen 12 cm mitä kengissä oli korkoa. Tuntematon nainen kenkäkaupassa kehui vielä takkiani.

Kävelin siis triplaitsetunnossa lumisateessa odottelemaan extemporesokkotreffikumppaniani. 5 euroa maksoin latesta kahvilassa.

Kaikkihan on hyvin niin kauan kun luottokortit lyhenee tavoiteajassa eikä uutta luottovelkaa synny?

PS. Luojalle kiitos työpaikasta, jossa hengaan usein. Sekä lapselle, jonka kanssa en jaksa käydä kaupoilla (jokseenkin hänenkin kenkä- ja vaatevarastonsa täytettiin palkkapäivänä). Ilmeisesi käyn kuun puoliväliin saakka kaupassa stockan lahjakortilla jossa taitaa olla 30 euroa?

perjantai 28. huhtikuuta 2017

Velanmaksu käynnistyi ÄN YY TEE NYT

Lätinät sikseen ja oravannahkat esiin, sillä tätä hetkeä on odotettu jo kohta kahdeksan kuukautta!

Palkkaa tupsahti tilille 1875 euroa ja seuraavaa sieltä lähti:
619,40 vuokra
69 e kotivakuutus
19,08 henkivakuutus
50 e silmälasit

SEKÄ 774,23 ESKOA KALLEIMMALLE LUOTTOKORKOKORTILLE!

Tavoitteenanihan on lyhentää velkaa 1100 euroa kuukaudessa, jos haluan päästä niistä pikapikaa eroon. Tässä kuussa voi jäädä vajaaksi mutta nyt lähti sellainen lumensulatustekniikka että ei paremmasta väliä.

Huomenna menen kampaajalle kuluttamaan minärahaa. Tässä kuussa varmoja tuloja on 155 Elatustuki ja 143 e Lapsilisä.  Asumistuesta en vielä tiedä. 3h sunnuntailisiä 8h lauantailisiä sekä 22 h iltalisiä paukahtaa 12.5 tilille. Ei mitään hajua paljon se on pesetoissa.

Tuuletan nyt hetken: lokakuussa saatan olla jo velaton!

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Palkkakuitti

Palkkakuitti tuli ja masennus sen myötä!

1800 ja rapiat jää käteen. Tälle on kaksi selitystä:

1) saan vahingossa epäpätevyysvähennyksen -23 euroa. Ne hyvitetään seuraavassa tilissä vasta.

2) aloitin virallisesti 3.4 enkä 1.4 mikä tarkoitti -160 eskoa palkassa.

Häntä pystyyn ja velkoja siis maksamahan... Seuraava lisien maksupäivä on toukokuun puolivälissä. Paljoa ei lisiä kerennyt kertyä tällä lisäkaudella. Täytyy perjantaina tehdä jonninmoinen järkevä velanmaksusuunnitelma tämän kuun osalta kun budjetti on pienesti pienempi.

Mutta olin viettämässä aivan mieletöntä viikonloppua. Osallistuin maanpuolustuskoulun Eloonjäämiskoulutukseen. Moniko teistä on nukkunut itsetekemässä havumajassa pakkasella pelkässä makuupussissa, tehnyt tulta ilman tulentekovälineitä ja juonut ruskeaa purovettä? Aika toivottavasti kultaa muistot tuon yön osalta jolloin luulin kuolevani, koska kyseinen koulutus olikin ensimmäinen viidestä. Seuraavassa eletään metsän antimilla ja ilman makuupussia nukutaan omassa kuopassa. Sitten onkin talviversio. Vielä ei ilmottautumisnappia ole tullut painettua :D

TJ aika vähän perjantaihin ja palkkapäivään. Aika neutraali olotila tässä vaiheessa! Nyt kun osaan tehdä tulta ilman tulentekovälineitä niin eiköhän lumipallojen sulattelu suju kuin vettä vain :)

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kreisi idea!

Lueskelin talousblogeja ja törmäsin blogiin, jossa tavoitteena oli säästää about 250k seuraavan 20 vuoden aikana. Mietin, että hullu tavoite. Sitten mietin, että hullun siisti tavoite!

Nopealla näppäilyllä laskin seuraavaa: palkka 2498 e/kk + vuoden aikana 2000 euroa lisiä. Tämän hetkisellä verotuksella laskin -20% summasta -> käteen jäisi about 2130 kuussa. Plus lapsilisät ja Elatustuki. Keskimäärin kuussa käteen jäisi 2400. Jos haluan säästää 1000euroa vuodessa tarkoittaisi tämä noin 830 euron kuukausisäästötavoitetta. 2480-830= 1650. Jos pystyn säilyttämään asumiskustannukseni nykyisen tasoisena jää minulle tonni kuussa elämiseen silti.

Yhtäkkiä elämä tuntuu päheältä. 55-vuotiaana voin omistaa neljännesmiljoonan.

Huisia mihin sitä pystyy jos elää taloudellisesti. Voisi ottaa tavoitteeksi!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Korkojen korot

Huhhei ja se on huhtikuu kohta paketissa aka jännällä oottelen olisiko TJ 7 palkkanauhaan (voiko se ilmestyä KAKSI päivää ennen virallista palkkapäivää??) ja TJ 9 maagiseen velanmaksunlumipallonsulatusuunisuperluottojenmaksubuumiin!

Sitä ennen asiaa rahasta:

-eilen pärähti tililleni puuttuva 155 euroa toimeentulotuestani. Soitettuani KOLMANNEN kerran KELAan ja tiedusteltuani mikä siinä rahan tulossa oikein kestää minulta tiedusteltiin tarvitsenko sitä rahaa. Aikuinen ihminen kysyi siis tosissaan tarvitsenko 680 euron toimeentulotuestani puuttuvaa 155 euroa. Ihmiset ovat periskummallisia. Koska minulla on periaatepäätös etten ole ilkeä ihmisille, jouduin vastaamaan kyseiseen kysymykseen muuta kuin "OLETKO V###U TOSISSASI?".

