keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Money comes money goes

Heipä hei,
sunnuntaina päivitin viime viikon menoni, jotka laskuineen ylsivät melkein 800 euroon! Isolta summalta kuulostaa, mutta reaalielämässähän itse ruokaan yms. meni yllättävän vähän. Eli suurin osa oli laskuja, joiden tiesin tulevan maksuun ja tilillä oli palkkapäivästä asti säästettyjä pennosia. En ole nyt 10 päivään tehnyt yhtään lisävelkaa. Yhtään.

Mutta käydään viime viikon ruokaostokset läpi sillä kävin sunnuntaina vielä kaupassa:

15,80 e kahvilaan, ja kyllä olen lihonut ja kyllä ostin silti itselleni kakkupalan, jota olin himoinnut kahvilan ikkunassa iäisyyden ja lapselle jäätelön ja itselleni icelattten. Näistä jäälattteista, jotka maksavat noin 4,5 e kpl on tullut paheeni. Jos haluan hemmotella itseäni tai käydä kahvilla juon aina jäälaten.  Mutta tämä kahvilareissu liittyi siis siihen, että hain lapseni isältään ja mentiin äitini kanssa ostamaan vielä jouluruokia.

32,72 e kauppaan. Tässä oli eväitä töihin, joulupöytään lohta sekä tämän perjantaina tapahtuviin kakkukesteihin kakkuainekset.

yhteensä viikon ruokaostokset 45,80+32,72+15,80 94,32e.

yhteen bussilippuun meni vielä 2,80e

Ollaan sovittu ystävien kanssa, että mennään ensin HOPLOPPIIN minun lapsen kanssa ja sitten meille syömään ja kokeilen yhtä hervottoman hyvää kakkureseptiä, joka on gluteeniton. SItten saatiinkin lähes koko ystävä rinki kasaan ja rupesin laskemaan, että jos teen 10 ihmiselle ruoat niin aika nopeasti paukkuu ruokaan käytetty rahamäärä ja minulla menee aika paljon aikaa ja säätämistä kun olemme vielä äidillämme ja sitten pitäisi mennä kotiin ja kauppaan etc. Päädyin ehdottamaan, että käymme syömässä sushibuffetissa hoploppailun jälkeen ja vain kakulla minun luonani ja se sopi kaikille täydellisesti. Etukäteissäästin siis rahojani. Tai laskin, ettei 60% työaikaa tekevällä ihmisellä ole varaa järjestää isoja syöminkejä ainakaan vielä.


Nyt alkuviikosta rahaa on mennyt ihan ok, ei mitään järjetöntä määrää mutta ei ihan nollassakaan olla. Maanantaina yövuorojen välissä lähdettiin käymään vielä ostamassa kaloja vähän kauempaa kotoa, koska sukulainen töissä siellä.

Tässä alkuviikossa rahaa on mennyt:
2,80 e bussilippu
15,17 e jouluruokiin
9,95 e hesburger
11,90 jouluaaton kahvila, käydään perinteisesti aattokahvilla aina aamusta, nytkin suoraan yövuorosta menin silmät sirrillä. Lapselle appelsiinimehu sekä mustikkapiirakkapala, itse otin kahvin ja korvapuustin. Santsikuppi veloituksetta. 

Ruokaan on mennyt siis tähän mennessä: 37,02e

Tänään leffaan, en vielä tiedä hankimmeko leffaeväitä, ja perjantaina on sushibuffetti sekä Hoplop. 
Tilillä 122 e sekä maksutilillä 355 e. 

Pankkini laskelmaohjelman mukaan tuo 122 e riittää kahdeksi päiväksi :D hope not, pidemmälle mennään :D 

6 päivää palkkapäivään.

sunnuntai 22. joulukuuta 2019

Ensimmäinen viikko takana ryhtiliike Feeniksiä

No niin,
ensimmäinen viikko takana Feeniksiä.

Mulla on takana KOLME täysin rahaa käyttämätöntä päivää. KOLME! En tiennyt, että näin voi edes olla.

Lapseni adoptiomummi halusi joululahjaksi maksaa osan lapseni uimakouluista, jotka olin ostanut jo aiemmin syksyllä. Sain 40 e riihikuivaa käteistä :) Tästä 30 e meni eilen ruokakauppaan-> eli ei vaikuttanut siihen paljon minulla on rahaa tilillä.

Lopputulema:
perjantaina ostin vuorokausilipun 8 e, joulukuusen 65 e, ja tähän olimme äitini kanssa siis säästäneet rahaa yhdessä sekä 3,2 e maksavan saaristolaisleivän (jotta sain rikottua rahaa kuusen myyjälle).

Rahaa on tällä viikolla mennyt sofar:
48,20 e ruokaan
5,45 e koiriin
8 e bussilippuun
65 e kuusi
77 e joululahjat

Maksuihin:
12,90 e telia
42,46 e vakuutus
9,99 e spotify
9,99 e viaplay
128,19 e opintolaina
98,50 e opintolaina 2
244,02 e laina
49 e sali

eli yhteensä:
798,7 euroa

huhhuhh.
Jos ei lasketa maksuja, eikä joulua, mun viikkokulutus on tähän mennessä ollut 61,65 euroa. Maksuihin olin varautunut, samoin jouluun. Ruokaan olen budjetoinut 100e/viikko, tämä oli positiivista, että tähän lukuun pääsin. Tarvitsen kotiin vielä ensi viikkoa ajatellen riisijauhoja, perunajauhoja sekä sokeria, eli ne käyn tänään ostamassa. Mutta alle 100 e jäädään varmasti.


Käyttötilillä on vajaat 220 euroa, josta siis menee loppukuun ruokaostokset
Laskutilillä on 349 e.

Vähän haaveilen bailantai lipuista. Niitä saisi vielä 69,90 sille perjantaille ja katselin netistä että 60 e joku myy sille pääpäivälle. Vielä en uskalla ostaa. Mikroni paloi eilen, ja joudun ostamaan uuden mikron. Prismassa halvin 55e, mutta haluaisin lidlistä sellaisen viherätävän sinisen joka sopii keittiön värimaailmaani, sitä ei tällä hetkellä ole myynnissä. Pärjäänemme hetken myös ilman mikroa kun joulu + muut pyhät ollaan äidillä. Siihenkin on rahat tilillä, eli jos tarvitsen nyt akuutisti mikron niin siihen on rahaa.

En velkaantunut tänäänkään. Kaikki ostokset jollain muulla kuin luottokortilla.

