Kävin työhaastattelussa. Heti ei sanottu minä päivänä voisin aloittaa. Eikä ihan satavarmasti luvattu töitäkään. Seuraavat kaksi viikkoa lisätietoa odotellessa -mahdollisesti jopa pidempääkin.
Paniikkipuudeli tarttui puhelimeen ja sopi toisen työhaastatteluun itselleen perjantaiksi eri paikkaan, lähemmäs näennäisesti ensihoitoa. Siellä palkka olisi 2429 e peruspalkaltaan.
22.3 alkaen olisin töiden tarpeessa. Jos perjantaina ei natsaa -tai jos natsaakin- joudun miettimään vaihtoehtoja. Tämän päivän työhaastattelupaikka olisi minun ykkösvaihtehto. Pitkäaikainen työpaikka, jossa kehittymismahdollisuuksia. Palkka pysyisi samana mutta jokainen päivä olisi uusi. Erikoisalana kapea, jos ensihoidossa vielä mielisi työskennellä niin työkokemuksena ei niin hyödyllinen kuin esimerkiksi päivystys.
Kuka haluaa valmistua ja käydä töissä? Miksi kiristin opiskelutahtiani ja valmistuin ennenaikaisesti :D olisi voinut vielä hetken pyöritellä tätä mitä-haluan-isona-tehdä-komboa. Tai oikeastaan jännittää vain sitoutua töihin. Aikaisemmissa työpaikoissa aina tiennyt, että tämä ei ole lopullinen paikkani. Pientävalmistumisangstia.
Tämä kuukausi siis vielä köyhäillään ja ensi kuusta pitäisi alkaa isomman palkan juosta. Aina Inkeri Ankeisen sanoja mukaillen: oi luoja, ota minut jo pois täältä köyhyydestä.
Nyt häntä pystyyn! Eihän tämä ole vielä edes takaisku!
VastaaPoistaOdottelet nyt rauhassa. Kyse ei ole kuitenkaan hirveän pitkästä ajasta, vaikka kiva olisi jo päästä aloittamaan projektia! Mutta uusien työhakemuksien teko samalla on vain hyvä juttu!
Malttamattomana ihmisenä mä ymmärrän kyllä sun tuskan! Hang in there!
Kyllä varmasti pian työrintamalla tapahtuu jotain ja sitten pääset vauhtiin!
Kaikki mulle heti mentaliteetti on joskus itselle raskasta :/ tänään taas haastatteluun, katsotaan miten käy!
VastaaPoista