maanantai 31. joulukuuta 2018

UUDEN VUODEN UUDET LUPAUKSET

Uusi vuosi 46 minuutin päässä. Teimme ystävieni kanssa lupauksen: ei herkkuja vuonna 2019. Lupasin, että maksan heille (kaksi kpl) 50 euroa käteen jos sorrun. Tulee karkkipussille hintaa jos lähtee sille tielle :D

Vuonna 2019 taloustilanteen soisin olevan paljon parempi kuin aiemmin. Mutta miettikää ostin "käteisellä" eli siis antivelkarahalla puudelin! PUUDELIN!

Nyt nukkumaan ja siitä sitten aamulla töihin! Hyvää uutta vuotta ihmiset! Olkoon kurssit suotuisia!

torstai 27. joulukuuta 2018

paska, paskempi, vuosi 2018

Vuosi alkaa olla pulkassa. Onneksi. Voin sanoa, että tämä syksy on ollut omalta osaltani ihan paska. Siis jotenkin niin voimia syövä ja sisuksia nakertava. Päivää ennen aattoa istuin kotini lattialla miettien miten kaikki mitä yritän muuttuu paskaksi. Olen totaalisen jäljessä aikataulusta, ja joka kerta kun on vuoroni tehdä jotain on se menettänyt jo merkityksensä tai muuttuu katastrofiksi.

Odotin joulua kovasti. Olin jo helmikuusta alkaen suunnitellut legojoulukylää. Nyt joulukuun alussa tein 20 päivän aikana 144 tuntia töitä ja jokaiselle vapaapäivälle osui hommaa ja arvata saattaa mitä tapahtui legojolukylälle. Se ei kerennyt valmistua. Eipä sillä, olemme joulun aina äidilläni, enkä sitä tietenkään tänne olisi tuonut.

Kaikessa tässä olen päässyt lähemmäksi sitä tunnetta mihin minä ostan ratkaisua. Ja olen sanoittanut sen näin itselleni ymmärrettäväksi. Minä ostan yksinäisyyteen. Minä luon projekteja luodakseni illuusion jostain yhteisestä, mikä peittäisi sen yksinäisyyden. Esimerkkinä se tonttuovihurahdus sekä joululegokylä. Molemmissa kuvittelin liittyväni johonkin "joulu ja hyvä äiti"-henkisiin ryhmiin. Rakastan suunnittelua ja sitä että saa miettiä mitä pitäisi tehdä ja millaisia legoja ostaa. Otan kuvia, mallailen malleja, konsultoin kavereita ja kaupan myyjiä. Yhtäkkiä on energiaa ja kuuluu johonkin isompaan kokonaisuuteen. Ihan kuin olisin puudeli, joka haluaa leimautua johonkin isompaan ryhmään.

Kun opiskelin yliopistossa minulla oli usein tunne, etten kuulu tänne, olen liian erilainen. Hoitoalalla useimmiten tuntuu, että olen hyvinkin ulkopuolinen. Yksi työkaverini sanoi pienessä humalatilassa, että olen niin outo, että hän haluaisi tietää minusta enemmän. Joulupöydässä veljenikin kysyi kuvittelenko olevani normaali. Ja en oikein tiedä, koska minusta kukaan näistä ei tunne minua. He eivät tiedä mite nöyryyttävältä minusta tuntui jäädä työttömäksi, miten minuun sattui kun olin tehnyt 144 tuntia töitä ja palkkani on hädin tuskin 2t euroa ennen veroja, kuinka koko tämän syksyn olisin tarvinnut halauksen ja jonkun sanomaan, että kyllä kaikki järjestyy. Minä haluaisin, että joku sanoisi, että on ihan ok tuntea olonsa väsyneeksi ja on ok haluta huutaa että vittuako tämän piti juuri nyt tapahtua ja on ihan ok kaivata sitä omaa laumaansa.

Piti puhua rahasta ja keikkailun aiheuttamasta stressistä mutta näillä mennään tänään!

PS. Meidän puudeli on ihana <3

lauantai 15. joulukuuta 2018

5yhdeksän tuntia

Enää 5yhdeksän tuntia puudelin saapumiseen talouteemme. Enää neljä työvuoroa konkurssipesälle. Enää yhdeksän päivää jouluun.

Eniten minua harmittaa kaikki. Harmittaa työkuviot. Sain työpaikan, jota en oikeastaan halua, enkä tiedä miksi hain sinne. Sinne minne haluan, lähetin viestiä, soitin ja soitin uudestaan. Sen paikan osastonhoitajan ketutuksen katkuista puhelinkeskustelua tulen aina miettimään johtamistaitojen puutteen näytöksenä.

Ainoa iloinen asia on minipuudeli. Kohta hän on täällä. Odotamme niin innolla. Hän tulee tekemään arjestamme niin iloista. Olen aidosti häkeltynyt teidän positiivisista kommenteista. Luulin, että tulisi pikemminkin syytöksiä toiminnastani. Koska faktahan on se, että negatiivista rahaa siitä koirasta seuraa. Mutta sitäkin enemmän iloa ja onnen hetkiä. Jännittää ja tuntuu hyvältä samaan aikaan.

Mun tekisi mieli vyöryttää kaikki paha olo, ja vitutus ja ärsyyntyminen omaan elämääni tähän näppäimistölle. Jotenkin tuntuu kuin tämä konkurssi olisi ollut viimeinen niitti arkkuun. Mulla on ollut pitkään sellainen kasvava pettymyksen tunne itseäni kohtaan. Mä olen pettynyt mun alavalintaan, en siksi ettenkö aidosti tykkäisi ensihoidosta, koska se on minusta sykähdyttävintä minkä tiedän, vaan koska se muokkaa elämääni tiettyihin suuntiin, joita en oikeastaan aiemmin aavistanut.

Ensinnäkin minua vituttaa se, että monet hyvät työpaikat saadaan sillä että tunnetaan joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun. Toinen on se, että ne saadaan harjoittelupaikkojen perusteella, siellä harjoitteluissa saadaan jalkaa oven väliin. Harjoittelupaikat jaetaan täysin päättömän järjestelmän kautta, mikä kaatuu ainakin sata kertaa harjoittelupaikkojen jakotilanteessa. Mua vituttaa se, että en saa keskustella mun palkasta. Ei ole palkkaneuvotteluja. Sama paska palkka olitko ollut tehohoitajana viimeiset kolmekymmentä vuotta vaiko aloittanut viime viikolla. Paitsi nyt kun keksittiin hienosti, että aletaan tehdä tehtävien vaativuusarviointia ja otetaan pois niiltä jotka ovat olleet vähemmän aikaa ja annetaan niille jotka ovat olleet pidemmän aikaa. Sinänsä aika tyhmää, koska samaa työtä se ihminen joka on ollut kolmekymmentä vuotta töissä vs. vuoden töissä joutuu siellä tekemään. Minusta palkkatasoa olisi yleisesti pitänyt nostaa alkamaan numerolla kolme, eikä miettiä, että jos A-vaativuuluokalta otetaan viisikymppiä pois ja annetaan C-vaativuusluokalle niin johan hyvä tulee.

Pienellä palkalla minulla ei koskaan ole mahdollisuutta ottaa isoa lainaa. Tai edes pienempää asuntolainaa. Koska tässä maailmankaikkeudessa toimia ei ole, vaan ihmiset tekee työnsä pätkissä, ja vaihtaa työpaikkaa, koska uskoo hoitotyön olevan vihreämpää eri osastoilla, niin lainan saaminen on hankalaa. Ja tämä vuoorotyö. Tiesittekö, että iltalisä on kaksikymmentäprosenttia tuntipalkasta kello kahdeksantoista ja kahdenkymmenenkahden välillä. Jos tuntipalkka olisi huimat viisitoista euroa se tekisi kolme euroa per tunti. Maksimissaan kaksitoista euroa neljältä iltatunnilta. Miinus verot.

Minua ärsyttää että en miettinyt minkäarvoista työtä lähden tekemään kun hain kouluun. Minua ärsyttää että minulle sanotaan, että teen arvokasta ja hienoa työtä. Mahtavaa, mutta minusta se hoitaja, joka on palvelutalossa yövuorossa ja siellä kaksikymmentä kolme enemmän ja vähemmän sekavaa vanhusta ja tämä hoitaja koko yön yksin, niin tämä hoitaja on lähes pyhimys- usein se on vielä lähihoitaja, sillä rapiat kahden tonnin eli noin kahdentoista euron tuntipalkalla.

Mua ärsyttää etten ole se oma iloinen itseni. Ja samalla mä ärsytän itseäni. Mua ärsyttää, että tästä piti tulla todella hyvä joulu, olen rakentanut legojoulukylää jo helmikuusta saakka ei helvetti kun olen stressaantunut nyt joulun alla, ja konkurssi syö palkasta osan ja joudun ottamaan töitä vielä lisää tälle joulukuulle. Ja nyt alkukuun olen ollut koko ajan töissä ja nyt niin toivon, että tässä toimisi huutomerkki.

Sovitaanko, että seuraava vuosi on täynnä onnellisia ajatuksia ja tapahtumia?


perjantai 7. joulukuuta 2018

Puudeliperheen kasvu & kuluseuranta

Hei ystävät!

Halusin kertoa jymyuutisen jo hetki sitten ja arvatkaapa mitä! Heti kun päätimme siirtyä ison askeleen eteenpäin elämässämme niin tapahtui tuo konkurssi. Työt ei siis tekevältä lopu ja ensi viikolla olisi kolmesta työpaikasta lisätietojen kalastelukierros käynnissä.

Eli ensi viikolla hehkutetaan työpaikan saamista potentiaalisesti.

Siihen suureen onnenaiheeseen: meille tulee puudeli. Siis pieni karvainen koira. Upea, pieni karvainen koira. Paino sanalla pieni. Aito puudeli. Ja me ollaan aivan pähkinöinä. Häntä on odotettu nyt jo melkein kaksi viikkoa. Plussia: sisäsiisti, kaikki rokotukset hankittu, eläinlääkäri check. Alkuhankintoja jouduttiin tekemään ja ruokaan laskin menevän 30-50 e kk.

En tiedä mistä kaikki kolme, minä, äiti ja lapsi, olisimme olleet näin innoissamme. Hän on sulattanut meidät.

Takaisin siis budjettiin:
Eli palkka maksettiin myöhässä ja siitä jäi uupumaan paljon mutta näillä tienesteillä tähän mennessä on tapahtunut seuraavaa:
Joulukuu 1.-7.12
18e kirpputori:jouluksiko,luistimet ja kypärä lapselle
49 e pk
10,52 DNA
17,10 + 92,40 hammaslääkäri
590,69

Yht 777,71

Ruoka:
7,89 +8,50+13+2,59+28,33+32,65=92,96

Ja tästä huomaa ruokabudjetin menneen jo yli. Täytyykin panostaa vielä enemmän ruokabudjettiin ja ruoan laittamiseen.

Koirasta teen myöhemmin oman budjetin ja kuluseurannan jos uskallan julkaista :D

lauantai 1. joulukuuta 2018

When shit hits the fan

Perjantaina piti olla tilipäivä. Palkka ei tullut. Työpaikkani on konkurssissa. Työntekijöitä ei ole irtisanottu eli meillä työt juoksee kunnes konkurssipesänhoitaja irtisanoo meidät kahden viikon irtisanomisajalla.

Ahdisti puristi ja ahdisti epäselvä tilanne. Varsinkin kun halusin kertoa hyvät puudeliuutiset. Tilanne ei tällä hetkellä ole niin paha kuin voisi olettaa.

Palkka tulee alkuviikosta. Pesänhoitaja tapaa meidät ja luo työsopimukset tai irtisanoo meidät. Kahden viikon palkka tulee siis ainakin vielä.

Latasin kaikki tarvittavat dokumentit seuren keikkanettiin, jotta voin aloittaa keikkailun tilanteen vaatiessa heti.

Harmillista on se, että työvuorosuunnittelussa minulle oli suunniteltu 11 päivän vapaat. Jouluksi. Odotin niitä kovin.

En osaa sanoa minne siirryn töihin. Pohdin sitä kovin enkä osaa sanoa. Suurimpana vaikuttavana tekijänä on sijainti plus kesällä täytyisi lapselle järjestää lomaa.

En myöskään haluaisi tehdä kolmivuorotyötä 8h päivillä 100%työajalla vaan 12 h päiviä.  Mutta ensihoidon paikkoja ei juuri nyt ole hyvillä sijainneilla jaossa. Tai pitäisi hankkia auto. Nonono. Autoa en halua.

Hengittelen ja käyn töissä niin kauan kun töitä on. Sitten stressaan. Tämän kaiken täytyy johtaa johonkin parempaan eikö niin?

torstai 29. marraskuuta 2018

Suomen inspiroivin säästöblogi

Hämmentävää kyllä minut on valittu Suomen inspiroivimpien säästöblogien listalle! WOW!

Sainkin taas muistutuksen miksi kirjoitan tätä blogia. Olen ollut "kiireinen" ja paljon on ollut mielenpäällä. Miten mielentilat ja ajatukset voivatkin heitellä joskus. Viimeiset kaksi viikkoa olen yrittänyt löytää itseäni. Sitä iloista, nauravaa puudelia, joka tekee eikä meinaa. Sitä puudelia, joka ei istu syömässä karkkia joka päivä ja skippaa treenejä.

Puudeli aikoo järkyttää kansakuntaa kertomalla puudelimaisia terveisiä pian mutta sitä ennen muutama huomio:

-joululahjat hyvällä mallilla. Kulutus kohtuullista.

-Tonttukylän teko lähti lapasesta. Onneksi kuitenkaan ei mikään älytön rahankäyttö.

-mulla oli hieno budjettiseuranta kunnes kännykkä hajosi ja se jouduttiin alustamaan ja menetin sen siinä rytinässä.

-huomenna on palkkapäivä! JEE!

-Jouluna mulla on 11 päivää vapaata! YKSITOISTA!

-Odotan vuotta 2019 innolla!

- En osaa liittää tuota Vuoden inspiroivin säästöblogi-kuvaketta mihinkään. Neuvoja?



keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Kyttääjä

Mä yritän nyt keksiä hyvän termin sille millainen ihminen olen. Koska tajusin jotain eilen sisimmästäni. Olen luonteeltani sellainen että minun on mitattava ja laskettava ja kytättävä itseäni.

Jos minulla on tilillä rahaa kulutan kaiken. Nyt laitoin rahat toiselle tilille ja joudun aina maksaessa siirtämään summan tilille. Voin sanoa että raha hahmottuu miljoona kertaa paremmin ja tuntuu pahalta ottaa rahoja puskurista vaikka näihin ostamiini asioihin ne on tarkoitettu.