Ihanaa joulua, päivitän vielä huomenna viikon todellisen kulutuksen. Viettäkää materiavapaa joulu ja nauttikaa läheisten seurasta <3

torstai 19. joulukuuta 2019

Alkuviikon laskut

Heissan,
eilisestä rahankäytöstä unohtui laskut, jotka olivat saapuneet verkkopankkiin ja jotka maksoin saman tein. Olen nyt pitänyt tililläni onnistuneesti sen verran rahaa, että kaikki laskut on maksettu syksyn aikana sinä päivänä kun ne tulevat. Paitsi vuokra, jonka maksan aina tilipäivänä.


Telialta tuli muistutus sähköposti, että niiden 12.90 lasku oli auki. Maksoin tämän. Selvitin telian aknssa sitä tabletin sim-korttia ja irtisanoin sen seuraavaan laskuun. Kertoivat, että heillä olisi tarjota kuukauden ilmainen spotify. Sitä aloin sitten asentamaan ja huomasin, että opiskelija saa spotifyn 4,90e!

Eli säästin siltä istumalta 12,90+5= 17,90 e/kk Tämä onkin sitten vuodessa 214,80. Sehän on jo ulkomaan lennot :D

eli takaisin listaukseen,

12,90 e telia
42,56 e vakuutus (ifin sisältää henki- ja matkavakuutuksen, 1/4 koko vuoden maksuista)
9,99 e Spotify, viimeisen kerran näin paljon
9,99 e  viaplay
128,19 e opintolaina 1
98,50 e opintolaina 2
244,02 e velkaa, eli maksoin 100 e enemmän kuin pitäisi
49 e sali

Näistä suunnittelemattomia laskuja ainoastaan tuo vakuutus 42,56 e ja muut on niissä budjetoiduissa maksuissa, paitsi ylimäärinen 100 e jonka lyhensin lainaa.

Jäin miettimään kun olen budjetoinut 50e/kk muihin laskuihin niin riittääkö 600 e/vuosi sähkööön, sähkönsiirtoon, vakuutuksiin yms.

En käyttänyt luottokorttia tänäänkään.


keskiviikko 18. joulukuuta 2019

Kahden päivän kulutus

Käydään läpi alkuviikon ostokset:

Maanantai oli nolla ostospäivä ja voin sanoa käsi millä tahansa jumalallisella kirjalla, että näitä on mun elämässä todella, todella vähän. Mutta maanantai oli sellainen. Tästä tuli hyvä fiilis, voisin yrittää saada näitä huomattavasti enemmän viikkoon.

Tiistaina viimeisiä joululahjoja:
57 e mun lapsen joululahjaan
20 e pikkusiskon poikaystävän lahjaan

yht. 77 e. Nämä minun ja äidin säästetyistä rahoista. Yhteensä joululahjoihin minä ja äiti olemme käyttäneet 170 euroa. Vielä yksi lahja uupuu meidän yhteisistä ja mun omista ostamista lahjoista puuttunee muutama. Tai sitten annan illallislahjakortteja mun luokse, eli yhteistä aikaa.

Kävin ruokakaupassa ja sinne meni 14,80 euroa. Tästä 5,45 meni koiran pissa-alustoihin ja se vajaa 10 euroa itse ruokaan. En edes muista milloin olisi ollut näin pieni kauppalasku. Yritän minimoida kotiin ostettavan ruoan määrän sillä sunnuntaina siirrymme minun äidille, ja palaamme joulun jälkeen kotiin, eli ei nyt ole järkeä tänne kerätä ruokaa.

Mitään näistä ei ostettu velaksi. 

Toivon, että tämä päivä on nolla-päivä ja huomenna tai perjantaina hommaan ne ihan viimeiset lahjat. Oma osuus lahjoista on tällä hetkellä noin 85+ 40 e eli 125e. Musta ihan maltillinen. Lahjoja on ostettu siskolle, tämän poikaystävälle, veljelle, tämän vaimolle, veljen kahdelle pojalle, toiselle veljelle, kummitytölle ja -pojalle, omalle lapselle, kahdelle kaverille.

tiistai 17. joulukuuta 2019

Miten tästä noustaan

Heissan!

Viikonloppuna katsoin rahankäyttöäni silmiin: oli kahvilassa käymistä (jouluhommien lomassa), muutaman lahjan osto, lapsen vaatekaapin päivitys ja oman urheiluvaatekerraston uusin alennusmyynnistä. Summasumarum: rahaa paloi hetkessä ihan helposti. Ja tämä on se minun ongelma.

Ja nyt kun tätä lähdetään ruotimaan vuoden alusta, Femmadonnan pointattua, että joulun rahojen ruotiminen on vähän epäedullista oman positiivisen viban säilyttämiseksi. Yllämainituista ostoista joululahjoihin kylläkin meni vähiten. :D

Mutta tein alustavaa budjettia, joka aikaisemmista poiketen, ei ole minimaalinen. Vaan realistinen. Femmiksen kanssa käytyjen syvääluotaavien keskustelujen jälkeen, madame F. oli sitä mieltä, että minun kuuluisi keskittyä ehdottomasti puskurin luomiseen. Se minkä verran puskurin olisi oltava on vielä avoin.

Menot:

585 vuokra, ei voi vaikuttaa, sisältää vuokran ja saunamaksun.

230 opintolainojen lyhennys, koostuu siis kahdesta eri opintolainan osasta
144 isomman lainan lyhennys
150 pienemmän lainan lyhennys

400 ruokaan, tämä on yksi harvoista nipistelyn kohteista. En halua laittaa liian tiukaksi. Syödään terveellisesti. Mutta ruokahävikin haluan lähemmäs 0% ja painottaa kasvisruokavaliota. Tästä syö minä + minipuudeli, mamapuudeli lastenhoitovuoroina tai jos ollaan äidillä yötä niin maksetaan yleensä puoleksi ruoat.

51 ASP
49 sali, yritän luoda sellaista urheilijan brändiä että saisin tähän jossain vaiheessa jonkun alen.
80 bussi, ajoittain en käytä ollenkaan sillä kävelen/pyöräilen töihin, mutta jos säät on ihan hirveät ostan bussilipun 59e/kk sekä joudun käymään seuraavalla vyöhykkeellä koulun takia 3-6krt/kk, joka tuo 5/e päivä lisähintaa.
40 mun ja äidin säästöprojekti
28 suoratoistoihin: Spotify, netflix ja viaplay
15 DNA: kännykän liittymä
15 telia, tabletin liikkuvalaajakaista ja kodin laajakaista. Näistä tuon tabletin laajakaistan aion irtisanoa, koska sen käyttö on jäänyt minimaaliseksi. Irtisanominen aikomus hoitaa tänään.
50 muihin laskuihin/menoihin. Vakuutukset tulee 3 kk välein, sähkö ehkä kahden. Sähköä olen nyt kilpailuttanut useamman kerran syksyn aikana.
100 koiriin. Tämä on nyt suhteellisen korkea sen takia että ne käy trimmissä kolmen kuukauden välein. Ruokaan ei mene sitä satasta kuussa mutta näin saan laskettua että oltaisin ajan tasalla.

