Kolmen päivän Legoland reissun hintalappu

 Hei taasen!

Lomani loppuu about 72 tunnin päästä ja en ole ihan vielä innoissani palaamassa töihin! Tämä kesäloma on ollut outo, sillä ensimmäistä kertaa vuosiin (9?) minulla on kumppani ja vietimme KOKO LOMAN yhdessä. 

Outoa kyllä, ei tullut riitaa eikä muitakaan ongelmia. Ollaan aiemmin nähty siis viikoittain kyllä, mutta näin pitkästä yhdessäolosta ei aiemmin osannut haaveillakaan. Mutta asiaan. Sain siis häneltä synttärilahjaksi lähes kokonaan rahoitetun matkan meille kolmelle Lego Landiin.

Siis kyllä. Lähes kokonaan maksetun. Minulle jäi alunperin 200 euroa matkakuluista, jotka hän kokoi kuittaantuneeksi kun maksoin meidän Viking Line risteilystä hänenkin osuuden 150 e. Eli perusmatkustuskuluihin meni 150e. Sovimme, että maksaisin vähän enemmän paikan päällä olevista kuluista.

Paikan päällä minun maksamani kulut meistä kolmesta:

Ruokaan, kahveihin ja lapsen hattarat: 5,15+38,28+22,16+13,78+6,75+51,66+6,75+2,5=145,38

Lapsen kiipeily: 6,2

Legopakkaus: 17,91

Tuliaiset: 9,19

Yhteensä: 180,68

Olin budjetoinut tililleni 300 euroa tähän reissuun. Mutta koska urheilukelloni hajosi heinäkuussa ja sinnittelin elokuun puolelle sen ostoa (verotti budjettiani 168 euroa) niin sain tässä nipistettyä.

Mutta täytyy sanoa: Billund oli erittäin erittäin kallis paikka. Pelkkä hattara oli 6,75 euroa. Roskaruokalounas, joka sisälsi halvimmat annokset meille aikuisille ja lapselle maksoi kahden peruskahvin kera 51,90. Siis mitä? 

En ole käynyt Linnanmäellä kahteen vuoteen, joten en muista mitä ne siellä maksoivat. Kävimme tänä kesänä Särkäniemessä ja nyt en kuollaksenikaan muista paljon siellä maksoi roskaruoka-ateria kolmelle. Tämän LegoLand reissun jälkeen ei ole tehnyt mieli käydä ulkona syömässä. Tässä kuussa meni maksuun myös lapsen harrastus (235?) ja henkivakuutus sekä matkavakuutus (170?) eli käytännössä tulee tiukat seuraavat neljä viikkoa, jottemme joudu syömään puskuria paljoa. 

Oletteko muuten seuranneet sellaisen tilin kuin @kolmiokuudelle ruokaostoksia? Niitä analysoi myös ravitsemusterapeutti, ja siellä noin 300 kuukausibudjetilla syödään hyvin ja terveellisesti; aion ottaa mallia! 

Haluaisitteko muutenkin vinkata parhaita säästämiseen ja peruslapseperhe-elämäarkeen liittyviä tilejä? Seurailen Nata Salmelaa, mutta olen vielä kaukana hänestä joten ei ole oikein kosketuspinta-alaa :D 

Huomenna tuleekin ensimmäinen postaus siitä minkä verran tähän mennessä kuuta on mennyt rahaa ja miten aion pärjätä seuraavaan tilipäivään :) 

Pus och kram!

PS. oli se Legoland mahtava !

Voiko pärjätä alle 1700 eurolla kuussa?

 Hei,

elokuuta kymmenen päivää takana ja erittäin tietoista kuluttamista tälle kuulle luvassa. Asetin itselleni hiukan nihilistisen tavoitteen 1680 euroa, ja en tiedä voinko saavuttaa sen vaiko en. Tämän vuoden aikana kulutukseni on ollut kuukausittain 2150-2450 välillä. Ajattelisin, että siitä voi kyllä nipistää koska minulle ei ole kuukausia, jolloin olisin ollut supertarkka kulutuksestani, niin kuin nyt tässä kuussa olen.

ELI: tein itselleni ajatushautomon: 

Jos kulutukseni olisi seuraavaa:

870 e vuokra

110 e verot

100e iltapäiväkerho

300 e ruoka

250 e lainanlyhennys

200 e laskut

50 e koirat

=1880, eli siis olinkin alunperin laskenut kaiken väärin ja kuvitellut että voisin selvitä 1680 eurolla kuussa.

Otetaan siis uusiksi: 1880 eurolla kuussa :D 

Aidosti haluaisin, että kulutus on ihan maksimissaan 2000 euroa kuussa, koska sitten voisin käyttää velan lyhentämiseen vielä 560 euroa kuussa. Ilman lainanlyhennustähän tuo olisi about 1630 euroa. 

Tällä hetkellä tilanne tämännäköinen:

Ruoka: 71,54 euroa 

Ulkona syömiseen: 8,90 euroa

"Viihde": 18,64 e (sisältäen herkkuostokset)

Vaatteisiin: 14,18 e

Terveys: 13,50 e

Koti: 5 e

Lahja: 13,35

Laskut: 67,30 e

Yhteensä kulutusta 214,40 e mikä on vielä ihan kohtuullinen ja voisin päästä tavoitteeseen! Nyt kaikki sormet ja vapaat ristissä että pysyn tässä moodissa. Painokin on pudonnut tappavan tasaiseen tahtiin. 

Perjantain palkkapäivää odotellessa :)

Ja niin se paino putoaa

 Heissan!

Viikko töissä takana ja mikä viikko se olikaan. 

