perjantai 25. tammikuuta 2019

Työpaikka

Yasyasyas!
Mulla on työpaikka!

Alkaa maanantaina! Tämä minun keikkalaishelvettielämäni tulee päätökseen.

Puudeloitua elämää vietetty kuukauden verran. Ja voin sanoa että voin tosi paljon paremmin.

Musta tuntui koko viime vuoden, että olen alamäessä. Jossain suossa missä rämmin. Mun olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa kun ekan kerran öisin heräsin sydämentykytyksiin että olen väärässä työpaikassa. Ja tämä oli jo syksyllä 2017. Silloin vähensin työn 50%. Tuntuu etten siltikään saa vapaapäivinä mitään aikaiseksi. Vaihdon työpaikkaa kun tuntui etten voi tulla takaisin lomalta tänne.

Uusi työpaikka ei ollut succee. Mulla on syys-marraskuussa ollut keskimäärin 13 työvuoroa kk. Tuntui silti, että en ole ikinä vapaalla. Lopetin treenaamisen.

Valoja valoja valoja! Jouluna olin keikalla ja kävelin ison peilin ohi. Mä oon 30-vuotias nuorin yhden terveen lapsen äiti ja näytin elämääni lopen väsyneeltä, näytin siltä kuin olisin 50-vuotias ja pukeutunut tuulipukuun mennessäni sauvakävelemään. Näytin niin hirveältä. Tuli sellainen olo, että tälle on pakko tehdä jotain. En voi katsoa itseäni peilistä ja tuntea voimakasta kuvotusta.

Hänkin salukortin viereiselle salille. Osallistuttiin kavereiden kanssa superhaasteeseen ja konmaritan mun tavaroita läpi. Olen käynyt keikalla paikoissa, joissa ihmiset on mukavia. Jossa ollaan naurettu. Olen pitänyt puudeli sylissä ja rapsuttanut paljon.

Kolmen revenneen takin tilalle ostin kaksi uutta. Kenkien, joiden pohja jäi käteen tilalle ostin uudet, neljät kengät alesta. Työhaastatteluun ostin neuleen ja hameen. Kävin kampaajalla ja halusin hiusvärin joka muistuttaa luonnollista hiusväriäni. Ollaan käyty pulkkamäessä,luistelemassa ja pyhänä lupauksena aion käydä treffeilläkin kevään aikana.


Maanantaina alkaa uudet kujeet. Nyt vielä viikonloppuyöt keikkaillessa. Hengissä ollaan ja jos ja kun ostan tietokoneen niin palaan useammin asiaan :)