Toinen asia johon tarvitsen kyttäystä on mun paino. En ole vuosiin käynyt vaatekaupoilla muuta kuin urheiluvaatteita santsaamassa. En ole siis vuosiin yrittänyt änkeä itseäni henkkamaukan 38 koon housuihin ja tuntenut hämmästystä kun en taaskaan mahdu. Nyt olen lihonut 10 kiloa valmistumisen jälkeen. En myöskään ole omistanut vaakaa vuosiin. Tämä tarkoittaa että alan taas kytätä painoani ja syömisiäni ja liikkumistani koska en kestä olla tässä kehossani. Teen sen kuitenkin salassa lapseltani ettei hän kuvittele että omaa kehoaan pitää tarkkailla. Aion käydä kerran kuussa vaatekaupoissa sovittamassa jotain vaatetta jotta näen miltä näytän. Koska rehellisesti en hirveästi katso peiliin ja nyt kun olen katsonut olen järkyttynyt että olen syönyt itseni tähän kuntoon.

Lyhyt avautuminen siis tähän väliin. Itseäni aion siis syynätä en naapureita tai muita. Mutta suosittelen kaikille olet mitä syöt ohjelmaa sillä Pippa Laukka on rautaa :)

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Uudenlainen budjetti

Tere! Eilen oli työporukan laivareissu ja päivä Tallinnassa ja nyt on hyvä päivä miettiä taas rahaa sillä olen aloittanut uudenlaisen kulunseurannan. Ensimmäinen ongelmanihan oli, että olen myös sarjavelkaantuja kuten Nuukis keksi Anni Rahapalleroisen blogissa. Käytännössä siis maksan aina hirveän määrän velkaa pois ja sen jälkeen jätän itselleni miniminiminiminiminiminibudjetin ja kuvittelen ettei elämässä kuluteta rahaa. Oikeassa elämässähän joutuu ostamaan lapselle kumisaappaat uusien tilalle, toppapuvun, itselle talvikengät ja ah joulukin tulee ja jouluun on ihana valmistautua.

Tässä kuussa sitten tein niin että latasin kännykkäni yhdelle näytölle muistion ja siihen täytän budjettiani siitä miten kulutan rahaa. Jotenkin excelit yms olen kokenut vaikeiksi. Latasin itselleni siis 600 euron puskurin eli ideana on, että ennen ensi kuun palkkapäivää en joutuisi höyläämään luottokorttiani, vaan kaikki menot tapahtuisivat pankkitilin kautta. Haluan nähdä minkä verran rahaa liikkuu ja minkälaisia ostoksia teen.

Huomionarvoista on tehdä seuraavat seikat:

1) kaikkeen jouluun liittyvään on säästetty joka kuukausi 40 e. Eli joululahjat ja joulumenot on budjetoitu. SIIS näihin on tiedetty menevän rahaa.

                      -> intouduin tonttuovesta! Tämä oli uusi tuttavuus, ja laitoin heti faceen kyselyä minkälainen ja mistä kannattaisi hankkia. Kumma kyllä my sister from another mother Femmadonna osasi auttaa minua minkähiintaisia ja mistä saa halvimman ja oikein kivannäköisen! Hänen neuvojensa mukaan suunnistimme siis kauppaan. Tähän tonttuoveen aion lisätä tarinan ja materiaalia, ja lapseni saa yllätyksiä pitkin joulunodotusta.

                   -> Tallinnassa meinasin saada pienen joulutonttumanian ja ostaa kaikki joulukoristeet mitä yhdestä Rimistä löytyi. Lopputulema: ostin 10 eurolla kaksi joulukoristetta, lautasliinoja jouluun ja suklaayllätyksen lapselleni. Haluan kerryttää joulukuuseemme joka vuosi jonkun ihanan koristeen nytten kun päätimme tehdä siitä frozen teemaisen. Eli valkoinen kuusi ja siniset koristeet.

2) Kaikkea ei tarvitse ostaa kerralla. On hyvä selvittää saako jonkun tuotteen nettikaupasta alesta. Jos ostos tehdään koti-Suomesta, sitä ei osteta samana päivänä vaan hyvin nukutun yön jälkeen. Tämä on toiminut.

3) Jos 600 euron puskuri menee nollille ENNEN kuun loppua minun täytyy miettiä mikä ihme minua vaivaa.

4) Olen maksanut kaikki laskut heti kun ne on tulleet. Eli lasku ja maksuun.Verkkopankki on paras.

5) Säästöistä voi myös käyttää itsensä hemmotteluun. Tallinnassa menin minibudjetilla ja ainoa iso ostokseni oli 25 euron pupulaukku lapselleni jouluyllätyksenä. Itselle en löytänyt mitään. Äidille ostimme veljeni kanssa puoliksi kaksi viskipulloa synttärilahjaksi ensi viikon synttäreille. Lahjan lisäksi äidin synttäreihin kuuluu ravintolaillallinen. Siihen menee about 40 euroa. Ajattelin yrittää myydä sen verran tavaraa ennen tiistaita :D

6) Olen käynyt läpi kolme laatikollista tavaraa varastostani.

7) Lego-joulukylä alkaa näyttää hyvältä! Sovimme lapseni kanssa että siivoamme joka ilta kodin tiptop ja heräämme jouluun saakka puhtaasta kodista joka aamu. Toivon, että jouluun mennessä tästä tulee tapa ja me ei koskaan enää sotketa kotiamme.

JOULU TULEE OLETKO VALMIS?!

PS. en velkaantunut tänäänkään.

sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Marraskuu

Joulukuuseemme on tänään sytytetty valot.

Syys-lokakuu oli raskasta aikaa. Nyt olisi aika tulla (joulukuusen) valon ja ilon.

Ja jotenkin kosmos kuuli tämän ja tapahtui kaksi mahtavaa asiaa:
1)työkaverini antoi minulle ja lapselleni ilmaisliput flamingospahan! Ja just olin sanonut lapselleni että tarvitsisimme pienen loman. Päivä siellä siis!

2) minut valittiin yhden pt:n kotitreenipaketin testaajaksi! Luxusluxusluxus. Oma inhoni peilikuvaani kohtaan on kasvanut potentiaalisesti ja olen huolissani että jos en nyt saa itseäni ruotuun ylipainoa kertyy vielä enemmän ja siitä on vaikea päästä eroon.

Eli jatkossa aion kirjoittaa myös tästä. Miten oma mieliala heijastuu siihen mitä näkee peilistä.

Muutin rahanajatusmalliani. Nyt haluan kasvattaa puskuriani mahdollisimman suureksi, jotta koskaan ei tarvitsisi miettiä paljon rahaa tilillä on. Tarkoitan siis ettei tarvitse laskea onko tilillä rahaa lapsen kumisaappaisiin.

Kuten Minä ja riippuvuus-bloggaaja toteaa  jokaisen tekstinsä lopuksi:

En velkaantunut tänäänkään.

Joulukuussa isken opintolainani tuonne sivupalkkiin ja alkaakin sellainen pitkän ajan negatiivisen rahan esittely ettei mitään rajaa.

Ps. Kiitos kaikista tsempeistä ja taskuista! Ne merkitsivät paljon!




perjantai 2. marraskuuta 2018

Ensimmäinen tonni rikki

Mulla on ensimmäistä kertaa vuosiin rahaa yli tonni säästössä. Tuntuu hyvältä että on puskuri. Huomasin lapsen kumisaappaiden olevan pienet ja joulu on tulossa. Tänään on järkeä päässä.

Eka tonni kasassa. Tuossa tonnissa on suunnitellusti rahaa jouluun.

En ole kirjoittanut monesta syystä. Mutta sitten tajusin että kirjoittaminen on miun henkireikä. Täältä saa tukea ja apua. Olen lueskellut teidän blogejanne aina vain kun olen ehtinyt.

Punaisella kortilla on saldoa mutta nyt minulla on uusi tyyli hoitaa raha-asiasi fiksusti.

Pienin askelin kohti voittoa!

lauantai 13. lokakuuta 2018

Huonot viikot

Puuh puuh ja puuh.

Kuvaa viimeisiä viikkoja. Ne ovat olleet rankkoja ja huonoja kaikin puolin: henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti.

1) olin tosi kipeä neljä viikkoa. Lopulta suustani löytyi tulehtunut hammas. Viimeiset kolme päivää vointi on alkanut normalisoitua. En ole päässyt treenaamaan mikä on aiheuttanut alakuloa ja huonoa mieltä.

2) jouduin tekemään lastensuojeluilmoituksen lapsestani koska  hänen isänsä eksä ilmoitti minulle aika ikäviä asioita. Tästä alkoi älytön soppa ja stressi ja tarttisin jotain sellaista aikuisten aikaa jolloin voisin puhua tästä toiselle aikuiselle kun vapaapäivät vietän lapseni kanssa enkä hänen kuullen voi asiasta puhua.

3) se perkeleen punainen  kortti. Mulla on taas luottokorttivelkaa. Olen höylännyt huolella. Perseen perse.

Ja voin sanoa suoraan että olen ostanut vitutukseen, väsymykseen ja ärsytykseen. Mitä kaikkea niin tbc...

En tiedä tarkoittaako tämä sitä että en ole järkevöitynyt yhtään ja se vituttaa vielä enemmän.

perjantai 28. syyskuuta 2018

Lokakuun palkka ja isoja tunnustuksia

Tilille tupsahti 1800 euroa tänä aamuna.

Ihana summa. Sisältäen lomarahat, koska 6 kk koeajallani minulle maksetaan lomarahat käteen joka kuukausi.

Seuraavaa tapahtui
591 vuokra
40 Zimbabwen aids-orpojen  vuosijäsenyys
50 ASP
30 Nordnet
280 Bank Norwegianin säästö
520 silmälasit

Yht.1511 euroa

Tunnustus nro 1.

280 euron säästöön siirto kasvatti säästöjä oikeasti vain 80 euroa, koska kerran ehkä käytin säästöni ostaakseni pyörän. Sellaisen prismasta. Edullinen. Hyvä. Erittäin rakas paitsi että istuin repii sisäreiteni verille.

Tunnustus numero 2
Katsoin kuinka paljon olenkaan höylännyt korttia. Tuota, tuota, tuota. Joo. Ajattelin nyt keskittyä säästöjen kasvattamiseen, minkä oletan motivoivan enemmän järkevään rahanköyttöön. Sillä tänään tuntui pahalta maksaa silmälasit kun olisin voinut laittaa sen 520 euroa esimerkiksi nordnettiin.

Mutta nyt minulla on kohta lähes 700 euroa säästössä! Ja ensimmäisen tonnin jälkeen lähdetään tavoittelemaan toista tonnia!

tiistai 25. syyskuuta 2018

Not Cool

Tiedättekö sen tunteen kun kuvittelee hallitsevansa rahaa ja omaa talouttansa?

En minäkään. Päätin pistää Bank Norwegianin kortin nyt hyllylle, ja -pisteiden keräämisen takia- ajatusmallini romukoppaan. Pisteitä on kyllä kertynyt. Mutta aloin lukea nyt sairaslomalla Gordon Ramsayn kirjaa ja siellä on monta hyvää pointtia.

Luottokortilla tulee ostettua enemmän. Luottokortilla tulee ostettua helpommin.
Luottositäluottotätä. Easy as hell.

Annan itselleni vielä anteeksi tämän kuun. Nyt alkaa taas tarkka kulunseuranta. Jos meinaa joku päivä että ois jotain säästöjä ei voi syyä kassasta ennenaikojansa, vai mitä?

Miten ottaa oma elämä haltuun? Jatkoa seuraa.

perjantai 21. syyskuuta 2018

ASP TILI AVATTU

Pädäboom, päätin ottaa tänä synkkänä päivänä itseäni niskasta kiinni ja aloittaa ASP-säästämisen koska

1) siinä on hyvä korko
2) asunto ei ole huono sijoitus
3) unelmia on hyvä olla

Sijoitin sinne 25 euroa heti kättelyssä ja tein suoralaskutussopimuksen 50 euron suoralaskutuksesta palkkapäivänä.

Loin myös itselleni ekstra-ASP-haasteen:

Ja saa suorittaa!

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Tunne sitä ja tunne tätä

Tunnemyrskyinen viikko. Se kuvasti viime viikkoa hyvin. Ekonomimmi huomautti ostinkohan mahdollisesti silmälasit kokemieni negativiissävytteisten tunteiden vuoksi.

Kyllä ja ei. Kyllä, koska olen elokuun alusta alkaen ollut aika tuuliajolla tunteiden suhteen. Ei, koska viimeiset kymmenen vuotta olen etsinyt niitä "mun laseja". Niitä jotka kuvastaa mun sisintä.

Pidin kuitenkin kommentin saamista äärimmäisen tärkeänä. Akselilla toukokuu-elokuun alku nimittäin olin tunnepuoleltani hyvinkin stabiili ja silloin oli helppoa elää köyhistellen. Siis ihmettelin miten yleensä pystyin aiemmin velkaantumaan ja käyttämään rahaa niin holtittomasti.

Olin erinäisen jutun johdosta, johon en sitten lähtenyt mukaan, tapaamassa psykoterapeuttia. Hämmästyksekseni 45 minuutin juttelun päätteeksi hän totesi minun olevan sinut itseni kanssa ja vaikutin siltä kuin olisin löytänyt sisäisen rauhan.

Ja siltä minusta tuntuikin. Kuin olisin vihdoinkin oppinut elämään sisäisen minäni kanssa. Pitämään itsestäni kovasti.

Kuin kaikki vastaukset olisivat olleet valmiina minun pääni sisällä. Silloin rahakin totteli minua.

Oletteko katsoneet Shetlansaarten murhamysteerejä? Minusta tuntuu kuin seisoisin tuulessa ja tuiverruksessa niissä isoissa, jylhissä maisemissa.

Elämässä pitäisi oppia koordinoimaan tunteita. Ajattelin ottaa tunteiden sanottamisen käyttöön. Haluan sen rauhan ja voiman takaisin sisälleni.

Sen, että pidän itsestäni ja valinnostani. Sen, että minulla on merkitystä. Ja että rahakin tottelee minua. Pitikö elää polttaen kaikki setelit jo ennen kuin ne ovat todellisina koodeina pankkitilillä vai suojaten tulevaisuus?

lauantai 15. syyskuuta 2018

Hairahdus

Istun miettimässä miten kertoisin siitä mitä tapahtui. En ole ollut kirjoittamatta sen takia, että olin pahanteossa vaan sen takia että kahdentoista tunnin työpäivät on syöneet veronsa minun energialeveleistä. Viikon aikana on tapahtunut kaksi isoa asiaa, joissa molemmissa vilkkui sana hairahdus. Kerron molemmat. Spoilerina kerron, että ensimmäisen tarinan voi jättää lukematta jos ei kiinnosta mikään talouteen liittyvä asia ja toinen tarina on minun taloudellinen hairahdukseni.

Haluan kertoa tarinan hairahduksesta, koska viikon ajan minua on risonut ihan älyttömästi. Kolmekymppisenä työssäkäyvänä valoa aistivana olentona koen, että minulla on oikeus tulla kohdelluksi kunnioitetusti. Keväällä sivumennen sanoin, että ihastuin ihmiseen, jolla paljastui sitten olevan raskaana oleva tyttöystävä. Silloin tuntui kyllä vahvasti siltä, että sekin tyyppi olisi voinut jättää minun lähestymisen välistä, koska loppupeleissä se olin minä, jonka sydän särkyi palasiksi.  Se olin minä, jolla ei ollut mitään väliä. Ei helvetti, alan ihan itkeä.

