Aika kohdata oma itsensä

 Kiitos kommenteista edelliseen postaukseen, varmasti tulemme pyörimään yksinäisyyden aalloilla täälläkin blogimaailmassa useamman kerran.

Olen muutamaan otteeseen vuoden 2018 elokuun jälkeen uskaltanut tänne sanoa sen mikä on totta: olen velkaantunut uudestaan. Ja kuin jojolaihduttaja: ryminällä tuli taas enemmän takkiin kuin oli aikaisemmin tullut.

Huhtikuun jälkeen en ole lisävelkaantununt. Mutta se mitä tapahtui ennen huhtikuuta on karseaa. Ja minun on aika kohdata ne. Ne on hävettäviä asioita, kuten lihomisenikin, MITEN MINÄ JOKA TIEDÄN VOIN EPÄONNISTUA NÄIN SURKEASTI? 

En elä kuten arvoillani kuuluisi. Huhtikuun jälkeen maksuvälineenä ei ole ollut luottokortti. Ommistan kolme luottokorttia: Bank Norwegianin, OP:n ja S-pankin. Huomasin olevani elokuussa jotenkin ohuella jäällä kun hain S-Pankin luottokortin, jotta minulla olisi rahaa. 

Olin vaipumassa uudestaan tuhlaamisen pumpuliin. Silloin pysähdyin ihmettelemään mihin kaikki rahat ovat kadonneet. Ja tajusin, ettei ongelma ollut se, että rahaa olisi liian vähän, vaan että käytän sitä kuin tienaisin 10-kertaa sen mitä itse nyt tienaan.

Olen hyvä tekemään budjetteja ja suunnittelemaan. Mutta en oikeastaan ole elänyt sitä minun todellisuutta. Aloin käyttämään rahanseurannan sovellusta; mitä moni pankki tekee jo itsestään. Aluksi ajattelin, että se on vaikeaa ja vaivalloista. Sitten ymmärsin että vaikeus tulee siitä kun sovellukseen laittaa kaiken mitä haluan ostaa. Ja esim. nyt näen heti, että montako % tässä kuussa olen käyttänyt ruokaan. 

En aloittanut käyttämään S-Pankin luottokorttia. Enkä OP:n. Aloin katsoa mitä laskuja minulla on: ja OP:n kulutusluotto, Bank Norwegianin lasku, ja yhdistelmälaina, jonka olin ottanut vuotta aiemmin-> näistä tuli 450 euron lasku, plus opintolainan lyhennys. Käytin kuussa yli 600 euroa velkojen lyhennykseen VAIKKA oikeasti velkanihan eivät lyhentyneet niin paljon kiitos korkojen. 

Hain yhdistelmälainan ResursBankilta. Yhdistin nämä lainat, lyhennys on nyt 202 e/kk plus opintolainan lyhennys 236. Nyt hain opintolainan lyhennystä, jotta voin luoda itselleni puskurin. Ja maksaa ResursBankia nopeammin pois.

Ensi vuodelle uuden vuoden lupaukset on pelkkää talouteen liittyvää. Niskalenkki on aika tehdä. Olen hämmästynyt, että aimmin Prismaan meni helpolla 100 euroa kerralla ja nyt pääsen ulos kaupasta 30 euron ostoksilla. Vaikka 100 oli tarkoitettu viikon ostoksille, unohdin silti aina jotain ja palasin kauppaan ostamaan ja jotain helposti meni pari- kolmekymppiä tuohon päälle. 

Sen sijaan, että ruokaan menisi lähes 1200 euroa kuussa nyt siihen menee alle 500 lounaskortti mukaan lukien. Ensi vuonna tavoite on 400 euroa lounaskortti mukaan lukien. 

ELI: 

Aletaan käydä läpi kaikki se mitä elokuun-huhtikuun 2020 välillä tapahtui. Tehdään järkevät suunnitelmat ensivuodelle. Puskuri on kaiken a ja o. Se on kaikista tärkein. Ja se etten lisävelkaannu. 

Ei kohti ääretöntä ja sen yli. Vaan kohti arkipäivää ja siitä selviämistä.

miten käsitellä yksinäisyyttä

 Oi internetin syöveri! 