Yhteensä 1937 euroa miinus Telian tabletin netti. Mutta ehkä sellainen 1950 on hyvä laskea ns. pakollisiin menoihin kuukaudessa.

Mua kyllä hämmentää miten paljon olen saanut rahaa laitettua menemään. Ja siis varmasti paljon pitkälti ihan syönyt. kOnkreettisesti . Kotona ei ole mitään kovin suuria isoja hankintoja tehtynä :D Ei oikeasti naurata. Mutta naurattaa kumminkin. Täytyykin alkaa nyt syynätä ensimmäisenä ruokakaupan laskua.

Tästä ei pääse kuin ylöspäin. Budjetti vaikuttaa musta aika järkevältä, entäs teistä?

perjantai 13. joulukuuta 2019

Shine Bright Like A Phoenix

Pahoittelut jo etukäteen finglishistä, kun opiskelee englanniksi niin suurin osa asioita mitä lukee on englanniksi ja välillä suomen kielen ilmaisut ottaa takapakkia :D

Asiaan! Sain kivoja kommentteja edelliseen tekstiini ja valmis paljastamaan kaikki virheeni maailmankaikkeudelle ja ehkä kaikista tärkeintä, oppimaan jotain menneistä virheistä!

Eli Femmadonna, siskoni, ystäväni, tukihenkilöni, sanoi olevansa tukenani ja ehdotti ryhtiliike Feeniksiä puudelille! Mitäs eläintä puudeli ihailisi yhtä paljon kuin Feeniksiä? No oravan lisäksi ei mitään?! Paitsi berberiapinaa :D Nyt lähti aamukahvilla ajatukset laukalle. Eli ryhtiliike Feeniksi!

Ryhtiliike Phoenix (tykkäisin niin paljon enemmän tästä englanniksi) /Feeniksissä tarkoitus on opetella elämään a) velkaantumatta b)järki kädessä eikä visa c) säästämään ja suunnittelemaan ja budjetoimaan.

Ryhtiliike Feeniks sisältää sekä taloudellisen että vatsamakkaroiden puolen, eli nyt jokainen postaus ei välttämättä sisällä taloudellista lörpötystä mutta pikemminkin sellaista kokonaisvaltaista arjen oman elämän hallintaa ja valintoja.

Ennen talouden epäonnistumisen myöntämistä Ryhtiliike Feeniks alkoi sillä kun kävin puntarilla. Ensimmäistä kertaa kuukausiin. Ja huomasin tosiaan painon kivunneen ylös. Mulla meni kylmät hikipisarat pitkin selkäpiitä: jos olen ylipainoinen 30-vuotias, millainen olen 40-vuotiaana? Diabeetikko? Verenpainetautinen?

Aloin ystävieni, joiden kanssa aloitin sokeri/herkkulakon vuoden alussa keskustella aiheesta ja sovittiin, että laitan jokaisesta syömästäni asiasta heille kuvan kuukauden ajan, ihan vain tietääkseni mitä oikeasti syön ja niinä päivinä kun syön liikaa näkee mikä siinä päivässä menee vikaan.

Jotenka ryhtiliikkeen ensimmäinen vaihe ei ole esitellä teille uutta järjetöntä budjettia, jonka avulla maksan velkani 3 vuodessa vaan (neljässä eikö vain?!) vaan esittelen teille seuraavat 1000 päivää minun rahankäyttöä.

TUHAT? Huusi joku näytön takana. Tiedättekö ihmiset mikä minun suurin ongelma on? Se, etten ole yhtään pitkäjänteinen. Että elämä on yhtä suunniteltua projektia, joista ehkä yksi miljoonasta on kestävä.

Eli. Rehellisesti kerron miten raha-asiat etenee, maksanko punaisella vaiko valkoisella kortilla, mitä laskua on tänään lyhennetty ja paljon velka lyhenee kuukaudessa. Unelma olisi, että velat lyhenisivät 600 euroa kuukaudessa mutta katsomaan nyt.

Jännää.
Tuhannen treenin puudeli.
Tuhannen euron puudeli.

Uudenlainen ajattelu, sama puudeli, ja tavoitteena ettei enää vanhoja kujeita. Stay tuned. <3

keskiviikko 11. joulukuuta 2019

puudeli 2.0

Monena päivänä olen istunut ja miettinyt miten aloittaisin ja mitä kertoisin.

Kävin tänään kävelyllä ystäväni kanssa ja sain sanottua suoraan sen mikä mieltäni on painanut:

Olen sekä laihduttanut itseni kaksi kertaa elämässäni normaalipainoiseksi.

Olen maksanut velkani kaksi kertaa elämässäni pois.

Molemmat ovat tulleet nyt takaisin niin, etten eläissäni ole ollut näin velkaantunut tai näin lihava. EN edes synnytyslaitoksella. Oikeastaan kun kävin ensimmäistä kertaa vaaálla sitten elokuun(?) tajusin, että myös tätä velkaantumista ja rahankäytön älyttömyyttä on katsottava nyt silmiin. En voi istua ja sanoa, että elämä on niin vaikeaa ja olla saavuttamatta niitä unelmia joita pidän tärkeänä. En nimittäin usko tällä hetkellä, että vaikka tienaisin miljoonan kuussa niin osaisin olla velkaantumatta, koska en enää usko, että velkaantumisella on mitään tekemistä minun perusrahan käytön kanssa vaan oikeastaan kyse on siitä millä tolalla "mielenterveyteni on". Vähän niin kuin syömisenkin kanssa, niin ei onnellinen ihminen syö itseänsä ylipainoiseksi eikä onnellinen ihminen velkaannu järjettömästi.

Ystäväni kysyi miten pystyin aiemmin sitten tekemään näille asioille jotain. Ja tilannehan oli siis se, että esim. maksoin velkani koska päivitin koko ajan menojani ja budjettiani ja olin koko ajan täällä sydän avoimena vaivaamassa jokaisen jäätelökuitin ja kahvin ostamista. Olin järkevä koska uskoin itseeni ja siihen, että pystyn tähän.