Menin viime viikonloppuna edellisen työpaikkani kinkereihin työpäivän jälkeen. Näin siellä erään todella ihanan tyypin, joka myös oli aiemmin siellä töissä. Ollaan puhuttu paljon töissä, vaihdeltu kuulumisia. Puhuttu asiaa, ja siis tämä henkilö on varmasti lähes jokaisen naisen mielestä ... kuuma. Ja hän seurustelee. Pieniä lapsia. Tiedän tämän. Puhutaan usein lapsista. No hän tuli juttelemaan mulle ja juteltiin tosi paljon ja hengailtiin. Hän sitten jossain vaiheessa iltaa sanoi minulle, että pitää minua viehättävänä. Menin vaikeaksi, ja hän ihmetteli miksi vaihdoin puheenaihetta. Ilta kului ja hän kysyi pitäisikö hänen lähteä kotiin yöksi. Sanoin etten tiedä hänen menoistaan. Hän toisti kysymyksen monta kertaa. Ja mä vastauksen. Sitten hän jo tuskastui ja sanoi, että eikö hän voisi tulla mun luokse yöksi.

Ja siis kaikista ihmisistä, jos tuo ihminen minun edessäni olisi ollut sinkku, niin tämä olisi ollut mun unelmien kysymys. Mutta kuten sanoin, olin olettanut, että me olemme kavereita, ja hän seurustelee. Kysyin onko hänellä tällainen sopimus avovaimonsa kanssa, joka on nukkumassa lasten kanssa kotona. Saako hän tulla toisen naisen luokse yöksi. Arvata saattaa ettei mitään sellaista sopimusta ollut. Hän kuulemma tekee mitä tahtoo. Koska mä olen sinkku, ja omasa mielestäni saan tehdä mitä tahdon, esitin hänelle kysymyksen mikä minua kiinnosti eniten:

MIKÄ MINÄ OLEN TÄSSÄ KUVIOSSA?

Hairahdus. Tämä on suora lainaus. Hairahdus.

Istuin siinä ja mietin, että en voi huutaa, en voi sanottaa kaikkea sitä raivoa mitä tunnen sisälläni tälle yhdelle muutaman drinkin nauttineelle idiootille. Joten sanotin hänelle tunteeni seuraavanlaisesti: mitä minä saan tästä? Tietääkö se, miltä tuntuu olla se ihminen, johon viitataan -se ei merkinnyt mitään- lausein kun kaikesta paskasta jäädään kiinni.

Että mä olen se ihminen, joka ei merkitse mitään. MINÄ.

Oikeastaan tässä vaiheessa tämän MUKAVAN tyypin todellinen sisin paljastui. Hänen mielestään hairahduksen voi saada anteeksi ja mä saisin hauskanpitoa. Mutta hän ei ala kuuntelemaan mun moralisointia ja varmaan nyt sitten on parempi, että hän menee yksin kotiin. Että ei hän ala anelemaan. Tässä oli ihminen, joka oli esittänyt mukavaa vain saadakseen perjantai-illan lipsahduksen, josta voi kehuskella eteenpäin. Miesten mies.

Hairahdus. Puhaltelin ulospäin. Puhaltelen edelleen ulospäin.

Mä olen hairahdus. Sanomattakin selvää etten lähtenyt hänen mukaansa. Tai hän minun mukaani. Mä kyynistyn silmissä.

Mä vielä sanotan sen, mikä saa mut raivonpartaalle tässä. Että mä kelpaan kyllä perjantai-illan panoksi mutta kaikki muu on liikaa. Niin mieltä ylentävää, että en tiedä onko kenelläkään parempaa tarjota. Ja jos tämä on paras tarjous niin kuka vittu tähän haluaa tarttua?

Näistä raivonpartaalla olevista fiiliksistä onkin hyvä hypätä seuraavaan aiheeseen. Eli omaan hairahdukseeni. Olin nimittäin jo liian ylpeä. Kävin kaupasta aleruokaa, viikon aleruoat kolmekymmentäkolme euroa, päälle viisikymppiä. Pysyin ruokabudjetissa ja pakkanen täyttyi ruoasta.

En koodinoinut rahaani. En koordinoinut impulssejani. Kävelin silmälasikaupan ohi. Sanoin baby-puudelille, että mennääs kattomahan, noi kehykset on upeat. Siis UPEAT. Olin varma, että ne näyttävät kauhealta.

Laitoin ne päähän. Optikko kysyi tuliko minullekin ylimääriisä sydämenlyöntejä. Tuijotin itseäni. Nämä ne on, ne mitä olen etsinyt vuosia. Ne, jotka pysättää katseen ja naulitsee mun silmät. Niissä on iso hintalappu. Ja mä otin ne.

Ja tämä teko ei perustu järkeen eikä matematiikkaan tai muuhunkaan. Tämä perustui johonkin ihan muuhun.

Ja kyllä nyt on tavoite myydä tavaraa niiden lasien arvosta seuraavan kuukauden aikana.

Saa kritisoida huutomerkki huutomerkki.

Tämä oli minun hairahdukseni.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

MULLA EI OLE LUOTTOKORTTIVELKAA

Ja taistelen järjen äänen kanssa. Mietin imuria, töihin rannekelloa (sellaista urheilukelloa, jonka voi pestä)(tämä kello on must mutta mulla on niin tiukka budjetti sen suhteen) (ja vähän vielä järkeä päässä), polkupyörää.

Toisaalta olen järkyttynyt, että ostin ison legon viime kuussa. Puhuimme lapseni kanssa, että rakennamme sen loppuun ja myymme sen. Ajattelin myös vapaaviikonloppuna innostua käymään läpi varastosta lääkiskamoja ja myymään niitä. Päätin, että muutaman euron tavarat, jotka eivät menneet kaupaksi kesän aikana vien vain jonnekkin. En tiedä minne. Mutta nyt minulla on ollut 3kk iso Ikean kassi tuolla keittiön kupeessa myytäviä tavaroita, jotka eivät mene eteenpäin...

Oudointa on ollut ruokakaupassa käynti. Uuden 12 tuntisen työvuoroelämän vuoksi pääsen ruokakauppaan noin kerran viikossa isoille ostoksille. Kävin maanantaina ja kauppaan meni 43 euroa. Siis 43. Eilen kävin vielä maitoa ja löysin alesta 3 pakettia kanaa, yhden jauhelihan, 1,5l maitoa ja lapselle minisipsipusssi, yhteensä 10 euroa. Siinä on taas neljään ruokaan ainekset. Ja tuosta 43 eurosta osa meni pakkaseen. Loppuukin pystyn siis hyvin pihistelemään. Ruoan suhteen. Tällä viikolla käymme vielä toisen kerran sushibuffetissa koska loppukuusta emme kerkeä ollenkaan. Sushibuffet maksaa meille 14 euroa. Tämä oli lapsen toive. Hän sanoi alkavansa huutaa kun hänellä tekee niin mieli sushia. Maanantaina oli vaikea kieltäytyä kun  kolmannen kerran menimme hakemaan puhelinta, jossa edelleen oli musta näyttö. Pyysin lasta pitämään huolen etten huuda tai sano rumia sanoja niille Fonumin myyjille. Tiukkaa teki. 13.7 huoltoon viedystä puhelimesta ei ole vielä korvattu mitään :D kolme kertaa olen mennyt hakemaan puhelinta, jonka on kerrottu olevan korjattu mutta käteen annetaan rikkinäinen ja ihmetellään.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Luottokorttien katkaisua ja ajatustenlentoa

Katkaisin tänään kuudennen luottokortin.

Siis kuudennen. Viime vuonna katkaisin jo tuohen, ja sehän oli ensimmäinen luottokorttivelka, jonka selätin. Helppoa; viesti Nordean epalveluun ja job done.  Toisena katkaisin OP:n. Muutama viesti ja kortin uusi tilaus ja onnistui. S-Pankissa useampi viesti ja nyt en edes omista debit-korttia vaan perinteisen HÖYLÄTTÄVÄN BONUSKORTIN. Sitten oli olemassa Aktian luottokortti, jota pidin suikkalaatikossani pahan päivän varalle. Sillä ei tehty koskaan yhtään ostosta tai maksettu mitään kuluja. Kortti sulkeutui soittamalla. Stockmann mastercardiin laitoin jo elokuun alussa viestiä epalvelun kautta. Ei vastausta. Perjantaina laitoin uuden viestin. Tänään 8 minuutin jonottamisen jälkeen sain kiinni ihmisen, joka irtisanoi korttini.

Jäljellä on BankNorwegian, jonka aion pitää. Opettelen pyörittämään rahaa sen kautta, jotta saan lentopisteitä. Katsotaan koituuko tämä turmioksi vaiko onko tämä toimiva systeemi. Haluan luottaa itseeni. Minä hallitsen rahaa eikä raha minua. Tai siis minä hallitsen ostamista ja tavaranhimoa. Hallitsen tunteita ja hallitsen elämääni. Sain sätkyn kun avasin s-pankkini, ja siellä luki s-bonusostoja 411 euron arvosta. Olin paniikissa. Kunnes muistin, että maksoin 295 euroa vakuutuksia. HUH.

Nyt täytyy avautua muutamasta isosta rahareiästä: puhelimen korjaus, 150 euroa omavastuu. Olen sen nyt maksanut puhelimesta, joka on ollut 13.7. alkaen huollossa ja jonka olen hakenut jo kerran takaisin ja mennyt toisen kerran hakemaan ja edelleen puhelin on rikki,eikä fonum ota minuun yhteyttä. Jos kirjoittaisin tähän auki tuntemukseni kukaan ei enää lukisi blogiani koska kielenkäyttöni olisi täysin säädytöntä. Mutta lyhyesti: oihdiuedyhp7ewqy873TR833204823987UI#####EDLKSADK

Tekipä hyvää sanoa se ääneen.

Toinen rahareikä on psykologian perusopinnot 250 euroa. Mitä ja miksi? Tarvitsen maisterin, psykologian opiskelu oli minun nuoruuden haaveeni: siitä saa ammatin + voi lukea opettajan pätevyyden -> parempi palkka ja paremmat työolot. Opiskelu onnistuu pitkälle työn ohessa ja ehdottomasti opinnot tukevat ensihoitajuuttani (varsinkin ambulanssissa). Aion "erikoistua" kriisipsykologiaan -> paljon hyötyä haavessa lähteä joskus kriisialueille töihin.

Samalla tiedän, että ensihoitajuus on se minun juttuni. Mutta en halua tehdä sitä seuraavat 50 vuotta. Psykologian opinnot aion tehdä suurimman osan esseinä, jolloin minun pitäisi kirjoittaa 8-10 sivun esseitä noin 3 per kurssi ja viisi kurssia eli 15 esseetä tässä vuoden mittaan. Kuinka nopeasti tämä onnistuu ilman omaa konetta? En tiedä. Varsinkin kun minulla on ainoastaan arkisin aikaa käydä kirjastossa, jos minulla on vapaapäivä ja voin viedä lapsen päiväkotiin. Ja tällä hetkellä syyskuussa minulla on arkisin töitä, ei viikonloppuja ja muutama muu supertärkeä juttu mihin panostettava. Kun katsoin syyskuutani niin siellä on tasan kaksi arkivapaata iltaa kun ei ole mitään suunnitelmia.

Tämä toimii aasinsiltana siihen ajatukseen, että pitäisikö minun keikkailla vanhassa työpaikassani niinä viikonloppuina kun lapseni on isällään ja minulla ei nykyisessä työpaikassani ole töitä? Tällä hetkellä veroprosenttini on aika korkea, koska se on alkuvuoden ollut niin matala. Eli sivutuloista se on vielä korkeampi. Eli pitäisikö 50% työuran jälkeen nostaa työpanos yli 100%?

Itseasiassa on paljonkin ajatuksia vielä jäljellä mutta nyt pakko mennä kotiin kaupan kautta nukkumaan jotta yövuorossa on edes 10% aivokapasiteetistä käytössä :D

perjantai 31. elokuuta 2018

VELATON

MÄ EN EDES TIEDÄ MITÄ KIRJOITTAA. EI OLE SANOJA.

VELATON. KAIKKI RAHA ON MUN.

LUOTTOKORTTIVELAT HYVÄSTI.

HUHHUH.

TUNTUU KUIN EN TAJUAISI TÄTÄ. TEKEE MIELI KILJUA JA OLLA HILJAA JA TANSSIA.

Jesjesjes!

keskiviikko 29. elokuuta 2018

26 tuntia ja 10 minuuttia luottokorttivelattomuuteen

Uuden työpaikan palkkakuitti tuli.

Ja se oli hyvä.

Perjantaina olen luottokorttivelaton.

Velaton.

26 tuntia ja 10 minuuttia.

26 tuntia ja 9 minuuttia.

Ei enää kauaa.


sunnuntai 26. elokuuta 2018

Palkkakuittia odotellessa

Huhheijaa, edellisestä tekstistä tosiaan vierähti hetki ja jo epäiltiin onko Puudeli pahanteossa.

KYLLÄ JA EI.

Suurin syy kirjottamuuteen on uusi työ, jossa on  kahdentoistatunnin vuorot. Eli niinä päivinä ei kerkeä yhtään mitään. Plus olen stressannut uutta työtä ja käyttänyt ajan asiaoiden virkistämiseen musitista. En ole saanut edes hirveästi nukuttua koska on jänskättänyt niin kovin. Ja onko siistiä? NO ON, ja siis olen niin kaivannut sitä työparityöskentelyä. Se on ihanaa. Ja sellaista hyvää rentoa meininkiä missä nauretaan.

Ja rahaa on mennyt IHAN LIIKAA. Ostin nimittäin avoimen yliopiston kursseja. Tähän palaan myöhemmin, hyljättyäni lääkiksen sain paremman idean miten edistää uraani ja mitä minun kannattaisi opiskella.

Ostin myös legoja itselleni lahjaksi uudesta työpaikasta... Mutta onneksi nyt on hanat kiinni. Ainoa ero uudessa ja vanhassa työpaikassa on se ettei aina kerkeä syömään töissä eli saatetaan joutua syömään ruoat ja kahvit jossain matkalla eikä päästä asemalle syömään. Rahaa voi siis mennä ruokaan enemmän.

Tällä hetkellä tulleilla työvuorolistoilla minulle ei ole kuin yksi yövuoro ja sunnuntaivuoro. Tarkoittaa suomeksi siis ettei tule hyviä lisiä. Tietysti peruspalla on puolet enemmän kuin mitä viimeiset kahdeksan kuukautta puolella työajalla on ollut. Mulla on älytön veroprosentti tällä hetkellä ja siitä syystä ei ole ihan hirveän hyvät käteenjäävät osuudet. Mutta hätiäkö tässä. Tiedättekö miten vähän tulee laskuja kun ei ole viittä luottokorttia? Ei juuri yhtään. Siis ihan hämmentävän vähän.