Ensinnäkin minimoin kaikki kustannukset. Tein itselleni 5 annoksen kasvisruoan töihin ja kotiin jauhelihakeiton. Yhtenä päivänä unohdin lisukekasvikset ja jouduin hakemaan jogurtin välipalaksi mutta muutoin siis koko arkipäivinä en käynyt kaupassa ostamassa ruokaa. Perjantaina loppui kahvi ja eilen käytiin syömässä äidillä. Perjantaina käytiin kahvilassa, johon minulla oli ilmainen  kahvi. Tätä aion jatkaa: eli sunnuntaisin teen itselleni koko viikon evääksi jonkun kasvisruoan, kotiin paljon kasviksia ja perusaineksia. Lapselle joku perusruoka odottamaan kotiin. Hän rakasti keittoa. 

Paino on hilaantunut 83.7 kiloon, kun heinäkuun alussa se oli vielä 86,9. Se putoaa siis mukavan leppoisasti. Tällä viikolla tein yhden ulkotreenin, juoksin ja työmatkapyöräilin. Heinäkuussa kokonaispyöräilykilsat olivat 600! Ihana pyöreä luku. Ensi kesänä ovat toivottavasti 1000 km kuussa. Se olisi upeaa. 

Yritän pärjätä 100 euron budjetilla 10.8 asti, eli noin 10 e per päivä. Uskon ja toivon että onnistuu :)

Irtisanoin oman salini, joka maksaa 49 e kk. Käyn siellä liian vähän plus ostin lapselleni harrastuksen, joka maksoi sen 210 e/puoli vuotta. Joten ajattelin, että molempiin ei ole varaa. Toivon, että harrastuksesta tulee lapselle mieluinen ja pitkäikäinen.  Paljoa ei ollut valinnanvaraa sillä suurin osa harrastuksista oli oudosti kello 1530 päivällä enkä ymmärrä kenen vanhemmat ovat viemässä tuohon aikaan lapsia harrastuksiin. Tämä on myöhemmin, että kerkeää syödä kotona. Uimakouluun emme päässeet mutta ehkä keväällä sitten. Tai löytyi kyllä uimakoulu mutta se olisi maksanut 185 e/ 6 kertaa niin en ihan usko näihin hintaluokkiin. 

Koiran leikkausaika varattu. Jos kaikki menee hyvin siihen menee 420 e ja mulla on 500 euron budjetti siihen. Saan laitettua 80 e sitten lisää lainanlyhennykseen jos kaikki menee hyvin.

5yhdeksän tuntia

Enää 5yhdeksän tuntia puudelin saapumiseen talouteemme. Enää neljä työvuoroa konkurssipesälle. Enää yhdeksän päivää jouluun.

Eniten minua harmittaa kaikki. Harmittaa työkuviot. Sain työpaikan, jota en oikeastaan halua, enkä tiedä miksi hain sinne. Sinne minne haluan, lähetin viestiä, soitin ja soitin uudestaan. Sen paikan osastonhoitajan ketutuksen katkuista puhelinkeskustelua tulen aina miettimään johtamistaitojen puutteen näytöksenä.

Ainoa iloinen asia on minipuudeli. Kohta hän on täällä. Odotamme niin innolla. Hän tulee tekemään arjestamme niin iloista. Olen aidosti häkeltynyt teidän positiivisista kommenteista. Luulin, että tulisi pikemminkin syytöksiä toiminnastani. Koska faktahan on se, että negatiivista rahaa siitä koirasta seuraa. Mutta sitäkin enemmän iloa ja onnen hetkiä. Jännittää ja tuntuu hyvältä samaan aikaan.

Mun tekisi mieli vyöryttää kaikki paha olo, ja vitutus ja ärsyyntyminen omaan elämääni tähän näppäimistölle. Jotenkin tuntuu kuin tämä konkurssi olisi ollut viimeinen niitti arkkuun. Mulla on ollut pitkään sellainen kasvava pettymyksen tunne itseäni kohtaan. Mä olen pettynyt mun alavalintaan, en siksi ettenkö aidosti tykkäisi ensihoidosta, koska se on minusta sykähdyttävintä minkä tiedän, vaan koska se muokkaa elämääni tiettyihin suuntiin, joita en oikeastaan aiemmin aavistanut.

Ensinnäkin minua vituttaa se, että monet hyvät työpaikat saadaan sillä että tunnetaan joku joka tuntee jonkun joka tuntee jonkun. Toinen on se, että ne saadaan harjoittelupaikkojen perusteella, siellä harjoitteluissa saadaan jalkaa oven väliin. Harjoittelupaikat jaetaan täysin päättömän järjestelmän kautta, mikä kaatuu ainakin sata kertaa harjoittelupaikkojen jakotilanteessa. Mua vituttaa se, että en saa keskustella mun palkasta. Ei ole palkkaneuvotteluja. Sama paska palkka olitko ollut tehohoitajana viimeiset kolmekymmentä vuotta vaiko aloittanut viime viikolla. Paitsi nyt kun keksittiin hienosti, että aletaan tehdä tehtävien vaativuusarviointia ja otetaan pois niiltä jotka ovat olleet vähemmän aikaa ja annetaan niille jotka ovat olleet pidemmän aikaa. Sinänsä aika tyhmää, koska samaa työtä se ihminen joka on ollut kolmekymmentä vuotta töissä vs. vuoden töissä joutuu siellä tekemään. Minusta palkkatasoa olisi yleisesti pitänyt nostaa alkamaan numerolla kolme, eikä miettiä, että jos A-vaativuuluokalta otetaan viisikymppiä pois ja annetaan C-vaativuusluokalle niin johan hyvä tulee.

