Käydään läpi alkuviikon ostokset:
Maanantai oli nolla ostospäivä ja voin sanoa käsi millä tahansa jumalallisella kirjalla, että näitä on mun elämässä todella, todella vähän. Mutta maanantai oli sellainen. Tästä tuli hyvä fiilis, voisin yrittää saada näitä huomattavasti enemmän viikkoon.
Tiistaina viimeisiä joululahjoja:
57 e mun lapsen joululahjaan
20 e pikkusiskon poikaystävän lahjaan
yht. 77 e. Nämä minun ja äidin säästetyistä rahoista. Yhteensä joululahjoihin minä ja äiti olemme käyttäneet 170 euroa. Vielä yksi lahja uupuu meidän yhteisistä ja mun omista ostamista lahjoista puuttunee muutama. Tai sitten annan illallislahjakortteja mun luokse, eli yhteistä aikaa.
Kävin ruokakaupassa ja sinne meni 14,80 euroa. Tästä 5,45 meni koiran pissa-alustoihin ja se vajaa 10 euroa itse ruokaan. En edes muista milloin olisi ollut näin pieni kauppalasku. Yritän minimoida kotiin ostettavan ruoan määrän sillä sunnuntaina siirrymme minun äidille, ja palaamme joulun jälkeen kotiin, eli ei nyt ole järkeä tänne kerätä ruokaa.
Mitään näistä ei ostettu velaksi.
Toivon, että tämä päivä on nolla-päivä ja huomenna tai perjantaina hommaan ne ihan viimeiset lahjat. Oma osuus lahjoista on tällä hetkellä noin 85+ 40 e eli 125e. Musta ihan maltillinen. Lahjoja on ostettu siskolle, tämän poikaystävälle, veljelle, tämän vaimolle, veljen kahdelle pojalle, toiselle veljelle, kummitytölle ja -pojalle, omalle lapselle, kahdelle kaverille.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurinpito. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kurinpito. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 18. joulukuuta 2019
torstai 7. maaliskuuta 2019
So the Saga begins: tarina Bank Norwegianin kortin takaa
Miljoona syytä olla kirjoittamatta. Ensimmäinen oli häpeä. Olin pelin päällä, olin nääääääääääääääääääääääääääääääääääääin lähellä ollakseni luottokorttivelaton. Ja sitten kuvittelin edelleen handlaavani tilanteen.
Aloitetaan siis alusta. Ja ensimmäiseksi haluan sanoa, että te jotka kommentoitte aiemmin, että luottokortilla pelleily on heikoilla jäillä kävelemistä, ja homma lähtee varmasti lapasesta niin siinä kävi juuri niin. Kuin alkoholistille, joka kuvittelee voivansa ottaa yhden huikan. Menee koko pullo. Menee viikkoja sumussa.
Kunnes taas herää yksi päivä ja katsoo velkasaldoa. 3700 euroa ja rapiat. Sillä punaisella luottokortilla. Kuinka tämä on mahdollista?
Miten olen antanut itseni velkaantua? Miten olen antanut itseni lihoa? Samalla kun velkaannuin myös lihoin ja taas kolmannen kerran alan sekä pudottaa painoa päästäkseni normaalilukemiin niin maksamaan velkojani pois. Kolmas kerta toden sanoo?
Käydään läpi vuotta 2018. Tammi-elokuun aikana sain maksettua velkojani pois älyttömiä määriä, aika lailla tämän saman summan missä olen tälläkin hetkellä. Plus miinus nolla. Mutta mitä sille selväjärkiselle tytölle tapahtui? Missä on se kesän puudeli joka piti tiukkaa talouskuria, ja silloin tuntui ettei se ole edes vaikeaa?
Bank Norwegianin kännysovelluksen tiedoista pääsen huhtikuulle 2018 näkemään millaisia rahasummia olen sinne laittanut. Kerrataan hyvän sään aikana. Luvut on siis kuinka paljon on joko saldoa tullut lisää (eli velkaa) tai kuinka paljon realistisesti saldo on tippunut. Tässä siis vaikuttaa se että tuolta kortilta on mennyt korko, ja sinne menee Spotify, googletilini yms maksut.
Huhtikuu 2018: korkojen ja menojen jälkeen olen lyhentänyt realistisesti 60 euroa saldoani
Toukokuu 2018: olen tehnyt lisää velkaa -47,17
Kesäkuu 2018: olen lyhentänyt velkaani 783,75
Heinäkuu 2018: lisää velkaa -70,61
Elokuu 2018: -465,62 lisää velkaa. Maksoin tuolloin siis tilin nollille. Ja aloin velkaantua uudestaan.
Tässä on se käännehetki. Olimme lapseni kanssa lomalla kolme viikkoa. Olin suunnitellut että elämme sillä nollabudjetilla, millä olimme eläneet koko kesän. Ja muistan sen hetken. Muistan sen hetken kun alamäki alkoi. Vietimme hauskaa päivää, oli sovittu että käydään kavereiden kanssa iltapäivällä lintsillä. Lintsihän on laitteineen ilmainen mutta sovimme kaveriemme kanssa ostavamme liput maailmanpyörään. Aamulla lähdimme lapseni kanssa ulos. Kävimme syömässä sushibuffetissa 16,40. Käveleskelimme Helsingin katuja. Olimme aloittamassa yhteistä nyrkkeilyharrastusta. Päätimme käydä katsomassa lapselleni nyrkkeilyhanskoja. Ostin ne. Kalliit nahkahanskat. 71 euroa varusteineen siihen kauppaan. Kävelimme seuraavaan kauppaan, ostimme kynsilakkaa ja kynsilakan poistoainetta 9,05 e, ja istuimme puistoon. Aika mennä Lintsille, kaipasin kahvia 6,30, hain kahvia. Lintsillä laiteliput 16 e, lapselle iskee nälkä: näen kuitteja: 3,90e, 8,90 e, 3,90e. Lapselle kotimatkalla kaupasta jäätelöä ja juotavaa 6,06 e.
Tämä oli vain yksi päivä. Oli päivä Porvoossa. Saavuimme sinne ja siellä olikin superkylmä. Ostin lapselleni 18 euron villatakin Kappahlista, kahvia 2,90, joku hm reissukin kuitilta löytyy 39,17, ilmeisesti lapselleni vaatteita koska itse en omista mitään --- haha, edellispäivän hm urheiluvaateostokseni näköjään, itseään on niin helppo huijata, alepaan mennyt 6,25, S-markettiin 2,10e, jäätelökauppaan 4,20 e, ravintolaan 33 e.
Tarvitseeko jatkaa?
Päivässä helposti 100 euroa. Ei mihinkään juuri kummoisiin hankintoihin.
Paitsi kun tuli syyskuu. Syyskuussa 2018 velkasaldoni näyttää kasvaneen vain -156,19 euroa.
Todellisuudessa siellä tapahtui kuitenkin seuraavanlaisia mystisiä asioita:
Panoja: 600e, 100,58e, 400,58e, 190e, 250e, 86e, 520 e sekä 24 e.
mutta myös MENOJA:
Spotify 9,90, Apteekki: 25,92+ 58,90+ 42,45+19,39 Lelukauppa 17,80, Kännykän tarvikkeet ja kello 55,82, lastenkauppa: 4,98, puhelin ja panssarilasi 473,95, silmälasit 520, google 1,99, taksi 17,40,kampaajalta jotain 27, uinti 6,70, jotain en tiedä mitä 30,94, tokmanni 15,79, bussilippu 54,70,netflix 10,99+, lahja tupareihin 16,50, bussiliput 7,7+9,8, nyrkkeily 138,kynsiöljyt 15, uinti 6,70, cubus 7,95, sokos 56,56, lindex 52,94 (lapsen haalari ja lämpökerrasto), glitter 40,96 (kalenteri plus lahja)
Ruoka: 21,80+ 15,80+ 34,11+ 4,80+13,19+ 15,37+55,30+3,09+ 14+43,29+3+1,7+4,45+7,24+14+10,91+1,5++6,9+1,35+4+2,5+8,5+3,5+5+33,61+6,5+5+7,54+2,5+3,69+1,51+19,88+14+9,40+14+9,99+15,11+1+4+73,20+18,09+3,2+4,72+6+2,5+3,2+3,2+8,2+1,51+2,43+2,6+
Tarviiko kysyä?
Tietenkin kysytte miten mulla oli noin paljon rahaa: helposti kun vaihdoin työpaikkaa niin edellinen maksoi kaikki lomarahat ulos ensi kesänkin suhteen. Fiksu olisi säästänyt ne ja pitänyt lomaa tulevanakin kesänä. Ruokamenoissa on paljon pieniä summia ja ne johtuu kun ambulanssissa pitkää päivää tehdessä tulee pysähdyttyä hakemaan kahvi (ja pulla/herkkuja) autoon kun ei ollut säännöllisiä taukoja. Ja niistä pieniestä puroista kasvoi iso virta.
Tarvitsen ehkä vähän lepoa ennen kuin lasken nuo yhteen tai teen mitään muutakaan. Aiemmin pidin luottokorttia aina mukana hätätilanteiden varalta. Tammikuun 24. päivä alkaen luottokortti on asunut kotona eikä enää koskaan mun lompakossa. Sen piti mahdollistaa vain ja ainoastaan matkustelu.
Puuh. Virtuaalihaleja?
Aloitetaan siis alusta. Ja ensimmäiseksi haluan sanoa, että te jotka kommentoitte aiemmin, että luottokortilla pelleily on heikoilla jäillä kävelemistä, ja homma lähtee varmasti lapasesta niin siinä kävi juuri niin. Kuin alkoholistille, joka kuvittelee voivansa ottaa yhden huikan. Menee koko pullo. Menee viikkoja sumussa.
Kunnes taas herää yksi päivä ja katsoo velkasaldoa. 3700 euroa ja rapiat. Sillä punaisella luottokortilla. Kuinka tämä on mahdollista?
Miten olen antanut itseni velkaantua? Miten olen antanut itseni lihoa? Samalla kun velkaannuin myös lihoin ja taas kolmannen kerran alan sekä pudottaa painoa päästäkseni normaalilukemiin niin maksamaan velkojani pois. Kolmas kerta toden sanoo?
Käydään läpi vuotta 2018. Tammi-elokuun aikana sain maksettua velkojani pois älyttömiä määriä, aika lailla tämän saman summan missä olen tälläkin hetkellä. Plus miinus nolla. Mutta mitä sille selväjärkiselle tytölle tapahtui? Missä on se kesän puudeli joka piti tiukkaa talouskuria, ja silloin tuntui ettei se ole edes vaikeaa?
Bank Norwegianin kännysovelluksen tiedoista pääsen huhtikuulle 2018 näkemään millaisia rahasummia olen sinne laittanut. Kerrataan hyvän sään aikana. Luvut on siis kuinka paljon on joko saldoa tullut lisää (eli velkaa) tai kuinka paljon realistisesti saldo on tippunut. Tässä siis vaikuttaa se että tuolta kortilta on mennyt korko, ja sinne menee Spotify, googletilini yms maksut.
Huhtikuu 2018: korkojen ja menojen jälkeen olen lyhentänyt realistisesti 60 euroa saldoani
Toukokuu 2018: olen tehnyt lisää velkaa -47,17
Kesäkuu 2018: olen lyhentänyt velkaani 783,75
Heinäkuu 2018: lisää velkaa -70,61
Elokuu 2018: -465,62 lisää velkaa. Maksoin tuolloin siis tilin nollille. Ja aloin velkaantua uudestaan.
Tässä on se käännehetki. Olimme lapseni kanssa lomalla kolme viikkoa. Olin suunnitellut että elämme sillä nollabudjetilla, millä olimme eläneet koko kesän. Ja muistan sen hetken. Muistan sen hetken kun alamäki alkoi. Vietimme hauskaa päivää, oli sovittu että käydään kavereiden kanssa iltapäivällä lintsillä. Lintsihän on laitteineen ilmainen mutta sovimme kaveriemme kanssa ostavamme liput maailmanpyörään. Aamulla lähdimme lapseni kanssa ulos. Kävimme syömässä sushibuffetissa 16,40. Käveleskelimme Helsingin katuja. Olimme aloittamassa yhteistä nyrkkeilyharrastusta. Päätimme käydä katsomassa lapselleni nyrkkeilyhanskoja. Ostin ne. Kalliit nahkahanskat. 71 euroa varusteineen siihen kauppaan. Kävelimme seuraavaan kauppaan, ostimme kynsilakkaa ja kynsilakan poistoainetta 9,05 e, ja istuimme puistoon. Aika mennä Lintsille, kaipasin kahvia 6,30, hain kahvia. Lintsillä laiteliput 16 e, lapselle iskee nälkä: näen kuitteja: 3,90e, 8,90 e, 3,90e. Lapselle kotimatkalla kaupasta jäätelöä ja juotavaa 6,06 e.
Tämä oli vain yksi päivä. Oli päivä Porvoossa. Saavuimme sinne ja siellä olikin superkylmä. Ostin lapselleni 18 euron villatakin Kappahlista, kahvia 2,90, joku hm reissukin kuitilta löytyy 39,17, ilmeisesti lapselleni vaatteita koska itse en omista mitään --- haha, edellispäivän hm urheiluvaateostokseni näköjään, itseään on niin helppo huijata, alepaan mennyt 6,25, S-markettiin 2,10e, jäätelökauppaan 4,20 e, ravintolaan 33 e.
Tarvitseeko jatkaa?
Päivässä helposti 100 euroa. Ei mihinkään juuri kummoisiin hankintoihin.
Paitsi kun tuli syyskuu. Syyskuussa 2018 velkasaldoni näyttää kasvaneen vain -156,19 euroa.
Todellisuudessa siellä tapahtui kuitenkin seuraavanlaisia mystisiä asioita:
Panoja: 600e, 100,58e, 400,58e, 190e, 250e, 86e, 520 e sekä 24 e.
mutta myös MENOJA:
Spotify 9,90, Apteekki: 25,92+ 58,90+ 42,45+19,39 Lelukauppa 17,80, Kännykän tarvikkeet ja kello 55,82, lastenkauppa: 4,98, puhelin ja panssarilasi 473,95, silmälasit 520, google 1,99, taksi 17,40,kampaajalta jotain 27, uinti 6,70, jotain en tiedä mitä 30,94, tokmanni 15,79, bussilippu 54,70,netflix 10,99+, lahja tupareihin 16,50, bussiliput 7,7+9,8, nyrkkeily 138,kynsiöljyt 15, uinti 6,70, cubus 7,95, sokos 56,56, lindex 52,94 (lapsen haalari ja lämpökerrasto), glitter 40,96 (kalenteri plus lahja)
Ruoka: 21,80+ 15,80+ 34,11+ 4,80+13,19+ 15,37+55,30+3,09+ 14+43,29+3+1,7+4,45+7,24+14+10,91+1,5++6,9+1,35+4+2,5+8,5+3,5+5+33,61+6,5+5+7,54+2,5+3,69+1,51+19,88+14+9,40+14+9,99+15,11+1+4+73,20+18,09+3,2+4,72+6+2,5+3,2+3,2+8,2+1,51+2,43+2,6+
Tarviiko kysyä?