Mutta siis siihen tärkeimpään: tällä hetkellä sain kaivettua tiedon että loppupalkastani edellisessä työpaikassa minulle jää käteen kaksituhattaneljäsataa jotain ja uuden työpaikan muutamasta elokuun vuorosta en saa neljää sataa käteen mitenkään eli en ihan pääse tavoitteseen kaksituhattakahdeksansataa. En tiedä uskallanko silti maksaa kaiken ja sitten lyödä ihan minimille ruokamenot, koska uuden työn myötä siinä on haastetta. Eli saattaa olla että olen velaton viiden päivän päästä tai en.

Ja en osta uutta näppäimistöä, jossa merkit ja numerot toimisi :D :D :D Käyn kirjastossa käyttämässä konetta jatkossa vapaapäivinä :D

torstai 16. elokuuta 2018

Lomapuudeli

Lomapuudeli huuteli Femmmikselle, että kolmensadan euron lomabudjetti on helppo säilyttää. Puhujana oli puudeli, joka ei juo kahvia ulkona, syö ulkona, tee mitään ylimääräistä.

Kolme viikkoa myöhemmin ilmoitan täten, että kyllä Suomi on kohtuu arvokas maa näin kuluttajan näkökulmasta. Upea päivä Porvoossa, yksitoista euroa bussilippuihin plus 6 euroa äidin velka, ja hups  seitsemäntoista euroa jo siinä. Lapsella ei näillä kesähelteillä muuta kuin pieni mekkoa päällä ja kappas olikin joku takatalvi auringon keskellä, pakko ostaa villatakki lapselle, se lähimmässä vaateliikkeessä kahdeksantoista euroa. Pikkusiskon valitsema ravintola. Lapsen ja minun ruoka kolmekymmentäkolme euroa. Emme edes ottaneet limsaa tai kahvia tähän. Myöhemmin kuppi kahvia ja lapselle jäätelö. Saldo käsittämätön vaikka tavallaan mitään kummallista ei edes tehty.

Nyt huomautan, että tämän laitteeni näppäimistön numerot tai huutomerkit yms ei toimi. Paitsi numero 6. Ja näköjään 56+ . HUOH.

Rahaa saa poltettua aika hyvin. Yksi reissu tippui onneksi koska budjetti olisi huutanut hoosiannaa. Tuntuu käsittämättömältä miten oikeastaan ruoka on se mikä syö meidän varat. Kävimme lapseni kanssa sushibuffetissa, meni kuusitoista euroa. Käveleskelimme pitkin Helsinkiä. KÄvimme kynsilakan ja käsirasvan kaupasta ja istuimme puistoon hieromaan toistemme käsiämme ja lakkasimme kynsiä. Ostin kahvin. Lapselle pillimehun ja jäätelön, kaupasta tosin. Kävelimme Lintsille, jossa olimme sopineet näkevämme kaverimme. Ostettiin urheilutarvikkeita uutta yhteistä harrastusta varten; lapselle nyrkkeilyhanskat. Lintsillä kävimme ystävieni kanssa isossa maailmanpyörässä. Kahden ihmisen laitelippu kuusitoista euroa. Lapsi sai nälkäkiukkukohtauksen, ja ostin ranskalaiset hänelle. Ja siis jos joku lapsi syö kuin hevonen sille tuulelle sattuessaan niin se on minun lapsi. Lohinigirejä menee seitsemän kpl heittämällä ja päälle kevätkääryleet ja naudanlihakastiketta. Pituuskasvu on kyllä suoraan korreloinut nälkää :D

Kummipoika ja sen veli olivat meillä viikonlopun. Reissu sisälsi kotiin ostettujen ruokien ja leipomistarvikkeiden lisäksi retken luonnontieteelliseen museoon, retken mäkkäriin ja legokauppaan. Legokauppa on minulle vaarallinen paikka. Selvittiin kuitenkin pienellä loppulaskulla :D Kummipoika on älyttömän hyvä legoilija. Sovimme, että kun hankin Lego Ninjago Kohtalon aluksen kutsun sen meille rakentamaan.

Yritän siis sanoa: Suomessa liikkuminen vie euroja. Voin sanoa, että huoahdan onnesta kun loma on ohi ja tiukka arki alkaa.  HUOH. en halua kuluttaa enää yhtään. Haluan elää taas minibudjetilla. En kestä kun palkkanauhaa saa odottaa ainakin kaksi viikkoa vielä, tällaisena ei niin järjettömän pitkäkestoisena ihmisenä vaikea odottaa. Toisaalta pohdin paljon sitä kuinka jatkossa haluaisin, että kaikki ostokset kohdistuisivat enemmän pienyrittäjiin ja niiden tukemiseen, koska kohta meillä ei ruokakauppojen lisäksi ole kuin nettikauppoja.

Hyviä uutisia: sain pelkän S-etukortin. Ei visaa ei pankkikorttia. Enää viisitoista päivää palkkapäivään ja luottokorttivelattomuuteen, ei enää paljoa. Ihanaa.

torstai 9. elokuuta 2018

Alle KAKSI tonnia velkaa!

Kävelin eilen Linnanmäellä lapseni kanssa kun se realisoitui päähäni: minulla on aidosti alle kaksi tonnia velkaa.

ALLE KAKSI. Silloin kun alotin blogin sitä oli reilut 8 tonttua. Yksi neljäsosa enää.

Hämmentävintä on ymmärtää että I GOT THIS. Mä pystyn tähän. Tämä taloudellinen muutos on tapahtunut mun sisältä. Mä olen priorisoinut näiden maksun, mä olen ottanut lisävelkaantumisen haltuun. Minä tein tämän. Rahankäyttö ei enää ole älytöntä ja se on jopa jo budjetoitua (ei ihan tarkalleen).

Yritän pitää ajatuksiani koossa. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa kun kaikki luottovelat on maksettu. Ymmärrättekö? Jos ei tarvitsekaan odottaa palkkakuittia kuin kuuta nousevaa ja sinnitellä kahdella eurolla viikonloppua. Miltä tuntuu kun kaikki tilille tuleva palkka on oikeasti minun??? SIIS MINUN? Miltä tuntuu ostaa oikealla omalla rahalla lentoliput, tai lapselle villatakki? Ne on minun rahoja. Nythän on ollut niin, että jokainen käytetty lantti on ollut pois velkojien rahoista.

Pitkään mietin, että sinä hetkenä kun minusta tulee velaton teen viitenä päivänä postauksen putkeen, joissa vaan lukee että mulla ei ole luottokorttivelkaa, jotta jotenkin pystyisin itsekin tajuamaan sen. Miksi viitenä, tiedä häntä, joku puudelin ajatusvirran luku.

Olen tosiaan mallannut päässäni kaksivuotissuunnitelmaa sekä viisivuotissuunnitelmaa. Tuntuu hämmentävältä olla taloudellisesti tavoitteellinen. Tuntuu hämmentävältä olla oman elämänsä johtaja!

Maaliskuussa ajattelin, että kunhan ne velat koko ajan pienenee ollaan plussalla. Eikä olla. Mr MoneyMustache sanoo sen hyvin: jos on velkaa täytyy ajatella kuin ampiaisparvi olisi kimpussa. Pitäisi olla paniikki. Silloin aloin oikeasti miettiä sitä, että se kuusi tonnia on järjetön summa. En tiedä miten olen nukkunut yöni kaikki nämä vuodet. Kaipasin usein takaisin sinne vuoteen 2012-2013 kun oikeasti hoidin talouttani älyttömän hyvin.

Uusi talouspuudeli kilpailutti sähkönsä, koska edellinen firma rupesi tunkemaan 5 euron perusmaksua. Uusi talouspuudeli ostaa järjettömän hyvän 3,69 euroa maksavan ripsivärin yli 40 euron ripsivärin sijaan. Uusi talouspuudeli ei osta 5 euron kahvia vaikka tekisi mieli vaan odottaa, että pääsee kotiin kahville. Lomalla varsinkin on huomannut kuinka järjettömän nopeasti rahaa palaa jos käy ulkona ( ja niin on paljon tehtykin nyt lomalla).

Aikaisemmin ajattelin, että täytyy olla älyttämät tulot, jotta voi olla rahaa. Nykyään ymmärrän, että täytyy olla realistiset menot. Kuten Femmadonnan kanssa viimeksi puhuimme: me kaksi näytämme miten kaksi tavallista ihmistä voi tehdä "Kirsikat" http://puolimiljoonaapaaomaa.blogspot.com

Hyvää torstaita talousintoilijat!

tiistai 7. elokuuta 2018

Puudeli iskee jälleen!

Niinhän tässä nyt kävi, että 200 kilometrin pyörälenkilläni puhelin soi. Säikähdin pahanpäiväisesti kun kertoivat soittavansa ambulanssista. Silmissäni vilisi rakas lapseni ja se etten ole hänen luonaan.

Kunnes tajusin, että nehän haluavat tarjota minulle töitä.

Siinä hetkessä oli pakko sanoa, että palaan asiaan, koska sydämeni hakkasi niin julmettuna. TIETENKIN OTIN SEN TYÖN VASTAAN kun olin realisoitunut siihen, että lapseni voi hyvin ja jos hakee töitä niin niitä voi saada.

Eli en palaakaan lomilta töihin vaan menen suoraan uusiin töihin. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että viimeisten parin kuukauden aikana on tapahtunut niin paljon POSITIIVISIA asioita, että en edes tiedä mistä aloittaa. Sillä tämä työ on osa minun viisivuositissuunnitelmaani. Tuo 200 km polkypyöräily yksin oli osa myös suunnitelmaani. Kävin nimittäin ihailemassa kaupunkia, johon haluaisin muuttaa ja josta haluaisin ostaa kakkoskodin. Tai kodin. Käydä siellä töissä mutta asua täällä.

Kaikki tämä on kaunista ja ihanaa ja tuulenvire on päässyt kuivaamaan viime viikkoiset hikikarpalot. Mutta kaikista tärkein kysymyshän on nyt seuraava: mitä tämä tarkoittaa oravannahoissa? Koska parasta mitä voi tapahtua on seuraavat sanat: elokuun viimeisessä palkassa minut maksetaan ulos nykyisestä työpaikastani eli kaikki lomani palavat. Mutta käytännössä tämä tarkoittaa ihan älyttömästi rahaa. Tai no ei ihan älyttömästi mutta minulla on täydet kevätlomat (vai mikä se on, talviloma?) ja vielä käyttämättömiä kesälomapäiviä... Ensi vuodelle kerrytetyt kesälomarahat ja päivät ja kaikki!!! Nyt joku innokas voi sanoa sen ääneen: MITÄ JOS MUSTA TULEE TÄYSIN LUOTOKORTTIVELATON 31.8????

Ei saa nielaista ennen kuin tipahtaa, mutta siis, mitä JOS?

Uudessa työpaikassa maksetaan lisät ja palkka aina kuun viimeinen päivä. Tämä muokkaa jatkossa rahakäyttäytymistäni mutta siis teen 100% sopimusta, ja sain puhuttua itselleni koulutustani vastaavan palkan.

Jos voisin olla enemmän innostunut niin AAH! Mulla ei riitä edes sanat. Sanon vain, MITÄ JOS???

PS. laskin, että jos kaiken kaikkiaan saan käteen 2800 euroa 31.8 niin se riittää minulle, että voin maksaa koko luottokorttivelan pois.

JÄÄTÄVÄÄ!!!

torstai 2. elokuuta 2018

Korkojen korot

Doddiin eli velkaantunut maksaa korkoa omista veloistaan aina ja tässä kuussa maksoin seuraavanlaisia hommia:

1) MC 15.10+3.50=18.60

2) SPANKKI 3.35 + 2.50= 5.85

3) BN 3.43

Yhteensä 18.6+5.85+3.43=28.08 euroa

Irtisanoin spankin visan ja ne olivat sen heti tehneet ja pyysivät tilaamaan uuden kortin. Aloin kiltisti tilata kunnes huomasin että a) joka paikassa luki, että spankin visat ovat ilmaisia b) debit korttia hankkiessa pyydettiin työpaikan yksityiskohtaset tiedot.

Jätin kortin tekemisen kesken ja laitoin kysymystä lafkaan miksi minua on veloitettu ja mihin he tarvitsevat yksityiskohtaiset työpaikkatiedot (mm.puhelinnro).

Tällaista ei kyselty OP:ssa.Suattaapi olla että irtisanoudun s-pankista tämän jälkeen... voin siirtää minun ja äitini säästämät lomarahat BN:n tilille.

Lisäksi irtisanoin salini. Kaikki suositus paikalle ja sen lapsiparkkimahdollisuudelle mutta uudet tuulet puhaltavat. Urheilun saralla kk-maksut jopa nousevat...

Mutta kasvojen pakkeloinnin saralla otin edullisimmista edullisimman käyttöön. Merkkiripsarin sijasta (26-38 e) siirryin Essencen ripsiväriin,joka on älyttömän hyvä! Maksoin 3.69 euroa. Rajauskynä,josta aiemmin maksoin 15 euroa maksoi nyt 1.15 euroa ja 40euron huulipunan sijasta ostin 2,5 euron huulikiilteen.

Säästöä on isokin säästö!

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Kvartaalikahvit Femmadonnan kanssa

Eilen koitti kauan odotettu aamupäivä Femmadonnan ja minipuudelin kanssa. Olimme siivonneet keittiön kaapit, koko asunnon ja leiponeet tiikerikakun. Minipuudeli kävi aamusuihkussa ja pesi hiukset ottaakseen uuden ystävän vastaan suihkunraikkaana!

Taasen tunnit juoksivat nopeasti. Tarjosin fitnessletun (banaani, 1dl kaurahiutaleita ja kaksi kananmunaa blenderissä sekaisin ja paistetaan pienessä määrässä öljyä) mansikoiden (pakaste, lidlistä), mustikoiden (pakaste, pirkka) ja verigreipin kera. Kahvia maidolla sekä appelsiinimehua (rainbow). Taidettiin unohtaa ottaa kuvia.

Raha ja luvut kaikki kiinostaa , joten tässä tulee: sovimme, että näemme 31.9. 18. Tuolloin minulla on:

1) nolla euroa velkaa (Femmadonna sanoi että tämä on aika tiukka aikataulu, pitäisi sanoa että lokakuussa, mutta yritän nyt kovasti, että tämä onnistuisi).

2) Avattuna ASP-tilin. Pidimme sitä  hyvänä asiana.

3) Ei uutta luottokorttivelkaa

Femmadonnalla pitäisi olla 31.9 puolet 3000 haasteesta kasassa.

Salaa haaveilen saavani 3000 kasaan myös jouluksi. Riippuen nyt mikä muodostuu minun veroprosentiksi niin ei jää ihan hirveästi peruspalkasta käteen. Tavoitteena on, että aina ja ikisesti pärjään peruspalkallani ja sen jälkeen kaiken muun voin sijoittaa ja säästää. Miten ja minne hajautan pennoseni on vielä mysteeri.

Mutta tiedättekö mitä asiaa hoin itselleni eilen 24/7. Ensi vuonna tähän aikaan kaikki palkka, jonka saan, tulee minulle, ei mastercardille, visalle tai muulle. Ne on minun rahaa. Voin käyttää ne miten haluan.