Pienellä palkalla minulla ei koskaan ole mahdollisuutta ottaa isoa lainaa. Tai edes pienempää asuntolainaa. Koska tässä maailmankaikkeudessa toimia ei ole, vaan ihmiset tekee työnsä pätkissä, ja vaihtaa työpaikkaa, koska uskoo hoitotyön olevan vihreämpää eri osastoilla, niin lainan saaminen on hankalaa. Ja tämä vuoorotyö. Tiesittekö, että iltalisä on kaksikymmentäprosenttia tuntipalkasta kello kahdeksantoista ja kahdenkymmenenkahden välillä. Jos tuntipalkka olisi huimat viisitoista euroa se tekisi kolme euroa per tunti. Maksimissaan kaksitoista euroa neljältä iltatunnilta. Miinus verot.

Minua ärsyttää että en miettinyt minkäarvoista työtä lähden tekemään kun hain kouluun. Minua ärsyttää että minulle sanotaan, että teen arvokasta ja hienoa työtä. Mahtavaa, mutta minusta se hoitaja, joka on palvelutalossa yövuorossa ja siellä kaksikymmentä kolme enemmän ja vähemmän sekavaa vanhusta ja tämä hoitaja koko yön yksin, niin tämä hoitaja on lähes pyhimys- usein se on vielä lähihoitaja, sillä rapiat kahden tonnin eli noin kahdentoista euron tuntipalkalla.

Mua ärsyttää etten ole se oma iloinen itseni. Ja samalla mä ärsytän itseäni. Mua ärsyttää, että tästä piti tulla todella hyvä joulu, olen rakentanut legojoulukylää jo helmikuusta saakka ei helvetti kun olen stressaantunut nyt joulun alla, ja konkurssi syö palkasta osan ja joudun ottamaan töitä vielä lisää tälle joulukuulle. Ja nyt alkukuun olen ollut koko ajan töissä ja nyt niin toivon, että tässä toimisi huutomerkki.

Sovitaanko, että seuraava vuosi on täynnä onnellisia ajatuksia ja tapahtumia?

Lokakuun palkka ja isoja tunnustuksia

Tilille tupsahti 1800 euroa tänä aamuna.

Ihana summa. Sisältäen lomarahat, koska 6 kk koeajallani minulle maksetaan lomarahat käteen joka kuukausi.

Seuraavaa tapahtui
591 vuokra
40 Zimbabwen aids-orpojen  vuosijäsenyys
50 ASP
30 Nordnet
280 Bank Norwegianin säästö
520 silmälasit

Yht.1511 euroa

Tunnustus nro 1.

280 euron säästöön siirto kasvatti säästöjä oikeasti vain 80 euroa, koska kerran ehkä käytin säästöni ostaakseni pyörän. Sellaisen prismasta. Edullinen. Hyvä. Erittäin rakas paitsi että istuin repii sisäreiteni verille.

Tunnustus numero 2
Katsoin kuinka paljon olenkaan höylännyt korttia. Tuota, tuota, tuota. Joo. Ajattelin nyt keskittyä säästöjen kasvattamiseen, minkä oletan motivoivan enemmän järkevään rahanköyttöön. Sillä tänään tuntui pahalta maksaa silmälasit kun olisin voinut laittaa sen 520 euroa esimerkiksi nordnettiin.

Mutta nyt minulla on kohta lähes 700 euroa säästössä! Ja ensimmäisen tonnin jälkeen lähdetään tavoittelemaan toista tonnia!

V tavoite saavutettu

"Laittakaa silmänne oikealla olevaan ja sarakkeeseen ja kirjatkaa muistitikkuihinne:26.4.2018 Puudelilla on alle 5000 Eskoa velkaa ja ensmmäinen välietappi SAAVUTETTU neljä päivää ennen määräaikaa!"

Näin siis 3 kuukautta sitten. V tavoite, eli alle 3000 euroon, piti edetä elokuun 30.päivä. Olen siis kuukauden ja neljä päivää etuajassa! Kolme kuukautta ja 2000 euroa. Mieletöntä! MIELETÖNTÄ!

Femmadonnan ja minun sijoitustapaamispäivänä, 31.7, minulla on velkaa alle 2000 euroa. VOIKO NIIN VÄHÄN EDES OLLA?  Tässä tavoitteessa minun alunperin piti olla syyskuussa. 

Kahden kuukauden ja 8 päivän päästä aion olla velaton. Syyskuun viimeinen päivä sheikataan! YLÄFEMMAT! 

Puudeli haukkasi yövuorolaisen sekaisen ajatusmaailman ja luuli, että lapsilisät maksetaan tänään, eli hiiohoi, ei tänään vasta torstaina.

Palataan hehekutukseen siis torstaina! Velkaa vielä 3103,82 euroa. 

Sanovat, että kolmivuoroyö tekee hyvää... :D Ja jos joku osaa sanoa MIKSI tämä tekee tätä valkoista taustaa tähän niin arvostaisin kovasti :D

Mihin sijoitan 1200 e

No niin, eilen mietin siirtäväni 200 euroa velkojen maksusta suoraan mastercardille, jossa on tällä hetkellä isoin velka ja isoin korko. Sain tietää tulevan 31.7 palkkani ja nyt minulla on siis vaihtoehtoja pohdittavana...

Tuon 200 euron lisäksi voisin lyhentää 1000-1100 eurolla velkojani 31.7. suurena sijoistusbrunssipäivänäni. Ensin ajattelin tosiaan siirtäväni tuon 200 e mastercardille -> en maksiais niin paljon korkoja ja eniveis sinne on siirrettävä se 86 euroa, joka on sen laskun suuruus.

Olen nyt pyörittänyt kahta-kolmea vaihtoehtoa päässäni ja arvoisa blogiyhteisö, auttakee:

Vaihtoehto A) Siirrä 86 e MC, ja loput BN. Palkkapäivänä tuhoa BN sekä SP. Tällöin minulle jäisi vain MC maksettavaksi.