Ja siitähän se kaikki lähtisi. Että alkaisin taas uskoa itseeni, ja että pystyn tähän. Kaipaan sitä vertaistukea ja tsemppausta ja sitä kuinka joka aamu odotan Femmiksen uutta blogipostausta. Anni Rahapalleroinen!

Tapasin salini pikkujouluissa mental coachin ja avauduin hänelle linkedin profiilistani. HÄn sitten siinä minun kanssa jutusteltuaan sanoi, ettei ongelmani taida olla linkedin, sillä en ole hakenut töitä ja saanut kieltävää vastausta vaan ongelmani on se, etten ole uskaltanut tehdä sitä. Loin ongelman jota ei ole. Ja minusta tuntuu, että samaa teen rahan kanssa, ja välittämättä siitä kuinka paljon tienaan, kuten eräs kommentoijakin sanoi, että jos käytän 10t euroa kuussa rahaa helposti, eikä se tunnu pahalta (en oikeasti käytä) niin se on ihan sama paljon minä tienaan koska velkaannun varmasti. Ja nyt olen ajatellut velkaantuvani eniveis, ja kaiken menevän säpäleiksi, joten lakkasin välittämästä ihan kaikesta. Mutta millainen esimerkki olen lapselleni? Haluanko olla äitini ja 62-vuotiaana omistaa pelkkää negatiivista rahaa? Miettiä riittääkö eläke vuokraan jos jään eläkkeelle?

En halua. Mutta nyt ei pikakuurit auta. Nyt täytyy keskittyä. Nyt täytyy löytää sisäinen muutos. Sekä painonhallintaan, että rahan, koska uskon näiden kävelevän käsikädessä.

Aloitetaanko numeroilla?

maanantai 9. syyskuuta 2019

Lähtikö Puudelilla laukalle?

Hei popppoo! Sain pitkän kommentin edelliseen postaukseen ja se oli niin hyvä, että ajattelin pilkkoa sen palasiin ja vastata siihen ihan omalla kirjoituksella.


Hei Puudelinberberi. Kiitos blogistasi, löydettyäni sen luin parissa päivässä lähes kaikki kirjoitukset. Aihe on kiinnostava ja kerrot asioista jotenkin rouhean rehellisesti. 

Ole hyvä, ihanaa kun jaksoit lukea!

Kun parin vuoden tapahtumat käy läpi nopeasti, niin jotenkin päällimmäiseksi jäi mieleen se, että ompa ollut hässäkkää. Opintoja oli aloitettu, välillä tehty enemmän ja välillä vähemmän, joitan jäänyt kesken ja sitten taas kursseja avoimessa. Sitten aloitettuja harrastuksia on ollut useita; koiraharrastus, nyrkkeily, retkeily ja telttailu ja pyöräilyprojekti jne. Näihin kaikkiin on tehty hankintoja. Myös jotenkin jäi mieleen, että silmälaseja oli ostettu parissa vuodessa 4 kappaleet.

Blogin aikana olen valmistunut tavoiteajassa  (vähän itseasiassa nopeammin) ensihoitajaksi. Olen jäänyt lukulomalle, eli käynyt töissä 50% ja aikonut hakea lääkikseen. Psykan opintoihin on vielä oikeus avoimessa ja ne ehkä valmistuvat tässä syksyllä kun nyt jään 65% työajalle. Kaikilla näillä opinnoilla on ollut sama päämäärä ja urasuunnitelma, jokainen niistä lähestyy sitä eri vinkkelistä. Tai itseasiassa vain lisää minun asiantuntijuutta. Lääkiksen hylkäsin, koska en pääse siitä suoraan sinne minne haluaisin, vaan se vaatisi samanlaista pohjatyötä ja itse työn tekemistä kuin ensihoitajana toimiminenkin.

Olen siis vuodesta 2007 oikeastaan tiennyt mitä haluan tehdä mutta se miten sen saavutan on vaikeampi, koska minulla ei ole sellaista "olen aina halunnut olla eläinlääkäri" tuntemusta. Ensihoitajan paperit ei yksinään riitä minun urahaaveisiin, tarvitsen maisterin ja työkokemusta maisterin jälkeen relevantilta alalta.

Hihasta repäisen arvion, että normaalikuluttaja aloittaa yhden uuden harrastuksen ehkä 5 vuoden välein, ostaa uudet silmälasit neljän vuoden välein ja opiskelee tutkintoja kaksi koko elämän aikana.

Eli getting there, mutta olen myös pitkäjänteinen vaikka näyttääkin siltä että impulsiivisuus on päivän sana. :D

Harrastuksista:
Elämä on muuttunut radikaalisti tietyllä tavalla sen jälkeen kun sai lapsen. Telttailuvälineistä ostettuja on 2017 kesällä makuupussi, otsalamppu, makuualusta, syömisvälineet ja iso termari. Tänä kesänä ostin toisen makuupussin (14e). Kaikkia käytetty ahkerasti. Teltan ja trangian olen aina lainannut kavereilta.
Nyrkkeilyn piti olla yhteinen hyvä urheiluharrastus ja todennäköisesti kokeillaan uudestaan tuossa ensi keväänä/vuoden päästä syksyllä. Yhteinen harrastaminen lapsen kanssa on tärkeää. Nyrkkeily on myös kohtuuhintaista vs esim baletti, jonka lapseni olisi halunnut aloittaa, mikä maksaisi 320 e/4 kk. Ja siinä on vain yksi viikkotunti, jossa hän käy yksin.
Pyöräily <3 tänä vuonna tehtiin useampi 300 kilsan pikalenkki, säästettiin 13 e junalipuissa pyöräilemällä 100 kilsaa suuntaansa, yön yli retkillä nukuttiin (laina)hammockissa metsässä. Kaikissa kulut minimoitiin ainoastaan ruokaan. Kaverilla oli oikea harrastepyörä ja kyllä sillä eri tavalla mennään eteenpäin kuiin prisman halvimmalla, minkä vaihteista lähtee rummutusta kun ne on pienimmällä :D ja kiitos pyörän ei mene bussilippuun rahaa. Poljen kaikkialle.
Salsatunneilla en ole käynyt vaan etsinyt ilmaisia salsatapahtumia ja käynyt siellä harjoittelemassa. Ystävää pakottanut opettamaan ja tanssimaan kanssani. Ilmaista sekin.
Ainoa urheilukulu on sali ja se maksaa 49e/kk.

Silmälasit. Mun heikkous. Ja kysymykseen käytänkö niistä kaikkia niin kyllä :D Riippuen päivästä, vaatteista ja tukan kiharien asennosta. Se ei tietenkään tee niin ostamisesta mitenkään sallittua. Tai hyväksyttävää. Tai siinä on aika helppo kuluerän poisto.