Olen lukenut sekä tehnyt syväanalyysia omasta kuluttamisestani ja syömisestäni. 

Ymmärrän nyt, että tunne johon syön ja kulutan on yksinäisyys. Kaikella ostamisella kompensoin sitä ajatusta, että olen yksin ja kuvittelen jotenkin että uudet korkokengät, tai kallis meikkipaletti tekee minusta vastustamattoman, ja yhtäkkiä minulla onkin kumppani ja lisäseuraa.

Oikeasti olen vain yksinäinen. Aikaisemmin sitä tunnetta oli helppoa piilottaa töihin, 3-vuorotyössä kaikki vapaa-aika on kortilla ja sekin vähä menee aina palutumiseen. Nyt minulla on 7 kk takana tätä minun ihmeellistä päivätyötä, ja ihmettelin mikä vaivaa kun paino ei putoa ja elämä ei muuttunutkaan auvoiseksi.

En syönyt väsymykseen, syön yksinäisyyteen. Sen takia työpaikan vaihdos ei auttanut, sen takia pysyn parhaimmassa kuosissa seurustellessani. 

Yksinäisyys on hirveä tunne! Ja nyt se vain vahvistuu ja sen merkitys kasvaa. Katsoin ystäväpariskuntaani, nainen raskaana. Pohtivat mistä ostavat isomman asunnon. Minäkin haluan sitä! Jonkun jolle kertoa omista haaveista, ja toteuttaa niitä yhdessä. 

Mitä jos olenkin väittänyt olevani urakeskeinen vaikka oikeasti olisinkin tosi perhekeskeinen, vain vältelläkseni sitä asiaa, että oikeasti koen olevani yksinäinen. 

Tämä viikko käynnistyi itkunsekaisin tuntein kun olin viime sunnuntaina treffeillä ihmisen kanssa josta itse olisin helposti kiinnostunut. Treffien aikana minulle välittyi vahva viesti, ettei tämä ihminen ole ollenkaan minusta kiinnostunut vaan haluaa vain bootycallia, ja meillä on hyvin erilainen visio treffien etenemisestä. Minulle tuli siis paha mieli siitä, että tämä(kään) ihminen ei pitänyt minua mielenkiintoisena. Ei edes niin mielenkiintoisena, että haluaisi nähdä toisen kerran ja tutustua enemmän! 

Olen tällä hetkellä ystäväpiirini ainoa parisuhteeton. Ja tiedän ettei asia ole mikään mitä vertaillaan toisiin mutta koska näen mitä kaikkea ihanaa he saavat kokea siinä suhteessaan (puhun nyt ihan vain arjen pyörityksestä) ja olen todella kateellinen. Kateellinen siitä, että on joku jonka kanssa lähteä lasten kanssa ulos, joku jonka kanssa suunnitella joulua. Pohtia syödäänkö pipareita ja laitetaanko tänään uutta ruokaa. 

Jotain. Nyt kun tunne on tässä ja seison sen äärellä, mitä ratkaisuja tähän keksitään? Olen yrittänyt hyväksyä, että on mahdollista että universumi ei tarjoa minulle minulle sopivaa kumppania, tai että en enää koskaan rakastu tai saa lapsia. Ja se etten saisi lisää lapsia, tuntuu puukoniskulta rintaan. Se, että kukaan ei keitä aamukahveja syntymäpäivänä tai anna uuden vuoden toivotuksen pusua tuntuu kamalalta. Se, että kun oli raskas päivä töissä, ei pääty siihen hetkeen että saa halata toista ihmistä kotona. Se, että ei saa nauraa toisen tyhmille jutuille pissat housuissa. Se, ettei tunne oloaan rakastetuksi. Se, ettei kukaan halua kuulla minun tarinaa. Mitä jos katoan tänne arkeen eikä kukaan huomaa, että katosin. Ihmisenä siis. Jos lakkaan päivittämästä sosiaalista mediaa, huomaako kukaan että katosin? Kiinnostaako ketään mitä minulle kuuluu oikeasti? Voisiko joku vain halata ja sanoa, että kaikki tuntuu paremmalta joku päivä? Tai edes vain halata? 

