lauantai 5. joulukuuta 2020

Kukkaron kuningatar

 Diagnoosi: yksinäisyys, jonka peittelyyn käytetään valtavat määrät rahaa ja aikaa selaten erilaisia vaihtoehtoja mitä ja milloin tarvitsisi, että tunneskaalaan tulisi positiivisia viboja.

Hoito: Askeleittainen pitkä, hitaasti etenevä matka sisimpään ja oman ostostelun ja syömisen juurisyihin pureutuminen ja pikaratkaisuista luopuminen. 

Toteutus: Aivan vitun vaikea! 

Mitä tällä viikolla tein talouden eteen? Yritän ymmärtää rahaa lukemalla aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, tuijottamalla omaa verkkopankkia ja miettimällä pakatessani muuttolaatikoita, että mitä teen 70% omistamistani tavaroista. 

Muuttolaatikot mainittu. Ei mennä siihen vielä.

Luin kirjan Kukkaron kuningatar  ja kuis ollakaan pääsin omaan ytimeeni. Tämä oli ensimmäinen kirja, joka ei aloita taloudesta puhumista budjetin laskemisella, mikä kuitenkin vain kertoo fantasiamaailmasta, jossa kuvittelemme tunneostajan elävän oman tiukan taloussuunnitelman mukaan. Tämä on siis oma mielipiteeni, ei kirjailijan. Kirjassa pyydettiin katsomaan sinne omaan sisimpäänsä ja laskemaan koko omaisuus asunnossa, mistä on maksanut yli euron. Eli nyt lähetään laskemaan kaikki vessapapereista joululahjapapereihin, lapsen 3 euron legofiguurista kuntopyörään. Ja vastuskuminauhoihin, ruukkukasveihin, palapeleihin, kenkiin, ehdottoman tärkeään pastakaulimeen (?) ja loputtomaan kasaan merkkiastioita. Ja se toinen astiasto, joka on hienompi kuin se merkkiastiasto. 

Sanomattakin on selvää, että kun aloitin lokakuun käymällä läpi häkkivarastoni, jossa olen enenevissä määrin alkanut säilyttää ihan kaikkea (erityisesti kirjoja!) ja huomasin vieväni 11 aatikollista tavaraa kierrätykseen/myyntiin/roskiin.

11 banaanilaatikollista. Varastoon jäi 7. Niistäkin ainoastaan kaksi sisältää joulukoristeita ja loput --- tähän hätään en uskalla sanoa. Sanoma: jos kaikkeen tähän mitä omistat on mennyt näin paljon rahaa 

-> mitä jos olisin käyttänyt tämän kaiken järkevästi? Miten paljon omaisuutta mulla on ja samalla sanon, että minulla ei ole varaa? 

Oman elämän varattomuuteni on 100% varojen paskaa käyttöä. Eli, kuten joku joskus kaksi vuotta sitten minulle kommentoi, vaikka tienaisin 10000euroa, niin minun kulutuskäyttäytyminen näyttää niin villiltä ( ei suora lainaus), että ei niistäkään jäisi säästöön. 

Tällä hetkellä se tuntuu todelliselta. Kun katsoin omaa Bank Norwegianin käyttöä siitä hetkestä kun edellisen kerran olin luottokorttivelaton (elokuu2018) siihen hetkeen kun syksyllä 2020 otin yhdistelmälainan ja maksoin kaikki pienemmät lainat pois -> siellä oli yli 21tuhatta euroa tapahtumia.

Luottokortilla. 

Aluksihan päätin, että kerään siellä lentopisteitä (ne ovatkin olleet aidosti hyödyllisiä) mutta samalla aloin käyttää korttia aika helposti ja vaivatta kun tilillä ei ollut rahaa ja olisi vielä pakko käydä sushilla. Jos tuo 21t olisi täynnä "ai niin ostin uuden sohvan kun edellinen paloi/ meidät ryöstettiin" etc tyylistä osteostelua niin se olisi ihan ok (paitsi fiksut sanoo, että katastrofitilanteessa VAKUUTUS korvaa) mutta siis se 21t mitä siellä on kierrätetty... Siellä ei siis ollut niin paljoa lainaa (oli päälle 2t) mutta olen kierrättänyt siellä kortilla 21t euroa. 

Puhuin tästä ystävälleni, pelkästään ravintolaan oli tuona kahden vuoden aikana mennyt 1300 euroa. Ja hän sanoi, ettei se ole paha. Mutta siis se on luottokortilla käytyjä sushibuffetteja pari kertaa viikossa tilanteessa missä niihin ei oikeasti aidosti ole rahaa.

Kukkaron kuningattaren pitää nimittäin miettiä myös omia arvojaan. Vastaako kuluttamiseni omia arvojani? Jos minun arvoissani on ok elää luotolle ostelleen turhanpäiväistä roinaa, niin mikä ettei. So be it. Tee liian pieni budjetti ja elä luotolle kolme päivää palkkapäivästä eteenpäin. 

Mutta onko ne niitä minun arvojani vastaavia toimintoja. 

Eli minun pitäisi vastata siihen kuka minä olen. Ja millainen minä olen. Se on iso ja hyvä kysymys. Tällä viikolla minä en ostanut mitään turhaa. Tällä viikolla olen käyttänyt älyttömän vähän ruokaan rahaa. Tällä viikolla pysyin itseni ja lapseni kanssa sovituissa budjettineuvottelujen tuloksissa kiinni. 

Tällä viikolla opettelin etsimään mitkä arvot tuovat minulle iloa.

1 kommentti:

  1. Olen huomannut, että yksi asia, joka rassaa korona-aikana, on yksin syöminen: etätöissä ei ole lainkaan lounasseuraa ja toimistollakaan ei syödä yhdessä samaa ruokaa vaan kaikki erikseen omia eväitään. Yhteiset ruokailuhetket ystävien kanssa tekisivät niin hyvää! Muutaman kerran tänä vuonna olen järjestänyt yhteisen grillaushetken palstalla (mahdollista myös talvella) ja lisäksi lounastauolla kaveri on piipahtanut meidän pihassa kahvilla. Ehkä sinäkin voisit alkaa kutsua kavereita palstakahville tai -grillaamaan? Siellä voi olla aika hyvin turvavälien kanssa. Pallogrilli ei ole kallis, ei myöskään grilliruoka. Voimia itsetutkiskeluun!

    VastaaPoista