maanantai 9. syyskuuta 2019

Lähtikö Puudelilla laukalle?

Hei popppoo! Sain pitkän kommentin edelliseen postaukseen ja se oli niin hyvä, että ajattelin pilkkoa sen palasiin ja vastata siihen ihan omalla kirjoituksella.


Hei Puudelinberberi. Kiitos blogistasi, löydettyäni sen luin parissa päivässä lähes kaikki kirjoitukset. Aihe on kiinnostava ja kerrot asioista jotenkin rouhean rehellisesti. 

Ole hyvä, ihanaa kun jaksoit lukea!

Kun parin vuoden tapahtumat käy läpi nopeasti, niin jotenkin päällimmäiseksi jäi mieleen se, että ompa ollut hässäkkää. Opintoja oli aloitettu, välillä tehty enemmän ja välillä vähemmän, joitan jäänyt kesken ja sitten taas kursseja avoimessa. Sitten aloitettuja harrastuksia on ollut useita; koiraharrastus, nyrkkeily, retkeily ja telttailu ja pyöräilyprojekti jne. Näihin kaikkiin on tehty hankintoja. Myös jotenkin jäi mieleen, että silmälaseja oli ostettu parissa vuodessa 4 kappaleet.

Blogin aikana olen valmistunut tavoiteajassa  (vähän itseasiassa nopeammin) ensihoitajaksi. Olen jäänyt lukulomalle, eli käynyt töissä 50% ja aikonut hakea lääkikseen. Psykan opintoihin on vielä oikeus avoimessa ja ne ehkä valmistuvat tässä syksyllä kun nyt jään 65% työajalle. Kaikilla näillä opinnoilla on ollut sama päämäärä ja urasuunnitelma, jokainen niistä lähestyy sitä eri vinkkelistä. Tai itseasiassa vain lisää minun asiantuntijuutta. Lääkiksen hylkäsin, koska en pääse siitä suoraan sinne minne haluaisin, vaan se vaatisi samanlaista pohjatyötä ja itse työn tekemistä kuin ensihoitajana toimiminenkin.

Olen siis vuodesta 2007 oikeastaan tiennyt mitä haluan tehdä mutta se miten sen saavutan on vaikeampi, koska minulla ei ole sellaista "olen aina halunnut olla eläinlääkäri" tuntemusta. Ensihoitajan paperit ei yksinään riitä minun urahaaveisiin, tarvitsen maisterin ja työkokemusta maisterin jälkeen relevantilta alalta.

Hihasta repäisen arvion, että normaalikuluttaja aloittaa yhden uuden harrastuksen ehkä 5 vuoden välein, ostaa uudet silmälasit neljän vuoden välein ja opiskelee tutkintoja kaksi koko elämän aikana.

Eli getting there, mutta olen myös pitkäjänteinen vaikka näyttääkin siltä että impulsiivisuus on päivän sana. :D

Harrastuksista:
Elämä on muuttunut radikaalisti tietyllä tavalla sen jälkeen kun sai lapsen. Telttailuvälineistä ostettuja on 2017 kesällä makuupussi, otsalamppu, makuualusta, syömisvälineet ja iso termari. Tänä kesänä ostin toisen makuupussin (14e). Kaikkia käytetty ahkerasti. Teltan ja trangian olen aina lainannut kavereilta.
Nyrkkeilyn piti olla yhteinen hyvä urheiluharrastus ja todennäköisesti kokeillaan uudestaan tuossa ensi keväänä/vuoden päästä syksyllä. Yhteinen harrastaminen lapsen kanssa on tärkeää. Nyrkkeily on myös kohtuuhintaista vs esim baletti, jonka lapseni olisi halunnut aloittaa, mikä maksaisi 320 e/4 kk. Ja siinä on vain yksi viikkotunti, jossa hän käy yksin.
Pyöräily <3 tänä vuonna tehtiin useampi 300 kilsan pikalenkki, säästettiin 13 e junalipuissa pyöräilemällä 100 kilsaa suuntaansa, yön yli retkillä nukuttiin (laina)hammockissa metsässä. Kaikissa kulut minimoitiin ainoastaan ruokaan. Kaverilla oli oikea harrastepyörä ja kyllä sillä eri tavalla mennään eteenpäin kuiin prisman halvimmalla, minkä vaihteista lähtee rummutusta kun ne on pienimmällä :D ja kiitos pyörän ei mene bussilippuun rahaa. Poljen kaikkialle.
Salsatunneilla en ole käynyt vaan etsinyt ilmaisia salsatapahtumia ja käynyt siellä harjoittelemassa. Ystävää pakottanut opettamaan ja tanssimaan kanssani. Ilmaista sekin.
Ainoa urheilukulu on sali ja se maksaa 49e/kk.

