12 päivää 7 euron päivähaastetta jäljellä ja voi väkkärän väkkärä sanon minä. Alkuperäisestä 7 e per päivä on jäljellä lopuilla päiville 4,2 euroa per päivä. Ei seitsemän eikä viisi vaan 4,2 euroa.
Myönnän. Olen ostanut lapselleni mustikoita. Tuoreita mustikoita. Skyriä. Rahaa menee kun lähtee ulos lompsimaan useaksi tunniksi. Nälkäinen lapsi on saanut nugetit.
Minulla on nyt kaksi vaihtoehtia:
1) niellä ylpeyteni ja käyttää rahaa enemmän. Kyse ei ole luottokorttirahasta vaan toisella tilillä olevasta pikkusummasta. En osallistunut femmis-haasteeseen koska rahani olisivat loppu vaan koska... olen minä ja tykkään haasteista!
2) se on se 4,2 euron Ruokabudjetti seuraavat 12 päivää. Syödään munakasta ja kaurapuuroa. Kaapista löytyy ainakin riisiä, couscousia, nuudelia ja makaronia. Sekä tietysti kaurahiutaleita ja chiansiemeniä. Viikonlopun ruoat on periaatteessa jo tehty.
Voitin ilmaisen pt-tapaamisen yhden ihanan pt:n kanssa jota seuraan instassa. Istuin ja tuijotin lumoutuneena kuinka 2400 eurolla saisi 30 trainertuntia hänen kanssaan ja kuinka olisin lähempänä tavoitteitani hänen treenauksessaan. Jos rahaa ei olisi sen 2400 saa osamaksulla, jonka todelliset vuosikorot on 20,4%. Osamaksun sai jakaa 18 kuukauteen, jossa jokaiselle kuukaudelle jää 143 e maksettavaa.
Tiesin heti nähtyäni kyseisen pt:n että tässä on mun pt. Tämä on se nainen, jota olen odottanut. Mutta ei, en laittanut nimeäni paperiin. Minulla on muutama hyvä syy:
1) tällä hetkellä en ansaitse mitään 2400 euron arvoista
2) jos otan pt:n haluan, että rahat on mun tilillä. En ota osamaksua tai luottoa, jossa on korko. En koskaan osta mitään yli 100 euron arvoista jos se ei ole budjetoitu. Jos tuote ei ole budjetoitu se täytyy budjetoida.
3) voin ottaa pt:n jos se ei hidasta mun muita taloudellisia suunnitelmia. Näistä ensimmäinen on tietysti velkojen maksu ja puskurin kerryttäminen. Toinen on lupaus alkaa sijoittamaan. Kyllä se 30% tuloista täytyy velanmaksun jälkeen jäädä aina säästöön vähintään.
4) oon lihonut. Mulla on nyt selkeä tavoite ja visio mitä urheilurintamalla haluan saavuttaa. Haluan saada pyörän pyörimään ensin itse.
Onko kukaan muu huomannut, että pidän numerolistoista? Näihin miettisiin jään tänään ja menen nyt nukkumaan herätyksen klo 5:15. Ugh, lupasin itselleni, että lakkaisi käyttämästä tablettia iltaisin. Aloitan sen heti huomenna.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seure. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Seure. Näytä kaikki tekstit
perjantai 19. toukokuuta 2017
lauantai 29. huhtikuuta 2017
ei mennyt kuin strömsössä
Hiiohoi!
Tänään ei mennyt ihan putkeen, joten päätin avata sieluani täällä.
Heräsin, olin huonovointinen. Tiesin, että kampaajaa en peru. Viimeisilä voimilla menin junalla keskustaan. Päätin oikaista Sokoksen kautta. Näin ystävällisen Diorin myyjän, jota voisin kutsua jo hyvänpäivän tutukseni, sillä niin usein vaihdamme kuulumiset. Itseasiassa näen häntä varmaan enemmän kuin monia ystävistäni.