- Yritin olla noheva. Siirsin viime kuussa huhtikuun luottokorttien osalta lyhentämättömäksi, koska ajattelin, että näin saisin lyhennetyä yhtä luottokorttia kerralla enemmän, jolloin lumipalloefektini lähtisi mahtipontisena liikkumaan. Ensimmäinen nohevista ajatuksistani oli kerätä itselleni onnistumisen tunnetta eli lyhentä pienin luotoista, se noin 530 euron luottokortti, ensimmäisenä pois. Lopputulema: katselin eilen isoimman luottokorttini korkoja. SIIS tilinhoitomaksu plus korko. Tässä kuussa siihen neljän tonnin rapsakkaan velkaan pärähti melkein 50 euroa korkoa. Eli kolmessa kuussa yhden kampaajakäynnin verran. Sain lievän sydäninfarktin tässä vaiheessa. Nämä korot on järettömät!

Jätin nohevuuden ja aion keskittyä talouteen. Lumipallon sulatustekniikka etenee siis korkoprosentin mukaan: ensin se vajaan 1200 eurono velka, sitten jättisuuri velka (johon meneeeeee ikuuuuiiiisuuuuuuus) ja sitten se 530 euron velka ja pari tonnin velkaa. Täydellisenä motivaattorina toimii ajatus siitä, että jos seuraavat 6 kuukautta keskitän kaikki voimani tähän säästöprojektiin niin vuosi 2018 otetaan vastaan 3000 euroa puskurilla ja ensimmäiset rahastosijoitussuunnitelmat tehtynä. Ja ehkäpä joku matkakin mielessä :) Ansaitusti!

Tässä listassa minulla on kolme sunnuntaivuoroa (aka pyhäpäiviä), joka tarkoittaa lisiä! Tyhmää vain, että nehän maksetaan vasta kesäkuun puolella. Sitä päivää odotellessa. Toisaalta, jos toukokuu menee yhtä nopeasti kuin huhtikuu niin sekin päivä on jo kohta ovella :/

 

lauantai 15. huhtikuuta 2017

VOITTAJA!

Pääsiäislauantaita!

Nyt on voittajafiilis! Sen sijaan, että olisin voittanut 86 miljoonaa voitinkin Nespressokahvikapselikoneen! Kahviongelma hetkeksi ratkaistu! Ajattelin samalla vähentää kahvin kulutusta; toivon, että jatkossa selviäisin yhdellä vahvalla kahvilla aamusta ja loppupäivän selviäisin vedellä ja teellä. Kyseessä on siis vuotuinen kahvinarkin yritys vähentää kahvin lipitystä normaalitasolle.

Laskeskelin, että tällä nykykulutuksella kahviin menisi noin 20-25e/kk. Yksi paketti vähintään viikossa kahvia sekä yksi töihin per kuukausi. Ulkona kahvin juominen on vähentynyt lähes jo nollaan. Olen alkanut pelätä pohjaan palaneen ja tunteja seisseen kahvin makua. Kahviloissa erikoiskahvit ovat hinnoitelleet itsensä ulos.

Nespressokahvikapseleita myydään (tietenkin!) vain internetissä tai heidän omassa kahvilassaan Helsingissä. Tänään suuntasin sinne, koska pelkän kuvailun perusteella oikeaa kahvimakua on vaikea valita. Maistelin muutamaa makua. Vaikuttivat hyviltä. Uuden asiakkaan tarjouksena sain viisi pakettia ostaessani viisi pakettia ilmaiseksi. Yksi paketti sisältää 10 kapselia, eli kymmenen kupillista kahvia. Nyt minulla on kotona siis 100 kapselia kahvia. Tämä lysti maksoi minulle 22 euroa. Keskimäärin yksi Nespressokupponen maksaa 42-47snt eli viikkoatasolla yhden kupin taktiikalla hinnaksi tulisi vajaa 3,5 euroa. Plus tietty ne teet mitä lipittäisin. Otan tavoitteeksi, että nuo 100 kapselia kestävät ainakin seuraavat kaksi kuukautta.

En juo kahvia niinkään kofeiinin himoon vaan useimpina päivinä taidan juoda kahvia janoon. Juon nykyään siis aamuisin 2-3 kuppia kahvia, aamukahvit töissä 1 kuppi, tai jos menen iltaan niin kotona aamupäiväkahvit 2 kuppia. Töhin mennessä iltavuorossa yksi kuppi tai töistä päästessä 2 kuppia kotona. Sitten keitän yleensä ilta- ja yökahvit. Paitsi nyt iltavuoroissa. Eli pahimpina päivinä yli kymmenen kuppia. Juon kahvia myös kaikkiin eri tunteisiin. Ilo -> kahvia! Suru-> KAHVIA! Väsyttää-> kahviakahvia!

Summasummarum: koetan nespressokeitintä tuon 100 kapselin verran ja jos ei nappaa myyn koneen eteenpäin seuraavalle onnelliselle kahvikapseloijalle!

PS. Unelmien kahvinkeittimen saisi tämän kuun ajan -25% alessa Sokokselta 177 eurolla. Taistelen itseni kanssa. Taistelen.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Prisma

Köyhän ihmisen lempipäivä on sunnuntai ja Prismassa vierailu! Olen nyt käynyt kaikki polkupyöräliikkeet läpi ja kysynyt tarjoukset lastenistuimista ja asennuksesta. Hintahaarukka oli 69-139 euroon asennuksineen mutta suurimmaksi ongelmaksi muodostui se, että polkupyörä olisi jätettävä liikkeeseen. Yhdessä liikkeessä tosin 40 euron lisämaksusta olisi päässyt jonon ohi...

Erään liikkeen myyjä kuitenkin sanoi, että osta Prismasta.  Saat hyvän. Mietin hetken, että myydäänkö tosiaan Prismassa näitä tuotteita? Ja myydään! Tutustuin nettivalikoimaan ja versio, josta oli eniten positiivista palautetta päätyi ostolistalleni. Mutta voitteko arvata sitä ilon määrää kun liikkeeseen lompsiessa, haluamani tuote oli punakylkisellä tarralla varustettu? Hintaa hommalle jäi 25 euroa ja itse asensin niin siinä kului lähinnä ärräpäitä (koska asensin ruuvit ensin väärinpäin ja vinoon koko istuimen).