Mitä jos kaikkien näiden vuosien jälkeen mä vain kaipaisin hellyyttä ja huolenpitoa? Silitystä tukasta? Sitä, että joku sanoisi, että me selvitään tästä. Että mä olen ihana ja mulla on merkitystä. 

Musta tuntuu, että mun sisällä on edelleen se 16-vuotias tyttö, joka odottaa ensisuudelmaa ihastukseltaan. Se tyttö, jolle riittäisi, että joku kuuntelisi ja pitäisi kädestä. Tuntuu kuin sisällä olisi paljon surua, mutta samalla myös paljon iloa, ja minun on niin vaikea käsitellä sitä surua. 

Anna minulle paras vinkkisi yksinäisyyteen, ja miten opin kanavoimaan tunteen muuhun kuin syömiseen ja ostamiseen. 

Hitaasti mutta varmasti

 Heipsundaa!

Joskus sanoin, että kustannusten träckääminen on vaikeaa mutta kun laittaa kulutuksen alas niin eipä ole enää sitä ongelmaa. 

Listaan ajatuksia satunnaisessa järjestyksessä:

Lokakuun ruokakustannukset: 359,24 euroa kaupasta ostettuihin ruokiin sekä 136 euroa lounasetuun. Yhteensä 499,24 eli just ja just alle 500 euroa. 25 euroa enemmän kuin olin haaveillut. 

Marraskuun ruokakustannukset so far: 136 euroa lounasetuun sekä 276,35 euroa; 12 päivää jäljellä. Lounasetua 70 euroa jäljellä. Jos haluan pysyä ruokarahoissa samoilla leveleillä kuin edelliskuussa mulla on 83,64 euroa 12 päivälle. 

Mukiinmenevää. Voisin yrittää pikkasen säästää tässä. Mutta nyt olin laskenut ruuat kotona vähän liian pieneksi kun lapseni onkin flunssassa ja syömme nyt useamman päivän kaikki ruuat kotona. 

Miten olen saanut ruokakustannuksia alemmas? Sunnuntaisin on kauppapäivä. Ostan ainekset muutamaan ruokaan, marjoja, kreikkalaista jogurttia, kahvia yms. Tarkoitus on, että pärjättäisiin ad keskiviikko-torstai. Sitten käyn toisen kerran kaupassa. Nyt sunnuntai ostokset ovat olleen 30-40 euroa (?!) ja olen pysynyt paremmin tavoitteessani. 

Edelleen huomaan, että helposti tulee ostettua pieniä ostoksia, joista nousee iso ongelma. Mutta tämän kuun ruokaostoksista olen erityisen ylpeä: olimme äitini syntymäpäiväillallisella ja kahveilla ja se sisältyy tuohon 276,35 euroon! Maksoin siis itseni ja lapsen. Sekä ravintolaruoan että kahvilareissun.

Muuten olen pysynyt poissa (lounaita lukuunottamatta) ravintoloista. Nyt yritän miettiä pitäisikö minun siirtyä puoleen lataukseen, ja katsoa, että ruokakustannukset pysyivät samana tai laskisivat? Vähän jännittää syksy ja kasvisten hintojen nousu. Toisaalta vaikka tomaatin kilohinta olisi 3e/kg ja puoli kiloa kasviksia päivässä niin se olisi alle 12 euroa viikossa. Ja porkkanat saattaa olla euronkin kilo. 

En tiedä teistä mutta olin iloinen kun löysin talvitakin 40 eurolla, en mahdu, siis en mahdu mun vanhoihin talvivaatteisiin ja olin päättänyt etten voi ostaa uutta takkia mutta löysin UUDEN takin alennuksesta 40 eurolla!

ME HAPPY!

Syyskuun ruokakustannukset

 Viimeksi laskin viime viikon kulutuksen kuitenkin väärin (unohdin yhden ruokakauppareissun plussata) mutta syyskuussa rahaa ruokaan meni 501.06 euroa. 

Se on puolet edelliskuun menoista! ME PROUD!