Olin jo jatkamassa matkaa kun silmäni osuivat johonkin. TÄYDELLISEN VÄRISEEN LUOMIVÄRIIN. Siis siihen, josta olen haaveillut jo kuukausia. Diorin myyjä laittoi sitä luomilleni. -25% s-etu poltteli sovelluksessani. Jostain kumman syystä sanoin myös ostavani haaveilemani kuorivan huulipunan. Sinne meni rahaa.
Menin kampaajalle. Luomiväriäni kehuttiin estoitta. Ja laitettiin myös meikattavana olleen fitnessmisukan luomille. Tukkani alkoi taas näyttää hyvältä. Sain 10 euroa alennusta leikkauksesta. Rahaa paloi.
Olin sopinut itselleni sokkotreffit ex-tempore edellisiltana ja minulla oli aikaa. Päätin ihastella silmälaseja, sillä kampaajani mielestä minulle sopisi mustat kehykset. Tilasin kahdet lasit. -50% molemmat. Korottomalla osamaksulla. Tupla S-bonukset....
Tässä vaiheessa ei vielä edes oksettanut. Kävelin kenkäkaupan ohi ja näin maailman ihanimmat kevätkengät hintaan 30 euroa (oikea hinta 184). Ostin. Itsetuntoni kasvoi vähintään sen 12 cm mitä kengissä oli korkoa. Tuntematon nainen kenkäkaupassa kehui vielä takkiani.
Kävelin siis triplaitsetunnossa lumisateessa odottelemaan extemporesokkotreffikumppaniani. 5 euroa maksoin latesta kahvilassa.
Kaikkihan on hyvin niin kauan kun luottokortit lyhenee tavoiteajassa eikä uutta luottovelkaa synny?
PS. Luojalle kiitos työpaikasta, jossa hengaan usein. Sekä lapselle, jonka kanssa en jaksa käydä kaupoilla (jokseenkin hänenkin kenkä- ja vaatevarastonsa täytettiin palkkapäivänä). Ilmeisesi käyn kuun puoliväliin saakka kaupassa stockan lahjakortilla jossa taitaa olla 30 euroa?
Tänään ei mennyt ihan putkeen, joten päätin avata sieluani täällä.
Heräsin, olin huonovointinen. Tiesin, että kampaajaa en peru. Viimeisilä voimilla menin junalla keskustaan. Päätin oikaista Sokoksen kautta. Näin ystävällisen Diorin myyjän, jota voisin kutsua jo hyvänpäivän tutukseni, sillä niin usein vaihdamme kuulumiset. Itseasiassa näen häntä varmaan enemmän kuin monia ystävistäni.
Olin jo jatkamassa matkaa kun silmäni osuivat johonkin. TÄYDELLISEN VÄRISEEN LUOMIVÄRIIN. Siis siihen, josta olen haaveillut jo kuukausia. Diorin myyjä laittoi sitä luomilleni. -25% s-etu poltteli sovelluksessani. Jostain kumman syystä sanoin myös ostavani haaveilemani kuorivan huulipunan. Sinne meni rahaa.
Menin kampaajalle. Luomiväriäni kehuttiin estoitta. Ja laitettiin myös meikattavana olleen fitnessmisukan luomille. Tukkani alkoi taas näyttää hyvältä. Sain 10 euroa alennusta leikkauksesta. Rahaa paloi.
Olin sopinut itselleni sokkotreffit ex-tempore edellisiltana ja minulla oli aikaa. Päätin ihastella silmälaseja, sillä kampaajani mielestä minulle sopisi mustat kehykset. Tilasin kahdet lasit. -50% molemmat. Korottomalla osamaksulla. Tupla S-bonukset....