Eikä tässä vielä kaikki! Samaisessa Prismassa oli langattomat kuulokkeet tarjouksessa 29,90! Nyt voin tanssia joka ilta ja juosta ulkona ilman että kädellä hösään sen langan kanssa.

Voitto se on pienikin voitto mutta nyt oli kyllä tuplavoitto. Ässäbonuksethan tässä nimittäin tuli kaupan päälle! Toivottavasti tämä povaa loistokasta ensi viikkoa ja Bonusrikasta kuukautta!

TJ18 KÖYHYYTTÄ JÄLJELLÄ.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Mätkyjä

Natinati!

Ja niin se Puudelinkin luukusta napsahti veronpalautuskirje tai pikemminkin veromätkykirje. Saan kuitenkin jatkaa hännän heilutusta, sillä mätkyjen suuruudeksi valikoitui tänä vuonna 52 euroa ja joitain senttejä päälle! Luitte oikein! Puudeli on viime vuonna melkein täydellisesti osannut arvioida omat tulonsa! Muttei kuitenkaan täydellisesti. Tämän 52 euroa aion maksaa vasta lähempänä eräpäivää (marraskuussa) koska kyseessähän on koroton laina, ja preferoin näiden muiden luottokorttien maksua. Sovitaanko, että kun sen maksan niin samalla hyvästelen kaikki velkani?

Koska marraskuuhun on vielä aikaa (mutta onhan se joulu jo oikeasti ovella) niin sanon taas sanasen KELASTA! Laitoin sinne uuden viestin tiistaina ja soitin tänään, että en näe kenenkään käsittelevän toimeentulomaksussa tapahtunutta KELAN omaa virhettä. Innokas asiakaspalvelija oli yhtäkkiä sitä mieltä, että saan elatustukea 300 euroa kuussa (!!!) ja ihmettelin siinä, että kuinka KELA voi muuttaa minun elatustuen määrää. En siis todellakaan saa. Jokseenkin sekavaksi puhelu muuttui siinä vaiheessa kun sanoin, että onneksi sain töitä niin ei tarvitse tukia hakea enää koskaan. Tämän jälkeen selvensin hänelle, että töistä ei makseta palkkaa ennakkoon, vaan kuun vika päivä, jolloin sillä on tarkoitus elää se toukokuu - ei se eletty kuukausi. Tämä on ihan KELAn omista säännöistä, jonka varmistin ja tuplavarmistin ja triplavarmistin KELAsta ennen kuin hain sitä hemmetin toimeentulotukea.

Suosittelen kaikkia äänestämään kuntavaaleissa ehdokasta, jolla on joku käsitys pienituloisista, heidän arjestaan ja on aktiivisesti sitoutunut ajamaan näiden asiaa. Sunnuntaina uurnille! Itsehän kävin äänestämässä ennakkoon ja nyt lapseni kuvittelee, että menemme joka päivä käymään äänestämässä kun joka reissulla joku tunkee paperilappusta käteen. Ja tänään jopa soitti ehdokas ovikelloa. Onneksi alaston kolme vuotias ja kylpyyn meno pelasti pitemmältä poliittiselta jorinoinnilta. Lähinnä siis itse olisin saattanut haastaa keskusteluun :)

Loppukevennyksenä: olen menossa ystävän lapsen 2-wee juhlille lauantaina ja arvaatteko mitä ostettiin lapseni kanssa lahjaksi kyseiselle neidolle? Kuvasta osviittaa. Pienempi keltaisena.


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Uuden elämän ensimmäinen päivä

Tänään se tapahtui! Aloitin virallisesti palkkatöissä! Mulla on työpaikka, työterveyshuolto ja työkavereita! Ja työsopimus elokuun loppuun saakka!

Eikä siinä vielä kaikki: sairaanhoitajan palkka on 2498 eli 18 euroa enemmän kuin aiemmin olen väittänyt. Rahan tuloa ei siis voi estää! Minulle myös selvisi, että saan työsuhde-etuna 10e/kk matkalippuun. Kesällä tämä aika lailla kattaa työmatkakustannukset jos kuljen suurimman osan matkoista pyörällä.

Kaikin puolin hyvä fiilis: 25 päivää ensimmäiseen lumipallon sulatukseen! Näin keväällä tuuppaavat lumet sulamaan vikkelään :)

Huutomerkkejä ja iloa viikkoon!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

Negatiivinen suhtautuminen rahaan?

Iltasia!
Jokaihmisen täydellisen perjantai-illan ainekset ovat käsin kosketeltavissa: lapsi nukahti aikaisin, valmistujaislahjaksi saatu jalkakylpyaines on lapsen kylpyammeessa olohuoneen lattialla, telkkarista tulee VOICE ja kohtuu hyvää kahvia on kupponen kourassa! Ja blogialusta on auki, tietty!

Olen murroksessa. Elämäni on murroksessa. Asuntoni on murroksessa. Työelämä alkaa maanantaina. Vakituiset tulot. Ei ole pakko enää opiskella koskaan jos en halua.  Raha, budjetointi, velat pyörivät päässä aika lailla 24/7. Huomisesta alkanen budjetoin kaiken taas exceliin ja lasken todellisia tuloja ja menoja.

Ennen kuin voin esitellä lukuja (koska palkkapäivä vasta 30.4) aion yrittää ymmärtää suhtautumistani rahaan. Olen jo parissa postauksessa kertonut yhteistyöstäni Eroon veloista- verkkovalmennuksen kanssa.   Olen saanut tehtäväkseni ennakkoehtäviä, joita tein kuuliaisesti blogatessani ja istuessani ravintolassa tuossa viime viikolla. Tehtävänäni olisi listata 20 ensimmäistä sanaa, jotka tulivat mieleen mm. sanasta talous. Kaksikymmentä sanaa tuli todella nopeasti. Sain palautetta sanoistani, ja yllätyin itsekin. Nina sanoi, että kaikki valitsemani sanat ovat hyvin negatiivisia, tai negatiivissävytteisiä. Se oli itseasiassa hyvin totta. Mutta minähän olen positiiivisuuden huipentuma! Aurinkopuudeli täällä pimeyden meressä!

