lauantai 24. maaliskuuta 2018

VUODATUSTA

No niin. Viimeksi  kirjoitin asioista, jotka ärsyttävät itse itseäni. Ja arvatkaa mitä, olipa puhdistavaa! Kiitos kauniista kommenteista, ja ennen kuin teen 10 syytä tykätä itsestäni, aion kertoa mikä tällä hetkellä on mielen päällä. Ainahan se rahakin on mutta nyt aion kertoa ison aasin sillan kautta todellisia tuntemuksiani ja heijastaa ne rahankäyttööni. Eli jos vain excelit ja massit kiinnostaa niin hyppää tämän postauksen yli.

Jos luet yhden blogipostauksen tänä vuonna niin lue tämä: http://www.kukkalaakso.com/proteiinilettujen-tuolla-puolen/

Tämä on parasta mitä olen lukenut pitkään aikaan. Minusta maailma on muuttunut. Eikä puhuta enää oikeista syistä ja tuntemuksista. Olin äsken treffeillä ihmisen kanssa, joka oli löytänyt minut instagramista, alkoi jutella ja pyysi kahville. Tämän tunnin kahvihetkemme aikana tämä kyseinen henkilö oli analysoinut minut tietyntyyliseksi, keskeytti minut, joka kerta kun puhuin ja puhui lähestulkoon koko ajan itsestään. Hänen analyysinsä oli, että olen tyttö, joka epätoivoisesti haluaa löytää ihmisen, jonka kanssa perustaa perhe, janoan sitä, että joku rakastaisi minua, en välitä mitä muut ajattelee minusta. Ja että minulla on kova ääni ja nauran ääneen usein. Minun pitäisi käyttäytyä naismaisemmin ja lakata nauramasta tuohon tyyliin. Loppukaneetiksi hän kysyi olenko ujo ja yritti suudella minua. Hänen hämmennyksekseen kerroin, etten pussaile ekoilla treffeillä ja hänestä tämä asia olisi pitänyt perustella ja vastasin vain olevani aikuinen ja tekeväni täsmälleen niin kuin haluan.

Tämä ihminen oli siinä suhteessa oikeassa, että kaipaan sitä, että joku ihminen rakastaisi minua. Tässä keväällä sattui sellainen paha tapaus, että ihastuin palavasti ihmiseen, joka ihastui myös minuun ja otti minuun aktiivisesti yhteyttä kunnes selvisi, että herrasmiehellä olikin jo naisystävä ja pullat uunissa. Ja siitä lähtien olen ollut äärettömän surullinen, koska se ihminen sytytti mussa sen parhaan puolen esiin. Ja kun sanon surullinen, tarkoitan surullinen, alakuloinen, en missään muotoa masentunut. On tehnyt mieli hakata päätä seinään, huutaa ja kysyä että mitähän kettua varten se ihminen ikinä lähestyi minua kun sen elämäntilanne oli mitä oli. Tänäänkin minä olin surullinen, ja kuvittelin, että treffit piristäisi, jos sitä vaikka tapaisi uuden ihmisen!

Mulla on, mummini ja kyseisen treffikumppanin lisäksi, myös aikaisemmin sanottu tästä iloisen rempseästä naurustani ja 20 kk seurustelua lapseni isän kanssa opetti minulle millä tavalla toinen ihminen voi kontrolloida sinua ja saada itsesi vihaamaan itseäsi. Ja lopettamaan nauramisen. Silloin kun tajusin, etten ole vuoteen nauranut olin hyvin surullinen. Hyvin hyvin surullinen. Opettelin sen jälkeen babystepein pitämään itsestäni. Ja nytkun olen taas ollut surullinen niin olen muistellut paljon asioita, joita läpikävin sen minun eksäni kanssa. Mitä se sanoi minulle, ja miten se söi minua. Ja lupasin itselleni, ettei minulle koskaan enää tehdä niin.

Päästäkseni jotenkin siihen alkuperäiseen ajatukseeni, mitä olen pyörittänyt treenaamisen ja rahankäytön suhteen jo jonkin aikaa mutten ole osannut pukea sanoiksi, luettuani tuon kyseisen blogitekstin osaan sanoa jollain tasolla sen mitä haluan sanoa: minun rahaongelmani, ja "ylipaino-ongelmani" (aka ei niin treenatulta näyttäminen kuin urheilumääräni antaa ymmärtää) johtuvat siitä että ostan ja syön tunteisiin.

Esimerkiksi: ostan hyvänolon tunnetta itsestäni ostamalla uusia urheiluvaatteita. Ostan ehjän kodin tunnetta sisustamalla ja kuluttamalla paljon rahaa "täydellisen" kodin luomiseen. Koen suurta ahdistusta kun kotini on keskeneräinen tai sotkuinen. Saatan imuroida surkealla imurillani kerran päivässä, koska roskat hermostuttavat. Kulutan liikaa koska ostan hetkellistä onnellisuutta, joka täyttää jotain tyhjää tunnetta sisälläni. Syön herkkuja koska se tuo hetkellistä onnellisuutta johonkin tunteeseen. Me ei koskaan enää kysytä mitä sinulle oikeasti kuuluu? Tee budjetti, vyörytä, budjetoi uudestaan. Mitä jos kulutus olisi tarpeetonta?