Tässä vaiheessa ei vielä edes oksettanut. Kävelin kenkäkaupan ohi ja näin maailman ihanimmat kevätkengät hintaan 30 euroa (oikea hinta 184). Ostin. Itsetuntoni kasvoi vähintään sen 12 cm mitä kengissä oli korkoa. Tuntematon nainen kenkäkaupassa kehui vielä takkiani.
Kävelin siis triplaitsetunnossa lumisateessa odottelemaan extemporesokkotreffikumppaniani. 5 euroa maksoin latesta kahvilassa.
Kaikkihan on hyvin niin kauan kun luottokortit lyhenee tavoiteajassa eikä uutta luottovelkaa synny?
PS. Luojalle kiitos työpaikasta, jossa hengaan usein. Sekä lapselle, jonka kanssa en jaksa käydä kaupoilla (jokseenkin hänenkin kenkä- ja vaatevarastonsa täytettiin palkkapäivänä). Ilmeisesi käyn kuun puoliväliin saakka kaupassa stockan lahjakortilla jossa taitaa olla 30 euroa?
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Ajatuksettomia mantroja
Aurinkoinen viikko on aluillaan ja puudeli pöhisee ihan täysillä!
Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.
Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.
Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.
Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä? Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)
Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.
Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.
Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.
Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".
Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!
Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.
Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!
Aloitan ensi viikolla työt (moneymoney!) ja Eroon veloista-verkkovalmennuksen ja aion aloittaa ihan puhtaalta pöydältä koko taloudellisen elämäni. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kun 3-vuotiaaltani kysyy äidin lempipuuhaa niin hän vastaa "siivoaminen". Aivan oikein arvattu! Olen siivonnut koko viikonlopun ja edelleen kaaosta pukkaa. Aamulenkin jälkeen onkin hyvä puunailla ennen iltavuoroa.
Mieletön siivousvimmani sai alkunsa siitä, kun tutustuin Ninan lähettämiiin materiaaleihin kurssista. Siinä pyydetään pohtimaan tulojen ja menojen tasapainoittamista. Eli ihminenhän velkaantuu kun menot on enemmän kuin tulot. Tämä nyt ei varmaankaan ollut newsflash kenellekään. Balanssiin pääsy vaatii a) enemmän tuloja b) vähemmän menoja.
Tästä päässään ensimmäiseen mantraan, jota minä, ja varmasti moni muukin , hokee oikeastaan sitä ajattelematta. Mantra menee abouttiarallaa näin: "mulla on niin pienet tulot, oon hoitoalalla, palkkoihin ei voi vaikuttaa". Tavallaanhan tämä on totta. Tai siis tämä on totta. Hoitajan peruspalkka 2480 ei ole järin iso. Itse otin nyt vastaan työn 3-vuorotyön. Öitä ei hirveästi tarvitse tehdä, koska niiden tekijöitä on. Työpaikkani sijaitsee sen verta kinkkisessä paikassa, että aamuvuoroon on mentävä julkisilla, että ehtii. Tämä lisää siis menojani (opiskelijahintaisen) bussikortin verran. Lisät hoitoalalla on surkeat yö- ja sunnuntailisiä lukuunottamatta. Minun pitäisi tienata lisiä varmaan about 400 euroa kuussa, jotta "lisien tienaaminen" kannattaisi. Tämä siksi, että sen laskennallisen 70 euron asumistuen menettää aika vikkelään. Se on taas eri keskustelu onko yötöiden ja viikonlopputöiden tekeminen miltä kannalta fiksua.