Vaihtoehto B) Sijoita 200 e MC. Laita tilipäivänä 1000 vielä MC. Tällöin pyöritän vielä kolmea korttia, joista masterilla olisi about 800, SP n.vajaa 700, BN vajaa 500.

Vaihtoehto C) Sijoita MC 200 e. Maksa SP kokonaan ja loput 300 euroa MC. Tällön jää noin 1500 MC ja BN vajaa 500 tuhottavaksi.

Toisaalta olisi siistiä, jos olisi vain yksi luottokortti, mutta pitäisikö tässä vaiheessa ajatella jo korkojen kuluja? Elokuussa rippuen veroprosentista tulee taas parempi palkka. Mutta elokuussa on se inhottava asia lomanikin kannalta, että lisät maksetaan vasta elokuun viimeinen päivä. Eli saan palkan 31.7,  asumistuen 1.8, elatusmaksun 10.8, 26.8 lapsilisän ja taas kuun viimeinen päivä palkan. Tavoitteena on myydä niin paljon tavaraa, että ruokarahat tulevat jostain muusta kuin tilille tipahtelevista pennosista.

12 päivää selviytymistä

12 päivää 7 euron päivähaastetta jäljellä ja voi väkkärän väkkärä sanon minä. Alkuperäisestä 7 e per päivä on jäljellä lopuilla päiville 4,2 euroa per päivä. Ei seitsemän eikä viisi vaan 4,2 euroa.

Myönnän. Olen ostanut lapselleni mustikoita. Tuoreita mustikoita. Skyriä. Rahaa menee kun lähtee ulos lompsimaan useaksi tunniksi. Nälkäinen lapsi on saanut nugetit.

Minulla on nyt kaksi vaihtoehtia:
1) niellä ylpeyteni ja käyttää rahaa enemmän. Kyse ei ole luottokorttirahasta vaan toisella tilillä olevasta pikkusummasta. En osallistunut femmis-haasteeseen koska rahani olisivat loppu vaan koska... olen minä ja tykkään haasteista!

2) se on se 4,2 euron Ruokabudjetti seuraavat 12 päivää. Syödään munakasta ja kaurapuuroa. Kaapista löytyy ainakin riisiä, couscousia, nuudelia ja makaronia. Sekä tietysti kaurahiutaleita ja chiansiemeniä. Viikonlopun ruoat on periaatteessa jo tehty.

Voitin ilmaisen pt-tapaamisen yhden ihanan pt:n kanssa jota seuraan instassa. Istuin ja tuijotin lumoutuneena kuinka 2400 eurolla saisi 30 trainertuntia hänen kanssaan ja  kuinka olisin lähempänä tavoitteitani hänen treenauksessaan. Jos rahaa ei olisi sen 2400 saa osamaksulla, jonka todelliset vuosikorot on 20,4%.  Osamaksun sai jakaa 18 kuukauteen, jossa jokaiselle kuukaudelle jää 143 e maksettavaa.

Tiesin heti nähtyäni kyseisen pt:n että tässä on mun pt. Tämä on se nainen, jota olen odottanut. Mutta ei, en laittanut nimeäni paperiin. Minulla on muutama hyvä syy:
1) tällä hetkellä en ansaitse mitään 2400 euron arvoista
2) jos otan pt:n haluan, että rahat on mun tilillä. En ota osamaksua tai luottoa, jossa on korko. En koskaan osta mitään yli 100 euron arvoista jos se ei ole budjetoitu. Jos tuote ei ole budjetoitu se täytyy budjetoida.
3) voin ottaa pt:n jos se ei hidasta mun muita taloudellisia suunnitelmia. Näistä ensimmäinen on tietysti velkojen maksu ja puskurin kerryttäminen. Toinen on lupaus alkaa sijoittamaan. Kyllä se 30% tuloista täytyy velanmaksun jälkeen jäädä aina säästöön vähintään.
4) oon lihonut. Mulla on nyt selkeä tavoite ja visio mitä urheilurintamalla haluan saavuttaa. Haluan saada pyörän pyörimään ensin itse.

Onko kukaan muu huomannut, että pidän numerolistoista? Näihin miettisiin jään tänään ja menen nyt nukkumaan  herätyksen klo 5:15. Ugh, lupasin itselleni, että lakkaisi käyttämästä tablettia iltaisin. Aloitan sen heti huomenna.

Viikon kovin puheenaihe

Tällä viikolla olen lukenut kolmea blogia ja pyörittänyt ajatusta päässäni. Arvasit oikein! Nämä kolme ovat tietysti mahtavaa mahtavampi Femmadonna, Puolimiljoonaapääomaa sekä laskureita sivuillaan pitävää Rikas erakko -ja hetkeäkään ei siis yllätä, että olen miettinyt taloudellista riippumattomuutta.

Minä en haaveile taloudellisesta riippumattomuudesta. Olen aina kuvitellut viettäväni Martti ahtisaaren kaltaisia eläkepäiviä hoidellen rauhanprosesseja. Työ ja mielenkiintoinen tekeminen on minulle aina ollut se juttu. En näe itseäni eläkkeellä vaan ulkomailla erinäisisssä tehtävissä.

Mutta tavoitteella ei taida olla väliä. Luin ja testailin noita laskureita. Velkojen maksun jälkeen näiden laskurien mukaan 500 euron kuukausisijoittamisella voi saada aika mittavia tuloksia. Korkoa korolle. Vähän kuin ilmaista rahaa. 500 euroa voi kadota tililtä aika huomaamatta; muutamia vaatteita, ruokakaupassa ilman minkäänlaista budjettia, ulkona syömistä -lapsiperheissä tämä voi mennä jo yhteen Linnanmäkireissuun (ei ehkä nyt ihan mutta melkein).