Saatiin myös palsta. Kahden vuoden odotus palkittiin! Tähän menee nyt syksyllä 15 euroa rahaa (liittymismaksu) ja ensi vuonna se jäsenmaksu (tod. näk 60e) ja sitten muutamat asiat mitä haluan istuttaa.  Ensimmäisenä vuonna perunaa ja muutaman pensaan. Ensin menee siihen maanhoitoon ja kääntöön varmasti pitkälti aikaa. Pitäisi olla halpa ja tuottava harrastus. 

Kolmioon muutto sai teiltä lukioilta vastustusta. Tällä hetkellä siis muutto ei ole varma, mutta ensi vuonna eniveis joudutaan muuttamaan pois koska tähän tulee remontti eikä ole tietoa saadaanko silloin tästä varakämpäksi kaksio vai kolmio ja mistä sitä kämppää tarjotaan. Kovin kauas en haluaisi muuttaa tästä meidän alueelta koska se tekee arjen taas vaikeaksi. Mutta muutto ei ole vielä varmaa mitenkään. 

Tämmöstä. Lokakuulle toivon 475 euron ruokalaskua!

Ihme kyllä osaan myös venyttää penniä!

 Maailman  oudoin juttu, kun pitää kirjaa rahasta tiukasti ja sen menoista sitä ei yhtäkkiä menekään. Edelleen ihmettelen miten aiemmin tein 50% työaikaa ja maksoin pois velkoja niin paljon, vaikka minulla oli kalliimpi sali ja isompi vuokra. Täytynee palata sinne ja niihin teksteihin. 

Tällä hetkellä tilanne seuraava: kun aloin trackata rahaa ja erityisesti nyt sitä mun ruokarahan käyttöä tapahtui seuraavaa: 

Edellisviikon ruokarahan kulutus: 90e. Mittarina siis perjantaista torstaihin, jotta viikonloppu kun on kotona ei koskaan lähtisi siitä että eletään sitä viimosta lanttia. 

Tämän viikon ruokarahan kulutus: 42,50e ja huomenna on torstai ja siihen loppuu tämän viikon seuranta ja sit taasen on uusi viikko.

Täytyypä ihan ihmetellä. 23.9 2020 olen syyskuussa täähän mennessä käyttänyt ruokaan 382,50 euroa. 

Tota. Se on yksi kolmasosa elokuun ruokarahoista JA sisältää 136 euron lounaskortin lataamista. 

KÄytännössä haaveilen, että kokonaisruokaostosten määrä olisi sen 450-550 kuukaudessa. Esim. tällä viikolla 18 euron lasku tuli pelkästään siitä, että ystäväni sai kaksoset ja vietiin sinne lahjaksi ruokaa, eli tehtiin pizzaa viidelle ja kakku. Maksettiin toisen kaverin kanssa puoleksi lahjat ja viemiset. 

Mut siis mitä ihmettä? Jos en tänään käy kaupassa (ei tarvetta) niin käytännössä syyskuun loppuun saatan päästä 450 euron ruokabudjetilla!!!!

Mullahan on nykyään 14.päivä palkkapäivä (koska vakiduuni) niiin ihan kuukausittaiset menot ei mene siten maksuun kuten aiemmin. Tällä hetkellä olen tilanteessa, jossa mulla siis on mahdollisuus maksaa jokainen lasku juuri sinä päivänä kun se tulee. Hämmentävää. 

Ja se jännin uutinen... Kävimme katsomassa kolmiota. Sama alue, vuookra nousisi, mutta ah. TILAA ja lapselle oma huone! Tämä tarkoittaa, että pitäisi jaksaa mennä varastoon perkaamaan ihan kaikki. Siitä enemmän lisää jos ja kun muutto ehkä toteutuu vuoden lopussa. 

TUHATSATANELJÄKYMMENTÄKAKSI EUROA ja SENTTI

 Heräsin aamulla ja päätin avata S-mobiilin, jonka käyttöä olin karttanut toukokuusta alkaen kun vaihdoin puhelimen. 

Avasin sovelluksen. Hyvä sovellus. Näyttää paljonko s-korttia on vingutettu ja mihin raha jakautuu. 

Olin kiinnostunut paljonko käytän rahaa ruokaan. Raha oli hyvin kadonnut tililtä. Aloitin s-pankista, joka kertoi minun käyttäneen 484 e s-kauppoihin. Tämä sisältää kyllä koirien pissa-aluset, ihonpesuaineet, muutaman lehden. 