Realistisesti varmastikin tulen tienaamaan käteen työssäni 1900-2200. Hoin itselleni, että thatˋs it. Mutta sitten päätin, että otan puhtistartin. Katson kaikki tavarani läpi, vaihdan järjestystä ja nuohoan ja siivoan. Minulla täytyy olla vielä jotain myytävää. Omistaisinko jotain mistä saisi jonkun verran rahaa? Ostaako kukaan kokkauskirjoja tai 1000 palan palapelejä? Letˋs try! Katsotaan paljon tori.fi:ssä saa myyntiä aikaan! Haaveilen myös salaa, että puolet kaapeistani olisi tyhjiä. Tai ainakin ilmavasti täytettyjä :)
Menot menot menot. Haaveena vainko oot mun? -Eroon oravanpyörästä - blogissa pohdittiin mistä arjen luksuksesta haluaa pitää kiinni. Jäin miettimään tätä asiaa. Esittelin taannoin budjettini, ja tiukan velkojen takaisinmaksusuunnitelmani. Näissä numeroissa pidin kiinni siitä, että joka toinen tai kolmas kuukausi käyn kampaajalla, johon menee 120 euroa. Budjetoin itseeni 150 euroa kuussa. Kuulostaahan se minunkin korvaani isolta summalta. Mutta seison edelleen sen takana. Löysin ihanan Diorin kasvorasvan, josta sain näytepurkin kotiin. Nyt olen sitä mieltä, että ostan sen -30% alesta keskiviikkona, vaikka rasvaputelille jääkin varmaan silti hintaa 50 euroa. Olen valmis karsimaan muista menoista, jotta ihoni ja hiukseni voivat hyvin.
Voihan olla, että dolllarin kuvat alkavat kiilua silmissäni ja yritän venyttää kampaajakäyntejä tai teen muita radikaaleja muutoksia. Kävin nimittäin vuosia värjäämässä kulmakarvojani ja ripisiäni kosmetologilla kerran kuussa (n.20-30e/kk) ja päätin sitten opetella itse ja ostin ne 5 euroa maksavat värjäystarvikkeet. Tietysti ei saa samanlaista fiilistä, eikä kukaan nypi ylimääräisiä karvoja niin hyvin mutta säästöähän sekin on.
Verkkokurssin esitteessä pyydetään kuvittelemaan elämää kolman kuukauden päähän, ja miettimään, että velkaa olisi 15% vähemmän. Minun tapauksessani tämä olisi karkeasti arvioituna 8400- 1260= 7140. Oma takaisinmaksusuunnitelmani on räväkämpi, mutta otan tuon haasteen vastaan ja yritän löytää tapoja säästää kuluistani ja päästä tilanteeseen, jossa pystyisin maksamaan velkaani vielä nopeammin.
Ajauduin nyt kirjoittamaan eri asiasta kuin mitä alunperin ajattelin. Toinen ajatukseton mantra mitä olen pohtinut on se, että ei minulla sitä rahaa ole kuitenkaan. Tämän mantran jälkeen ostetaan osamaksulla ja maksetaan korkoja, koska "johonkin on varaa kun sitä maksaa pala kerrallaan".
Summasummarum: halusin sanoa, että haluan todistaa itselleni, että pienillä tuloilla ja systemaattisella rahankäytöllä saavutetaan mielenrauha, velkojenmaksu ja tämän jälkeen tulojen lisääntyminen sijoittamisella ja säästämisellä. I can do it!
Ja eroonveloista -kurssille minun ja Rouva Rahahuolen seuraksi pääsee 10% halvemmalla kirjaamalla koodikenttään A78234P.
Sekavan tekstin jälkeen on hyvä toivottaa aurinkoista viikkoa, kannattaa kaivaa polkupyörä talviteloilta ja säästää bussikuluissa!
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Yhteistyötä, työtyötä ja zeniä!
Tämä blogiteksti on osa yhteistyötä, jota alan tehdä www.eroonveloista.fi verkkovalmennuksen kanssa. Jos joskus ajattelin, että blogi voisi olla hyvä homma, tällä hetkellä se on kyllä huippu homma! Ensinnäkin, saan muilta bloggaajilta ja kommentoijilta hyviä ideoita, ja vinkkejä. Toiseksi maailmankaikkeus voi tuoda eteen mahtavia yhteistyömahdollisuuksia.