Tietenkin kysytte miten mulla oli noin paljon rahaa: helposti kun vaihdoin työpaikkaa niin edellinen maksoi kaikki lomarahat ulos ensi kesänkin suhteen. Fiksu olisi säästänyt ne ja pitänyt lomaa tulevanakin kesänä. Ruokamenoissa on paljon pieniä summia ja ne johtuu kun ambulanssissa pitkää päivää tehdessä tulee pysähdyttyä hakemaan kahvi (ja pulla/herkkuja) autoon kun ei ollut säännöllisiä taukoja. Ja niistä pieniestä puroista kasvoi iso virta.
Tarvitsen ehkä vähän lepoa ennen kuin lasken nuo yhteen tai teen mitään muutakaan. Aiemmin pidin luottokorttia aina mukana hätätilanteiden varalta. Tammikuun 24. päivä alkaen luottokortti on asunut kotona eikä enää koskaan mun lompakossa. Sen piti mahdollistaa vain ja ainoastaan matkustelu.
Puuh. Virtuaalihaleja?
torstai 27. joulukuuta 2018
paska, paskempi, vuosi 2018
Vuosi alkaa olla pulkassa. Onneksi. Voin sanoa, että tämä syksy on ollut omalta osaltani ihan paska. Siis jotenkin niin voimia syövä ja sisuksia nakertava. Päivää ennen aattoa istuin kotini lattialla miettien miten kaikki mitä yritän muuttuu paskaksi. Olen totaalisen jäljessä aikataulusta, ja joka kerta kun on vuoroni tehdä jotain on se menettänyt jo merkityksensä tai muuttuu katastrofiksi.
Odotin joulua kovasti. Olin jo helmikuusta alkaen suunnitellut legojoulukylää. Nyt joulukuun alussa tein 20 päivän aikana 144 tuntia töitä ja jokaiselle vapaapäivälle osui hommaa ja arvata saattaa mitä tapahtui legojolukylälle. Se ei kerennyt valmistua. Eipä sillä, olemme joulun aina äidilläni, enkä sitä tietenkään tänne olisi tuonut.
Kaikessa tässä olen päässyt lähemmäksi sitä tunnetta mihin minä ostan ratkaisua. Ja olen sanoittanut sen näin itselleni ymmärrettäväksi. Minä ostan yksinäisyyteen. Minä luon projekteja luodakseni illuusion jostain yhteisestä, mikä peittäisi sen yksinäisyyden. Esimerkkinä se tonttuovihurahdus sekä joululegokylä. Molemmissa kuvittelin liittyväni johonkin "joulu ja hyvä äiti"-henkisiin ryhmiin. Rakastan suunnittelua ja sitä että saa miettiä mitä pitäisi tehdä ja millaisia legoja ostaa. Otan kuvia, mallailen malleja, konsultoin kavereita ja kaupan myyjiä. Yhtäkkiä on energiaa ja kuuluu johonkin isompaan kokonaisuuteen. Ihan kuin olisin puudeli, joka haluaa leimautua johonkin isompaan ryhmään.
Kun opiskelin yliopistossa minulla oli usein tunne, etten kuulu tänne, olen liian erilainen. Hoitoalalla useimmiten tuntuu, että olen hyvinkin ulkopuolinen. Yksi työkaverini sanoi pienessä humalatilassa, että olen niin outo, että hän haluaisi tietää minusta enemmän. Joulupöydässä veljenikin kysyi kuvittelenko olevani normaali. Ja en oikein tiedä, koska minusta kukaan näistä ei tunne minua. He eivät tiedä mite nöyryyttävältä minusta tuntui jäädä työttömäksi, miten minuun sattui kun olin tehnyt 144 tuntia töitä ja palkkani on hädin tuskin 2t euroa ennen veroja, kuinka koko tämän syksyn olisin tarvinnut halauksen ja jonkun sanomaan, että kyllä kaikki järjestyy. Minä haluaisin, että joku sanoisi, että on ihan ok tuntea olonsa väsyneeksi ja on ok haluta huutaa että vittuako tämän piti juuri nyt tapahtua ja on ihan ok kaivata sitä omaa laumaansa.
Piti puhua rahasta ja keikkailun aiheuttamasta stressistä mutta näillä mennään tänään!
PS. Meidän puudeli on ihana <3
Odotin joulua kovasti. Olin jo helmikuusta alkaen suunnitellut legojoulukylää. Nyt joulukuun alussa tein 20 päivän aikana 144 tuntia töitä ja jokaiselle vapaapäivälle osui hommaa ja arvata saattaa mitä tapahtui legojolukylälle. Se ei kerennyt valmistua. Eipä sillä, olemme joulun aina äidilläni, enkä sitä tietenkään tänne olisi tuonut.
Kaikessa tässä olen päässyt lähemmäksi sitä tunnetta mihin minä ostan ratkaisua. Ja olen sanoittanut sen näin itselleni ymmärrettäväksi. Minä ostan yksinäisyyteen. Minä luon projekteja luodakseni illuusion jostain yhteisestä, mikä peittäisi sen yksinäisyyden. Esimerkkinä se tonttuovihurahdus sekä joululegokylä. Molemmissa kuvittelin liittyväni johonkin "joulu ja hyvä äiti"-henkisiin ryhmiin. Rakastan suunnittelua ja sitä että saa miettiä mitä pitäisi tehdä ja millaisia legoja ostaa. Otan kuvia, mallailen malleja, konsultoin kavereita ja kaupan myyjiä. Yhtäkkiä on energiaa ja kuuluu johonkin isompaan kokonaisuuteen. Ihan kuin olisin puudeli, joka haluaa leimautua johonkin isompaan ryhmään.
Kun opiskelin yliopistossa minulla oli usein tunne, etten kuulu tänne, olen liian erilainen. Hoitoalalla useimmiten tuntuu, että olen hyvinkin ulkopuolinen. Yksi työkaverini sanoi pienessä humalatilassa, että olen niin outo, että hän haluaisi tietää minusta enemmän. Joulupöydässä veljenikin kysyi kuvittelenko olevani normaali. Ja en oikein tiedä, koska minusta kukaan näistä ei tunne minua. He eivät tiedä mite nöyryyttävältä minusta tuntui jäädä työttömäksi, miten minuun sattui kun olin tehnyt 144 tuntia töitä ja palkkani on hädin tuskin 2t euroa ennen veroja, kuinka koko tämän syksyn olisin tarvinnut halauksen ja jonkun sanomaan, että kyllä kaikki järjestyy. Minä haluaisin, että joku sanoisi, että on ihan ok tuntea olonsa väsyneeksi ja on ok haluta huutaa että vittuako tämän piti juuri nyt tapahtua ja on ihan ok kaivata sitä omaa laumaansa.
Piti puhua rahasta ja keikkailun aiheuttamasta stressistä mutta näillä mennään tänään!
PS. Meidän puudeli on ihana <3
lauantai 15. joulukuuta 2018
5yhdeksän tuntia
Enää 5yhdeksän tuntia puudelin saapumiseen talouteemme. Enää neljä työvuoroa konkurssipesälle. Enää yhdeksän päivää jouluun.
Eniten minua harmittaa kaikki. Harmittaa työkuviot. Sain työpaikan, jota en oikeastaan halua, enkä tiedä miksi hain sinne. Sinne minne haluan, lähetin viestiä, soitin ja soitin uudestaan. Sen paikan osastonhoitajan ketutuksen katkuista puhelinkeskustelua tulen aina miettimään johtamistaitojen puutteen näytöksenä.
Ainoa iloinen asia on minipuudeli. Kohta hän on täällä. Odotamme niin innolla. Hän tulee tekemään arjestamme niin iloista. Olen aidosti häkeltynyt teidän positiivisista kommenteista. Luulin, että tulisi pikemminkin syytöksiä toiminnastani. Koska faktahan on se, että negatiivista rahaa siitä koirasta seuraa. Mutta sitäkin enemmän iloa ja onnen hetkiä. Jännittää ja tuntuu hyvältä samaan aikaan.
Mun tekisi mieli vyöryttää kaikki paha olo, ja vitutus ja ärsyyntyminen omaan elämääni tähän näppäimistölle. Jotenkin tuntuu kuin tämä konkurssi olisi ollut viimeinen niitti arkkuun. Mulla on ollut pitkään sellainen kasvava pettymyksen tunne itseäni kohtaan. Mä olen pettynyt mun alavalintaan, en siksi ettenkö aidosti tykkäisi ensihoidosta, koska se on minusta sykähdyttävintä minkä tiedän, vaan koska se muokkaa elämääni tiettyihin suuntiin, joita en oikeastaan aiemmin aavistanut.
Ensinnäkin minua vituttaa se, että monet hyvät työpaikat saadaan sillä että tunnetaan joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun. Toinen on se, että ne saadaan harjoittelupaikkojen perusteella, siellä harjoitteluissa saadaan jalkaa oven väliin. Harjoittelupaikat jaetaan täysin päättömän järjestelmän kautta, mikä kaatuu ainakin sata kertaa harjoittelupaikkojen jakotilanteessa. Mua vituttaa se, että en saa keskustella mun palkasta. Ei ole palkkaneuvotteluja. Sama paska palkka olitko ollut tehohoitajana viimeiset kolmekymmentä vuotta vaiko aloittanut viime viikolla. Paitsi nyt kun keksittiin hienosti, että aletaan tehdä tehtävien vaativuusarviointia ja otetaan pois niiltä jotka ovat olleet vähemmän aikaa ja annetaan niille jotka ovat olleet pidemmän aikaa. Sinänsä aika tyhmää, koska samaa työtä se ihminen joka on ollut kolmekymmentä vuotta töissä vs. vuoden töissä joutuu siellä tekemään. Minusta palkkatasoa olisi yleisesti pitänyt nostaa alkamaan numerolla kolme, eikä miettiä, että jos A-vaativuuluokalta otetaan viisikymppiä pois ja annetaan C-vaativuusluokalle niin johan hyvä tulee.
Pienellä palkalla minulla ei koskaan ole mahdollisuutta ottaa isoa lainaa. Tai edes pienempää asuntolainaa. Koska tässä maailmankaikkeudessa toimia ei ole, vaan ihmiset tekee työnsä pätkissä, ja vaihtaa työpaikkaa, koska uskoo hoitotyön olevan vihreämpää eri osastoilla, niin lainan saaminen on hankalaa. Ja tämä vuoorotyö. Tiesittekö, että iltalisä on kaksikymmentäprosenttia tuntipalkasta kello kahdeksantoista ja kahdenkymmenenkahden välillä. Jos tuntipalkka olisi huimat viisitoista euroa se tekisi kolme euroa per tunti. Maksimissaan kaksitoista euroa neljältä iltatunnilta. Miinus verot.
Minua ärsyttää että en miettinyt minkäarvoista työtä lähden tekemään kun hain kouluun. Minua ärsyttää että minulle sanotaan, että teen arvokasta ja hienoa työtä. Mahtavaa, mutta minusta se hoitaja, joka on palvelutalossa yövuorossa ja siellä kaksikymmentä kolme enemmän ja vähemmän sekavaa vanhusta ja tämä hoitaja koko yön yksin, niin tämä hoitaja on lähes pyhimys- usein se on vielä lähihoitaja, sillä rapiat kahden tonnin eli noin kahdentoista euron tuntipalkalla.
Mua ärsyttää etten ole se oma iloinen itseni. Ja samalla mä ärsytän itseäni. Mua ärsyttää, että tästä piti tulla todella hyvä joulu, olen rakentanut legojoulukylää jo helmikuusta saakka ei helvetti kun olen stressaantunut nyt joulun alla, ja konkurssi syö palkasta osan ja joudun ottamaan töitä vielä lisää tälle joulukuulle. Ja nyt alkukuun olen ollut koko ajan töissä ja nyt niin toivon, että tässä toimisi huutomerkki.
Sovitaanko, että seuraava vuosi on täynnä onnellisia ajatuksia ja tapahtumia?
Eniten minua harmittaa kaikki. Harmittaa työkuviot. Sain työpaikan, jota en oikeastaan halua, enkä tiedä miksi hain sinne. Sinne minne haluan, lähetin viestiä, soitin ja soitin uudestaan. Sen paikan osastonhoitajan ketutuksen katkuista puhelinkeskustelua tulen aina miettimään johtamistaitojen puutteen näytöksenä.
Ainoa iloinen asia on minipuudeli. Kohta hän on täällä. Odotamme niin innolla. Hän tulee tekemään arjestamme niin iloista. Olen aidosti häkeltynyt teidän positiivisista kommenteista. Luulin, että tulisi pikemminkin syytöksiä toiminnastani. Koska faktahan on se, että negatiivista rahaa siitä koirasta seuraa. Mutta sitäkin enemmän iloa ja onnen hetkiä. Jännittää ja tuntuu hyvältä samaan aikaan.
Mun tekisi mieli vyöryttää kaikki paha olo, ja vitutus ja ärsyyntyminen omaan elämääni tähän näppäimistölle. Jotenkin tuntuu kuin tämä konkurssi olisi ollut viimeinen niitti arkkuun. Mulla on ollut pitkään sellainen kasvava pettymyksen tunne itseäni kohtaan. Mä olen pettynyt mun alavalintaan, en siksi ettenkö aidosti tykkäisi ensihoidosta, koska se on minusta sykähdyttävintä minkä tiedän, vaan koska se muokkaa elämääni tiettyihin suuntiin, joita en oikeastaan aiemmin aavistanut.
Ensinnäkin minua vituttaa se, että monet hyvät työpaikat saadaan sillä että tunnetaan joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun. Toinen on se, että ne saadaan harjoittelupaikkojen perusteella, siellä harjoitteluissa saadaan jalkaa oven väliin. Harjoittelupaikat jaetaan täysin päättömän järjestelmän kautta, mikä kaatuu ainakin sata kertaa harjoittelupaikkojen jakotilanteessa. Mua vituttaa se, että en saa keskustella mun palkasta. Ei ole palkkaneuvotteluja. Sama paska palkka olitko ollut tehohoitajana viimeiset kolmekymmentä vuotta vaiko aloittanut viime viikolla. Paitsi nyt kun keksittiin hienosti, että aletaan tehdä tehtävien vaativuusarviointia ja otetaan pois niiltä jotka ovat olleet vähemmän aikaa ja annetaan niille jotka ovat olleet pidemmän aikaa. Sinänsä aika tyhmää, koska samaa työtä se ihminen joka on ollut kolmekymmentä vuotta töissä vs. vuoden töissä joutuu siellä tekemään. Minusta palkkatasoa olisi yleisesti pitänyt nostaa alkamaan numerolla kolme, eikä miettiä, että jos A-vaativuuluokalta otetaan viisikymppiä pois ja annetaan C-vaativuusluokalle niin johan hyvä tulee.