484 ei vielä paha. Eniten rahaa meni vihanneksiin. Hyvä. Maksan 136 euroa lounaskortille, johon latautuu 182 euroa. Laskin nämä yhteen. Lisäsin LID-sovelluksesta löytämäni ostoskuitit. 740,23 euroa. 

Tässä vaiheessa olin jo vähän että voi v¤¤¤¤. Elokuussa olin 9 päivää lomalla, ja syötiin paljon ulkona. Huvikseni aloin katsoa paljonko kaikkea muuta kertyi. Sitten hyytyi hymy lopullisesti. Koska summa kasvoi ja kasvoi. Suurin osa oli jotain pieniä: 3 euron kahvit, 6 euroa jätskeihin, 3,55 e karkkikauppaan.

Lopullinen summa oli 1142,01 euroa. Jos olen pohtinut viime kuukaudet miksi painoni ei nouse ja rahat katoaa tililtä. Tämä ei sisällä koirien ruokaa. Tähän päälle ruokitaan koirat. Tuosta olisi helposti ainakin se mikä tuli tuon 740,23 euron päälle säästettävissä. Siis ihan helposti. SIIS ILMAN ETTÄ KÄRSITTÄISIIN NÄLKÄÄ TAI VÄLTTÄMÄTTÄ MISTÄÄN.

TUHAT-SATA_NELJÄKYMMENTÄ_KAKSI ja sentti! Ihan hullu summa.

Täysin järjetön summa.

Hullua. 

Luin Pohatan postauksen siitä, kuinka sitä itseään huijaa. Ja helposti. Maksoin 2017-2018 8000t velkoja pois. Sen jälkeen velkaannuin uudestaan. Nyt olen taas jossain "kunhan lyhennän velkoja suunnitellusti" voin perseillä ihan huolella mindsetissä. Tämä ei vie minua mihinkään. Olen 32-vuotias velkarahaa omaava ihminen, joka asuu kaupungin vuokrakaksiossa eikä ymmärrä yhtään miten säästää rahaa. Puskuri? Syötynä mahassa! Ylipainoa? MIKSIKÖHÄN??! Missä on puskuri ja säästöt?! MIssä on järkevä talouskäyttäytyminen? Miten paljon voin itseäni huijata?

En enää halua huijata itseäni. En yhtään, en tänään, en huomenna. Mutta pelkään, että huijaan kuitenkin. Mitä jos en koskaan opi? Tämänkö haluan opettaa lapselleni?

Olen jo 32-vuotias. 32! Käytin yli tonnin ruokaan! YLI TONNIN!

Syyskuun 11.päivä rahaa on kulunut seuraavasti: 136e lounasetu (lähtee aina palkasta) + LIDLiin 22,15+7,25+19,66 ja S-KAUPAT: 2,35 K-MARKET: 8,92+ 4,67+3,59 + 2,36 ULKONA SYÖTY yms. 3,50+15,50+11,45+1,67=  239,07 e.

Tajusin myös, että ylemmässä laskelmissa (siis tuossa tonnissa) jos lounas on maksettu prismassa se näkyy S-edussa, enkä eritellyt niitä ollenkaan.  Eli tuossa voi olla vähän päällekkäisyyksiä. Mutta isolla kaavalla ei kuitenkaan laske alle 1000 euron tuo kulutus. 

Jos syödään kaapit tyhjäksi saattaa olla että päästäisiin alle 500 euron ruokakulutukseen tässä kuussa. Se olisi jo ihan ok. Asetetaanko se tavoitteeksi? Tai puolet tuosta 1142 eli 571 euroa kaikkeen ruokaan syyskuussa. 

Eli nostan käden. Minä minä minä. Minun vika, minun käsi, minun kortti.

Luen omat postaukseni uudestaan vuodelta 2017 ja 2018.

Muita perseilijöitä?

Miten huonosti voi mennä ...

...silloin kun rahallisesti menee kohtuullisesti?