Mutta palataan ensin takaisin reaalielämään ennen kuin avaan ajatuksia verkkovalmennuksesta. Koska kulutettuani viime viikon siivoten kaikki kaapit. SIIS KAIKKI ja löydettyäni keittiön kaappeihin ihanan rauhan ja siisteyden olen hiukan stressannut töistä. Haluan töihin, minne, mihin, kukaan ei soita, tänään soittikin kaksi tyyppiä ja haluaa minut. Punainen lanka on jossain kaukana. Ainoa mikä motivoi on velanmaksu.
Suostuin tänään töihin. Valitsin nyt kuitenkin toisin kuin mitä aiemmin kirjoitin. Kieltäydyin lasten leikkausosaston anestesiahoitajan paikasta ja lähden päivystykseen. Seuraavat kuukaudet tulevat olemaan hoitajana täynnä oppimista, entisen tiedon vahvistamista ja tietysti palkkapäivän odottamista. MUTTA KUUKAUDEN KULUTTUA MINULLE TULEE ENSIMMÄINEn PALKKA! PALKKA! RAHAA! FYFFEE! DINEROJA! MASSII! Aloitan 3.4 sillä ensi viikolla olen vielä seuren listoilla muutamassa paikassa keikalla. Ja LUOJA ota minut pois täältä keikkatyömaailmasta - olen kasvanut aikuiseksi! Haluan tietää onko minulla ensi viikolla töitä ja minä päivinä ja mitä vuoroja.
Samalla hetkellä kun eurot tipahtavat luukusta alkaa se todellinen haaste, eli kaikkien näiden velkojen takaisin maksu. Kuukauden kuluttua alkaa se todellinen haaste, kun tilillä on rahaa ja se siirretään velkoihin, eikä käytetä extempore kahvihetkeen tai uusiin treenihousihin.
Jos ihan rehellisiä ollaan niin elän tällä hetkellä oman elämäni parasta bloggauspäivää. Sen sijaan, että istuisin keittiön pöydän ääressä ja ojentaisin kaakaota, maitoa, siivoaisin kaakaon, tekisin puuron, ihmettelisin miksi sitä ei syödä niin tarjoan itselleni työsopimuksen kunniaksi lounaan ja istun tässä tuijotellen ulos, syöden ja kirjoittaen! Kuin freelancer! Ja koska kokki onnistui laittamaan ruokaani suolakurkkua kaikista kielloistani huolimatta sain ilmaiseksi vegaanisen jälkiruuan.
Palatakseni takaisin siis siihen aikaisempaan, eli haasteeseen kun rahaa tulee ja sitä täytyy käyttää järkevästi velanmaksuun niin tähänhän on luotu kurssi! Nina, kurssin järjestäjä, oli minuun yhteydessä ja halusi minun kokeilevan onko minulle kurssista hyötyä. Täytyy myöntää tiesin heti, että lähden kokeilemaan. Minä olen juuri niitä ihmisiä, jotka rakastavat suorittaa projekteja. Kuten blogin ensimmäisissä teksteissä kerroin, olen tehnyt huonoa talouspolitiikkaa mutta myös aloittanut oman ajattelumaailman muutoksen jo yli vuosi sitten. Ihan puhtaalta pöydältä en siis lähde kurssiin mukaan, vaan oman elämän kaaoksen järjestykseen saattamisessa on jo tehty töitä tovi.
Olen nyt tutkaillut kurssia pintapuolisesti, sillä se varsinaisesti alkaa 3.4 (kuten työnikin) ja samalle kurssille voi siis vielä liittyä! Suosittelen katsomaan kurssin nettisivuja, sillä sieltä löytyy vielä tämän viikonlopun ajan kurssi tarjoushintaan.