Silmälasit. Mun heikkous. Ja kysymykseen käytänkö niistä kaikkia niin kyllä :D Riippuen päivästä, vaatteista ja tukan kiharien asennosta. Se ei tietenkään tee niin ostamisesta mitenkään sallittua. Tai hyväksyttävää. Tai siinä on aika helppo kuluerän poisto.

Kirjoitit, että ongelmasi on suhtatumisesi rahaan. Minusta ongelmasi on, että elät ikään kuin pikakelauksella ja sillä hankintanopeudella kulutat viisinkertaisen määrän verrattuna tavalliseen rahankäyttäjään. Ja sehän vaatisi onnistuakseen 5 hengen tulot. Kun niitä ei ole, vaan jatkuvien opintojen takia 65 % palkasta, niin asiat vääjäämättä johtavat velkaantumiseen. Ei mikään excelin pyöritys, rahan siirto tililtä kortille tai 100 €/kk palkankorotus muuta tilannetta merkittävästi.

Enemmän saattaisi auttaa, jos itsellesi selviäisi, mikä on tämän levottomuuden syy. Nopea kyllästyminen? Ostelun tuoman välittömän, lyhytaikaisen hyvän olon tavoittelu?

Palkankorotus vaikuttaa merkittävästi tuloihin, koska nyt tuntipalkkani on 14e ja 100 euron palkankorotuksen jälkeen 16 e, ja hoitajien palkka määräytyy lisien perusteella, ja ne on %osuuksia tuntipalkasta :D Eli jos nyt saan 40 e per yövuoro käteen niin tuon korotuksen jälkeen saan 50 e. Ja sillä on merkitystä.

Mutta siis niin. Olen impusiivinen luonne, teen nopeita päätöksiä, ja kun teen jotain teen sen aina 110% aurinkoenergialla. Silloin kun keskityin maksamaan velkoja, tein sitä 200% sitoutumisella, ja sitten taas unohdin sen ja aloin elää ihan huolettomasti.

Tämän kevään ostohankintojen takana oli ihan rehellisesti itseni piristyttäminen. Jouluna huomasin, että se iloinen, innostuva ihminen, mikä olen, ei ole läsnä. Olin väsynyt, ja tuntui että kaikki vastoinkäymiset osui minun kohdalle. Ja silloin en tiennyt, että lisää on tulossa. Niitä vastoinkäymisiä. Tämän vuoden koirahankinnat, vaatteet,silmälasit, nämä kaikki on rehellisesti ostettu minun piristämiseksi. And guess what: se auttoi. Kallista terapiaa. Mutta nyt tuntuu paljon paremmalta. Lopetin kyllä myös sokerin syömisen ja aloin sanoittaa tunteitani. Mutta nyt heräsin siihen, että kaikki tämä piristäminen on ollut tosi kallista. Ja nyt se täytyy fiksata. Paha oloni ei siis johtunut siitä että olin säästänyt ja maksanut velkani pois vaan konkurssista, ja asioista jotka on vaikeita mutta en voi kirjoittaa niistä tänne.

Eteenpäin mennään eiks je? Ja kommentoida saa edelleen, musta nää on ihania <3


perjantai 6. syyskuuta 2019

Ja hups velkaannuin 7 ja puoli tonnia

Muistaakseni vuonna 2018 sain 50% työajalla minimituloilla maksettua lähes 8t velkaa pois. Sitten aloin tehdä 100% työaikaa ja velkaannuin 7,5 t.

Aivan oikein. Ihan järjetön summa.

Ihan järjetön. Ensin meinasin statementtaa että hei, en tiedä mihin se raha on mennyt ja mitä pikkuostoksia olen tehnyt kerryyttääkseni tuollaisen summan.

Aiemmin syksyllä/keväällä sanoin, että aloin kuluttaa rahaa ennen palkkapäivää ja ajattelin aina maksaa saldon nollaksi palkkapäivänä. Tällainen sarjavelkaantuja, täysin idiootti raha-asioissa ei todellakaan voi elää noin. Itseasiassa kenenkään ei pitäisi elää noin.

Näennäisesti pystyn elämään ja laskemaan paljon rahaa kuluu. Todellisuudessa käytän rahaa aina huomattavasti enemmän ja suurin ongelma on, että lupaan rahat jo etukäteen jonnekkin. Esim. jos tilipäivä on 31.9 niin 15.9 päätän, että tämä asia on saatava heti ja hei, kohtahan se palkkapäivä on ja maksan sen pois.