Kirjoitit, että ongelmasi on suhtatumisesi rahaan. Minusta ongelmasi on, että elät ikään kuin pikakelauksella ja sillä hankintanopeudella kulutat viisinkertaisen määrän verrattuna tavalliseen rahankäyttäjään. Ja sehän vaatisi onnistuakseen 5 hengen tulot. Kun niitä ei ole, vaan jatkuvien opintojen takia 65 % palkasta, niin asiat vääjäämättä johtavat velkaantumiseen. Ei mikään excelin pyöritys, rahan siirto tililtä kortille tai 100 €/kk palkankorotus muuta tilannetta merkittävästi.

Enemmän saattaisi auttaa, jos itsellesi selviäisi, mikä on tämän levottomuuden syy. Nopea kyllästyminen? Ostelun tuoman välittömän, lyhytaikaisen hyvän olon tavoittelu?

Palkankorotus vaikuttaa merkittävästi tuloihin, koska nyt tuntipalkkani on 14e ja 100 euron palkankorotuksen jälkeen 16 e, ja hoitajien palkka määräytyy lisien perusteella, ja ne on %osuuksia tuntipalkasta :D Eli jos nyt saan 40 e per yövuoro käteen niin tuon korotuksen jälkeen saan 50 e. Ja sillä on merkitystä.

Mutta siis niin. Olen impusiivinen luonne, teen nopeita päätöksiä, ja kun teen jotain teen sen aina 110% aurinkoenergialla. Silloin kun keskityin maksamaan velkoja, tein sitä 200% sitoutumisella, ja sitten taas unohdin sen ja aloin elää ihan huolettomasti.

Tämän kevään ostohankintojen takana oli ihan rehellisesti itseni piristyttäminen. Jouluna huomasin, että se iloinen, innostuva ihminen, mikä olen, ei ole läsnä. Olin väsynyt, ja tuntui että kaikki vastoinkäymiset osui minun kohdalle. Ja silloin en tiennyt, että lisää on tulossa. Niitä vastoinkäymisiä. Tämän vuoden koirahankinnat, vaatteet,silmälasit, nämä kaikki on rehellisesti ostettu minun piristämiseksi. And guess what: se auttoi. Kallista terapiaa. Mutta nyt tuntuu paljon paremmalta. Lopetin kyllä myös sokerin syömisen ja aloin sanoittaa tunteitani. Mutta nyt heräsin siihen, että kaikki tämä piristäminen on ollut tosi kallista. Ja nyt se täytyy fiksata. Paha oloni ei siis johtunut siitä että olin säästänyt ja maksanut velkani pois vaan konkurssista, ja asioista jotka on vaikeita mutta en voi kirjoittaa niistä tänne.

Eteenpäin mennään eiks je? Ja kommentoida saa edelleen, musta nää on ihania <3


perjantai 6. syyskuuta 2019

Ja hups velkaannuin 7 ja puoli tonnia

Muistaakseni vuonna 2018 sain 50% työajalla minimituloilla maksettua lähes 8t velkaa pois. Sitten aloin tehdä 100% työaikaa ja velkaannuin 7,5 t.

Aivan oikein. Ihan järjetön summa.

Ihan järjetön. Ensin meinasin statementtaa että hei, en tiedä mihin se raha on mennyt ja mitä pikkuostoksia olen tehnyt kerryyttääkseni tuollaisen summan.

Aiemmin syksyllä/keväällä sanoin, että aloin kuluttaa rahaa ennen palkkapäivää ja ajattelin aina maksaa saldon nollaksi palkkapäivänä. Tällainen sarjavelkaantuja, täysin idiootti raha-asioissa ei todellakaan voi elää noin. Itseasiassa kenenkään ei pitäisi elää noin.

Näennäisesti pystyn elämään ja laskemaan paljon rahaa kuluu. Todellisuudessa käytän rahaa aina huomattavasti enemmän ja suurin ongelma on, että lupaan rahat jo etukäteen jonnekkin. Esim. jos tilipäivä on 31.9 niin 15.9 päätän, että tämä asia on saatava heti ja hei, kohtahan se palkkapäivä on ja maksan sen pois.

Oikeassa elämässä kerkeän sen 15. ja 30 päivän välillä tuhlaamaan niin paljon, etten ole enää "voiton puolella" palkkapäivänä. Tarvitsen lisää velkaa selvitäkseni eteenpäin taas kuukauden.

Täysin vääristynyt on myös suhtautumiseni rahaan. Jos palkkapäivänä maksujen jälkeen jää käteen 600 euroa, jotenkin tuntuu että rahaa on paljon vaikka minun pitäisi elää kuukausi vielä 150 euron viikkobudjetilla. Tuolloin jos käyn kaupassa ekana päivänä 60 eurolla käytännössä minulla ei voi olla kuin 90 euroa sillä viikolla enää käytettävissä ja helposti helposti se menee silmänräpäyksessä.

Jäin miettimään että mihin se 7 ja puoli tuhatta, eli kolmen kuukauden palkkani, on mennyt. Mietin etten tiedä.

Sitten mietin, että näitä ei suoranaisesti ole ostettu luotolla mutta tähän on käytetty tililtä rahat:
1800 ensimmäinen puudeli
2000 toinen puudeli
525 silmälasit
475 aurinkolasit plus silmälasit.

Siinä on viisi tonnia ihan heittämällä. Ihan heittämällä. Heittämällä. HEITTÄMÄLLÄ. EI TUNTUNUT PAHALTA. Halusin nämä. Varmaan ainakin tonni mennyt uusiin vaatteisiin vuoden sisällä.

Oikeastaan kaikki on mennyt isompiin hankintoihin jos sen itselleen myöntää. 600 euroa matkakassaan. Mitä näitä nyt on.

Myös se että maksaa kahden ihmisen syönnnit ja menemiset on alkanut konkretisoitua. Aidosti.

Suomeksi. Olen nyt tehnyt kaksi aika lailla pölijää juttua. Muistatteko kun maksoin kaikki luottokortit pois, katkaisin ne ja minulle jäi vain bank norwegian, se jossa on mahdoton korko?

Kun paska alkoi lentää tuulettimeen oman velkaantumisen ansioista ja bank norwegian olla täynnä aloin panikoida, koiriin oli mennyt kaikki tilillä ollut ylimääräinen raha ja puskurista ei ollut tietoakaan. Sain pankistani pienemmällä korolla kulutusluoton, ja ajattelin, että maksan sillä banknorwegianin pois ja ongelmani katoavat ja maksan pienikorkoista kulutusluottoa hyvillä mielin pois.