Ei puhuta siis miljoonien sijoituksista. Puhutaan summasta, joka voisi jopa minulle olla mahdollinen. Taloudellinen turva ei nimittäin pahasta tee vaikkei tuo aikainen eläkemöityminen nappaisi.

Minua itseäni askarruttaa ajatus omasta asunnosta. Auttakaa tyhmää! Jos nyt maksan vuokraa 620 e/kk ja haaveilisin omasta asunnosta, jonka olisi oltava vähintään kaksio, koska lapsi. Alle 200000 ei sellaista saa seuduilta, joissa haluaisin asua. Eikä putkiremontoimatonta asuntoa oikein muualtakaan. 200000 yksin on iso nakki.  Tai 180000 yksin.

Asp-lainalaskuri näyttää seuraavanlaisia tuloksia:

Eli 2% korolla lainaa lyhennettäisiin 762 ja risat, ja koron ollessa enemmän taasen 950 euroa. Plus tietysti se asunnon hoitovastike. Vähintään 250 euroa. Asumiskustannukset 1000-1200. 25 vuoden aikana 50000 euroa menisi korkoihin. Ollaanko siis sitä mieltä, että oman asunnon ostaminen on kannattavaa? Vai sijoittaa kaikki irtoava raha ja asua halvalla täällä kaupungin asunnossa? 

Ja vinkkejä otetaan vastaan miten tähän osakemaailmaan ja sijoittamiseen kannattaisi alkaa tutustua! 

Tulevaisuus

Nyt kun olen valmistunut ja käyn töissä kysytäänkin minulta usein tulevaisuuden suunnitelmiani. Olenkin vastannut, etten tiedä vielä. Haluan ensin maksaa velat ja miettiä sitten. Tai pyörivän useaa vaihtoehtoa pääni sisällä, mutta en halua ottaa suuntaan tai toiseen kantaa vielä.

Tulevaisuus tuntuu erilaiselta. Ystäväni kysyi pitäisikö ensi vuonna vuokrata yhdessä pohjoisesta mökki ja lähteä lasten kanssa laskettelu-/hiihtolomalle. Primitiivinen ajatukseni oli sanoa, ettei minulla ole varaa mutta tajusin, että ensi vuonna voin tehdä näitä asioita. Todentotta! Viikko Espanjassa täysihoidossakin kuulostaisi hyvältä! Juokseminen niitä aurinkoisia rantoja pitkin kuulostaisi hyvältä.

Kävin myös Pentikillä ihastelemassa äituenpäivälahjaideoita päätyen ostamaan itselleni patalapun ja -kintaan. Näin maailman ihanimmat puisen kahden istuttavan "sohvan". Tarjouksessa sille jäi hintaa 400 euroa. Tuijotin sitä tajuton,  että ilman velkojani voisin ostaa tällaisia löytöjä. Yksi lisäinnostus maksaa velkoja pois nopeammin. Irtisanoinkin Tuohi mastercardini. Kuun lopussa se ja lähitapiolan luottokorttini nollautuvat. Kaksi luottokorttia sulatettuna ja kolme jäljellä! Iso stockan mastercardi ja kaksi pienempää vielä edessä.

Hyviä uutisia: saan 73,50 e/ kk asumistukea!

Velanmaksu käynnistyi ÄN YY TEE NYT

Lätinät sikseen ja oravannahkat esiin, sillä tätä hetkeä on odotettu jo kohta kahdeksan kuukautta!

Palkkaa tupsahti tilille 1875 euroa ja seuraavaa sieltä lähti:
619,40 vuokra
69 e kotivakuutus
19,08 henkivakuutus
50 e silmälasit

SEKÄ 774,23 ESKOA KALLEIMMALLE LUOTTOKORKOKORTILLE!

Tavoitteenanihan on lyhentää velkaa 1100 euroa kuukaudessa, jos haluan päästä niistä pikapikaa eroon. Tässä kuussa voi jäädä vajaaksi mutta nyt lähti sellainen lumensulatustekniikka että ei paremmasta väliä.

Huomenna menen kampaajalle kuluttamaan minärahaa. Tässä kuussa varmoja tuloja on 155 Elatustuki ja 143 e Lapsilisä.  Asumistuesta en vielä tiedä. 3h sunnuntailisiä 8h lauantailisiä sekä 22 h iltalisiä paukahtaa 12.5 tilille. Ei mitään hajua paljon se on pesetoissa.

Tuuletan nyt hetken: lokakuussa saatan olla jo velaton!

Negatiivinen suhtautuminen rahaan?

Iltasia!
Jokaihmisen täydellisen perjantai-illan ainekset ovat käsin kosketeltavissa: lapsi nukahti aikaisin, valmistujaislahjaksi saatu jalkakylpyaines on lapsen kylpyammeessa olohuoneen lattialla, telkkarista tulee VOICE ja kohtuu hyvää kahvia on kupponen kourassa! Ja blogialusta on auki, tietty!

Olen murroksessa. Elämäni on murroksessa. Asuntoni on murroksessa. Työelämä alkaa maanantaina. Vakituiset tulot. Ei ole pakko enää opiskella koskaan jos en halua.  Raha, budjetointi, velat pyörivät päässä aika lailla 24/7. Huomisesta alkanen budjetoin kaiken taas exceliin ja lasken todellisia tuloja ja menoja.

