Miten se luottokorttivelka syntyikään?

Kevät tulla jolkottaa ja onkin aika muistella menneitä! Kerroinkin tuossa männäpostauksessa, että taloustilaanteni pystyi jakamaan kolmeen osaan ja nyt olisi aika valoittaa tätä nykyistä taloustilannetta. Vielä ei puhuta rahasta lukuina eikä luottokorttien todellisista vuosikoroista- vaan pikemminkin henkisestä rahankäytöstä.

Kuten kerroin alkuaikuisikäni olin täydellinen idiootti rahan suhteen. Olen voinut olla monen muunkin asian suhteen mutta keskitytään tällä kerralla lähinnä rahapolitiikkaan. Sanoisin, että idiotismin vaihe alkoi saavuttaa loppunsa vuonna 2012. Tämä vuosi oli siitä erikoinen,että tapasin lapseni isän, muutimme yhteen ja tein päätöksen lähteä ulkomaille vapaaehtoistöihin. Nämä kaksi asiaa muuttivat elämääni seuraavalla tavalla:
1) häpesin luottokorttivelkojani syvästi. Lapseni isä on hyvin tarkka rahasta,eikä hän ymmärtänyt miten olin niin leväperäinen rahankäyttöni suhteen. Opin uuden elämäntyylin, jossa ei käyty missään. Totaalikielto kahviloille, ravintoloille ja fanseille kolmen ruokalajin illallisille kotona. Järjestimme häät 60euron budjetilla. Ja ihanat juhlat olivat, ei käy kieltäminen.
2) onnistuin säästämään ulkomailla työskentelyä varten rahat. Tätä matkaa en siis tehnyt velaksi. Iso iso iso iso onnistumisen tunne ja edelleen tänä päivänä henkinen peukutus tälle reissulle.

Vuonna 2013 kaikki ruokakulut laskettiin  puoliksi kuittien avulla, ei matkusteltu, ei käyty ulkona ja vuokra maksettiin puoliksi. Minun menoni pienenivät. Suunnittelimme lapsen hankintaa ja minua kuumotti luottokorttivelkaani. Sanoisin, että luottokorttivelkaa olisi silloin ehkä ollut about 3000 euroa. Kesätöiden avulla (2kpl) sain maksettua luottokortit pois ja säästöön useamman tonnin. Kesän lopulla tiesin olevani raskaana, velaton ja aloittavani uudessa koulussa. Ensimmäistä kertaa minulla oli säästöjä, järki päässä ja elämä oikein muutenkin mukavaa. Raskauteni sujui ongelmitta ensimmäiselle kolmannekselle sijoittuvaa viikon mittaista flunssaa, jolloin istuin kotona ja katsoin merikkalaista tv-ohjelmaa säästämisestä. Tiedättekö sen ohjelman, jossa täpäkkä nainen pistää nuoret ja vanhat tuhlaajat kuriin? Silloin ensimmäistä kertaa ajattelin, että esimerkiksi vuokra saisi olla vain tietyn x määrän omista tuloista ja säästöön pitäisi yrittää saada toinen tietty prosentuaalinen osuus. Kyse oli siis niin kutsutusta budjetoinnista. En kuitenkaan  ottanut neuvosta vaaria sinänsä vaikka asiaa ajattelinkin.

Vuoden 2013 syyskuu: velaton ja säästöjä on. Aloitan koulun. Ilmeneekin, että tarvitsen tulevassa potentiaalisessa toimessani  ajokorttia. Mopokortti taskussani lähdin etsimään tietoa autokouluista. Suolaisen hintaisiahan ne olivat mutta pakon sanelemana sinne menin. Parin tonnin säästöistä meni 1500 autokoulun peruskurssiin ja valokuvat ja muut maksut vielä päälle. Raskaus eteni ja mopokortti muuttui B-luokan kortiksi.

Tässä vaiheessa tilanne ei ollut vielä paha. Kävin töissä koulun ja harjoittelun ohella. Lapselle pakollisia ostoksia olivat rattaat, joista molemmat maksoivat 225 euroa. Mitään suurempia vaateostoksia en tehnyt, sillä saimme sukulaisilta ja ystäviltä hirveän kasan vaatteita.

Vuonna 2014 tapahtui paljon. Vauva syntyi. Jäin äitiyslomalle töistä. Luottokortti tuli elämään salakavalasti. Tai no ei salakavalasti. Aloin käyttämään sitä. Aluksi hemmottelua itseäni ja kuvittelin, että synnytyksen vuoksi ansaitsen kaikenlaista kivaa vaatetta. Tein pari järjestön edustusmatkaa ulkomaille, ja vaikka molemmista reissusta korvattiin osa kustannuksista, jäi silti omaa osuutta, jotka kustansin -luottokortilla.