Laskin itselleni 100e/viikko budjetin nyt kesäloman ajaksi. Se siis menee lähinnä matkoihin (Suomessa) ja piknikeväisiin. Lupasin viedä lapseni loman kunniaksi käymään Linnanmäen oikeassa maailmanpyörässä.  Paljon Helsingissä liikkumista luvassa. Porvoon matkaan varattiin 2 ja puolen euron bussiliput. Femmadonnan mukaan 100e/viikko on liian vähän mutta yritämme pärjätä. Tavallaanan meillä on 170 e/viikossa koska 10 euroa on ruokarahaa per päivä. Tällä hetkellä pidän taukoa myymisestä, koska kirjoja ei millään saa eteenpäin ja minulla oli kaksi todella inhottavaa myyntitapausta tässä viimeisten viikkojen aikana, joten ennen kuin teen yhtään mitään niin aion nauttia muutaman ihanan lomapäivän.

Outoa olla aikuisten lomalla. Päivät on niin täynnä ihanaa ohjelmaa ja olen ensimmäistä kertaa elämässäni jopa ruskettunut :D

Löysin kyseisen tekstin omasta vihostani.




tiistai 31. heinäkuuta 2018

VI & VII TAVOITTEET SAAVUTETTU

Katse oikeaan laitaan ja ainoaan luottokortiin, joka jäljellä! Korot  tulee siihen vielä mutta alle 2000 mennään.

BOMSTÄGÄLÄÄ!!! TÄÄLLÄ KIRJOITTAA VELAN SELÄTTÄJÄ!!! Tässä hetkessä piti huhtikuun suunnitelman mukaan olla lokakuussa eikä nyt jo heinäkuussa. Ihanaaaaa. Mä pystyn elämään budjetissa!

ENÄÄ KAKSI KUUKAUTTA TÄTÄ LUOTTOKORTTIHELVETTIÄ!

ALLE KAKSI TONTTUA! AJATUKSET EI PYSY KASASSA, JA FEMMIS ON TÄÄLLÄ ANY MINUTE JA AJATUKSET ON SAATAVA KASAAN!

HIPHIPHEI JA TUHAT KAHVAKUULAHEILAUTUSTA! ALLE KAKSI TONNIA!

torstai 26. heinäkuuta 2018

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Milloin rahaa on tarpeeksi

Kuuntelin keskustelua kun yksi kollega pyysi toiselta viittä tonnia lainaan. Osallistuin keskusteluun kysymällä paljon he tienaavat vuodessa. Toinen kertoi tekevänsä pelkkää yötä pääsääntöisesti sekä paljon ylitöitä, jolloin vuositulot ovat parhaillaan olleet 51000.

Tällä ihmsellä oli nyt rahan tarve.

Toisen henkilön kanssa puhelin miten he pärjäävät rahallisesti kun heillä on pieni lapsi ja kumppanilla on osa-aikatyö. Hän teki kaikki viikonloput töitä, yleensä sunnuntaisin tuplavuoron ja pyrki tekemään älyttömästi ylitöitä. Sanoi, että hyvin pärjäävät, vuositulot kipuavat 46000 euroon parhaimpana vuotena.

Iski tunnetut heinäkuun seksihelteet. Pienen lapsen vanhempi näytti... kaamealta. Kertoi ettei lapsi ole nukkunut kunnolla kahteen viikkoon, ja hän on nukkunut muutamia tunteja yössä. Kysyi miten me pärjäämme. Olin jo aidosti vähän huolissani, koska hän aidosti näytti tosi huonostinukkuneelta ja väsyneeltä. Kysyin eivätkö he voisi kumppanin kanssa kokeilla vaikka sellaista ratkaisua, että nukkuvat vuorotellen yhdet yöt hotellissa, jossa olisi kunnon ilmastointi.

51000 euroa vuodessa tienaava piti ajatustani järjettömänä ja aika tiukkaan sävyyn kyseli kenellä on varaa sellaiseen. Ja käski toisen olla välittämättä ohjeistani. Huonosti nukkunut väitti, että yksi yö ei korjaa mitään. Yritin sanoa, että kyllä sen luulisi auttavan tilanteeseen.

Kenellä enää on varaa mihinkään jos 46000-51000 euroa tienaavilla ei ole varaa? En ota kantaa minkä verran menoja näillä ihmisillä on ja mihin rahansa käyttävät mutta pidän tätä suomalaista mentaliteettia rahan vähyydestä aivan sietämättömänä.

Minulta usein kysytään miten pärjään 50% palkalla. Vastaan, että mielestäni hyvin. Minulla ei ole koiraa, asuntolainaa eikä miestä elätettävänä. En kerro, että olen lyhentänyt kaksi tonnia velkaakin viimeisen kolmen kuukauden aikana. Silti olen esimerkiksi käynyt parturissa, lapseni on saanut vaatteita,ja meillä ei ole nähty nälkää.

Minua ei siis häiritse se, että joku ei halua mennä hotelliin ja maksaa siitä. Minua häiritsee se, että ihmiset leikkii köyhää vaikka joka päivä näemme oikeasti köyhiä. Niitä, joilla kaikki menot maksaa sosiaalituki, niitä jotka ovat maanneet omassa paskassaan kuukausia, niitä joille kukaan ei soita, niitä, joilla ei ole sairaalasta ulos lähtiessä paikkaa mihin mennä. Niitä, joilta kukaan ei koskaan kysy mitä kuuluu. Niitä, joiden ainoa sielunkuppani on Finlandia vodka.

Lopetetaanko siitä rahan vähyydestä valittaminen ja aletaan puhumaan kulutustottumusten ja elintason ylläpitämiseen vaativien rahojen isoista kassavirroista.
 

tiistai 24. heinäkuuta 2018

V tavoite saavutettu

"Laittakaa silmänne oikealla olevaan ja sarakkeeseen ja kirjatkaa muistitikkuihinne:26.4.2018 Puudelilla on alle 5000 Eskoa velkaa ja ensmmäinen välietappi SAAVUTETTU neljä päivää ennen määräaikaa!"

Näin siis 3 kuukautta sitten. V tavoite, eli alle 3000 euroon, piti edetä elokuun 30.päivä. Olen siis kuukauden ja neljä päivää etuajassa! Kolme kuukautta ja 2000 euroa. Mieletöntä! MIELETÖNTÄ!


Femmadonnan ja minun sijoitustapaamispäivänä, 31.7, minulla on velkaa alle 2000 euroa. VOIKO NIIN VÄHÄN EDES OLLA?  Tässä tavoitteessa minun alunperin piti olla syyskuussa. 


Kahden kuukauden ja 8 päivän päästä aion olla velaton. Syyskuun viimeinen päivä sheikataan! YLÄFEMMAT! 


Puudeli haukkasi yövuorolaisen sekaisen ajatusmaailman ja luuli, että lapsilisät maksetaan tänään, eli hiiohoi, ei tänään vasta torstaina.

Palataan hehekutukseen siis torstaina! Velkaa vielä 3103,82 euroa. 

Sanovat, että kolmivuoroyö tekee hyvää... :D Ja jos joku osaa sanoa MIKSI tämä tekee tätä valkoista taustaa tähän niin arvostaisin kovasti :D

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

päästi Puudelin vapaalle ja törsäsi

Olenhan joskus maininnut rakastavani ja vihaavani siivousta? Tai sanotaanko näin, rakastan puhdasta kotia MUTTA en jaksaisi aina siivota. Puhdas koti ja eritoten se kodin tuoksu on minusta ... endorfiinejä vapauttava.  Varsinkin yövuoron jälkeen kun avaa kodin oven niin toivoo törmäävänsä raikkaan puhtaaseen tuoksuun.

Siitä lähtien kun taas siirryin käteisen käyttöön ruokakaupassa, olen ollut aikamoinen tarkanmarkan puudeli. Säntillinen, lasken tarvitaanko oikeasti. Syödäänkö oikeasti ja jos syödään niin milloin syödään. Ja yllättävän hyvin ollaan pysytty budjetissa, tai pitäisikö sanoa yllättävän kivuttomasti. Jos lapselle ostettuja vaatteita (miten paljon yksi lapsi kasvaa 4 kuukauden aikana????!!!) ei lasketa niin juurikaan suuria hankintoja ei ole tullut tehtyä vähään aikaan.

Istuin eilen tylsistyneenä kotona, kun en saanut yövuorojen välillä oikein nukuttua, olin jo syönyt, urheillut, tehnyt ruuat ja kotonakin oli tavarat kohdillaan. Olin siis tylsistynyt. Minulla oli tunti aikaa. siirryin sportamore-sivustolle katselemaan upeita treenitrikoita. AH KUINKA iHANAT NUOKIN OVAT. Klikkailin aletuotteita ja kohta kassalla oli sporttihousuja ja treeniliivejä 207 euron edestä. Kaikki aletuotteita. Tuijottelin näyttöä. Mietin miten tylsistynyt olen. Klikkasin kaikki ostokset pois ostoskorista. En oikeasti halunnut mitään. Pelasin vain aikaa.

Oikeasti sijoitin toluun. Minäkin, kuten kaikki muutkin, laskevat siivoustuotteet ja hygieniatuotteet ruokalaskuun. Itse olen pari kuukautta pessyt pirkan hajustamattomalla kahden euron lattianpesuaineella (vuorottelen kehnoa höyrypesusuriani ja käsin lattian nuohousta) ja keittiössä käyttänyt 1,69 e maksavaa lime suihkutettavaa ainetta. Limestä ei jää puhdas tuntuma, Pirkan pesuaineesta ei ole sinänsä pahaa sanottavaa mutta siitä ei tule sitä samaa fiilistä kuin tolulla siivoamisesta.  Mun mummi ja äiti käyttivät tolua ihan kaikkeen silloin kun olin pieni. Kirjoitin vampyyripäiväkirjaani (?) että mummini erikoisvoima on tolu. Sitä piti muistaakseni jopa kerran suihkuttaa minun allergisiin hyönteisten pistoihinkin :D

Päätin sitten palkita itseni pitkäjänteisestä ja hyvin hoidetusta velanmaksusta ostamalla tolutuotteet. Eli aloeveratolu maksoi (valitsin isomman kaupan, jotta saan edullisemmin) 2,45 euroa sekä suihkutettava tolu maksoi 2,89. Eli käytin rahaa 45snt + 1,20= 1,60 euroa enemmän kuin mitä halvemmat tuotteet olisivat edellyttäneet. Mutta jynssään tämän asunnon lattiasta kattoon ennen Femmiksen ensi viikkoista vierailua, joten hän voi sanoa tuliko näillä helteillä raikas olo meillä.

Tolu ei onneksi vaikuta siihen, että sen sijaan, että velkani olisivat maksettu I/2019, niiden pitäisi kuittautua 9/2018. ENÄÄ KAKSI KK LUOTTOKORTTIVELKAA!!!

PS. Söin kaksi jäätelöä tätä kirjoitaessa mutta haitanneeko tuo koska kokeilin minitriatlonia tänään: 5 km juoksu+ 20 km pyöräily + 750 m uinti.

PPS. Myytyä tavaraa sen verta, että pitäisi riittää jo 14.8 saakka ruokaan :)

PPPS. Enää huominen, kaksi yötä ja voi huutaa LOMA!

Ärtynyt puudeli

Huhhei hellettä!


Uhoilin Team Rynkeby tekstissä myyväni kaiken tarpeettoman ja ou boy, olenkin saanut lähes joka päivä jotain myytyä. Jos hyvin käy minulla on huomenna kädessä ruokarahaa ainakin 10.8 saakka (10e/päivä budjetilla). Näin kiivaan myymishenkäyksen aikana minun on nyt pakko avautua yhdestä asiasta. Olen nimittäin ollut myös hiukan ärtynyt viimeisinä päivinä.


Minusta ostan ja myyn maailmassa vallitsee sivistyneet käytöstavat. Samalla kun minusta on ihana päästä tavaroista eroon niin minun aikani on myös rahaa. Eli ei, jos tuote maksaa euron niin en kuljeta sitä toiselle puolelle Uusimaata. En myöskään näe järkeväksi sitä, että sitä euron tuotetta vien postiin ja lasken postikulut, ilmoitan ne henkilölle x ja jään odottamaan rahoja ja sitten menen uudestaan sinne postiin viemään sen paketin sinne. Kävin pitkän keskustelun yhden ihmisen kanssa siitä, että jos myyn tuotetta, jossa on x asia rikki, jonka korjaaminen maksaa x eskoa niin kuinka paljon se maksaa, että MINÄ vien sen sinne korjaajalle. Ei, en aio tehdä sitä ilmaiseksi. Ja rikkinäisellä tuotteella oli rikkinäisen tuotteen hinta. Ehjällä olisi isompi hinta.


"Tulen sitten töiden jälkeen" on lause, jota en ymmärrä. Kenen töiden? Minun? Sinun? Ymmärtäisin, jos tämä lause keskiverrosti tarkoittaisi esim. klo 17 mutta se voi olla mitä tahansa kello 10-24 välillä. En myöskään ymmärrä miten vaikea on sanoa jotain järkevää aikaviitettä. Esim. pääsen noin kello 16, otan bussin, voi olla että matkaan menee 20-45 min. Inhoan sellaista epämääräistä odottamista, koska silloin olen sidottuna siihen paikkaan, jossa lupasin olla. Joskus ihmiset ilmoittaa neljän tunnin päästä, että eivät olekaan tulossa... Ja siis minusta on ok, että ei haluakaan ostaa jotain. Mutta olisi kohteliasta laittaa viesti, että hei en otakaan tuotetta.


Hinnasta keskustellaan ennen kuin nähdään. Jos tuotteen osto on jo varmistettu mieheltäsi (miksi jokainen keittiön kapustakin täytyy hyväksyttää) niin voinet varmasti myös maksaa siitä tuotteesta sen 2 euroa.  Olen myös pohtinut miksi ihmisen täytyy tietää a) paljon minä maksoin tuotteesta b) milloin se on ostettu. Eikö tuotteen hinnan uutena voi katsoa ihan googlesta? :D Ja aidosti en muista paljon se keittiöpyyhe maksoi vuonna 2014.


"Mutta kun minä haluan sen tuotteen". Niin, ja minä myyn sen. Eli en anna. Minua ei millään lailla liikuta minkälaisen emotionaalisen siteen ihminen on muodostanut tuotteeseen, jonka aikoo ostaa. Tai anteeksi, hän haluaisi SAADA.


Anteeksi avautuminen, oli pakko saada purkaa sydäntä. Samaan hengenvetoon kerron ,että tein tutkimusta varastossani. Minulla on tittididiididididididiii 30 pahvilaatikollista siellä tavaraa. Joista varmaan 60% kirjoja, 30% muistoja ja 10% ehkä jotain järkevää.


MITÄ MÄ TEEN KAIKILLE NIILLE KIRJOILLE?!!


Siis KOLMEKYMMENTÄ PAHVILAATIKKOA JOITA EN OLE AVANNUT SINNE VIEMISEN JÄLKEEN...

perjantai 20. heinäkuuta 2018

Mihin sijoitan 1200 e

No niin, eilen mietin siirtäväni 200 euroa velkojen maksusta suoraan mastercardille, jossa on tällä hetkellä isoin velka ja isoin korko. Sain tietää tulevan 31.7 palkkani ja nyt minulla on siis vaihtoehtoja pohdittavana...