Hyvin meni ehkä sen kaksi päivää kun alkoi tuntua, että se bank norwegianin korttihan on tyhjillään eli siellä seisoo rahaa. Ja siitä se ajatus lähti.

Kunnes tuli viime viikko. Tajusin, että bank norwegian on tapissa, kulutusluotto on tapissa, jään 65% työajalle, isoja laskuja tulossa maksettavaksi ja mulla ei ole yhtään rahaa. Mun luottojen kulut on jo niin isot, että ei mitään järkeä.

Lisäksi olin ostanut DNAlta tietokoneen, television ja tabletin osamaksulla..... … … … … …

Lisäksi maksan opintolainaa 230 e kk takaisin.

Jotenka tein jotain. Tyhmää. Femmadonna neuvoi, että elä tee niin. Tunnetusti en kuunnellut.

Otin toisen kulutusluoton suuruudeltaan 10000e ja maksoin luottokortin, kulutusluoton ja DNA:n velat pois. Tämän lyhennys kk on 144 e, ja siinä on pienempi korko kuin tuossa Bank Norwegianin kortilla. Näin sain leikattua 200 e/kk mun velkamenoja pois kk ssa. Ja tämä oli ainoa keino mahdollistaa se, että käyn vain 65% töissä ja opiskelen. Tavoitteena maksaa pienintä summaa koulun ajan (1.5 vuotta) ja sitten pikavauhtia pois kun valmistun. Puudelinhännänheilautuksen luvalla.

Eli tästä me lähdetään. Puudelin ulostulo 2.0. Velkaa enemmän kuin koskaan mutta eikös me tästä nousta. Ja ei, en todellakaan ole ylpeä tästä. Mutta aion olla rehellinen. Mikä pelottaa. Koska nyt jos koskaan on pakko päästä jo järkevämmän rahankäytön paremmalle puolelle oikeasti.

perjantai 30. elokuuta 2019

Tarina siitä kuinka unohdin blogin

Heipsundaa!

Luin juuri edellisen blogipostaukseni maaliskuulta. Muistan tuon painavan väsymyksen, ja nyt ilokseni voin kertoa, että 10.9 aloitan 65% työajan JA OPISKELUT! Luitte aivan oikein, kaksi ihmistä valittiin opiskelupaikkaani ja minä olin niistä toinen. Ansaitusti, jos saan sanoa, vaikken muista hakijoista tiedäkään vielä mitään. Kyllä tuntui pirun hyvältä, että se vaivannäkö minkä olen nähnyt tämän kevään ja kesän aikana, palkittiin.

Musta tulee siis maisteri2020! WOOHOO ja YIJIPAIJEIYEI.

Mutta oikeassa elämässä voitteko uskoa, että unohdin blogini. Olin niin väsynyt koko kevään ja tuntui että jokainen ilon pilkahdus elämässä toi kaksi paskasuihkua suoraan naamalle. Jokainen askel eteenpäin oli vähintään kahdeksan taaksepäin. Kun heräsin olin väsynyt, kun nukuin olin väsynyt, kun kävin töissä olin väsynyt. Olin erittäin loman tarpeessa.

Raha-asiat lipsuivat. Lipsua on väärä sana. Mulla on nyt yhtä paljon velkaa kuin silloin kuin aloitin blogin ja olen jäämässä 65% työajalle. Pelottaa ihan helvetisti. Mutta ihmiset. Me tehtiin tämä jo kerran 50% työajalla, ja me voidaan tehdä tämä uudestaan. Sanokaa, että mä pystyn tähän? Maksetaan ne velat pois ja aletaan tehdä parempaa tulevaisuutta.

Istuin tänään kaverin kanssa lounaalla ja sanoin ääneen oikeita toiveitani: kun mä täytän 40 vuotta, haluan että mun palkka on kolminkertainen siihen verrattuna mitä se on nytten. Eli 7500. Minulla on omistusasunto Tammisaaressa.

Nythän mun suurin homma on lukea teidän muiden päivitykset ja motivoitua teidän rahan handlauksesta. Nimittäin nuukailu ja budjetointi here i come!


lauantai 16. maaliskuuta 2019

Täyspäiväisenä töissä

Hipsuliheihei,

tällä hetkellä antaisin mitä vain saadakseni viettää samanlaisen vuoden kuin viime vuosi, eli tehdä 50% työaikaa. Tai edes 75%...

Eli siis tarkoituksena olisi puskea vielä elokuuhun saakka täyttä päivää ja sitten intoutua 50-75% työajalle riippuen opiskelupaikasta ja sen työtunneista. Toisaalta jos gradun haluaa kirjoittaa niin täytynee vähän oikeasti ottaa siihen aikaa.

Tällä hetkellä ajatukseni pyörivät seuraavanlaisissa asioissa:
-100% kolmivuorotyöajalla ei oikeastaan juurikaan levätä. Voi olla kuuden vuoron työviikkoja, hajanaisia yksittäisiä vapaapäiviä, jolloin painiskelen sen kanssa, että jos haluaisin esimerkiksi psykan avoimen verkko-opintojani viedä eteenppäin niin pidänkö lapsen kanssa arkivapaapäivän vai kirjoitanko esseetä. Ja tietysti ongelma on myös se, ettei joka viikolle osu arkivapaita, niin en välttämättä saa jatkaa aloittamaani esseetä pariin viikkoon. Ja haluaisin antaa lapsellenikin vapaata.

Hän täyttää huomenna VIISI vuotta. VIISI! Kohta hän on jo koululainen. Tekisi mieli antaa hänen laahuilla kotona enemmän päämääräämättömänä ennen kuin alkaa sitten esikoulu ja siitä yhdeksän vuoden oppivelvollisuus, josta sitten seuraakin lisäopiskelut ja työelämään meno.

-kun tekee 100% työajalla kolmivuorotyötä on tiukassa löytää treeniaikaa, omaa aikaa, aikaa lukea kirjoja, aikaa vain olla. Varsinkin tuo vain olla on minulle ihan käsittämätön ajatus. Jouduin esimerkiksi perumaan yhden mpk:n kurssin tältä viikonlopulta, vaikka sain vapaapäivät, koska tyttärelläni on synttärit sunnuntaina ja haluan järjestää juhlat. Pakko saada leipoa ja siivota ennen kuin ihmiset tulee. Seuraaville vapaille oli taas suunnitelmia niin ei olisi muuten saatu tehtyä asioita.