Ennen kuin voin esitellä lukuja (koska palkkapäivä vasta 30.4) aion yrittää ymmärtää suhtautumistani rahaan. Olen jo parissa postauksessa kertonut yhteistyöstäni Eroon veloista- verkkovalmennuksen kanssa.   Olen saanut tehtäväkseni ennakkoehtäviä, joita tein kuuliaisesti blogatessani ja istuessani ravintolassa tuossa viime viikolla. Tehtävänäni olisi listata 20 ensimmäistä sanaa, jotka tulivat mieleen mm. sanasta talous. Kaksikymmentä sanaa tuli todella nopeasti. Sain palautetta sanoistani, ja yllätyin itsekin. Nina sanoi, että kaikki valitsemani sanat ovat hyvin negatiivisia, tai negatiivissävytteisiä. Se oli itseasiassa hyvin totta. Mutta minähän olen positiiivisuuden huipentuma! Aurinkopuudeli täällä pimeyden meressä!

Mikä määrittää suhtautumistani rahaan? Palataanko freudilaisittain menneeseen ja etsitään komplekseja? Onhan siellä lapsuudessa tapahtunut kaikenlaista. Lyhyestä virsi kaunis: kasvoin tuolla erämettässä, missä kaikilla on 2-4 lasta, omakotitalo ja koira. Ja vene ja kelkka. Koska ihmisen mitta on ihmisen omaisuus, joka yleensä konkretisoituu moottoriajoneuvoina pihamaalla. Isälläni oli yritys ja äitini kävi töissä.  Perussettiä, ei oltu rikkaita, varmaankin kivasti toimeentulevia.

Isäni voitti lotossa. Ihmisten mittaa kuvaavat moottoriajoneuvot vauihtuivat pihalla uudempiin ja hienompiin. Ilmeisesti yrityksen palkat jäivät maksamatta kun alettiin odottamaan uutta voittoa, ensimmäisen voiton rahat kun sai palamaan hyvin nopeasti. uutta voittoa odotettiin ja odotettiin kunnes joku päivä koko paletti särkyi: oltiin konkurssissa, veloissa, talo lähti alta, isovanhemmat, jotka takasivat talolainaa irtisanoivat suvusta.

Tuli muutto. Äitin työpaikka meni konkurssiin. Pienellä paikkakunnalla kaikki tiesivät. Tuli työttömyys, oli vaikeaa. Tuli muutto uudestaan töiden perässä. Isä odotti lottovoittoa, äiti kävi töissä. Kävi se isäkin, mutta veikkaus vei suurimman potin. Tuli ero ja äiti jäi neljän lapsen kanssa yksin. Aloin käydä töissä 14-vuotiaana. Säästin punaiseen skootteriin.

Loppu omasta rahakäyttäytymisestäni onkin ilmoitettuna ensimmäisissä blogipostauksissa tässä blogissa. Enhän minä arvosta rahaa - en voi ymmärtää miten joku rahasumma oli isovanhemmilleni tärkeämpää kuin jaetut hetket lastenlasten kanssa. Enkä voi ymmärtää miten isälleni lottokupongit on tärkeämpi kuin omat lapset.  Silti minusta kaikki tämä on menneisyyttä, osa minua jossain kaukaisuudessa. Vaikuttaako se siihen miksi minusta minä ansaitsen Diorin poskipunan ja ihorasvan ja maksan näistä alennuksessa 90 euroa?

Onko minun rahankäyttö riippuvaista niistä hetkistä, jotka tapahtuivat yli 20 vuotta sitten? Haastoin Femmadonnan pohtimaan omia tunnelukkojaan, mutta pata kattilaa soimaa, onko täällä joku joka ei edes myönnä lukkojaan? :D

Näihin tunnelmiin, huomenna juostaankin Fuckcancerrun! Meitsin berberi kiitää siellä viiden kilsan matkalla, katsotaan kerkeänkö sinä aikana avata kaikki lukkoni.

PS. Edellisistä postauksista löytyy koodi, jolla saa alennusta Eroon veloista- verkkokurssista!

Ajatuksettomia mantroja

Aurinkoinen viikko on aluillaan ja puudeli pöhisee ihan täysillä!

Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.

Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.

Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.

Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä?  Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)

Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.

Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.

Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.

Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".

Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!

Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.

Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!

Yhteistyötä, työtyötä ja zeniä!

Hola!
Tämä blogiteksti on osa yhteistyötä, jota alan tehdä www.eroonveloista.fi verkkovalmennuksen kanssa. Jos joskus ajattelin, että blogi voisi olla hyvä homma, tällä hetkellä se on kyllä huippu homma! Ensinnäkin, saan muilta bloggaajilta ja kommentoijilta hyviä ideoita, ja vinkkejä. Toiseksi maailmankaikkeus voi tuoda eteen mahtavia yhteistyömahdollisuuksia.

Mutta palataan ensin takaisin reaalielämään ennen kuin avaan ajatuksia verkkovalmennuksesta. Koska kulutettuani viime viikon siivoten kaikki kaapit. SIIS KAIKKI ja löydettyäni keittiön kaappeihin ihanan rauhan ja siisteyden olen hiukan stressannut töistä. Haluan töihin, minne, mihin, kukaan ei soita, tänään soittikin kaksi tyyppiä ja haluaa minut. Punainen lanka on jossain kaukana. Ainoa mikä motivoi on velanmaksu.

Suostuin tänään töihin. Valitsin nyt kuitenkin toisin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Kieltäydyin lasten leikkausosaston anestesiahoitajan paikasta ja lähden päivystykseen. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hoitajana täynnä oppimista, entisen tiedon vahvistamista ja tietysti palkkapäivän odottamista. MUTTA KUUKAUDEN KULUTTUA MINULLE TULEE ENSIMMÄINEn PALKKA! PALKKA! RAHAA! FYFFEE! DINEROJA! MASSII! Aloitan 3.4 sillä ensi viikolla olen vielä seuren listoilla muutamassa paikassa keikalla. Ja LUOJA ota minut pois täältä keikkatyömaailmasta - olen kasvanut aikuiseksi! Haluan tietää onko minulla ensi viikolla töitä ja minä päivinä ja mitä vuoroja.