Pitääpi sanoa vielä, että yhteistyömme www.eroonveloista.fi kurssin suhteen on hyvin avointa, minun tekstini ovat minun tekstejäni -niitä ei oikolueta (ehkä kirjoitusvirheitä olisi syytä vähän syynätä) eikä niiden sisältö ole ennalta määrättyä. Tavoitteena on saada aito käyttäjäkokemus, jonka pohjalta voi saada hyviä käytännönvinkkejä kurssin jatkojalostukseen. Eli kuten kaikessa elämässä rakentava palaute on hyvästä.
Pitääpi vielä sanoa vol II, että jos joku haluaa tietää miltä ZEN näyttää niin voi tulla katsomaan mun keittiön kaappeja. Tarjoon kupposen samalla!
tiistai 21. maaliskuuta 2017
velkataakka
Halusin tuottaa materiaalia, joka kuvastaa sitä, miltä minusta tuntuu.
Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.
Halusin luoda kuvan, joka ilmentää ahdistustani. Ainoata motivaatiotani. Kohta se on vain muisto. Puudeli proudly presents: the velkahelvetti.
Isoja möhkäleitä. Paljon painoa rinnan päällä. Kuvitelkaa jos yksitellen nuo voisivat muuttua vaaleammiksi. Koko kuva muuttuisi valkoiseksi. Joulukuussa TJ0.
Hyvin vinkkienne ansiosta unohdin verkostomarkkinoinnin alkuunsa. Tänään tuli kaksi työtarjousta. K-A-K-S-I. TJ0:sta tuli hetkessä astetta realistisempaa. Enää tarvitsee vain päättää kumman valitsisi.
keskiviikko 8. maaliskuuta 2017
Mitäs, jos maksaisin velkasi pois?
Lumiturpa täältä terve!
Sain eilen mielenkiintoisen viestin. Minulle joku tuntematon miespuolinen henkilö lähetti minulle Facebookissa viestin, jossa sanoi haluavansa antaa minulle rahaa. Tietysti ajattelin (tiesin) sen olevan huijaus mutta välttääkseni väärinkäsitystä (jos hän etsi kaimaani) lähdin tiedustelemaan mahdollisuutta, että tuntisimme toisemme. Hän vastasi olevansa myös Pohjoisesta. Kirjoittaen Pohjoinen isolla alkukirjaimella.
Rakastan analysoida toisten argumentaatiota. Kerroin tyypille, että Lapissa kasvaneena silti en koe tarvetta lahjoittaa rahojani kanssakylmyydessä kasvaneille. Sitten alkaa hänen osaltaan sääliä hakeva argumentaatioyritys: "Anteeksi, se taisi olla huono idea". Koska aidosti uskon kyseessä olevan huijaus jätin vastaamatta. Tämän jälkeen vihreä valo alkoi taas vilkkua: "olen vaan ajatellut, että jollakin muulla voisi olla parempaa käyttöä rahoillani kuin minulla. Olenko sinusta tyhmä kun ajattelen noin?" Oikea vastaus on olet, koska kuvittelet minun uskovan, että olisi ilmaista rahaa tai, että haluaisin rahaa tililleni joltain random-ihmiseltä. Oikeassa elämässä neuvoin häntä lahjoittamaan rahat suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Kyseiselle jampalle tämä ei kelvannut vaihtoehdoksi.
Tästä päästään itse aiheeseen. Jos kyseinen henkilö on oikea henkilö, ja olisi vaikka eksynyt lukemaan blogiani, niin toivoisin yhtä asiaa. Anna rahat niitä eniten tarvitseville, sillä minä en ole köyhä. Tai olenhan minä - tiliotteeni perusteella. Minun elämäni on täynnä naurua, iloa, onnea, ihania ihmisiä, kahvia ja mahdollisuuksia!
Minun taloudellinen köyhyyteni on väliaikaista. Minä haluan maksaa velkani työssä tehdyillä rahoilla. Tiedän, että saan töitä (kolmas haastattelu tänään) ja urani on vasta alkamassa. Minulla on koko elämä edessä. Anna rahasi niille, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, masentuneita tai muille joita elämä on kohdellut huonosti.