Pienellä palkalla minulla ei koskaan ole mahdollisuutta ottaa isoa lainaa. Tai edes pienempää asuntolainaa. Koska tässä maailmankaikkeudessa toimia ei ole, vaan ihmiset tekee työnsä pätkissä, ja vaihtaa työpaikkaa, koska uskoo hoitotyön olevan vihreämpää eri osastoilla, niin lainan saaminen on hankalaa. Ja tämä vuoorotyö. Tiesittekö, että iltalisä on kaksikymmentäprosenttia tuntipalkasta kello kahdeksantoista ja kahdenkymmenenkahden välillä. Jos tuntipalkka olisi huimat viisitoista euroa se tekisi kolme euroa per tunti. Maksimissaan kaksitoista euroa neljältä iltatunnilta. Miinus verot.
Minua ärsyttää että en miettinyt minkäarvoista työtä lähden tekemään kun hain kouluun. Minua ärsyttää että minulle sanotaan, että teen arvokasta ja hienoa työtä. Mahtavaa, mutta minusta se hoitaja, joka on palvelutalossa yövuorossa ja siellä kaksikymmentä kolme enemmän ja vähemmän sekavaa vanhusta ja tämä hoitaja koko yön yksin, niin tämä hoitaja on lähes pyhimys- usein se on vielä lähihoitaja, sillä rapiat kahden tonnin eli noin kahdentoista euron tuntipalkalla.
Mua ärsyttää etten ole se oma iloinen itseni. Ja samalla mä ärsytän itseäni. Mua ärsyttää, että tästä piti tulla todella hyvä joulu, olen rakentanut legojoulukylää jo helmikuusta saakka ei helvetti kun olen stressaantunut nyt joulun alla, ja konkurssi syö palkasta osan ja joudun ottamaan töitä vielä lisää tälle joulukuulle. Ja nyt alkukuun olen ollut koko ajan töissä ja nyt niin toivon, että tässä toimisi huutomerkki.
Sovitaanko, että seuraava vuosi on täynnä onnellisia ajatuksia ja tapahtumia?
keskiviikko 14. marraskuuta 2018
Kyttääjä
Mä yritän nyt keksiä hyvän termin sille millainen ihminen olen. Koska tajusin jotain eilen sisimmästäni. Olen luonteeltani sellainen että minun on mitattava ja laskettava ja kytättävä itseäni.
Jos minulla on tilillä rahaa kulutan kaiken. Nyt laitoin rahat toiselle tilille ja joudun aina maksaessa siirtämään summan tilille. Voin sanoa että raha hahmottuu miljoona kertaa paremmin ja tuntuu pahalta ottaa rahoja puskurista vaikka näihin ostamiini asioihin ne on tarkoitettu.
Toinen asia johon tarvitsen kyttäystä on mun paino. En ole vuosiin käynyt vaatekaupoilla muuta kuin urheiluvaatteita santsaamassa. En ole siis vuosiin yrittänyt änkeä itseäni henkkamaukan 38 koon housuihin ja tuntenut hämmästystä kun en taaskaan mahdu. Nyt olen lihonut 10 kiloa valmistumisen jälkeen. En myöskään ole omistanut vaakaa vuosiin. Tämä tarkoittaa että alan taas kytätä painoani ja syömisiäni ja liikkumistani koska en kestä olla tässä kehossani. Teen sen kuitenkin salassa lapseltani ettei hän kuvittele että omaa kehoaan pitää tarkkailla. Aion käydä kerran kuussa vaatekaupoissa sovittamassa jotain vaatetta jotta näen miltä näytän. Koska rehellisesti en hirveästi katso peiliin ja nyt kun olen katsonut olen järkyttynyt että olen syönyt itseni tähän kuntoon.
Lyhyt avautuminen siis tähän väliin. Itseäni aion siis syynätä en naapureita tai muita. Mutta suosittelen kaikille olet mitä syöt ohjelmaa sillä Pippa Laukka on rautaa :)
Jos minulla on tilillä rahaa kulutan kaiken. Nyt laitoin rahat toiselle tilille ja joudun aina maksaessa siirtämään summan tilille. Voin sanoa että raha hahmottuu miljoona kertaa paremmin ja tuntuu pahalta ottaa rahoja puskurista vaikka näihin ostamiini asioihin ne on tarkoitettu.
Toinen asia johon tarvitsen kyttäystä on mun paino. En ole vuosiin käynyt vaatekaupoilla muuta kuin urheiluvaatteita santsaamassa. En ole siis vuosiin yrittänyt änkeä itseäni henkkamaukan 38 koon housuihin ja tuntenut hämmästystä kun en taaskaan mahdu. Nyt olen lihonut 10 kiloa valmistumisen jälkeen. En myöskään ole omistanut vaakaa vuosiin. Tämä tarkoittaa että alan taas kytätä painoani ja syömisiäni ja liikkumistani koska en kestä olla tässä kehossani. Teen sen kuitenkin salassa lapseltani ettei hän kuvittele että omaa kehoaan pitää tarkkailla. Aion käydä kerran kuussa vaatekaupoissa sovittamassa jotain vaatetta jotta näen miltä näytän. Koska rehellisesti en hirveästi katso peiliin ja nyt kun olen katsonut olen järkyttynyt että olen syönyt itseni tähän kuntoon.
Lyhyt avautuminen siis tähän väliin. Itseäni aion siis syynätä en naapureita tai muita. Mutta suosittelen kaikille olet mitä syöt ohjelmaa sillä Pippa Laukka on rautaa :)
perjantai 2. marraskuuta 2018
Ensimmäinen tonni rikki
Mulla on ensimmäistä kertaa vuosiin rahaa yli tonni säästössä. Tuntuu hyvältä että on puskuri. Huomasin lapsen kumisaappaiden olevan pienet ja joulu on tulossa. Tänään on järkeä päässä.
Eka tonni kasassa. Tuossa tonnissa on suunnitellusti rahaa jouluun.
En ole kirjoittanut monesta syystä. Mutta sitten tajusin että kirjoittaminen on miun henkireikä. Täältä saa tukea ja apua. Olen lueskellut teidän blogejanne aina vain kun olen ehtinyt.
Punaisella kortilla on saldoa mutta nyt minulla on uusi tyyli hoitaa raha-asiasi fiksusti.
Pienin askelin kohti voittoa!
Eka tonni kasassa. Tuossa tonnissa on suunnitellusti rahaa jouluun.
En ole kirjoittanut monesta syystä. Mutta sitten tajusin että kirjoittaminen on miun henkireikä. Täältä saa tukea ja apua. Olen lueskellut teidän blogejanne aina vain kun olen ehtinyt.
Punaisella kortilla on saldoa mutta nyt minulla on uusi tyyli hoitaa raha-asiasi fiksusti.
Pienin askelin kohti voittoa!
keskiviikko 5. syyskuuta 2018
MULLA EI OLE LUOTTOKORTTIVELKAA
Ja taistelen järjen äänen kanssa. Mietin imuria, töihin rannekelloa (sellaista urheilukelloa, jonka voi pestä)(tämä kello on must mutta mulla on niin tiukka budjetti sen suhteen) (ja vähän vielä järkeä päässä), polkupyörää.
Toisaalta olen järkyttynyt, että ostin ison legon viime kuussa. Puhuimme lapseni kanssa, että rakennamme sen loppuun ja myymme sen. Ajattelin myös vapaaviikonloppuna innostua käymään läpi varastosta lääkiskamoja ja myymään niitä. Päätin, että muutaman euron tavarat, jotka eivät menneet kaupaksi kesän aikana vien vain jonnekkin. En tiedä minne. Mutta nyt minulla on ollut 3kk iso Ikean kassi tuolla keittiön kupeessa myytäviä tavaroita, jotka eivät mene eteenpäin...
Oudointa on ollut ruokakaupassa käynti. Uuden 12 tuntisen työvuoroelämän vuoksi pääsen ruokakauppaan noin kerran viikossa isoille ostoksille. Kävin maanantaina ja kauppaan meni 43 euroa. Siis 43. Eilen kävin vielä maitoa ja löysin alesta 3 pakettia kanaa, yhden jauhelihan, 1,5l maitoa ja lapselle minisipsipusssi, yhteensä 10 euroa. Siinä on taas neljään ruokaan ainekset. Ja tuosta 43 eurosta osa meni pakkaseen. Loppuukin pystyn siis hyvin pihistelemään. Ruoan suhteen. Tällä viikolla käymme vielä toisen kerran sushibuffetissa koska loppukuusta emme kerkeä ollenkaan. Sushibuffet maksaa meille 14 euroa. Tämä oli lapsen toive. Hän sanoi alkavansa huutaa kun hänellä tekee niin mieli sushia. Maanantaina oli vaikea kieltäytyä kun kolmannen kerran menimme hakemaan puhelinta, jossa edelleen oli musta näyttö. Pyysin lasta pitämään huolen etten huuda tai sano rumia sanoja niille Fonumin myyjille. Tiukkaa teki. 13.7 huoltoon viedystä puhelimesta ei ole vielä korvattu mitään :D kolme kertaa olen mennyt hakemaan puhelinta, jonka on kerrottu olevan korjattu mutta käteen annetaan rikkinäinen ja ihmetellään.
Toisaalta olen järkyttynyt, että ostin ison legon viime kuussa. Puhuimme lapseni kanssa, että rakennamme sen loppuun ja myymme sen. Ajattelin myös vapaaviikonloppuna innostua käymään läpi varastosta lääkiskamoja ja myymään niitä. Päätin, että muutaman euron tavarat, jotka eivät menneet kaupaksi kesän aikana vien vain jonnekkin. En tiedä minne. Mutta nyt minulla on ollut 3kk iso Ikean kassi tuolla keittiön kupeessa myytäviä tavaroita, jotka eivät mene eteenpäin...
Oudointa on ollut ruokakaupassa käynti. Uuden 12 tuntisen työvuoroelämän vuoksi pääsen ruokakauppaan noin kerran viikossa isoille ostoksille. Kävin maanantaina ja kauppaan meni 43 euroa. Siis 43. Eilen kävin vielä maitoa ja löysin alesta 3 pakettia kanaa, yhden jauhelihan, 1,5l maitoa ja lapselle minisipsipusssi, yhteensä 10 euroa. Siinä on taas neljään ruokaan ainekset. Ja tuosta 43 eurosta osa meni pakkaseen. Loppuukin pystyn siis hyvin pihistelemään. Ruoan suhteen. Tällä viikolla käymme vielä toisen kerran sushibuffetissa koska loppukuusta emme kerkeä ollenkaan. Sushibuffet maksaa meille 14 euroa. Tämä oli lapsen toive. Hän sanoi alkavansa huutaa kun hänellä tekee niin mieli sushia. Maanantaina oli vaikea kieltäytyä kun kolmannen kerran menimme hakemaan puhelinta, jossa edelleen oli musta näyttö. Pyysin lasta pitämään huolen etten huuda tai sano rumia sanoja niille Fonumin myyjille. Tiukkaa teki. 13.7 huoltoon viedystä puhelimesta ei ole vielä korvattu mitään :D kolme kertaa olen mennyt hakemaan puhelinta, jonka on kerrottu olevan korjattu mutta käteen annetaan rikkinäinen ja ihmetellään.
sunnuntai 26. elokuuta 2018
Palkkakuittia odotellessa
Huhheijaa, edellisestä tekstistä tosiaan vierähti hetki ja jo epäiltiin onko Puudeli pahanteossa.
KYLLÄ JA EI.
Suurin syy kirjottamuuteen on uusi työ, jossa on kahdentoistatunnin vuorot. Eli niinä päivinä ei kerkeä yhtään mitään. Plus olen stressannut uutta työtä ja käyttänyt ajan asiaoiden virkistämiseen musitista. En ole saanut edes hirveästi nukuttua koska on jänskättänyt niin kovin. Ja onko siistiä? NO ON, ja siis olen niin kaivannut sitä työparityöskentelyä. Se on ihanaa. Ja sellaista hyvää rentoa meininkiä missä nauretaan.
Ja rahaa on mennyt IHAN LIIKAA. Ostin nimittäin avoimen yliopiston kursseja. Tähän palaan myöhemmin, hyljättyäni lääkiksen sain paremman idean miten edistää uraani ja mitä minun kannattaisi opiskella.
Ostin myös legoja itselleni lahjaksi uudesta työpaikasta... Mutta onneksi nyt on hanat kiinni. Ainoa ero uudessa ja vanhassa työpaikassa on se ettei aina kerkeä syömään töissä eli saatetaan joutua syömään ruoat ja kahvit jossain matkalla eikä päästä asemalle syömään. Rahaa voi siis mennä ruokaan enemmän.
Tällä hetkellä tulleilla työvuorolistoilla minulle ei ole kuin yksi yövuoro ja sunnuntaivuoro. Tarkoittaa suomeksi siis ettei tule hyviä lisiä. Tietysti peruspalla on puolet enemmän kuin mitä viimeiset kahdeksan kuukautta puolella työajalla on ollut. Mulla on älytön veroprosentti tällä hetkellä ja siitä syystä ei ole ihan hirveän hyvät käteenjäävät osuudet. Mutta hätiäkö tässä. Tiedättekö miten vähän tulee laskuja kun ei ole viittä luottokorttia? Ei juuri yhtään. Siis ihan hämmentävän vähän.
Mutta siis siihen tärkeimpään: tällä hetkellä sain kaivettua tiedon että loppupalkastani edellisessä työpaikassa minulle jää käteen kaksituhattaneljäsataa jotain ja uuden työpaikan muutamasta elokuun vuorosta en saa neljää sataa käteen mitenkään eli en ihan pääse tavoitteseen kaksituhattakahdeksansataa. En tiedä uskallanko silti maksaa kaiken ja sitten lyödä ihan minimille ruokamenot, koska uuden työn myötä siinä on haastetta. Eli saattaa olla että olen velaton viiden päivän päästä tai en.
Ja en osta uutta näppäimistöä, jossa merkit ja numerot toimisi :D :D :D Käyn kirjastossa käyttämässä konetta jatkossa vapaapäivinä :D
KYLLÄ JA EI.