-käytännössä lapsi on siis nyt isällään ja mä aloitin leipomisen kello 8. Tapaan mentorini tänään kello 1330, pitäisi käydä kaupassa, leipoa lisää, treenata, käydä koiran kanssa pitkällä lenkillä, pestä koira, koska valkoinen ei siedä kuraa ja leipoa ja siivota lisää :D

Ja se on minun vapaapäivä se. Ja hakea se lapsen lahja!

Jokseenkin tykkään kyllä järjestää juhlia :D

Puuh,
mutta sananen vielä rahasta. Huolestuttaako ketään muuta bank norwegianin konkurssiuutiset? Siisrsin sieltä jo säästöpossussa muhineet rahat normaalille tililleni ja nyt pitäisi miettiä, että jos ne lentopisteet haluaisi käyttöön, pitäisi lähteä pikalomalle ja aika nopsaan.

Saga jatkuu, kun kakut ja muut hommelit on hyvällä mallilla.


torstai 7. maaliskuuta 2019

So the Saga begins: tarina Bank Norwegianin kortin takaa

Miljoona syytä olla kirjoittamatta. Ensimmäinen oli häpeä. Olin pelin päällä, olin nääääääääääääääääääääääääääääääääääääin lähellä ollakseni luottokorttivelaton. Ja sitten kuvittelin edelleen handlaavani tilanteen.

Aloitetaan siis alusta. Ja ensimmäiseksi haluan sanoa, että te jotka kommentoitte aiemmin, että luottokortilla pelleily on heikoilla jäillä kävelemistä, ja homma lähtee varmasti lapasesta niin siinä kävi juuri niin. Kuin alkoholistille, joka kuvittelee voivansa ottaa yhden huikan. Menee koko pullo. Menee viikkoja sumussa.

Kunnes taas herää yksi päivä ja katsoo velkasaldoa. 3700 euroa ja rapiat. Sillä punaisella luottokortilla. Kuinka tämä on mahdollista?

Miten olen antanut itseni velkaantua? Miten olen antanut itseni lihoa? Samalla kun velkaannuin myös lihoin ja taas kolmannen kerran alan sekä pudottaa painoa päästäkseni normaalilukemiin niin maksamaan velkojani pois. Kolmas kerta toden sanoo?

Käydään läpi vuotta 2018. Tammi-elokuun aikana sain maksettua velkojani pois älyttömiä määriä, aika lailla tämän saman summan missä olen tälläkin hetkellä. Plus miinus nolla. Mutta mitä sille selväjärkiselle tytölle tapahtui? Missä on se kesän puudeli joka piti tiukkaa talouskuria, ja silloin tuntui ettei se ole edes vaikeaa?

Bank Norwegianin kännysovelluksen tiedoista pääsen huhtikuulle 2018 näkemään millaisia rahasummia olen sinne laittanut. Kerrataan hyvän sään aikana. Luvut on siis kuinka paljon on joko saldoa tullut lisää (eli velkaa) tai kuinka paljon realistisesti saldo on tippunut. Tässä siis vaikuttaa se että tuolta kortilta on mennyt korko, ja sinne menee Spotify, googletilini yms maksut.

Huhtikuu 2018: korkojen ja menojen jälkeen olen lyhentänyt realistisesti 60 euroa saldoani
Toukokuu 2018: olen tehnyt lisää velkaa -47,17
Kesäkuu 2018: olen lyhentänyt velkaani 783,75
Heinäkuu 2018: lisää velkaa -70,61
Elokuu 2018: -465,62 lisää velkaa. Maksoin tuolloin siis tilin nollille. Ja aloin velkaantua uudestaan.

Tässä on se käännehetki. Olimme lapseni kanssa lomalla kolme viikkoa. Olin suunnitellut että elämme sillä nollabudjetilla, millä olimme eläneet koko kesän. Ja muistan sen hetken. Muistan sen hetken kun alamäki alkoi. Vietimme hauskaa päivää, oli sovittu että käydään kavereiden kanssa iltapäivällä lintsillä. Lintsihän on laitteineen ilmainen mutta sovimme kaveriemme kanssa ostavamme liput maailmanpyörään. Aamulla lähdimme lapseni kanssa ulos. Kävimme syömässä sushibuffetissa 16,40. Käveleskelimme Helsingin katuja. Olimme aloittamassa yhteistä nyrkkeilyharrastusta. Päätimme käydä katsomassa lapselleni nyrkkeilyhanskoja. Ostin ne. Kalliit nahkahanskat. 71 euroa varusteineen siihen kauppaan. Kävelimme seuraavaan kauppaan, ostimme kynsilakkaa ja kynsilakan poistoainetta 9,05 e, ja istuimme puistoon. Aika mennä Lintsille, kaipasin kahvia 6,30, hain kahvia. Lintsillä laiteliput 16 e, lapselle iskee nälkä: näen kuitteja: 3,90e, 8,90 e, 3,90e. Lapselle kotimatkalla kaupasta jäätelöä ja juotavaa 6,06 e.

Tämä oli vain yksi päivä. Oli päivä Porvoossa. Saavuimme sinne ja siellä olikin superkylmä. Ostin lapselleni 18 euron villatakin Kappahlista, kahvia 2,90, joku hm reissukin kuitilta löytyy 39,17, ilmeisesti lapselleni vaatteita koska itse en omista mitään --- haha, edellispäivän hm urheiluvaateostokseni näköjään, itseään on niin helppo huijata, alepaan mennyt 6,25, S-markettiin 2,10e, jäätelökauppaan 4,20 e, ravintolaan 33 e.

Tarvitseeko jatkaa?

Päivässä helposti 100 euroa. Ei mihinkään juuri kummoisiin hankintoihin.

Paitsi kun tuli syyskuu. Syyskuussa 2018 velkasaldoni näyttää kasvaneen vain -156,19 euroa.