Mikä määrittää suhtautumistani rahaan? Palataanko freudilaisittain menneeseen ja etsitään komplekseja? Onhan siellä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Lyhyestä virsi kaunis: kasvoin tuolla erämettässä, missä kaikilla on 2-4 lasta, omakotitalo ja koira. Ja vene ja kelkka. Koska ihmisen mitta on ihmisen omaisuus, joka yleensä konkretisoituu moottoriajoneuvoina pihamaalla. Isälläni oli yritys ja äitini kävi töissä.  Perussettiä, ei oltu rikkaita, varmaankin kivasti toimeentulevia.

Isäni voitti lotossa. Ihmisten mittaa kuvaavat moottoriajoneuvot vauihtuivat pihalla uudempiin ja hienompiin. Ilmeisesti yrityksen palkat jäivät maksamatta kun alettiin odottamaan uutta voittoa, ensimmäisen voiton rahat kun sai palamaan hyvin nopeasti. uutta voittoa odotettiin ja odotettiin kunnes joku päivä koko paletti särkyi: oltiin konkurssissa, veloissa, talo lähti alta, isovanhemmat, jotka takasivat talolainaa irtisanoivat suvusta.

Tuli muutto. Äitin työpaikka meni konkurssiin. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät. Tuli työttömyys, oli vaikeaa. Tuli muutto uudestaan töiden perässä. Isä odotti lottovoittoa, äiti kävi töissä. Kävi se isäkin, mutta veikkaus vei suurimman potin. Tuli ero ja äiti jäi neljän lapsen kanssa yksin. Aloin käydä töissä 14-vuotiaana. Säästin punaiseen skootteriin.

Loppu omasta rahakäyttäytymisestäni onkin ilmoitettuna ensimmäisissä blogipostauksissa tässä blogissa. Enhän minä arvosta rahaa - en voi ymmärtää miten joku rahasumma oli isovanhemmilleni tärkeämpää kuin jaetut hetket lastenlasten kanssa. Enkä voi ymmärtää miten isälleni lottokupongit on tärkeämpi kuin omat lapset.  Silti minusta kaikki tämä on menneisyyttä, osa minua jossain kaukaisuudessa. Vaikuttaako se siihen miksi minusta minä ansaitsen Diorin poskipunan ja ihorasvan ja maksan näistä alennuksessa 90 euroa?

Onko minun rahankäyttö riippuvaista niistä hetkistä, jotka tapahtuivat yli 20 vuotta sitten? Haastoin Femmadonnan pohtimaan omia tunnelukkojaan, mutta pata kattilaa soimaa, onko täällä joku joka ei edes myönnä lukkojaan? :D

Näihin tunnelmiin, huomenna juostaankin Fuckcancerrun! Meitsin berberi kiitää siellä viiden kilsan matkalla, katsotaan kerkeänkö sinä aikana avata kaikki lukkoni.

PS. Edellisistä postauksista löytyy koodi, jolla saa alennusta Eroon veloista- verkkokurssista!

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Case ketun kela II

Holappa!
Viimeinen toimeentulohakemus tuli tuossa maaliskuussa raapustettua ja luojan kiitos se on toivottavasti elämäni viimeinen. Alkoi tuossa eilinen päivä isolla murinalla.

Ensinnäkin. Niiden käsittelyssä kestää aivan järjettömän kauan. Sain päätöksen ja tuijotin sitä silmät suurina. Se oli lähes 160 euroa pienempi kuin edelliskuussa. Ajattelin, että perustelevat sillä että valmistun plaaplaa mutta ei. Koska Kelassa työskentelevällä luulisi olevan Suomen peruskoulu käytynä niin seuraava asia ei mahdu kaaliin.

Ilmoitin tuloikseni: 155 e elatusmaksu, 143 Lapsilisä,  486 asumistuki sekä muutamasta työvuorosta tulevat tulot. Tässä kuussahan lapseni isä lakkasi maksamasta elatustukea ja viime viikolla sain päätöksen, että KELA alkaa maksaa sitä. Tähän mennessä kaikki hyvin mutta kela oli laskenut tuloikseni, että saan isältä elatusmaksun ja kelalta elatustuen. Kaikkihan me tiedämme, ettei tällaista oikeassa elämässä koskaan tapahtuisi.

Höyryten kirjoitin kelan viestipalveluun viestin etten ymmärrä kun he näkevät siellä kaikki tietoni niin miten tämä voi olla niin  vaikeaa. Tänään vielä soitin, että miksi tämä on niin vaikeaa.

Eihän se ole. He korjaavat virheen ja rahat tulevat sitten jossain vaiheessa -kuitenkin ilmeisesti ensi viikolla. Mutta tämä on taas syönyt tämän järjestelmän resursseja. Oikeastaan eniten ärsyttää (taas) niiden puolesta, jotka joutuvat elämään tukiviidakossa kuukaudesta toiseen. Jos voimavarat ovat hiipuneet muista syistä ja niitä pitäisi löytää vielä tällaistenkin läpikäyntiin. Ihmeellistä meininkiä.

Summasummarum: kelan tukiviidakossa elämistä jäljellä about 30 vuorokautta ja sitten alkaa sellainen sulatusbuumi että ilmastonmuutoskin on hitaampi. Onneksi olen tässä päivän mittaan rauhoittunut ja päässyt pohtimaan enemmän ja vähemmän minun tunnelukkoja rahan suhteen. Siitä enemmän sitten ensi kerralla!

Ps. Ja joo kelan johtaja pyysi anteeksi. Sanon, ettei se paljoa lämmitä niitä, joilla oikeasti on ollut helvetin  tiukkaa.

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Ajatuksettomia mantroja

Aurinkoinen viikko on aluillaan ja puudeli pöhisee ihan täysillä!

Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.

Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.

Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.

Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä?  Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)

Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.

Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.

Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.

Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".

Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!

Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.

Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Yhteistyötä, työtyötä ja zeniä!


Hola!
Tämä blogiteksti on osa yhteistyötä, jota alan tehdä www.eroonveloista.fi verkkovalmennuksen kanssa. Jos joskus ajattelin, että blogi voisi olla hyvä homma, tällä hetkellä se on kyllä huippu homma! Ensinnäkin, saan muilta bloggaajilta ja kommentoijilta hyviä ideoita, ja vinkkejä. Toiseksi maailmankaikkeus voi tuoda eteen mahtavia yhteistyömahdollisuuksia.