Terveydenhuoltoalalla kohtaa päivittäin ihmisiä, joilla menee oikeasti huonosti. Jotkut ovat kykenemättömiä auttamaan itseään ja joillakin elämässä kaikki vastustaa vaikka kuinka yrittäisi. Näitä ihmisten ja heidän elämäntarinoidensa ympärillä tärkein ajatus, jonka olen oppinut on turhan valituksen ja negatiivisen energian poissulkeminen omasta ajattelutavasta.
Minun elämäni on hyvää. Tämän vuoden se tulee tarjoamaan haasteita velanmaksun ja työelämään sopeutumisen muodossa. Mutta onneksi rakastan haasteita!
Sain eilen mielenkiintoisen viestin. Minulle joku tuntematon miespuolinen henkilö lähetti minulle Facebookissa viestin, jossa sanoi haluavansa antaa minulle rahaa. Tietysti ajattelin (tiesin) sen olevan huijaus mutta välttääkseni väärinkäsitystä (jos hän etsi kaimaani) lähdin tiedustelemaan mahdollisuutta, että tuntisimme toisemme. Hän vastasi olevansa myös Pohjoisesta. Kirjoittaen Pohjoinen isolla alkukirjaimella.
Rakastan analysoida toisten argumentaatiota. Kerroin tyypille, että Lapissa kasvaneena silti en koe tarvetta lahjoittaa rahojani kanssakylmyydessä kasvaneille. Sitten alkaa hänen osaltaan sääliä hakeva argumentaatioyritys: "Anteeksi, se taisi olla huono idea". Koska aidosti uskon kyseessä olevan huijaus jätin vastaamatta. Tämän jälkeen vihreä valo alkoi taas vilkkua: "olen vaan ajatellut, että jollakin muulla voisi olla parempaa käyttöä rahoillani kuin minulla. Olenko sinusta tyhmä kun ajattelen noin?" Oikea vastaus on olet, koska kuvittelet minun uskovan, että olisi ilmaista rahaa tai, että haluaisin rahaa tililleni joltain random-ihmiseltä. Oikeassa elämässä neuvoin häntä lahjoittamaan rahat suomalaiselle hyväntekeväisyysjärjestölle. Kyseiselle jampalle tämä ei kelvannut vaihtoehdoksi.
Tästä päästään itse aiheeseen. Jos kyseinen henkilö on oikea henkilö, ja olisi vaikka eksynyt lukemaan blogiani, niin toivoisin yhtä asiaa. Anna rahat niitä eniten tarvitseville, sillä minä en ole köyhä. Tai olenhan minä - tiliotteeni perusteella. Minun elämäni on täynnä naurua, iloa, onnea, ihania ihmisiä, kahvia ja mahdollisuuksia!
Minun taloudellinen köyhyyteni on väliaikaista. Minä haluan maksaa velkani työssä tehdyillä rahoilla. Tiedän, että saan töitä (kolmas haastattelu tänään) ja urani on vasta alkamassa. Minulla on koko elämä edessä. Anna rahasi niille, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä, masentuneita tai muille joita elämä on kohdellut huonosti.
Terveydenhuoltoalalla kohtaa päivittäin ihmisiä, joilla menee oikeasti huonosti. Jotkut ovat kykenemättömiä auttamaan itseään ja joillakin elämässä kaikki vastustaa vaikka kuinka yrittäisi. Näitä ihmisten ja heidän elämäntarinoidensa ympärillä tärkein ajatus, jonka olen oppinut on turhan valituksen ja negatiivisen energian poissulkeminen omasta ajattelutavasta.
Minun elämäni on hyvää. Tämän vuoden se tulee tarjoamaan haasteita velanmaksun ja työelämään sopeutumisen muodossa. Mutta onneksi rakastan haasteita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)