Suurin syy kirjottamuuteen on uusi työ, jossa on kahdentoistatunnin vuorot. Eli niinä päivinä ei kerkeä yhtään mitään. Plus olen stressannut uutta työtä ja käyttänyt ajan asiaoiden virkistämiseen musitista. En ole saanut edes hirveästi nukuttua koska on jänskättänyt niin kovin. Ja onko siistiä? NO ON, ja siis olen niin kaivannut sitä työparityöskentelyä. Se on ihanaa. Ja sellaista hyvää rentoa meininkiä missä nauretaan.
Ja rahaa on mennyt IHAN LIIKAA. Ostin nimittäin avoimen yliopiston kursseja. Tähän palaan myöhemmin, hyljättyäni lääkiksen sain paremman idean miten edistää uraani ja mitä minun kannattaisi opiskella.
Ostin myös legoja itselleni lahjaksi uudesta työpaikasta... Mutta onneksi nyt on hanat kiinni. Ainoa ero uudessa ja vanhassa työpaikassa on se ettei aina kerkeä syömään töissä eli saatetaan joutua syömään ruoat ja kahvit jossain matkalla eikä päästä asemalle syömään. Rahaa voi siis mennä ruokaan enemmän.
Tällä hetkellä tulleilla työvuorolistoilla minulle ei ole kuin yksi yövuoro ja sunnuntaivuoro. Tarkoittaa suomeksi siis ettei tule hyviä lisiä. Tietysti peruspalla on puolet enemmän kuin mitä viimeiset kahdeksan kuukautta puolella työajalla on ollut. Mulla on älytön veroprosentti tällä hetkellä ja siitä syystä ei ole ihan hirveän hyvät käteenjäävät osuudet. Mutta hätiäkö tässä. Tiedättekö miten vähän tulee laskuja kun ei ole viittä luottokorttia? Ei juuri yhtään. Siis ihan hämmentävän vähän.
Mutta siis siihen tärkeimpään: tällä hetkellä sain kaivettua tiedon että loppupalkastani edellisessä työpaikassa minulle jää käteen kaksituhattaneljäsataa jotain ja uuden työpaikan muutamasta elokuun vuorosta en saa neljää sataa käteen mitenkään eli en ihan pääse tavoitteseen kaksituhattakahdeksansataa. En tiedä uskallanko silti maksaa kaiken ja sitten lyödä ihan minimille ruokamenot, koska uuden työn myötä siinä on haastetta. Eli saattaa olla että olen velaton viiden päivän päästä tai en.
Ja en osta uutta näppäimistöä, jossa merkit ja numerot toimisi :D :D :D Käyn kirjastossa käyttämässä konetta jatkossa vapaapäivinä :D
torstai 2. elokuuta 2018
Korkojen korot
Doddiin eli velkaantunut maksaa korkoa omista veloistaan aina ja tässä kuussa maksoin seuraavanlaisia hommia:
1) MC 15.10+3.50=18.60
2) SPANKKI 3.35 + 2.50= 5.85
3) BN 3.43
Yhteensä 18.6+5.85+3.43=28.08 euroa
Irtisanoin spankin visan ja ne olivat sen heti tehneet ja pyysivät tilaamaan uuden kortin. Aloin kiltisti tilata kunnes huomasin että a) joka paikassa luki, että spankin visat ovat ilmaisia b) debit korttia hankkiessa pyydettiin työpaikan yksityiskohtaset tiedot.
Jätin kortin tekemisen kesken ja laitoin kysymystä lafkaan miksi minua on veloitettu ja mihin he tarvitsevat yksityiskohtaiset työpaikkatiedot (mm.puhelinnro).
Tällaista ei kyselty OP:ssa.Suattaapi olla että irtisanoudun s-pankista tämän jälkeen... voin siirtää minun ja äitini säästämät lomarahat BN:n tilille.
Lisäksi irtisanoin salini. Kaikki suositus paikalle ja sen lapsiparkkimahdollisuudelle mutta uudet tuulet puhaltavat. Urheilun saralla kk-maksut jopa nousevat...
Mutta kasvojen pakkeloinnin saralla otin edullisimmista edullisimman käyttöön. Merkkiripsarin sijasta (26-38 e) siirryin Essencen ripsiväriin,joka on älyttömän hyvä! Maksoin 3.69 euroa. Rajauskynä,josta aiemmin maksoin 15 euroa maksoi nyt 1.15 euroa ja 40euron huulipunan sijasta ostin 2,5 euron huulikiilteen.
Säästöä on isokin säästö!
1) MC 15.10+3.50=18.60
2) SPANKKI 3.35 + 2.50= 5.85
3) BN 3.43
Yhteensä 18.6+5.85+3.43=28.08 euroa
Irtisanoin spankin visan ja ne olivat sen heti tehneet ja pyysivät tilaamaan uuden kortin. Aloin kiltisti tilata kunnes huomasin että a) joka paikassa luki, että spankin visat ovat ilmaisia b) debit korttia hankkiessa pyydettiin työpaikan yksityiskohtaset tiedot.
Jätin kortin tekemisen kesken ja laitoin kysymystä lafkaan miksi minua on veloitettu ja mihin he tarvitsevat yksityiskohtaiset työpaikkatiedot (mm.puhelinnro).
Tällaista ei kyselty OP:ssa.Suattaapi olla että irtisanoudun s-pankista tämän jälkeen... voin siirtää minun ja äitini säästämät lomarahat BN:n tilille.
Lisäksi irtisanoin salini. Kaikki suositus paikalle ja sen lapsiparkkimahdollisuudelle mutta uudet tuulet puhaltavat. Urheilun saralla kk-maksut jopa nousevat...
Mutta kasvojen pakkeloinnin saralla otin edullisimmista edullisimman käyttöön. Merkkiripsarin sijasta (26-38 e) siirryin Essencen ripsiväriin,joka on älyttömän hyvä! Maksoin 3.69 euroa. Rajauskynä,josta aiemmin maksoin 15 euroa maksoi nyt 1.15 euroa ja 40euron huulipunan sijasta ostin 2,5 euron huulikiilteen.
Säästöä on isokin säästö!
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
Milloin rahaa on tarpeeksi
Kuuntelin keskustelua kun yksi kollega pyysi toiselta viittä tonnia lainaan. Osallistuin keskusteluun kysymällä paljon he tienaavat vuodessa. Toinen kertoi tekevänsä pelkkää yötä pääsääntöisesti sekä paljon ylitöitä, jolloin vuositulot ovat parhaillaan olleet 51000.
Tällä ihmsellä oli nyt rahan tarve.
Toisen henkilön kanssa puhelin miten he pärjäävät rahallisesti kun heillä on pieni lapsi ja kumppanilla on osa-aikatyö. Hän teki kaikki viikonloput töitä, yleensä sunnuntaisin tuplavuoron ja pyrki tekemään älyttömästi ylitöitä. Sanoi, että hyvin pärjäävät, vuositulot kipuavat 46000 euroon parhaimpana vuotena.
Iski tunnetut heinäkuun seksihelteet. Pienen lapsen vanhempi näytti... kaamealta. Kertoi ettei lapsi ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, ja hän on nukkunut muutamia tunteja yössä. Kysyi miten me pärjäämme. Olin jo aidosti vähän huolissani, koska hän aidosti näytti tosi huonostinukkuneelta ja väsyneeltä. Kysyin eivätkö he voisi kumppanin kanssa kokeilla vaikka sellaista ratkaisua, että nukkuvat vuorotellen yhdet yöt hotellissa, jossa olisi kunnon ilmastointi.
51000 euroa vuodessa tienaava piti ajatustani järjettömänä ja aika tiukkaan sävyyn kyseli kenellä on varaa sellaiseen. Ja käski toisen olla välittämättä ohjeistani. Huonosti nukkunut väitti, että yksi yö ei korjaa mitään. Yritin sanoa, että kyllä sen luulisi auttavan tilanteeseen.
Kenellä enää on varaa mihinkään jos 46000-51000 euroa tienaavilla ei ole varaa? En ota kantaa minkä verran menoja näillä ihmisillä on ja mihin rahansa käyttävät mutta pidän tätä suomalaista mentaliteettia rahan vähyydestä aivan sietämättömänä.
Minulta usein kysytään miten pärjään 50% palkalla. Vastaan, että mielestäni hyvin. Minulla ei ole koiraa, asuntolainaa eikä miestä elätettävänä. En kerro, että olen lyhentänyt kaksi tonnia velkaakin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Silti olen esimerkiksi käynyt parturissa, lapseni on saanut vaatteita,ja meillä ei ole nähty nälkää.
Minua ei siis häiritse se, että joku ei halua mennä hotelliin ja maksaa siitä. Minua häiritsee se, että ihmiset leikkii köyhää vaikka joka päivä näemme oikeasti köyhiä. Niitä, joilla kaikki menot maksaa sosiaalituki, niitä jotka ovat maanneet omassa paskassaan kuukausia, niitä joille kukaan ei soita, niitä, joilla ei ole sairaalasta ulos lähtiessä paikkaa mihin mennä. Niitä, joilta kukaan ei koskaan kysy mitä kuuluu. Niitä, joiden ainoa sielunkuppani on Finlandia vodka.
Lopetetaanko siitä rahan vähyydestä valittaminen ja aletaan puhumaan kulutustottumusten ja elintason ylläpitämiseen vaativien rahojen isoista kassavirroista.
Tällä ihmsellä oli nyt rahan tarve.
Toisen henkilön kanssa puhelin miten he pärjäävät rahallisesti kun heillä on pieni lapsi ja kumppanilla on osa-aikatyö. Hän teki kaikki viikonloput töitä, yleensä sunnuntaisin tuplavuoron ja pyrki tekemään älyttömästi ylitöitä. Sanoi, että hyvin pärjäävät, vuositulot kipuavat 46000 euroon parhaimpana vuotena.
Iski tunnetut heinäkuun seksihelteet. Pienen lapsen vanhempi näytti... kaamealta. Kertoi ettei lapsi ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, ja hän on nukkunut muutamia tunteja yössä. Kysyi miten me pärjäämme. Olin jo aidosti vähän huolissani, koska hän aidosti näytti tosi huonostinukkuneelta ja väsyneeltä. Kysyin eivätkö he voisi kumppanin kanssa kokeilla vaikka sellaista ratkaisua, että nukkuvat vuorotellen yhdet yöt hotellissa, jossa olisi kunnon ilmastointi.
51000 euroa vuodessa tienaava piti ajatustani järjettömänä ja aika tiukkaan sävyyn kyseli kenellä on varaa sellaiseen. Ja käski toisen olla välittämättä ohjeistani. Huonosti nukkunut väitti, että yksi yö ei korjaa mitään. Yritin sanoa, että kyllä sen luulisi auttavan tilanteeseen.
Kenellä enää on varaa mihinkään jos 46000-51000 euroa tienaavilla ei ole varaa? En ota kantaa minkä verran menoja näillä ihmisillä on ja mihin rahansa käyttävät mutta pidän tätä suomalaista mentaliteettia rahan vähyydestä aivan sietämättömänä.
Minulta usein kysytään miten pärjään 50% palkalla. Vastaan, että mielestäni hyvin. Minulla ei ole koiraa, asuntolainaa eikä miestä elätettävänä. En kerro, että olen lyhentänyt kaksi tonnia velkaakin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Silti olen esimerkiksi käynyt parturissa, lapseni on saanut vaatteita,ja meillä ei ole nähty nälkää.
Minua ei siis häiritse se, että joku ei halua mennä hotelliin ja maksaa siitä. Minua häiritsee se, että ihmiset leikkii köyhää vaikka joka päivä näemme oikeasti köyhiä. Niitä, joilla kaikki menot maksaa sosiaalituki, niitä jotka ovat maanneet omassa paskassaan kuukausia, niitä joille kukaan ei soita, niitä, joilla ei ole sairaalasta ulos lähtiessä paikkaa mihin mennä. Niitä, joilta kukaan ei koskaan kysy mitä kuuluu. Niitä, joiden ainoa sielunkuppani on Finlandia vodka.
Lopetetaanko siitä rahan vähyydestä valittaminen ja aletaan puhumaan kulutustottumusten ja elintason ylläpitämiseen vaativien rahojen isoista kassavirroista.
lauantai 14. heinäkuuta 2018
TEAM RYNKEBY
Kaikesta heti innostuva ja intoileva puudeli täällä terve!
Olin yksi kaunis kesäpäivä somessa. Kuviini osui #pyörälläpariisiin #pientenpuolesta hastageja ja aloin katsella kuvia enemmän. Opin, että asiaa kutsutaan TEAM RYNKEBYksi. Eli hyväntekeväisyyspyöräilytapahtumaksi, jossa kerätään varoja syöpäsairaille lapsille pyöräilemällä Helsingistä Pariisiin 1100 kilometriä 5-7 päivässä.
Miten yhdistää syöpäsairaiden lasten auttaminen ja älyttömän käsittämätön pyöräreissu? Kenen korvat alkoi heti nousta ja häntäkin vilistä. TAHTOOO! Ohessa vähän syvällisemmin tapahtumasta: https://www.team-rynkeby.fi/etusivu.aspx
Mä haluan tuonne. Mulla on mielettömiä ideoita miten hankin sponsoireita, jotka lahjoittaa SYLVAlle ja Aamu Säätiölle rahaa. Kyseisellä pyöräilyetapilla kaikille hankitaan samanlainen (mutta oikeankokoinen) maantipyörä, varusteet yms. Nämä varusteet pitää maksaa itse. Hinta-arvioiksi nettisivuilla varusteille arvioidaan noin 2500 euroa + takaisin tulo pariisista/ muita varusteita mitä ensiertalaisella ei välttämättä vielä ole. Kokonaiskustannus siis ainakin tuon 2500 euroa.
Iso summa. Olen menossa tapaaaan yhtä tyyppiä, joka oli tänä vuonna mukana, ensi viikolla. Tuohon jengiin siis pitää hakea, eikä takuuta ole että sinut valitaan mukaan. Summaa olen pyörittänyt päässäni ahkeraan. Sillä minun oma päätökseni oli, että jos haen mukaan ja minut valitaan niin tämä 2500 euron kustannus ei voi olla pois minun taloudellisista suunnitelmistani. Tänän vuoden lopulla minulla on oltava säästöjä. Mielummin tonneja. Minulla on velkaa vielä reilut kolme tonnia jotka selätettävä.