Mutta palataan ensin takaisin reaalielämään ennen kuin avaan ajatuksia verkkovalmennuksesta. Koska kulutettuani viime viikon siivoten kaikki kaapit. SIIS KAIKKI ja löydettyäni keittiön kaappeihin ihanan rauhan ja siisteyden olen hiukan stressannut töistä. Haluan töihin, minne, mihin, kukaan ei soita, tänään soittikin kaksi tyyppiä ja haluaa minut. Punainen lanka on jossain kaukana. Ainoa mikä motivoi on velanmaksu.

Suostuin tänään töihin. Valitsin nyt kuitenkin toisin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Kieltäydyin lasten leikkausosaston anestesiahoitajan paikasta ja lähden päivystykseen. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hoitajana täynnä oppimista, entisen tiedon vahvistamista ja tietysti palkkapäivän odottamista. MUTTA KUUKAUDEN KULUTTUA MINULLE TULEE ENSIMMÄINEn PALKKA! PALKKA! RAHAA! FYFFEE! DINEROJA! MASSII! Aloitan 3.4 sillä ensi viikolla olen vielä seuren listoilla muutamassa paikassa keikalla. Ja LUOJA ota minut pois täältä keikkatyömaailmasta - olen kasvanut aikuiseksi! Haluan tietää onko minulla ensi viikolla töitä ja minä päivinä ja mitä vuoroja.

Samalla hetkellä kun eurot tipahtavat luukusta alkaa se todellinen haaste, eli kaikkien näiden velkojen takaisin maksu. Kuukauden kuluttua alkaa se todellinen haaste, kun tilillä on rahaa ja se siirretään velkoihin, eikä käytetä extempore kahvihetkeen tai uusiin treenihousihin.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin elän tällä hetkellä oman elämäni parasta bloggauspäivää. Sen sijaan, että istuisin keittiön pöydän ääressä ja ojentaisin kaakaota, maitoa, siivoaisin kaakaon, tekisin puuron, ihmettelisin miksi sitä ei syödä niin tarjoan itselleni työsopimuksen kunniaksi lounaan ja istun tässä tuijotellen ulos, syöden ja kirjoittaen! Kuin freelancer! Ja koska kokki onnistui laittamaan ruokaani suolakurkkua kaikista kielloistani huolimatta sain ilmaiseksi vegaanisen jälkiruuan.

Palatakseni takaisin siis siihen aikaisempaan, eli haasteeseen kun rahaa tulee ja sitä täytyy käyttää järkevästi velanmaksuun niin tähänhän on luotu kurssi! Nina, kurssin järjestäjä, oli minuun yhteydessä ja halusi minun kokeilevan onko minulle kurssista hyötyä. Täytyy myöntää tiesin heti, että lähden kokeilemaan. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka rakastavat suorittaa projekteja. Kuten blogin ensimmäisissä teksteissä kerroin, olen tehnyt huonoa talouspolitiikkaa mutta myös aloittanut oman ajattelumaailman muutoksen jo yli vuosi sitten. Ihan puhtaalta pöydältä en siis lähde kurssiin mukaan, vaan oman elämän kaaoksen järjestykseen saattamisessa on jo tehty töitä tovi.

Olen nyt tutkaillut kurssia pintapuolisesti, sillä se varsinaisesti alkaa 3.4 (kuten työnikin) ja samalle kurssille voi siis vielä liittyä! Suosittelen katsomaan kurssin nettisivuja, sillä sieltä löytyy vielä tämän viikonlopun ajan kurssi tarjoushintaan.



 Blogini lukijana saat vielä extra alennuksen: koodilla A782349P tippuu ostoskorissa kurssin hinnasta vielä 10%!

Pitääpi sanoa vielä, että yhteistyömme www.eroonveloista.fi  kurssin suhteen on hyvin avointa, minun tekstini ovat minun tekstejäni -niitä ei oikolueta (ehkä kirjoitusvirheitä olisi syytä vähän syynätä) eikä niiden sisältö ole ennalta määrättyä. Tavoitteena on saada aito käyttäjäkokemus, jonka pohjalta voi saada hyviä käytännönvinkkejä kurssin jatkojalostukseen. Eli kuten kaikessa elämässä rakentava palaute on hyvästä.

Pitääpi vielä sanoa vol II, että jos joku haluaa tietää miltä ZEN näyttää niin voi tulla katsomaan mun keittiön kaappeja. Tarjoon kupposen samalla!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

velkataakka

Halusin tuottaa materiaalia, joka kuvastaa sitä, miltä minusta tuntuu.

Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.



Isoja möhkäleitä. Paljon painoa rinnan päällä. Kuvitelkaa jos yksitellen nuo voisivat muuttua vaaleammiksi. Koko kuva muuttuisi valkoiseksi. Joulukuussa TJ0. 

Hyvin vinkkienne ansiosta unohdin verkostomarkkinoinnin alkuunsa. Tänään tuli kaksi työtarjousta. K-A-K-S-I. TJ0:sta tuli hetkessä astetta realistisempaa. Enää tarvitsee vain päättää kumman valitsisi. 

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Verkostomarkkinointi-uhka vai mahdollisuus?

Letś talk about maniiii!

Olin viime viikolla Helsinki Think Companyn järjestämässä "Huippu -tarinoita johtajuudesta" seminaarissa. Ajattelin ensin mennä piipahtamaan (sorry teille, jotka ette saaneet lippua :/) ennen treenejä vain pikaisesti mutta yhtäkkiä istuin tilanteessa missä en halunnutkaan nousta tuolilta. Työllistyminen, oman uran konkretisoiminen, se on minun tämän hetken juttuni. Kipeästi kaipasin keskustelukumppaneita, joiden kanssa ruotia työllistymistä.

MITÄMINÄHALUAN? Kun avauduin "ongelmastani": mihin hakea töihin, mikä on oikea ratkaisu, mikä on paras ratkaisu kaikille, kaikki kysyvät sitä samaa: MITÄ SINÄ HALUAT? Mikä on se kiintopiste tuolla kaukana?