Tuon 200 euron lisäksi voisin lyhentää 1000-1100 eurolla velkojani 31.7. suurena sijoistusbrunssipäivänäni. Ensin ajattelin tosiaan siirtäväni tuon 200 e mastercardille -> en maksiais niin paljon korkoja ja eniveis sinne on siirrettävä se 86 euroa, joka on sen laskun suuruus.

Olen nyt pyörittänyt kahta-kolmea vaihtoehtoa päässäni ja arvoisa blogiyhteisö, auttakee:

Vaihtoehto A) Siirrä 86 e MC, ja loput BN. Palkkapäivänä tuhoa BN sekä SP. Tällöin minulle jäisi vain MC maksettavaksi.

Vaihtoehto B) Sijoita 200 e MC. Laita tilipäivänä 1000 vielä MC. Tällöin pyöritän vielä kolmea korttia, joista masterilla olisi about 800, SP n.vajaa 700, BN vajaa 500.

Vaihtoehto C) Sijoita MC 200 e. Maksa SP kokonaan ja loput 300 euroa MC. Tällön jää noin 1500 MC ja BN vajaa 500 tuhottavaksi.

Toisaalta olisi siistiä, jos olisi vain yksi luottokortti, mutta pitäisikö tässä vaiheessa ajatella jo korkojen kuluja? Elokuussa rippuen veroprosentista tulee taas parempi palkka. Mutta elokuussa on se inhottava asia lomanikin kannalta, että lisät maksetaan vasta elokuun viimeinen päivä. Eli saan palkan 31.7,  asumistuen 1.8, elatusmaksun 10.8, 26.8 lapsilisän ja taas kuun viimeinen päivä palkan. Tavoitteena on myydä niin paljon tavaraa, että ruokarahat tulevat jostain muusta kuin tilille tipahtelevista pennosista.


Pääsen alle kolmeen tonttuun!

hiphei ja kiitos tori.fi.lle sekä facebook-kirppareille, jotka samalla tekevät hulluksi mutta samalla tuottavat pennosia tyhjään lasipurkkiini. Meillä on siis konkreettisesti lasipurkki, johon keräilen myymistäni tavaroista rahaa, jotka käytetään nyt niinkin eksoottiseen asiaan kuin ruokaan.

Käytännössä saan siis ensi viikolla vielä lapsilisän ja yksi tyyppi maksoi ostoksensa tilisiirrolla eikä käteisellä niin minulle jää 198 euroa käytettäväksi. Tiistaina virallisesti pääsen siis alle 3 tonniin veloissani! Alle kolmeen!!!!

Olen pohtinut sijoittavani kyseiset 198 euroa Mastercardin lyhennykseen, koska sen lasku on ilmestynyt ja siellä on tällä hetkellä kovin korko. Eli sinne se menee ja huomenna pitäisi selvitä paljonko palkkaa pärähtää 31.7.

Aion kyllä nauttia lomasta, joka alkaa ensi viikon torstaina. Jos tällaiset helteet jatkuu niin lapsi saa kyllä useamman jäätelön ja pillimehun päivässä. Ja kerran viikossa käydään sushibuffetissa niin saadaan hiilarivarastot täyteen! Eli elokuun ruokabudjetti saattaa olla kamala, mutta sitten se on. Ollaan jo loppusuoralla luottokorttivelkojen suhteen.

En myöskään saanut sitä paikkaa, jonne hain, mutta kaikki ovat sanoneet että luojan kiitos en. Ja perusteluineen olen ollut samaa mieltä. Koko rekrytointiprosessi ole kovin.. eriskummallinen joten siihen lafkaan en halua töihin. Ilmoitin siis aloittavani 75% työajan kun palaan lomilta. Käytännössä siis elokuun palkka nousee entisestään. Kun seuraava palkkanauha lämähtää käteen täytyy siis tehdä aikuisten juttuja:

a) hommata uusi verokortti
b) ilmoittaa sinne asumistukeen muuttuneista tuloista
c) ilmoittaa päivähoitomaksuyksikköön muuttunut arvio vuosituloista

Jännällä odotan syksyä. Ja viikon päästä alkavaa lomaa, onhan tässä jo valvottu näitä öitä :/

Lomalla on aikaa pyöritellä 75% työajan budjettia ihan huolella :) Femmadonna, varaudu siis astetta uskaliaimpiin lukuihin kuin viime budjettineuvotteluissamme! Ja aloitamme syksyllä babypuudelin kanssa uuden harrastuksen!

Mutta hei, aploodeja, mä pääsen alle 3 tonniin!!! Saako jo tanssia? Femmis, jos mulla on jouluna kolme tonttua säästössä niin minne lähetään tanssimaan?

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Taloussuunnitelma velan maksun jälkeen

Oijoi joijoi kun Puudelin tassuja on kihelmöinyt viimeiset viikot miettien tulevaa taloussuunnitelmaa, jos ja KUN luottokorttivelat on maksettu syyskuun loppuun mennessä (?!), alkuperäinen ideahan oli saada ne maksettua tammikuuhun mennessä. Kuinkas tässä näin kävi? :D

Muistan kun istuttiin Femmadonnan kanssa siellä kahvilassa ja pyöritettiin niitä lukuja. Enää puolitoistaviikkoa ja pyöritellään lukuja taas. Vaikkakin pelkään, että minipuudeli hurmaa Femmiksen ja talouskeskustelumme saa uuden puheenjohtajan :D

Mutta siis rakkaat ihmiset, totuushan on se, että minulla on sitä opintolainaa. Lähes 29000 euroa. Joo, ihan oikeasti. En edes halua ajatella. Mutta sen takaisinmaksu alkaa joulukuussa. Minimilyhennys on 230 e/kk, jolloin velan maksuun menisi 15 vuotta... Mutta olen miettinyt pitäisikö realisoida velanmaksu 6 vuoteen? 12x230= 2760. 29000 kuudessa vuodessa tekee 4833 e vuodessa eli tuohon tarvitsisi ylimääräistä lyhennys 2073,33 euroja, joka taasen on 172,75 euroa kuukaudessa.

Tavoitteenani on säästää 2000 euron loma-/matkabudjetti, ja noin 10000 euroa vuodessa. Olen maksanut pakollisiksi menoiksi itselleni noin 1300 euron budjetin sisältäen vuokra 590+perusopintolainan lyhennys 230+ ruokarahat 300 ja muihin menoihin 180 euroa kuukaudessa.

Jos kuvitellaan, että ensi vuonna lähtisin lähinnä keräämään sitä 10000 tarkoittaisi se kuukaudessa noin 835 euroa. 1300+835 euroa= 2135. Jaiks! Nyt täytyy sanoa, että riippuen maanantaista ja saanko sen työpaikan, johon hain ja suostuuko ne maksamaan sen palkan minkä vaadin niin en osaa sanoa kuinka paljon enemmän saan tienattua. Mutta siis ainakin tienaan tuon 2135 kuussa kaikkinensa. Tässä opintolaina-asiassa tarvitsisin kyllä neuvoja, koska jos korot nousee kattoon olen helvetinkusessa kun ei tuolla lainalla ole mitään korkosuojaa.

Mutta itse 835 euron hajauttamiseen: Tavoitteena on kerätä BN 1,75 koron tilille noin 4000-6000 euron survivalpotti jos talous menee sekaisin ja kaikkien rahastoihin sijoittamien varojen arvo tippuu 40%...

Käytännössä kuvittelen rahojeni jakautuvan näin:
1) Laskujenmaksutili 1000
2) Loma/matka/hemmottelu yms tili 2000
3) BN 4-10000. Onko 10000 euron makuuttaminen siellä jo liikaa, vai pitäisikö seurailla markkinoita ja pitää ne siellä jos rahastot on negatiivissuuntaiset?
4) Nordnet: Tänne sijoitettaisiin hajautetusti: tällä hetkellä minulla on kolmea rahastoa. ETF: voisi olla pari-kolme. Rahastoja ehkä neljäs. Olisiko siinä tarpeeksi hajautusta? Osakkeet? Kyllä ja ei. Kovasti kiinnostaa, mutta riittääkö aiḱá´ja intressi?
5) ASP- jahka tiedän työpaikasta voinen raottaa vähän tulevaisuuden suunnitelmiani.

Jos tuo opintolaina lyhenisi vajaat 5tonnia vuodessa niin kolmen vuoden päästä talouteni olisi enemmän plussalla kuin miinuksella. KOLMEN! Näinkin nopeatempoiselle luonteelle tuo kuulostaa iäisyydeltä... Vai osaanko laskea. Siis jos ensimmäisen vuoden jälkeen 12/19 minulla olisi säästössä 13000 ja lainaa 29000-4800=24200 ja 12/20 säästöjä 23000 ja velkaa 19400 niin siis kahden vuoden päästä talouteni käänty enemmän plussan kuin miinuksen puolelle!

Any thoughts?

lauantai 14. heinäkuuta 2018

TEAM RYNKEBY

Kaikesta heti innostuva ja intoileva puudeli täällä terve!

Olin yksi kaunis kesäpäivä somessa. Kuviini osui #pyörälläpariisiin #pientenpuolesta hastageja ja aloin katsella kuvia enemmän. Opin, että asiaa kutsutaan TEAM RYNKEBYksi. Eli hyväntekeväisyyspyöräilytapahtumaksi, jossa kerätään varoja syöpäsairaille lapsille pyöräilemällä Helsingistä Pariisiin 1100 kilometriä 5-7 päivässä.

Miten yhdistää syöpäsairaiden lasten auttaminen ja älyttömän käsittämätön pyöräreissu? Kenen korvat alkoi heti nousta ja häntäkin vilistä. TAHTOOO! Ohessa vähän syvällisemmin tapahtumasta: https://www.team-rynkeby.fi/etusivu.aspx

Mä haluan tuonne. Mulla on mielettömiä ideoita miten hankin sponsoireita, jotka lahjoittaa SYLVAlle ja Aamu Säätiölle rahaa. Kyseisellä pyöräilyetapilla kaikille hankitaan samanlainen (mutta oikeankokoinen) maantipyörä, varusteet yms. Nämä varusteet pitää maksaa itse. Hinta-arvioiksi nettisivuilla varusteille arvioidaan noin 2500 euroa + takaisin tulo pariisista/ muita varusteita mitä ensiertalaisella ei välttämättä vielä ole. Kokonaiskustannus siis ainakin tuon 2500 euroa.

Iso summa. Olen menossa tapaaaan yhtä tyyppiä, joka oli tänä vuonna mukana, ensi viikolla. Tuohon jengiin siis pitää hakea, eikä takuuta ole että sinut valitaan mukaan. Summaa olen pyörittänyt päässäni ahkeraan. Sillä minun oma päätökseni oli, että jos haen mukaan ja minut valitaan niin tämä 2500 euron kustannus ei voi olla pois minun taloudellisista suunnitelmistani. Tänän vuoden lopulla minulla on oltava säästöjä. Mielummin tonneja. Minulla on velkaa vielä reilut kolme tonnia jotka selätettävä.

Ensin laskin montako yövuoroa tuo tekee. Summaa ei siis tarvitse maksaa kerralla. ensimmäinen homma on maksaa se pyörän osuus, joka selviää myöhemmin syksyllä. Mutta bianchin maantiepyörä on isoin osuus tuosta. Mutta jos jotain olen oppinut niin säästötön talous on huono! Sitä paitsi akastan katsella sharevillestä 80 euron sijoitukseni jokapäiväisen saldon (tällä hetkellä 79 e / 80 e sijoitettu)! Haluan matkatililleni sen 2000 euroa kasaan ja maksutilille 1000.

Ensin pohdin olisiko järkevämpää hakea vuonna 2020. Silloin minulla olisi pesämuna. Jos laskisin, että vuoden aikana tekisin 4 yötä/per lista saisin about 200 euroa kuussa käteen (viikonloppuöistä enemmän) ja reilussa vuodessa kerättyä rahat. Yövuorolaskuri toimii minulla ihan älyttömän hyvin rahan realisoimisessa. Saa aika monta yksin viettää ripuloivan henkilön vaippoja vaihtaen jotta unelma toteutuu! (karrikoitua!)

Sitten puudelimaiseen tapaan mietin elämääni. Siivosin (jälleen) ja vaihdoin asunnossamme järjestystä. Katselin tätä tavaran määrää, joka asunnossamme on. Pohdin voisiko elämäni mahtua viiten laatikkoon. Edes keittiöni ei mahdu viiteen laatikkoon. Varastoni on täynnä. Siis täynnä. Ja von ihan rehellisesti sanoa, etten lastenistuinta autoon lukuunottamatta koskaan hae varastosta yhtään mitään. Siellä ei siis sijaitse mitään järkevää.

Aloitin asioiden läpikäymisen. Laitoin divarille ilmoituksen kirjoista, joita haluaisin myydä. Vielä ei ole vastannut. Odotan, josko ovat heinäkuun lomalla eivätkä kerkeä vastaamaan. Mutta päätin, että myyn/kierrätän/TEEN JOTAIN kaikelle tälle tavaralle. Otin lastani kädestä. Näytin, että hänellä on leikkikeittiö, iso ikean metallikori täynnä leikkikeittiön leulja, pieni ikean metallikori täynnä kyniä, iso 90x50 cm laatikko täynnä leluja, kaksi isoa frozen laatikkoa täynnä leluja, kaksi isoa koria täynnä leluja, ja kaapissa on legot nätissä järjestyksessä. Kysyin häneltä onko nämä kaikki lelut käytössä? Hän vastasi ettei todellakaan. Sovimme, että myymme ne, joilla ei leikitä (leikkikeittiön ja vauvan lisäksi mietin ettei todellakaan olla leikitty muilla vuosiin). Oudoimmalta tuntui se, että kun katsoin kaikkia leluja, olen itse ostanut niistä maksimissaan viisi, joista kaksi on ollut joululahjoja.

Tällä hetkellä tällä tekniikalla olen tienannut 80 euroa lasipurkkiin. Myin jumppapallon eurolla, tietokoneen 50 eurolla, tänään yksi tarjotin lähtee eurolla. Nämä olin ajattellut säästäväni team rynkebyrahoitukseen. Halusin olla se, joka kerää 2500 euroa myymällä turhat tavarat. Mutta viime yönä töissä pohdin ihan tosissani että kaikella tällä myynnillä pystyisi tienaamaan ruokarahat heinä-elokuulle jos oikein pistäisi vauhtia myyntiin.

Jos jokaisesta tuotteesta, jota en käytä saisi euron... huhhuh. Vaikein pala tulee olemaan kirjat. Niitä on paljon. Nykyään en enää kuvittele ostavani kirjoja. HALOO, niitä saa kirjastosta! :D niitä on valehtelematta yksi kymmenen laatikkoa varastossa.

