Ärtynyt puudeli

Huhhei hellettä!


Uhoilin Team Rynkeby tekstissä myyväni kaiken tarpeettoman ja ou boy, olenkin saanut lähes joka päivä jotain myytyä. Jos hyvin käy minulla on huomenna kädessä ruokarahaa ainakin 10.8 saakka (10e/päivä budjetilla). Näin kiivaan myymishenkäyksen aikana minun on nyt pakko avautua yhdestä asiasta. Olen nimittäin ollut myös hiukan ärtynyt viimeisinä päivinä.


Minusta ostan ja myyn maailmassa vallitsee sivistyneet käytöstavat. Samalla kun minusta on ihana päästä tavaroista eroon niin minun aikani on myös rahaa. Eli ei, jos tuote maksaa euron niin en kuljeta sitä toiselle puolelle Uusimaata. En myöskään näe järkeväksi sitä, että sitä euron tuotetta vien postiin ja lasken postikulut, ilmoitan ne henkilölle x ja jään odottamaan rahoja ja sitten menen uudestaan sinne postiin viemään sen paketin sinne. Kävin pitkän keskustelun yhden ihmisen kanssa siitä, että jos myyn tuotetta, jossa on x asia rikki, jonka korjaaminen maksaa x eskoa niin kuinka paljon se maksaa, että MINÄ vien sen sinne korjaajalle. Ei, en aio tehdä sitä ilmaiseksi. Ja rikkinäisellä tuotteella oli rikkinäisen tuotteen hinta. Ehjällä olisi isompi hinta.


"Tulen sitten töiden jälkeen" on lause, jota en ymmärrä. Kenen töiden? Minun? Sinun? Ymmärtäisin, jos tämä lause keskiverrosti tarkoittaisi esim. klo 17 mutta se voi olla mitä tahansa kello 10-24 välillä. En myöskään ymmärrä miten vaikea on sanoa jotain järkevää aikaviitettä. Esim. pääsen noin kello 16, otan bussin, voi olla että matkaan menee 20-45 min. Inhoan sellaista epämääräistä odottamista, koska silloin olen sidottuna siihen paikkaan, jossa lupasin olla. Joskus ihmiset ilmoittaa neljän tunnin päästä, että eivät olekaan tulossa... Ja siis minusta on ok, että ei haluakaan ostaa jotain. Mutta olisi kohteliasta laittaa viesti, että hei en otakaan tuotetta.


Hinnasta keskustellaan ennen kuin nähdään. Jos tuotteen osto on jo varmistettu mieheltäsi (miksi jokainen keittiön kapustakin täytyy hyväksyttää) niin voinet varmasti myös maksaa siitä tuotteesta sen 2 euroa.  Olen myös pohtinut miksi ihmisen täytyy tietää a) paljon minä maksoin tuotteesta b) milloin se on ostettu. Eikö tuotteen hinnan uutena voi katsoa ihan googlesta? :D Ja aidosti en muista paljon se keittiöpyyhe maksoi vuonna 2014.


"Mutta kun minä haluan sen tuotteen". Niin, ja minä myyn sen. Eli en anna. Minua ei millään lailla liikuta minkälaisen emotionaalisen siteen ihminen on muodostanut tuotteeseen, jonka aikoo ostaa. Tai anteeksi, hän haluaisi SAADA.


Anteeksi avautuminen, oli pakko saada purkaa sydäntä. Samaan hengenvetoon kerron ,että tein tutkimusta varastossani. Minulla on tittididiididididididiii 30 pahvilaatikollista siellä tavaraa. Joista varmaan 60% kirjoja, 30% muistoja ja 10% ehkä jotain järkevää.


MITÄ MÄ TEEN KAIKILLE NIILLE KIRJOILLE?!!


Siis KOLMEKYMMENTÄ PAHVILAATIKKOA JOITA EN OLE AVANNUT SINNE VIEMISEN JÄLKEEN...