Ensin laskin montako yövuoroa tuo tekee. Summaa ei siis tarvitse maksaa kerralla. ensimmäinen homma on maksaa se pyörän osuus, joka selviää myöhemmin syksyllä. Mutta bianchin maantiepyörä on isoin osuus tuosta. Mutta jos jotain olen oppinut niin säästötön talous on huono! Sitä paitsi akastan katsella sharevillestä 80 euron sijoitukseni jokapäiväisen saldon (tällä hetkellä 79 e / 80 e sijoitettu)! Haluan matkatililleni sen 2000 euroa kasaan ja maksutilille 1000.
Ensin pohdin olisiko järkevämpää hakea vuonna 2020. Silloin minulla olisi pesämuna. Jos laskisin, että vuoden aikana tekisin 4 yötä/per lista saisin about 200 euroa kuussa käteen (viikonloppuöistä enemmän) ja reilussa vuodessa kerättyä rahat. Yövuorolaskuri toimii minulla ihan älyttömän hyvin rahan realisoimisessa. Saa aika monta yksin viettää ripuloivan henkilön vaippoja vaihtaen jotta unelma toteutuu! (karrikoitua!)
Sitten puudelimaiseen tapaan mietin elämääni. Siivosin (jälleen) ja vaihdoin asunnossamme järjestystä. Katselin tätä tavaran määrää, joka asunnossamme on. Pohdin voisiko elämäni mahtua viiten laatikkoon. Edes keittiöni ei mahdu viiteen laatikkoon. Varastoni on täynnä. Siis täynnä. Ja von ihan rehellisesti sanoa, etten lastenistuinta autoon lukuunottamatta koskaan hae varastosta yhtään mitään. Siellä ei siis sijaitse mitään järkevää.
Aloitin asioiden läpikäymisen. Laitoin divarille ilmoituksen kirjoista, joita haluaisin myydä. Vielä ei ole vastannut. Odotan, josko ovat heinäkuun lomalla eivätkä kerkeä vastaamaan. Mutta päätin, että myyn/kierrätän/TEEN JOTAIN kaikelle tälle tavaralle. Otin lastani kädestä. Näytin, että hänellä on leikkikeittiö, iso ikean metallikori täynnä leikkikeittiön leulja, pieni ikean metallikori täynnä kyniä, iso 90x50 cm laatikko täynnä leluja, kaksi isoa frozen laatikkoa täynnä leluja, kaksi isoa koria täynnä leluja, ja kaapissa on legot nätissä järjestyksessä. Kysyin häneltä onko nämä kaikki lelut käytössä? Hän vastasi ettei todellakaan. Sovimme, että myymme ne, joilla ei leikitä (leikkikeittiön ja vauvan lisäksi mietin ettei todellakaan olla leikitty muilla vuosiin). Oudoimmalta tuntui se, että kun katsoin kaikkia leluja, olen itse ostanut niistä maksimissaan viisi, joista kaksi on ollut joululahjoja.
Tällä hetkellä tällä tekniikalla olen tienannut 80 euroa lasipurkkiin. Myin jumppapallon eurolla, tietokoneen 50 eurolla, tänään yksi tarjotin lähtee eurolla. Nämä olin ajattellut säästäväni team rynkebyrahoitukseen. Halusin olla se, joka kerää 2500 euroa myymällä turhat tavarat. Mutta viime yönä töissä pohdin ihan tosissani että kaikella tällä myynnillä pystyisi tienaamaan ruokarahat heinä-elokuulle jos oikein pistäisi vauhtia myyntiin.
Jos jokaisesta tuotteesta, jota en käytä saisi euron... huhhuh. Vaikein pala tulee olemaan kirjat. Niitä on paljon. Nykyään en enää kuvittele ostavani kirjoja. HALOO, niitä saa kirjastosta! :D niitä on valehtelematta yksi kymmenen laatikkoa varastossa.
Päätin, että varastossani saisi olla 5 laatikkoa tavaraa. Siihen täytyy mahtua meidän elämän muistot. Ja kaikista kamalinta on, että lapseni syntymän jälkeen tajusin miten turhaa kaikki tavara mitä omistin oli. Ja pakkasin vain enemmän ja enemmän kaikkea pois varastoon. Kuinka vähän tarvitsee ja kuinka ihana on siisti koti! Ja uskon, että vaikka nyt myy jotain pois ja jos vuoden päästä sitten yhtäkkiä tarvitseekin sitä, niin voi ostaa sen kierrätettynä. Yhdenkään tavaran kohdalla ei ole kylläkään käynyt näin.
Yhtäkään tavaraa, jonka olen myynyt en ole kaivannut. Ja täytyy nyt päättää tämä poukkoileva tarina kertomukseen eiliseltä. Vein puhelimeni huoltoon ja se myyjä sanoi, että vakutuspäätöksessä menee noin 20 minuuttia, että voin mennä kiertelemään kauppoihin. Menin sitten tietenkin lempiliikeeseeni, eli Stadiumiin ja siellä myyjä tuli kysymään tarvitsenko apua, etsinkö tiettyä. Sanoin, että kaappini on täynnä urheiluvaatteita, tulin vain katselemaan. Näin aletangoissa ihania tuotteita. Ihanan kirpakan oransseja underarmouin toppeja ja reebokin siniset housut. (huom. kotoa löytyy vain lidlin ja socin eli edullisempia merkkejä). Myyjä totesi, että mikä sitä urheilumotivaatiota enemmän lisäisi kuin hyvännäköiset vaatteet.
Jäin miettimään tätä lausetta. Katselin itseäni sovituskopin peilistä. Niken croptop-paidassa ja reebokin korkeavyötäröisissä housuissa näytin omastakin mielestä kyllä hyvälle. Näytin urheilulliselta ja vahvalta. Tuijotin kuvaani ja mietin kävisinkö useammin juoksemassa nämä uudet vaatteet päällä. Tulisiko lähdettyä. Ei. Minun treenimotivaatiota ei lisää se, että näytin hyvältä. Kaikki vaatteet, jotka olen aiemmin ostanut ajavat saman asian. Ainoa asia mikä on lisännyt treenimotivaatiotani on team renkeby ja se kunto mikä sille reissulle vaaditaan. Yritän saada nyt 6h aerobista viikkoon --- ja siis siihen reissuun täytyisi keväisin tehdä aerobista kestävyysurheilua 10 h viikossa, jotta kuntotaso riittää puristamaan sen äärimmäisen reissun.
En ostanut mitään. Velaksi ei saa ostaa. Täytyy maksaa velat ja kerätä sijoituspotti. Täytyy olla vastuullinen taloudellinen esikuva omalle lapselle.
PS: äänetys
A) kerää 2500 kierrättämällä ja hae team rynkebyhyn 2019
B) käytä rahat kierrätyksestä ruokaan ja hae vuonna 2020
Takeita mukaanpääsystä ei koskaan ole!
Olin yksi kaunis kesäpäivä somessa. Kuviini osui #pyörälläpariisiin #pientenpuolesta hastageja ja aloin katsella kuvia enemmän. Opin, että asiaa kutsutaan TEAM RYNKEBYksi. Eli hyväntekeväisyyspyöräilytapahtumaksi, jossa kerätään varoja syöpäsairaille lapsille pyöräilemällä Helsingistä Pariisiin 1100 kilometriä 5-7 päivässä.
Miten yhdistää syöpäsairaiden lasten auttaminen ja älyttömän käsittämätön pyöräreissu? Kenen korvat alkoi heti nousta ja häntäkin vilistä. TAHTOOO! Ohessa vähän syvällisemmin tapahtumasta: https://www.team-rynkeby.fi/etusivu.aspx
Mä haluan tuonne. Mulla on mielettömiä ideoita miten hankin sponsoireita, jotka lahjoittaa SYLVAlle ja Aamu Säätiölle rahaa. Kyseisellä pyöräilyetapilla kaikille hankitaan samanlainen (mutta oikeankokoinen) maantipyörä, varusteet yms. Nämä varusteet pitää maksaa itse. Hinta-arvioiksi nettisivuilla varusteille arvioidaan noin 2500 euroa + takaisin tulo pariisista/ muita varusteita mitä ensiertalaisella ei välttämättä vielä ole. Kokonaiskustannus siis ainakin tuon 2500 euroa.
Iso summa. Olen menossa tapaaaan yhtä tyyppiä, joka oli tänä vuonna mukana, ensi viikolla. Tuohon jengiin siis pitää hakea, eikä takuuta ole että sinut valitaan mukaan. Summaa olen pyörittänyt päässäni ahkeraan. Sillä minun oma päätökseni oli, että jos haen mukaan ja minut valitaan niin tämä 2500 euron kustannus ei voi olla pois minun taloudellisista suunnitelmistani. Tänän vuoden lopulla minulla on oltava säästöjä. Mielummin tonneja. Minulla on velkaa vielä reilut kolme tonnia jotka selätettävä.
Ensin laskin montako yövuoroa tuo tekee. Summaa ei siis tarvitse maksaa kerralla. ensimmäinen homma on maksaa se pyörän osuus, joka selviää myöhemmin syksyllä. Mutta bianchin maantiepyörä on isoin osuus tuosta. Mutta jos jotain olen oppinut niin säästötön talous on huono! Sitä paitsi akastan katsella sharevillestä 80 euron sijoitukseni jokapäiväisen saldon (tällä hetkellä 79 e / 80 e sijoitettu)! Haluan matkatililleni sen 2000 euroa kasaan ja maksutilille 1000.
Ensin pohdin olisiko järkevämpää hakea vuonna 2020. Silloin minulla olisi pesämuna. Jos laskisin, että vuoden aikana tekisin 4 yötä/per lista saisin about 200 euroa kuussa käteen (viikonloppuöistä enemmän) ja reilussa vuodessa kerättyä rahat. Yövuorolaskuri toimii minulla ihan älyttömän hyvin rahan realisoimisessa. Saa aika monta yksin viettää ripuloivan henkilön vaippoja vaihtaen jotta unelma toteutuu! (karrikoitua!)
Sitten puudelimaiseen tapaan mietin elämääni. Siivosin (jälleen) ja vaihdoin asunnossamme järjestystä. Katselin tätä tavaran määrää, joka asunnossamme on. Pohdin voisiko elämäni mahtua viiten laatikkoon. Edes keittiöni ei mahdu viiteen laatikkoon. Varastoni on täynnä. Siis täynnä. Ja von ihan rehellisesti sanoa, etten lastenistuinta autoon lukuunottamatta koskaan hae varastosta yhtään mitään. Siellä ei siis sijaitse mitään järkevää.
Aloitin asioiden läpikäymisen. Laitoin divarille ilmoituksen kirjoista, joita haluaisin myydä. Vielä ei ole vastannut. Odotan, josko ovat heinäkuun lomalla eivätkä kerkeä vastaamaan. Mutta päätin, että myyn/kierrätän/TEEN JOTAIN kaikelle tälle tavaralle. Otin lastani kädestä. Näytin, että hänellä on leikkikeittiö, iso ikean metallikori täynnä leikkikeittiön leulja, pieni ikean metallikori täynnä kyniä, iso 90x50 cm laatikko täynnä leluja, kaksi isoa frozen laatikkoa täynnä leluja, kaksi isoa koria täynnä leluja, ja kaapissa on legot nätissä järjestyksessä. Kysyin häneltä onko nämä kaikki lelut käytössä? Hän vastasi ettei todellakaan. Sovimme, että myymme ne, joilla ei leikitä (leikkikeittiön ja vauvan lisäksi mietin ettei todellakaan olla leikitty muilla vuosiin). Oudoimmalta tuntui se, että kun katsoin kaikkia leluja, olen itse ostanut niistä maksimissaan viisi, joista kaksi on ollut joululahjoja.
Tällä hetkellä tällä tekniikalla olen tienannut 80 euroa lasipurkkiin. Myin jumppapallon eurolla, tietokoneen 50 eurolla, tänään yksi tarjotin lähtee eurolla. Nämä olin ajattellut säästäväni team rynkebyrahoitukseen. Halusin olla se, joka kerää 2500 euroa myymällä turhat tavarat. Mutta viime yönä töissä pohdin ihan tosissani että kaikella tällä myynnillä pystyisi tienaamaan ruokarahat heinä-elokuulle jos oikein pistäisi vauhtia myyntiin.
Jos jokaisesta tuotteesta, jota en käytä saisi euron... huhhuh. Vaikein pala tulee olemaan kirjat. Niitä on paljon. Nykyään en enää kuvittele ostavani kirjoja. HALOO, niitä saa kirjastosta! :D niitä on valehtelematta yksi kymmenen laatikkoa varastossa.
Päätin, että varastossani saisi olla 5 laatikkoa tavaraa. Siihen täytyy mahtua meidän elämän muistot. Ja kaikista kamalinta on, että lapseni syntymän jälkeen tajusin miten turhaa kaikki tavara mitä omistin oli. Ja pakkasin vain enemmän ja enemmän kaikkea pois varastoon. Kuinka vähän tarvitsee ja kuinka ihana on siisti koti! Ja uskon, että vaikka nyt myy jotain pois ja jos vuoden päästä sitten yhtäkkiä tarvitseekin sitä, niin voi ostaa sen kierrätettynä. Yhdenkään tavaran kohdalla ei ole kylläkään käynyt näin.
Yhtäkään tavaraa, jonka olen myynyt en ole kaivannut. Ja täytyy nyt päättää tämä poukkoileva tarina kertomukseen eiliseltä. Vein puhelimeni huoltoon ja se myyjä sanoi, että vakutuspäätöksessä menee noin 20 minuuttia, että voin mennä kiertelemään kauppoihin. Menin sitten tietenkin lempiliikeeseeni, eli Stadiumiin ja siellä myyjä tuli kysymään tarvitsenko apua, etsinkö tiettyä. Sanoin, että kaappini on täynnä urheiluvaatteita, tulin vain katselemaan. Näin aletangoissa ihania tuotteita. Ihanan kirpakan oransseja underarmouin toppeja ja reebokin siniset housut. (huom. kotoa löytyy vain lidlin ja socin eli edullisempia merkkejä). Myyjä totesi, että mikä sitä urheilumotivaatiota enemmän lisäisi kuin hyvännäköiset vaatteet.
Jäin miettimään tätä lausetta. Katselin itseäni sovituskopin peilistä. Niken croptop-paidassa ja reebokin korkeavyötäröisissä housuissa näytin omastakin mielestä kyllä hyvälle. Näytin urheilulliselta ja vahvalta. Tuijotin kuvaani ja mietin kävisinkö useammin juoksemassa nämä uudet vaatteet päällä. Tulisiko lähdettyä. Ei. Minun treenimotivaatiota ei lisää se, että näytin hyvältä. Kaikki vaatteet, jotka olen aiemmin ostanut ajavat saman asian. Ainoa asia mikä on lisännyt treenimotivaatiotani on team renkeby ja se kunto mikä sille reissulle vaaditaan. Yritän saada nyt 6h aerobista viikkoon --- ja siis siihen reissuun täytyisi keväisin tehdä aerobista kestävyysurheilua 10 h viikossa, jotta kuntotaso riittää puristamaan sen äärimmäisen reissun.