Minun asianajaja ei saapunut toukokuussa oikeuteen. Istuin siellä. Kädet täristen. Mietin, kyllä se tulee, tottakai se tulee. Ei tullut. Tunti siitä kun hänen piti olla paikalla hän suostui vihdoin vastaamaan puhelimeen. Hänellä saattaisi kuulemma olla korona. Oltuani akuuttipuolella töissä tarpeeksi kauan tunnistan kyllä ihmisen, joka valehtelee. Siellä sitten istuin tuomarin edessä ja me kaikki ihmettelimme miksei aikuinen ihminen voinut soittaa jo aamulla ennen kuin kukaan meni minnekään, ettei ole tulossa paikalle. Niimpä. 

Palataan viikko aikaisempaan tapahtumaan. Minun oli määrä tavata hänet, koska halusin hänen valmistavan minut oikeudenkäyntiin. Mitä siellä kysyttäisiin ja mitä hän aikoisi kysyä. Hänellähän näistä on kokemusta. Hänen toimistoonsa on käynti lukollisen hissin kautta, eli hän tuli, kuten aiemminkin hakemaan minut alhaalta ja menimme yhdessä hissiin. Yhtäkkiä hän tokaisi, että harmi kun näin korona-aikana ei saa tulla lähemmäksi. Ajattelin, että ymmärsin varmaan väärin. Hänen täytyi tarkoittaa, että hissi on korona-aikaan liittyen liian pieni. Aloin höpötellä hermostuneesti astuessani hänen huoneeseensa ettei hänellä ole edes käsienpesuallasta. Tapaaminen oli outo. Hän suureleellisesti selitti ettei meillä ole keissiä, tarvitaan todistajia. Ihmettelin hänelle, miksi menemme oikeuteen jos hänestä tässä ei ole järkeä, ja miten hän nyt, lähes vuosi vireillelaiton jälkeen, kertoo minulle että minulla pitäisi olla todistajia. Seuravaksi hän sanoi, että mehän voitamme tämän. Hän hoitaa hän hoitaa. Alkoi ahdistaa ihan huolella. Olin varma että hän on kännissä tai muissa päihteissä. Sanoin, että minun on lähdettävä. Hän avasi oven, tilasi hissin ja yhtäkkiä lähti ojentamaan kättänsä koskeakseen minua. Säikähdin ja astuin taaksepäin. Tällöin hän otti kaksi askelta ja tuli halaamaan minua. Seisoin jäykkänä ja mietin mitä helvettiä. 

Miksi mulla on aina niin paska tuuri. Miksi mikään ei voi mennä hyvin. 

Tänä vuonna olen oppinut isoja asioita. Olen todella väsynyt. Väsymys ei lähtenytkään yhdessä yössä. Olen ollut todella stressantunut. Tuntuu, etten jaksa hallita kaikkia elämän osa-alueita koska joka helvetin kerta kun elämä tuntuu mukavalta tapahtuu asioita, joita en voi hallita. Niin kuin tämä. Niin kuin ne kerrat kun olen ulkopuoliselta taholta, myös lastensuojelulta saanut kuulla, että toinen huoltaja toikkaroi elämässään. Ja hänen täysin irrationaalinen tapa hoitaa ja reagoida asioihin on stressaavaa. 

Olen lihonut lyhyessä ajassa 12 kiloa. KAKSITOISTA. Se on todella paljon tällaisen oravanmittarisen varteen. Tiesittekö, että väsynyt ihminen ei oikein laihdu? Vaikka treenaisi 14-22h viikossa väsyttäen itseään lisää? Huomasin sen. 

Ainoa missä olen oppinut olemaan edes kohtuullinen on raha. Sitä ette olisi uskoneet te, ja kaikista vähiten minä. Minä! Minä. Lyhennän velkoja 600 e/kk mikä on uskomaton määrä. Se kuulostaa hullulta. Nyt alan rakentaa puskuria. Huomasin kun tilillä on rahaa, sitä haluaa myös pitää siellä, eikä päästää irti siitä. Eli tavoite on kerätä noin kahden tonnin puskuri alkuun. Nordnetin käynnistämistä ajattelin myös aloittaa. Mutta tuon 600 euron lisäksi ei kyllä rahkeet riitä juuri mihinkään. Tai siis rahat. Mutta olen ylpeä tuosta 600 euron lyhennyksestä ja aion jatkossakin olla.