Luottokorttien takaisin käyttöönotto oli virhe. Aloitin käytön siinä vaiheessa kun mitään todellista rahantarvetta ei vielä ollut. Vuonna 2014 lumipallo lähti kuitenkin vyörymään huonoon suuntaan. Muutimme isompaan kämppään, kauemmas palveluista. Lähikauppa ei enää ollut lidl vaan alepa. Kauppakasseja tuli raahattua ruuhkabusseissa vaunujen kanssa. Useimmiten oma laiskuus voitti ja oli helpompi asioida kalliissa lähikaupassa. Ja nimenomaan minä asioin. Kun maidoneritys loppui vauvan ollessa neljän kuukauden ikäinen, syntyi uusia kulueriä vaippojen lisäksi: korvike ja soseet.

Tuli ero ja jäin yksin lapsen kanssa. Tässä vaiheessa toivoisin, että olisin alkanut budjetoimaan elämää. Mutta en. Vuosi vaihtui 2015. Heti äitiysloman loputtua tein kahden viikon työpyrähdyksen äitini ollessa lomalla ja lapseni kanssa. Olin kuukauden hoitovapaalla käyden koulussa lapsen kanssa. Minulla alkoi harjoittelu, ja lapsi oli laitettava hoitoon, etten jäisi koulussa jälkeen.

Tästä alkaa vaikeat ajat. Elän opintotuella, asumistuella, lapsilisällä ja elatusmaksulla. Käytännössä siis luottokorttia vingutettiin tappirajaan saakka, opintotukipäivänä ne minimilyhennykset ja taas homma uusiksi. Koskaan ei ole jäänyt maksuja maksamatta. Edes muistutusmaksuja en ole saanut. Yritin käydä säännöllisesti työkeikoilla mitä koululta ehdin. Aina keikkoja ei saanut. Lapsen aloitettua päivähoidossa molemmat sairastelimme paljon. Keikkatyössä oli sellainen hyvä sopimus, että 6 kk pitää olla putkeen töissä ilman, että on 6 päivää pitempää vapaata välissä, jotta alkaisi saada sairaslomapäiviltä rahaa. Tästä johtuen rahaa ei voinut oikein ennakoida eikä useinkaan saada sitä summaa mitä olisi tarvinnut ettei olisi velkaantunut lisää. Halusin pitää lapseni kesän kotona mutta olla menettämättä päiväkotipaikkaa, joten opiskelin myös kesän ja elimme opintotuella ja -lainalla.

Onpas ahdistavaa muistella näitä aikoja, mutta koetetaan vielä jatkaa muistelua. Sain vaihdettua asunnon pienempään ja paremmalla sijainnilla olevaan. Lähikaupaksi vaihtui Lidl ja ruokamenot pienenivät huomattavasti. Vuokra ja asumistuki pienenivät. Kävin säännöllisen epäsäännöllisesti töissä. Mutta vasta tammikuussa 2016 istuin alas ja aloin budjetoida.  Opintotukikuukauteni olivat loppuneet. Kirjoitin tulot ja menot jääkaapin oveen. Myin 700 eurolla irtotavaraa asunnostani. Omistin mm. Kalliin kitaran, jota en koskaan soittanut. Omistin paljon huonekaluja, mattoja, kirjoja. Paljon sellaista tavarata, mitä en käyttänyt. Ja pienistä 5-20 euron myynneistä sain ison potin kasaan. Vaati kyllä myös hermoa ja aikaa, minkä vuoksi toivon, ettei enää tarvitse myydä tori.fi:ssä. Elin 3 kuukautta budjetoitua elämää. Sitten se into lopahti ja rahankäyttöni sitä myötä ei ollut niin pennilleen tarkkaa.

2016 kesän olin unelmatyössä. Maksoin velkoja. Laitoin syksyä varten säästöön. Aloin tiivistää opiskelutahtia, jotta valmistumiseni nopeutuisi.

Lokakuussa 2016 taloudellinen tilanteeni tuli tiensä päähän. Velkaa on. Sitä on paljon. Täytyi tehdä muutos. Täytyi herätä siihen, että on budjetoitava, on valmistuttava. On maksettava pois ja alettava ASP-SÄÄSTÄJÄKSI ja Nordnetin käyttäjäksi. On muututtava ja minun muutokseni alkoi 1.10.2016.