Päätin, että varastossani saisi olla 5 laatikkoa tavaraa. Siihen täytyy mahtua meidän elämän muistot. Ja kaikista kamalinta on, että lapseni syntymän jälkeen tajusin miten turhaa kaikki tavara mitä omistin oli. Ja pakkasin vain enemmän ja enemmän kaikkea pois varastoon. Kuinka vähän tarvitsee ja kuinka ihana on siisti koti! Ja uskon, että vaikka nyt myy jotain pois ja jos vuoden päästä sitten yhtäkkiä tarvitseekin sitä, niin voi ostaa sen kierrätettynä. Yhdenkään tavaran kohdalla ei ole kylläkään käynyt näin.

Yhtäkään tavaraa, jonka olen myynyt en ole kaivannut. Ja täytyy nyt päättää tämä poukkoileva tarina kertomukseen eiliseltä. Vein puhelimeni huoltoon ja se myyjä sanoi, että vakutuspäätöksessä menee noin 20 minuuttia, että voin mennä kiertelemään kauppoihin. Menin sitten tietenkin lempiliikeeseeni, eli Stadiumiin ja siellä myyjä tuli kysymään tarvitsenko apua, etsinkö tiettyä. Sanoin, että kaappini on täynnä urheiluvaatteita, tulin vain katselemaan. Näin aletangoissa ihania tuotteita. Ihanan kirpakan oransseja underarmouin toppeja ja reebokin siniset housut. (huom. kotoa löytyy vain lidlin ja socin eli edullisempia merkkejä). Myyjä totesi, että mikä sitä urheilumotivaatiota enemmän lisäisi kuin hyvännäköiset vaatteet.

Jäin miettimään tätä lausetta. Katselin itseäni sovituskopin peilistä. Niken croptop-paidassa ja reebokin korkeavyötäröisissä housuissa näytin omastakin mielestä kyllä hyvälle. Näytin urheilulliselta ja vahvalta. Tuijotin kuvaani ja mietin kävisinkö useammin juoksemassa nämä uudet vaatteet päällä. Tulisiko lähdettyä. Ei. Minun treenimotivaatiota ei lisää se, että näytin hyvältä. Kaikki vaatteet, jotka olen aiemmin ostanut ajavat saman asian. Ainoa asia mikä on lisännyt treenimotivaatiotani on team renkeby ja se kunto mikä sille reissulle vaaditaan. Yritän saada nyt 6h aerobista viikkoon --- ja siis siihen reissuun täytyisi keväisin tehdä aerobista kestävyysurheilua 10 h viikossa, jotta kuntotaso riittää puristamaan sen äärimmäisen reissun.

En ostanut mitään. Velaksi ei saa ostaa. Täytyy maksaa velat ja kerätä sijoituspotti. Täytyy olla vastuullinen taloudellinen esikuva omalle lapselle.


PS: äänetys
A) kerää 2500 kierrättämällä ja hae team rynkebyhyn 2019
B) käytä rahat kierrätyksestä ruokaan ja hae vuonna 2020

Takeita mukaanpääsystä ei koskaan ole!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

ketun ketun kettu

Otsikkoni on ehkä liioittelua mutta on tapatunut seuraavaa:

1) selvisin kahden euron haasteestani. Onnenkantamoinen oli se, että pullokone ei toiminut ja äitini tuli kanssamme kauppaan ja sanoi maksavansa sen osan laskusta mihin rahani eivät pullokoneen rikkoutumisesta johtuen riittäneet. Kaksi euroa ja aika monta päivää.  HIENOA siis! 100 kyykkyä pelkästään ilosta!

2) rikoin mun puhelimen. SIIS rikoin. SIIS niin noloa etten edes kerro mitä tapahtui. Minullahan oli kotona se honor 7, jonka ostin viime kesänä, kun edellisen kerran rikoin puhelimeni. Se puhelin, jonka rikoin on samsung galaxy s7, 400 euron arvoinen. Tein siitä kilttinä tyttönä vakuutusilmoituksen ja pyysivät vievään puhelinlääkäriin ja maksamaan 150 euron omavastuu.

3) NIIN, VOIKO TULLA YLLÄTYSMENOJA.

4) Honor riittää mulle hyvin mutta menen nyt kiltisti näyttämään sitä puhelinta sinne puhelinlääkärille perjantaina. Ostin uuden puhelimen siis viime syksynä siksi, että se honor ei jaksanut pyöriä. Olin niin raivoissani. Lopputulema oli, että ostin uuden puhelimen ja vein vanhan takuuhuoltoon, jossa sille tehtiin kuuden tunnin ajan temppuja. On siinä samsungissa siis huomatavasti parempi kamera. Mutta 400 euroa hukkaan nanosekunnissa tuntuu paskalta talousvalinnalta.

Mulla olisi miljoona mielenkiintoista juttua mistä haluaisin kirjoittaa ( ja paneutua tähän kirjoittamiseen muutenkin kuin Kroatia-Englanti matsia seuratessa) mutta paneutukaa aiheeseen TEAM RYNKEBY, sillä olen saanut seuraavan innostuksen kohteen ja palan innosta kertoa ajatuksiani!

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Aloittelijan moka

Juuri tuossa heittelin vinkkivitosia jakoon ja katsos en osaa itse ihan alkeellisia asioita. Eli laskin tuota minun velanmaksuani ja halusin, että velkasumma on alle 3000 kuun puolivälissä. No se ei tule onnistumaan. Velkaa on nyt 3345. Tilillä rahaa euroa. Huomenna tulee 156 ja perjantaina ehkäpä jotain 350 euroa. Alun perin ajattelin laittavani huomenna 100 euroa velkoihin ja 250 euroa sitten 13.päivä.

Hieno suunnitelma MUTTA 13.päivän jälkeen rahaa tulee seuraavan kerran 26.7. Eli jos huomenna ottaisin 20 euroa ruokarahaa ja 13.päivä 130 euroa, niin ruokaan budjetoisin 150 euroa tuosta 506 eurosta. Loput 350 voisi mennä luottokorttimaksuihin PAITSI, että minulla on 150 euron edestä laskuja jo pankkitilillä: sali, dna-velat ja vakuutusmaksuja. Eli ei onnistu. Ei vain onnistu.

ELLEN saisi myytyä tavaraa 100 eurolla. Mietin yövuoron kuumeisesti olenko valmis myymään lääkikseen käyttämäni valmennuskamat. Olisin. Täytyy vain tehdä se. Saa niistä useamman kympin. Täytyy jaksaa vain mennä varastoon hakemaan kaikki ja aidosti myymään. Mitähän muuta sitä keksisi, mistä voisi luopua.

Kahden euron haasteesta on enää jäljellä viimeisten tuntien jännitysminuutit! Hikeä ihan pukkaa kun miettii miten tässä käy!

perjantai 6. heinäkuuta 2018

2 euron budjetti

Nonniin, työhaastattelusta selvitty, enkä tiedä mitä ajatella. Ensi viikolla tulee tieto pääsinkö. Ja jos minut valitaan joudumme pohtimaan sitä mitä tarkoittaa lähteä töihin huonommalla palkalla kuin nykypalkka olisi 100% työajalla...

Mutta siis viime kuu meni pikkasen ruoan osalta yli budjetin ja se johtui ihan seuraavanlaisista syistä: tilipäivänä nostin 100 euroa. Seuraavan kerran nostinkin ruokarahaa jo 8.päivä taasen - jolloin minulla olisi vielä pitänyt olla siitä sadastakin eurosta 20 euroa jäljellä, no ei tietenkään ollut. Kaaos oli valmis. Eli nyt täytyy laskea, että päivät, joita kohden rahaa nostetaan täsmää.

Tässä kuussa onnistuin velanmaksuinnoissani maksamaan siis kaiken rahan nyt jo sinne itse velanmaksuun eikä laskutilille niin kuin järkevät ihmiset. Eli minulla on nyt noin 150 euron arvosta laskuja, joiden eräpäivä on 17.7-20.7 eli maksettava kuun puolivälissä viimeistään. Eli ennen kuin tiedän paljon lisiä tulee 13.päivä niin en osaa sanoa pääsenkö ihan tavoitteeseeni eli alle 3000 euroon kuun puolivälissä. Lähelle pääsen kyllä.

Tosiaan, koska siirsin sähkölaskun ja nordnetin maksun jälkeen kaikki rahat sinne velanlyhennykseen niin nostin ruokarahaakin vain ja ainoastaan sen verran kuin 10e/päivä budjetissa tarvitsisi ennen tiistaita. Eli 29.6 tilipäivänä nostin 40 euroa, ja maanantaina 2.7 nostin 70 euroa ja seuraavan keran rahaa tulee tiistaina 10.7. Tällä hetkellä tuosta 40+70 euron potista on jäljellä 2e 10 snt ja pulloja on kotona 40 snt arvosta. Elän siis näillä tiistaihin asti.

Onko hätää? Ei suurta, kaupasta tarvitsisi kananmunia ja banaania, kahvin voinen juoda ilman maitoa jos se loppuu. Hyvät puolet: kaksi kanankoipea kaapissa, makaronilaatikkoa ainakin tähän yövuoroon riittävästi. Pakasteessa edellisen makaronilaatikon jämät, sekä jonkun makaronikastikehässäkän jämät. Jääkaapissa 5 nakkia. Leipää on. 5 rahkaa. Kolme banaania. Kalapuikkoja. Porkkanoita 800 g ja tomaatteja about ehkä sellainen 6 kpl. Lapsi on isällään viikonlopun ja minä yöt töissä. Tietenkin pähkinöitä ja rusinoita on.

Eli siis selviääkö puudeli 2 eurolla tiistaihin? Jännitysnäytelmälle odotellaan jatkoa!

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Korkojen korot III

Nyt on selviytymiskurssista selviydytty! Täytyy sanoa, että itkin kyllä kun piti hypätä meriveteen veneestä ainoat lämpimät vaatteet päällä ja uida 50 metriä mutta heti rannassa tiesin sen olleen siisteintä mitä olen ikinä tehnyt! Pari yötä nukkumatta ja muutaman metsämansikan turvin niin eiköhän sitä taas elämä maistu. :D

Takaisin tilipusseissa tapahtuneisiin muutoksiin eli korkojen korkoihin! Kolmas kerta kun korot lyödään tiskiin ja näyttää nyt tältä:

MC: 18.57 +3.50 tilinhoitopalkkio
BN: 11,78
SP: 3,35 + 2 tilinhoitopalkkio

Yht. 39.2 euroa

Viime kuussa 49.73 euroa eli taas 10 eskoa vähemmän! Mitenköhän ensi kuussa käy? Spankista menee vielä saman verran, koska niille tulee korot maksuun kuun viimeinen päivä, jolloin minulle tulee palkka. BN en ole varma laskeeko ne sen, että maksaisiin sen kokonaan pois silloin vika päivä.  Mutta mastercard tulee pysymään samoissa luvuissa korkojen suhteen.  Eli elokuussa korkoja ei enää juurikaan maksella.

Viimeiset viikot siis velanmaksua käsillä ja oman elämän jännitysnäytelmää on nyt avattava sen verran, että perjantaina on työhaastattelu!!!!!!!!! JÄNNITTÄÄ!!!!

perjantai 29. kesäkuuta 2018

IV tavoite saavutettu!

IV tavoite saavutettu, hyvä meidän tiimi! 

                                           3445,19

Eli mites tästä jatketaan:

1) Maanantaina laitetaan 100 euroa BN lyhennykseen -> 3345,19

2) 10.7 laitetaan toinen 100 euroa osittain S-Pankkiin, osittain BN:n -> 3245,19

3) Olisiko lisät maksettu 13.7 jos en väärin muista, mutta silloin 250,19 
                         
                            ->2995

Eli kaksi viikkoa, ja mulla on alle puolet siitä velkamäärästä, joka minulla oli tammikuussa. 

Kalenterissa lukee 31.7 sijoitustapaaminen ja se on minun ja Femmadonnan virallinen sijoitustapaaminen. Ensimminen omalla kohdallani ikinä! Virallista! Sinä päivänä Femma maistaa a) fitnesslettua sekä b) näkee kuinka tuhoan mun BN:n sekä S-Pankin luottokortit. Netissä siis. En konkreettisia kortteja :D 

Virallisesti mun toiseksi tärkein neuvo ihmisille on ehdottomasti osatavoitteet ja niistä iloitseminen. Koska kyllä nyttenkin tuntuu, että helvetti tuo kolme ja puoli tonnia on paljon painolastia rinnan päällä mutta kyllä mä pystyn 500 euroa laittamaan seuraavan kahden viikon aikana.

Ja aamulla elämä konretisoitui. Siirsin 400 euroa suoraan velanmaksuun. Mietin että parin kuukauden päästä voin siirtää 400 euroa tilipäivänä vaikka nordnettiin jos siltä tuntuu. Tai ostaa joku päivä vaikka uuden tv-tason. Rahalla, oikealla rahalla.   

Rahalla, joka ei ole velkaa ja josta ei makseta korkoja. Miltä tuntuisi mennä nukkumaan ja miettiä, että siellä mulla on tileillä rahaa. Suurimmat säästöni ovat olleet lähes 3000 euroa. Siis ne pennoset olivat tililläni ilman että käytin niitä. 

Pari kuukautta enää eikä tarvitse sinänsä edes kituuttaa. Lomalle otan vähän löysemmän ruokabudjetin. En paljon mutta vähän. Katotaan pystynkö lisäämään kulutusta vai siirrynkö kuitenkin heti supistamaaan jostain muusta. 

Ai että. Nyt pitäisi lähteä viikonlopun mittaiselle eloonjäämiskurssille. Mukaan otetaan vain selviytymisrasia ja päällysvaatteet. Onneksi sataa vettä niin ei ainakaan lämmin pääse tulemaan. Ohjeissa luki, että kyykäärmettä voi paistaa ja syödä jos syö niskasta alaspäin. En välttämättä selviä koska en todellakaan syö tai koske mihinkään käärmeeseen!

Näihin sateisiin tunnelmiin huudetaan: alle 3500 euroa velkaa!

torstai 28. kesäkuuta 2018

Ylitettiin budjetti ja ostettiin koira

Pakko testata klikkiotsikointia!
Eli nou hätä: ruokabudjetti ylittyi hiukan ja koirakin on lintsiltä ostettu pehmoversio hintaan 12.90. Talutushihna tuli kaupassa mukana.

Huomenna palkka kopsahtaa tilille ja saavutetaan IV tavoite eli velkaa jää alle 3500. Kuun puolivälissä päästään jo ehkä 3000 euroon. Ja kuun lopussa... jaiks. Loppu lähenee.

Helmikuussa stressasin etten olekaan velaton kun täytän 30. Nyt olen velaton kun olen noin 30 ja 3 kk. Ei se nyt niin paha ole. Vuoden lopussa saattaa olla jo hyvä puskuri jos kaikki menee niinkuin pitää.

Ensi viikolla toivottavasti mulla on teille triplahyviä uutisia, laittakaa sormet ristiin ja kaikki toivon onnetukset tänne päin!

torstai 21. kesäkuuta 2018

Vinkkivitosia jakoon

Hellurei,
päivät valuvat hiljaksilleen eteenpäin ja enää viikkoa ja yksi päivä tilipäivään ja seuraavaan tavoitteeseen. JEJEJE.