Samalla hetkellä kun eurot tipahtavat luukusta alkaa se todellinen haaste, eli kaikkien näiden velkojen takaisin maksu. Kuukauden kuluttua alkaa se todellinen haaste, kun tilillä on rahaa ja se siirretään velkoihin, eikä käytetä extempore kahvihetkeen tai uusiin treenihousihin.

Jos ihan rehellisiä ollaan niin elän tällä hetkellä oman elämäni parasta bloggauspäivää. Sen sijaan, että istuisin keittiön pöydän ääressä ja ojentaisin kaakaota, maitoa, siivoaisin kaakaon, tekisin puuron, ihmettelisin miksi sitä ei syödä niin tarjoan itselleni työsopimuksen kunniaksi lounaan ja istun tässä tuijotellen ulos, syöden ja kirjoittaen! Kuin freelancer! Ja koska kokki onnistui laittamaan ruokaani suolakurkkua kaikista kielloistani huolimatta sain ilmaiseksi vegaanisen jälkiruuan.

Palatakseni takaisin siis siihen aikaisempaan, eli haasteeseen kun rahaa tulee ja sitä täytyy käyttää järkevästi velanmaksuun niin tähänhän on luotu kurssi! Nina, kurssin järjestäjä, oli minuun yhteydessä ja halusi minun kokeilevan onko minulle kurssista hyötyä. Täytyy myöntää tiesin heti, että lähden kokeilemaan. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka rakastavat suorittaa projekteja. Kuten blogin ensimmäisissä teksteissä kerroin, olen tehnyt huonoa talouspolitiikkaa mutta myös aloittanut oman ajattelumaailman muutoksen jo yli vuosi sitten. Ihan puhtaalta pöydältä en siis lähde kurssiin mukaan, vaan oman elämän kaaoksen järjestykseen saattamisessa on jo tehty töitä tovi.

Olen nyt tutkaillut kurssia pintapuolisesti, sillä se varsinaisesti alkaa 3.4 (kuten työnikin) ja samalle kurssille voi siis vielä liittyä! Suosittelen katsomaan kurssin nettisivuja, sillä sieltä löytyy vielä tämän viikonlopun ajan kurssi tarjoushintaan.

 Blogini lukijana saat vielä extra alennuksen: koodilla A782349P tippuu ostoskorissa kurssin hinnasta vielä 10%!

Pitääpi sanoa vielä, että yhteistyömme www.eroonveloista.fi  kurssin suhteen on hyvin avointa, minun tekstini ovat minun tekstejäni -niitä ei oikolueta (ehkä kirjoitusvirheitä olisi syytä vähän syynätä) eikä niiden sisältö ole ennalta määrättyä. Tavoitteena on saada aito käyttäjäkokemus, jonka pohjalta voi saada hyviä käytännönvinkkejä kurssin jatkojalostukseen. Eli kuten kaikessa elämässä rakentava palaute on hyvästä.

Pitääpi vielä sanoa vol II, että jos joku haluaa tietää miltä ZEN näyttää niin voi tulla katsomaan mun keittiön kaappeja. Tarjoon kupposen samalla!

Kurinpitovinkkejä

Pelottava otsikko mutta koen, että velkataakallani en ole oikeutettu antamaan säästövinkkejä. Annan siis kurinpitovinkkejä! Näillä olen itse saanut pidettyä talouskäyttäytymistäni kurissa.

1)maksa laskut heti kun ne tulevat. Siis sinä päivänä kun lasku saapuu verkkopankkiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhden tilipäivän talouksissa sitä, että tilipäivänä ei enää ole "kaikki tuli kaikki kaikki meni" mentaliteetti. Ennakointi tuleviin laskuihin kasvattaa käsitystä omasta rahaliikenteestä. Jos tilillä on 400 euroa ja tietää 30 ja 50 euron laskujen tulevan niin joutuu ennakoimaan muuta rahankäyttöä.

Aiemmassa työpaikassani tilipäivä oli kaksi kertaa kuukaudessa. Joka toinen perjantai. Aivan käsittämättömän mahtava systeemi laskujen maksun kannalta. Jos toisesta tilistä maksoi vuokran, joutui ennakoimaan muita laskuja ennen seuraavaa tilipäivää. Toisesta tilistä laskujen jälkeen saattoi nähdä,että tästä kuusta jää vähän ekstraa -saankin käydä kahvilla. Tai ostaa paidan. Tai fiksut sijoittaisi ja säästäisi. Tällä tyylillä maksoin ensimmäisen kerran luottokorttivelkani pois. Ensin kaikki laskut, jonka jälkeen kaikki ylimääräinen luottokortteihin.

2) nykyään minulla on käytössä pivo ja se on ihan paras. Pivo laskee kulutuksen kategorioittain ja siellä näkee mikä on oletettava saldo esim. Viikon kuluttua jos kulutus on samaa. Ainoa miinus siitä, että minulla on useamman pankin tilejä-> siirtäessäni rahoja toiselle tilille laskujen maksuun näkyy koko könttäsumma sen kuukauden kulutuksena. Usein siirrän jonkun tasasumman toiselle tilille, jotta laskujen jälkeen jäävä raha olisi ns. Säästöä. Eipä näillä minituloilla ole nyt jäänyt säästöön.

3) mielikuvaharjoitukset. Kuulostaa oudolta, mutta mulla ostovimmaa hillitsee mielikuvat siitä, mitä haluamallani tuotteella kuvittelen saavuttavani. Karkinnälkää tämä poistaa uskomattoman hyvin. Kuvittelen siis konkreettisesti käveleväni kauppaan, ostavani pussin irtokarkkeja, jonottavani kassalla, maksavani ja syöväni ne karkit. Tässä vaiheessa karkkien ostaminen ei enää ole oikeasti ajankohtaista.