Istuin siellä seminaarissa pienryhmässä. Mentori sanoi, että ei pidä suunnitella vaan tehdä. Sanoa ne perkuleen unelmat ääneen. Tehdä asioita unelmien eteen. Toinen mentori pyysi "mitä haluat tehdä isona" fraasin sijasta miettimään mitä haluan oppia. Ja missä sitä voi oppia parhaiten.

Pienryhmässäni oli mies. Miehiä koko seminaarissa oli kaksi tai kolme. Johtajat, huipputarinoitsijat, olivat kaikki naisia. Ei EK:n toimitusjohtaja, Nalle tai Harkimo. Naisia kaikki. Näin ollen muutama miesosallistuja pisti silmiin. Tämä kyseinen herrasmies kertoi omistavansa hyvinvointiyrityksen. Kiinnostuin heti. Ja jostain kumman syystä kyseinen tyyppi ajatteli heti, että mähän voisin olla kiinnostunut.

Hän puhui siis hyvinvointiyrityksestä. Omasta yrityksestä. Ja siitä kuinka minusta voisi tulla yrittäjä. Ensimmäinen ajatus -ei ei ei. En ole yrittäjä. Yrittäjäksi kait synnytään? Ei kuulosta mun jutulta.  Mutta koska mulla on 8000 euron velat niin on astuttava oman kuplan ulkopuolelle. Sille tilalle, missä tuntuu epämukavalta.

Saahan sitä kutsua hyvinvointiyritykseksi. Mutta oikeassa elämässä hän tekee verkostomarkkinointia. I know. Ensimmäinen reaktioni oli, että ei hel#%tissä. Mutta kuten totesin, step out of your comfortzone. Sovin tapaamisen tyypin kanssa keskustellakseni lisää.

Istuin tänään pitkään keskustelemassa hänen ja hänen vanhemman kollegansa kanssa. En oikein tiedä mitä ajattelisin. Tavallaan ajattelen, että tuote jota myydään on yhden tekevä, koska tavoitteena on myydä tuotetta, ja saada uusia myyjiä, jotta minulle alkaisi kerääntyä tuottoa. Mitään ostovelvoitteita ei ole. Paitsi myyjäksi päästäkseen täytyy tuotteitaa ostaa about 450eurolla -> nämä voi myydä eteenpäin jos ei itsellä nappaa.

Voiko myydä tuotteita, joita ei itse käyttäisi? En ole tuotteita vastaan, enkä osaa sanoa niiden vaikutuksista, koska en ole kokeillut. Eikä kyse ole mistään ihmetuotteista, oikeastaan tuotteista, joita monet treenaajat käyttävät. Mutta kun minusta sinänsä tässä ei ole kyse siitä tuotteesta.

Kyse on siitä, mistä löydän ne ihmiset, jotka haluaisivat ostaa minulta jotain. Nyt internetin ihmeaikakautena -miksi joku haluaisi ostaa minulta jotain, eikä kävellä esimerkiksi Ruohonjuureen ostamaan tuotetta? Onko tavalliselle tallaajalle väliä eri merkeillä ja valmistutavoilla ja patenteilla? Vai otetaanko sieltä mistä saa halvimmalla?

Huomaatteko miten hyvä sisäinen yrittäjä olen :D Toinen asia joka vaivaa minua on se, että voiko tässä oikeasti lyödä leiville. Tuotteiden myymisen lisäksi olisi löydettävä niitä toisia myyjiä. Tuon aloituksen 450 euron lisäksi ei ole lisävelvotteita.

Mutta onko kellään näistä hommista kokemusta? Allekirjoittanut huomauttaa, ettei tilillä ole tuota 450 euroa tämän leikin aloitukseen ennen työssäkäyntiä :D
Tietystikään tämä ei myöskään auta minua siinä originellissa ongelmassa, eli omien unelmien tavoittelussa.

Koska rehellinen vastaus unelma-ammatista olisi YK:n pääsihteeri.

 

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lumipalloilua

Tässä velattomuudesta haaveillessa tein snowball eli vyörytyslaskuarvion. Jos saisin 1100 euroa kuussa lyhennettyä kaikkia velkoja, vyörytystekniikalla olisin velaton 8 kuukaudessa. KAHDEKSASSA. Eli joulukuussa voisin kiljua, hyppiä, pomppia ja huutaa WOOOHOOOOOOOOO!

Haluaisin kuitenkin nyt kysyä, katsokaas tätä vyörytettävää mallia:

Miksi tässä ehdotetaan maksamaan tabletti ja puhelin heti, vaikka ne ovat korottomia lainoja? Niiden kuukausilyhennykset ovat myös pienet (11,30 ja 13,60) ? Ymmärtäisin ehkä silmälasien poismaksun, koska sieltä vapautuu 43 euroa.

Eikö kuitenkin kannattaisi laittaa heti nuo summat kalleimpaan luottoon?

T. Töitä ja palkkapäivää kärsimättömänä odottava

Edit. KIITOS Violacea! Ne oli ne pilkut! Ohessa uusi versio (sama aika, mutta yli 20 euron säästö koroissa).



Nämä luottosummat ovat isommat kuin aiemmin esittelemäni syystä, että en usko, että tässä kuussa pärjättäisiin ilman luottokorttia :( Lapsen isä jätti elatustuen maksamatta ja KELAlla menee ainakin ilmeisesti 23.3, että alkavat käsitellä hakemustani :( (kyseinen päivä on viimeinen liitteiden jättämispäivä -> liitteet olen jo toimittanut)

lauantai 11. maaliskuuta 2017

OHI ON! +PLAN B

Ohi on!
Suljin pelastusaseman oven eilen ja mietin että 3 ja 3/4 vuotta opintojen parissa se SE ON NYT OHI! Kirin opintojani vielä kahdella kuukaudella. Muistan sen lokakuun päivän kun kysyin opettajalta voisinko valmistua maaliskuussa. Hän vastasi kyllä, jos läpäiset valtakunnalliset ennen joulua. Siitä alkoi aikamoinen puserrus. Jouluna meinasi tulla vielä takapakkia kun pelastuslaitos ilmoitti, etten voisi mennä alkuperäiseen harjoittelupaikkaani.  Onneksi sain vielä tuon, jossa viimeiset neljä viikkoa on tullut oltua!