Sitä ennen avaan syviä tuntemuksiani. Oikeasti haluaisin hehkuttaa yhtä mahtavaa juttuja, joka eilen tapahtui mutta odotellaan vielä hetki, koska se ei liity rahaan suoranaisesti. Ajattelin nimittäin nyt jakaa omat kompastuskiveni velanmaksussa teille. Ja ihan ilmaiseksi!

Sääntö numero yksi:
Velanmaksussa ei koskaan ole tärkeintä velanmaksu. Aina voi budjetoida itselleen exceliin minibudjetin ja heitellä ilmoihin kuinka paljon velkaa saa maksettua kuuukaudessa. Mutta velanmaksu ei ole velanmaksajan suurin ongelma. Suurin ongelma on tietenkin lisävelkaantuminen ja siis jos nyt joku pohtii, että on jonkinmoista luottoa x määrä niin ensimmäinen asia mihin täytyy keskittyä on se, miten lopettaa sen velan määrän kasvattaminen.

Esimerkkitapaus Puudeli toukokuu 2017. Ensimmäiset kunnon palkat moniin vuosiin (no okei, vuoteen). Mitä teki puudeli? Laski kaikki tulot yhteen ja menot yhteen ja lätkäsi heti palkkapäivänä 1000 velanmaksuun. Mitä tapahtui jo kuudes päivä? Rahaa ei ollut tilillä ja ruokakaupassa piti käydä. Retkeilyvarusteita hommata. Olisko ollut kampaajakin. Ja uudet silmälasit.

15.päivä velkaa oli jo tehty lisää, koska kyllähän sen palkkapäivänä voi maksaa pois. Tuleehan niitä tuloja. Lopputulos: ollaan ihan samassa velkakierteessä. Nyt vain tehdään velkaa ja maksetaan se saman kuukauden aikana pois.

Ratkaisu numero 1
Tärkein asia on hommata laskutili, jossa on pesämuna. Tätä voi kutsua myös puskuriksi. Eli kun haluaa maksaa velkoja pois on ensin kyettävä SÄÄSTÄMÄÄN pieni summa tilille. Minulla se on 200-400 euroa tällä hetkellä. Velkoihin laitetaan siis se ylimääräinen mikä jää kuukauden elämisen jälkeen käteen.

Sääntö numero kaksi:
Älä syö omaa ruokkivaa kättäsi. Älä käytä laskutilin rahoja muuhun kuin laskuihin ja pakollisiin ostoksiin. Vallilan verhot eivät ole pakollinen ostos. Eikä mikään maali. Legot ei ole myöskään. Ei edes ne talviversiot.

Jossain vaiheessa on pakko opetella kohtuullista kuluttamista ja kulujen realistista arviointia markkinahintaan. Olen tavannut henkilön, joka sanoi käyttävänsä kahden hengen talouden ruokaostoksiin 20 euroa viikossa ja henkilön joka sanoi että vähintään 200 euroa kerralla menee kauppaan. Ensimmäinen söi lähinnä sipulia ja makaronia ja toinen kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Mitä jos olisi olemassa keskitie? Viitenä päivänä työpaikkaruokalassa syöminen voi käydä liian kalliiksi kukkarolle, mutta jos maanantain ja tiistain söisi omia eväitä voisi keveämmin huolin syödä torstain ja perjantain ja keskiviikon. Ulkopuolisena on hirveän helppoa määrittää mitä toinen tarvitsee ja mitä ei. Itse en polta enkä juo alkoholia. Erikoiskahveja ostan nykyään harvoin. Jos käyn ulkona haluan syödä sushibuffassa (myös nelivuotias syö nykyään sushia).

Ennen lasta saatoin syödä opsikeluaikoina kolmena päivänä sushibuffassa, juoda viiniä, ja joskus jopa polttaa röökiä. Rahaa paloi. Ostin hienoja kalafileitä. KOkkasin gourmetia. Nykyään se ei ole ongelmani. Tänä keväänä hukutin huoleni sisutamiseen (kuinka terapeuttista) sekä legoihin. Olisin ostanut imurin ja tuhlaillut menemään jos joku ei olisi sanonut että onko tuossa nyt oikeasti järkeä.

Ratkaisu numero kaksi:
Kirjoita ylös kuukauden ajan tuntemuksiasi, ajatuksiasi. Jos katson maaliskuun ajatuksiani tuolta budjettivihkostani olen aivan ulapalla, olen kriisissä, yritän miettiä sitä samaa kysymystä mitä usein pyöritän: miten minun pitäisi tehdä? Minne töihin, mikä on järkevää. Siellä on suunnitelmissa PT-opintoja, omaa yritystä u name it.

Nyt on seesteistä ja rauhaisaa. Eilen minut valittiin hienoon hommaan. Ura etenee, tein oikeita valintoja ja tajusin, ettei kannata pyrkiä sinne minne muut, vaan näyttää miksi minun asiat eri tavalla tehtynä toimiikin. (puhun koulutuksista ja kouluttautumisesta). Kirjoittamisen lisäksi kannattaa puhua muille. Joku kuuntelee ja antaa toisen mielipiteen. Tekee hyvää.

Tämä äityi taas vaihteeksi romaaniksi. Jatketaan tästä kun on juhannuksen yöt valvottu katsellen muiden nukkkumista.

8 päivän päästä minulla on alle 3500 euroa velkaa. Ja olen onnistunut maksamaan kaikki laskut heti kun ne tulevat tässä kuussa. Elämä on ihanaa!

perjantai 15. kesäkuuta 2018

Taistelupuudelin sotasuunnitelmat

On aika tehdä lyhyt ja ytimekäs tunnustus! Aloitan tämän juhlallisen hetken sanomalla näin: en varmasikaan koskaan ennen ole pitänyt mitään suunnitelmaa näin hyvin salassa. Salassa se on ollut siksi, että jos se ei olisi toiminut, olisin voinut kuittailla vain itselleni.

Lyötyäni vetoa supertaloussiskoni Femmiksen kanssa tonnin keruusta sekä velkojen maksusta tajusin, että nämä kaksi asiaa on saavutettava. Femmadonna kohensi panostaan ja ilmoitti, että aikoo kerätä kolmen tonnin potin. Pienessä mielessäni kiilsi ajatus: MINÄKIN TAHDON!

Ensimmäinen ongelmani oli klassinen: lisätäkö tuloja vai karsittavako menoja. Tärkeintähän on saada ne velat maksettua, koska vasta sen jälkeen menoni ovat aidosti pienet (kunnes opintolainan lyhennys alkaa). Siinä vaiheessa kun laskeskelin miten saisin ostettua pyörän ja kuinka monta yövuoroa se esimerkiksi vaatisi aloin kehitellä ideaa. Jos tekisin kesänkin ajan ainakin kaksi yötä per lista tarkoittaisi se ainakin satasen isompaa tiliä kuukaudessa. Aloin miettiä mikä on rahakkain tapa tehdä töitä. Milloin kannattaa olla töissä. Yhtäkkiä (ilman omaa toivomustani) listoissani alkoi olla 4-5 yötä. Se tarkoitti jo noin 250 euroa ylimääräistä käteen per kolme viikkoa. Tietysti ainoa päivä, jolloin kannattaa olla töissä on lauantai-sunnuntai välinen yö, tai sunnuntaina pitkä päivä.

Ja kuinkas ollakaan, talousjumala vastasi kutsuuni, työvuoroni alkoivat näyttää aina vaan paremmilta. Jopa häkellyttävän hyviltä. Jos oikein olen laskenut niin pienillä ylitöillä, jotka on sijoitettu sunnuntaitunneille tapahtuu seuraavaa:

a) heinäkuun puolivälissä tulevia lisiä käteen pitäisi tulla noin 350 euroa

b) heinäkuun lopussa lisiä pitäisi tulla 650 euroa

c) elokuun lopussa lisiä pitäisi tulla 550 euroa.

Mun matikalla 350+650+550= 1450 euroa. Tämä on ylimääräistä velkojen lyhennstä.

Se mitä en ollut tajunnut on, että saan loma-ajan palkan lisäksi lomarahaa heinäkuun palkanmaksun yhteydessä, paljonko se on, ei kukaan tiedä (sanottiin näin myös palkanlaskennassa, jonne pommittelin kysymyksiä) mutta toivotaan, että se on ainakin 600 euroa. Ja eikä siinä vielä kaikki. Loma-ajaltahan palkkani on aina 84% joten elokuussakin palkkapussi on erittäin, erittäin paksu.

Epäilen siis vahvasti olevani veloissani JOPA 1500 eurossa ellen jopa 1000 eurossa elokuun lopussa. Jos joku on ihmetellyt mistä se minun motivaatio kumpuaa, niin tästä. Pienellä kuluseurannalla ja järjenkäytöllä onkin isot seuraamukset?

PS. se joka sanoo, ettei työtä tekemällä rikastu ei ole fiilannut menojansa säästöhaaveisiinsa sopivaksi.

PUUDELI KUITTAA! TAISTELUTAHTO IS ON!

lauantai 9. kesäkuuta 2018

KORKOJEN KOROT II

56.90 euroa pärähti viime kuussa korkoja joten katsotaan miten kävi tässä kuussa!

S-pankki: 2 e tilinhoitopalkkio 3.64 e korko

BN: 23.34 e korko

Mastercard: 3.50 tilinhoitomaksu ja 17.25 korko

Yhteensä: 49.73e eli ollaan jo alle 50 euron ja toivottavasti ensi kuussa jo alle 40 euron!

Tuolla mastercardilla on hämmentävä korko,koska prosentuaalisesti se on huomattavasti vähemmän kuin BN Mutta tilinhoitomaksu nostaa sitä kyllä hyvin.

Mutta kuvitelkaa jos elokuussa minulla olisi velkaa vain 1500-2000 euroa! Kohta jo maksettu!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Pysynkö budjetissa?

Heipsan!
Kuusi päivää kesäkuu edennyt ja olen jo huolissani olenko säheltänyt budjettini kokonaan! Kesäkuun budjettiesityksessä en huomioinut sitä kuinka opintolainan korot tulevat maksuun! Eli 89euroa erääntyy 15.6.

Katselmus tapahtumiin:
Olen maksanut:
Säästöön
250 lainaamani
40
30 Nordnet=320

Velkoihin:
86+250,27+45,64=381.91

Muihin
80+120+590.69+47,60+77+6,71=922

Ruoka
100 e

Yhteensä menot 1723,91 atm.

Tulot 273,40+1570,52= 1843.92

Tilillä siis tulot-menot =130 euroa.
Vielä tulee 156+100+148= 404

Vielä rahaa 404+130= 534. Miinus 200 e ruokaan ja 90 e noihin lainojen lyhennyksiin=244 euroa. Tästä loput laskut ainakin DNA 42 e, 25 BN ja 13 e vakuutus olisiko sitten loput velkoihin eli 164euroa.

Eli jos olen itseni kanssa samaa mieltä, budjetti on vielä kasassa. Pelivaraa "yllätyksiin"on noin 160. Jos kaiken 160 e saa laitettua velkoihin olisi velkaa vain 3945-160= 3785. Ja jos hyvin käy tuosta ollaan lähempänä 2000 euroa elokuussa! Miten näin, se selviää ensi postauksessa!

lauantai 2. kesäkuuta 2018

Miten meni TOUKOKUU noin niinku omasta mielestä?

Hellou kanssabloggaajat, blogeja lukevat sekä muuten vain rahasta kiinnostuneet ihmiset! Ajattelin esitellä teille puudelin toukokuun YLLÄTYKSET. Minullahan ei tunnetusti ole mitään kovin kummoista puskuria (maksutili kyllä) ja koska rahani tulevat minulle tipottain vielä haen sitä, miten tulevat rahat pitäisi järkevästi käyttää.

Toukokuussa tapahtui siis seuraavaa, mitä ei oltu budjetoitu:

1) saimme kutsun pk-kaverin synttäreille. Ostin viiden euron lahjan, johon varat otin ruokarahoista.

2) Bensoja minun ja ystäväni överireissuille ei oltu budjetoitu. Meni 30 euroa.

3) Järjestin ystäväsynttärikahvitukset sekä kutsuin perheen kotiini syömään. Syömisjuhlat meinasivat olla katastrofi, koska kaikki perheenjäsenet eivät halunneet maistaa ruokaa, koska siinä ei ollut lihaa. Mutta suosittelen kaikille: tein vegaanisen mutakakun, omenapiirakan ystäväkahvituksille, hintaa ei tullut juuri mitään. Vietnamilaiset kevätrullat on minun uusi suosikki, ja näihin kun sijoittaa ensimmäisen kerran rahaa niihin kastikkeisiin niin kasvisversioihin ei ihan hirveästi saa sijoitettua rahaa. Molemmat juhlien rahat otettu ruokabudjetista.

4) Meikkivoide loppui, sekä meikin poistoaine. Ostin sokoksen -20% päiviltä meikinpoistoaineen, sen meikki"voiteen" sekä meikinpoistoliinoja yht. 37 euroa. Kasvorasvani oli loppu ja menin toiseen kauppaan. Maksoi 10 euroa. Mutta todella hyvä tuote, aiempaan dioriini verrattuna verrattain edullinen.

5) Ostin lapselleni yhteensä 65 eurolla kesäkamppeita. Lähinnähän sitä rahaa menee siis kenkiin, jotka ostin uusina. Nämä sitten syksyllä myyntiin, niin saa pienet roposet takaisin.

6) Rokotteiden osto, jotka budjetoin tähän kuuhun, koska edelliskuun varoihin ne ei enää mahtuneet.

Kysymys, jonka esitätte nyt on: miten pysyin silti hyvin budjetissa? Maksoin luottoja hyvällä tahdilla. Olen tällä hetkellä jo 500 euroa budjettini paremmalla puolella.

Mä pistin aggressiivisen myyntikampanjan ja ruoasta piheilyn päälle. Käytännössä nostin siis ruokarahaa vain 180 euroa vs. budjetoitu 290 euroa. Käytin kyllä saamani 30 euroa synttärilahjarahaa ruokaan. Kieltäydyin ostamasta itselleni lisää urheiluvaatteita, tai muutakaan mitä teki mieli. Jäätelön olen itselleni suonut kuumana päivänä.

Suosittelen kaikille käteiseen siirtymistä ruokatavaroiden osalta. Muuttaa kummasti summaa laskuissa kun joutuu laskeskelemaan. Toisaalta olen oppinut ostamaan vain sen mitä oikeasti syömme. Olen tosi tarkka, ja jos olen suht varma, että ei tarvita x asiaa ainakaan tänään ajattelen käyväni huomenna kaupassa, jos sitä asiaa tarvitseekin.

Ja täytyy huomauttaa, että pysäytin myymisprosessini nyt kesän ajaksi. Ai miksikö? Ihmiset ei osta tällä hetkellä samalla intensiteetillä kuin syksyisin. Ilmeisesti ovat ulkona nauttimassa hyvästä ilmasta eivätkä täytä sisäistä tyhjiötään ostamalla turhanpäiväisiä tuotteita. :D

Mites teidän toukokuut?