En ostanut mitään. Velaksi ei saa ostaa. Täytyy maksaa velat ja kerätä sijoituspotti. Täytyy olla vastuullinen taloudellinen esikuva omalle lapselle.
PS: äänetys
A) kerää 2500 kierrättämällä ja hae team rynkebyhyn 2019
B) käytä rahat kierrätyksestä ruokaan ja hae vuonna 2020
Takeita mukaanpääsystä ei koskaan ole!
perjantai 15. kesäkuuta 2018
Taistelupuudelin sotasuunnitelmat
On aika tehdä lyhyt ja ytimekäs tunnustus! Aloitan tämän juhlallisen hetken sanomalla näin: en varmasikaan koskaan ennen ole pitänyt mitään suunnitelmaa näin hyvin salassa. Salassa se on ollut siksi, että jos se ei olisi toiminut, olisin voinut kuittailla vain itselleni.
Lyötyäni vetoa supertaloussiskoni Femmiksen kanssa tonnin keruusta sekä velkojen maksusta tajusin, että nämä kaksi asiaa on saavutettava. Femmadonna kohensi panostaan ja ilmoitti, että aikoo kerätä kolmen tonnin potin. Pienessä mielessäni kiilsi ajatus: MINÄKIN TAHDON!
Ensimmäinen ongelmani oli klassinen: lisätäkö tuloja vai karsittavako menoja. Tärkeintähän on saada ne velat maksettua, koska vasta sen jälkeen menoni ovat aidosti pienet (kunnes opintolainan lyhennys alkaa). Siinä vaiheessa kun laskeskelin miten saisin ostettua pyörän ja kuinka monta yövuoroa se esimerkiksi vaatisi aloin kehitellä ideaa. Jos tekisin kesänkin ajan ainakin kaksi yötä per lista tarkoittaisi se ainakin satasen isompaa tiliä kuukaudessa. Aloin miettiä mikä on rahakkain tapa tehdä töitä. Milloin kannattaa olla töissä. Yhtäkkiä (ilman omaa toivomustani) listoissani alkoi olla 4-5 yötä. Se tarkoitti jo noin 250 euroa ylimääräistä käteen per kolme viikkoa. Tietysti ainoa päivä, jolloin kannattaa olla töissä on lauantai-sunnuntai välinen yö, tai sunnuntaina pitkä päivä.
Ja kuinkas ollakaan, talousjumala vastasi kutsuuni, työvuoroni alkoivat näyttää aina vaan paremmilta. Jopa häkellyttävän hyviltä. Jos oikein olen laskenut niin pienillä ylitöillä, jotka on sijoitettu sunnuntaitunneille tapahtuu seuraavaa:
a) heinäkuun puolivälissä tulevia lisiä käteen pitäisi tulla noin 350 euroa
b) heinäkuun lopussa lisiä pitäisi tulla 650 euroa
c) elokuun lopussa lisiä pitäisi tulla 550 euroa.
Mun matikalla 350+650+550= 1450 euroa. Tämä on ylimääräistä velkojen lyhennstä.
Se mitä en ollut tajunnut on, että saan loma-ajan palkan lisäksi lomarahaa heinäkuun palkanmaksun yhteydessä, paljonko se on, ei kukaan tiedä (sanottiin näin myös palkanlaskennassa, jonne pommittelin kysymyksiä) mutta toivotaan, että se on ainakin 600 euroa. Ja eikä siinä vielä kaikki. Loma-ajaltahan palkkani on aina 84% joten elokuussakin palkkapussi on erittäin, erittäin paksu.
Epäilen siis vahvasti olevani veloissani JOPA 1500 eurossa ellen jopa 1000 eurossa elokuun lopussa. Jos joku on ihmetellyt mistä se minun motivaatio kumpuaa, niin tästä. Pienellä kuluseurannalla ja järjenkäytöllä onkin isot seuraamukset?
PS. se joka sanoo, ettei työtä tekemällä rikastu ei ole fiilannut menojansa säästöhaaveisiinsa sopivaksi.
PUUDELI KUITTAA! TAISTELUTAHTO IS ON!
Lyötyäni vetoa supertaloussiskoni Femmiksen kanssa tonnin keruusta sekä velkojen maksusta tajusin, että nämä kaksi asiaa on saavutettava. Femmadonna kohensi panostaan ja ilmoitti, että aikoo kerätä kolmen tonnin potin. Pienessä mielessäni kiilsi ajatus: MINÄKIN TAHDON!
Ensimmäinen ongelmani oli klassinen: lisätäkö tuloja vai karsittavako menoja. Tärkeintähän on saada ne velat maksettua, koska vasta sen jälkeen menoni ovat aidosti pienet (kunnes opintolainan lyhennys alkaa). Siinä vaiheessa kun laskeskelin miten saisin ostettua pyörän ja kuinka monta yövuoroa se esimerkiksi vaatisi aloin kehitellä ideaa. Jos tekisin kesänkin ajan ainakin kaksi yötä per lista tarkoittaisi se ainakin satasen isompaa tiliä kuukaudessa. Aloin miettiä mikä on rahakkain tapa tehdä töitä. Milloin kannattaa olla töissä. Yhtäkkiä (ilman omaa toivomustani) listoissani alkoi olla 4-5 yötä. Se tarkoitti jo noin 250 euroa ylimääräistä käteen per kolme viikkoa. Tietysti ainoa päivä, jolloin kannattaa olla töissä on lauantai-sunnuntai välinen yö, tai sunnuntaina pitkä päivä.
Ja kuinkas ollakaan, talousjumala vastasi kutsuuni, työvuoroni alkoivat näyttää aina vaan paremmilta. Jopa häkellyttävän hyviltä. Jos oikein olen laskenut niin pienillä ylitöillä, jotka on sijoitettu sunnuntaitunneille tapahtuu seuraavaa:
a) heinäkuun puolivälissä tulevia lisiä käteen pitäisi tulla noin 350 euroa
b) heinäkuun lopussa lisiä pitäisi tulla 650 euroa
c) elokuun lopussa lisiä pitäisi tulla 550 euroa.
Mun matikalla 350+650+550= 1450 euroa. Tämä on ylimääräistä velkojen lyhennstä.
Se mitä en ollut tajunnut on, että saan loma-ajan palkan lisäksi lomarahaa heinäkuun palkanmaksun yhteydessä, paljonko se on, ei kukaan tiedä (sanottiin näin myös palkanlaskennassa, jonne pommittelin kysymyksiä) mutta toivotaan, että se on ainakin 600 euroa. Ja eikä siinä vielä kaikki. Loma-ajaltahan palkkani on aina 84% joten elokuussakin palkkapussi on erittäin, erittäin paksu.
Epäilen siis vahvasti olevani veloissani JOPA 1500 eurossa ellen jopa 1000 eurossa elokuun lopussa. Jos joku on ihmetellyt mistä se minun motivaatio kumpuaa, niin tästä. Pienellä kuluseurannalla ja järjenkäytöllä onkin isot seuraamukset?
PS. se joka sanoo, ettei työtä tekemällä rikastu ei ole fiilannut menojansa säästöhaaveisiinsa sopivaksi.
PUUDELI KUITTAA! TAISTELUTAHTO IS ON!
perjantai 11. toukokuuta 2018
II tavoite saavutettu
Synttärihutakassa unohdin tuulettaa II etapin saavuttamista eli alle 4500 euroa velkaa!!! Tavoitteeksihan olin asettanut, että olisin toukokuun viimeinen päivä tehnyt 4500 euron rajapyykin ylityksen. Ja se on jo tehty!
WIPPIAIJEI! 22 päivää etuajassa. Eli jejejeje. Odotan innolla loppukuun palkkanauhaa ja seuraavia tavoitteita. Minun ja femmadonnan kvartaalikahvitteluun ei ole pitkästi (tulossa heinäkuussa) ja mielessäni uhoilen, että 31.7 se norwegian on historiaa. Vaatii paljon tsemppaamista koko kesän. MUTTA tällä hetkellä on niin seesteinen olo kaikin puolin. Todella ZEN.
Yksi parhaimmista ystävistäni aloittaa kanssa Nordnetin ja olemme keskustelleet sijoittamisesta ja säästämisestä! Hänen kumppaninsa oli tosi tietoinen kaikesta, mutta sovittiin, että otamme kaverini kanssa itse selvää mihin haluamme pennosiamme sijoitella eikä suoraan vinkkejä häneltä. Jokseenkin tietty konsultoimme häntä, koska hän on seurannut pidempään talouden kehittymistä ja rahasto/osakemarkkinoita.
Kahvitin eilen ystäviäni ja sanoin sen ääneen, mikä on tuonut minulle älytöntä ZEN tilaa. 40-vuotispäivänäni haluan skoolata 150 000 euron omaisuudelleni! Fiksummat saavat nyt sanoa onko tavoitteeni liian matala mutta laskin sen näin ( eli en ottanut huomioon korkoja, joita potentiaalisesti saan).
Hoitajana peruspalkalla pystyn säästämään 1000 euroa kuussa. Tästä vuodessa sivuun 10000 euroa ja 2000 matkakassaan (ynnä muuhun hemmottelun). Jos teen vuorotyötä, niin rahaahan pystyy saamaan keskiverrosti 300-350 e/kk enemmän. Viiden vuoden päästä (viimeistään) aloittaisin työt parempipalkkaisessa työssä, jossa lähtöpalkka on 3000 euroa. Tästä olisi tavoite aika ripsakkaankin nostaa omaa palkkatasoa henkilökohtaisten lisien ansiosta. Viimeisinä viitenä vuotena täytyisi siis saada 16000 jo pelkästään peruspalkan vuoksi enemmän. Tämän lisäksi 10000 vuoden aikana pitäisi saada 20000 kasaan ja tästä vuodestahan ei tule millään 10000 kasaan niin näitä kiinni. Nämä laskelmat on tehty siten, että perusmenojen uskotaan jäävän 1300 euroon kuussa. Eli vuokra 590+opintolainalyhennys 200+ 510 euroa muihin menoihin kuten ruoka ja vakuutukset.
Mutta tavoitteet! Ne on tehty saavutettaviksi! Mitäs sänotte? Realistista? Järkevää? Pölijää?
PS. kiitos onnitteluista! Huippusynttärit!
WIPPIAIJEI! 22 päivää etuajassa. Eli jejejeje. Odotan innolla loppukuun palkkanauhaa ja seuraavia tavoitteita. Minun ja femmadonnan kvartaalikahvitteluun ei ole pitkästi (tulossa heinäkuussa) ja mielessäni uhoilen, että 31.7 se norwegian on historiaa. Vaatii paljon tsemppaamista koko kesän. MUTTA tällä hetkellä on niin seesteinen olo kaikin puolin. Todella ZEN.
Yksi parhaimmista ystävistäni aloittaa kanssa Nordnetin ja olemme keskustelleet sijoittamisesta ja säästämisestä! Hänen kumppaninsa oli tosi tietoinen kaikesta, mutta sovittiin, että otamme kaverini kanssa itse selvää mihin haluamme pennosiamme sijoitella eikä suoraan vinkkejä häneltä. Jokseenkin tietty konsultoimme häntä, koska hän on seurannut pidempään talouden kehittymistä ja rahasto/osakemarkkinoita.
Kahvitin eilen ystäviäni ja sanoin sen ääneen, mikä on tuonut minulle älytöntä ZEN tilaa. 40-vuotispäivänäni haluan skoolata 150 000 euron omaisuudelleni! Fiksummat saavat nyt sanoa onko tavoitteeni liian matala mutta laskin sen näin ( eli en ottanut huomioon korkoja, joita potentiaalisesti saan).
Hoitajana peruspalkalla pystyn säästämään 1000 euroa kuussa. Tästä vuodessa sivuun 10000 euroa ja 2000 matkakassaan (ynnä muuhun hemmottelun). Jos teen vuorotyötä, niin rahaahan pystyy saamaan keskiverrosti 300-350 e/kk enemmän. Viiden vuoden päästä (viimeistään) aloittaisin työt parempipalkkaisessa työssä, jossa lähtöpalkka on 3000 euroa. Tästä olisi tavoite aika ripsakkaankin nostaa omaa palkkatasoa henkilökohtaisten lisien ansiosta. Viimeisinä viitenä vuotena täytyisi siis saada 16000 jo pelkästään peruspalkan vuoksi enemmän. Tämän lisäksi 10000 vuoden aikana pitäisi saada 20000 kasaan ja tästä vuodestahan ei tule millään 10000 kasaan niin näitä kiinni. Nämä laskelmat on tehty siten, että perusmenojen uskotaan jäävän 1300 euroon kuussa. Eli vuokra 590+opintolainalyhennys 200+ 510 euroa muihin menoihin kuten ruoka ja vakuutukset.
Mutta tavoitteet! Ne on tehty saavutettaviksi! Mitäs sänotte? Realistista? Järkevää? Pölijää?
PS. kiitos onnitteluista! Huippusynttärit!
tiistai 8. toukokuuta 2018
SYNTTÄRIPUUDELIN PELILIIKKEET
Kirjoitettuani auki luottokorttieni juoksevien korkojen määrän olen ollut järkyttynyt. Ratkaisukeskeinen puudeli on syrjäyttänyt ponnettoman puudelin ja nyt saanen esitellä:
HUISIN HUIKEA SYNTTÄRIMIELENHUIJAUS!
OP-luottokorttiini jysähti tänään tämän kuun tilinhoitomaksu plus korot. Yhteensä 7,01 euroa. Pohdiskelin tulisiko käymään niin että jos saisin luoton maksettua 31.5 ja maksu näkyisi vasta 1.6/2.6 tilillä niin joutuisin maksamaan vielä kesäkuun osalta tilinhoitomaksun SEKÄ korkoja?
Käytän nyt syntymäpäivääni tekosyynä siihen miksi teen sen mitä kerron tekeväni. Siirsin minun ja äidin joulu/matkatililtä 250 euroa maksutililleni ja huomenna kun pärähtää se 156,17 euroa niin otan siitä loput ja MAKSAN SEN KOKO OP:n JÄLJELLÄ OLEVAN LUOTON POIS.
Ja toukokuun 31.päivä siirrän puuttuvan 250 euroa takaisin matkakassaamme. Emme niitä lentoja eniveis osta ennen kuin minun kaikki velkani on maksettu (motivoi kummasti). Italiasta haaveillessa...