Ohi on. En voi uskoa todeksi! Jos kaipaat osaavaa työntekijää, here I am! Pistä kommenttia!

Olen nyt virallisesti avointa riistaa. Rahahuolia helpottamaan aloitin seuressa viime viikolla. Seure on siis firma, joka välittää vuokratyöntekijöitä sairaaloihin. Hyvin näyttäisi nyt olevan keikkaa. Viime kesänä kuulin huhuja, että keikkaa oli niukasti. Tietenkään en tiedä mihin "pooleihin" kyseiset henkilöt olivat liittyneet eli missä osastoilla he pystyivät keikkailemaan. Minulla on niitä runsaasti, joten tilanne tällä hetkellä ei näytä pahalta. Tietysti en voi  esimerkiksi ottaa äkkiä huomiseksi aamuvuoroa, koska päiväkotiin tarvitsisi ilmoittaa tarpeesta hyvissä ajoin erikoisaika tarpeesta.

Mutta seuressa on yksi minua kiehtova puoli. He maksavat 9% lisää palkkaa joka kuukausi lomarahan muodossa. Tällä pitäisi pystyä kustantamaan itselle yksi lomakuukausi vuodessa mutta mun kannaltaan tämä kuulostaisi nyt aika kivalta. Saan vielä maaliskuun epäpätevän palkkaa, joka on vajaa 15 euroa tunti (plus tuo 9%). Huhtikuussa se nousee pätevän palkaksi,  joka taisi olla 15,73.

Nyt mietin, että onko se 9% nettotuloista vai bruttotuloista?

Tavallaan kiinnostaisi tehdä seuren kautta töitä, koska saisin käteen tämän vuoden puolella enemmän rahaa. Tulot olisivat epävarmoja, työpaikka vaihtelisi, eli tässä kohtaa olisi pakollista tehdä pientä puskuria. Ja palkka maksettaisiin kahdesti kuussa! Mun lemppari!

Nyt tilillä on 90 euroa ja pitäisi järjestää lapsen synttärit perjantaina ja omat valmistujaiset lauantaina. Plus syödä ensiviikolla. Kuulostaa luottokortilta, mutta yritetään! Lapsen synttäreihin budjetoin 20 euroa ja omiin valmistujaisiin 60-80 euroa. Eiköhän tällä saada juhlat aikaiseksi!

Onneksi olkoon vielä FemmaDonnalle mielettömästi velattomuudesta! Skoolaan sinulle kahvikupillani!

Ohi on! Juhlistan tänään siivoamalla keittiön kaapit!

Ps. Kun sanoin, että en keksi mihin tarvitsisin puskuria niin kahvinkeittimeni lakkasi keittämästä kuumaa kahvia (vielä on juotavaa) ja haaveilin sisustukseen sopivasta kahvinkeittimestä:D


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Mitäs, jos maksaisin velkasi pois?

Lumiturpa täältä terve!

Sain eilen mielenkiintoisen viestin. Minulle joku tuntematon miespuolinen henkilö lähetti minulle Facebookissa viestin, jossa sanoi haluavansa antaa minulle rahaa. Tietysti ajattelin (tiesin)  sen olevan huijaus mutta välttääkseni väärinkäsitystä (jos hän etsi kaimaani) lähdin tiedustelemaan mahdollisuutta, että tuntisimme toisemme. Hän vastasi olevansa myös Pohjoisesta. Kirjoittaen Pohjoinen isolla alkukirjaimella.

Rakastan analysoida toisten argumentaatiota. Kerroin tyypille, että Lapissa kasvaneena silti en koe tarvetta lahjoittaa rahojani kanssakylmyydessä kasvaneille. Sitten alkaa hänen osaltaan sääliä hakeva argumentaatioyritys: "Anteeksi, se taisi olla huono idea". Koska aidosti uskon kyseessä olevan huijaus jätin vastaamatta. Tämän jälkeen vihreä valo alkoi taas vilkkua: "olen vaan ajatellut, että jollakin muulla voisi olla parempaa käyttöä rahoillani kuin minulla. Olenko sinusta tyhmä kun ajattelen noin?"  Oikea vastaus on olet, koska kuvittelet minun uskovan, että olisi ilmaista rahaa tai, että haluaisin rahaa tililleni joltain random-ihmiseltä. Oikeassa elämässä neuvoin häntä lahjoittamaan rahat suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Kyseiselle jampalle tämä ei kelvannut vaihtoehdoksi.

Tästä päästään itse aiheeseen. Jos kyseinen henkilö on oikea henkilö, ja olisi vaikka eksynyt lukemaan blogiani, niin toivoisin yhtä asiaa. Anna rahat niitä eniten tarvitseville, sillä minä en ole köyhä. Tai olenhan minä - tiliotteeni perusteella. Minun elämäni on täynnä naurua, iloa, onnea, ihania ihmisiä, kahvia ja mahdollisuuksia!

Minun taloudellinen köyhyyteni on väliaikaista. Minä haluan maksaa velkani työssä tehdyillä rahoilla. Tiedän, että saan töitä (kolmas haastattelu tänään) ja urani on vasta alkamassa. Minulla on koko elämä edessä. Anna rahasi niille, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, masentuneita tai muille joita elämä on kohdellut huonosti.

Terveydenhuoltoalalla kohtaa päivittäin ihmisiä, joilla menee oikeasti huonosti. Jotkut ovat kykenemättömiä auttamaan itseään ja joillakin elämässä kaikki vastustaa vaikka kuinka yrittäisi. Näitä ihmisten ja heidän elämäntarinoidensa ympärillä tärkein ajatus, jonka olen oppinut on turhan valituksen ja negatiivisen energian poissulkeminen omasta ajattelutavasta.

Minun elämäni on hyvää. Tämän vuoden se tulee tarjoamaan haasteita velanmaksun ja työelämään sopeutumisen muodossa. Mutta onneksi rakastan haasteita!


lauantai 4. maaliskuuta 2017

Case KELA

Haudihoi,
Käsi ylös jos et ole tietoinen viimepäivisistä KELA uutisoinneista? Toimeentulotukihan siirtyi vuoden alusta KELAan. Te, joita tämä asia koskettaa vain uutisten osalta, olette onnekkaita. Tervetuloa nimittäin KELA-VIIDAKKOON.