Linjasin lokakuussa, etten voi ostaa herkkuja jos minulla on varaa maksaa luottokorttieni korkoja. Päätin, että kun luottokortit on maksettu voin itse ostaa sokerista tehtyjä herkkuja. Vuodenvaihteessa linjasin, etten enää syö tuotteita, joissa on käytetty valkoista sokeria. Ei ole tehnyt tiukkaa. Tajusin, etten syö herkkuja, koska ne on minusta aidosti hyvänmakuisia-paitsi salmiakki. Mutta en aidosti muista milloin olisin pitänyt jostain kakusta.

4) älä käy kaupoissa. Kuulostaa ehkä itsestäänselvyydeltä mutta virikkeiden vähentäminen vähentää myös budjetista lipsumista. Entäs nettikaupat? Sinne saattaa ihan vahingossakin eksyä. Mitään ei saa ostaa ilman budjetin päivitystä. Riittääkö rahat seuraavaan laskuun. Jos riittää nuku silti seuraavaan päivään. Googlaa tuote löytyykö sitä halvemmalla. Jos tuote pitää ostaa luottokortilla laske paljonko tuotteiden hinta on korkojen kanssa.

5) aletuote  ei ole aletuote, jos se maksetaan luottokortilla. Tämä on mulle tosi haastavaa. Luottokorteissani on korkoprosentteja 5-11% välillä. 11% korko on jo mittava. Se on ahdistava.

Eiköhän  tässä ole jo ajatuksia riittävästi yhteen aamuun. Lisää kurinpitovinkkejä otetaan mielellään vastaan!

Tavoitteet

Pudotin vuosia sitten runsaasti painoa. Saavutettuani tavoitepainon jouduin myöntämään itselleni, että mikään ei olemuuttunut. Olen edelleen minä. Elämästä ei tullut parempaa. Sen jälkeen tehtiin iso ajatustyö sen kanssa, että pystytään pysymään sellaisessa elämäntyylissä ettei lihoin uudestaan.

Jokainenhan sen varmasti myöntää: projektien suunnittelu ja aloitus on ihanaa. Iltalehden klikatuimmat otsikot kilpailevat parhaista dieetti- ja painonpudotusvinkeistä. Sama pätee minun mielestä talouteen. Koska tavallinen tasapaksu arki on sen rahankäyttön pahin uhka. Ennen kuin alan puhua velkojen takaisinmaksusuunnitelmasta raotan sitä hetkeä, joka on edessäni suurinpiirtein vuoden päästä.

Tällä hetkellä lyhennän elettyä elämääni noin 400 eurolla kuussa. Pienituloiselle se on suuri summa. Tai mitä minä höpötän. Se on kaikille iso summa. Jos minun ei tarvitsisi käyttää rahaa velkoihin ajattelisin rahankäytöstä seuraavaa:

1) aloitan ASP-säästämisen. Tavoitteena minulla voisi olla 5000-6000 euron vuotuinen säästö. Asumme tällä hetkellä lapseni kanssa huokeassa vuokra-asunnossa. Toivoisin voivani ostaa oman asunnon viimeistään täyttäessäni 40. Silloin voisin maksaa asuntovelan eläkeikään mennessä pois. Jos kymmenisen vuotta säästäisin saisin hyvän potin kasaan. Taloustieteellinen osaamiseni on lapsen kengissä, joten saa valistaa olenko ihan hölmö suunnitellessani tällaista. Alue, josta haluan ostaa asunnon on hinnoitellut Itsensä ulos normaalien työssäkäyvien ihmisten asuntomarkkinoilta. Toivon siis, että 10 vuodessa tilanne rauhoittuu.

2) säästäisin lapseni elatusmaksun ja lapsilisän verran hänelle rahastoihin, jotka voisin antaa hänelle kun hän muuttaa kotoa.

3) haluaisin luopua mahdollisimman paljosta tavarasta. Siirtyä minimalistisempaan elämäntyyliin.

4) matkustelisin pari-neljä kertaa vuodessa.  Töistä ei välttämättä saa kylläkään lomaa näin paljoa :)

5) opiskelisin maisterintutkinnon. Tämän oisin jo nyt halunnut aloittaa mutta velkojen takia ei järkeä. Velkaantuisin vain lisää. Opiskeluintoa kyllä riittää.

Oikeastaan jos ajattelen elämää ilman velkoja niin  realistisesti suurin ajatus on huojennus. Ei stressiä riittääkö rahat. Huomionarvoista on tietysti, että nyt puhun vain luttokorttiveloista. En siitä jättisuuresta opintolainasta, jota alan maksaa 1.1.2018. Opintolainan maksu onkin suurin syy miksi omat luotot on saatava pois, jotten olisi taas kierteessää,  että maksan aina ensimmäisenä eletyn elämän ja sitten vingutan luottokortteja uudestaan.

Palatakseni itse oman postaukseni aiheeseen eli miten välttää olemasta idiootti kerta toisensa jälkeen. Minulla se tarkoittaa haluamisesta luopumista. Pitää keskittyä tarpeisiin. Mitä tarvitsen, mikä oikeasti tuo onnea. Kuulostaa jo vähän KonMarilta!

Mutta kuten tekstistä ehkä paistaa läpi suhtautumiseni rahanomistamiseen on ... noh kehno. Ymmärrän asuntoon säästämisen ja lapsen tulevaisuuteen. Sisälläni ei (vielä) asu pörssihai mutta ehkäpä olisi syytä. Mietin pitäisikö minun haluta täyttää Rane kolikoilla vai pitää tilillä 3 kuukauden palkkaa pahan päivän varalle. Vai ostanko itselleni etukäteisiä eläkevuosia?

Ajatukseni ja postaukseni on sekava. Mutta niin taloutenikin! Kohti selviä vesiä!