Käytännössä siis huomenna kun herään aion sanoa: Hyvää syntymäpäivää ja onneksi olkoon -yksi luottokortti vähemmän. Ja samantein tietty irtisanoa sen. Koska näin tekee aikuinen, rahankäytössä järkeistynyt, minä.
Ja koska olen minä niin oikeasti en sano sitä vaan huudan: YKSI LUOTTOKORTTI VÄHEMMÄN!
PS. Mietin usein sitä hetkeä kun istuin Femmadonnan kanssa kahvilla ja hän totesi: "Minä haluan näyttää, että jos minäkin pystyn niin kuka tahansa pystyy" Indeed sister, indeed.
HUISIN HUIKEA SYNTTÄRIMIELENHUIJAUS!
OP-luottokorttiini jysähti tänään tämän kuun tilinhoitomaksu plus korot. Yhteensä 7,01 euroa. Pohdiskelin tulisiko käymään niin että jos saisin luoton maksettua 31.5 ja maksu näkyisi vasta 1.6/2.6 tilillä niin joutuisin maksamaan vielä kesäkuun osalta tilinhoitomaksun SEKÄ korkoja?
Käytän nyt syntymäpäivääni tekosyynä siihen miksi teen sen mitä kerron tekeväni. Siirsin minun ja äidin joulu/matkatililtä 250 euroa maksutililleni ja huomenna kun pärähtää se 156,17 euroa niin otan siitä loput ja MAKSAN SEN KOKO OP:n JÄLJELLÄ OLEVAN LUOTON POIS.
Ja toukokuun 31.päivä siirrän puuttuvan 250 euroa takaisin matkakassaamme. Emme niitä lentoja eniveis osta ennen kuin minun kaikki velkani on maksettu (motivoi kummasti). Italiasta haaveillessa...
Käytännössä siis huomenna kun herään aion sanoa: Hyvää syntymäpäivää ja onneksi olkoon -yksi luottokortti vähemmän. Ja samantein tietty irtisanoa sen. Koska näin tekee aikuinen, rahankäytössä järkeistynyt, minä.
Ja koska olen minä niin oikeasti en sano sitä vaan huudan: YKSI LUOTTOKORTTI VÄHEMMÄN!
PS. Mietin usein sitä hetkeä kun istuin Femmadonnan kanssa kahvilla ja hän totesi: "Minä haluan näyttää, että jos minäkin pystyn niin kuka tahansa pystyy" Indeed sister, indeed.
maanantai 7. toukokuuta 2018
147,18 ekstraa
Heissulivei!
Olin jo masistella, koska tosiaan tein sen virheen, että maksoin 50 euroa S-Pankin lyhennystä maksutililtä enkä suoraan luottokortteihin budjetoiduista rahoista. Mutta joskus palkkakuitti yllättää: 100 euron sijasta saankin 247,18 euroa lisiä!
Se on 147 eskoa enemmän kuin budjetoin. ENEMMÄN. Käytännössä siis pystyn korjaamaan virheeni. Ja maksamaan ekstraa velkoja 100 euron arvosta. JÄNNÄÄ EIKÖ TOTTA???!
Enää 26 h 29-vuotiaana. Käteistä muutama euro. Ei stressaa. Maksutilillä lähes 160 euroa. Ei tee mieli ostaa mitään. Tekee mieli kehittyä. Ja liittyä NORDNETTIIN ja SHAREVILLEEN.
Ajattelin, että voisin nyt vähän poiketa budjetista. 9.päivä saan sen 156,17 euroa. Jos siitä nostan 150 euron sijasta ruokarahaa 70 euroa ja laitan 86 euroa velkoihin, eli OP:hen. Sitten 15.päivä laitan 247,18 eurosta 80 euroa ruokarahaan, 153 euroa maksutilille ja 14,18 euroa velkoihin.
Täytyy käydä taas läpi kaappeja, jos löytyisi jotain myytävää, yksi verho vielä myymättä ja jotain varmasti vielä löytyy. Varastossa on laatikoittain tavaroita. Niillä ei juurikaan myyntiarvoa ole (lähinnä kirjoja) mutta täytyy käydä läpi. Jos saisi noin 50 eurolla vielä myytyä niin saisi tässä kuussa roiman loven tuonne mun velkasaldoon.
KOHTA OP MAKSETTU POIS! ENÄÄ 319,25 euroa. PUUH. Sitten irtisanon sen kortin. Enää kolme korttia sen jälkeen. No probs.
Olin jo masistella, koska tosiaan tein sen virheen, että maksoin 50 euroa S-Pankin lyhennystä maksutililtä enkä suoraan luottokortteihin budjetoiduista rahoista. Mutta joskus palkkakuitti yllättää: 100 euron sijasta saankin 247,18 euroa lisiä!
Se on 147 eskoa enemmän kuin budjetoin. ENEMMÄN. Käytännössä siis pystyn korjaamaan virheeni. Ja maksamaan ekstraa velkoja 100 euron arvosta. JÄNNÄÄ EIKÖ TOTTA???!
Enää 26 h 29-vuotiaana. Käteistä muutama euro. Ei stressaa. Maksutilillä lähes 160 euroa. Ei tee mieli ostaa mitään. Tekee mieli kehittyä. Ja liittyä NORDNETTIIN ja SHAREVILLEEN.
Ajattelin, että voisin nyt vähän poiketa budjetista. 9.päivä saan sen 156,17 euroa. Jos siitä nostan 150 euron sijasta ruokarahaa 70 euroa ja laitan 86 euroa velkoihin, eli OP:hen. Sitten 15.päivä laitan 247,18 eurosta 80 euroa ruokarahaan, 153 euroa maksutilille ja 14,18 euroa velkoihin.
Täytyy käydä taas läpi kaappeja, jos löytyisi jotain myytävää, yksi verho vielä myymättä ja jotain varmasti vielä löytyy. Varastossa on laatikoittain tavaroita. Niillä ei juurikaan myyntiarvoa ole (lähinnä kirjoja) mutta täytyy käydä läpi. Jos saisi noin 50 eurolla vielä myytyä niin saisi tässä kuussa roiman loven tuonne mun velkasaldoon.
KOHTA OP MAKSETTU POIS! ENÄÄ 319,25 euroa. PUUH. Sitten irtisanon sen kortin. Enää kolme korttia sen jälkeen. No probs.
maanantai 30. huhtikuuta 2018
Palkkapäivä
Ja palkka tulla tupsahti. Kerroin päivitetyssä budjetissani, että tarvitsen 66 euroa saavuttaakseni tämän kuun velanmaksutavoitteeni. Ja arvatkaas mitä: 65 euron osalta se on saavutettu!
Ja kuinkas tämä kävikään? Yllättävän helposti. Pyörämaksusta suivaantuneena laitoin tosiaan myyntiin tavaraa ja kappas, sain 85 euroa kerättyä. Ruokarahaa oli jäljellä 10 euroa ja siihen kun lisää 85 euroa käteistä saa 95 euroa. Sillä pärjännee helposti tuonne 9.5 saakka. Tämä tarkoitti sitä, että suunnittelemani 100 euroa ruokarahaa laitoinkin suoraan velanmaksuun, josta 35euroa meni tietenkin siihen pyörämaksuun ja 65 euroa lyhennykseen. Simple as that.
Laskelmissani en ole huomioinut sitä faktaa, että korteilleni tulee korkoa. Silti ensi kuun peruspalkasta minun ei tarvitsisi enää laittaa kuin 25 e maksuihin +korot, jotta kuun 31.5 pääsen toiseen tavoitteeseeni eli 4500 euroon velkoja.
Mutta sijoitin rahat seuraavasti:
OP lyheni 177,06e
Bank Norwegian lyheni 100 e
Maksutilillä 150,28 e. Vuokra ja veljenpojan lahja maksettu myös.
4699 euroa vielä maksettavaa. Let's do this!
Ps. Hyvää vappua!
Ja kuinkas tämä kävikään? Yllättävän helposti. Pyörämaksusta suivaantuneena laitoin tosiaan myyntiin tavaraa ja kappas, sain 85 euroa kerättyä. Ruokarahaa oli jäljellä 10 euroa ja siihen kun lisää 85 euroa käteistä saa 95 euroa. Sillä pärjännee helposti tuonne 9.5 saakka. Tämä tarkoitti sitä, että suunnittelemani 100 euroa ruokarahaa laitoinkin suoraan velanmaksuun, josta 35euroa meni tietenkin siihen pyörämaksuun ja 65 euroa lyhennykseen. Simple as that.
Laskelmissani en ole huomioinut sitä faktaa, että korteilleni tulee korkoa. Silti ensi kuun peruspalkasta minun ei tarvitsisi enää laittaa kuin 25 e maksuihin +korot, jotta kuun 31.5 pääsen toiseen tavoitteeseeni eli 4500 euroon velkoja.
Mutta sijoitin rahat seuraavasti:
OP lyheni 177,06e
Bank Norwegian lyheni 100 e
Maksutilillä 150,28 e. Vuokra ja veljenpojan lahja maksettu myös.
4699 euroa vielä maksettavaa. Let's do this!
Ps. Hyvää vappua!
tiistai 17. huhtikuuta 2018
Treffit Femmadonnan kanssa
Tänään se tapahtui. Nimittäin jotain suurta ja ihmeellistä koko blogiurani aikana. Tapasin Femmadonnan -sen elävän aidon ihmisen. Ja tiedättekö mitä? Hän on mahtava! Siis jos kuvittelit Femmadonnan supernaiseksi jo pelkästään blogitekstin perusteella, voin kertoa, että hän on ENENMMÄN kuin SUPERNAINEN. Mielettömän empaattinen, ihanan suora ja rouhea puheissaan ja ymmärsi mua. Tuntui vapauttavalta puhua rahasta ja suunnitelmista - jonkun kanssa joka on ollut siinä tilanteessa, joka ymmärtää mistä mä puhun.
Nyt tietenkin joku miettii, että ei pirkule, kaksi helposti tuhlailuun sortuvaa ihmistä istuu saman pöydän ääreen kahville. Ja mäpä kerron hienoimmat asiat numero
1) ostimme banaanit ja vesipullot ja tarvoimme 11000 askelta. Minulla meni 90 snt ja Femmiksellä 85 snt. Koska ulkona tuli kylmä piipahdimme kahvilaan, jossa kahvi santsikuppeineen kustansi 1,50 euroa. Kahvittelumme: 2,35-2,40 e. yhteensä.
2) kävimme ruokakaupassa. Femmadonna voitti ylivoimaisesti. Hänen ostoksensa 2,40 ja minun 11,10. Unohdin vielä kuitenkin tiskikoneen pesutabletit sekä maitoa kotimatkalla, mutta huomenna ne. Lapseni halusi vielä illalla käydä salin päätteeksi syömässä mcdonaldisssa ja sinne upposi 12 euroa, koska lapseni söi oman aterian, puolet minun ranskalaisista ja vielä 4 nugettia. Hän ilmeisesti kasvaa :D
Takaisin tärkeimpään eli Femmadonnaan. Juttelumme selvensi ajatuksiani. Olemme molemmat projekti-ihmisiä. Lupasimme toisillemme. Teimme pitkän ajan vision, eli tällaisina hätähousuna projektikoordinaattoreina puhutaan nyt vuoden päivistä. Visiossamme vuoden päästä emme ole lipsuneet vanhoille huonoille raiteille. Olemme järkeviä rahankäyttäjiä (:D). Puhuin myös Dave Ramseystä ja hänen tonnin säästöpriorisoinnista. Katsoimme toisiamme silmiin. "Otetaan kisa". Eli nyt virallisesti mulla ja Donnalla on tonnin puskurin kisa käynnissä.
Laskimme rahani ja budjettini yhdessä. Sovimme, että joulukuussa olen velaton JA minulla on tonnin puskuri. Hirvittää jo valmiiksi. Onnistuuko tämä? Ja tämä on kisa! Haluan voittaa! Tärkein elementti on saada kulumaan ruokaostoksiin vain 250 euroa/ kk.
Neljä tuntia Donnan seurassa sujui kuin siivillä. Sain häneltä ihanan kahvipaketin lahjaksi (noloa kyllä mulla oli hänelle suklaata, mutta se on edelleen minun jääkapissani koska unohdin ottaa sen)(mutta se olkoon ensi kerran yllätys ;)) Luitte oikein, minun ja Donnan tarina saa jatkoa, sillä lanseerasimme:
KVARTAALI-INSPIRAATIOKAHVIT
aka seuraavan kerran heinäkuussa istumme alas miettimään olemmeko edenneet suunnitelmiemme mukaan, onko asioita, jotka takkuaa yms.
Hei, mulla oli mahtava päivä ja mä tapasin "mun sielun isosiskon". Talous rullaa ja vuoden lopussa olen velaton sekä minulla on tonnin puskuri. Could not get any better.
Nyt tietenkin joku miettii, että ei pirkule, kaksi helposti tuhlailuun sortuvaa ihmistä istuu saman pöydän ääreen kahville. Ja mäpä kerron hienoimmat asiat numero
1) ostimme banaanit ja vesipullot ja tarvoimme 11000 askelta. Minulla meni 90 snt ja Femmiksellä 85 snt. Koska ulkona tuli kylmä piipahdimme kahvilaan, jossa kahvi santsikuppeineen kustansi 1,50 euroa. Kahvittelumme: 2,35-2,40 e. yhteensä.
2) kävimme ruokakaupassa. Femmadonna voitti ylivoimaisesti. Hänen ostoksensa 2,40 ja minun 11,10. Unohdin vielä kuitenkin tiskikoneen pesutabletit sekä maitoa kotimatkalla, mutta huomenna ne. Lapseni halusi vielä illalla käydä salin päätteeksi syömässä mcdonaldisssa ja sinne upposi 12 euroa, koska lapseni söi oman aterian, puolet minun ranskalaisista ja vielä 4 nugettia. Hän ilmeisesti kasvaa :D
Takaisin tärkeimpään eli Femmadonnaan. Juttelumme selvensi ajatuksiani. Olemme molemmat projekti-ihmisiä. Lupasimme toisillemme. Teimme pitkän ajan vision, eli tällaisina hätähousuna projektikoordinaattoreina puhutaan nyt vuoden päivistä. Visiossamme vuoden päästä emme ole lipsuneet vanhoille huonoille raiteille. Olemme järkeviä rahankäyttäjiä (:D). Puhuin myös Dave Ramseystä ja hänen tonnin säästöpriorisoinnista. Katsoimme toisiamme silmiin. "Otetaan kisa". Eli nyt virallisesti mulla ja Donnalla on tonnin puskurin kisa käynnissä.