Kuten aiemmin totesin, lokakuussa 2016 peilistä katsoi puudeli, jonka tili oli tyhjä. Tili oli tyhjä, velkaa oli maanprk#@/sti ja viimeiset harjoittelut alkoivat. Valtakunnalliset testaukset tulossa. Ajatus toimeentulotuesta tuntui sietämättömältä. Olisin varmaan ollut oikeutettu tukeen jo silloin kun elin pelkällä opintotuella (ja luottokorteilla).

Lokakuussa toimeentulotuki tuli kunnalta. Haku sujui lähes mutkitta. Uusi hakija kutsutaan haastatteluun. Hämmennyksekseni haastattelussa minua ei syyllistetty eikä grillattu. Minun tilannetta ymmärrettiin.

Hain toimeentulotukea siis lyhyelle ajanjaksolle. Kunnan kanssa kaikki sujui hyvin, paitsi että haastattelusta kului useampi päivä, jonka jälkeen minulle soitettiin, että yksi liitetiedosto puuttui. Harmitti, että olimme käyneet kaikki paperit läpi siellä haastattelussa. Hakemushan pitää lain mukaan käsitellä tietyn päivämäärän puitteissa.

Sain kunnalta päätöksen tammikuun loppuun  saakka. Minulta jäi uupumaan muutama kuukausi harjoittelujani ennen valmistumista. Tammikuussa valmistelin hakemuksen KELAlle. Minusta tässä on muutama käsittämätön fakta.

1) KELA on ollut tietoinen jo vuosia siitä, että toimeentuloasiakkaat siirtyvät heille. Toimeentuloasiakkaiden määrä ei voinut olla mikään yllätys. Ja vähemmälläkin koulutuksella osaa laskea, että jos hakemuksia on kymmeniä tuhansia vähempi määrä käsittelijöitä kuin kunnalla ei voi ratkaista tätä.

2) KELA ei saanut mitään aikaisempia päätöksiä, ei mitään. Eli he lähtivät nollasta jokaisen ihmisen kanssa. Kenenkään yksilöllistä tilannetta ei katsottu vaan kaikki menevät saman byrokratiapyörän läpi.

3) olin hakenut tukea muutamaksi kuukaudeksi tietäen valmistuvani nyt keväällä. SILTI  KELA teki yhden kuukauden päätöksen. Minulle myös kirjattiin, että minulle ei jatkossa myönnetä rahaa, koska opiskelijan pitää käydä opintojen ohessa töissä JA minun pitää toimittaa palkkakuittini todisteeksi ettei minulla ole tuloja. Mitkä plkkakuitit? Puuh. Kuitenkin sinne samaan paikkaan annetaan kaikki tilitiedot viimeisiltä kuukausilta.

4) tein toivottavasti elämäni viimeisen toimeentulohakemuksen viime kuussa. Käytännössä KELA työllisti itsensä tuplasti tehden todella lyhyitä päätöksiä. Eikö olisi ollut sama antaa päätös kahdelle kuukaudelle, kun siellä tiedettiin, että kunnat olivat antaneet suurimman osan pitkäaikaistoimeentulotukipäätöksistä helmikuun loppuun saakka. Tässä päätöksessä minulle ilmoitettiin, että minun pitäisi hakea jatkossa työttömyyskorvausta eikä toimeentulotukea. Mielestäni työttömyystukea ei voi saada, jos on opiskelija. Hämmentävää, että KELA ohjeisti näin. Onneksi nyt valmistun niin voin toivottavasti saada rahani työn kautta.

5) lapseni isä ilmoitti, ettei hänellä ole elatuskykyä  tästä kuusta alkaen. Rahat saa kyllä Kelasta mutta ei todennäköisesti tämän kuun puolella. Ja juuri tässä kuussa sillä 155 eurolla olisi merkitystä! Jään odottamaan pystyvätkö antamaan pikaisen päätöksen.


Onneksi oma toimeentulotukihistoriani on näin lyhyt. I feel you, joille tämä on osa arkipäivää.  Kävin toisessa työhaastattelussa ja toivon että saisin päätöksiä töiden suhteen pian.

Positiivista;kaikissa työhaastatteluissa on kehuttu mun CV:tä! Ei sitä turhaan ole tehty töitä!

Kelatonta viikonloppua kaikille!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Realismia intopinkoiluun

Tänään se iski. Kevään harmaus vasten kasvojani.

Kävin työhaastattelussa. Heti ei sanottu minä päivänä voisin aloittaa. Eikä ihan satavarmasti luvattu töitäkään. Seuraavat kaksi viikkoa lisätietoa odotellessa -mahdollisesti jopa pidempääkin. 

Paniikkipuudeli tarttui puhelimeen ja sopi toisen työhaastatteluun itselleen perjantaiksi eri paikkaan, lähemmäs näennäisesti ensihoitoa. Siellä palkka olisi 2429 e peruspalkaltaan.

22.3 alkaen olisin töiden tarpeessa. Jos perjantaina ei natsaa -tai jos natsaakin- joudun miettimään vaihtoehtoja. Tämän päivän työhaastattelupaikka olisi minun ykkösvaihtehto. Pitkäaikainen työpaikka, jossa kehittymismahdollisuuksia. Palkka pysyisi samana mutta jokainen päivä olisi uusi. Erikoisalana kapea, jos ensihoidossa vielä mielisi työskennellä niin työkokemuksena ei niin hyödyllinen kuin esimerkiksi päivystys.

Kuka haluaa valmistua ja käydä töissä? Miksi kiristin opiskelutahtiani ja valmistuin ennenaikaisesti :D olisi voinut vielä hetken pyöritellä tätä mitä-haluan-isona-tehdä-komboa. Tai oikeastaan jännittää vain sitoutua töihin. Aikaisemmissa työpaikoissa aina tiennyt, että tämä ei ole lopullinen paikkani. Pientävalmistumisangstia. 

Tämä kuukausi siis vielä köyhäillään ja ensi kuusta pitäisi alkaa isomman palkan juosta. Aina Inkeri Ankeisen sanoja mukaillen: oi luoja, ota minut jo pois täältä köyhyydestä.