Ajatusjuoksua omasta elämästäni tähän iltaan!

Ens kerralla niitä lukuja sitten!

PS. AION NAURAA PALJON ÄÄNEEN


8 kommenttia:

  1. Hyvä aihe. Mua taas itseäni häiritsee, että sen tunteilun taa voi jäädä oikea syy. Että erilainen aivojen neurologia johtaa siihen, että toiset on riippuvuusherkempiä, vaikka kaikki ois hyvin. Tunnesyödä ja tunneostaa voi silloinkin, kun pitää itsestään ja kaikki on hyvin eikä tarvitse pelätä mitään. Just niinku se nauru ja puheen voimakkuus, mua moititaan liian kovaan ääneen puhumisesta (huutamisesta) tai vastaavasti epäselvästi mutisemisesta, mutta kas kummaa kuinka tuo onkin korjaantunut jokaisen keskittymislääkekokeilun aikana ilman, että kiinnitän siihen mitään huomiota... samoin kuin karkkihyllyn ohi kävely ei tuota mitään ongelmaa silloin. Eikä tee koko ajan mieli syödä jotain.

    Tarkotan siis, että on ihan oikein tulkita että joku tekeminen johtuu tunteesta. Mut se tunne ei välttämättä johdu jostain lapsuuden traumasta tms.

    Mä nään nykyään tän neurologisen puolen joka asiassa joka ihmisessä, kaikessa mitä ympärillä tapahtuu. Eli voi vähän läpi sormien kattoa näitä mun kommentteja, mulla on aika värittynyt katsantotapa maailmaan nykyään! :D

    Minäkin aion olla yhtä äänekäs kuin ennenkin, koska eihän mulla ole muuta vaihtoehtoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa - en minäkään usko että lapsuuden traumat ovat syy miksi minulla on tunneostamista.ja neurologia on hyvä lääketieteenala! Sieltä suunnalta kannattaa katsoa vastauksia! Lapsuudesta jää minusta käteen paljon tiedostamattomia käytösmalleja, joita ainakin itse olen alkanut tiedostaa vasta aikuisiällä oman lapsen saannin jälkeen.
      Täytyy nyt keskittyä johonkin neurologisiin tutkimuksiin tunneshoppailusta!

      Poista
  2. Tuo kuulostaa tutulta, siis rahankäyttö siihen että saavuttaisi sen hyvän olon.

    Ja kääntöpuolena se tunne siitä ettei voi olla täysin onnellinen jos sitä rahaa ei ole säästössä paljon vaan sen sijaan onkin vaan velkaa. Ja sitten laittaa energian niihin velkojen maksuun ja odottaa vaan sitä hetkeä että ne on maksettu että voi alkaa elää.

    Se on itsellä ainakin nyt opettelun alla: sotkun sietäminen, rahankäytön normalisointi, elämän pienistä asioista nauttiminen ja eläminen tässä ja nyt.Jotenkin budjetointi auttaa mua siinä rahankäytön opettelussa ja hallinnassa ja tavallaan myös vapauttaa koska huomaa että sillä rahalla mitä käteen jää pystyy elämään varsin hyvin ja onnellisesti.

    Nykyään oon ylpeä siitä jos on ollut ns. 0€ päivä eli ei ole ostanut mitään. Mutta. Se tarkoittaa sitä että jossain kohtaa voin ostaa enemmän.

    Itsellä on kyse suurelta osin itselleen anteeksi antamisesta ja asioiden hyväksymisestä. Se on pitkä tie.

    Tekee mieli laittaa sulle <3 ja toivoa vähemmän surumielisiä päiviä kesää odotellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-päivä haaste vastaanotettu ja otettu heti käyttöön! Sehän on kuin meditointi!

      Poista
  3. Oma siskoni sanoi että minun nauru on liian kova äänistä. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei nauru voi olla liian kovaäänistä! Se tulee sydämenstä!

      Poista
  4. Minä innostuin sinun tekstistäsi ja linkittämästäsi blogista kirjoittamaan oman vuodatukseni aiheesta.

    Tuntuu toisaalta pelottavalta ja musertavalta, ehkä syyllistävältäkin kun sanotaan, että ne onnen avaimet on omassa kädessä.
    Toisaalta sitten - mikä voisi ollakaan lohduttavampaa kuin ymmärtää, että oikeastaan sen "onnen voi löytää itsestään". Pitää ehkä vaan osata etsiä oikeasta paikasta.

    Tsemppiä surullisiin päiviin <3
    Ja paljon aurinkoa !

    Jos haluat lukea minun pohdintaa aiheesta innostuneena, niin tästä löytyy..
    https://rahainen.blogspot.fi/2018/03/havahtuminen-tunteet-raha.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kirjoituksesi oli todella liikuttava! Hienoa, että olet oppinut tunnistamaan tunteistasi ja pystyt puhumaan niistä. Minä tunnistan tunteitani mutta välillä niiden sanoiksi pukeminen on vaikeaa.

      Iihanaa kevättä ja erityisen paljon aurinkoa, tunteita ja ystäviä päiviisi!

      Poista