Laskimme rahani ja budjettini yhdessä. Sovimme, että joulukuussa olen velaton JA minulla on tonnin puskuri. Hirvittää jo valmiiksi. Onnistuuko tämä? Ja tämä on kisa! Haluan voittaa! Tärkein elementti on saada kulumaan ruokaostoksiin vain 250 euroa/ kk.
Neljä tuntia Donnan seurassa sujui kuin siivillä. Sain häneltä ihanan kahvipaketin lahjaksi (noloa kyllä mulla oli hänelle suklaata, mutta se on edelleen minun jääkapissani koska unohdin ottaa sen)(mutta se olkoon ensi kerran yllätys ;)) Luitte oikein, minun ja Donnan tarina saa jatkoa, sillä lanseerasimme:
KVARTAALI-INSPIRAATIOKAHVIT
aka seuraavan kerran heinäkuussa istumme alas miettimään olemmeko edenneet suunnitelmiemme mukaan, onko asioita, jotka takkuaa yms.
Hei, mulla oli mahtava päivä ja mä tapasin "mun sielun isosiskon". Talous rullaa ja vuoden lopussa olen velaton sekä minulla on tonnin puskuri. Could not get any better.
tiistai 10. huhtikuuta 2018
Case imuri
Istuin eilen ja tuijotin näyttöruutua. Anni Rahapalleroinen huomautti jokaviikkoisista ostotarpeista. Ja niitähän on tänä keväänä riittänyt...
Jos meinaa joskus olla luottokorttivelaton ja alkaa elää nykyhetkeä eikä mennyttä niin nyt se loppuu. Thoudellakin. En osta imuria. En käy tässä kuussa kampaajalla. Salsatunteja vasta kesällä. Tai syksyllä kun kallis sali on irtisanottu ja halvempaan liitytty.
Jos meinaa joskus menestyä elämässä ei voi jatkaa tällaista tuhlailua ja holtitonta elämää. Ostan imurin itselleni joululahjaksi. Ehtona on, että luottokorttivelkaa ei ole. Poimin vaikka kivet käsin lattialta, jotta muistaisin miten paska olen rahan kanssa.
Ugh. Taistelutahto here I am.
Jos meinaa joskus olla luottokorttivelaton ja alkaa elää nykyhetkeä eikä mennyttä niin nyt se loppuu. Thoudellakin. En osta imuria. En käy tässä kuussa kampaajalla. Salsatunteja vasta kesällä. Tai syksyllä kun kallis sali on irtisanottu ja halvempaan liitytty.
Jos meinaa joskus menestyä elämässä ei voi jatkaa tällaista tuhlailua ja holtitonta elämää. Ostan imurin itselleni joululahjaksi. Ehtona on, että luottokorttivelkaa ei ole. Poimin vaikka kivet käsin lattialta, jotta muistaisin miten paska olen rahan kanssa.
Ugh. Taistelutahto here I am.
sunnuntai 8. huhtikuuta 2018
300 euroa käteistä poltettu
Elikkäs olen nyt ottanut uuden tavan seurata talouttani; oravannahat! Palkkapäivänä 29.3 nostin 300 euroa riihikuivaa ja ajattelin käyttäväni ne ruokaan koko kuun aikana. Tällä hetkellä 300 eurosta on jäljellä alle kaksi euroa. ALLE KAKSi.
- ei se kaikki ei ole mennyt todellakaan ruokaan. Mitä kaikkea olenkaan ostanut?
1) kävelykengät cittarista 29,90. Todella hyvät, en halua kuluttaa hyviä lenkkareitani puhki peruspuistoreissuilla. Ne on ihanat. Niissä on kieltämättä liukas pohja: roikuin leikkipuistossa sellaisilla apinatangoilla ja en saanutkaan seuraavasta kiinni ja tipun. Tiputus on ehkä 70 cm. Normaalistihan ihminen laskeutuu jaloilleen mutta nyt ala oli jäätä ja näiden uusien kengät liukkaat joten lensin koko komeudessani selälleni ja jysäytin pääni jäähän. Keräilin itseäni ja ylpeyttäni sieltä hetken aikaa :)
2) 1500 palan palapelin 12,95 prismasta. UPEA.
3) legohullutus. Menin Malmilla sijaitsevaan legokirppariin. Se oli sellainen vanhojen lelujen taivas, josta näki että ei ole tuottanut vuosiin mitään. Kävi sääliksi sitä omistajaa. Ostin 30 eurolla legoja. Tämän lisäksihän legohullutukseni on mennyt ihan uusille urille... Ostin samana päivänä netistä (maksoin verkkorahalla) feikkilegoja. Yhteensä yhtenä päivänä käytin legoihin about 100 euroa rahaa. NO JOKE. Ne on kylläkin yliaktiivisessa käytössä meidän taloudessa tällä hetkellä.
3) pääsiäisruuat. Mun osuus meidän perheen ruuista oli 30 euroa, ostin myös aasialaisista kaupoista täydennystä kaappeihin.
4) Farkut lidlistä 9,95. Legoille säilytyskippoja 14 e.
5) Lapselle kypärä, lukko ja ulkoiluhout 50 e.
6) Brunssi ystävien kanssa 15,50. Treffikahvit 8 e, kirjaston lukupäivänä 8,54 ruokaan. Äidin kanssa sushibuffet 16,50. OMNOM.
Tämä kaikki yhteensä 225,34 euroa. Olin järkyttynyt mutta oikeastaan ruokaruokaan ei olekaan mennyt tuhottomia määriä rahaa. Käteinen on järkevää, jos olisin ostanut nämä kortilla ei kaikki näkyisi aina samana päivänä ja kuvittelisin, että edelleen olisi paljon rahaa.
Seuraakin kysymys: aionko pärjätä alle kahdella eurolla loppukuun? NO EN TODELLAKAAN! Aion jatkaa seuraavaa linjaa: jokaisesta tililleni tulevasta rahasta 60% menee suoraan laskujenmaksutilille ja 40% nostan sitten ruokaan/käyttöön.
Nyt aion siis olla vielä tiukempi rahan kanssa, koska käteisen antaminen pois tuntuu pahalta! Ja ruoan suhteen täytyy olla tarkka. Tai ruokakaupassa käymisen! Tälläkin viikolla tulee vain 2 ostamatonta päivää, jos tämän päivän onnistun olemaan ostelematta.
Aamulla tuntui vielä masentavalta alkaa kirjoittaa mutta hei! Tilanne ei olekaan niiin paha! Laskujenmaksutilillä on vielä rahaa ja 2 eurolla pärjää tiistaihin saakka! Äidin ja veljen pitäisi myös siirtää 25/pää mulle veljenpojan lahjasta joten senkin suhteen kaikki hyvin!
Luottojen poismaksun hitaudesta ensi kirjoituksessa!
- ei se kaikki ei ole mennyt todellakaan ruokaan. Mitä kaikkea olenkaan ostanut?
1) kävelykengät cittarista 29,90. Todella hyvät, en halua kuluttaa hyviä lenkkareitani puhki peruspuistoreissuilla. Ne on ihanat. Niissä on kieltämättä liukas pohja: roikuin leikkipuistossa sellaisilla apinatangoilla ja en saanutkaan seuraavasta kiinni ja tipun. Tiputus on ehkä 70 cm. Normaalistihan ihminen laskeutuu jaloilleen mutta nyt ala oli jäätä ja näiden uusien kengät liukkaat joten lensin koko komeudessani selälleni ja jysäytin pääni jäähän. Keräilin itseäni ja ylpeyttäni sieltä hetken aikaa :)
2) 1500 palan palapelin 12,95 prismasta. UPEA.
3) legohullutus. Menin Malmilla sijaitsevaan legokirppariin. Se oli sellainen vanhojen lelujen taivas, josta näki että ei ole tuottanut vuosiin mitään. Kävi sääliksi sitä omistajaa. Ostin 30 eurolla legoja. Tämän lisäksihän legohullutukseni on mennyt ihan uusille urille... Ostin samana päivänä netistä (maksoin verkkorahalla) feikkilegoja. Yhteensä yhtenä päivänä käytin legoihin about 100 euroa rahaa. NO JOKE. Ne on kylläkin yliaktiivisessa käytössä meidän taloudessa tällä hetkellä.
3) pääsiäisruuat. Mun osuus meidän perheen ruuista oli 30 euroa, ostin myös aasialaisista kaupoista täydennystä kaappeihin.
4) Farkut lidlistä 9,95. Legoille säilytyskippoja 14 e.
5) Lapselle kypärä, lukko ja ulkoiluhout 50 e.
6) Brunssi ystävien kanssa 15,50. Treffikahvit 8 e, kirjaston lukupäivänä 8,54 ruokaan. Äidin kanssa sushibuffet 16,50. OMNOM.
Tämä kaikki yhteensä 225,34 euroa. Olin järkyttynyt mutta oikeastaan ruokaruokaan ei olekaan mennyt tuhottomia määriä rahaa. Käteinen on järkevää, jos olisin ostanut nämä kortilla ei kaikki näkyisi aina samana päivänä ja kuvittelisin, että edelleen olisi paljon rahaa.
Seuraakin kysymys: aionko pärjätä alle kahdella eurolla loppukuun? NO EN TODELLAKAAN! Aion jatkaa seuraavaa linjaa: jokaisesta tililleni tulevasta rahasta 60% menee suoraan laskujenmaksutilille ja 40% nostan sitten ruokaan/käyttöön.
Nyt aion siis olla vielä tiukempi rahan kanssa, koska käteisen antaminen pois tuntuu pahalta! Ja ruoan suhteen täytyy olla tarkka. Tai ruokakaupassa käymisen! Tälläkin viikolla tulee vain 2 ostamatonta päivää, jos tämän päivän onnistun olemaan ostelematta.
Aamulla tuntui vielä masentavalta alkaa kirjoittaa mutta hei! Tilanne ei olekaan niiin paha! Laskujenmaksutilillä on vielä rahaa ja 2 eurolla pärjää tiistaihin saakka! Äidin ja veljen pitäisi myös siirtää 25/pää mulle veljenpojan lahjasta joten senkin suhteen kaikki hyvin!
Luottojen poismaksun hitaudesta ensi kirjoituksessa!
maanantai 2. huhtikuuta 2018
Valuuttavirtaa
No niin tilipäivä tuli ja tilipäivä meni ja raha on liikkunut. Todellinen aito kertomus rahavirrosta tulee nyt:
TULOT:
Palkka (peruspalkka +lisät) 1443,23
Menot:
Nostin ruokarahaa 300 euroa. Ja tämä on niin mun kompastuskivi, koska tätä ruokarahaa on mennyt liikaa!!!
80 e OP-visaa
88 Nordean luottokortti
590,69 vuokra
19,38 henkivakuutus
21,90 legot wishiltä ...
57,89 legot wishiltä... i know... mutta täältä pitäisi tulla joulujuna...
20 veikkaus
10 e matkakortti
48,86 tilasin alennuksesta house of brandoniltä kahdet housut jotka tulevat ensi viikolla postissa, tämä raha saattaa siis vielä palautua.
40 euroa säästötilille
------------------------------
YHT. 1276,72
Viime viikolla oli kaksi TÄYSIN ostamatonta päivää. Tällä viikolla täytyy päästä 4 päivään! No ainakin 3...
Kompastuskiviksi nimittäin osuivat sellaiset hetket kun tarvitsee hakea joku yksi juttu kaupasta ja huomaatkin lähteväsi kauppakassin kanssa... Tässä kuussa on useampi ulkona syömiskeikka, tämä tarkoittaa vielä tarkempaa laskemista arkisin.
Eli loppukuun ajan otetaan todellakin kaikki ekstrat pois. Mutta siis rahojen suhteen ok tilanne, puolivälissä tulee lisät, huomenna asumistuki (joka on 50 e pienempi tähän uuteen asuntoon), lapsilisät ja elatustuki.
NOU hätä siis, paitsi päänsisäisten muutosten tekeminen. Salsatunteihin ei nyt ole varaa. Olen käyttänyt rahaa legoihin, joten en osta nyt uusia salsatunteja. Oletan vaihtavani syyskuussa 30 euron saliin, jossa ei ole lapsiparkkia. Kesällä salsaa sitten taasen enemmän.
Huhhei, ja aloitin uuden haasteen itselleni: 30000 kyykkyä, 300 min lankutusta kuussa! Nyt takana 9 päivää sokeritonta (what a feeling!) ja 3000 kyykkyä 30 min lankkua eli 10% tehty!
Tein niin hyvät ruuat meidän pääsiäisdinnerillä että oksat pois!
TULOT:
Palkka (peruspalkka +lisät) 1443,23
Menot:
Nostin ruokarahaa 300 euroa. Ja tämä on niin mun kompastuskivi, koska tätä ruokarahaa on mennyt liikaa!!!
80 e OP-visaa
88 Nordean luottokortti
590,69 vuokra
19,38 henkivakuutus
21,90 legot wishiltä ...
57,89 legot wishiltä... i know... mutta täältä pitäisi tulla joulujuna...
20 veikkaus
10 e matkakortti
48,86 tilasin alennuksesta house of brandoniltä kahdet housut jotka tulevat ensi viikolla postissa, tämä raha saattaa siis vielä palautua.
40 euroa säästötilille
------------------------------
YHT. 1276,72
Viime viikolla oli kaksi TÄYSIN ostamatonta päivää. Tällä viikolla täytyy päästä 4 päivään! No ainakin 3...
Kompastuskiviksi nimittäin osuivat sellaiset hetket kun tarvitsee hakea joku yksi juttu kaupasta ja huomaatkin lähteväsi kauppakassin kanssa... Tässä kuussa on useampi ulkona syömiskeikka, tämä tarkoittaa vielä tarkempaa laskemista arkisin.
Eli loppukuun ajan otetaan todellakin kaikki ekstrat pois. Mutta siis rahojen suhteen ok tilanne, puolivälissä tulee lisät, huomenna asumistuki (joka on 50 e pienempi tähän uuteen asuntoon), lapsilisät ja elatustuki.
NOU hätä siis, paitsi päänsisäisten muutosten tekeminen. Salsatunteihin ei nyt ole varaa. Olen käyttänyt rahaa legoihin, joten en osta nyt uusia salsatunteja. Oletan vaihtavani syyskuussa 30 euron saliin, jossa ei ole lapsiparkkia. Kesällä salsaa sitten taasen enemmän.
Huhhei, ja aloitin uuden haasteen itselleni: 30000 kyykkyä, 300 min lankutusta kuussa! Nyt takana 9 päivää sokeritonta (what a feeling!) ja 3000 kyykkyä 30 min lankkua eli 10% tehty!
Tein niin hyvät ruuat meidän pääsiäisdinnerillä että oksat pois!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)