Todellisuudessa siellä tapahtui kuitenkin seuraavanlaisia mystisiä asioita:
Panoja: 600e, 100,58e, 400,58e, 190e, 250e, 86e, 520 e sekä 24 e.
mutta myös MENOJA:
Spotify 9,90, Apteekki: 25,92+ 58,90+ 42,45+19,39 Lelukauppa 17,80, Kännykän tarvikkeet ja kello 55,82, lastenkauppa: 4,98, puhelin ja panssarilasi 473,95, silmälasit 520, google 1,99, taksi 17,40,kampaajalta jotain 27, uinti 6,70, jotain en tiedä mitä 30,94, tokmanni 15,79, bussilippu 54,70,netflix 10,99+, lahja tupareihin 16,50, bussiliput 7,7+9,8, nyrkkeily 138,kynsiöljyt 15, uinti 6,70, cubus 7,95, sokos 56,56, lindex 52,94 (lapsen haalari ja lämpökerrasto), glitter 40,96 (kalenteri plus lahja)

Ruoka: 21,80+ 15,80+ 34,11+ 4,80+13,19+ 15,37+55,30+3,09+ 14+43,29+3+1,7+4,45+7,24+14+10,91+1,5++6,9+1,35+4+2,5+8,5+3,5+5+33,61+6,5+5+7,54+2,5+3,69+1,51+19,88+14+9,40+14+9,99+15,11+1+4+73,20+18,09+3,2+4,72+6+2,5+3,2+3,2+8,2+1,51+2,43+2,6+



Tarviiko kysyä?

Tietenkin kysytte miten mulla oli noin paljon rahaa: helposti kun vaihdoin työpaikkaa niin edellinen maksoi kaikki lomarahat ulos ensi kesänkin suhteen. Fiksu olisi säästänyt ne ja pitänyt lomaa tulevanakin kesänä. Ruokamenoissa on paljon pieniä summia ja ne johtuu kun ambulanssissa pitkää päivää tehdessä tulee pysähdyttyä hakemaan kahvi (ja pulla/herkkuja) autoon kun ei ollut säännöllisiä taukoja. Ja niistä pieniestä puroista kasvoi iso virta.

Tarvitsen ehkä vähän lepoa ennen kuin lasken nuo yhteen tai teen mitään muutakaan. Aiemmin pidin luottokorttia aina mukana hätätilanteiden varalta. Tammikuun 24. päivä alkaen luottokortti on asunut kotona eikä enää koskaan mun lompakossa. Sen piti mahdollistaa vain ja ainoastaan matkustelu.


Puuh. Virtuaalihaleja?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Talousrealismia

Hiiohoi!
Täystyöllistetty Puudeli täällä heiluttelee häntäänsä! Mikä meininki?

Istuin äsken alas ja laskin joulumenot. Siis pelkästään minun ja äitini lahja+jouluukuuseen menneet rahat. Aika pienellä summalla päästiin: kaikki lahjat plus kuusi 236 euroa, hyvä minä, joka juoksin alennuksien perässä! Ja ei, maaliskuussa ei ole liian myöhäistä laskea näitä :D tuohon lisäksi menee äidilleni ostama lahja, ja muutamalle kaverilleni ostama lahja.

Olenkin ollut hiljaa aika pitkään. Säikähdin kun Anni Rahapalleroisen blogi katosi (löytääkö kukaan muu sitä?) ja tuntui itsekin vaikealta kaiken työssäkäymisen ohella kirjoittaa.

Sitten äsken istuin alas ja laskin numeroita. Laskin lukuja. Katsoin velkasaldoani (KYLLÄ) ja mietin, että jos kerron nämä luvut vielä kerran auki ja aloitan kaiken alusta niin olisinko vuoden loppuun mennessä velaton luottokortista? Olen nimittäin jostain kumman syystä höylännyt sitä, ja voisin kyllä katsoa jokaisen ostoksen läpi ja avata ne tänne synkästä sielustani... Kysymys kuuluukin: uskallanko tehdä sen? Uskallanko kertoa jälleen taas kuluttaneeni kuin ellut tunkiolla ja olevani liiaksi luottokorttivelassa? Uskallanko myöntää olevani pettynyt mutta samalla seisovani sanojeni takana?

Viimeksi olen maksanut jotain luottokortilla 24.1. eli olen pysynyt kuivilla puolitoista kuukautta. Ilman herkkuja olen ollut kaksi kuukautta ja kuusi päivää. Olen urheillut 2-3 kertaa viikossa samanmoisen ajan. Olen päättänyt mihin kouluun haen ja mitä uhrauksia se minulta vaatii.

Mutta ollaanko me valmiita avaamaan kaikki ne synkät numerot kuukausi kerrallaan?

Häntä heiluen,
Puudeli

perjantai 25. tammikuuta 2019

Työpaikka

Yasyasyas!
Mulla on työpaikka!

Alkaa maanantaina! Tämä minun keikkalaishelvettielämäni tulee päätökseen.

Puudeloitua elämää vietetty kuukauden verran. Ja voin sanoa että voin tosi paljon paremmin.

Musta tuntui koko viime vuoden, että olen alamäessä. Jossain suossa missä rämmin. Mun olisi pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa kun ekan kerran öisin heräsin sydämentykytyksiin että olen väärässä työpaikassa. Ja tämä oli jo syksyllä 2017. Silloin vähensin työn 50%. Tuntuu etten siltikään saa vapaapäivinä mitään aikaiseksi. Vaihdon työpaikkaa kun tuntui etten voi tulla takaisin lomalta tänne.

Uusi työpaikka ei ollut succee. Mulla on syys-marraskuussa ollut keskimäärin 13 työvuoroa kk. Tuntui silti, että en ole ikinä vapaalla. Lopetin treenaamisen.

Valoja valoja valoja! Jouluna olin keikalla ja kävelin ison peilin ohi. Mä oon 30-vuotias nuorin yhden terveen lapsen äiti ja näytin elämääni lopen väsyneeltä, näytin siltä kuin olisin 50-vuotias ja pukeutunut tuulipukuun mennessäni sauvakävelemään. Näytin niin hirveältä. Tuli sellainen olo, että tälle on pakko tehdä jotain. En voi katsoa itseäni peilistä ja tuntea voimakasta kuvotusta.

Hänkin salukortin viereiselle salille. Osallistuttiin kavereiden kanssa superhaasteeseen ja konmaritan mun tavaroita läpi. Olen käynyt keikalla paikoissa, joissa ihmiset on mukavia. Jossa ollaan naurettu. Olen pitänyt puudeli sylissä ja rapsuttanut paljon.

Kolmen revenneen takin tilalle ostin kaksi uutta. Kenkien, joiden pohja jäi käteen tilalle ostin uudet, neljät kengät alesta. Työhaastatteluun ostin neuleen ja hameen. Kävin kampaajalla ja halusin hiusvärin joka muistuttaa luonnollista hiusväriäni. Ollaan käyty pulkkamäessä,luistelemassa ja pyhänä lupauksena aion käydä treffeilläkin kevään aikana.


Maanantaina alkaa uudet kujeet. Nyt vielä viikonloppuyöt keikkaillessa. Hengissä ollaan ja jos ja kun ostan tietokoneen niin palaan useammin asiaan :)