Oikeassa elämässä kerkeän sen 15. ja 30 päivän välillä tuhlaamaan niin paljon, etten ole enää "voiton puolella" palkkapäivänä. Tarvitsen lisää velkaa selvitäkseni eteenpäin taas kuukauden.

Täysin vääristynyt on myös suhtautumiseni rahaan. Jos palkkapäivänä maksujen jälkeen jää käteen 600 euroa, jotenkin tuntuu että rahaa on paljon vaikka minun pitäisi elää kuukausi vielä 150 euron viikkobudjetilla. Tuolloin jos käyn kaupassa ekana päivänä 60 eurolla käytännössä minulla ei voi olla kuin 90 euroa sillä viikolla enää käytettävissä ja helposti helposti se menee silmänräpäyksessä.

Jäin miettimään että mihin se 7 ja puoli tuhatta, eli kolmen kuukauden palkkani, on mennyt. Mietin etten tiedä.

Sitten mietin, että näitä ei suoranaisesti ole ostettu luotolla mutta tähän on käytetty tililtä rahat:
1800 ensimmäinen puudeli
2000 toinen puudeli
525 silmälasit
475 aurinkolasit plus silmälasit.

Siinä on viisi tonnia ihan heittämällä. Ihan heittämällä. Heittämällä. HEITTÄMÄLLÄ. EI TUNTUNUT PAHALTA. Halusin nämä. Varmaan ainakin tonni mennyt uusiin vaatteisiin vuoden sisällä.

Oikeastaan kaikki on mennyt isompiin hankintoihin jos sen itselleen myöntää. 600 euroa matkakassaan. Mitä näitä nyt on.

Myös se että maksaa kahden ihmisen syönnnit ja menemiset on alkanut konkretisoitua. Aidosti.

Suomeksi. Olen nyt tehnyt kaksi aika lailla pölijää juttua. Muistatteko kun maksoin kaikki luottokortit pois, katkaisin ne ja minulle jäi vain bank norwegian, se jossa on mahdoton korko?

Kun paska alkoi lentää tuulettimeen oman velkaantumisen ansioista ja bank norwegian olla täynnä aloin panikoida, koiriin oli mennyt kaikki tilillä ollut ylimääräinen raha ja puskurista ei ollut tietoakaan. Sain pankistani pienemmällä korolla kulutusluoton, ja ajattelin, että maksan sillä banknorwegianin pois ja ongelmani katoavat ja maksan pienikorkoista kulutusluottoa hyvillä mielin pois.

Hyvin meni ehkä sen kaksi päivää kun alkoi tuntua, että se bank norwegianin korttihan on tyhjillään eli siellä seisoo rahaa. Ja siitä se ajatus lähti.

Kunnes tuli viime viikko. Tajusin, että bank norwegian on tapissa, kulutusluotto on tapissa, jään 65% työajalle, isoja laskuja tulossa maksettavaksi ja mulla ei ole yhtään rahaa. Mun luottojen kulut on jo niin isot, että ei mitään järkeä.

Lisäksi olin ostanut DNAlta tietokoneen, television ja tabletin osamaksulla..... … … … … …

Lisäksi maksan opintolainaa 230 e kk takaisin.

Jotenka tein jotain. Tyhmää. Femmadonna neuvoi, että elä tee niin. Tunnetusti en kuunnellut.

Otin toisen kulutusluoton suuruudeltaan 10000e ja maksoin luottokortin, kulutusluoton ja DNA:n velat pois. Tämän lyhennys kk on 144 e, ja siinä on pienempi korko kuin tuossa Bank Norwegianin kortilla. Näin sain leikattua 200 e/kk mun velkamenoja pois kk ssa. Ja tämä oli ainoa keino mahdollistaa se, että käyn vain 65% töissä ja opiskelen. Tavoitteena maksaa pienintä summaa koulun ajan (1.5 vuotta) ja sitten pikavauhtia pois kun valmistun. Puudelinhännänheilautuksen luvalla.

Eli tästä me lähdetään. Puudelin ulostulo 2.0. Velkaa enemmän kuin koskaan mutta eikös me tästä nousta. Ja ei, en todellakaan ole ylpeä tästä. Mutta aion olla rehellinen. Mikä pelottaa. Koska nyt jos koskaan on pakko päästä jo järkevämmän rahankäytön paremmalle puolelle oikeasti.